Varoitus. Seuraava novelli sisältää väkivaltaa ja pakottamista seksiin. Ellei kiinnosta, ei kannata lukea.
Elettiin 1200-luvun puoliväliä Itä-Euroopassa. Mongoliasta lähteneet tataarit olivat valloittaneet kaupungin, jossa Jan, 16-vuotias puolalaisen kreivin poika, opiskeli pappisseminaarissa. Monien muiden asukkaiden tavoin Jan oli otettu orjaksi ja kuljetettu kauas itään. Janin yllätykseksi häntä ei kuitenkaan viety orjatorille muiden kanssa, vaan pari tataarisotilasta kuljetti hänet kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan palatsiin. Palatsin portilla Janin silmät sidottiin ja hänet kuljetettiin syvälle kellareihin. Silmäside poistettiin pienessä, kylmässä ja pimeässä vankityrmässä, mihin poika jätettiin virumaan.
Tyrmän ovi avautui ja Jan räpytteli silmiään öljylampun kirkkaassa valossa. Sisään oli astunut kaksi kaunista mongolityttöä. Nämä olivat ehkä hänen ikäisiään tai hieman vanhempia. Pidempi tytöistä oli pukeutunut keltaiseen silkkiin ja hänen hiuksensa oli koottu aistikkaasti pään päälle. Lyhyemmällä oli sininen silkkivaate ja pitkät hiukset oli jätetty vapaaksi olkapäille.
- Tervetuloa, pidempi tytöistä sanoi venäjäksi, jota Jan oli oppinut pappisseminaarissa. – Minä olen Min ja tämä on kaksoissiskoni Tsei. Sinä olet täällä siksi, että pyysimme isäämme suurkaania hankkimaan meille jotain ajankulua tällä sotaretkellä.
- Mitä te minusta haluatte? Jan kysyi epävarmasti. Pappisseminaarin tiukassa kurissa hän ei ollut paljonkaan tutustunut ikäisiinsä tyttöihin.
- Saat huvittaa meitä, Min sanoi ja jatkoi - Ellet tottele, saat ruoskaa, kunnes rukoilet saavasi toteuttaa kaikki halumme. Ensiksi riisut vaatteesi.
Jan karahti täysin punaiseksi, eikä osannut tehdä elettäkään tai sanoa mitään.
- Vaatteet pois tai ruoskimme selkänahkasi irti, Tsei kivahti.
Jan alkoi riisua. Hän pujotti kengät jaloistaan ja riisui sitten tunikansa. Tytöt katselivat huuliaan nuollen pojan paljastuvaa vartaloa, jota kelpasikin katsella. Vaaleat hiukset laskeutuivat pojan olkapäille kehystäen puhdaspiirteisiä kasvoja. Jäntevä vartalo ei tuottanut myöskään pettymystä kasvojen jälkeen. Lannevaatteen kohdalla Jan epäröi hieman, mutta antoi sitten sen pudota jalkoihinsa. Siinä hän seisoi tyttöjen edessä alastomana ja nöyryytettynä, kasvot punaa karehtien, mutta suorana seisten ja yrittämättäkään peittää alastomuuttaan.
- Oikein hyvä, Min sanoi ja tuli aivan Janin eteen. Tyttö tarttui poikaa hiuksista ja pakotti tämän kasvoja alaspäin. Sitten hän suuteli poikaa, joka vastasi epävarmasti tuntiessaan Minin kielen liikkuvan suussaan. Jan sävähti, kun Min tarttui toisella kädellään häntä kiveksistä ja alkoi puristella niitä. Hän kuitenkin tajusi avuttomuutensa, eikä yrittänyt estellä.
Ohut rottinkikeppi läjähti Janin pakaroihin. Poika huudahti kivusta, mutta Min pakotti hänet jatkamaan kielisuudelmaa. Tsei jatkoi lyömistä ja piiskansivallukset jättivät punaisia jälkiä Janin tiukkoihin pakaroihin. Jan kuitenkin kesti tuskan valittamatta ja antoi Minin jatkaa suutelua ja kivesten puristelua. Kipu oli kova, mutta tytön läheisyys tuntui Janista kiihottavalta ja hän tunsi kalunsa nousevan. Min alkoi puristella myös sitä kivesten lisäksi.
- Riittää jo, Min sanoi ja astui taaksepäin. Tsei lopetti piiskauksen. – Tule ulos sieltä, Min jatkoi poistuessaan tyrmästä.
Jan käveli ulos tyrmän ovesta ja henkäisi syvään tajutessaan seuraavan huoneen olevan kidutuskammio. Lattialla seisoivat piinapenkki ja kuulustelutuoli. Katosta roikkui kahleita ja seinillä pienempiä kidutusvälineitä. Oli myös joitain groteskeja laitteita, joiden täsmällistä käyttötapaa Jan ei osannut arvata.
- Ei näitä kaikkia sinuun käytetä, jos olet kiltti poika, Tsei hihitteli. – Vain muutamia.
Janin kädet kahlittiin ylös kattoon. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut roikkua ranteistaan, vaan hän saattoi seistä suorana jalat maassa. Nyt Tsei puolestaan tuli Janin eteen ja alkoi sivellä pojan paljasta vartaloa. Hän kosketteli ensin tiukkoja vatsalihaksia ja reisiä, mutta siirtyi sitten pian kiveksiin. Janilla nousi taas.
Min kiersi äkkiä takaapäin silkkisen huivin Janin kaulan ympäri ja kiristi sitä. Jan hätääntyi, kun ei tahtonut saada henkeä.
- Paikoillasi vain poika tai joudut piinapenkkiin, Tsei sanoi ja Jan yritti rentoutua kuristavasta liinasta huolimatta. Tsei laskeutui polvilleen ja otti Janin kovana seisovan kalun suuhunsa. Hän alkoi imeä. Min vaihteli kuristuksen voimakkuutta. Jan tiesi, että hänen pitäisi vihata tätä ja hävetä tätä hirvittävää syntiä, johon jumalattomat pakanat hänet pakottivat, mutta hän ei voinut mitään sille, että imeminen ja kuristus tuntuivat paremmalle kuin mikään, mitä hän oli aiemmin kokenut ja pian hän laukesi Tsein suuhun.
Jatkuu ja rankkenee.
Elettiin 1200-luvun puoliväliä Itä-Euroopassa. Mongoliasta lähteneet tataarit olivat valloittaneet kaupungin, jossa Jan, 16-vuotias puolalaisen kreivin poika, opiskeli pappisseminaarissa. Monien muiden asukkaiden tavoin Jan oli otettu orjaksi ja kuljetettu kauas itään. Janin yllätykseksi häntä ei kuitenkaan viety orjatorille muiden kanssa, vaan pari tataarisotilasta kuljetti hänet kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan palatsiin. Palatsin portilla Janin silmät sidottiin ja hänet kuljetettiin syvälle kellareihin. Silmäside poistettiin pienessä, kylmässä ja pimeässä vankityrmässä, mihin poika jätettiin virumaan.
Tyrmän ovi avautui ja Jan räpytteli silmiään öljylampun kirkkaassa valossa. Sisään oli astunut kaksi kaunista mongolityttöä. Nämä olivat ehkä hänen ikäisiään tai hieman vanhempia. Pidempi tytöistä oli pukeutunut keltaiseen silkkiin ja hänen hiuksensa oli koottu aistikkaasti pään päälle. Lyhyemmällä oli sininen silkkivaate ja pitkät hiukset oli jätetty vapaaksi olkapäille.
- Tervetuloa, pidempi tytöistä sanoi venäjäksi, jota Jan oli oppinut pappisseminaarissa. – Minä olen Min ja tämä on kaksoissiskoni Tsei. Sinä olet täällä siksi, että pyysimme isäämme suurkaania hankkimaan meille jotain ajankulua tällä sotaretkellä.
- Mitä te minusta haluatte? Jan kysyi epävarmasti. Pappisseminaarin tiukassa kurissa hän ei ollut paljonkaan tutustunut ikäisiinsä tyttöihin.
- Saat huvittaa meitä, Min sanoi ja jatkoi - Ellet tottele, saat ruoskaa, kunnes rukoilet saavasi toteuttaa kaikki halumme. Ensiksi riisut vaatteesi.
Jan karahti täysin punaiseksi, eikä osannut tehdä elettäkään tai sanoa mitään.
- Vaatteet pois tai ruoskimme selkänahkasi irti, Tsei kivahti.
Jan alkoi riisua. Hän pujotti kengät jaloistaan ja riisui sitten tunikansa. Tytöt katselivat huuliaan nuollen pojan paljastuvaa vartaloa, jota kelpasikin katsella. Vaaleat hiukset laskeutuivat pojan olkapäille kehystäen puhdaspiirteisiä kasvoja. Jäntevä vartalo ei tuottanut myöskään pettymystä kasvojen jälkeen. Lannevaatteen kohdalla Jan epäröi hieman, mutta antoi sitten sen pudota jalkoihinsa. Siinä hän seisoi tyttöjen edessä alastomana ja nöyryytettynä, kasvot punaa karehtien, mutta suorana seisten ja yrittämättäkään peittää alastomuuttaan.
- Oikein hyvä, Min sanoi ja tuli aivan Janin eteen. Tyttö tarttui poikaa hiuksista ja pakotti tämän kasvoja alaspäin. Sitten hän suuteli poikaa, joka vastasi epävarmasti tuntiessaan Minin kielen liikkuvan suussaan. Jan sävähti, kun Min tarttui toisella kädellään häntä kiveksistä ja alkoi puristella niitä. Hän kuitenkin tajusi avuttomuutensa, eikä yrittänyt estellä.
Ohut rottinkikeppi läjähti Janin pakaroihin. Poika huudahti kivusta, mutta Min pakotti hänet jatkamaan kielisuudelmaa. Tsei jatkoi lyömistä ja piiskansivallukset jättivät punaisia jälkiä Janin tiukkoihin pakaroihin. Jan kuitenkin kesti tuskan valittamatta ja antoi Minin jatkaa suutelua ja kivesten puristelua. Kipu oli kova, mutta tytön läheisyys tuntui Janista kiihottavalta ja hän tunsi kalunsa nousevan. Min alkoi puristella myös sitä kivesten lisäksi.
- Riittää jo, Min sanoi ja astui taaksepäin. Tsei lopetti piiskauksen. – Tule ulos sieltä, Min jatkoi poistuessaan tyrmästä.
Jan käveli ulos tyrmän ovesta ja henkäisi syvään tajutessaan seuraavan huoneen olevan kidutuskammio. Lattialla seisoivat piinapenkki ja kuulustelutuoli. Katosta roikkui kahleita ja seinillä pienempiä kidutusvälineitä. Oli myös joitain groteskeja laitteita, joiden täsmällistä käyttötapaa Jan ei osannut arvata.
- Ei näitä kaikkia sinuun käytetä, jos olet kiltti poika, Tsei hihitteli. – Vain muutamia.
Janin kädet kahlittiin ylös kattoon. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut roikkua ranteistaan, vaan hän saattoi seistä suorana jalat maassa. Nyt Tsei puolestaan tuli Janin eteen ja alkoi sivellä pojan paljasta vartaloa. Hän kosketteli ensin tiukkoja vatsalihaksia ja reisiä, mutta siirtyi sitten pian kiveksiin. Janilla nousi taas.
Min kiersi äkkiä takaapäin silkkisen huivin Janin kaulan ympäri ja kiristi sitä. Jan hätääntyi, kun ei tahtonut saada henkeä.
- Paikoillasi vain poika tai joudut piinapenkkiin, Tsei sanoi ja Jan yritti rentoutua kuristavasta liinasta huolimatta. Tsei laskeutui polvilleen ja otti Janin kovana seisovan kalun suuhunsa. Hän alkoi imeä. Min vaihteli kuristuksen voimakkuutta. Jan tiesi, että hänen pitäisi vihata tätä ja hävetä tätä hirvittävää syntiä, johon jumalattomat pakanat hänet pakottivat, mutta hän ei voinut mitään sille, että imeminen ja kuristus tuntuivat paremmalle kuin mikään, mitä hän oli aiemmin kokenut ja pian hän laukesi Tsein suuhun.
Jatkuu ja rankkenee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti jatkoa tulee nopeesti ja rankkaa sellaista=)
jatkoa ja NOPEASTI oli aivan loistava alku!
Valitettavasti työkiireiden takia jatkon tuottaminen kestää jonkin aikaa. Älkää menettäkö toivoanne.
oli tosi hyvä, Kirjoita pian jatkoa!
Aivan loistava, olen hakenut just tällästä. ¨
Siis "historia" Fantasiaa, aiheen valinnasta 10