Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen

Ei tapahdu yhtään mitään. The end.

Jeesuksen seuraajat elävä ikuisesti jeesusen kanssa, maaimnan ihmiset menevä kadotukseen eivä ole hyväksyneet jeesuksen sovitus työtä.

Kaikkien näiden jeesusrienausten jälkeen tässä ketjussa annan minäkin oman mielipiteeni asiaan.
Elämä ei pääty kuolemaan, ei todellakaan. Ensinkin silloinhan olisimme ihmisinä ainoita elollisia olentoja koko valtavassa universumissa ! Tällaiset sotaa ja kidutuksia käyvät paskat ! Missä karma, sielun kehitys ja jalostuminen ?
No, nyt omaan asiaani. Kuvaan muutenkin henkimaailmaa ja ilmiöitä. Sen suhteen olen intohimoinen ja tosissani. Mutta kun olinkin eilen oman läheiseni hautajaisissa, hirveä murhe ja suru iski täysillä , murruin täysillä. Silloin ei oikein pysty mitään kuvaamaan. Itkulta ei näkisi edes linssin läpi.
Mutta lähiomaiseni ottikin vieressäni kuvan, kun arkun ääreen on kumartunut viimeiseen tervehdykseen vanhempi pariskunta. Silloin valopyörre ilmestyi kuvaan päätyen pariskunnan yläpuolelle ja kun suurensin ja tarkensin kuvaa pariskunnan yläpuolelta, ilmestyi siihen "valopilveen" valtavasti enkeleitä kasvoineen ! Se auttaa minua surussani, vaikka tiesinhän tämän elämän jatkuvuuden muutenkin. Mutta että lähiomaiseni tuli vakuuttamaan minulle, suruuni murtuneelle, että ei hän minnekään ,katoa ja lähde. Hän jatkaa sielun vaellustaan ja on niin kutsuttavissa kuin muutenkin lähellämme tarvittaessa.
Tämän viestin laitan matkaan,koska minulla on vahva tunne, että joku tarvitsee sitä.

Kuolema on kuin heittäisi kuluneen takin pois ja takin käyttäjä, sielu, liitelee tuonpuoleiseen.
Tuonpuoleisessa ollaan " kesälomalla ja "syksyn "tullessa alkaa elämän koulu uudelta luokalta.
Opettajana on karma.♥️♥️♥️♥️

Kyllä viime maanantaiyönä säikähdin kovasti, kun neljä kuukautta sitten hoivakodissa hivutushoitoon kuollut mammani näyttäytyi entisessä kodissaan laihana haamuna kammarin ovenraossa, mutta ei tullut vuoteeni luokse. Hänellä ei ollut valkeita vaatteita, vaan kirjavan ruskeat, hieman risaiset. Hänet oli toiveensa mukaan tuhkattu ja omaiset kaikin tavoin yrittivät tehdä hänen elossaoloaikansa helpommaksi, mutta sairautensa dementia oli ikävä, joka kesti monta vuotta. Omaiset ovat olleet ihan loppu hänen kuoltuaan, eikä vielä nytkään hänen tavaroihinsa ole koskettu, paitsi suurin osa vaatteista on annettu lahjaksi kirpputoreille. Kukaan hänen entisistä ystävistään ja harrastusseuroista välittänyt tulla hänen hautajaisiinsa, oli vain alle viisi sukulaista, pappi, lukkari ja diakoni. Asuntokin on lähes ennallaan valokuvia myöten. Kun yritin vuokrata sitä asuntoa vastikkeen peittämiseksi, niin katsojien tultua sähköt olilvat poikki ja huoneissa kävi kylmä läpiveto ja ovet paukahtelivat kiinni, ja vuokralainen ei uskaltanut ottaa asuntoa vastaan. Täytyy vuoden päästä yrittää päästä siitä jotenkin eroon... Mummo oli ennen uskovaiseksi tuloaan ja joskus senkin jälkeen harrastanut okkultiikkaa ja käynyt ennustelijan ja kansanparantajan luona. Ei varmaan ymmärtänyt sen olevan vaarallista sielulle. Lisäksi hän sanoi tietävänsä ihmisten ajatuksia hänestä vaikkeivat sanoisi mitään. Jos harrastaa kalevalaista kulttuuria Raamatun sanan lisäksi, missä viettää iäisyytensä? Voiko jäädä välitilaan, kun mummokin näyttäytyi pelottavana haamuna neljä kuukautta kuolemansa jälkeen sanomatta sanaakaan?