Aloin HBP:tä lukiessa pohtimaan kaikkea mitä JKR on kertonut Voldemortista aiemmin. Tai ainakin antanut ymmärtää.
Aikaisempien kirjojen perusteella minulle on jäänyt sellainen käsitys, että Voldemortista tuli paha tavallaan lapsuuden huonojen kokemusten takia. Äiti kuoli, isä hylkäsi, orpokoti jne. HBP:ssäkin Dumbledore tavallaan toteaa, että Harrystakin olisi voinut tulla paha, jos otetaan olosuhteet huomioon. Dursleyt eivät ole olleet mitkään malli-ottovanhemmat.
Kuitenkin hiukan myöhemmin HBP:ssä, Rowling antaa sellaisen kuvan, että Voldemortin pahuus on peräisin pitkästä sukulinjasta, aina Salazar Luihuisesta lähtien. Eli pahuus olisi Voldessa itsessään, geeneissä. Siinä sanottiin jotenkin näin, että pahuus olisi lisääntynyt ja jatkunut suvussa, kun Luihuiset naivat vain serkkujaan, puhdasverisiä.
Itse en ole ikinä ajatellut, että ihminen voisi olla "paha" jo syntyessään, vaan pikemminkin, että lapsuuden kokemukset, kuten kasvatus ym. antavat pohjan ihmisen "pahuudelle ja hyvyydelle". Onko Rowling nyt tosiaan sitä mieltä, että pahuus on jokin synnynnäinen ominaisuus? Silloinhan sille ei tavallaan voisi mitään: ihmisestä tulee paha kaikissa olosuhteissa.
Geenithän eivät kuitenkaan toimi näin. Ne antavat vain tietyn suunnan ja pohjan sille, mitä ihmisestä loppujen lopuksi tulee. Etenkin "henkiset ominaisuudet" (paremman termin puutteessa), kuten ihmisen moraali ja etiikka, ovat pikemminkin kasvatuksen (vanhempien, ympäröivän kulttuurin jne.) tulosta.
Tietenkin jotkin sairaudet ja geneettiset viat voivat aiheuttaa "pahuutta". Esim. lieväänkin autismiin liittyy ongelmia kyvyssä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Tällaiset emotionaaliset ja sosiaaliset puutteet ovat kuitenkin kohtuullisen harvinaisia, eivätkä kuitenkaan voi ennalta määrätä tuleeko ihmisestä sadistinen, narsistinen yksilö.
Mitä mieltä te olette? Onko tämä mitä Rowling tarkoittaa vai olenko tulkinnut väärin? Mitä mieltä olette, onko pahuus ihmisessä jo syntyessään? Olemmeko "vain" eläimiä, vaistojemme vietäviä, itsekkäitä, selviytymään ohjelmoituja tappajia?
Aikaisempien kirjojen perusteella minulle on jäänyt sellainen käsitys, että Voldemortista tuli paha tavallaan lapsuuden huonojen kokemusten takia. Äiti kuoli, isä hylkäsi, orpokoti jne. HBP:ssäkin Dumbledore tavallaan toteaa, että Harrystakin olisi voinut tulla paha, jos otetaan olosuhteet huomioon. Dursleyt eivät ole olleet mitkään malli-ottovanhemmat.
Kuitenkin hiukan myöhemmin HBP:ssä, Rowling antaa sellaisen kuvan, että Voldemortin pahuus on peräisin pitkästä sukulinjasta, aina Salazar Luihuisesta lähtien. Eli pahuus olisi Voldessa itsessään, geeneissä. Siinä sanottiin jotenkin näin, että pahuus olisi lisääntynyt ja jatkunut suvussa, kun Luihuiset naivat vain serkkujaan, puhdasverisiä.
Itse en ole ikinä ajatellut, että ihminen voisi olla "paha" jo syntyessään, vaan pikemminkin, että lapsuuden kokemukset, kuten kasvatus ym. antavat pohjan ihmisen "pahuudelle ja hyvyydelle". Onko Rowling nyt tosiaan sitä mieltä, että pahuus on jokin synnynnäinen ominaisuus? Silloinhan sille ei tavallaan voisi mitään: ihmisestä tulee paha kaikissa olosuhteissa.
Geenithän eivät kuitenkaan toimi näin. Ne antavat vain tietyn suunnan ja pohjan sille, mitä ihmisestä loppujen lopuksi tulee. Etenkin "henkiset ominaisuudet" (paremman termin puutteessa), kuten ihmisen moraali ja etiikka, ovat pikemminkin kasvatuksen (vanhempien, ympäröivän kulttuurin jne.) tulosta.
Tietenkin jotkin sairaudet ja geneettiset viat voivat aiheuttaa "pahuutta". Esim. lieväänkin autismiin liittyy ongelmia kyvyssä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Tällaiset emotionaaliset ja sosiaaliset puutteet ovat kuitenkin kohtuullisen harvinaisia, eivätkä kuitenkaan voi ennalta määrätä tuleeko ihmisestä sadistinen, narsistinen yksilö.
Mitä mieltä te olette? Onko tämä mitä Rowling tarkoittaa vai olenko tulkinnut väärin? Mitä mieltä olette, onko pahuus ihmisessä jo syntyessään? Olemmeko "vain" eläimiä, vaistojemme vietäviä, itsekkäitä, selviytymään ohjelmoituja tappajia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä taas olen ajatellut, että kaikissa ihmisissä on ainakin vähän pahaa jo syntyessään. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Tietenkin kasvatus ja ihmiset ympärillä vaikuttaa omaan maailmankuvaan ja ylipäätään kaikkeen, mutta olen jonkun ihmeen takia aina alitajuisesti ajatellut, että "pahaksi synnytään".
Onhan se hirveää ajatella, että "pahuuteensa" ei itse pystyisi vaikuttamaan.
Mutta olen kyllä kanssa sitä mieltä että ihminen voi muuttua, joka on hieman ristiriidassa sen mielipiteeni kanssa, että pahaksi synnytään.
Ihminen voi joissain asoissa tehdä "oikein", mutta kuitenkin olla pääasiallisesti paha. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Tai olla 'hyvä' ja tehdä jonkun asian päinvastoin kuin yleensä.
Voldemortista: Olen sitten kanssa ajatellut, että Voldemort on syntynyt pahaksi. Onhan hän joitain asioita (ei tule vain yhtään nyt juuri mieleen) tehnyt varmaan 'oikein'.
Onhan hänen kasvatuksensa ja se ettei hänellä ole vanhempia ollut voinut asiaan myös vaikuttaa.
Mutta toisaalta, onhan Harrykin ilman vanhempia lähes koko elämänsä elänyt, niin miksei hänestä sitten tullut 'paha'?
Hmm...
näähän on vaan kirjoja... eli kirjoissahan voi olla kaikenlaista.. vaikka jo syntyessään pahojakin henkilöitä... ja toisekseen, voihan olla niin että oot vaan ymmärtäny väärin.
Dumbledore sanoi Harrylle Harryn erottuvan Voldemortista siksi, että on kykeneväinen rakastamaan ja että häntä on rakastettu(toisin kuin Voldemort). Joten kai ihmisen hyvyys/pahuus johtuu vain rakkaudesta ja sen puutteesta?
Joistain ihmisistä tulee "pahoja" ja joistain ei. Esimerkkinä minulla on kaksi tuttavaa, joiden elämäntarina menee suht samanlailla yläasteelle saakka. Toinen on nainen, toinen mies, samanikäisiä. Molemmat olivat jo tarhassa pilkan kohteina kun äiti joi alkoholia ja toisella ei ollut edes isää. Koulussa kiusattiin ja haukuttiin, ystävistä ei ollut tietoa. Lapset ovat todella julmia ja ilkeitä, suorastaan vihamielisiä toisiaan kohtaan. Yläasteella molemmat (tapasivat toisensa huom vasta 15-vuotiaina) alkoivat polttamaan tupakkaa ja juomaan kaljaa. Molemmat asuivat eri lastenkodeissa. Tyttö vaihtoi lastenkotia ja tapasi tämän pojan, poika poltteli pilveä ja joi itsensä joka päivä humalaan ja lintsasi koulusta eikä välittänyt muista ihmisistä, joku sanoi että poika on psykopaatin oloinen. Tyttö joi kaljaa viikonloppuisin ja kävi koulua eikä koskenut pilveen. Tässä vaiheessa tarinan kulku muuttuu. Yläasteen jälkeen poika meni kympille, sai potkut, joutui koulukotiin, alkoi käyttämään huumeita (mm. heroiinia) täyspäiväisesti. Tyttö meni ammattikouluun, joi viikonloppuisin, mutta teki läksyt, luki kokeisiin, sai hyviä arvosanoja, löysi poikaystävän. Pojan elämä kulki alamäkeä, huumeita, karkaamisia, tyttöjä tyttöjen perään, epämääräisiä huumekavereita... Nyt, tänä hetkenä, pojasta ei tiedä kukaan. Jotku puhuvat että hän on Hyvinkäällä, toiset että Karkkilassa. Ja huumeita käyttää edelleen kuullun mukaan, ei koulutusta ei työpaikkaa. Tyttö taasen on valmistunut ammattiin, on töissä, seurustelee, on onnellinen ja tyytyväinen. Joistain tulee pahoja, joistain hyviä. Vaikka lähtökohdat olisivat kuinka huonot ja samanlaiset...PS. Kukaan ei tiedä miksi poika menetti otteen elämästää jo yläasteella.
hieman eri mieltä kanssasi, hanibaninen. Tuttaviesi tarina ei liity aiheeseen mitenkään koska kummatkaan eivät ole hyviä tai pahoja. On todella ihmeellistä, miten voit käsittää asian noin, että elämässään epäonnistunut ja huumeisiin koukkuun jäänyt nuori on paha. Kyse on kypsymättömyydestä ja epäonnistumisesta. Moneen kertaan on todistettu että tytöt kypsyvät henkisesti poikia aikaisemmin, ja minusta näyttääkin lähinnä siltä, että tyttö avasi silmänsä tulevaisuudelle eikä aikonut heittää hanskaita tiskiin rankan lapsuuden takia. Poika taas luovutti, mikä on olosuhteisiin nähden hyvin ymmärrettävää. Mutta eivät kouluarvosanat tai juominen erota hyvästä ja pahasta! Käsittääkseni tämä poika ei ole tehnyt mitään vakavaa rikosta, kuten murhaa tai raiskausta. Silloin hän olisi paha, tai tarkemmin pahempi kuin suurin osa muista ihmisistä. En todellakaan ymmärrä ajatusperiäsi tässä asiassa, mutta minusta noin räikeä ajattelutapa on varsin epäkypsää. Äläkä nyt tule silmille.
Mutta alkuperäinen kysymys pahuudesta on hyvin henkilökohtainen, koska hyvän ja pahan rajaviiva on hyvin häilyvä ja suoraan verrannollinen kulttuuriin ja ympäristöön jossa henkilö on kasvanut. Esimerkiksi ääri-islamilaiselle muslimille on turhaa selittää naisen tasa-arvoa ja päinvastoin. Yleensä käy niin, että asian yleinen hyväksyminen tekee asiasta oikean tai hyvän, vaikkei se aivan niin olisikaan. Hyvä esimerkki: Amerikassa omaa omaisuuttaan saa tarvittaessa puolustaa aseella, siis varkaan saa ampua jos sellainen on taloon eksynyt. Tällainen tappo on täkäläisen enemmistön mielestä oikein. Mutta esim. minusta se on yhden suurimman epäjumalan palvomista; ihmishenkeä ei voi mitata rahassa tai kullassa. Se on myös vastoin oppimaani moraalia, joka näemmä poikkeaa hieman täkäläisestä.
HP-kirjat ovat kuitenkin ennekaikkea lasten ja nuorten kirjoja ja J.K. luultavasti halusi pelata varman päälle peläten että hienoiset vivahde-erot jäävät yleisöltä huomaamatta (suurin osa faneista kun on alle 15-vuotiaita) ja on siksi päättänyt hieman mustavalkoistaa tätä hyvän ja pahan suhdetta. Absoluuttinen paha on kuitenkin sellainen käsite, mikä on ehkä nuorelle helpompi ymmärtää kuin jonkinlainen puolueeton tai hyvis-pahis-sekoitus. Tätä asiaa kannattaisi kysyä itse Rowlingilta, koska ajatus että "pahuus kulkee geeneissä" on vähintäänkin harhaanjohtava. Itse en ole asiaa näin nähnyt missään vaiheessa. Mutta jokaisella on omat mielipiteensä.
Tulipas pitkä viesti!No toivottavasti joku jaksoi lukea...:)
Asiasta sen verran et osa syy miksi olemme me on peräisin geeneistä ja osa kasvatuksesta. Jos nyt V:tä ajatellaan niiin sillä on aika "pahat" geenit ja kasvatuksessa ei oo mitenkään kehumista.
Ei ole olemassa hyvää eikä pahaa. Eri ihmiset pitävät vaikka kuolemantuomiota pahana ja toiset hyvänä.
Pahuus ja hyvyys ovat niinsanotusti "katsojan silmissä"
Tolta kannalta mä en ollutkaan ajatellut Rowlingin hyvän ja pahan käsittelyä... Olin ajatellut samaa, mitä Helsingin Sanomissakin tänään oli;että Pottereissa näkyvä hyvän ja pahan välinen ero jotenkin ehkä tuli mustavalkoisemmaksi.
Aika monipiippuinen juttu. Toisaalta Potterit on satukirjoja, eli tälläinen "pahuuden periytyminen" olisi ihan okei. Toisaalta taas kirjat on muuten niin sävykkäitä, että olisi jotenkin sääli jos Rowling todella meinaisi, että pahuus olisi ihmisessä itsessään, ja voisi periytyä eikä siitä pääsisi eroon. Toi mustavalkoinen juttu kyllä korostaisi Harryn hyvyyttä ja muuta sellaista.Hei, sankaripoju oli taas oikeassa,voi että se on niin fiksukin vielä!
Mutta jos puhutaan yleisemmällä tasolla, eikä pelkästään Pottereista, mielestäni pahuus ei voi periytyä vuosisatojen läpi. Joku tuossa taisi sanoakin, että jonkin asian/henkilön hyvyys ja pahuus riippuu siitä, kuka asiaa arvostelee. En ole siis arvo-objektivisti, vaan katson, että tuontyyppiset asiat on riippuvaisia ihmisistä,eikä olemassa itsessään.
Ja mä luulin, että Voldu on paha vaan siks että se on paha.
Ugh, toivon että tämä viesti ei ollut hirvittävän sekava. Kaunista suomenkieltä siinä ainakin pahoinpideltiin,koska olen turhan väsynyt.
SEhän on niin jos saa lapsia esim serkkunsa kanssa niin lapsi jää ilman joitain kykyjä ja jos näin on käynyt usein monta sukupolvea niin lapset ei oo enää terveitä
Gauntin lapset katsovat kieroon? (toinen silmä toiseen suuntaan ja toinen toiseen?)
Mitä yhteistä terveydellä ja pahuudella on keskenään? Totta on, kuten edellä jo sanoin, tietyt sairaudet voivat johtaa empatiakyvyn heikkenemiseen, mutta se ei vielä tee ihmisestä pahaa. Sukulaisavioliitoissa resessiivisten (peittyvien) sairausten esiintyminen kasvaa, koska sukuun ei tule "uusia geenejä". En kuitenkaan usko, että pahuus on geeneissä, etenkään resessiivisissä. Silloinhan hyvyys voittaisi maailmassa, eikö? :/
Tutkijat eivät ole pystyneet paikantamaan mitään sellaista geeniä, joka määrittelisi meidän ihmisten hyvyyden ja pahuuden. Ei ole olemassa edes sellaista geenien kombinaatiota (yhdistelmää), joka ehdottomasti määrittelisi ihmisen hyvyyden tai pahuuden. Ihmisen fyysisten ominaisuuksienkaan ilmeneminen ei ole niin yksinkertaista, kuin koulussa esitetään. Silmien väri ei periydy yhden geenin kautta. Ei ole vain ruskea- ja sinisilmäisiä ihmisiä. Hiusten kiharuus ei riipu yhdestä geenistä. Ei ole vain joko kihara- tai suoratukkaisia ihmisiä.
Ymmärrättekö nyt? Genetiikka, vaikka kovin mielenkiintoista ja hypetettyä onkin, ei anna vastausta kaikkeen. Se ei määrittele meitä ihmisinä, eikä ikinä siihen pysty. Sen takia tarvitaan AINA pohdintaa siitä, mikä tekee meistä ihmisiä. Mistä ihmisyys tulee, mitä tarkoittaa olla ihminen? Miksi on pahuutta? Kaikki tämä lisääntyvä tieto perimästä ei voi ikinä poistaa tarvetta keskusteluun ja pohdintaan.
Jaahas. Taisin hiukan innostua. :) Älkää lahdatko minua sen takia. ;)
Tuossa oli niin paljon tekstiä, että ehkä meni minulta ohi, vastasitko siis kysymykseeni? :D
Siis senkä takia Merope ja Morfin katsovat kieroon, kun tämä suku on niin pitkään vaalinut puhdasverisyyttään, ja varmaan paritellut siis serkkujensa kanssa? vai? :D
mutta voin vastata myös sinulle. :) No juu, kierosilmäisyys saattaa olla perinnöllinen ominaisuus. En nyt vannomaan mene, pitäisi tarkistaa jostain. Mutta, geeneissä tapahtuu myös mutaatioita, eli ominaisuus voi olla uusi ja muista geeneistä riippumaton. Eli se, että Gauntit ovat kierosilmäisiä, ei tarkoita välttämättä, että joku heidän esi-vanhemmistaan on ollut kierosilmäinen. Eikä se myöskään tarkoita, että Voldemort olisi kierosilmäinen. Geenit periytyvät sattumanvaraisesti ja muista (geeneistä) riippumatta.
Ja kierosilmäisyys ei välttämättä edes ole geneettinen ominaisuus, vaikka se saattaa jossain määrin sitä olla todennäköisesti.
Ymmärsitkö, edes jotain? Tästä näet, ettei genettikka ole helppoa ja yksinkertaista. :)
Ymmärsin kaiken. :D
Edellinen viesti oli vaan niin pitkä.... :D:D
Kiva kuulla. :)
Mielenkiintoisia vastauksia. Oma vastineeni teille kaikille tulee vähän myöhässä, kun nettiyhteyksissä on ollut vaikeuksia (ei omasta syystä).
Muutamalle, jotka vastasivat, että nämä ovat vain kirjoja. Niin, toden totta ovat, mutta kirjat heijastelevat hyvin paljon yhteiskuntaa, jossa ne on kirjoitettu. Kirjoista voi myös päätellä tai ainakin arvailla kirjailijan omaa käsitystä ihmisistä ja ihmisyydestä. Minusta Pottereissa käsitellään kuitenkin niin universaaleja ja ikiaikaisia kysymyksiä (hyvä-paha, rakkaus-viha jne.), ettei ole aivan sama, mitä kirjailija niistä sanoo. Ehkä olette niin nuoria ja lukeneet niin vähän kirjoja (ja käyneet vähän koulua), ettette ole ajatelleet kirjoja ja niiden sanomaa syvemmin.
Geeneistä sen verran. En tiedä lukivatko jotkut viestini huonosti, mutta nimenomaan sanoin, että geenit eivät voi määritellä ihmisen hyvyyttä/pahuutta. Geenit antavat vain kaavan ja mallin sille, mitä ihmisestä voi tulla. Unohtakaa mitä teille peruskoulussa ja lukiossa geeneistä kerrotaan, se ei pidä paikkaansa (tai pitää vain hyvin harvoissa ihmisen ominaisuuksissa).
En ole arvorelativisti, en usko, että hyvyys ja pahuus ovat vain "katsojan silmässä". Silloinhan kaikki mitä teemme, on oikeutettua. Tappaminen, raiskaaminen, varastaminen, kaikki kauheudet ovat sallittuja, koska ne jonkun mielestä ovat "oikein ja hyvää". Voiko siis YK:n ihmisoikeuksien julistuksella pyyhkiä pyllynsä? Naisten kivittäminen Pakistanissa on ihan hyväksyttävää, koska se "kuuluu kulttuuriin"? Ei, ei! On olemassa hyviä ja pahoja asioita, oikeudenmukaisuutta ja vääryyttä. Se miten ne määritellään kuuluu meille kaikille, kuten niiden puolustaminen.
Uskon edelleen voimakkaammin siihen, että se millaisia ihmisiä meistä tulee, riippuu enemmän kasvatuksesta, ympäristöstä ym. kuin perinnöllisistä tekijöistä. Meidän ihmisten on joskus kovin vaikea erottaa sitä mikä on meissä itsessämme ominaista ja mikä kulttuurin ja kasvatuksen tulosta. Kukaan ei pysty tarkastelemaan omaa itseään sillä tavalla.
Ja kuten sanoin, älkää tosiaan uskoko kaikkea mitä teille geneettisestä periytymisestä kerrotaan. Se ei todellakaan ole niin yksinkertaista, kuin koulussa opetetaan.