Taolaisuus on hieman unohdettu, osa 2

Ei sitä oikein voi suomentaa, koska Tao on lähtökohtaisesti ihmisen käsiteellisen ajattelun ulkopuolella. Eräänlainen maailmanjärjestys tai kaiken taustalla vaikuttava voima. Ei mikään tietoinen toimija, vaan ikään kuin fysiikan luonnonlakien taustalla oleva energia tai toimintaperiaate. Ikuinen muutos ehkä.

Olennaista on ymmärtää, että ihmisen äly on rajallinen, eikä pysty hahmottamaan maailmaa kuin omien rajallisten käsitteidensä kautta. Siksi se ei tavoita Tao'a koskaan.

Filosofisessa taolaisuudessa ei ole rukouksia. Niille ei ole tarvetta, koska ei ole mitään persoonallisia toimijoita kaiken taustalla.

(Taolaisuudesta on myös olemassa uskonnollisempi versio, joka jollain tavalla polyteistinen. Kai hieman kuin Japanin shintolaisuus. En ole siitä kiinnostunut.)

Kiinassa

Suomessa koko uskontoa edes ole. Kiinassa ne on suurin osa

Kiinassa. Mitään tarkkaa syntyaikaa ei ole tiedossa, mutta jokunen tuhat vuotta ekr.

Taolaisuudessa paljon samoja elementtejä kuin buddhalaisuudessa joten lienevät samaa munaista ajattelutapaa. Molempien varhaisin tunnettu ilmentymä on noin 500ekr.

Taolaisuus ei ole oikeastaan uskonto, vaan enemmänkin elämäntapa, filosofia. Siihen on sitten myöhemmin kehittynyt erilaista uskonnollista kullttuuria kylkeen.

Jälleensyntymä

Ei kai mitään. Taolaisuus keskittyy tähän hetkeen, eikä sitä kiinnosta tulevaisuus.

Kuolema lakkaa olemasta merkityksellinen, kun ei mieti sitä. Taolaisuus tai sen serkku, zen-buddhalaisuus eivät ole älyllisiä pelejä, vaan elävää todellisuutta.

Yrittää tavoitella kuolemattomuutta *

Kyllä se on, kun ymmärtää että (oma) kuolema on vain käsite. Jos voisit olla pohtimatta asiaa, olisit kuolematon. Et toki eläisi ikuisesti, mutta sen aikaa kun eläisit, eläisit ilman kuolemanpelkoa.

Näin juuri. Tiede sokeuttaa meidät kuvittelemaan että ymmärrämme jotain tästä. Hienoja malleja ja teorioita toki on, mutta ovat vain käsitteellisiä pelejä loppujen lopuksi. Ihminen ei voi ymmärtää itseään ikinä.

On joo. Jin ja jang ovat käsitepari, jotka kuvaavat kaiken dynaamisuutta ja/tai suhteellisuutta. Ei ole olemassa mitään fiksattua tai pysyvää, vaan kaikki on kahden voiman/ääripään/näkökulman välistä mittelöä tai tasapainoa. Ei ole olemassa pitkää ilman lyhyttä, ei valoa ilman pimeyttä, ei rakkautta ilman vihaa, jne.

Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että voisi olla hyvää ilman pahaa, mutta se on mahdotonta. Ei voi olla rikkautta ilman köyhyyttä. Samaan ajatusmaailmaan kuuluu buddhalaisuuden kärsimys: Ei voi olla nautintoa ilman tuskaa.

Länsimainen ihminen ei tätä dualismia oikein ymmärrä: Se jahtaa onnea ja rikkautta ymmärtämättä miten paljon samalla kerää itselleen ongelmia. Viimeistään kun keho vanhenee ja kuolee, ihminen ymmärtää, ettei ole nuoruutta ilman vanhuutta. Ja kaikesta on luovuttava.

Anonyymi00018 kirjoitti:

On joo. Jin ja jang ovat käsitepari, jotka kuvaavat kaiken dynaamisuutta ja/tai suhteellisuutta. Ei ole olemassa mitään fiksattua tai pysyvää, vaan kaikki on kahden voiman/ääripään/näkökulman välistä mittelöä tai tasapainoa. Ei ole olemassa pitkää ilman lyhyttä, ei valoa ilman pimeyttä, ei rakkautta ilman vihaa, jne.

Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että voisi olla hyvää ilman pahaa, mutta se on mahdotonta. Ei voi olla rikkautta ilman köyhyyttä. Samaan ajatusmaailmaan kuuluu buddhalaisuuden kärsimys: Ei voi olla nautintoa ilman tuskaa.

Länsimainen ihminen ei tätä dualismia oikein ymmärrä: Se jahtaa onnea ja rikkautta ymmärtämättä miten paljon samalla kerää itselleen ongelmia. Viimeistään kun keho vanhenee ja kuolee, ihminen ymmärtää, ettei ole nuoruutta ilman vanhuutta. Ja kaikesta on luovuttava.

Lue lisää

Etkö nyt ole vähän ristiriidassa?

Eihän sitä kuolemaa pitänyt ajatella eikä ehkä sitten vanhuuttakaan.

:-)

Anonyymi00019 kirjoitti:

Etkö nyt ole vähän ristiriidassa?

Eihän sitä kuolemaa pitänyt ajatella eikä ehkä sitten vanhuuttakaan.

:-)

Ei tuossa ole mitään ristiriitaista. Jin&jang viittaa juuri siihen, että asioilla on kaksi napaa, mutta ei mitään absoluuttista olomuotoa.

Kuolemakin on olemassa, mutta ihmisen kuolemanpelko on voitettavissa. Se vaan ei onnistu ikuisen nuoruuden tavoittelulla.

Itse asiassa ei ole. Kiinan toinen suuri filosofia, konfutselaisuus on enemmänkin tätä yhteiskunnallista hallintaa ja tarkkoja sääntöjä. Taolaisuus on erakoiden, pummien, syrjäytyneiden ja muuten vaan omaa elämää elävien filosofia.