Tiedän jo kyllä melkein etukäteen että tästä tulee paljon kommentteja tyyliin "on kyllä taas niin ja niin typerää" ,muut kerronpahan asiani nyt kuitenkin, sillä itse en vain enää tiedä mitä on tehtävissä.
Miehelläni ja minulla on suurikokoinen sekarotuinen koira (n.60kg) ikää karvakuonolla on vähän reilu vuosi. Teimme pentuaikana mielestämme kaiken mitä osasimme, varmastikin paljon jäi myös puuttumaan.
Ongelmana on se kun koira saa ns. hulluuskohtauksia, eli kun vaikka katsomme tv:tä koira tulee viereen ja alkaa ärisemään tai haukahtelee kimeästi (ei millään tavalla uhkaavasti tms... tuntuu kuin se enemmänkin haluaisi leikkiä ja/tai saada huomiota) se saattaa myös nostaa etutassut sohvan käsinojalle ja lääppiä tassuilla meitä. Koira myös yrittää joskus hyppiä vasten kun menemme huoneesta toiseen.
Pihalla ollessa se joskus puree hihnaansa ja kieputtaa itsensä siihen, kun menee sitten selvittämään sitä solmua, koira yrittää naahia hampailla käsiä (ei siis pure vaan, yrittää vaan saada käden suuhunsa) ja vielä yksi ongelma on kun koira kuulee pihalta toisten koirien haukuntaa tai ihmisten ääniä, se alkaa haukkumaan, eikä lopeta ainakaan ensimmäisestä käskystä.
Koira osaa kyllä valtavasti erilaisia käskyjä ja tottelee yleisesti meitä, mutta nämä "hulluuskohtaukset" ajavat meidätkin aivan hulluiksi, pian on jopa vaarassa meidän parisuhteemme sillä varsinkin puolisoni on jo lähes valmis luopumaan koirastamme. Minä taas en voisi koskaan antaa itselleni anteeksi jos koirasta pitäisi luopua, haluan yrittää kaikkeni, mutta en vain tiedä mitä tehdä. Toivon todella että joku täällä voisi edes hieman auttaa tai antaa jotain vinkkiä mitä pitäisi tehdä.
Sellaista vielä että asumme niin pienessä kylässä ettei täällä järjestetä mitään tottelevaisuus ym. kursseja tai mitään muutakaan. Niin ja kuten varmaan tästä voi päätelläkin niin tämä on molemmille ensimmäinen koira.
ps. myös suuren suuri kasa koirakirjoja on luettu muttei niistä ole löytynyt mitään mikä olisi tehonnut.
Miehelläni ja minulla on suurikokoinen sekarotuinen koira (n.60kg) ikää karvakuonolla on vähän reilu vuosi. Teimme pentuaikana mielestämme kaiken mitä osasimme, varmastikin paljon jäi myös puuttumaan.
Ongelmana on se kun koira saa ns. hulluuskohtauksia, eli kun vaikka katsomme tv:tä koira tulee viereen ja alkaa ärisemään tai haukahtelee kimeästi (ei millään tavalla uhkaavasti tms... tuntuu kuin se enemmänkin haluaisi leikkiä ja/tai saada huomiota) se saattaa myös nostaa etutassut sohvan käsinojalle ja lääppiä tassuilla meitä. Koira myös yrittää joskus hyppiä vasten kun menemme huoneesta toiseen.
Pihalla ollessa se joskus puree hihnaansa ja kieputtaa itsensä siihen, kun menee sitten selvittämään sitä solmua, koira yrittää naahia hampailla käsiä (ei siis pure vaan, yrittää vaan saada käden suuhunsa) ja vielä yksi ongelma on kun koira kuulee pihalta toisten koirien haukuntaa tai ihmisten ääniä, se alkaa haukkumaan, eikä lopeta ainakaan ensimmäisestä käskystä.
Koira osaa kyllä valtavasti erilaisia käskyjä ja tottelee yleisesti meitä, mutta nämä "hulluuskohtaukset" ajavat meidätkin aivan hulluiksi, pian on jopa vaarassa meidän parisuhteemme sillä varsinkin puolisoni on jo lähes valmis luopumaan koirastamme. Minä taas en voisi koskaan antaa itselleni anteeksi jos koirasta pitäisi luopua, haluan yrittää kaikkeni, mutta en vain tiedä mitä tehdä. Toivon todella että joku täällä voisi edes hieman auttaa tai antaa jotain vinkkiä mitä pitäisi tehdä.
Sellaista vielä että asumme niin pienessä kylässä ettei täällä järjestetä mitään tottelevaisuus ym. kursseja tai mitään muutakaan. Niin ja kuten varmaan tästä voi päätelläkin niin tämä on molemmille ensimmäinen koira.
ps. myös suuren suuri kasa koirakirjoja on luettu muttei niistä ole löytynyt mitään mikä olisi tehonnut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olla huomioimatta koiraa kun "hulluuskohtaus" iskee. Jos huomionkerjääminen jatkuu vaihda paikkaa ja yritä tehdä sekin niin ettet kiinnitä koiraan mitään huomiota.
Itse olen joskus "eristänyt" sisällä -eitoivotusti käyttäytyvän koiran. Eli kun koira alkaa tekemään jotain älytöntä olen ohjannut sen mahdollisimman eleettömästi toiseen huoneeseen ja sulkenut sinne hetkeksi aikaa. Jos -eitoivottu käytös jatkuu takaisin "lusimaan". Meillä ainakin tehonnut.
Tuo koira on vielä käytännössä pentu ja tuo käytös on erittäin normaalia. Koiralla on nyt se vaikein vuosi edessä, se koettelee omaa asemaansa ja teidän asemaanne. Tietysti on muistakin syistä vallaton. Voi olla vaikea välillä pitää kuria, kouluttamisesta nyt puhumattakaan. Pysytte vain määrätietoisesti koiran yläpuolella arvoasteikossa, ette anna koiran käskyttää tai alistaa teitä. Kyllä se koira vielä vuoden parin sisään rauhoittuu, jo vuoden sisäänkin aivan riittävästi että sitä "sietää". Nyt kun maltatte niin palkinto on melkein varma!
Mm tuohon hulluuskohtaukseen ei välttämättä auta yhtään mikään. Yleensä se on pomottamista, eli ei saa antaa koiralle periksi. Tilanne kannattaa pyrkiä määrätietoisesti keskeyttämään, mutta niin että koira ei saa siitä palkintoa. Negatiivinenkin huomio on koiralle tuossa vaiheessa palkinto.
Tämä kysymys on aivan normaali sekin, kuten myös tuntemuksenne! Älkää kuitenkaan vielä luovuttako, kohdelkaa koiraa määrätietoisesti ja johdonmukaisesti.
Pärjäilkää! :P
tuo vielä kuulosta pahalta,sehän ei yritä purra vaan lapsellinen on vielä.
Aloittakaa nyt yhdestä asiasta kerralla,ei kaikkia kohelluksia kerralla pois niin se menee paremmin perille.
Tuo huomionkipeys kun tv:tä katsotte,ennakoikaa se ja varatkaa lapselle joku järsittävä minkä annatte ENNEN sitä höpötyksen alkamista.
Taitaa olla puhelias kaveri.
Ei oikein viitsi noin suurelle antaa sisällä palloa pelattavaksi,menee muuten mööpelit vaihtoon monta kertaa kuussa.
Eli hanki joku naudan koipiluu,annat sen koiralle kun alatte itse tv:n ääressä istua,mulla on koirilla hirvensarvia ja hirven isoja luita.Aika kuluu sellaisen kanssa paremmin.
Tuo käsien "pureskeleminen" on kanssa pelkkää leikkiä,mutta suuri kun on ja voimaa turhankin paljon niin on se aika hankalaa.
Saako se tarpeeksi liikuntaa,tuntuu tuota energiaa riittävän aikalailla.
Jos oot opettanut sille sen EI-käskyn niin kun yrittää sitä kättä suuhun sanot sen ei,ja pidä se kämmen auki koiran kuonon edessä,sormet vähän levällään.Se näkee että estät ja torjut sitä.
Jos kättä nyppii pois niin se villaantuu vaan,on muka hauska leikki.
Tuohon haukkumiseen nyt on turha vielä puuttua kun noi toiset on tärkeämpiä juttuja.
Se on niin lapsellinen vielä että kyllä se aikaamyöden rauhoittuu.
Vaikka teilläpäin ei oo mitään koulutusta niin pitäkää sille yhdessä jonkinlaista perustokoa,vaikka sitten ennen niitä iltaohjelmien alkuja.
Jossain rauhallisella paikalla treenatte noita perusjuttuja,seuraamista,istumista,maahanmenoa ym.vaikka osaisi ne jo.Se saa siinä teiltä sitä kaipaamaansa huomiota ja toivottavasti vähän väsähtääkin.
tuohan on pientä, toki varmaan ärsyttävääkin. Mutta se on pentu vielä, ja erittäin murrosikäinen tasaisin väliajoin vielä monta monta vuotta... Huomionkipeyttä varmasti osaksi, ja ehkä teksänpuutetta?? Mutta mun mielipide on se, että aika pientä tuo on...ja suureksi osaksi uhoamista, joka kyllä laantuu määrätietoisella kasvatusotteella ja iän myötä...Kärsivällisyyttä, kuten ei lapset ei koirakaan istu nurkassa hiljaa kuin posliininukke...
Olette saaneet hyviä ohjeita. Tuo eleetön eristäminen varmasti ajan myötä toimii. Tai luukikka.
Koira on vielä pentu ja käyttäytyminen sen mukaista. Ongelmat eivät vaikuta kovinkaan vaikeilta. Kärsivällisyyttä, saatte koirastanne vielä oivallisen toverin.
Tulikin jo lähes kaikki mitä itsekin suosittelisin.
Ajatellaas, etä kyseessä olisi noin 60kiloisen sijasta kymmenkiloinen pentu niin uskoisin että ette olisi ollenkaan hädissänne.
Muutenkaan ei kyse mielestäni ole koiran *puutteista* vaan siitä, että miten te sulatatte koiralle luonteenomaista käytöstä.
Varsinainen ongelma tuntuukin nyt olevan siinä, ettette tunne hallitsevanne isoa koiraanne ja pelkäätte sitä hieman kun se ei tunnu ymmärtävän miten sen kuuluisi käyttäytyä, ei sen kuulukaan ymmärtää, ennenkuin sille on se opetettu ja sen jälkeen asiaa voi siltä jo vaatiakin.
Isot koirat nyt vaan aikuistuvat hitaammin ja usein on kyllä mentävä itseensä ja pohdittava sitäkin, että miksi on koiran alunpitäen laittanut ja omistajien on tehtävä kovasti töitä saadakseen siitä sellaisen kuin mitä alunpitäen on toivonutkin (tai yleensä lopputulos on se että sitten ihastuukin siihen just sellaisena kuin se onkin:D ).
Kertoisitko vielä rodun?
Mikään toivoton tapaus ei koiranne ole, aivan normaali, terve, elinvoimainen ja vilkas yksilö.
Enpä luovuttaisi, en.
Opettakaa se EI ja antakaa koiralle jokin *toinen tehtävä*, esim. lenkillä (aikoo alkaa)kiskoa hihnaa tiukka EI ja koiralle toinen käsky vaikka maahan, siitä joko tänne (eteenistuminen)ja siitä sivulle ja kun on seurannut hetken niin *vapaa*.
Käyttäisin hyväkseni sellaistakin asiaa, ettei koira saisi mitään ilmaiseksi, eli joka ruoanmurenastakin sen tulee tehdä duunia juuri teille, eli jos halutaan vääntää keskustelu noihin johtajuusjuttuihin niin se jos mikä vahvistaa asemaanne.
Näin menetellen sitä tulee koulutettua aika lailla, että noinkin ison koiran saa ruokittua.
tuo olla seropi,noista roduista ei tosiaan maininnut.
Voidaan ehkä kuitenkin olettaa että ei oo kyseessä mikään perhoskoiraristeytys.
SE ei luultavasti riekkunut lenkilä kun ymmärsin sen niin että se pentu on ulkona kiinni,kun on takunnut itsensä niin riemastuu kun joku tulee sen solmut selvittämään.
Vaikuttais mun mielestä aika normaalilta tuon ikäiseltä elämäniloa täynnä olevalta turrelta.
Tuo suuri koko vain hämää odottaman "aikuisempaa" käytöstä.
Meillä parhaiten toimi huomioimattomuus(kaikkea muuta kokeiltiin ja kielloista innostui vaan lisää..) Eli kun pentuna yritti saada huomiota haukkumalla, niin yksinkertaisesti ei kiinnitetty siihen mitään huomiota, oltiin vaan ja rauhassa katsottiin tv:tä kunnes haukkukohtaus meni ohi, sitten palkattiin hiljaisuudesta kehumalla..ja taas jos kohtaus alkaa, niin katse muualle ja huomioimattomuus.. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta meillä toimi ihan parissa viikossa..
Kiitos kiitos kiitos kiitos!!!
helpottaa jo sekin kun sanotte ettei toivo ole menetetty. Harkitsimme kyllä koiran ottamista pitkään ja tiesimme kyllä varjopuoletkin, mutta silti kaikesta huolimatta tämän koiran omistajan elämä on yllättänyt... lapsen kanssa on varmaan helpompaa :) Koitan antamianne neuvoja toivotaan että tehoavat. Oikein ihanaa loppukesää!
hyvää loppukesää sullekkin.Oot siinä suhteessa oikeassa että välillä lapsen kanssa on helpompaa,sen voi viedä mummolle hoitoon eikä mummu ilkeä kieltäytyä vaikka lapsenlapsi olis millainen pässi.
Oikeesti koiran kanssa pääsee nopeemmin tuloksiin,se ei soita stereoita täysillä(soittais edes Yö:tä,Sir Elwoodia,Juicea ym oikeeta),se ei pyydä autoa lainaksi tai palauta sitä tankki tyhjänä.
Usko pois,koira on helpompi.
Juuri luin erästä koirakirjaa jossa sanottiin että koiralle tulee ns. puberteetti-ikä siinä reilun vuoden ikäisenä jolloin se kokeilee rajojaan kaikin mahdollisin tavoin, jopa niitä juttuja mitkä se on oppinut jo aikapäiviä sitten. Pitää vaan pysyä kovana eikä antaa yhtään periksi niin se huomaa että ei auta temppuilu.
koira tekemään töitä itsellesi, silloin se saa tehdä kanssasi, mutta sinä päätät, mitä se tekee, ei se. Sinä päätät myös ajankohdan (esim. just ennen sitä lempparitelkkariohjelmaa). Tehkää tota em. tokon tyyppistä tai sitten jotain nenänkäyttöä vaativaa. Senhän sanotaan väsyttävän ja toisaalta ruokapalkalla se rauhoittaa, kuten syöminen yleensä. Eli esim. jälkeä, esine-etsintää tms. Silloin ei myöskään koira nouse ja virity, kuten esim. tottisliikkeissä jos leluilla tms. palkkaat. Eiku nakkia pilkkomaan!