Nyt mennään. Siellä se hopeinen Toyota odottaa. Vuosimalli 2008

No niin, kello on seitsemän. Heräsin tosin jo kymmentä vaille, kun ei tätä vanhaa ruhoa enää nukuta, ja miksi nukuttaisikaan? Unessa ei säästä mitään.Vedetäänpä tämä sama flanelli niskaan, se on vasta toista päivää menossa. Turha sitä on kuluttaa pesukonetta ja kallista vettä yhden päivän takia. Aamupalaksi riittää tämä eilinen kolaruishonotus ja loput maksamakkarat. Kahviin loraus tuota eilistä maitoa – ei se miksikään ole mennyt, vaikka päiväys vähän irvistää. Kaikki ne nykyään heittää hyvää tavaraa menemään, mutta minäpä en.Katsos vain, uutisissa ne taas selittää. Poliitikot ja niiden verot. Ne varastaa sieltä täältä, mutta minäpä osaan pihistää takaisin omistani. Se on kato periaatekysymys.Nyt mennään. Siellä se hopeinen Toyota odottaa. Vuosimalli 2008 – parasta rautaa mitä on tehty. Ei tätä pestä tarvitse, kura suojaa maalipintaa. Säädetäänpäs peili... millilleen kohdilleen. Noin. Ja kakkosta tupaan.Katsopa tuota bensanhintaa, se on silkkaa ryöstöä! Ja tuo naapurin poika, se ajaa taas kuin päätön kana. Minne sillä on kiire? Ei minnekkään. Ja kaikki nää nykyautot, ne on kuin valtavia kerrostaloja. Tässä Corollassa ihminen vielä tuntee olevansa herra ja hidalgo, vaikkei tilaa olekaan liikaa.Mutta katsopas... tuolla se siintää. Sininen kyltti. Päivän kirkkain hetki. Parkkeerataan tähän aivan oven eteen, ettei polvet kulu suotta.Morjens, morjens. Vartija siinä vaan nyökkää, tietää jo kenelle paikka kuuluu. Suoraan automaatille, ei tässä turhia kysellä. Katsohan, tänään on oikein juhlapäivä: suklaakonvehteja! Kyllä Toyota-kauppias tietää, miten asiakas pidetään tyytyväisenä, vaikkei se asiakas mitään ostaisikaan.Laitetaanpas muki täyteen ja ladataan lautaselle näitä kaurakeksejä... yksi, kaksi... otetaan kahdeksan. Ja kourallinen noita karkkeja. Istutaan tähän ikkunapaikalle, tästä näkee nuo uudet mallit. Niissä on liikaa elektroniikkaa, hajoavat heti kättelyssä. Mutta kahvi on kuumaa ja keksit rapeita.Tätä on elämä. Miksi joku menisi kahvilaan ja maksaisi kahdeksan euroa tämmöisestä? Täällä on seuraakin. Tuokin tuossa vieressä valittaa selkäänsä ja sähkölaskuaan, siinä on mies minun makuuni. Nykymaailmassa ei saa mitään ilmaiseksi, paitsi täällä.’Ei kiitos’, sanon myyjälle, ’katselen vain’. Ei se arvaa, että taskut alkaa jo pullottaa kaurakekseistä. ’Varalle’, minä ajattelen. Kotona ne maistuu illalla television ääressä vielä paremmalta.Kello on kohta kaksitoista. On aika lähteä, ettei ne ala luulla minun asuvan täällä. Mukava maku jäi suuhun, ja mikä parasta: lompakko on tasan yhtä paksu kuin lähtiessä.Noin, takaisin kotisohvalla. Otetaanpas se yksi salakuljetettu keksi taskusta... nips... ah. Hyvä päivä. Ei kulunut senttiäkään turhaan. Huomenna voisi kokeilla, josko siellä naapurikunnan liikkeessä olisi niitä täytekeksejä. Elämä on kuulkaa parasta silloin, kun se ei maksa mitään.