MOT oikeassa, kuntia vedätetään rajusti lasten kustannuksella

Meillä Suomessa toimii härski vallankäytön mekanismi, minkä seurauksena kyläkouluja lopetetaan lähes liukuhihnalta ja idyllisimmätkin kyläkeskukset näivetetään.

Tätä on tehty meillä pitkään yhden konsulttiyrityksen ja sitä johtavan yhden miehen, kuntatalousguruksikin kutsutun Eero Laesterän voimin. Hänellä on karut visiot lähes jokaisen pienpaikkakunnan tulevaisuudesta, ja mies on esittänyt pitkälti saman kaavan mukaiset säästölistat jo reilusti yli sadalle kunnalle Suomessa.

Ja Laesterää kunnellaan. Onhan hän hallintotieteiden tohtori ja väitellyt finanssiriskeistä Suomen kunnissa. Laesterä on erinomaisesti verkostoitunut, kokoomuksen riveissä toiminut kuntapoliitikko, entinen Pälkäneen kunnanhallituksen puheenjohtaja. Lisäksi hän on toiminut lukuisten suuryritysten hallituksissa puheenjohtajana.

Miestä arvostetaan ja pidetään kuntatalouden keskeisenä asiantuntijana. Konsulttiyhtiö FCG Finnish Consulting Group osti Laesterän perustaman Perlaconin vuonna 2020, ja Laesterä toimii nykyään FCG:ssä kuntien talouden hallinnan asiantuntijana ja sopeuttamisohjelmien laatijana.

Laesterä on itse todennut, että mitä huonommin kunnilla menee, sitä enemmän hänellä riittää töitä. Ja töitä kuntakonsultti on paiskinut hartiavoimin. Laesterän tarjoama resepti on aina pitkälti sama: hänen mukaansa kunta uhkaa ajautua kriisikunnaksi ja itsenäisyyden säilyttämisen edellytys on mittava leikkauspaketti, johon kuuluu keskeisesti opettajien virkojen vähentäminen, kyläkoulujen lakkauttaminen, palvelujen ulkoistaminen ja leikkaukset kulttuuripalveluista.

Menosäästöjen vaikutusta kunnan tuloihin ei juuri kartoiteta. Tyypillisesti säästöpakettia työstävää ohjausryhmää sitoo vaitiolovelvollisuus. Säästöpaketti on hyväksyttävä nopeasti ja yhtenä kokonaisuutena. Aikaa perehtymiseen on vain vähän. Avoimuus uupuu ja salassapidon kulttuuri rehottaa.

Näin on todettu mm. Laesterän toimintaa kritisoineessa Ylen MOT-ohjelmassa ”Kunnat kuntoon, konsultti”, vuonna 2020. Ohjelmassa kummasteltiin sitäkin, miten yhdellä miehellä voi olla niin merkittävä vaikutusvalta satojen kuntien säästötoimiin, ja miten erityisesti kuntien elinvoimalle keskeisten kyläkoulujen lakkauttamisesta esitetyt säästöt on laskettu reippaasti yläkanttiin.

Esiin nostettiin myös huoli siitä, että poliittinen päätöksentekovalta siirtyi konsultille. MOT-ohjelmassa epäiltiin, että kunnat tilaavat konsultilta raportteja, joiden nojalla poliittisesti vaikeat päätökset saadaan tehtyä ”ulkopuolisen asiantuntijan” esittäminä. Huolta aiheutti myös Perlaconin ja Laesterän hallitseva asema kuntien konsultoinnissa. Jopa yli kolmasosa Suomen kunnista on toiminut Laesterän oppien mukaan. Käytännössä hänellä on lähes monopoliasema näkemystensä läpiviemiseksi kunnissa, vaikka kunnanvaltuustot toki tekevätkin lopullisen päätöksen.

Tyypillisen kaavan mukaan hän tekee kuntalaisille selväksi, että rahat on loppu, eikä väestönkasvua tule. Turhaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta ei pidä kuntalaisissa hänen mielestään herättää.

Toiminta on vähintään erikoista. Viime vuosina julkaistut tutkimukset nimittäin osoittavat kiistatta, että valtaosa suomalaisista, etenkin 18-30 vuotiaista, haluaisi muuttaa suurista kaupungeista maaseudulle. Mutta jos ei ole palveluita eikä kouluja, tai ne ovat lakkautusuhan alla, eivätkä pankit anna lainaa asuntojen ostamiseen sen paremmin kuin remontointiinkaan, koska vakuudet eivät riitä, niin edes etätyötä tekemällä ei muuttaminen ole valtaosalle mahdollista.

On selvää, että kun konsultti Laesterä kiertää läpi kaikki pienpaikkakunnat paasaamassa itseään toteuttavaa tuhoisaa profetiaa muuttotappioista, niin lopputulos on maaseudun autioituminen. Mutta mitä jos kunnat palkkaisivatkin konsultin, joka esittäisi positiivisen vision lapsiystävällisestä ja kyläkoulut sekä palvelut säilyttävästä tulevaisuudesta?

Onnistuneita esimerkkejä käänteisestä toiminnasta löytyy esimerkiksi Vesannosta. Siellä pieni savolaiskunta on investoinut uusiin koulutiloihin ja hyödyntää niitä monipuolisesti tarjoamalla esimerkiksi ilmaisia etätyötiloja koulun yhteydessä. Tervon kunta on sekin profiloinut itsensä pienten yksiköiden ja lapsiystävällisyyden kautta, ja houkutellut paikkakunnalle uusia asukkaita. Kolin koulu Lieksassa on säilytetty muuttamalla se monipalvelukeskukseksi. Vesilahti ja Liperi ovat liittyneet UNICEFIN:n Lapsiystävällinen kunta -malliin ja panostaneet myös lähipalveluiden säilyttämiseen.

Kouluista voidaan siis tehdä pienpaikkakuntien monikäyttöisiä elinvoimakeskuksia. Kun kouluverkko rauhoitetaan lakkautusuhalta, luottamus palautuu ja kunta tarjoaa samalla turvallisen ympäristön sinne muuttoa suunnitteleville lapsiperheille ja myös yritysmaailman investoinneille. Päätös kyläkoulujen säilyttämisestä houkuttelee erityisesti suuritu