Tämä runo syntyy,
sydämeni tuskasta.
Siitä avun huudosta
joka seinille vain kaikuu.
Kuuletko itkuni,
joka syvältä sisimmästäni tulvii?
Näetkö kyyneleeni,
joita peitellä koitan?
Kuinka turhaa,
niitä kysellä on.
Minä tiedän jo,
sinä et kuule tuskaani
vaikka taivaalle sen huutaisin.
Sinä et näe tuskaani
vaikka eteesi lyyhistyisin.
Väliinpitämättömyytesi sattuu.
Jokaikinen kerta
se saa minut rikkottua.
Tuska repii sisintäni
ja minä tahtoisin sinulta
vain yhden hellän kosketuksen.
Niin vähän vain
tarvitaan onneeni
ja kyyneleeni kuivuisivat.
Rakkani,
sinä et tunnu ymmärtävän,
että onni koostuu ihan pienistä teoista
rakkauden muruista.
Sinä tiedät mistä puhuin
vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.
sydämeni tuskasta.
Siitä avun huudosta
joka seinille vain kaikuu.
Kuuletko itkuni,
joka syvältä sisimmästäni tulvii?
Näetkö kyyneleeni,
joita peitellä koitan?
Kuinka turhaa,
niitä kysellä on.
Minä tiedän jo,
sinä et kuule tuskaani
vaikka taivaalle sen huutaisin.
Sinä et näe tuskaani
vaikka eteesi lyyhistyisin.
Väliinpitämättömyytesi sattuu.
Jokaikinen kerta
se saa minut rikkottua.
Tuska repii sisintäni
ja minä tahtoisin sinulta
vain yhden hellän kosketuksen.
Niin vähän vain
tarvitaan onneeni
ja kyyneleeni kuivuisivat.
Rakkani,
sinä et tunnu ymmärtävän,
että onni koostuu ihan pienistä teoista
rakkauden muruista.
Sinä tiedät mistä puhuin
vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tuhoaa aina eniten.
Viha ja rakkaus ovat välittämistä.
Käsi kädessä kulkevia ystäviä.
Välinpitämättömyys ei ole mitään,
mutta voi olla raadollista.
Kyllä yksi tapa sotia.
Sotia ja tuhota paljon.
Tämä runo tuli suoraan sydämestä ja kyynelsilmin sitä kirjoitin!
Väliinpitämättömyys sattuu todella....
Se sattuu aina. Mikään ei ole loppujen lopuksi niin helppoa, kuin olla välinpitämätön, teeskennellä sitä, olla tuntematta ja ohittaa toinen ihminen sillä.
Välinpitämätön ei pysähdy kuuntelemaan.
Kuuntelemisessa on suurempi voima kuin puhumisessa, mutta kuunteleminen on vaikea taito ja juuripa siksi jokaisen tulisi sitä opetella.
Kuuntelemisen kautta ihminen oppii tuntemaan ensin itsensä, ymmärtämään itseään ja sitten ymmärtämään myös kaikkia muita.
Yllättävää kyllä että se kuunteleminen on niin vaikea taito!
Väliinpitämättömyys on itsekästä! En tiedä onko se rakkautta...luulisi että jos toista todella rakastaa olisi valmis tekemään kaikkensa toisen hyvinvoinnin eteen...
Eikä hellyys ole mielestäni edes kohtuuton pyyntö!
puhut todella asiaa. on helvetin helppoa olla kasvi, vailla tunteita, vailla kyseenalaistamisen kirousta.
ohittaa oma, ohittaa mailman ohivellova, päältäjyräävä tuska!
nimittävät sitä ohikulkevaa, piittamatonta sympaattiseksi, sillä taidolla, välittämättömyyden taidolla, voittaisi komeasti vaalit minne vain.
kuunteleminen on peili, se on varastamisen apuväline.varastat peililtä kuvasti, toisten sanoilta minuutesi. opit välittämään, vihaamaan, muodostat kuvaa maailmasta ja itsestäsi.
lyhin tie eteenpäin, vie sisäänpäin. et usko kuinka kauan minulta jääräpäältä vei se tajuta, tai oikastaan sisäistää. sisäänpäin näet ainoastaan peilaamalla. kuuntelemalla. tämäkin liittyy siihen mitä kirjoitan. maailman kuurouteen.
hyviä ajatuksia sinulla.
kohtuuton pyyntö.
Usein ihmiset pakenevat välinpitämättömyyteen, vaikka ei tarvittaisi kuin pieni pysähdys.
Kuunteleminenkin on jo hellyyttä.
Terve itsekkyys ei sulje pois sitä, etteikö voisi pysähtyä hetkeksi ihan vain kuuntelemaan.
Kuuntelemaan sitä, mitä se toinen oikeasti sanoo ja tuntee! Se on mun mielestä jo SUURTA hellyyttä toista kohtaan.
vie ensin sisäänpäin. Kun tunnet itsesi sisältä, silloin tunnet ihmisen perusolemuksen. Se on kaikilla sama. Minä olen Sinä, Sinä olet Minä.
Ja kysymys on aina tunteista, jotka täytyy oppia tuntemaan voimakkaasti, mutta myös käsittelemään niitä jollain konstilla ja ymmärtämään kärsimyksen ja sen voiman. Kärsimyksen kautta ihminen oivaltaa koko olemassaolon suurimpia juttuja.
Elämä on kärsimystä, joka silältää sen ihanimman muodon, joka taitaa olla Rakkaus...? :))
sanalla sanoen, mitä välittäminen, rakastamisen ja hellyyden osoittaminen on. tiedän, koska osaa sen opettaa, mutten elää kuten opetan. niin, opettaminen, se on oppimisen korkein muoto.
välittäminen: ole mieluummin viisi minuuttia vain läsnä, vaikka turpa kiinni, kuin koko elämäsi lässyttäen itsekkäitä tyhjänpäiväisyyksiä.
kunhan kuuntelet. kuuntelu on läsnäoloa, välittää mitä toinen sanoo vaikkei viesti miellytä.
simple as that.
Viisaita sanoja :)
Läsnäolo on SE !!
Vaikka nimimerkkini on nyt Aina,
se ei tarkoita, että olen aina tässä,
vaikka tietysti..tahtoisin...! :))
elämä, se on tähänastisten tekojesi, sanojesi ja ajatustesi summa. siksi se on kärsimystä.
kun vapaudut erinomaisuutesi harhoista kääntymällä sisäänpäin, usein juuri kuuntelemalla.toisia, mutta myös itseä, luottamalla tunteisiinsa.
vasta silloin, kärsimyksen nagaatio sallii sinun huomata ihanuuden, muuttua, siksi se avaa silmäsi, tilalle astuu rakkaus. intohimoinen kaunis rakkaus.
Juuri näin! Samaa mieltä! :)
ymmärsithän oikein, sen kuinka olimme samaa mieltä?
huomasin sanani tyhmyyden, terävän miekan viiltäneen reiän, jonka saattaisi ymmärtää tarkoitukseksi satuttaa.
tarkoitus oli kertoa tavallani, kuinka näen läsnäolon tärkeyden, sen lyhyenkin hetken. ja ettei enempää tarvitse, kukaan ei voi olla läsnä aina.
ei aina.
ymmärsithän oikein, sen kuinka olimme samaa mieltä?
huomasin sanani tyhmyyden, terävän miekan viiltäneen reiän, jonka saattaisi ymmärtää tarkoitukseksi satuttaa.
vaikka se oli tarkoitettu vain sinun tueksesi, vartioimaan selustasi.
tarkoitus oli kertoa tavallani, kuinka näen läsnäolon tärkeyden, sen lyhyenkin hetken. ja ettei enempää tarvitse, kukaan ei voi olla läsnä aina.
ei aina.
tekniikka perkele, olet sinä ihmeellinen, niin voimakas, petollinen, viekaskin!
internet haista sinä joku,
tai,
kiitos tästäkin!
Koska me olemme samaa mieltä!
Satutit vain sillä, että olit samaa mieltä!! ;)
Olla lasnä edes pini hetki,
on enemmän kuin ei yhtään!
Olemattomuuden *sietämätön keveys*
on myös ihanaa!!
Ovat merki epätäydelisydenolemasolost! ;) ja X
sinullekin haistattaisin, vaan en naiselle sitä tee!
:)
ja mistäkö tiedän naiseutesi?
haistan sen tuhansien kilometrien päähän, läpi virtuaalisen sontaläjän!
olemattomuus,
siinä yksi juttu minkä voisi kanssa
viedä pörssiin, sijoittaisin kaikki rahani.
molemmat, ne jotka eivät menneet viininjuontiin, mitä jotkut nimittävät työnteoksikin.
internet, sinä olet jotain niin syvältä, en pystyisi mitään enempää halveksua kuin tätä paskaa valkoita laitetta,
kaksi kiloa sontaa, kannessa puoliksi syöty omenanraato!
näen sinut siellä ilkkumassa. nauramassakin!
olet silti ihana:)
olemisen sietämätön tuska.ja perään vielä voihan paska.
taion sinut kohta sammakoksi!
nauru seis, naama totiseksi, ilme sotilaallinen:))
tuli aihe seuraavaan runooni, ei sinusta, ei sammakoksi taikomisesta. vaan internetistä, sen mahdista, kuinka ihminen luulee hallitsevansa jotain, joka karkaa käsistä. insinöörit,
haistakaa tekin, voi prkl teitä ! :D
internet, sitä ei kihrotus vihreetkään peitä?
:DD ja XOX
Olen Sanaton! :))))))) ja
pari xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx vielä päälle tähän!!
nauru seis, tuli totinen paikka neuvosen akan pojallensa :DD Helvata soikoon, taijan mennä
vaan rallattelemaan kylän raitille ja lopettaa itseni. :)
Hitaasti kiduttamalla, juoden lasillisen elämää vahvempaa, auringon hellimää,
vuosisataisten tammen,
perinteiden,
täydelliseksi!
Hetken, ikuisuuden,
kypsyttämää. Viini virratkoon
ja laulu sävelin sille arvon nostakoon sen arvon.
Se on ekologinen itsemurha, ja maistuu hiton paljon paremmalta ! :D(voit lopettaa nauramisen)
Justiinsa, mahtaa olla hauskaa :DDD X
Elää mukana "hengessä" niinkuin sanotaan,se tuntuu valtavan hyvältä.Tärkeää on myös se ettei "tunne" toisen puolesta,tiedä mitä hän tuntee ja vielä kerro mitä pitäisi,saisi tuntea.
toisen puolesta tuntea, riittää kun on läsnä.
Myötätunto riittää.
et ehkä edes usko tätä, kirjoitan parhaillaan ehkä elämäni parhaita tekstejä, samasta tuskasta.
ikäänkuin siitä kasvavan tulivuoren voimasta, kuumuudesta mikä repii kuorenkin hajalle, jäljellä jäävät vain riekaleet.
tämä oli kielikuvallinen kertomus, koska en voi julkaista tässä sitä mitä teen. kysymys rakkauden välittämisen dilemmasta, kuinka levottomuuuteni repii, kuinka vedän ruususen unta nukkuvat rakkaimpanikin keskelle sitä oman mieleni raadeltavaksi!
sisin huutaa nyt apua, nyrkit, rystyset valkoinena puristan asetta väkevintä, sulkakynää!
silmät kosteana, kiitos, se oli kaunista. oli kuin suoraan minun sisältäni. olen käynyt tänään läpi elämäni.
hienoa neitonen, perkele, se oli paras sinulta!!!
kirjoittaminen, se vaatii tunnetta. vain siten purat tulivuoresi. revit itseäsi rikki, mutta ehkä opimme hallitsemaan sen paremmin. ei tuhoutuisi kaikki kylät alarinteillä...
upeaa, kiitos vielä kerran!!! :-)))
Tuossa kirjoituksessasi, tuntuu tekstisi rytmissä ja temmossa, tempaat mukaasi johonkin levottomuuden voimaan! :)
Tämä sai vähän hymyäkin huulille :) KIITOS itsellesi ihanasta palautteesta! Tunteellahan ne parhaat runot syntyvät... :)
Tässä todella oli sitä syvintä tunnetta mukana! Jos ei rakkani kerran kuuntele niin pannaampas sitten näppäimistö kuumaksi :)
kuten alempana kirjoitin. olen kasvanut. en ole ollut enää liian ylpeä näkemään paskamaisuuttani, kuunnella peiliä, vaikkei kuva miellytä.
olen myös rohjennyt viisastelun ja ylpeilyn sijaan tulla ulos keinotekoisista barrikadeista, olla heikko huutaa apua, tulla joksikin. apu on yllättävän lähellä, olemme vaan niin saatanallisen tekopyhiä, kummallisia kieroilijoita ja hienohelmoja, olevinamme parempia.
pilailen mielelläni sen vuoksi, sen kaiken hippokratian kustannuksella.pellen homma, se on täysin aliarvostettu, koska lopulta me kaikki olemme vessassa istuessamme hiton paljon enemmän alasti ja naurunalaisia. enemmän kuin mistään, teen pilkkaa itsestäni, ironisoin töissä, ravintolassa. kunpa ihmiset löysäisivät piponsa huomatakseen sen kireyden.ymmärtäisivät erilaisuuden.loppuisi sodat.
saan julkikuvani roolissa tarpeeksi esittää, onneksi on tapa olla itsensä, purkaa se pato. vaikkakin julkikuvaa varten, mutta siten en voisi ikinä kadulle mennnä, kuin nyt olen.
rumana, säälittävänä itseänäni. showtime, senkin aika on ;)
suuressa "valaistumisessasi" odottamaan minulta samaa!En näe itseäni säälittävänä.Se miten koemme itsemme vaikuttaa siihen miten suhtaudumme toisiin ihmisiin.Suvaitsevaisuus on tärkeää.Toinen ei välttämättä olekaan päässyt niin pitkälle kuin minä-mutta onko minulla viisautta antaa hänen itse tehdä huomionsa ja kasvaa itse kasvunsa?
kuka tässä ketjussa lienetkin,
viisaus lähtee myös siitä,
että
sallii toiselle
mahdollisuuden
tehdä huomioita
kasvaa itse kasvunsa
mutta olla niin viisas
ettei ylennä itseään
ennen kuin on itsensä
oppinut myös alentamaan
jolloin läsnäolo riittää
itsensä säälittävyys yhtenä hetkenä
on seuraavana hetkenä
se itsensä varsinainen voima
Tämä jos mikä on viisauden suurta ymmärtämistä.
suvaitsevaisuus, se on tärkeintä mitä tiedän,
jos sitä olisi,
ei olisi
sotia.
ei
tuskaa
satuttamista
sallittaisiin ihmisten
kasvaa itseänsä suurempiin mittoihin,
niin pienillä eleillä, kuin hyväksymällä oleminen
vaikka se on tärkein mitä tiedän, se jotain
mihin vähiten törmään !
Miksi !
suvaitsevaisuus, kasvu, itsensä löytäminen.
niitä edeltää vaihe.
nöyrtyminen!
se on kirosana, sen edessä ei kukaan polvistu,
vaikka juuri niin pitäisi.
itsensä edessä,
mennä rikki,
myöntää se,
kasvua edeltää aine murtuminen. kuten luu tulee vahvemmaksi murtuessaan, kuten verisolut uusiutuvat vuodon jälkeen!
kuten lihassolu pitää urheilijan rikkoman, satuttaa itseään, vasta sitä seuraa kasvu.
myöntää varastamisen pakko, kopiointi, matkiminen, antakaa itse nimi taiteelle!
tai tieteelle !
tiedollekin
sanalle
mikään ei ole omaasi, et osaisi sanaakaan ilman äitiäsi, opettajiasi, profeettojasi,
profeettojasi,
oikeita,
tai vääriä !
Niin, ei edellytetä kasvuun ainoastaa itsensä,
vaan sen jälkeen myös toisten
edessä nörtymistä !!!
sankari, kuka se on ? se on entinen pelkuri joka tuli ulos kuorestaan,
päätti kasvaa,
väkeväksi.
mutta edelleen, matkimalla, tekemällä miljoonat ja miljoonat kerrat aiemmin toistetut asiat. matkia, varastaa, kopioida.
kopiokone, se on tulen jälkeen suurin keksintö, kuvainnollisesti. ja tuli ei ole keksintö.
olet sieluni puolikas,
kirjoitimme saman asian yhtäaikaa.
tunnen jo sinut,
vaikka kaukana oletkin !
sieluni puolikas,
miksi kaukana oletkin.
puolikkani, kirjoitit saman
eri sanoin,
ehkä samoilta lainaituin. itseämme viisaammilta ! niitä ei maailmasta puutu,
mikä on juuri meidän,
ystäväni kallis,
sinun ja
minun
suurin lahja, mitä voimme välineeksemme saada.
....Eivät onneksi maailmasta lopu! ;)
eivät onneksi,
eivätkä tosiaan sitten missään
voit katsoa galleriani päivityksen...
en tappanut neuvosta, en vahingosta huolimatta.
mutta jos siltä alkaa näyttämään,
eikun ikuisuuteen
tuleen liekin
hornan !
;)
Vaikka kuinka selittäisit.En ole niin viisas.
Eihän kaikkea voi ymmärtää...
mitä sinä et ymmärrä = mitä me sitten olemme?
Emme ole muuta kuin ymmärtämättömiä, ja siinä jos missä on meillä paljon puuhaa ja loppujen lopuksi valmista ei saata tulla.
Siihen on nöyrryttävä ja annettava tuulen hoitaa loput. Ihminen on kuin puu, jota myrskyt ja myrskytuulet koettelevat ja puu taistelee olemassaolostaan ja nöyrtyy hetkeksi jos sen joku sahaa juuresta poikki.
Saattaa se sääliä itseään hetken, mutta saattaa myös lähteä versomaan jäljelle jääneistä juurista kuitenkin.
se ei vain saata, vaan se lähtee versomaan,
ei vain versomaan, se lähtee...
kukoistaakseen
kasvaakseen puista
suurimmaksija vahvimmaksi. työntääkseen juurensa
sinne minne ne eivät ennen yltäneet.
syvälle omaan, esi-isien maaperään !
sieltä kumpuaa voima,
maan vuosituhantiset ravinteet.
muiden,
itseä viisaampien ikiaikaisten profeettojen
äänet.
ei avuntonta piiperrystä, ei
sokeutta Rembrandtien maailmassa.
Vaan alkuvoimaa
särkyminen, katkeaminen, tunne rikkimenemisestä.
se on paranemisen ensimmäinen merkki.
siitä tulee iloita !
ja jos joku, ihminen sahaa itse, omat juurensa poikki, koska joku sisällä on kiusaaja,
kertoo että on kasvun aika.
kun sen ymmärtää, ja tiedostaa miksi menen rikki,
mihin se johtaa, olet
matkalla et kulkeaksesi, vaan voittaaksesi.
sitä edeltää kysymys, viisastelun kierre "miksi menisin rikki, miksi nöyrtyisin ?"
et kenenkään muun, kuin itsesi vuoksi.
itse ihminen ihmisen pahin vihollinen on,
peto itselleen, piru toiselle.
ja miksi minä tätä kerron, en siksi että itsestäni jotain kuvittelen, en helvetti,
minun viisasteluni
vuoteni ovat jo eletyt.
olen oppinut, nöyrtynyt, polvistunut. ensin itseni,
sitten kaikkien maailman elävien,
eli jokaisen minua viisaamman
edellä.
Alkuvoimainen vahvuus!! Näin se on.
Kun on tarpeeksi monta kertaa taistellut ja rämpinyt tunteiden ja järjen sekametelissä, musta-valkoisissa vahvuuden ja heikkouden hetkissä, niin oppii varmasti jotakin.
Nöyrtymisten, luulojen, käsitysten, merkitysten seassa löytää lopulta itsensä. Ja kun itsensä löytää, niin löytää jo paljon ja koko ajan löytää yhä enemmän.
Suurin este itsensä löytämiselle on pelko ja varsinkin pysähtymisen pelko tässä hullussa maailmassa, jossa suorittaminen on suuri arvo.
Mitä enemmän ihminen hakee tyydytystä suorittamisen kautta itsensä ulkopulelta, sitä vähemmän on aikaa tutustua itse itseensä.
Missä ne meidän ajatuksemme ovat? Ajatuksemme ja luulomme ovat toisten ajatuksissa ja toisten luuloissa ja niitä me pelkäämme. Ja kun sen saamme karistettua harteiltamme, niin olemme enemmän kuin lähellä sekä itseämme että koko ihmisen perusolemusta.
Minä olen Sinä ja Sinä olet Minä ja yhdessä olemme Me.
se on paskaa !
sitä on kylvettävä riittävä määrä
kaiken elävän niskaan,
se on ravinne.
suo
se on
maaperä, jonne
lantaa pitää heittämän, juuret ovat
syvällä luonnossa,
nyt
ihmisen luonnossa. mutta se kun alkaa järkeilemään, ei luota tunteisiinsa, suojelee itseään siltä mikä parhaaksi olisi. sahta oma jalka
poikki ! jos minulta kysytään. alitajunta tekee
sen herkälle jokatapauksessa.
tekee armotta,
kun
ihminen on lajia
harvinaista, herkkää ja
hakee tarkoitusta, eikä elä
ollakseen orja, itsensä ja maailman.
suurin este pysähtymiselle on pelko omasta peilikuvasta, ja suurin muusa pysähtymiselle.
sama kuin aina. pakko on paras muusa !
ja yksin, yksin ystäväni, me emme ole mitään.
yksi pirun kekkuli, joka ei ilman toisia
osaisi edes puhua...
Sillä niin kauan kuin ihminen luistelee ja väistelee, hän saattaa onnistua jossakin.
Mutta loppujen lopuksi PASKA on kaivettava ULOS ja LEVITETTÄVÄ LANNOITTEEKSI !!
Sanovat muut siihen juujuu tai jaajaa. Paras lannoite on puhdas paska....näin naisellisen kauniiksi, herkäksi ja aistilliseksi lopuksi sulle ja mulle ainaskin.
Ja tähtösiä vähän tähän***zzz*** lisäksi.
Ja...Q...taivahalle loistamaan!! Noin!
nimenomaan luistelee, väistelee, onnistua saattaakin. todennköisemmin törmää,
lyö turpansa
verille !
parempi kaivaa joskus saha jalkaan, ja paska niskaan
pakolla. mieluummin kerralla,
kuin iäksi vellomaan,
niskaasi käymään.
siitä ei moottoriksi, ei koneesi polttoaineeksi,
ei...
no, joo, ei naisellisen aistilliseksi, herkäksi
lopuksikaan !!! :D
Nii just! :)) ja :DD !! Sano!!
lue galleriani, siellä viesti sinulle, ja sinunmielisille !
joka ei salli toisen olla, oman sädenkehänsä nolla,
lapiolla itse luodun niskanpäällisonnan alunen !
:D
se on tarkoitettu juuri teille,
jos voisin, nukuttamaan pakottaisin, lähde ivaamasta terveitä, vain olemiseensa sairastuneita,
työtätekemättömiä ihmisiä ! :)
hullu maailma, Sinä, yksi sen edustaja.
naiset, te pilaatte olemisellanne terveen miehen !
Runoja Rakkaudesta, ei niitä tarvittaisi,
ei muutakaan tuntoja välittävää,
jos elämään voisi valmiit
ohjeet kirjoittaa.
siihen oppii,
elämällä.
saha jalkaan, itkua, nyrkin puristamista, huuto sielun syvimmästä kolkasta !!!
-management by perkele-
sillä johdetaan suuryrityksiäkin, ei yksi naurettava ihmisen irvikuva,
mediapersoona neuvonen,
ei kukaan, no-one,
ei kukaan kasva kivutta, kaikki kasvu, se tapahtuu
epämukavuusaluella !!!
näihin tunnelmiin,
levollisiin,
Nainen,
näkemisiin :)
Olen itse joskus (aika harvoin) *sädekehä nolla*
ja levollisin mielin annan sinunkin sitä olla!
..Hyvää Yötä...!
ja pusimuiskis! :)
joku itseäni viisaampi, kuinka ollakaan, joskus sanoi tämänkin. voit aina luottaa,
mutta naiseen et ikinä !
Hyvää yötä,
kummittelen unessasi, teen Sinulle pirullisen yön,
tunnet neuvosen viiltävän säilän
selässäsi, nainen
kaduttaako !
hmmm... joo, näin se menee,
tuo pusimuiskis,
ja mies
on
avuton !
;)
mittari että:se mitä en ymmärrä on pelkkää huuhaata.Tämä on sitä.
kaikki mitä ei ihminen ymmärrä,
se ei automaattisesti ole huuhaata,
vaan todennäköisemmin vain oman ymmärryksen ulkopuolella. On vaan niin paljon helpompaa tuomita ja asettaa itsensä yläpuolelle.
Joillan on vaan metka tapa suojella näin itseään,
harhojaan, itseväritettyä maailmankuvaa itsensä ja
oman maailmansa erinomaisuudesta. Mittarillesi
voisi antaa toisenkin nimen.
Mittari on riittämättömyyden mittari, jolla itsesuojelutarkoituksessa joillain on tapa luoda oma tarpeensa leimata, tuomita sellainen,
mitä vain ei ymmärrä. Jos minä en ymmärrä
Formulakilpailua, ei se tee siitä huonoa urheilua.
Jos en klassista musiikkia, ei se tee siitä huuhaata, vain musiikkia, jota en ymmärrä. Se on
minun ongelmani, ei musiikin, säveltäjän, tai edes
orkesterin.