Lääkärillä kumisaappaat jalassa

Ähisen ja puhisen kun nousen aamulla sängystä. Selkääni sattuu kaiken tämän upeuden ja vallan kantaminen. Noh, ei sentään. Jalka lipesi eilen suihkussa ja selkä nitkahti siinä rytäkässä. Tulen siihen tulokseen, että on parasta käydä näytillä ja hetkessä olenkin saanut varattua ajan lääkärille jo tunnin päähän.

Keplottelen päälleni keltaisen, polviin asti ulottuvan kesämekon. Selkäni esittää kivuliaan vastalauseen kun yritän eteisessä kumartua laittamaan remmisandaaleja jalkaan. Suoristan itseni ähkäisten ja tutkin kenkävalikoimaani. Silmään osuvat hiljattain hankkimani, uutuuttaan kiiltävät fuksianväriset Hai-kumisaappaat ja sujautan ne jalkaani.

Hellejakso on kestänyt jo toista viikkoa, joten kenkävalintani kerää katseita kaupungilla. En kuitenkaan välitä asiasta. Pääasia, että sain edes jotkut kengät jalkaani ja pääsen ajoissa lääkäriin.

Selviydyn lääkäriasemalle oikean oven taakse odottamaan. Pian jo huoneen ovi aukeaakin ja salskea, parrakas mieslääkäri astuu käytävään.

“Virt-”
Lääkärin lause katkeaa kesken kun hänen katseensa osuu minuun. Hän yskähtää. “Virtanen.”

Nousen tuolilta vähemmän sulokkaasti ja seuraan lääkäriä huoneeseen. Hän viittaa minua istumaan ja esittelee itsensä katse tiiviisti kumisaappaissani. Viimein hän nostaa katseensa silmiini.
“Mikäs tuo sinut tänne tänään?”

Selitän tapahtunutta ja lääkärin katse hakeutuu jatkuvasti kumisaappaisiini. Samalla nostan jalan toisen päälle (se sentään onnistuu kivusta huolimatta) ja heiluttelen kumisaapasta muka huolettomasti. Lääkäri punehtuu ja nielaisee kuuluvasti.

Se riittää varmistukseksi ja olen Valtiattarena varma diagnoosista; lääkärilläni on kumisaapasfetissi.

“Nouseppas sitten tuohon pritsille”, lääkäri kehottaa viitaten hoitopöytään päin kun olen saanut kerrottua miten hänen hoiviinsa päädyin. En saa kehotusta ottaa kumisaappaita pois jalasta, joten asetun hoitopöydälle makaamaan kumisaappaat jalassa.

Lääkäri säätää hoitopöydän sopivalle korkeudelle ja tarttuu kiinni jalastani käännellen minua ja selkääni eri asentoihin samalla kysellen sattuuko kyseinen liike. Vastaan kyselyihin joko sanallisesti tai kivusta ähkien.

“Mitenkäs nilkkasi liukastumisen jäljiltä, onko siihen sattunut?” lääkäri kysyy selän vääntelyni jälkeen.
“En ole ainakaan huomannut”, vastaan totuudenmukaisesti.
“Josko tarkistetaan varmuuden vuoksi”, lääkäri sanoo ja tarttuu varoen kiinni oikeaan kumisaappaan peittämään nilkkaani. “Meillä on tässä vielä hyvin aikaa.”

Lääkäri yrittää kuulostaa ammattimaiselta, mutta hänen hengitys kiihtyy selvästi kun hän koskettelee kumisaappaitani. Lääkäri tuntuu vajoavan kuin johonkin lumoukseen. Hän ei kysele enää mitään vaan koskettelee ja tutkii pitkään molempia kumisaappaitani.

“Sinulla on kyllä todella ihanat kumisaappaat”, hän henkäisee tuskin kuuluvasti. "Tuoksuvatkin niin uusilta." En vastaa mitään, sillä en halua rikkoa lumousta. Lääkäri seisoo nyt hoitopöydän päässä, lantio suoraan hoitopöydän reunan kohdalla. Kohotan itseäni hiukan nähdäkseni paremmin ja totean lääkärin etumuksen pullottavan tiukkana.

Näky saa minut kiihottumaan ja toimimaan rohkeasti - silläkin uhalla, että lääkäri heittää minut ulos asiattomasta käytöksestä. Painan nilkkani suoraksi osuen kumisaappaan pohjalla suoraan lääkärin pullottavaan etumukseen. Hän henkäisee kuuluvasti ja painautuu tiukemmin kumisaapastani vasten. Jatkan koskettelua pyörivin liikkein saaden kiihottavia ääniä lääkärini suusta.

“Saisinko…”
Lääkäri nielaisee kuuluvasti ja vilkaisee kasvot punoittaen minua.
“Olisikohan mitenkään mahdollista…”
“Kyllä”, vastaan, sillä kiihotus ja uteliaisuus on vienyt voiton minusta.

Lääkäri nappaa viereiseltä apupöydältä voidetuubin ja vapauttaa kivikovan, kookkaan munansa. Hän liukastaa munansa ja asettelee jalkani niin, että kumisaappaiden väliin tulee reikä. Lääkäri asettelee munansa reiälle ja työntyy hitaasti kumisaappaiden väliin voihkien.
Litinä ja huohotus täyttävät huoneen kun lääkäri pitää kiinni kumisaappaistani työntyen yhä uudestaan ja uudestaan niiden väliin.

Lääkärin voihkinnat kiihtyvät kun hän panee estoitta kumisaappaitani ja lopulta hän laukeaa mällitahrojen lentäessä ympäri kumisaappaitani.

Nousen istumaan tutkimuspöydän reunalle samalla kun lääkäri asettelee vielä puolikovaa munaansa housuihin.
“Herra on sitten hyvä ja siivoaa sotkunsa”, komennan.
Sanaakaan sanomatta lääkäri polvistuu eteeni ja nuolee kumisaappaani puhtaaksi mällistään.

Huolellisen puhdistuksen jälkeen lääkäri istuu takaisin pöytänsä ääreen, kasaa hetken itseään ja näpyttää sitten jotain koneella.

“Selkäsi on venähtänyt eli ei mitään sen vakavampaa”, lääkäri sanoo. “Määrään sinulle särkylääkettä ja lihasrelaksantteja. Jos ei näillä tropeilla tokene viikon sisällä niin tulen uudestaan... Öh, siis tule käymään uudestaan.”

“Selvä, kiitos tästä.” Virnistän lääkärille ja poistun huoneesta varmana siitä, että hänen katse on tiukasti kiinni kumisaappaissani.