Niin eli itkettikö teitä, kun Dumbledore ja Sirius kuoli? Koska minä itkin kuolemien jälkeen koko loppu kirjan...
Ne oli molemmat minun lempihahmoja ja oon molemmissa tapauksissa ollut pari päivää "masentunut", kun tiedän ettei niitä esiinny enää tulevissa kirjoissa...
Oonko minä ihan friikki, vai oliko muillakin tällästä?
Ne oli molemmat minun lempihahmoja ja oon molemmissa tapauksissa ollut pari päivää "masentunut", kun tiedän ettei niitä esiinny enää tulevissa kirjoissa...
Oonko minä ihan friikki, vai oliko muillakin tällästä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En tiä ootko friikki, mutta kyllä mäkin itkin ja olin surullinen vielä monta päivää lukemisen jälkeen... Mieli ei erota tapahtuuko jokin oikeasti vai ei joten se on osasyy. Ja molemmat, varsinki Dumbledore oli tuttuja ni se saa kyyneleet virtaamaan. Kyl se sit helpottaa.
Kun Sirius kuoli, en jotenkin tavallaan tajunnut sitä, tai vain sisäistänyt. Eikä Sirius ollut lempihahmoni, toisin kuin monien.
Kun Dumbledore kuoli, luin kohdan jossa Severus tappaa hänet (avada kedavra-kohdan) todella monta kertaa, enkä vain sisäistänyt asiaa. Se oli jotenkin niin käsittämätöntä!
Ei minusta Dumbledore olisi saanut kuolla! Eikä Siriuskaan!
Mutta siinä kohdassa, jossa Harry jätti Ginnyn, siinä minä taas itkin ja kunnolla. Se oli jotenkin niin kypsä ja "jalo" teko.
Se oli todella surullinen kohta siinä kirjassa...
En todellakaan itkenyt kun Sirius kuoli,enkä ainakaan kun Dumbledore kuoli.
Hyvä vain että päästiin niistä eroon,tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan ilmaista asiaani hyökkäyksenä ketään kohtaan joka näistä hahmoista piti,sanoin vain mielipiteeni.
Itkin silmät päästä kirjan loppuosan. Ja tunnen juuri tuota tyhjää oloa, joista kerroitte. Aamulla juuri herätessä sanoin miehelleni, että voiko olla totta että sitä tällainen aikuinenkin niin eläytyy kirjaan, että ei meinaa millään toipua Dumpledoren kuolemasta. Ja nyt sitä vaan odottaa kuin Kukko Mikko joulua seuraavaa kirjaa, jotta miten tässä jatkossa tulee käymään. Ja kuka kuolee seuraavaksi. Hui. Mutta täytyy sanoa että oli mahtava lukukokemus, etten sanoisi jopa että parempi kuin edellinen osa.
Kyllä minäkin itkin. (Joten et ole todellakaan ainoa friikki.) Varsinkin kun Rowling kuvasi hautajaisia ja Harryn tunteita. Olin myös todella vihainen. Surullinen olin Dumbledoren ja Harryn puolesta ja vihainen olin Kalkarokselle.
Olen aina ollut Kalkaroksen puolella ensimmäisestä kirjasta lähtien. Olen kai vähän samanlainen luonteeltani kuin Dumbledore. Eli luotin täydellisesti Kalkarokseen. Olen aina jotenkin pitänyt hänestä ja uskonut, että hänen sydämmestään löytyy jotain hyvää ja hän tulee olemaan aina hyvien puolella. Kun nyt ajattelenkin Kalkarosta, niin tunnen vain vihaa...
Oli myös ihanaa seurata Harryn rakastumista Ginnyyn. Olen aina halunnut, että he löytäisivät vielä toisensa. Onneksi Rowling kuuli minun rukoukseni... =)
Siriuksen kuolema ei oikein koskettanut minua. Sirus on jotenkin aina ärsyttänyt minua... =)
Dumbledoren kuolema ei hirveästi koskettanut minua, sillä osasin odottaa sitä, vaikkakin vasta seuraavassa kirjassa. Olen pitänyt sitä vaan symppiksenä hahmona, mutta en koskaan ole suhtautunut häneen mitenkään erikoisella lämmöllä. Siriusta myönnän parkuneeni kuin omaa läheistäni.
Tässä uudessa kirjassa minua ei niinkään heivauttanut Dumle, mutta Kalkaros... Hyvin epätodellista, sillä olen aina pitänyt hänen hahmostaan, ja jos hän todella paljastuu pahaksi, aion henkilökohtaisesti allekirjoittaa adressin, jossa vaaditaan pientä muksauta Rowlingin takamukselle... Koko sarjan kantava idea on mielestäni ollut, että ihmiset eivät ole jakautuneet suoraviivaisesti hyviin ja pahoihin ihmisiin. Rakastan Kalkaroksen sarkastisia kommentteja, ovat ehkä kirjojen parasta antia :)
Kyllä sitä oli aikalailla tunteet pinnassa kirjan lopussa ja tais sitä tulla itkettyykin enemmän tai vähemmän... Kiva tietää etten ollu ainut. :)
Itkin Siriuksen ja dumlen kuolemaa. Siriusta ehkä enemmän, ja kuten joku jo tuossa sanoikin, kuin omaa läheistä.
Kaverini on ollut Kalkaros-fani, ja hän on pyytänyt minua kertomaan mitä kirjassa tapahtui, aina kun jotain tärkeää tapahtuu. Luin yöllä viimeiset 200 sivua, enkä tiedä onko minulla sydäntä kertoa mitä tapahtui xD
Kyl se ehkä vähän itketti mut eihän siit tulis mitään että kaikkii ellää onnellisin ja ne tappaa Voldemortin jne. ei se mun mielest ainakaa ois kivaa.. Ja se on hyvin mahdollist(ei kyl välttist) et harry ja voldemort voi kuol molemmat.. se vast oiski surullista jos harry kuolis.. eiks ni????
Siriuksen kuolema oli todella hirveä isku, ja kyllä sitä tuli jonkin verran itkettyä, varsinkin kun Harryn tunteet kuvattiin niin hyvin. Itse rakkaan ihmisen menettäneenä huomasi Harryn ajatuksissa samoja vivahteita, kuin oli omassa mielessä silloin.
Dumbledoren kuolemaa osasi kyllä odottaa, mutta veikkasin sen tapahtuvan vasta seuraavassa kirjassa. Ja vielä, että se oli Kalkaros... Voi voi. Viimeiset luvut tuli luettua pariin kertaan, koska ei sitä vaan voinut käsittää, että Kalkaros loppujen lopuksi olikin paha, olen aina kuvitellut että Severuksessa sittenkin olisi jotain hyvää...
Joten kyllä tuli muutama kyynel valutettua tätäkin kirjaa lukiessa, kun joutui ensin menettämään Dumben, sitten pettymään Kalkarokseen, sitten Harry jättää Ginnyn ja ryhtyy "ristirertkelle" Voldemortin tuhoamiseksi... Täytyy kyllä toivoa että uusin kirja valmistuu nopeasti, koska kaikki tuntui muuttavan suuntaa ihan täydellisesti.
Minä itkin siriuksen kuolemalle.... Kyllä Dumbledorenkin... ;(
Täytyy kyllä myöntää että itkin kun pikkulapsi... Dumbledoren ukolemaa osasin kyllä odottaa, mutta Siriuksen kuolema tuli niin yllätyksenä, että olin sekasin pari päivää...