Tässä tarinassa kerrotaan simsperheestäni, jota eniten pelaan. Tämä tarina on pelattu juttu, mutta tässä saattaa olla sellaisia juttuja, joita ei voi pelata The Sims2:sessa!
Jakolan perhe: Äiti Jaana Jakola, sekä isä Aleksi Jakola.(Muita tulee sitten, kun kerkeen kirjottaa tarinaani.)
Alkaa...
Jaana ja Aleksi istuivat taksin kyydissä ja olivat matkalla uuteen kotiinsa. Vanhasta heidän oli täytynyt muuttaa, koska se sijaitsi niin kaukana Jaanan vanhempia, jotka olivat jo niin huonossa kunnossa, että Jaanan.. Ja joskus Aleksinkin oli käytävä piristämässä Eilaa ja Oivaa. He kiertelivät Launalassa(naapurusto) ja tulivat pian valkeaan, ruskearaitaiseen taloon.
Siinä he seisoivat, uuden kodin vierellä.-Tämä talo kaipaa piristystä! Jaana huomautti heti, kun he pääsivät ulko-ovelle. Jaanan mielestä nimittäin talo oli kurja pettymys.
Talossa oli harmaat lattiat ja seinät vitivalkeat. Eikä Aleksikaan talosta juuri pitänyt, mutta siihen oli tyydyttävä, pakko mikä pakko. Kaunialasta ei nimittäin juuri muuta taloa löytynyt. Olisihan ollut yksi sikolätti, mutta he kumpikin sanoivat sille EI!
Oli kulunut viisi päivää ja he olivat saaneet kuin saaneetkin talon valmiiksi. He olivat rakentaneet taloon kaksi kerrosta lisää. Talossa oli siis kolme kerrosta.-Jotain tästä meidän talosta nyt kyllä puuttuu! Aleksi huudahti niin, että Jaana säpsähti.-Hui, ei saa säikytellä! Mietin juuri, mitä tähän pitäisi lisätä. Aahaa! Nyt keksin! Muistatko, kun me suunnittelimme teineinä tulevaisuuttamme? Jaana kysyi.-Meinaatko? Ei kai vaan...Aleksi hätääntyi. -Kyllä vai, Jaana vastasi. Ja viiden tunnin uurastuksen jälkeen he saivat valmiiksi kuusi lastenhuonetta.-Nyt on välipalan aika, Aleksi sanoi. He ottivat voileipää ja siinä samassa muuttoauto kurvasi heidän pihaansa.-Sieltä tulee huonekalumme, Jaana kiljahti iloisesti. Aleksi oli ollut omissa ajatuksissaan, ja säpsähti hän vuorollaan. He kantoivat huonekalut omille paikoilleen ja olivat nyt niin väsyneitä, että melkein pyörtyivät. Onneksi he sentään tajusivat mennä ajoissa nukkumaan.
Aamulla Jaana heräsi Aleksin kainalosta. Hän suuteli Aleksia hellästi, jotta hän heräisi. No, tietenkin Aleksi vastasi suudelmaan. Ensimmäistä kertaa tässä kodissa he pelehtivät. Yrittivät kai saada vauvaa. Pelehtimisen jälkeen he nukkuivat pari minuuttia, ja sitten he heräsivät. Aleksi meni heti surffailemaan tietokoneelle, joka sijaitsi yhdessä kuudesta lastenhuoneesta. Pian hän tuli portaita alas juosten.-Jaana, Jaana! Minä sain töitä! Olen lainvalvonnan uralla! -No, sepä hyvä, Jaana sanoi ja ryntäsi hänkin tietokoneelle etsimään työtä. Hän otti saman työn, kuin kultansakin. Pian hänen kuitenkin täytyi jättää työ, sillä hänen mahansa pyöristyi kovaa vauhtia. Hän katsoi parhaaksi erota työstä, sillä hän jäisi lapsen synnyttyä hoitamaan häntä kotiin. Aleksi sai tienata heidän elantonsa. Lastenhoitaja heillä joskus olisi käynyt, mutta Jaana alkoi tälle lopputilin, sillä lastenhoitaja Lemmikki koko ajan teki kepposia Jaanalle, joka ei pitänyt niistä. Kukapa uskaltaisi jättää lapsiansa sellaiselle hyypiölle, ties mitä hän tekisi pienokaisille.
Jaana soitti pianoa, ja juuri ja juuri kerkesi vessaan, kun oksennus tuli. Oksennus ei millään meinannut loppua ja Jaana joutui pyyhkimään hikeä otsaltaan.
Otan vastaan risuja tai ruusuja. Ei noi un tarinat vedä vertoja millekään, mutta ihan sama. Teen näitä jos haluatte. Eli, jos haluatte minun jatkavan, nini sanokaa. Jos ette, niin sanokaa.
Jakolan perhe: Äiti Jaana Jakola, sekä isä Aleksi Jakola.(Muita tulee sitten, kun kerkeen kirjottaa tarinaani.)
Alkaa...
Jaana ja Aleksi istuivat taksin kyydissä ja olivat matkalla uuteen kotiinsa. Vanhasta heidän oli täytynyt muuttaa, koska se sijaitsi niin kaukana Jaanan vanhempia, jotka olivat jo niin huonossa kunnossa, että Jaanan.. Ja joskus Aleksinkin oli käytävä piristämässä Eilaa ja Oivaa. He kiertelivät Launalassa(naapurusto) ja tulivat pian valkeaan, ruskearaitaiseen taloon.
Siinä he seisoivat, uuden kodin vierellä.-Tämä talo kaipaa piristystä! Jaana huomautti heti, kun he pääsivät ulko-ovelle. Jaanan mielestä nimittäin talo oli kurja pettymys.
Talossa oli harmaat lattiat ja seinät vitivalkeat. Eikä Aleksikaan talosta juuri pitänyt, mutta siihen oli tyydyttävä, pakko mikä pakko. Kaunialasta ei nimittäin juuri muuta taloa löytynyt. Olisihan ollut yksi sikolätti, mutta he kumpikin sanoivat sille EI!
Oli kulunut viisi päivää ja he olivat saaneet kuin saaneetkin talon valmiiksi. He olivat rakentaneet taloon kaksi kerrosta lisää. Talossa oli siis kolme kerrosta.-Jotain tästä meidän talosta nyt kyllä puuttuu! Aleksi huudahti niin, että Jaana säpsähti.-Hui, ei saa säikytellä! Mietin juuri, mitä tähän pitäisi lisätä. Aahaa! Nyt keksin! Muistatko, kun me suunnittelimme teineinä tulevaisuuttamme? Jaana kysyi.-Meinaatko? Ei kai vaan...Aleksi hätääntyi. -Kyllä vai, Jaana vastasi. Ja viiden tunnin uurastuksen jälkeen he saivat valmiiksi kuusi lastenhuonetta.-Nyt on välipalan aika, Aleksi sanoi. He ottivat voileipää ja siinä samassa muuttoauto kurvasi heidän pihaansa.-Sieltä tulee huonekalumme, Jaana kiljahti iloisesti. Aleksi oli ollut omissa ajatuksissaan, ja säpsähti hän vuorollaan. He kantoivat huonekalut omille paikoilleen ja olivat nyt niin väsyneitä, että melkein pyörtyivät. Onneksi he sentään tajusivat mennä ajoissa nukkumaan.
Aamulla Jaana heräsi Aleksin kainalosta. Hän suuteli Aleksia hellästi, jotta hän heräisi. No, tietenkin Aleksi vastasi suudelmaan. Ensimmäistä kertaa tässä kodissa he pelehtivät. Yrittivät kai saada vauvaa. Pelehtimisen jälkeen he nukkuivat pari minuuttia, ja sitten he heräsivät. Aleksi meni heti surffailemaan tietokoneelle, joka sijaitsi yhdessä kuudesta lastenhuoneesta. Pian hän tuli portaita alas juosten.-Jaana, Jaana! Minä sain töitä! Olen lainvalvonnan uralla! -No, sepä hyvä, Jaana sanoi ja ryntäsi hänkin tietokoneelle etsimään työtä. Hän otti saman työn, kuin kultansakin. Pian hänen kuitenkin täytyi jättää työ, sillä hänen mahansa pyöristyi kovaa vauhtia. Hän katsoi parhaaksi erota työstä, sillä hän jäisi lapsen synnyttyä hoitamaan häntä kotiin. Aleksi sai tienata heidän elantonsa. Lastenhoitaja heillä joskus olisi käynyt, mutta Jaana alkoi tälle lopputilin, sillä lastenhoitaja Lemmikki koko ajan teki kepposia Jaanalle, joka ei pitänyt niistä. Kukapa uskaltaisi jättää lapsiansa sellaiselle hyypiölle, ties mitä hän tekisi pienokaisille.
Jaana soitti pianoa, ja juuri ja juuri kerkesi vessaan, kun oksennus tuli. Oksennus ei millään meinannut loppua ja Jaana joutui pyyhkimään hikeä otsaltaan.
Otan vastaan risuja tai ruusuja. Ei noi un tarinat vedä vertoja millekään, mutta ihan sama. Teen näitä jos haluatte. Eli, jos haluatte minun jatkavan, nini sanokaa. Jos ette, niin sanokaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan kiva tarin toikin on, mutta sisältö puuttuu... vain tuollaista alkua ja perus tarinaa... jos olisit tehnyt siitä pidemmän, jossa ei olisi ollut toitotusta kävi töissä, kävi vessassa, kävi syömässä ja tollee... muuten iha hyvä ...
kouluarvosanana 8 minun mielestäni
Ihan hyvä juttu, mutta huomaa että tarina on vielä alussa. Varmasti saat mainion jutun, ja seuraava osa on jo mainio.