Vastuullisuuspuhe on helppoa. Vaikeampaa on selittää, miksi S-ryhmän omien merkkien tuotteita ja raaka-aineita hankitaan toistuvasti vakavien ihmisoikeusongelmien maista.
Esimerkiksi Kiinasta – yhden puolueen valvontavaltiosta, jossa poliittinen oppositio ja riippumaton kansalaisyhteiskunta on käytännössä tukahdutettu – tulee Coopin valkosipuleita, valkosipulimurskaa, aprikooseja, parsaa, inkivääriä ja inkiväärimurskaa, nuudeleita, säilöttyjä päärynöitä, maissia, mausteita, erilaisia valmisruokia sekä siivous-, keittiö- ja hygieniatuotteita ja pattereita.
Iranista, jonka hallinto käyttää kuolemanrangaistuksia ja ruumiillisia rangaistuksia ja jonka kansalliskaarti asetettiin EU:n terroristilistalle alkuvuoden mielenosoitusten joukkomurhista ja muista väkivallanteoista, tulevat esimerkiksi Coopin pähkinäpatukoiden pistaasipähkinät.
Autoritäärisestä Nicaraguasta, jossa mielivaltaiset pidätykset, pakkokatoamiset, pakkosiirrot ja omaisuuden takavarikoinnit ovat vakavia ihmisoikeusongelmia, tulevat esimerkiksi Coopin maapähkinäpatukoiden maapähkinät.
Syyriasta, alaviittien ja druusien joukkosurmien ja muun väkivallan leimaamasta maasta, tulee Coopin kapriksia. Kambodžasta, jossa toisinajattelun tukahduttaminen on järjestelmällistä, tulee Coop- ja Rainbow-riisiä ja mausteita. Myanmarista, jossa sotilasjuntan julmuuksiin kuuluu sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, tulee mm. Coop-riisiä.
Arabiemiirikunnista, joissa hallintokritiikkiä kohtaan vallitsee käytännössä nollatoleranssi ja siirtotyöläisten riisto on vakava ongelma, tulevat Coopin taatelipatukoiden taatelit. Vietnamista, jossa toisinajattelijoita tukahdutetaan ankarasti, tulee Coop-riisiä, erilaisia mausteita ja säilykkeitä. Egyptistä, joka elää autoritaarisen hallinnon otteessa, tulee Coopin viinirypäleitä ja mausteita. Pakistanista, jossa mediaa, oppositiota ja kansalaisyhteiskuntaa painostetaan järjestelmällisesti, tulee Coop-riisiä ja suolaa sekä Rainbow- ja Xtra-liinavaatteita.
Yllä olevien maiden ihmisoikeustilannetta koskevat kuvaukset perustuvat Human Rights Watchin World Report 2026 -raporttiin.
Tässä ei puhuta yksittäisestä poikkeuksesta tai yhdestä vaikeasta hankintamaasta. Kyse on S-ryhmän hankintaverkostosta, joka ulottuu toistuvasti valtioihin, joissa ihmisoikeusriskit ovat poikkeuksellisen korkeita.
Tämä ristiriita korostuu, koska S-ryhmä haluaa ohjata asiakkaidensa kulutusvalintoja erilaisilla vastuullisuus-, arvo- tai poliittisilla perusteilla, kuten esim. heidän Israel-boikotissa. Jos kauppa katsoo voivansa määritellä, mitkä asiakkaan valinnat ovat vastuullisia tai hyväksyttäviä, sen omiin valintoihin pitää voida soveltaa vähintään yhtä tiukkaa mittapuuta.
Miksi asiakkaan ostoskoria arvioidaan poliittisten arvojen ja vastuullisuuden kautta, jos samaan aikaan S-ryhmän omissa hankintaketjuissa hyväksytään oman brändin tuotteita maista, joissa vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat järjestelmällisiä?
Arvot eivät ole uskottavia, jos niitä sovelletaan asiakkaan ostoskoriin, mutta ei omiin hankintapäätöksiin.
Esimerkiksi Kiinasta – yhden puolueen valvontavaltiosta, jossa poliittinen oppositio ja riippumaton kansalaisyhteiskunta on käytännössä tukahdutettu – tulee Coopin valkosipuleita, valkosipulimurskaa, aprikooseja, parsaa, inkivääriä ja inkiväärimurskaa, nuudeleita, säilöttyjä päärynöitä, maissia, mausteita, erilaisia valmisruokia sekä siivous-, keittiö- ja hygieniatuotteita ja pattereita.
Iranista, jonka hallinto käyttää kuolemanrangaistuksia ja ruumiillisia rangaistuksia ja jonka kansalliskaarti asetettiin EU:n terroristilistalle alkuvuoden mielenosoitusten joukkomurhista ja muista väkivallanteoista, tulevat esimerkiksi Coopin pähkinäpatukoiden pistaasipähkinät.
Autoritäärisestä Nicaraguasta, jossa mielivaltaiset pidätykset, pakkokatoamiset, pakkosiirrot ja omaisuuden takavarikoinnit ovat vakavia ihmisoikeusongelmia, tulevat esimerkiksi Coopin maapähkinäpatukoiden maapähkinät.
Syyriasta, alaviittien ja druusien joukkosurmien ja muun väkivallan leimaamasta maasta, tulee Coopin kapriksia. Kambodžasta, jossa toisinajattelun tukahduttaminen on järjestelmällistä, tulee Coop- ja Rainbow-riisiä ja mausteita. Myanmarista, jossa sotilasjuntan julmuuksiin kuuluu sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, tulee mm. Coop-riisiä.
Arabiemiirikunnista, joissa hallintokritiikkiä kohtaan vallitsee käytännössä nollatoleranssi ja siirtotyöläisten riisto on vakava ongelma, tulevat Coopin taatelipatukoiden taatelit. Vietnamista, jossa toisinajattelijoita tukahdutetaan ankarasti, tulee Coop-riisiä, erilaisia mausteita ja säilykkeitä. Egyptistä, joka elää autoritaarisen hallinnon otteessa, tulee Coopin viinirypäleitä ja mausteita. Pakistanista, jossa mediaa, oppositiota ja kansalaisyhteiskuntaa painostetaan järjestelmällisesti, tulee Coop-riisiä ja suolaa sekä Rainbow- ja Xtra-liinavaatteita.
Yllä olevien maiden ihmisoikeustilannetta koskevat kuvaukset perustuvat Human Rights Watchin World Report 2026 -raporttiin.
Tässä ei puhuta yksittäisestä poikkeuksesta tai yhdestä vaikeasta hankintamaasta. Kyse on S-ryhmän hankintaverkostosta, joka ulottuu toistuvasti valtioihin, joissa ihmisoikeusriskit ovat poikkeuksellisen korkeita.
Tämä ristiriita korostuu, koska S-ryhmä haluaa ohjata asiakkaidensa kulutusvalintoja erilaisilla vastuullisuus-, arvo- tai poliittisilla perusteilla, kuten esim. heidän Israel-boikotissa. Jos kauppa katsoo voivansa määritellä, mitkä asiakkaan valinnat ovat vastuullisia tai hyväksyttäviä, sen omiin valintoihin pitää voida soveltaa vähintään yhtä tiukkaa mittapuuta.
Miksi asiakkaan ostoskoria arvioidaan poliittisten arvojen ja vastuullisuuden kautta, jos samaan aikaan S-ryhmän omissa hankintaketjuissa hyväksytään oman brändin tuotteita maista, joissa vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat järjestelmällisiä?
Arvot eivät ole uskottavia, jos niitä sovelletaan asiakkaan ostoskoriin, mutta ei omiin hankintapäätöksiin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olisi kiinnostavaa nähdä onko S-ryhmällä jonkinlaiset selkeät kriteerit, milloin jonkun maan ihmisoikeustilanne johtaa hankintojen lopettamiseen ja milloin ei? Vai mennäänkö aina hallinnon poliitikkojen poliittisen suosituimmuusilmapiirin mukaan, jollaiselta tilanne ulkopuoliselle näyttäytyy?
Ilman yhtenäisiä ja selkeitä kriteerejä kaupan vastuullisuus näyttää poliittisesti hyvin valikoivalta.
Sinällään ei ole ongelma, että kauppa tekee arvopohjaisia päätöksiä. Ongelma on se, jos samaa arvopohjaa sovelletaan valikoivasti, esimerkiksi poliittisten mieltymysten mukaan.
S-Ryhmän perusta on kommunistisen puolueen. Kommunistit perustivat osuuskunnan, jonka jäseniä s-korttilaiset ovat. Omistajat eivät ole osuuskunta. Siihen on osakeyhtiöt, joihin asiakkailla ei ole mitään osuutta, vaikka mainoksissa siten valehtellaan.
S-ryhmän kaksoisstandardit paljastuvat juuri omissa tuotemerkeissä, joihin heillä olisi suurin vaikutusvalta. Asiakkaan ostoskoria he ohjaavat "arvoilla ja ihmisoikeuksilla", mutta omiin hankintoihin samaa mittapuuta ei näytä sovellettavan.
Omissa merkeissä S-ryhmällä on eniten mahdollisuuksia päättää toimittajista ja alkuperämaista. Siksi ne ovat kaupparyhmän vastuullisuuden kovin testi, jota S-ryhmä ei selvästikään läpäise.
Ei ole ongelma, että kauppa tekee arvopohjaisia päätöksiä. Ongelma on se, jos samaa arvopohjaa sovelletaan hyvin valikoivasti.
S-ryhmän kannattaisi avata julkisesti, miten se arvioi eri maiden ihmisoikeusriskejä omissa tuotemerkeissään. Nyt linja näyttää poliittisesti hyvin valikoivalta.
Se on kommunistinen yhteisö. Sen aatteen mukaan arvioidaan.
Äänestä jaloillasi ja tee ostoksesi muualla.
Jaloilla ja lompakolla. Ystäväpiiristä monet ovat toimineet näin. Itselläkin pääkauppa vaihtui K-Supermarketiksi. Joskus kun pakosta joutuu käymään S-kaupoissa, niin äkkiä tajuaa, etteivät ne ole enää minua varten. Ankeita paikkoja nykyisin. Politiikka ankeuttaa kauppaa.
#eriasia 🤷♂️
Mitä outoa siinä on, ettei sosialistit ole kiinnostuneita ihmisoikeuksista… tai ihmisistä?
Ihan sama, kunhan kaupasta saa ruokaa!!!
Osuuskauppojen hallinnot on miehitetty poliitikoilla, jotka haluaa tehdä politiikkaa myös kaupan mandaatilla. Siellä se ongelmien juurisyy on.
Nämä kaupan ja politiikan lliitokset olisi kyllä tärkeä selvittää.
Vastuullisuuspuhe on markkinointia ja S-ryhmän todelliset arvot tulevat sen poliittisesta hallinnosta (poliitikkojen miehittämät edustajistot ja hallintoneuvostot).
Vastuullisuuspuhetta, mutta politiikan tekoja.