Lapset puhuvat sitten, kun ovat siihen valmiita. ei kannata stressata asiasta, itselläni poika oppi kunnolla puhumaan vasta melkein 3 vuotiaana -tänä päivänä hän on fil.lic. jos jollakin on ongelma ettei jonkun lapsi puhu " siinä ja siinä iässä" niin hui hai, antaakaa toisten ongelmoida, rakastakaa lapsianne, kyllä se puhe sieltä tulee, melko poikkeavaa että todella on jotain puheenkehityshäiriötä - lapset kehittyvät omaan tahtiinsa - kaikessa - syömisessä, kävelyn opettelussa, potta-asiassa - siis ihan kaikessa.
jokaisella lapsella on se oma aikataulunsa ja kaikki käy lopulta ihan hyvin, älkää turhaan huolestuko kyllä fammu tietää - kasvattanut 5 omaa lasta - en enää edes muista miten ja missä iässä mikin asia opittiin, mutta kuten tavataan sanoa: ihmisiä kaikista tuli ja tulee nýkypäivänkin lapsista - ja nykypäivän vanhemmat ovat niin paljon valistuneempia kuin meikä...silloin joskus...kauan sitten. tsemppiä!
jokaisella lapsella on se oma aikataulunsa ja kaikki käy lopulta ihan hyvin, älkää turhaan huolestuko kyllä fammu tietää - kasvattanut 5 omaa lasta - en enää edes muista miten ja missä iässä mikin asia opittiin, mutta kuten tavataan sanoa: ihmisiä kaikista tuli ja tulee nýkypäivänkin lapsista - ja nykypäivän vanhemmat ovat niin paljon valistuneempia kuin meikä...silloin joskus...kauan sitten. tsemppiä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ehkä toisilla on myös sitä pätemisen tarvetta ja pakko saada kehua,kuinka aikasessa vaiheessa kuka ja mitäkin.Mitä helskatin väliä sillä on jos oppii 10kk esim.kävelemään,liikkuuko paremmin kuin se,joka oppii 1,2v.Ei mun mielestä.Pitäis olla onnellinen että oppii kävelemään jossain vaiheessa,on niitäkin lapsia,jotka ei todellakaan opi koskaan edes istumaan itse.Ja silti heidän äidit&isät voivat olla onnellisia ja ylpeitä lapsistaan.
Usein se meneekin näin; ne vanhemmat joiden lapset oppii varhain vaikka kävelemään, ovat tosi rehvakkaita. Ne joiden lapset oppivat myöhään ovat katkeria. Ja ne keiden lapset kävelevät "keskiarvoikäisinä" ovat hiljaa..
Eikö vaan?
No, onneksi on paljon myös vanhempia, jotka ovat iloisia ja onnellisia lapsestaan eniten siitä syystä, että nämä ovat olemassa! :o)
Noin yleispätevästi ajatellen tämä neuvo on varmasti ihan paikallaan ja totta! Toisaalta KAIKKI ei käy lopulta hyvin, on olemassa myös sairauksia, jotka näkyvät puheenkehityksen häiriönä. Vaikka ovatkin harvinaisia, niin mielestäni on ihan hyvä ne ajoissa todeta, silloin kuntoutuskin tulee todennäköisesti onnistumaan paremmin. Joten ei kannata stressata liian aikaisin, mutta kun neuvolassa ollaan sitä mieltä, että lisätutkimusket ovat paikallaan, niin ei siitä kannata hermostua tai loukkaantua! Parempi tutkia kuin hutkia, sekin on hyvä neuvo!
Jos lapsella on oikeasti kielen- tai puheenkehityksen ongelmia, on niihin aina parempi puuttua aikaisessa vaiheessa.
Eli jos joku vanhempi on huolestunut lapsensa kehityksestä, kannattaa mieluummin käydä puheterapeutilla vaikka turhaan. Puheenkehityksen ongelmat saattavat "hoitamattomina" vaikeuttaa myös lapsen lukemisen oppimista koulussa (vaikka olisikin näennäisesti korjaantunut itsestään ennen kouluikää).
"Kaikki lapset kehittyvät omalla tahdillaan" pitää paikkansa, mutta joskus vanhempien ylioptimistinen asenne saattaa olla esteenä sellaisen lapsen tutkimiselle tai terapialla, joka sitä todella tarvitsisi. Tämä on todella valitettavaa, mutta totta.
Turhaan ei kannata huolta kantaa, mutta niin kuin fil.lis. sanoi "parempi tutkia kuin hutkia".