Se siitä sosialismista

KAIKKI SDP:n ÄÄNESTÄJÄT!
Oppitunti teille sosialismistä:

Erään yliopiston taloustieteen professori totesi taannoin, ettei ollut koskaan reputtanut yhtään opiskelijaa, mutta sitten reputtikin kokonaisen vuosikurssin kerralla.
Kyseinen vuosikurssi oli inttänyt, että sosialismi toimii ja siinä kukaan ei olisi köyhä eikä kukaan rikas, vaan tasa-arvo vallitsisi.

Professori sanoi siihen opiskelijoille:
”OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla.

Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan, jolloin kukaan ei yksinään saa hylättyä ja kukaan ei saa vitosta."

Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen.

Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita, kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia.
Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän.

Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen!

Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat.

Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi.

Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri, onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri, mutta kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua.

Asia ei voisi olla yksinkertaisempi.

Tarinaan liittyy viisi opetusta:

1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat lainsäädännöllä.

2. Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä.

3. Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta.

4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä.

5. Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku.