Miksi tämä ikuinen sota?

Tämä on suunnattu sekä sekarotuisten että rotukoirien omistajille ja kasvattajille. Tämä sota alkaa saamaan naurettavia piirteitä ja nyt minusta olisi syytä kummassakin leirissä pysähtyä pohtimaan, onko syyttely todella mielekästä ja ovatko asiat omalla puolella todella niin hyvin, että on varaa valittaa kaikesta toisille. Ja onko tällainen puoluejako todella tarpeen?

Laitetaanpa tähän aluksi faktaa mietinnän pohjaksi, lukekaapa ajatuksella ENNEN kuin vastaatte.

1. Ikuinen kiistely: kumpi on terveempi? Olen tätä kommentoinut useasti, mutta tässä vielä lyhyesti...

Heteroosi eli ulkosiittoisuus lisää elinvoimaa, tämä on fakta. Osa roduista (eivät siis läheskään kaikki) ovat haitallisen sisäsiittoisia ja kaikki rodut ovat sekarotuisia sisäsiittoisempia. Tämä siis on sekarotuisia puoltava seikka.

Toisaalta rotukoirien jalostuksessa vanhemmat ja suku ovat yleensä tutkittuja toisin kuin sekarotuisten kohdalla (korkeintaan vanhemmat tutkittu, sekään ei ole yleistä). Näin voidaan välttää perinnöllisiä sairauksia. Tämä seikka siis puoltaa rotukoiria. Toisaalta tutkimuksissa kartoitetaan vain muutamaa sairautta, jotka ovat hyvin pieni osa kokonaisuutta nimeltä "terveys". Immuunipuolustuksen tasoa esimerkiksi ei testata, sekin on paljolti perinnöllinen. Tutkimukset eivät siis ole autuaaksi tekevä seikka, sillä ne luotaavat vain pientä osaa terveydestä.

Kaikenkaikkiaan on siis mahdotonta sanoa, kumpi on terveempi, puhdas- vai sekarotuinen. On jo lähtökohtaisesti älytöntä niputtaa kaikki rodut samaan kasaan, sillä osa roduista on hyvin terveitä ja osa on käytännössä jalostettu sairaiksi erikoista ulkomuotoa tavoiteltaessa. Lopputulos: kukaan ei tiedä, kummat ovat terveempiä, eikä tuollaisessa vertailussa ole järkeä - kukaan ei edes tiedä, miten terveyttä tulisi mitata. Pelkkä lonkkakuvaustulos ja silmien peilaus ei paljoa kokonaisterveydestä kerro.


2. Pentutehtailu. Hyvät ihmiset, jäitä hattuun. Tämä touhu alkaa muistuttaa hälyyttävästi noitavainoa: joka toista ihmistä syytellään pentutehtailusta tai sen tukemisesta. C´moon!

No, mitä on pentutehtailu? Oletteko yhtä mieltä, jos sanon sen olevan kasvatustoimintaa, jossa pentuja teetetään massiivisia määriä välittämättä koirien hyvinvoinnista, pentujen ostajien kelvollisuudesta jne. ja jossa tavoitteena on tienata rahaa?

Tuohon kuvaan eivät sovi ne, jotka teettävät seropillaan yhdet pennut, ovat hankkivat niille hyvät kodit ja joille koira on rakas ja sitä hoidetaan hyvin. Tuohon kuvaan eivät sovi myöskään ne rotukoirankasvattajat, joilla koiria on sellainen määrä, että jokainen huomioidaan yksilönä, jotka ovat kiinnostuneita pentujen kohtalosta ja jotka kuluttavat niin paljon rahaa terveystarkastuksiin, rekisteröinteihin, näyttelyihin, käyttökokeisiin ja stutusmaksuihin, että jäävät tuskin penniäkään voitolle - eikä se ole tarkoituskaan. He hoitavat koiriaan hyvin ja välittävät niistä.

Pentutehtailu on siis melko harvinaista ja sen enempää rotu- kuin sekakoiran ostaminenkaan ei sitä tue, kunhan ostaja viitsii varmistaa, että kasvattaja on kunnollinen (koiria pääsee katsomaan niiden pitopaikkaa, koirilla on hyvät olot eikä niitä ole kohtuuttomia määriä jne...). Eli syyttely on aika pitkälti aiheetonta.

3. Mikä on ihmisten motiivi ottaa sekarotuinen? No, kullakin on omansa, ihan niin kuin rotukoirien ostajillakin. Toinen pitää äidistä ja toinen tyttärestä - en minäkään kysele naapuriltani, mikä oli hänen motiivinsa ottaa kultainen noutaja eikä collieta, vaikka minä olenkin enemmän collieihminen. Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan koe rotukoiria omikseen. Lisäksi on ihmisiä, joita esim. näyttelyt eivät yhtään kiinnosta ja aika usein kasvattaja toivoisi sellaistakin aktiivisuutta ostajalta (ei tietenkään aina). Eikö ne pennut ole parempi jättää ihmisille, joilla motivaatio riittää? Jos kohdalle sattuu sopiva sekarotuinen pentu, moni ihminen toteaa siinä vaiheessa, ettei tee papereilla oikeastaan mitään.

4. Miksi sekarotuisia on eniten löytöeläinkodeissa? Koska useimmat vahinkopennut ovat sekarotuisia ja vahinkopennun riski joutua huonoon kotiin on suurin. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät ole sitoutuneita koiraan ja heille hinta on usein ratkaiseva peruste. He ovat niitä, jotka koiran hylkäävät. Useimille sekarotuisen ostajille hinta on kuitenkin sivuseikka, samoin kuin paperillisuus (huomatkaa ero: A) sinulla on kaksi YHTÄ HYVÄÄ ja minulle YHTÄ SOPIVAA pentua, rotukoira ja seropi, onko joku syy ottaa kalliimpi vs. b) otan koiran, koska en viitsi panostaa siihen niin valitsen halvimman ominaisuuksista viis-> noilla kahdella on selvä ero). Me sekarotuisten omistajat emme ole kolletiivissti vastuussa toistemme tekemisistä sen enempää kuin rotukoiraihmiset ovat vastuussa muiden rotukoiraihmisten tekemisistä. Jokainen on vastuussa omista eläimistään ja terveen järjen rajoissa kasvateistaan. Toki meillä koiraihmisillä on minusta kollektiivinen moraalinen velvollisuus pyrkiä auttamaan huonosti kohdeltuja koiria, tässä auttamisvelvollisuudessa ei kuitenkaan minusta ole roturajoja. Vai tunnustaako joku olevansa rasisti ;)

5. Miksi sekarotuisten määrää pitäisi lisätä? Yhtä hyvin voin kysyä, miksi puhdasrotuisten määrää pitää lisätä? Niin kauan, kuin kasvattaja on valmis etsimään hyvät kodit ja tulemaan vastaan uuden omistajan ongelmissa, ei kummassakaan ole mitään pahaa. On kaikkien edun mukaista, että jokainen ottaa itselleen sopivan koiran - oli se sitten puhdas- tai sekarotuinen.

6. Väite: rotukoiria arvostetaan vain niiden paperien peruteella, ne ovat esineitä omistajilleen.

Fakta: 99% rotukoiran omistajista lemmikki on ensisijaisesti rakas perheenjäsen. Lisäksi näyttelyissä käyminen voi olla heille tärkeä harrastus, jonka avulla tapaa muita koiraihmisiä ja oppii itse lisää. Koirat eivät näyttelyistä kärsi, kunhan ne siihen asianmukaisesti totutetaan - useimmat jopa tykkäävät. Tuskastunut koira ei menesty.

Myöskään rotukoirien kasvattaminen ei tarkoita sitä, että koirat olisivat vain pentukoneita. Useimmiten harrastus on lähtenyt yhdestä koirasta, kokemuksen myöstä on kasvanut halu antaa oma panoksensa rodulle. Kasvattajat ovat kyllä monesti kunnianhimoisia (mikä ei ole lainkaan huono asia), mutta he ovat lähes aina myös koiriaan sydämensä pohjasta rakastavia ihmisiä. Aika harva esimerkiksi luopuu koirasta siinä vaiheessa, kun sen ura on ohi, kyse on kuitenkin perheenjäsenestä.

---------

Eiköhän siis olisi ihan oikeasti aika lopettaa tämä älytön tappelu? Tunnustan kyllä itsekin joskus provosoituvani ja vastailevani kitkerästi, mutten ole siitä ylpeä - eikä pitäisi teidän muidenkaan olla. Tällainen vastakkainasettelu ei ole kenenkään intressien mukaista eikä sillä saada aikaan kuin pahaa verta. Tähän sättimiseen ja noitavainoon käytetyllä energialla olisi ehkä ihan oikeasti voinut tehdä jotain hyödyllistäkin.

Toivottavasti tappeluihin osallistuneen hieman harkitsevat aselevon mahdollisuutta. Minä lähden viikoksi maisemista ja palattuani yritän pitää temperamenttini kurissa, jotten enää pistä nenääni täydellisen hyödyttömiin rähinöihin. Täällä kun puhutaan joskus ihan asiaakin...