Minä näen ja koen maailman tästä käsin erilaisena kuin metrin päästä. Ja vielä erilaisempana eilen tai vuoden kuluttua. Sinä näet ja koet maailman tuolistasi käsin juuri nyt erilaisena verrattuna Texasiin, ja vielä erilaisempana näet sen huomenna.
Kenen näkökulma (ja mikä niistä monista) on parempi tai jopa itse Todellisuus?
Jos on todella objektiivinen todellisuus, niin kuka sen havaitsee?
Liittyykö tämä jotenkin myötätuntoon? Omat asianihan ovat samalla viivalla kaikkien muiden elävien olentojen murheiden kanssa.
(Uskokaa, että tämä on hyvinkin buddhalaista pohdiskelua. Ei tullut väärälle palstalle.)
Kenen näkökulma (ja mikä niistä monista) on parempi tai jopa itse Todellisuus?
Jos on todella objektiivinen todellisuus, niin kuka sen havaitsee?
Liittyykö tämä jotenkin myötätuntoon? Omat asianihan ovat samalla viivalla kaikkien muiden elävien olentojen murheiden kanssa.
(Uskokaa, että tämä on hyvinkin buddhalaista pohdiskelua. Ei tullut väärälle palstalle.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todellisuus lienee kuten maailman pyöreys. Kun se todettiin pyöreäksi, mikä muuttui?
Ajattelu. Ei muu. Kysyt mikä näkökulma on parempi, mutta lieneekö se kysymys johon pitäisi vastaus saada. Ajateltaessa paarmaa, jonka tapoin eilen, voin yhtä hyvin miettiä olisiko minun pitänyt antaa sen purra, sillä se olisi varmasti sattunut minuun vähemmän, kuin se kuolema Raidin syövyttessä sen kehon muussiksi. Mikä tekee minun näkökulmastani paremman?
Äly? Vai elämäntarkoitus? Luulen, että jos elämäntarkoitus, paarma oli parempi. Se tiesi mitä oli tekemässä, mutta minä aina mietin sitä.
Omituista, mutta katsoessani sen kuolemaa tunsin myötätuntoa ja murskasin sen jalallani. Jos näistä substansseista ajattelee näkökulman parhautta, voi yhtä hyvin lopettaa...
Voisimme myös jakaa tämän romanttisen ja klassissen älyn mukaan. Romanttisesti: sen elämä oli tärkeä tai klassisesti: sen elämällä oli merkitys, sitä syödään jossain koko ajan.
Tein siis oikein ja väärin, mutta se oli minulle paras ratkaisu.