Hengelliset arvot

Tärkeä tuo raamatun kohta. Olen menossa lyhyeen tilaisuuteen jonka aiheena on juuri tämä kohta raamatusta. En itse pysty noudattamaan tuota raamatunlausetta vaikka keräänkin aarteita myös kuoleman jälkeistä elämää varten. On mukava kun eläkkeestä ja matkan varrelta muutenkin elämästä on jäämässä aarteita (ihan tavanomaista perintöä) lapsille, vaikka nyt ne ovat varalla omaa mahdollista hoitoa varten.
Toivottavasti et pahastu, mutten malta olla kertomatta kun oli testi parisuhteen (minusta myös ystävyyssuhteen kun paria ei nyt ole) arvoista. Yleisökirjoitukset olivat ihan omaa luokkaa, pitivät esille nostettuja arvoja joutavina tai huonoina eri sanamuodoilla sanottuna. Esim. joku kysyi, miten vastuullisuuden voi määritellä. Voi hyvänen aika.
Valitse näistä itsellesi viisi tärkeintä. Laitoin omani. Ehkä nämä juuri ovat niitä aarteita ja arvoja joita olemme voineet elämän aikana valita.

Seikkailunhalu
Jämäkkyys
Aitous
Myötätunto
Rohkeus
Luovuus
Uteliaisuus
Oikeudenmukaisuus, XX
Vapaus, XX
Anteeksiantavuus
Hauskuus
Läheisyys
Ystävällisyys
Läsnäolo, XX
Järjestys
Kunnioitus
Vastuullisuus, XX
Turvallisuus
Seksuaalisuus
Tukeminen
Luottamus, XX

Olen lestaadiolaisen äidin lapsi ja minulla ei ole tavoitteena taivas. Äiti varmasti pääsi tavoitteeseen ja sinne taivaaseen.
Oman käsitykseni mukaan manalan kärsimykset on täälä maan päällä, kun oikein mammonan ja varallisuuden keräämisen jälkeen huomaa, että elämä päättyy vääjäämättä.
Ei auta rahakasa, mersu, tai loistelias huvila, vaan kirkastuu se tosiasia, että tässä tehdään kuolemaa.

Ne elämän varrella kolhitut ihmiset saavat lohdutusta mun kärsimyksistä. Se kuoleman tekeminen ja odottaminen on todellista kärsimystä.

Kokemukseni mukaan "karman laki" toimii lopulta tässä muodossa.

Jokaisella kai on jo tämän ikäisenä omat arvot, joita on noudattanut ja joita arvostaa.
Minulla omani, he tietävät, jotka mnut tntevat

En osallistu kirjaa varten kerättäävään tilastointiin ?

Kuinka tämä tietojen keruu liittyy aloituksen raamatun tekstiin?
Anteeksi, mutta ei ole mitenkään tärkeää.

Jeesus opettaa tässä, että maallinen rikkaus on katoavaista, kun taas hengelliset arvot ovat pysyviä


Ei ole noin 11-vuotiaana menetin uskoni uskontotunnilla, kauhistuin kuinka voin tietää ja piispat ja kirkkoisät eivät, mutta siitä se lähti. Onneksi en kapinoinut koskaan koulua vastaan

Erosin tietty kirkosta aikuisiällä mutta kannatan luterilaisia jotka pelastivat meidät - katolisten kanssa - venäjänortotoksisuudelta ja islamtörkeydeltä

Ehkä pitää olla luja usko vanhoihin kikjoituksiin, jos uskoo vielä taivaan olevan tuolla ylhäällä ja manalan maan alla, kuten aikoinaan peloteltiin.

Niitä vanhoja totuuksia on vuosikymmenten aikana muuteltu ja tuntuu, että muuttelu jatkuu ja siihen osallistuu seurakuntien papitkin.

Tosi uskovainen on perin outo keskustelukumppani, jos siltä kysyy nykyiseen elämään liittyvän kysymyksen niin vastauksessa on siteeraaminen raamattua.

Heidänkin kanssaan pitää tulla toimeen yhteiskunnassa.

Alotuksen kanssa täysin samaa mieltä,

luoja on antanu armossaan mun tuon kaiken ymmärtää jo vuosia sitten,

maanpäälinen omaisuus on katovaista,

vain jumalan sana on totta ja ikuisuus,

vast-ikkään oli TV:ssä ihana ohjelma Jeesuksen jalanjäljillä, suomalainen pappi tutkija profesoorin moni osainen tutkimus, se oli todella mielenkiintoinen,
siellä Jeesuksen syntyseuduilta ja haudasta,
aivan kuin itse olisin ollu myös siellä jo tuhansia vuosia sitten eläydyin niin sydän juuria myöten tutkijan ohjelmaan,
akoinaan joku tutkija oli ottanu dna:n jeesksen kääreliinoista,
niiedn veren kuva oli ja on sama kuin minulla, ja minun jälkeläisilläni, joten mun tuhansien vuosien juuret voi löytyä juudean maalta, jeesuksen asuin seuduilta,,,
siksi varmaan olen ihan lapsesta asti tuntenu Jumalan Jeesuksen läsnäolon elämässäni, suojeliana, ja ohjaamassa elämän kulkani oikeaan ,
kiitos luojalle kaikesta elämässäni,
ja luojan siunausta ja suojelua koko nykyiselle ihmiskunnalle varsinki nyt kun maailmassa sota pahuaa ja luo turvattomuutta ja levottomuutta koko maailmaan,,

Kuka oppii kuka ei.

Mikä ja missä se Jumalan sana on, kun raamattu on muutettu monet kerrat ja tulkittu eri tavoin.
Tehty 1000 v. muistitiedon varassa ja nykyisin ihmisen muisti muuttuu jo muutamassa päivässä, kun oikeudessa todistaa.

2026-04-04 17:58:43, katsoin tuon saman kolmiosaisen ohjelman. Mielenkiintoinen.

Jeesus ei syntynyt varakkaalle ylimystölle, silti häntä sanottiin kuninkaaksi.
Syntyi talliin, silti häntä pelättiin ja useita poikalapsia tapettiin hänen vuokseen. Tarvittiin iso joukko hänen tuomionsa täytäntöönpanoon, niin pelottava hän oli ihmisille joilla oli valtaa maanpäällä.
Odotettiin että kun hän kuoli ristillä, hän unohtuisi. Niin ei käynyt, lukematon määrä ihmisiä uskoo häneen yhä eikä loppua uskolle näy.
Ja kun historialla on tapana alkaa ja loppua, niin käy tässäkin. Se alkoi reilu 2000 vuotta sitten ja päättyy Jeesuksen toiseen tulemiseen.
Mitä sitten alkaakin uudestaan planeetoilla, silloin Jeesusta ei enää ole, hänen historiansa on eletty ja hän on täyttänyt Jumalan tahdon. Ovat toteutuneet paljon ennen hänen syntymäänsä kerrotut ennustukset.
Ei varmaan sanasta sanaa mennyt kuten pappi sen selkeästi (ja jotain kivaa murretta heittäen) kertoi, mutta tässä asian ydin.
Kuka tietä toisen jolla on ollut näin suuri vaikutus maailmassa?

Elää elämänsä rikollisena, tappaa, ryöstää, raiskaa ja juopottelee.

Ei se mitään, jos sitten kuolinvuoteella telkee parannuksen niin taivaan ilot odottevat.

Kaikki me uskomme niin, vai uskommeko?

Niin uskonto ja moraali

Uskonto-opiltaan eijuutalainen Marx kirjoitti saksaksi ja siinä on sama ongelma kuin raa matun kopioinnissa, teksti voi muuttua.

Tuolla ylhäällä on käsitelty parissakin kohtaa sitä, miten köyhiä lapsia totutettiin uskoon kertomalla valheita, miten pelastuu viime metreillä kun uskoo, miten rikkaille käy huonosti (hyvin yleensä käy) ja vedottiin jeesuspuheisiin

Marx oli tekninen luterilainen ateisti - tykkäsi työssäkäymisideasta - ja hän huomasi tämän pelottelukonstin

Lukumystikko Hegelistä kirjoittaessaan Marx totesi Religion ist das Opium des Volkes eli
uskonto on kansan oopiumia

Se käännetään usein/aina suomeksi väärin "oopiumia kansalle", mikä on eri asia, huomaatteko?

Onko uskonnollisesti jotenkin väärin tavoitella maallista omaisuutta? Eihän ilman maallista omaisuutta selviä tämän päivän yhteiskunnassa kunnolla. Onhan jotkut menestyneet suomalaiset firmakin uskonnollisten ihmisten hallussa ja he työllistävät ihmisiä sekä auttavat muitakin lähimmäisiä pyyteettömästi. En tiedä miten yleistä se on.