Rivitalossa kun asutaan, on nyt naapuruksen lapset ottaneet tavaksi käydä pyytämässä meidän koiran mukaan leikkeihin ja olen antanut, kun ovat vain pihapiirissä. Lapset ovat 5-12 vuotiaita ja lähes kaikilla heillä on koiria kotonaan. Meidän koiraa leikittävät koska sitä voi pitää vapaana, ei ole riehuja ja tottelee. Kotisleikki tuntuu olevan yleinen ja perheessähän täytyy olla koirakin.
Meillä ei ole lapsia, joten olen ajatellut, että koiralle tekee hyvää olla lasten kanssa. Koira on tottelevainen, mutta nyt olen alkanut miettimään voiko olla vahinkoa toko uralle, kun lapsia ei ole niin hanakka tottalemaan. Lapsilta puuttuu auktoriteetti, joten koira laittaa leikiksi kun lapset "kouluttavat".
Harjoittelemme koiran kanssa paljon pihassa ja naapuruston lapset ovat seuranneet, joten tietävät mitä koiralta voi vaatia ja miten. Lapset eivät kuitenkaan vaadi koiralta täydellistä suoritusta ja koira voi lopettaa tottelemisen milloin haluaa. Kotisleikistä siis lähdetään perheen koiran kanssa kilpailuihin tai toko harjoituksiin, joskus jopa perheen isäntä lähtee metsälle ja koira noutaa saalista. Muuten kotia leikitään kuten aina, välillä nukutaan, välillä syödään, käydään kaupassa...
Vielä ei ole ongelmia ollut, koira tietää, että minun kanssani ei leikitä, vaan silloin tehdään käskyn mukaan tarkasti, eikä lopeteta tottelemista kun halutaan. Mutta voiko tästä tulla ongelmia? täytyisikö kieltää lapsia kouluttamasta koiraa leikkien ohella? Olen ajatellut, että meidän koiran kanssa on hyvä aloittaa ja siksi antanut kouluttaa, jotta innostuisivat omienkin koirien kanssa touhuamaan. Huomaisivat miten kivaa on kun on koira, jonka kanssa on ilo touhuta, pyrkisivät oman perheensä koirankin kanssa samaan. Naapurustossa ei ole muita koiria joita voi pitää samassa määrin vapaana ja joilla olisi edes peruskäskyt hyvin hallussa. Lapsissa mielestäni on toivoa, sillä ovat ilmeisen innostuneita touhuamaan koirien kanssa.
Onko koiralla sen verran älliä, että ymmärtää milloin leikitään ja kenen kanssa ollaan tosissaan? Yritän panostaa koiran kanssa tottelevaisuuteen, joten en halua pilatakaan sitä. Toisaalta koiralle tekee hyvää tutustua lapsiin ja tottelevaisuus harjoituksetkin on hiukan erilaisia kun on erilaisten ihmisten kanssa niitä tekemässä. Leikin varjolla on koirallekin mukavampaa, pilaan lapsilta leikin ilon, mikäli komennan heitä ottamaan koiran koulutuksen vakavasti. Koiraa esimerkiksi saatetaan käskeä maahan, jos koira on tehnyt tempun jo vaikka miten useasti, se laittaa läskiksi; saattaa mennä ja hypätä vasten käskijää ja ruveta nuolemaan naamasta. Lapsella on lystiä ja kirkuu ilosta ja tietysti koiralla on lystiä, mutta se totteleminen unohtui ja koiran ei saisi antaa hyppiä...
Kun seuraavan kerran oven takana kysytään; saako --- tulla leikkiin mukaan? Mitä kannattaisi vastata?
Meillä ei ole lapsia, joten olen ajatellut, että koiralle tekee hyvää olla lasten kanssa. Koira on tottelevainen, mutta nyt olen alkanut miettimään voiko olla vahinkoa toko uralle, kun lapsia ei ole niin hanakka tottalemaan. Lapsilta puuttuu auktoriteetti, joten koira laittaa leikiksi kun lapset "kouluttavat".
Harjoittelemme koiran kanssa paljon pihassa ja naapuruston lapset ovat seuranneet, joten tietävät mitä koiralta voi vaatia ja miten. Lapset eivät kuitenkaan vaadi koiralta täydellistä suoritusta ja koira voi lopettaa tottelemisen milloin haluaa. Kotisleikistä siis lähdetään perheen koiran kanssa kilpailuihin tai toko harjoituksiin, joskus jopa perheen isäntä lähtee metsälle ja koira noutaa saalista. Muuten kotia leikitään kuten aina, välillä nukutaan, välillä syödään, käydään kaupassa...
Vielä ei ole ongelmia ollut, koira tietää, että minun kanssani ei leikitä, vaan silloin tehdään käskyn mukaan tarkasti, eikä lopeteta tottelemista kun halutaan. Mutta voiko tästä tulla ongelmia? täytyisikö kieltää lapsia kouluttamasta koiraa leikkien ohella? Olen ajatellut, että meidän koiran kanssa on hyvä aloittaa ja siksi antanut kouluttaa, jotta innostuisivat omienkin koirien kanssa touhuamaan. Huomaisivat miten kivaa on kun on koira, jonka kanssa on ilo touhuta, pyrkisivät oman perheensä koirankin kanssa samaan. Naapurustossa ei ole muita koiria joita voi pitää samassa määrin vapaana ja joilla olisi edes peruskäskyt hyvin hallussa. Lapsissa mielestäni on toivoa, sillä ovat ilmeisen innostuneita touhuamaan koirien kanssa.
Onko koiralla sen verran älliä, että ymmärtää milloin leikitään ja kenen kanssa ollaan tosissaan? Yritän panostaa koiran kanssa tottelevaisuuteen, joten en halua pilatakaan sitä. Toisaalta koiralle tekee hyvää tutustua lapsiin ja tottelevaisuus harjoituksetkin on hiukan erilaisia kun on erilaisten ihmisten kanssa niitä tekemässä. Leikin varjolla on koirallekin mukavampaa, pilaan lapsilta leikin ilon, mikäli komennan heitä ottamaan koiran koulutuksen vakavasti. Koiraa esimerkiksi saatetaan käskeä maahan, jos koira on tehnyt tempun jo vaikka miten useasti, se laittaa läskiksi; saattaa mennä ja hypätä vasten käskijää ja ruveta nuolemaan naamasta. Lapsella on lystiä ja kirkuu ilosta ja tietysti koiralla on lystiä, mutta se totteleminen unohtui ja koiran ei saisi antaa hyppiä...
Kun seuraavan kerran oven takana kysytään; saako --- tulla leikkiin mukaan? Mitä kannattaisi vastata?
Vastaukset 13
Vanhimmat
periaatteena, että en anna koiraa vieraille. En ulos vietäväksi aikuisille, enkä leikkeihin lapsille. Varsinkaan en niihin leikkeihin, vaikka kysytty on monesti, ja joskus oli jopa omat lapset niissä mukana, niin ei sittenkään. Siitä en ole koskaan tinkinyt. Eipä ole sitten kyllä ollut kenenkään kanssa mitään ongelmiakaan.
Miksi tuollainen periaate?
Itse pitäisin samaa periaatetta kuin edelläoleva vastaaja.
Yksinkertaisesti. Minä voin aina luottaa omaan koiraani. Tiedän miten se reagoi yms. Minä en voi kuitenkaan luottaa toiseen ihmiseen ja miten koirani reagoi häneen.
Oma koirani on aivan herttainen otus. Ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Mutta se kärpänenkin saattaa tehdä jotain odottamatonta johon koira sitten reagoi - jos en ole silloin paikalla niin mitä sitten?
Näin minä asian näen.
Aika hyvä näkökulma... Suoraan sanottuna ei ole käynyt mielessäkään ajatella tuota puolta jos sattuu vahinko koiran kanssa. Oudolta tuntuu näkökulmanakin, lienee jotain vaikutusta sillä, että luotan yleensä ihmisiin, varsinkin tässä yhteisössä jossa asumme, tunnen jotakuinkin jokaisen naapusuton penskan ja vanhemmat tietenkin paremmin. En ole siis edes ajatellut, että koirasta saaattaisi olla vahinkoa lapsille...
Olen samaa mieltä tuosta, kaikki lapset eivät ymmärrä miten eläintä tulisi kohdella ja koira saattaa hermostua tai riehaantua. En luottaisi koiraani ilman valvontaa ainakaan alle 13-vuotiaalle.
mitä tässä jo edellä on tullut. Luottamus ja pelko. Vaikka luotan koiraani, en voi vaikuttaa siihen silloin, kun en ole paikalla. Mitä tahansa saattaa tapahtua, ja silloin minusta leivotaan syyllistä. Enkä missään nimessä tahdo luopua koirastani vain siksi, että se sattuu puremaan jotakin lasta. Joko tarkoituksella tai epähuomiossa leikkien yhteydessä.
On turha olla jälkiviisas. Sitä pitää miettiä silloin, kun ei ole mitään vielä sattunut.
tappaa sitä kuolaavaa räkäkassaa ettei tänne taviis tulla valittamaan ja kyseelmaa mitä nyt tehä,,,,,,,,,pilaat koko aukeen sillä marinallas
Toisaalta varmaankin ihan hyvä ajatus antaa lasten tottua koiran käsittelyyn noin pihapiirissä. Silti yhdyn edellisiin kirjoittajiin, enkä koskaan antaisi niin lasten kuin aikuistenkaan viedä koiriani leikkeihin tai lenkkeilemään. Koskaan ei voi olla 100% varma siitä, ettei vahinkoja satu. Lisäksi olen vainoharhaisuuteen saakka tarkka koirieni koulutuksesta ja siitä, että niiden kanssa tehdään varsinkin nuorella iällä mahdollisimman vähän virheitä. Toisaalta rotuni on sen verran ohjaajaherkkä ja anteeksiantamaton virheille, että sekin vaikuttaa päätökseeni.
Jos haluat pelata varman päälle niin keskitä koulutushetket sinun ja koirasi välisiksi ja selvitä tämä myös lapsille. Moni rotu suhtautuu lasten tai vieraiden komennoille välinpitämättömästi ja uskoo vain sitä yhtä ja oikeaa johtajaa, näin minunkin koirieni kohdalla.
Minäkin olin aikoinaan tuollainen kuin sinä ja monet muut tällä palstalla. Mieleni muuttui, kun selkä petti enkä voinut itse lenkittää koiraani. Naapurin tyttö on lenkittänyt koirani ja olen siitä erittäin kiitollinen.
Olen muuttanut tänne hiljattain enkä tunne juuri ketään. Jos tätä naapurintyttöä ei olisi olemassa, niin todennäköisesti olisin joutunut luopumaan koirasta. Mielestäni on vaan hyvä, että koira tottuu vieraisiin jos tulee vastaava tilanne kuin minulla, että sairastuu.
En minä tarkoittanutkaan, että tämä oma periaatteeni olisi kaikkien mieleen ja kaikkille sopiva. Se on vain oma mielipiteeni.
Kyllä meilläkin lapset jo myöhemmällä iällä koiraa kuljetti ja aivan samoin sitä on vaimo vienyt. En minä suinkaan tarkoittanut, että se on yksinomaan minun hoidettavissani alusta loppuun. Kotiväki oli asia erikseen, mutta lasten leikkeihin minä en sitä päästänyt.
Ja olet oikeassa siinä, että koiralla olisi hyvä olla joku ulkopuolinenkin luottohenkilö. Minäkin olen huomannut sen nyt kun asumme vaimon ja koiran kanssa kolmistaan. Lapsilla on oma elämänsä, käyvät kyllä täällä pari, kolme kertaa kuukaudessa, mutta he eivän enää ole nykyisen lemmikin silmissä perheenjäseniä. Tämä koira kun otettiin aikkaan, jolloin lapset olivat jo kotoa muuttaneet.
Olin sairaalassa viime talvena pari viikkoa. Vaimon selkä revähti lähes liikuntakyvyttömään kuntoon, ja ongelma oli valmis. Nuorin lapsista tuli aitinsä avuksi, mutta koira ei edes lähtenyt ulos poikani kanssa. Vaimon oli pakko raahautua pihalle muutaman kerran että poika sai koiran mukaansa.
Kyllä mekin silloin ajattelimme asioita eri näkökulmasta. Kuitenkaan edelleenkään en antaisi koiraan lapsien leikkeihin ilman, että olen siinä itse mukana.
Ennen oli sanonta lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Yhteisöllisyys on hävinnyt, mutta se elää yhä joissain pienissä yhteisöissä, täällä maalla. Naapurit saattavat käydä asioilla ja lapset jäävät sillä välin meidän silmiemme alle, kun itse olemme reissussa, naapurit käyttävät koiraamme ulkona tarvittaessa. Meillä on ollut huollettavana naapurien marsuja, kissoja, koiria ja lapsia. Naapuriin on pakko voida luottaa, sillä onhan hän tässä fyysisestikin läheisin ihminen oman perheen ulkopuolelta. Koira on sosiaalinen, on kasvanut tämän porukan keskellä lähes koko ikänsä, koiralla ei ole rotunsakaan puolesta minkäänlaisia vahtimisominaisuuksia, eikä ole tarvetta olla äkäinen. Ymmärrän täysin, että rotunsa puolesta jotkut koirat voivat reakoida arvaamattomasti ja tälläistä koiraa, jolla saattaa olla odotettavissa ei anneta vieraiden käsiin. Meidän koiralla ei ole odotettavissa, mutta eläimestähän ei koskaan tiedä. Tällä puolella ei siis ole mielestäni ongelmaa.
Mutta joku on joskus sanonut, että kun koira osaa jonkin "tempun", on se sen jälkeen vaadittava siltä aina täydellisenä. Tietääkö joku mihin perustuu. Kun minä olen se joka olen koiran opettanut, riittääkö, että minä vaadin koiralta, vai täytyykö kaikkien vaatia? Koiran ei ole kuitenkaan tarkoituksen mukaista totella ihan jokaista ihmistä joka vastaan tulee, mutta onko siitä haittaakaan, sillä vahdiksi ja puolustajaksi tästä koirasta ei ole, se on jo nähty.
minun aikaisempi koira tykkäs lapsista ja sai olla lasten kanssa pihalla (myös asuttiin maalla). siellä olivat lapset, koirat,hevonen ja kanit ulkona sulassa sovussa. koirat kuitenkin tottelivat meitä aikuisia ja joskus myös lapsia.
jos koira on oppinut jotakin niin ei se unohda sitä. muista vaan että itse aina katsot että koira tekee niin kun käsket.
siitä on haittaa että lapset "kouluttavat" koiraasi, vaikka tekevätkin sen eri tavalla. Meillä oli jokin aikaa sitten tilanne, jossa toinen ihminen joutui käsittelemään koiraani ja vaati tältä omalla tavallaan asiat, jotka koira jo osasi(istumisen, maahanmenon jne..) Vaikkei hän vaatinutkaan koiraa tekemään asioita prikulleen samalla tavalla kuin minä itse, koirani tekee itseni kanssa kuitenkin asiat juuri niin kuin olen ne sille opettanut ja miten ne vaadin sen tekemään.
Tämä on vain minun kokemukseni, enkä tiedä toimiiko muilla, viisaammat kertokoon.