Heitän tuskan päältäni,
riisun kovan kuoreni,
Polvistun eteesi,
annan sulle sydämeni
Olen armoillasi, alastomana
Vailla lukemattomia selityksiäni,
epäselviä viestejäni
Katso minuun
Sanoit, että pelastin sinut
sitä uskoa en voi,
en ole sankari,
enkä sanoiltani suuri
Annoit itsesi, kuin sateenpisara,
maalla kuivalla nääntyvälle ruoholle
Enkä ymmärtänyt sydäntäsi,
en sinua ollut ansainnut
Kiitos sinulle jaksamisestasi,
kiitos sinulle tunteistasi,
Näitä jatkaa voisin ikuisesti,
nyt kun herännyt olen sokeudestani
Teenkö tämän liian myöhään,
siihen en tiedä vastausta
Asetinko vihdoin sanani harkiten,
sydämeni, sieluni huulilleni tuomaa
Annoitko anteeksi hulluuteni,
idioottimaisuuteni
En sanaa huuliltasi kuule,
ne omani kohtaavat
Et tarvinnutkaan sanoja...
riisun kovan kuoreni,
Polvistun eteesi,
annan sulle sydämeni
Olen armoillasi, alastomana
Vailla lukemattomia selityksiäni,
epäselviä viestejäni
Katso minuun
Sanoit, että pelastin sinut
sitä uskoa en voi,
en ole sankari,
enkä sanoiltani suuri
Annoit itsesi, kuin sateenpisara,
maalla kuivalla nääntyvälle ruoholle
Enkä ymmärtänyt sydäntäsi,
en sinua ollut ansainnut
Kiitos sinulle jaksamisestasi,
kiitos sinulle tunteistasi,
Näitä jatkaa voisin ikuisesti,
nyt kun herännyt olen sokeudestani
Teenkö tämän liian myöhään,
siihen en tiedä vastausta
Asetinko vihdoin sanani harkiten,
sydämeni, sieluni huulilleni tuomaa
Annoitko anteeksi hulluuteni,
idioottimaisuuteni
En sanaa huuliltasi kuule,
ne omani kohtaavat
Et tarvinnutkaan sanoja...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runoissasi on herkkyyttä, josta ei voi olla pitämättä. Tämän runon luen kyllä useamminkin)))
onnistuu, joskus taas ei...
Kiitän, hattu pois päästä ja kumarran!