Menneet asiat usein mielessä

Wayne Dyer ansaitsi elämänsä omaisuuden - 100 miljoonaa myytyä teosta tai enemmän - opettamalla tätä

miten vältän katkeruuden, sillä se on valinta

Kiteytän. Miksi annan jonkun kohdella itseäni noin?
ja muista
Jos kostat, kosto nautitaan aina kylmänä

https://www.youtube.com/watch?v=oxTpCkedoYg

Tässä kirjoittamassasi lauseessa on puoli jutun jujua:
"Ehkä mieleni käsittelee ikäviä asioita ja paranen pikkuhiljaa sisäisesti?"
Juuri näin se menee ja on mennyt minun kohdallani. Ei ole mitenkään kasapäin huonoja kohteluja sattunut mutta joitakin ilkeyksiä, narrauksia, pettämisiä, valehteluja on. On aiheuttajina läheinen, työelämän pikkupomo, kauppias ja "rehellinen" yhtiökumppani.
Ne koetut nöyryytykset putkahtavat joskus mieleen, annan niiden olla, puhisen harmia, jopa vihaa ja sitten se laantuu ja muut ajatukset täyttävät mielen.
Yhden asian yläpuolelle olen päässyt. Nyt tulee se toinen juju: Yksi näistä sairastui vakavasti, eikä hänellä ollut auttajaa. Menin auttamaan ja tein sitä hänen kuolemaansa asti, ilmaiseksi. Siitä omaksuin anteeksiannon, jonka taidosta olen tavattoman kiitollinen sekä Jumalalle että itselleni. Siitä ikään kuin aukeni paljon vapaampi elämä ja tunsin itseni voittajaksi.
Vieläkin ikävyydet tulevat joskus mieleen, mutta hyvin laimeina, ovat hetken ja taas häipyvä tullakseen enää harvemmin ja satuttaen vain kevyesti.
Toivon sinulle aloitta siunausta sekä onnistumista päästä ikävien asioiden yläpuolelle.

Tilanteet ja tapahtumat johdattavat mielen menneeseen. Nyt, entisen mieheni kuoltua ja lapseni hakiessa valokuvia muistotilaisuuteen, minua alkoi ahdistaa. Siinä hänen valokuvia selatessaan muistui mieleen entisiä tapahtumia.
En ymmärrä, miten silloin jaksoin sitä elämää. Onneksi valokuvat voi laittaa takaisin laatikkoon ja unohtaa sinne ja mielikin taas tasoittuu ja menneet unohtuu.
Oli vaan niin vahva tunnehetki.

Minua on kiusannut ilmiö, jossa menneisyydestä nousee tapahtumia, varsinkin negatiivisia. Nyt vasta tajuaa niitä. Onneksi ei mitään rikollista. Pieni häpeän tunne on ja ehkäpä siksi olen hakeutunut omiin oloihini.

Minulle toisinaan nousee mieleen sellaisia asioita, joille en voi enää mitään.

Kun erosimme ex-miehen kanssa niin se asunto myytiin. Oli jotenkin ahdistava tilanne etsiä asuntoa ja järjestellä asioitani aivan yksin. Meillä oli kissa, jolla oli löytöeläintausta. Annoin sen kissan takaisin kyseiseen löytöeläinpaikkaan. Kuulin sittemmin että se kissa oli karannut seuraavalta omistajaltaan. Muistan miten meillä oli siinä asunnossa ja koko talossa remontti. Remontin jälkeen siellä oli käynyt isännöitsijä ja joku muu tarkastaja tutkimassa, että remontti oli tehty oikein. Nuo "tarkastajat" olivat unohtaneet asuntomme oven auki käytävään! Kun tulin kotiin, niin se kissa oli ovella ihmettelemässä. Ei ollut karannut vaikka olisi ollut mahdollisuus.

Minun on ihan turhaa murehtia tuota asiaa, mutta en voi mitään sille että se aina pulpahtaa mieleeni. Minun ei olisi pitänyt luopua siitä kissasta, vaikka elämäni olikin sen eron jälkeenkin jonkin aikaa aika kaoottista. Tästä asiasta on niin kauan aikaa, ettei varmasti ole pitkiin aikoihin enää ollut sitä kissaakaan. Haluaisin unohtaa tuon asian.

Kaikilla meillä on elämässä pettymykset ym paha maailmasta,
on myös hyvät asiat,
ehkä hyvää on vaakakupissa hitusen enemmän, siksi on jaksanu elää pitkän elämän,
elämä on taistelua, luulen ,

mutta
vääryyttä ei millää voi unohtaa ,
en teidä voinko antaa anteeksikaan,
olen pyytäny jumalalta anteeksi antoa vääryyden tekijöillekki,
sanonu kun itse en pysty
jumala pystyy antamaan anteeksi,
myös minule anteeksi se että ne haavoittaa vieläki,
vaikka asiat on kaukaisia, meneisyydessä, ei voi vain ymmärtää kuinka joku voi olla niin paha,
itse en ikinä pystyisi samaan,
mua on aina lapsuudesta asti johtanu ja suojellu luoja, Jumala, Jeesus, ja pyhähenki, siksi aina ja ikuisesti käännyn luojani puleen kaikessa ihan kaikessa,
ainaa olen saanu avun luojalta.

Jokainenhan niitä kantaa mukanaan, menneitä asioita, joskus niitä miettien, se kuuluu elämään.

Kaikki muuttuu joo; "ei ole Kööpenhamina kuin ennen, mieltäkiehtova ja syntinen"....J. Vainio.