Mitäs harvinaisuuksia ihmiset ovat tänä vuonna nähneet ?
Itse toukokuussa näin Jalohaikaran,Lampiviklon,Mustatiiran ja pari viikkoa sitten kävin kuuntelemassa Viirusirkkalintua. Nyt on kahlaajilla menopäivät käynnissä itse näin eilen pari suosirriä mutta ei vielä suurempia määriä.
Itse toukokuussa näin Jalohaikaran,Lampiviklon,Mustatiiran ja pari viikkoa sitten kävin kuuntelemassa Viirusirkkalintua. Nyt on kahlaajilla menopäivät käynnissä itse näin eilen pari suosirriä mutta ei vielä suurempia määriä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuka uskoo, jos et kerro missä ja milloin näit jos näit?
Tänä vuonna ei ole harvinaisuuksia näkynyt. Mutta minulle uusia lajeja on satakeili ja luhtahuitti tänä kesänä. Harvinaisuuksiahan ne eivät ole, mutta minulle uusia lajeja. Tosin liikun koiran kanssa ja havannointi on rajoitettua. Lajeja tulee sen minkä onni suo.
Mutta on vuosien varrella joitakin harvinaisuuksiakin tullut: v.2001 punakottarainen ja pikkutiira. V. 2002 harmaahaikara ja rantakurvi. v. 2003 punakuiri. Taas täytyy sanoa, että osa on joillekin tavallisia lajeja, mutta minulle uusia harvinaisuuksia. Ehkä tuo punakottarainen on harvinaisempi muillekin. Kaikki havainnot on tehty Raahen alueella.
Eli tämän vuoden parhaat havikseni täältä Pirkanmaalta: lapinpöllö, amerikanhaapana, liejukana, sepelrastas, mustaotsalepinkäinen. Kaikki lajit on havaittu keväällä maalis-toukokuussa. Ihan kivoja etenkin kun en juuri bongaa, nämäkin melkein kaikki spontaaneja. Harmittaa kun ei ole tässä lähellä hyviä kahluripaikkoja.
Arolepinkäinen Oulusta,kaspiantylli Rovaniemeltä,aavikkotulkku Östra norskärilta...Ja syksyä odotellaan.Toivottavasti joku,mikseipä myös itse,löytäisi jonkun rarikahlaajan...Tundrasirri vois olla sykähdyttävä!
Viime yönä Yläneellä.
...vaaleita vai tummia? Mitä muita tuntumerkkejä ehdit panna merkille? Oliko perät koroitettu, perän muodot, puskuriit yms oleelliset tunnistukseen ja hervinaisuuteen vaikuttavat seikat?
itse en lähtisi kyllä "elvistelemään" bongauksilla. Niissä kun ei ole mitään onnittelemista paitsi niille aktiivisille harrastajille jotka sinunkin bongaamat linnut ovat puskista bongattavaksi kaivaneet. Mielestäni harrastaminen joka liikkuu pelkästään bongauksien ympärillä on lintutieteellisesti turhaa ja tarpeetonta. Itse en ole omille bongauksilleni (joita olen jokusen tehnyt) antanut minkäänlaista pinnaarvoa (miksi antaisin, ainoa vaiva hommassa on mennä paikalle)eli kerään pelkästään spondeja eliksiä. Omat bongaukseni olen tehnyt silmälläpitäen linnun mahdollista kohtaamista maastossa . bongaus helpottaa vaikeiden lajien määritystä niiden kohdalle sattuessa. suosittelisin puskissa koluamista..
Tuskin täällä Suomessa on kovin monta harrastajaa jotka vain ja ainoastaan kerää eliksiä kuin postimerkkejä.Sitäpaitsi jokainenhan saa harrastaa lintuja juuri sillä tavalla niin kuin itseä huvittaa.Ja jokainenhan voi omat listansa laskea niinkuin haluaa.Viralliset listat on sitten eri asia...
jaksettu vatkata jo kohta neljä vuosikymmentä. Tärkeintä on että ihminen on kiinnostunut luonnosta ja ympäristöstään, vähemmän tärkeää mikä motiivi hänellä on siihen tutustuessaan.
Harvinaisuuksien näkeminen on kyllä mukavaa, mutta bongatut linnut ei säväytä kymmenesosaakaan siitä mitä itse löydetyt. Bongaus on pinnallinen lintuharrastuksen muoto, mutta ei sinällään tuomittava. Tuomittavaksi se muuttuu, jos siitä on selvää haittaa linnulle tai muulle luonnolle. Tuossa naapurikunnassa kävi keväällä ja alkukesällä pari bongaajaa päivittäin potkimassa puuta jossa on viirupöllön pönttö. Keräsivät päivänpinnoja!!!
Onhan bongauksessakin aste-eroja. Jos olen vaikka itse retkellä ja kuulen, että muutaman kilometrin päässä on pellolla sepelrastas räksäparvessa, menen ilman muuta katsomaan. Kotoa sen sijaan en lähtisi varta vasten mitään bongaamaan.