Mulla on sh paikka amk:ssa, olen lykännyt sitä jo yhellä lukuvuodella. Nyt pitäis taas päättää otanko sen vastaan, lykkäänkö vielä opiskelun aloittamista vuodella vai hylkäänkö kokonaan koko paikan.
Valmistuin viime keväänä lh:ksi ja sen jälkeen mulla oli suuret suunnitelmat: töihin heti kun mahdollista. Töitä ei olekaan pilvin pimein ole ollut tarjolla ja nyt ehkä opiskelu alkaisikin kiinnostaa. Toisaalta en edes kunnolla tiedä mitä haluan opiskella. Tai vai haluanko töihin.
Onko kenelläkään toisella samanlaisia kokemuksia koskaan ollut? Kun en oikein tiedä mihin suuntaan elämässäni lähtisin. Miten tällaisessa tilanteessa voisi saaha jotain suuntaa elämälle? Vaikka minunhan ne päätökset on loppupeleissä tehtävä.
Valmistuin viime keväänä lh:ksi ja sen jälkeen mulla oli suuret suunnitelmat: töihin heti kun mahdollista. Töitä ei olekaan pilvin pimein ole ollut tarjolla ja nyt ehkä opiskelu alkaisikin kiinnostaa. Toisaalta en edes kunnolla tiedä mitä haluan opiskella. Tai vai haluanko töihin.
Onko kenelläkään toisella samanlaisia kokemuksia koskaan ollut? Kun en oikein tiedä mihin suuntaan elämässäni lähtisin. Miten tällaisessa tilanteessa voisi saaha jotain suuntaa elämälle? Vaikka minunhan ne päätökset on loppupeleissä tehtävä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota opiskelupaikka vastaan tänä vuonna ja käy ihmeessä yksi vuosi.Sitten jos edelleen olet epävarma,ilmottaudu poissaolevaksi ja mieti haluatko toisen vuoden jatkaa!
Itselläni oli samanlainen tilanne, eri alalta tosin. 2002 pääsin opiskelemaan amk:hon, jaksoin puoli vuotta ja motivaatio katosi kokonaan, syitä oli monia ja samalla minulle tarjottiin mukavaa duunia mukavan oloisesta firmasta. Sinne sitten päätin lähteä! Puolentoista vuoden kuluttua minut työsuhde katkesi ja sen jälkeen olenkin ollut pätkätöissä. Motivaatio katosi työntekoon ja ajatukset vain risteilivät päässä, mitä ihmettä haluan tehdä isona. AArgh! Nyt syksyllä menen kouluun ja nyt motivaatio on ihan eri kuin kolme vuotta sitten, työnteko opetti minua henkilökohtaisesti hirveesti. En todellakaan osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Itse toivon, että oma motivaationi säilyy 3,5 vuotta, jotta tällä kertaa saisin valmitumispaperit. Mutta edelleenkään en ole kovin paljon viisaampi siitä, miksi haluan isona.