Luin just tuota keskustelua paperittoman koiran ostosta ja mulla ainakin heräs kysymys, että mikä ihme on näyttelykoira? Miten se sitten määritellään, kun niitä niin kovasti tuolla mollattiin?
Mistä ihmeestä on tullut tuollainen ajatus, että näyttelykoira on jotain, mitä ei rakasteta ja joka ei koskaan saa elää ns. normaalia koiranelämää. Aivan kuin se näyttelyissä käyminen muuttaisi koiranpitoa jotenkin. Haluaisimpa nähdä koiran, joka ei "viihdy" näyttelyissä, mutta joka silti niissä niin hyvin pärjää, että saavuttaa esim. muotovalion arvon. Siinä onkin omistajalla todella hikinen urakka, kun koiraansa motivoi siihen touhuun kerta toisensa jälkeen!
Miten ihmeessä näyttelyiden perusteella voidaan arvioida millaista elämää koira elää, muuta ei tule mieleen, kuin että aika hyvää sen on oltava koiran kannalta, koska ei sinne kehään viedä "puolikuntoista" koiraa, sen takaavat jo näyttelymaksutkin...
Papereita ei ainakaan meidän koirilla ole näyttelyiden takia, molemmat tosin ovat muotovalioita, mutta näytelyt ovat vain pieni osa tätä koiratouhua. Aivan yhtä rakkaita ja tärkeitä olisivat meille ilman minkäänlaisia titteleitä, mutta näyttelyissä käynti on ollut meille kaikille mukavaa vaihtelua arkeen.
Ajatus näistä paperittomista puhtaista on mielestäni sikäli hiukan omituinen, että koiran rekisteröinti ei niin kovin paljoa maksa, että kukaan sen summan takia jättäisi koiria rekkaamatta. Pyydetäänhän niistä kuitenkin liki sama hinta kuin paperillisistakin. Niinpä ei paljoa tarvitse miettiä, miksi koiralla ei niitä papruja ole!
Entäs sitten noit mätsärit? Mikä niissä vetää porukkaa puoleensa? Ainakin täällä liki puolet koirista on sekarotuisia mätsäreissä, aiemman keskustelun perusteella voisi siis vetää johtopäätöksen, ettei niistä niin kovasti välitetä koska niitä sinne mätsäreihin raahataan ja liki kiusataan kyseisellä jutulla? Vai onko mätsärit sittenkin pienempi paha kuin esim. KV-näyttelyt ja onko sitten parempi jos koiransa vie vain ryhmänäyttelyyn? Omituista tuohua...
Ja nyt kun alkuun pääsin, onkin vaikea lopettaa:) Joku mainitsi vahinkopennut... Mitä tarkoittaa koko sana? Mielestäni vahinkoja ei ole, ei ainakaan tuossa asiassa, on vain kyseessä ihmisten tietämättömyys tai välinpitämättömyys (tyhmyys). Rakkausvauvoista kun ei mielestäni voi puhua, kun kyseessä on eläimet, jotka toimivat vaistojensa ja viettiensä mukaan...
Tutut ottivat paperittoman rotukoiran, heillä on myös paperillinen, jonka kanssa käyvät näyttelyissä ym. Ajatuksena oli vain ottaa tuolle paperilliselle kaveri, mutta sitten heräsi miehelle ajatus koiran käytöstä "kakkostyössä", kun rodulla kuitenkin on pk-oikeudet. Ei varmaankaan tarvitse kertoa miten hänen haaveilleen ja suunnitelmilleen kävi, kun selvisi, ettei tuolla paperittomalla koiralla ole mitään mahdollisuuksia hänen "työkaverikseen". Mielestäni jokaisen kannattaa tarkkaan miettiä tuota eroa, kun koiraa hankkii, vaikka juuri nyt tuntuisi, ettei niillä papereilla ole mitään virkaa, niin kuka osaa sanoa varmaksi, miten tulevaisuudessa käy!
Mistä ihmeestä on tullut tuollainen ajatus, että näyttelykoira on jotain, mitä ei rakasteta ja joka ei koskaan saa elää ns. normaalia koiranelämää. Aivan kuin se näyttelyissä käyminen muuttaisi koiranpitoa jotenkin. Haluaisimpa nähdä koiran, joka ei "viihdy" näyttelyissä, mutta joka silti niissä niin hyvin pärjää, että saavuttaa esim. muotovalion arvon. Siinä onkin omistajalla todella hikinen urakka, kun koiraansa motivoi siihen touhuun kerta toisensa jälkeen!
Miten ihmeessä näyttelyiden perusteella voidaan arvioida millaista elämää koira elää, muuta ei tule mieleen, kuin että aika hyvää sen on oltava koiran kannalta, koska ei sinne kehään viedä "puolikuntoista" koiraa, sen takaavat jo näyttelymaksutkin...
Papereita ei ainakaan meidän koirilla ole näyttelyiden takia, molemmat tosin ovat muotovalioita, mutta näytelyt ovat vain pieni osa tätä koiratouhua. Aivan yhtä rakkaita ja tärkeitä olisivat meille ilman minkäänlaisia titteleitä, mutta näyttelyissä käynti on ollut meille kaikille mukavaa vaihtelua arkeen.
Ajatus näistä paperittomista puhtaista on mielestäni sikäli hiukan omituinen, että koiran rekisteröinti ei niin kovin paljoa maksa, että kukaan sen summan takia jättäisi koiria rekkaamatta. Pyydetäänhän niistä kuitenkin liki sama hinta kuin paperillisistakin. Niinpä ei paljoa tarvitse miettiä, miksi koiralla ei niitä papruja ole!
Entäs sitten noit mätsärit? Mikä niissä vetää porukkaa puoleensa? Ainakin täällä liki puolet koirista on sekarotuisia mätsäreissä, aiemman keskustelun perusteella voisi siis vetää johtopäätöksen, ettei niistä niin kovasti välitetä koska niitä sinne mätsäreihin raahataan ja liki kiusataan kyseisellä jutulla? Vai onko mätsärit sittenkin pienempi paha kuin esim. KV-näyttelyt ja onko sitten parempi jos koiransa vie vain ryhmänäyttelyyn? Omituista tuohua...
Ja nyt kun alkuun pääsin, onkin vaikea lopettaa:) Joku mainitsi vahinkopennut... Mitä tarkoittaa koko sana? Mielestäni vahinkoja ei ole, ei ainakaan tuossa asiassa, on vain kyseessä ihmisten tietämättömyys tai välinpitämättömyys (tyhmyys). Rakkausvauvoista kun ei mielestäni voi puhua, kun kyseessä on eläimet, jotka toimivat vaistojensa ja viettiensä mukaan...
Tutut ottivat paperittoman rotukoiran, heillä on myös paperillinen, jonka kanssa käyvät näyttelyissä ym. Ajatuksena oli vain ottaa tuolle paperilliselle kaveri, mutta sitten heräsi miehelle ajatus koiran käytöstä "kakkostyössä", kun rodulla kuitenkin on pk-oikeudet. Ei varmaankaan tarvitse kertoa miten hänen haaveilleen ja suunnitelmilleen kävi, kun selvisi, ettei tuolla paperittomalla koiralla ole mitään mahdollisuuksia hänen "työkaverikseen". Mielestäni jokaisen kannattaa tarkkaan miettiä tuota eroa, kun koiraa hankkii, vaikka juuri nyt tuntuisi, ettei niillä papereilla ole mitään virkaa, niin kuka osaa sanoa varmaksi, miten tulevaisuudessa käy!
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei paremmin voisi sanoa. Olenkin ihmetellyt itsekseni tuota näyttely vastaisuutta kun kuitenkin näyttelyiden ilmoitusmäärät ovat jatkuvasti nousussa, hinnoista huolimatta. Jos katsoo vuosittain näyttelyihin osallistuneiden määrää, niin määrä on todella huikea.
Ja kuten sanoit, nuo ns. näyttelyvastaiset pyytävät ja kyselevät jatkuvasti missä mätsäreitä pidetään. Ennen mätsärit olivat harjoitusta oikeisiin näyttelyihin ja nyt nämä paperittomien omistajat kiertävät mätsäreitä pitkienkin matkojen päähän. Aivan hyvä näin. Mutta edelleen missä se valtaisa kansanjoukko on jotka vastustavat koirien viemistä näyttelyihin aina niin suureen ääneen täällä. Ja juuri he ovat täällä äänessä halveksien aitojen rotukoirien rekisteröinti papereita. Ristiriitainen tilanne eikö vain?
myös useaan ihmiseen, joka on seropinsa kanssa aloittanut tuon mätsäreissä käymisen ja nyt on haaveissa rotukoira, jonka kanssa pääsisi kehiä kiertämään muuallekkin. Ja aika jännä juttu on, kun tokossa oon usein kuunnellut noiden innokkaiden mätsärien kiertäjien juttuja, he aivan kilpaa selittävät "näyttelymenestystään" toisilleen ja tosiaan kiertävät kaikki mätsärit sadan kilsan säteellä, miksi ihmeessä sitten pitää molata rotukoiria, joita viedään näyttelyihin? Kuka pönkittää omaa egoaan;) Meillä saatetaan kysyä miten meni näyttelyissä ja onnitella, kun on rotukoirat kyseessä, mutta seropien omistajat jaksavat jatkaa juttuaan mätsäreistä vaikka miten pitkään. Itseäni se ei haittaa ja usein huomaan onnitellakkin, mutta ihmetyttää tuo "oikeiden" näyttelyiden ja siellä käymisen haukkuminen.
Tartun nyt vaan tuohon näyttelyjuttuun..
'Näyttelykoira' sanasta ainakin minulle tulee ensinnä mieleen vaaleanpunaiseksi värjätty jenkkipuudeli. Mutta jos joku minulle tulee sanomaan että käy koiransa kanssa näyttelyissä, on ajatukseni kulku aivan erilainen. Siinä vaiheessa mielessä on tavallista koiran elämää elävä otus.
Tokihan näyttelyissä käyvien on väkisinkin pidettävä huolta koiristaan jos mielivät saada hyviä arvosteluita. Valitettavasti olen kuitenkin törmännyt pariinkin turkkirodun edustajaan joita on hädin tuskin uskallettu liikuttaa ulkona..ettei turkki nääs menisi pilalle. Siinä on saatu olla aika taitavia sen ruokinnan kanssa etteivät koirat muutu liian tuhdeiksi näyttelytähdiksi. Että tällaistakin löytyy, vaikka useimmat näyttelyissä käyvät koirat rypevät mutalammikoissa ja kierivät heinikoissa kuin muutkin murret.
toi ajatus siitä tupeeratusta puudelista tosiaan varmaan johtuu osittain just noista jenkkien liiallisuuksiin menevästä touhusta, jota mekin sitten saadaan naureskella telkkarin välityksellä.
Mun on vaikeeta sanoo mitään noista turkkiroduista, kun omille riittää pesu muutaman kerran vuodessa, mutta kyllä väkisinkin on alkanut hymyilyttää tuolla näyttelyissä, kun kyseiset ihmiset on pukenut koiransa mitä omituisempiin kuteisiin, jotta turkki olis priimakunnossa kehään mennessä... Mulle ei varmaanka sopis sellainen rotu!
Ja onpa meillä ollut onni myöskin tuon ruokinnan suhteen, koskaan ei oo tarvinnut pelätä, että oisivat liian tuhdissa kunnossa vaikka mitä söisivät, johtuu kenties just siitä, että saavat myllätä pihalla ja metsässä mielensä mukaan.
Nykyään on enemmälti tulleet jotkut rullat tai patukat tai mitä sitten lienevätkin, joihin moni pitkäturkki rotujen omistajat vapaa-aikana koiransa turkin laittavat, joten pääsevät paremmin ulkoilemaan ja touhuamaan luonnossa. Tuttavani Yorkit mm. painelevat täysillä vapaa-aikana ja sitten turkki taas laitetaan näyttelyitä varten ja hyvin ovat pärjänneet. Tietysti tähänkin ryhmään kuuluu ääripäät, mutta heitä on jo nykyään vähemmistö, sillä nyky tuomarit vaativat kyllä lihaksikkaan koiran, josta näkyy paljonko on lenkkeilty.
Ihan hyvä vaan että tuomarit haluavat sitä lihaakin siihen koiraan, eivätkä katso pelkkää turkkia ja "luurankoa".
Aiemmin mainitsemistani koirista yksi oli vielä hieno tuontikoira, joka pääsi myöhemmin onnellisesti sijoitukseen ja saa tätänykyä vanhoilla päivillään rellestää metsissä mielin määrin. Ja ilman rullia vaikka veteraaniluokissa vielä käykin näyttäytymässä ;) Komea herra on tätä nykyä, vaikka sisäelämävuodet valitettavasti jättivät jälkensä käytökseen.
Miksihän homma toimii niin, että ensin kehitetään jotain hienoa huvia ihmisille (esim. koiranäyttelyt), missä koiria saatetaan käsitellä vähän miten sattuu ja katsotaan vain ja ainoastaan niitä kaikkein näyttävimpiä ominaisuuksia ja jätetään huomiotta paljon muita tärkeitä seikkoja? Ja vasta vuosia myöhemmin aletaan miettimään että mikähän on vikana kun kehään tepastelee kääpiökokoinen sakemanni kuola suusta roikkuen ja kaikille rähisten?
Hieman kärjistettyä ja entistaikoihin viittaavaa, mutta miksihän ihminen ei uuden asian keksiessään voisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan seurauksia eikä vaan rynnätä suinpäin testailemaan?
menneinä vuosina mennyt liiallisuuksiin esim. turkin pituuden kanssa. Ei ole käyttötarkoitukseen tarkoitettu turkkia, johon koira kompastuu kehässä. Pitkä turkki ja pitkä turkki niissä on huima ero. Joidenkin rotujen turkkeja taas alettiin yhteen aikaan trimmata liikaa ja ns. pörröisestä turkista tehtiin sliipattu termi ei varmasti oikea, mutta ymmärrät varmaan tarkoituksen. Nyt niihin on kuulemani mukaan tulemassa muutoksia tai on osittain tullutkin. Tuomarit ovat usein paljon vartijoita. Ja määräävät aika pitkälti suunnan palkitsemisillaan. Siksi on joskus huvittavaakin seurata jonkin rodun arvosteluja pitkin vuotta, ja kun saadaan erkkariin rodun asiantuntija arvostelemaan, niin sijoitukset ja palkitut ovat sellaiset joista puhetta riittää pitkäksi aikaa jälkeenpäin. Eli ne koirat voittavat, jotka eivät ehkä pääsääntöisesti pärjää kuin erikoistuomarilla. Koska niistä ehkä puuttuu se näyttävyys jonka yleistuomarit ja vähän rotua arvostelevat sitten taas palkitsevat.
paperittomien koirien kauppa..
ei tuota asiaa enää paremmin olisi voinut tuoda esiin! Loistavaa tekstiä, koirallinen!!
siksi että ainakin tiesin minkälainen siitä tulee aikuisena, siis koko, turkki, luonne (eli että siinä ei ole mitään metsästysviettiä).
mäkin olen sen kanssa näyttelyissä käynyt ja harrastanut, siksi tietysti rekisteröity koira mutta pääasia on kuitenkin ollut se että olen saanut juuri sen oloisen kun halusin, ei mm. onhelmahaukkujaa kerrostaloon.
eri tärkeää on myös että kasvattaja kun on ihan "asiallinen", on hän neuvonut ja jos jotain hämminkiä esim. koiralla vaikka olisi ollut jokin kasvattajan korvattava vika, olisi mulla ollut jonkinlainen takuu siitä että olisin siitä mitätodennäköisemmin korvausta saanut, kun tuskin kukaan osaava kasvattaja ei myös vastaisi kasvateistaan ja sen myötä haluaisi huonoa mainetta tai hankaluuksia.
sitäpaitsi kukaan asiansa osaava kasvattaja ei myy näyttelykoiria, kun ei oikein taida kukaan omata sellaisia näkijän lahjoja että tietäsi millainen 7 viikkosesta pennusta kehittyy.
meillä on sekarotuinen jota ei tietenkään käytetä näyttelyssä,mutta harrastetaan kaikkea muuta mukavaa mainio pakkaus,mutta nyt aion ostaa vielä itselleni "näyttely koiran" eli sellaisen kääpiö-rotuisen jota sitten käytän näyttelyissä ja muutenkin fixsailen ,eli sellaisen jota on helppo kuljetella ympäri maata näyttelyissä pienen kokonsa vuoksi.Ihan vain harrastusmielessä mukava nähdä kuinka se pärjää,kenties kasvattajaksikin aion jos koira on ylivoimaisen hyvä. Eli jutun pointti on minulla,toinen on lenkkikaveri ja vahti,ja toinen harrastus.
Yhdenkerran olen käynyt koiranäyttelyssä-ihan vaan turistina.Oli hämmästys suuri kun omistajat eivät siivonneet koirien läjiä edes messarin lattialta,saati vieneet niitä ulos jonne oli järjestetty koiravessa! Ja koiraihmiset sitten..missä on se reilu meininki ja huumori? Kun olin kiinnostunut tietystä rodusta,niin menin eräälle naiselle juttelee että,onpas siinä kaunis rotunsa edustaja,ja ajattelin että näin saan vähän jutun juurta,ja pääsen keskustelemaan rodusta..ja paskat nainen katsoi minua nenänvarttaan myöten,otti koiransa kainaloon puuskahti,ja lähti menemään. Kokemus1. oli huono!
kaikista harrastuporukoista näitä ääripään edustajia,valitettavaa,mutta tosin suurin osa kertoo auliista omasta koirastaan ja rodusta yleensä,kenties kyseisellä tädillä,oli näyttely stressiä tahi sitten hauva ei ollut pärjännyt ja tätiä potutti,eli ottaa näyttelytouhun liian vakavasti.oman rodun piirissä liikuva porukka on ollut kokonaisuudessaan,niin näyttelyissä,leireillä ja treeneissä aivan nastaa jengiä.
että olet törmännyt tuollaiseen tyyppiin. Ikävä kyllä niitäkin löytyy... Itse taas koin aivan erilaisen jutun viimeksi näyttelyissä, oma koira oli tuomarin mielestä todella onneton näky, ainoo hyvä puoli oli tuomarin mukaan esittäminen, eli olin suht surkeissa fiiliksissä kun kehästä poistuttiin. Kuitenkin koko reissusta jäi loppujen lopuksi erittäin hyvä fiilis, kun meidän neiti touhusi siellä erään pienemmän rodun edustajan kanssa pitkän tovin ja itse sain kulla ummet ja lammet tuosta rodusta, joka itseäni suuresti kiinnostaa, mutta josta aika niukasti on mitään tietoa saatavilla. Tuon juttuhetken takia reissu kannatti ja itse koitan aina toimia kuten tuon nartun omistaja, eli jos jotakuta vaan kiinnostaa rotu, niin parhani mukaan koitan vastailla ja olla ystävällinen.
joillakin näytteille asettajilla on melkoinen, ja siksi jätetään vastaamatta tai sanotaan tosi tylsästi. Näinhän ei pitäisi olla. Älä tuollaisesta höyrypäästä välitä, valtaosa on ihan mukavia ihmisiä näyttelyissä. Ne jotka aivan mielettömästi stressavat ovat juuri sellaisia ihmisiä, joille minulta ei koskaan pentua lähde. Heillä on oman elämänsä kanssa ongelmia tai sitten kunnianhimo ja voitontahto on suunnaton ja käytös todella ikävää.
Meidänkin rodussamme on eräs ja sanotaan että vahingon ilo on paras ilo ja kerran sen sain minäkin kokea. Rodullemme oli tullut Saksalainen perus tuomari ja Saksalaiset laskevat hampaat hyvinkin tarkasti. Narttuni kanssa kilpaili samassa luokassa juuri tällaisen stressajan koira. Koirissamme ei juuri eroja ollut, eli ei voinut selkeästi osoittaa toisen paremmuutta. Ja kun tämä rouva on myös hyvin tarkka niistä pahuksen pisteistä joista lasketaan rodussa vuoden paras, eli kymmenen parhaan lista. Koiramme olivat melko lailla tasapisteissä tähän näyttelyyn mennessämme. No tuomari laski hampaat jos oli kuusi alahammasta edessä sai (oli vielä vanhat säännöt) ykkösen SA:lla ja jos oli viisi niin suoran kakkosen ja jos neljä niin kolmosen. Tämän rouvan koiralla niitä oli neljä ja omallani se kuusi. Piste ero kasvoi huimasti koirani eduksi. Tämä toinen järkyttyi sydän juuriaan myöten ja pääsi itku ja raivo ilmoille.
** Ne jotka aivan mielettömästi stressavat ovat juuri sellaisia ihmisiä, joille minulta ei koskaan pentua lähde. Heillä on oman elämänsä kanssa ongelmia tai sitten kunnianhimo ja voitontahto on suunnaton ja käytös todella ikävää.**
No tuo on hyvä tietää miten jotkut kasvattajat karsinoivat ihmisiä. "Jos stressaat näyttelyissä elämässäsi on ongemaia.." oh hoh, ajatteleppa niitä ensikertalaisiakin.. Onneksi ei tarvi sinulta ikinä tullakkaan pentua ostattelemaan.
Siihen jännittämiseen/stressaamiseen on muitakin syitä, ei tarvi olla omassa elämässä ogelmia ja pieni kunnianhimo on ihan paikallaan näyttelyissä.
Jos näytteilleasettajat ovat aivan rehellisiä niin
varmasti suurinosa heistä jännittää ainakin jonkin verran.
Itsekkin kuulun näihin jännittäjiin, vaikka kokemusta näyttelyistä on jo parikymmentä vuotta.
Useasti nämä rodusta kiinnostuneet tulee kyselemään, juuri kun ollaan viimeistelemässä koiraa (turkkirotu)ja menossa kehään, silloin on pakko sanoa ettei nyt juuri kerkeä keskustelemaan, että tuleevat kehän jälkeen uudestaan.
Ja tuo ei johdu stressistä eikä jännittämisestä eikä ilkeydestä,
tottakai se koiran esittäminen on tärkein asia näyttelyissä.
Kehän jälkeen on sitte aikaa kertoa rodusta.
No mitäs raunoikoirat sitten on tai poliisikoirat?? Tokokoira? Minusta ei kovin kummoista maalaisjärkeä tarvi asian pohtimiseen!!
vastaus! Et tainnut oikein tajuta koko juttua, tarvis varmaan hakee rautalankaa???
lähettiin näyttelyihin jälkikasvun toivossa ja enempää emme tarvitse kuin joitakin meriittejä suomessa ehkä ruotsi ja viro mutta se riittää meille muuten on koiruus ihan kotikoirana joka on jokapaikassa mukana vaikka ei aina tarviskaan ja meillä ei onneksi tarvi puunata eikä trimmata riittää kun harjaa näyttää,kyllä tuolla näyttelyissä nauratti nämä joita kammataan ja väännetään joka mutkassa ja kauheet bolemiikki jos ei pärjänny eli riippuu roduista ja asenteista kuka antaa tietoa ja kuka ei mutta pääasiallisisesti on hyviä kokemuksia.
Hyvin kirjoitettu, olen täysin samaa mieltä.
Näyttelykoirien mollaajat ovat yleensä niitä, joilla ei ole hajuakaan koko näyttelytoiminnasta - vain se jo mainittu mielikuva värjätystä häkissä elävästä koiraraukasta. Paperittomien ostajat vetoavat aina siihen, että he eivät halua näyttelykoiraa vaan rakastetun kaverin, vaikka kyllä näyttelyjä harrastavien koirat ovat yhtä rakastettuja ja yhtä perheenjäseniä kuin muutkin koirat.
Me harrastamme näyttelyitä, joku voisi tituleerata koiriamme näyttelykoiriksi, vaikka tänäkin vuonna näyttelykäyntejä on kertynyt vain 4!
Näyttelyharrastus sinänsä ei vaikuta koiriemme elämään mitenkään. Eläkeläisiäkin pitää pestä, föönätä, trimmata ja takut harjata, vaikka näyttelyissä ei käydä. Kaikki saavat samaa ruokaa, liikuntaa ja kaikki saavat nukkua olohuoneen sohvalla tai makkarissa minun sängyssäni. Näyttelyihin tietysti turkki laitetaan viimeisen päälle, mutta arkena saavat uida ja rämpiä pitkin ojia jos haluavat. Tärkeää on, että koira saa olla koira!
Näyttelyn on oltava koiran mielestä hauskaa, jotta se esiintyy iloisesti ja nätisti. Perässä vedettävä häntä alhaalla murjottava koira ei varmasti menesty.