Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen

Sykli ei kuitenkaan ole kylmä mekaaninen järjestelmä. Aika ei ole kasvoton voima, vaan osa Jumalan energiaa. Siksi maailmankaikkeuden liike ei ole sattumanvaraista kaaosta, vaan jumalallisen tietoisuuden ylläpitämä rytmi. Jokainen loppu sisältää jo uuden alun. Kun yksi aikakausi rappeutuu, toinen valmistautuu syntymään sen sisällä hiljaa ja näkymättömästi.
Ihmisen pelko maailmanlopusta syntyy siitä, että hän samaistaa itsensä väliaikaisiin rakenteisiin. Hän uskoo olevansa tämä nykyinen maailma, tämä yhteiskunta, tämä keho, tämä historiallinen hetki. Kun jokin niistä alkaa horjua, tuntuu kuin koko todellisuus olisi romahtamassa. Mutta filosofiassamme sielu ei kuulu ajalle samalla tavalla kuin materia kuuluu. Kehot vaihtuvat, sivilisaatiot nousevat ja katoavat, universumit syntyvät ja liukenevat takaisin alkuperäänsä — mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Sykli ei kuitenkaan ole kylmä mekaaninen järjestelmä. Aika ei ole kasvoton voima, vaan osa Jumalan energiaa. Siksi maailmankaikkeuden liike ei ole sattumanvaraista kaaosta, vaan jumalallisen tietoisuuden ylläpitämä rytmi. Jokainen loppu sisältää jo uuden alun. Kun yksi aikakausi rappeutuu, toinen valmistautuu syntymään sen sisällä hiljaa ja näkymättömästi.
Ihmisen pelko maailmanlopusta syntyy siitä, että hän samaistaa itsensä väliaikaisiin rakenteisiin. Hän uskoo olevansa tämä nykyinen maailma, tämä yhteiskunta, tämä keho, tämä historiallinen hetki. Kun jokin niistä alkaa horjua, tuntuu kuin koko todellisuus olisi romahtamassa. Mutta filosofiassamme sielu ei kuulu ajalle samalla tavalla kuin materia kuuluu. Kehot vaihtuvat, sivilisaatiot nousevat ja katoavat, universumit syntyvät ja liukenevat takaisin alkuperäänsä — mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan.

Lue lisää

Siksi maailmanlopun hysteriassa on jotain tragikoomista. Ihminen pelkää muutosta samalla hetkellä, kun koko hänen elämänsä on jo jatkuvaa muutosta. Jokainen päivä sisältää pieniä loppuja: lapsuus päättyy, ihmissuhteet muuttuvat, ajatukset kuolevat ja syntyvät uudelleen. Silti mieli kuvittelee, että juuri jokin suuri ulkoinen tapahtuma olisi “todellinen loppu”.
Materiaalisessa maailmassa ei oikeastaan ole pysyvyyttä, jota voisi menettää. Maya, väliaikainen energia, rakentaa jatkuvasti muotoja, jotka hajoavat ajan mukana. Tämä ei kuitenkaan ole virhe kosmisessa järjestelmässä vaan sen ominaisuus. Hajoaminen tekee mahdolliseksi uudistumisen. Ilman loppua ei olisi syntymää, eikä ilman katoamista voisi olla transformaatiota.
Tästä näkökulmasta maailmanlopun ennustukset paljastavat enemmän ihmismielestä kuin universumista. Ne kertovat ihmisen tarpeesta löytää draamaa, lopullisuutta ja kontrollia. Mutta vedalainen viisaus vastaa tähän lähes lempeällä hymyllä: universumi ei lopu niin helposti. Se vain vaihtaa muotoa.
Mikään ei katoa absoluuttisesti. Ei maailma, ei tietoisuus, ei olemassaolo. On vain sykli, jossa vanha väistyy uuden tieltä, aivan kuten yö ei ole päivän vastakohta vaan sen välttämätön kumppani. Loppu ei siis ole virhe tai tragedia. Se on rytminvaihdos.
Kun ihminen ymmärtää tämän, maailmanlopun pelko alkaa menettää otettaan. Tilalle tulee toinen tunne: osallistuminen johonkin paljon suurempaan ja vanhempaan kuin yksittäinen historiallinen hetki. Universaalinen aika ei kiirehdi kohti tuhoa. Se kiertää, hengittää ja palaa aina takaisin itseensä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Siksi maailmanlopun hysteriassa on jotain tragikoomista. Ihminen pelkää muutosta samalla hetkellä, kun koko hänen elämänsä on jo jatkuvaa muutosta. Jokainen päivä sisältää pieniä loppuja: lapsuus päättyy, ihmissuhteet muuttuvat, ajatukset kuolevat ja syntyvät uudelleen. Silti mieli kuvittelee, että juuri jokin suuri ulkoinen tapahtuma olisi “todellinen loppu”.
Materiaalisessa maailmassa ei oikeastaan ole pysyvyyttä, jota voisi menettää. Maya, väliaikainen energia, rakentaa jatkuvasti muotoja, jotka hajoavat ajan mukana. Tämä ei kuitenkaan ole virhe kosmisessa järjestelmässä vaan sen ominaisuus. Hajoaminen tekee mahdolliseksi uudistumisen. Ilman loppua ei olisi syntymää, eikä ilman katoamista voisi olla transformaatiota.
Tästä näkökulmasta maailmanlopun ennustukset paljastavat enemmän ihmismielestä kuin universumista. Ne kertovat ihmisen tarpeesta löytää draamaa, lopullisuutta ja kontrollia. Mutta vedalainen viisaus vastaa tähän lähes lempeällä hymyllä: universumi ei lopu niin helposti. Se vain vaihtaa muotoa.
Mikään ei katoa absoluuttisesti. Ei maailma, ei tietoisuus, ei olemassaolo. On vain sykli, jossa vanha väistyy uuden tieltä, aivan kuten yö ei ole päivän vastakohta vaan sen välttämätön kumppani. Loppu ei siis ole virhe tai tragedia. Se on rytminvaihdos.
Kun ihminen ymmärtää tämän, maailmanlopun pelko alkaa menettää otettaan. Tilalle tulee toinen tunne: osallistuminen johonkin paljon suurempaan ja vanhempaan kuin yksittäinen historiallinen hetki. Universaalinen aika ei kiirehdi kohti tuhoa. Se kiertää, hengittää ja palaa aina takaisin itseensä.

Lue lisää

Aika muistuttaa enemmän valtavaa hengitystä, sykettä, jossa universumit syntyvät, kasvavat, rappeutuvat ja vetäytyvät jälleen pois näkyvästä todellisuudesta. Se, mikä ihmisestä näyttää lopulta, on tässä näkökulmassa vain yksi rytminvaihdos äärettömässä kierrossa. Aamu muuttuu yöksi, yö aamuksi, aikakaudet vaihtuvat toisiinsa samalla tavalla kuin vuodenajat seuraavat toisiaan ilman todellista alkua tai loppua.
Materiaalisella maailmalla ei siksi ole pysyvää olemusta. Kaupungit nousevat ja katoavat, sivilisaatiot unohtuvat, kehot vanhenevat ja hajoavat ajan mukana. Kaikki näkyvä liikkuu jatkuvasti kohti muutosta. Ihminen kuitenkin rakentaa identiteettinsä juuri näiden katoavien rakenteiden ympärille. Hän sanoo: tämä on minun elämäni, minun kehoni, minun maailmani. Ja juuri tästä syntyy pelko. Kun väliaikainen alkaa hajota, ihminen kokee kuin hänen oma olemassaolonsa olisi uhattuna.
Perinteemme kuvaa tätä harhaa mayaksi — energiaksi, joka saa tietoisuuden samaistumaan siihen, mikä ei ole pysyvää. Maya ei tarkoita, että maailma olisi täysin epätodellinen, vaan että ihminen näkee sen vääristyneesti. Hän pitää ohimenevää ikuisena ja unohtaa sen, mikä todella jatkuu ajan yli.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Aika muistuttaa enemmän valtavaa hengitystä, sykettä, jossa universumit syntyvät, kasvavat, rappeutuvat ja vetäytyvät jälleen pois näkyvästä todellisuudesta. Se, mikä ihmisestä näyttää lopulta, on tässä näkökulmassa vain yksi rytminvaihdos äärettömässä kierrossa. Aamu muuttuu yöksi, yö aamuksi, aikakaudet vaihtuvat toisiinsa samalla tavalla kuin vuodenajat seuraavat toisiaan ilman todellista alkua tai loppua.
Materiaalisella maailmalla ei siksi ole pysyvää olemusta. Kaupungit nousevat ja katoavat, sivilisaatiot unohtuvat, kehot vanhenevat ja hajoavat ajan mukana. Kaikki näkyvä liikkuu jatkuvasti kohti muutosta. Ihminen kuitenkin rakentaa identiteettinsä juuri näiden katoavien rakenteiden ympärille. Hän sanoo: tämä on minun elämäni, minun kehoni, minun maailmani. Ja juuri tästä syntyy pelko. Kun väliaikainen alkaa hajota, ihminen kokee kuin hänen oma olemassaolonsa olisi uhattuna.
Perinteemme kuvaa tätä harhaa mayaksi — energiaksi, joka saa tietoisuuden samaistumaan siihen, mikä ei ole pysyvää. Maya ei tarkoita, että maailma olisi täysin epätodellinen, vaan että ihminen näkee sen vääristyneesti. Hän pitää ohimenevää ikuisena ja unohtaa sen, mikä todella jatkuu ajan yli.

Lue lisää

Sillä sielu, atma, ei kuulu samalla tavalla aineen kiertokulkuun kuin ruumis kuuluu. Kehot vaihtuvat, ajat muuttuvat ja kokonaiset universumit voivat hävitä näkyvästä olemassaolosta, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa matkaansa niiden läpi. Materiaalinen häviäminen ei siis ole absoluuttinen loppu. Se on muodonmuutos, siirtymä yhdestä vaiheesta toiseen. Kuolema ei ole täydellinen katoaminen sen enempää kuin yö on auringon lopullinen tuhoutuminen.
Perinteemme ei pysähdy pelkkään sykliajatteluun. Universumin loputtomat kierrot eivät itsessään ole elämän päämäärä. Ne kuuluvat samsaraan, materiaalisen olemassaolon jatkuvaan kiertoon, jossa syntymä ja kuolema seuraavat toisiaan yhä uudelleen. Ihminen voi viettää lukemattomia elämiä tämän pyörän sisällä, etsien pysyvyyttä maailmasta, joka ei koskaan pysy paikallaan.
Siksi todellinen tavoite ei ole oppia vain hyväksymään universaaliset syklit, vaan ylittää ne. Vapautuminen ei synny pelkästä filosofisesta ymmärryksestä, vaan bhaktista.

Tämän vuoksi maailma meille ei ole kylmä koneisto, joka pyörii sattumanvaraisesti tyhjyydessä.
Ja ehkä juuri siinä tämän filosofian hiljainen lohtu lepää. Maailmat voivat hajota, aikakaudet päättyä ja tähdet sammua, mutta mikään näistä ei kosketa sielun todellista olemusta. Se, mikä on ikuista, ei katoa ajan mukana. Loppu ei ole absoluuttinen tuho, vaan ovi seuraavaan vaiheeseen, sykli jatkuu aina, mutta tietoisuus voi lopulta oppia näkemään sen yli.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Sillä sielu, atma, ei kuulu samalla tavalla aineen kiertokulkuun kuin ruumis kuuluu. Kehot vaihtuvat, ajat muuttuvat ja kokonaiset universumit voivat hävitä näkyvästä olemassaolosta, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa matkaansa niiden läpi. Materiaalinen häviäminen ei siis ole absoluuttinen loppu. Se on muodonmuutos, siirtymä yhdestä vaiheesta toiseen. Kuolema ei ole täydellinen katoaminen sen enempää kuin yö on auringon lopullinen tuhoutuminen.
Perinteemme ei pysähdy pelkkään sykliajatteluun. Universumin loputtomat kierrot eivät itsessään ole elämän päämäärä. Ne kuuluvat samsaraan, materiaalisen olemassaolon jatkuvaan kiertoon, jossa syntymä ja kuolema seuraavat toisiaan yhä uudelleen. Ihminen voi viettää lukemattomia elämiä tämän pyörän sisällä, etsien pysyvyyttä maailmasta, joka ei koskaan pysy paikallaan.
Siksi todellinen tavoite ei ole oppia vain hyväksymään universaaliset syklit, vaan ylittää ne. Vapautuminen ei synny pelkästä filosofisesta ymmärryksestä, vaan bhaktista.

Tämän vuoksi maailma meille ei ole kylmä koneisto, joka pyörii sattumanvaraisesti tyhjyydessä.
Ja ehkä juuri siinä tämän filosofian hiljainen lohtu lepää. Maailmat voivat hajota, aikakaudet päättyä ja tähdet sammua, mutta mikään näistä ei kosketa sielun todellista olemusta. Se, mikä on ikuista, ei katoa ajan mukana. Loppu ei ole absoluuttinen tuho, vaan ovi seuraavaan vaiheeseen, sykli jatkuu aina, mutta tietoisuus voi lopulta oppia näkemään sen yli.

Lue lisää

Koska loppu on alku.

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta). Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta - Atlantis – aika), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta, elämän kesto 10 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).


Maailmankaikkeus ei kulje kohti yhtä lopullista päätepistettä, vaan liikkuu sykleissä, jotka muistuttavat hengitystä. Luominen ja häviäminen seuraavat toisiaan yhtä luonnollisesti kuin sisään- ja uloshengitys. Avaruus on olemassa ajassa, mutta aika itse ei ole suora viiva. Se ei ala yhdestä hetkestä päättyäkseen toiseen, vaan kiertää jatkuvasti takaisin itseensä.
Siksi ajan symboliksi kuvataan käärme, joka nielee omaa häntäänsä. Menneisyys palaa tulevaisuuden kautta takaisin alkuunsa. Sama rytmi näkyy kaikkialla luonnossa. Kellon viisarit palaavat samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen. Päivä muuttuu yöksi ja yö jälleen päiväksi. Vuodenajat kiertävät lakkaamatta. Ihmisen elämässäkin toistuvat kasvun, kukoistuksen ja katoamisen vaiheet. Kaikki liikkuu sykleissä, pienistä suurimpiin.


Nämä syklit ulottuvat käsittämättömän suuriin aikamittakaavoihin. Pienempää kosmista sykliä kutsutaan mahayugaksi, joka koostuu neljästä aikakaudesta. Jokainen niistä kuvaa tietoisuuden asteittaista muutosta ja maailman henkisen laadun heikkenemistä.
Ensimmäinen aikakausi on satya-yuga, totuuden aikakausi, jolloin ihmiset elävät harmoniassa dharman kanssa. Tietoisuus on kirkas, elämä pitkä ja ihmisen yhteys jumalalliseen luonnollinen. Tätä seuraa treta-yuga, jolloin täydellinen tasapaino alkaa hitaasti heikentyä. Sitten tulee dvapara-yuga, jolloin ihmiset menettävät vielä enemmän sisäistä ymmärrystään ja elämä lyhenee. Lopulta alkaa kali-yuga, nykyinen aikakautemme — riidan, hämmennyksen aika.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Koska loppu on alku.

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta). Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta - Atlantis – aika), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta, elämän kesto 10 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).


Maailmankaikkeus ei kulje kohti yhtä lopullista päätepistettä, vaan liikkuu sykleissä, jotka muistuttavat hengitystä. Luominen ja häviäminen seuraavat toisiaan yhtä luonnollisesti kuin sisään- ja uloshengitys. Avaruus on olemassa ajassa, mutta aika itse ei ole suora viiva. Se ei ala yhdestä hetkestä päättyäkseen toiseen, vaan kiertää jatkuvasti takaisin itseensä.
Siksi ajan symboliksi kuvataan käärme, joka nielee omaa häntäänsä. Menneisyys palaa tulevaisuuden kautta takaisin alkuunsa. Sama rytmi näkyy kaikkialla luonnossa. Kellon viisarit palaavat samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen. Päivä muuttuu yöksi ja yö jälleen päiväksi. Vuodenajat kiertävät lakkaamatta. Ihmisen elämässäkin toistuvat kasvun, kukoistuksen ja katoamisen vaiheet. Kaikki liikkuu sykleissä, pienistä suurimpiin.


Nämä syklit ulottuvat käsittämättömän suuriin aikamittakaavoihin. Pienempää kosmista sykliä kutsutaan mahayugaksi, joka koostuu neljästä aikakaudesta. Jokainen niistä kuvaa tietoisuuden asteittaista muutosta ja maailman henkisen laadun heikkenemistä.
Ensimmäinen aikakausi on satya-yuga, totuuden aikakausi, jolloin ihmiset elävät harmoniassa dharman kanssa. Tietoisuus on kirkas, elämä pitkä ja ihmisen yhteys jumalalliseen luonnollinen. Tätä seuraa treta-yuga, jolloin täydellinen tasapaino alkaa hitaasti heikentyä. Sitten tulee dvapara-yuga, jolloin ihmiset menettävät vielä enemmän sisäistä ymmärrystään ja elämä lyhenee. Lopulta alkaa kali-yuga, nykyinen aikakautemme — riidan, hämmennyksen aika.

Lue lisää

Mutta juuri tässä piilee mayan voima. Maya saa ihmisen uskomaan, että muuttuva maailma voisi tarjota pysyvän turvan. Hän rakentaa identiteettinsä kehoon, asemaan tai aikakauteen, vaikka kaikki ne kuuluvat ajan virtaan. Kun jokin alkaa hajota, ihminen kokee sen katastrofina, koska hän on unohtanut oman todellisen luontonsa.
Mutta atma, ei kuitenkaan kuulu tähän jatkuvaan hajoamisen prosessiin. Kehot syntyvät ja kuolevat, maailmat ilmestyvät ja katoavat, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan kaiken muutoksen läpi. Siksi materiaalinen loppu ei ole absoluuttinen loppu. Se on siirtymä, muodonmuutos, rytmin seuraava vaihe.
Silti vedalainen filosofia ei opeta, että sielun tarkoitus olisi vain kiertää loputtomasti näissä sykleissä.

Universumi ei ole sattumanvarainen koneisto, vaan elävä järjestys, jonka taustalla on persoonallinen jumalallinen todellisuus.
Kun ihminen alkaa nähdä tämän, maailmanlopun ajatus muuttuu. Loppu ei enää näyttäydy täydellisenä tuhona, vaan oviaukona seuraavaan vaiheeseen. Kuten yö valmistaa maailman aamua varten, myös häviäminen valmistaa uuden syntymistä. Universumi ei pysähdy. Se hengittää, sykkii ja palaa jatkuvasti takaisin itseensä.
Koska loppu on aina myös alku.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Mutta juuri tässä piilee mayan voima. Maya saa ihmisen uskomaan, että muuttuva maailma voisi tarjota pysyvän turvan. Hän rakentaa identiteettinsä kehoon, asemaan tai aikakauteen, vaikka kaikki ne kuuluvat ajan virtaan. Kun jokin alkaa hajota, ihminen kokee sen katastrofina, koska hän on unohtanut oman todellisen luontonsa.
Mutta atma, ei kuitenkaan kuulu tähän jatkuvaan hajoamisen prosessiin. Kehot syntyvät ja kuolevat, maailmat ilmestyvät ja katoavat, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan kaiken muutoksen läpi. Siksi materiaalinen loppu ei ole absoluuttinen loppu. Se on siirtymä, muodonmuutos, rytmin seuraava vaihe.
Silti vedalainen filosofia ei opeta, että sielun tarkoitus olisi vain kiertää loputtomasti näissä sykleissä.

Universumi ei ole sattumanvarainen koneisto, vaan elävä järjestys, jonka taustalla on persoonallinen jumalallinen todellisuus.
Kun ihminen alkaa nähdä tämän, maailmanlopun ajatus muuttuu. Loppu ei enää näyttäydy täydellisenä tuhona, vaan oviaukona seuraavaan vaiheeseen. Kuten yö valmistaa maailman aamua varten, myös häviäminen valmistaa uuden syntymistä. Universumi ei pysähdy. Se hengittää, sykkii ja palaa jatkuvasti takaisin itseensä.
Koska loppu on aina myös alku.

Lue lisää

Ei siitä, milloin maailma katoaa. vaan siitä, mikä ihmisessä oikeastaan koskaan oli todellista.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ei siitä, milloin maailma katoaa. vaan siitä, mikä ihmisessä oikeastaan koskaan oli todellista.

Bhaktissa korostuu - ei uuden identiteetin rakentaminen, vaan oman alkuperäisen muistaminen.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Bhaktissa korostuu - ei uuden identiteetin rakentaminen, vaan oman alkuperäisen muistaminen.

Siksi meille maailmanlopun pelko alkaa näyttää erilaiselta. Yksikään katastrofi ei enää ole suurin uhka. Suurin tragedia olisi elää koko elämä unohtaen oman todellisen luontonsa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Siksi meille maailmanlopun pelko alkaa näyttää erilaiselta. Yksikään katastrofi ei enää ole suurin uhka. Suurin tragedia olisi elää koko elämä unohtaen oman todellisen luontonsa.

Lue lisää

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille.
Unohtaminen ei ole pieni henkinen virhe. Se on tila, jossa tietoisuus alkaa pitää itseään erillisenä kokonaisuudesta, johon se alun perin kuuluu.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille.
Unohtaminen ei ole pieni henkinen virhe. Se on tila, jossa tietoisuus alkaa pitää itseään erillisenä kokonaisuudesta, johon se alun perin kuuluu.

Lue lisää

Materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Koko samsaran liike — halu, pelko, kiintymys, kilpailu ja kärsimys — saa voimansa siitä, että jīva etsii kokonaisuutta maailmasta, joka ei kykene täysin heijastamaan sen alkuperäistä

Anonyymi00012 kirjoitti:

Materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Koko samsaran liike — halu, pelko, kiintymys, kilpailu ja kärsimys — saa voimansa siitä, että jīva etsii kokonaisuutta maailmasta, joka ei kykene täysin heijastamaan sen alkuperäistä

Lue lisää

Jīva on ikuinen ja persoonallinen. Jokaisella on oma ikuinen svarūpa eli alkuperäinen identiteetti. Aineellisessa maailmassa tämä identiteetti peittyy mayan vaikutuksesta.
Bhakti herättää vähitellen tämän alkuperäisen identiteetin uudelleen.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Jīva on ikuinen ja persoonallinen. Jokaisella on oma ikuinen svarūpa eli alkuperäinen identiteetti. Aineellisessa maailmassa tämä identiteetti peittyy mayan vaikutuksesta.
Bhakti herättää vähitellen tämän alkuperäisen identiteetin uudelleen.

Lue lisää

Tämän vuoksi maailma ei näyttäydy meille pelkkänä kosmisena koneena, joka pyörii välinpitämättömästi omien lakiensa mukaan. Sen taustalla nähdään tietoisuus, tarkoitus ja jumalallinen alkuperä. Aika itse kuuluu Jumalan energiaan, mutta sielu ei ole tarkoitettu jäämään ikuisesti ajan pyörän vangiksi. Samsaran loputon kierto — syntymä, kuolema, jälleensyntymä, rakentuminen ja hajoaminen — ei ole koti, vaan tila, jossa tietoisuus on unohtanut oman todellisen asemansa.

Ja juuri tässä kohdin maailmanlopun pelko saa syvemmän merkityksen.

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tämän vuoksi maailma ei näyttäydy meille pelkkänä kosmisena koneena, joka pyörii välinpitämättömästi omien lakiensa mukaan. Sen taustalla nähdään tietoisuus, tarkoitus ja jumalallinen alkuperä. Aika itse kuuluu Jumalan energiaan, mutta sielu ei ole tarkoitettu jäämään ikuisesti ajan pyörän vangiksi. Samsaran loputon kierto — syntymä, kuolema, jälleensyntymä, rakentuminen ja hajoaminen — ei ole koti, vaan tila, jossa tietoisuus on unohtanut oman todellisen asemansa.

Ja juuri tässä kohdin maailmanlopun pelko saa syvemmän merkityksen.

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Lue lisää

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin kaikki, minkä varaan hän on rakentanut käsityksensä itsestään, alkaa hajota: keho vanhenee, yhteiskunnat muuttuvat, ideologiat katoavat, ihmissuhteet päättyvät ja lopulta myös oma nimi unohtuu historian mukana. Mieli yrittää epätoivoisesti löytää jotakin pysyvää maailmasta, jonka luonne on jatkuva muutos.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin kaikki, minkä varaan hän on rakentanut käsityksensä itsestään, alkaa hajota: keho vanhenee, yhteiskunnat muuttuvat, ideologiat katoavat, ihmissuhteet päättyvät ja lopulta myös oma nimi unohtuu historian mukana. Mieli yrittää epätoivoisesti löytää jotakin pysyvää maailmasta, jonka luonne on jatkuva muutos.

Lue lisää

Sielu alkaa sanoa:
“Minä olen tämä keho.”
“Minä olen tämä elämä.”
“Minä olen tämä tarina.”

Ja koska kaikki nämä asiat ovat väliaikaisia, niiden ympärille rakentuva identiteetti elää jatkuvassa pelossa. Jokainen muutos tuntuu pieneltä maailmanlopulta.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Sielu alkaa sanoa:
“Minä olen tämä keho.”
“Minä olen tämä elämä.”
“Minä olen tämä tarina.”

Ja koska kaikki nämä asiat ovat väliaikaisia, niiden ympärille rakentuva identiteetti elää jatkuvassa pelossa. Jokainen muutos tuntuu pieneltä maailmanlopulta.

Lue lisää

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Materiaalinen maailma ei ole vain fyysinen paikka, vaan tietoisuuden tila, jossa jīva on unohtanut oman svarūpansa.

Siksi ihminen etsii jatkuvasti jotakin, mikä tuntuisi täydelliseltä ja pysyvältä, mutta mikään aineellinen saavutus ei täysin tyydytä häntä. Jokaisen täyttymyksen sisään jää outo keskeneräisyyden tunne, aivan kuin mieli muistaisi hämärästi jonkin kadotetun kokonaisuuden.

Ehkä juuri siksi maailmanloput kiehtovat ihmistä niin paljon.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Materiaalinen maailma ei ole vain fyysinen paikka, vaan tietoisuuden tila, jossa jīva on unohtanut oman svarūpansa.

Siksi ihminen etsii jatkuvasti jotakin, mikä tuntuisi täydelliseltä ja pysyvältä, mutta mikään aineellinen saavutus ei täysin tyydytä häntä. Jokaisen täyttymyksen sisään jää outo keskeneräisyyden tunne, aivan kuin mieli muistaisi hämärästi jonkin kadotetun kokonaisuuden.

Ehkä juuri siksi maailmanloput kiehtovat ihmistä niin paljon.

Lue lisää

Todellinen “maailmanloppu” ei ole planeettojen törmäys eikä universumin fyysinen tuhoutuminen. Todellinen loppu tapahtuu silloin, kun harha erillisyydestä alkaa murtua. Kun jīva lakkaa samaistumasta väliaikaiseen ja alkaa jälleen muistaa oman alkuperäisen suhteensa, kokonainen tapa nähdä todellisuus päättyy.

Silloin loppuu se maailma, jossa ihminen oli yksin.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Todellinen “maailmanloppu” ei ole planeettojen törmäys eikä universumin fyysinen tuhoutuminen. Todellinen loppu tapahtuu silloin, kun harha erillisyydestä alkaa murtua. Kun jīva lakkaa samaistumasta väliaikaiseen ja alkaa jälleen muistaa oman alkuperäisen suhteensa, kokonainen tapa nähdä todellisuus päättyy.

Silloin loppuu se maailma, jossa ihminen oli yksin.

Lue lisää

Juuri siksi vedalaiset opettajat suhtautuvat maailmanlopun hysteriaan rauhallisella huumorilla. Koska universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan kuin aaltoja valtameressä. Se, mikä ihmisestä tuntuu absoluuttiselta lopulta, on vain hetkellinen rytminvaihdos.

Mutta aidon identiteetin unohtuminen — se on todellinen tragedia.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Juuri siksi vedalaiset opettajat suhtautuvat maailmanlopun hysteriaan rauhallisella huumorilla. Koska universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan kuin aaltoja valtameressä. Se, mikä ihmisestä tuntuu absoluuttiselta lopulta, on vain hetkellinen rytminvaihdos.

Mutta aidon identiteetin unohtuminen — se on todellinen tragedia.

Lue lisää

Silti vedalainen filosofia ei pääty pessimismiin. Unohtaminen ei ole lopullinen tila. Svarūpa ei koskaan katoa, vaikka se peittyisi. Bhaktin tarkoitus on juuri tämä: palauttaa muistaminen.
Juuri siksi V. K. Prabhun vitsi oli syvempi kuin se ensin vaikutti.
“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen.”

Anonyymi00021 kirjoitti:

Silti vedalainen filosofia ei pääty pessimismiin. Unohtaminen ei ole lopullinen tila. Svarūpa ei koskaan katoa, vaikka se peittyisi. Bhaktin tarkoitus on juuri tämä: palauttaa muistaminen.
Juuri siksi V. K. Prabhun vitsi oli syvempi kuin se ensin vaikutti.
“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen.”

Lue lisää

Koska luento todella jatkui meillä "maailmanlopun" jälkeenkin. Aika jatkaa liikettään, sivilisaatiot vaihtuvat, mutta matka jatkuu niiden läpi.

Ja lopulta kaikkein suurin maailmanloppu ei ole universumin tuhoutuminen.

Se on sen harhan loppu, jossa sielu kuvitteli koskaan olleensa erillinen kokonaisuudesta, johon se on aina kuulunut.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Koska luento todella jatkui meillä "maailmanlopun" jälkeenkin. Aika jatkaa liikettään, sivilisaatiot vaihtuvat, mutta matka jatkuu niiden läpi.

Ja lopulta kaikkein suurin maailmanloppu ei ole universumin tuhoutuminen.

Se on sen harhan loppu, jossa sielu kuvitteli koskaan olleensa erillinen kokonaisuudesta, johon se on aina kuulunut.

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Sillä suurin osa siitä, mitä kutsumme “minäksi”, on rakennettu katoavien asioiden ympärille. Nimi, historia, ammatti, ihmissuhteet, keho, mielipiteet, onnistumiset, traumat — niistä muodostuu vähitellen psykologinen rakenne, jota ihminen alkaa pitää todellisena itsenään. Hän ei vain omista identiteettiä; hän asuu sen sisällä kuin talossa, jonka perustuksia hän ei koskaan pysähdy tutkimaan.

Ja juuri siksi kaikki suuri muutos tuntuu uhkaavalta.

Kun maailma muuttuu liian nopeasti, ihminen ei koe pelkästään ulkoisen järjestyksen horjuvan. Hän kokee oman jatkuvuutensa horjuvan. Jos yhteiskunta muuttuu, kuka minä olen sen sisällä? Jos keho vanhenee, mitä tapahtuu sille minuudelle, johon olen samaistunut? Jos kaikki mihin uskoin osoittautuu väliaikaiseksi, mikä minussa jää jäljelle?

Maailmanlopun pelko on usein tämän sisäisen epävarmuuden projektiota universumiin. Mieli kuvittelee universumin romahtavan, koska se aavistaa jo omien rakennelmiensa epävakauden. Ihminen etsii ulkoista katastrofia, mutta hänen syvin pelkonsa liittyy sisäiseen katoamiseen.

Anonyymi00023 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Sillä suurin osa siitä, mitä kutsumme “minäksi”, on rakennettu katoavien asioiden ympärille. Nimi, historia, ammatti, ihmissuhteet, keho, mielipiteet, onnistumiset, traumat — niistä muodostuu vähitellen psykologinen rakenne, jota ihminen alkaa pitää todellisena itsenään. Hän ei vain omista identiteettiä; hän asuu sen sisällä kuin talossa, jonka perustuksia hän ei koskaan pysähdy tutkimaan.

Ja juuri siksi kaikki suuri muutos tuntuu uhkaavalta.

Kun maailma muuttuu liian nopeasti, ihminen ei koe pelkästään ulkoisen järjestyksen horjuvan. Hän kokee oman jatkuvuutensa horjuvan. Jos yhteiskunta muuttuu, kuka minä olen sen sisällä? Jos keho vanhenee, mitä tapahtuu sille minuudelle, johon olen samaistunut? Jos kaikki mihin uskoin osoittautuu väliaikaiseksi, mikä minussa jää jäljelle?

Maailmanlopun pelko on usein tämän sisäisen epävarmuuden projektiota universumiin. Mieli kuvittelee universumin romahtavan, koska se aavistaa jo omien rakennelmiensa epävakauden. Ihminen etsii ulkoista katastrofia, mutta hänen syvin pelkonsa liittyy sisäiseen katoamiseen.

Lue lisää

Tämä pelko syntyy ahankarasta — väärästä egosta. Ahankara ei tarkoita ainoastaan ylpeyttä tai itsekkyyttä, vaan koko sitä mekanismia, jonka kautta tietoisuus samaistuu siihen, mikä ei ole sen alkuperäinen olemus. Sielu alkaa nähdä itsensä aineellisen maailman kautta: “minä olen tämä ruumis”, “minä olen nämä ajatukset”, “minä olen tämä rooli”. Vähitellen väliaikaisesta tulee identiteetin perusta.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Tämä pelko syntyy ahankarasta — väärästä egosta. Ahankara ei tarkoita ainoastaan ylpeyttä tai itsekkyyttä, vaan koko sitä mekanismia, jonka kautta tietoisuus samaistuu siihen, mikä ei ole sen alkuperäinen olemus. Sielu alkaa nähdä itsensä aineellisen maailman kautta: “minä olen tämä ruumis”, “minä olen nämä ajatukset”, “minä olen tämä rooli”. Vähitellen väliaikaisesta tulee identiteetin perusta.

Lue lisää

Mutta kaikki, mihin ahankara tarttuu, kuuluu ajan piiriin. Ja aika hajottaa lopulta kaiken, mikä rakentuu aineen varaan.

Siksi ihminen elää usein tiedostamattomassa jännityksessä. Hän yrittää jatkuvasti vahvistaa identiteettiään asioilla, jotka eivät voi pysyä muuttumattomina. Hän tavoittelee pysyvyyttä suhteista, asemasta, omaisuudesta tai ideologioista, vaikka niiden luonne on jatkuva muutos. Tämä synnyttää eksistentiaalisen ristiriidan: tietoisuus kaipaa ikuista, mutta etsii sitä väliaikaisesta.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Mutta kaikki, mihin ahankara tarttuu, kuuluu ajan piiriin. Ja aika hajottaa lopulta kaiken, mikä rakentuu aineen varaan.

Siksi ihminen elää usein tiedostamattomassa jännityksessä. Hän yrittää jatkuvasti vahvistaa identiteettiään asioilla, jotka eivät voi pysyä muuttumattomina. Hän tavoittelee pysyvyyttä suhteista, asemasta, omaisuudesta tai ideologioista, vaikka niiden luonne on jatkuva muutos. Tämä synnyttää eksistentiaalisen ristiriidan: tietoisuus kaipaa ikuista, mutta etsii sitä väliaikaisesta.

Lue lisää

Unohtaminen ei tarkoita sitä, että sielu olisi menettänyt informaatiota, vaan sitä, että se on unohtanut oman ontologisen asemansa. Jīva on ikuinen tietoisuus, mutta materialistisessa tietoisuudessa se alkaa pitää itseään rajallisena persoonallisuutena erillään kokonaisuudesta. Tämä erillisyyden kokemus synnyttää pelon, koska kaikki erillinen vaikuttaa haavoittuvalta ja kuolevaiselta.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Unohtaminen ei tarkoita sitä, että sielu olisi menettänyt informaatiota, vaan sitä, että se on unohtanut oman ontologisen asemansa. Jīva on ikuinen tietoisuus, mutta materialistisessa tietoisuudessa se alkaa pitää itseään rajallisena persoonallisuutena erillään kokonaisuudesta. Tämä erillisyyden kokemus synnyttää pelon, koska kaikki erillinen vaikuttaa haavoittuvalta ja kuolevaiselta.

Lue lisää

Siksi kuoleman pelko ei ole lopulta vain biologinen vaisto. Se liittyy identiteettiin. Jos minä olen tämä väliaikainen rakenne, silloin sen katoaminen näyttää absoluuttiselta katastrofilta. Mutta jos tietoisuus alkaa nähdä itsensä syvemmästä perspektiivistä, kuolema alkaa näyttäytyä enemmän siirtymänä kuin täydellisenä loppuna.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Siksi kuoleman pelko ei ole lopulta vain biologinen vaisto. Se liittyy identiteettiin. Jos minä olen tämä väliaikainen rakenne, silloin sen katoaminen näyttää absoluuttiselta katastrofilta. Mutta jos tietoisuus alkaa nähdä itsensä syvemmästä perspektiivistä, kuolema alkaa näyttäytyä enemmän siirtymänä kuin täydellisenä loppuna.

Lue lisää

Tästä näkökulmasta herääminen tietämättömyyden unesta elämä voi tuntua egolle kuolemalta.
Koska jokainen askel kohti syvempää tietoisuutta murentaa jotakin, mitä mieli piti välttämättömänä:
tarvetta kontrolloida, tarvetta omistaa, tarvetta olla erillinen, tarvetta rakentaa pysyvyyttä katoavaan maailmaan.
Ja juuri siksi monet ihmiset pelkäävät henkisyyttä enemmän kuin materiaalisia katastrofeja. Fyysinen maailmanloppu on vielä kuviteltavissa ulkoiseksi tapahtumaksi. Mutta väärän identiteetin loppu koskee suoraan sitä hahmoa, jota ihminen on koko elämänsä kutsunut “minäksi”.

Mutta kun väärä identiteetti alkaa hajota, mitään todellista ei menetetä. Päinvastoin: ensimmäistä kertaa tulee mahdolliseksi nähdä, mikä tietoisuudessa on ollut pysyvää koko ajan. Svarūpa ei synny henkisen harjoituksen seurauksena — se paljastuu. Bhakti ei rakenna sielulle uutta olemusta, vaan poistaa sen ympärille kertyneen unohduksen.
Ja ehkä juuri tästä syystä ihmisessä on yhtä aikaa sekä pelko että kaipuu.
Yksi osa hänestä pelkää identiteetin hajoamista, mutta toinen osa väsyy jatkuvasti ylläpitämään jotakin, mikä tuntuu syvästi epätäydelliseltä. Ihminen aavistaa joskus hiljaisina hetkinä, ettei hänen nykyinen minuutensa ole koko totuus. Että kaiken roolien, ajatusten ja pelkojen alla on jotakin vanhempaa, syvempää ja alkuperäisempää kuin tämä väliaikainen tarina.
Sitä kutsutaan muistamiseksi.
Ei uuden asian oppimiseksi, vaan sen tunnistamiseksi, mikä on ollut olemassa jo ennen kaikkea unohtamista.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Tästä näkökulmasta herääminen tietämättömyyden unesta elämä voi tuntua egolle kuolemalta.
Koska jokainen askel kohti syvempää tietoisuutta murentaa jotakin, mitä mieli piti välttämättömänä:
tarvetta kontrolloida, tarvetta omistaa, tarvetta olla erillinen, tarvetta rakentaa pysyvyyttä katoavaan maailmaan.
Ja juuri siksi monet ihmiset pelkäävät henkisyyttä enemmän kuin materiaalisia katastrofeja. Fyysinen maailmanloppu on vielä kuviteltavissa ulkoiseksi tapahtumaksi. Mutta väärän identiteetin loppu koskee suoraan sitä hahmoa, jota ihminen on koko elämänsä kutsunut “minäksi”.

Mutta kun väärä identiteetti alkaa hajota, mitään todellista ei menetetä. Päinvastoin: ensimmäistä kertaa tulee mahdolliseksi nähdä, mikä tietoisuudessa on ollut pysyvää koko ajan. Svarūpa ei synny henkisen harjoituksen seurauksena — se paljastuu. Bhakti ei rakenna sielulle uutta olemusta, vaan poistaa sen ympärille kertyneen unohduksen.
Ja ehkä juuri tästä syystä ihmisessä on yhtä aikaa sekä pelko että kaipuu.
Yksi osa hänestä pelkää identiteetin hajoamista, mutta toinen osa väsyy jatkuvasti ylläpitämään jotakin, mikä tuntuu syvästi epätäydelliseltä. Ihminen aavistaa joskus hiljaisina hetkinä, ettei hänen nykyinen minuutensa ole koko totuus. Että kaiken roolien, ajatusten ja pelkojen alla on jotakin vanhempaa, syvempää ja alkuperäisempää kuin tämä väliaikainen tarina.
Sitä kutsutaan muistamiseksi.
Ei uuden asian oppimiseksi, vaan sen tunnistamiseksi, mikä on ollut olemassa jo ennen kaikkea unohtamista.

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Anonyymi00029 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Joku kysyi toisella palstalla:

"Vaihtaako sielu sukupuolta?"


Vastaus:

Jīva ei ole pohjimmiltaan mies eikä nainen. Kehon sukupuoli kuuluu aineelliseen maailmaan ja vaihtuu jälleensyntymissä. Siksi yhdessä elämässä sielu voi syntyä miehen kehoon ja toisessa naisen kehoon karmansa mukaan.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Arvoisat ihmiset – kun ymmärrätte tämän viestin ja sisäistätte sen, huomaatte, ettei mikään tässä maailmassa enää pelota teitä: ei maailmanloppu, ei ”lopun ajat” eikä mikään muu. Joten naurakaamme yhdessä, huumori tekee aina hyvää!

Anonyymi00032 kirjoitti:

Arvoisat ihmiset – kun ymmärrätte tämän viestin ja sisäistätte sen, huomaatte, ettei mikään tässä maailmassa enää pelota teitä: ei maailmanloppu, ei ”lopun ajat” eikä mikään muu. Joten naurakaamme yhdessä, huumori tekee aina hyvää!

Lue lisää

Pelko alkaa vasta silloin, kun tietoisuus samaistuu siihen, mikä jatkuvasti muuttuu.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Pelko alkaa vasta silloin, kun tietoisuus samaistuu siihen, mikä jatkuvasti muuttuu.

Universumin syklit eivät ole olemassaolon lopullinen tarkoitus.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Universumin syklit eivät ole olemassaolon lopullinen tarkoitus.

Ihminen ei oikeastaan pelkää universumin tuhoutumista. Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin hänen väärä identiteettinsä alkaa hajota

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan pelkää universumin tuhoutumista. Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin hänen väärä identiteettinsä alkaa hajota

Universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan. Kali-yuga itse on vain yksi vaihe äärettömässä kierrossa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan. Kali-yuga itse on vain yksi vaihe äärettömässä kierrossa.

Maailmanlopun ajatus ei ole ensisijaisesti kosmologinen kysymys vaan tietoisuuden kysymys. Ulkoiset katastrofit eivät ole sen ytimessä. Todellinen mullistus tapahtuu siinä hetkessä, kun jīva alkaa nähdä, ettei se ehkä koskaan ollutkaan sama asia kuin se maailma, johon se on koko elämänsä ajan samaistunut.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Maailmanlopun ajatus ei ole ensisijaisesti kosmologinen kysymys vaan tietoisuuden kysymys. Ulkoiset katastrofit eivät ole sen ytimessä. Todellinen mullistus tapahtuu siinä hetkessä, kun jīva alkaa nähdä, ettei se ehkä koskaan ollutkaan sama asia kuin se maailma, johon se on koko elämänsä ajan samaistunut.

Lue lisää

Kun ihminen alkaa samaistua täydellisesti johonkin identiteettiin, hän alkaa vähitellen nähdä koko maailman sen prisman läpi. Silloin ideologiasta ei enää tule vain tapa ymmärtää todellisuutta — siitä tulee osa minuutta.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Kun ihminen alkaa samaistua täydellisesti johonkin identiteettiin, hän alkaa vähitellen nähdä koko maailman sen prisman läpi. Silloin ideologiasta ei enää tule vain tapa ymmärtää todellisuutta — siitä tulee osa minuutta.

Lue lisää

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tässä vaiheessa ihminen ei enää vain ajattele jotakin ideologiaa, vaan elää sen sisällä kuin psykologisessa linnoituksessa. Kaikki tulkitaan sen kautta. Jokainen kohtaaminen alkaa vahvistaa samaa kertomusta. Yksittäinen ihminen ei enää näyttäydy yksilönä, vaan todisteena teoriasta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tässä vaiheessa ihminen ei enää vain ajattele jotakin ideologiaa, vaan elää sen sisällä kuin psykologisessa linnoituksessa. Kaikki tulkitaan sen kautta. Jokainen kohtaaminen alkaa vahvistaa samaa kertomusta. Yksittäinen ihminen ei enää näyttäydy yksilönä, vaan todisteena teoriasta.

Lue lisää

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tämä näkyy myös siinä, miten feminismiin ja miesvihaan liittyvät keskustelut voivat joskus muuttua lähes peilikuviksi toisistaan.

Toisella puolella mies nähdään valtarakenteena ennen kuin häntä nähdään ihmisenä. Toisella puolella nainen nähdään manipuloivana symbolina ennen kuin häntä nähdään sieluna. Molemmat alkavat kantaa kollektiivista katkeruutta kuin henkilökohtaista identiteettiä. Ja mitä enemmän kipu muuttuu minuudeksi, sitä vaikeammaksi käy kohdata toinen ilman valmiiksi rakennettua viholliskuvaa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tämä näkyy myös siinä, miten feminismiin ja miesvihaan liittyvät keskustelut voivat joskus muuttua lähes peilikuviksi toisistaan.

Toisella puolella mies nähdään valtarakenteena ennen kuin häntä nähdään ihmisenä. Toisella puolella nainen nähdään manipuloivana symbolina ennen kuin häntä nähdään sieluna. Molemmat alkavat kantaa kollektiivista katkeruutta kuin henkilökohtaista identiteettiä. Ja mitä enemmän kipu muuttuu minuudeksi, sitä vaikeammaksi käy kohdata toinen ilman valmiiksi rakennettua viholliskuvaa.

Lue lisää

Tämä on mayan hienovarainen muoto. Tietoisuus alkaa samaistua niin voimakkaasti väliaikaiseen rooliin, että se unohtaa kaiken syvemmän. Sukupuolesta tulee absoluuttinen. Ideologiasta tulee absoluuttinen. Kärsimyksestä tulee identiteetti.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Tämä on mayan hienovarainen muoto. Tietoisuus alkaa samaistua niin voimakkaasti väliaikaiseen rooliin, että se unohtaa kaiken syvemmän. Sukupuolesta tulee absoluuttinen. Ideologiasta tulee absoluuttinen. Kärsimyksestä tulee identiteetti.

Lue lisää

Mutta filosofiamme mukaan molemmat osapuolet kantavat samaa eksistentiaalista haavaa: tunnetta erillisyydestä. Molemmat etsivät hyväksyntää, turvallisuutta ja merkitystä, mutta etsivät sitä konfliktin kautta. Ego tarvitsee vastustajan tunteakseen oman olemassaolonsa vahvemmaksi.

Ja juuri siksi tällaiset ideologiset sodat alkavat lopulta näyttää surullisilta. Ihmiset puolustavat identiteettejä, jotka kuuluvat ajan ja materian maailmaan, samalla kun heidän syvin olemuksensa jää kaiken tämän alle piiloon.

Meille a mies ei ole lopulta mies eikä nainen nainen siinä absoluuttisessa mielessä, jolla ego haluaa määritellä heidät. Molemmat ovat jīvoja, jotka kulkevat hetkellisesti tietyn kehon, historian ja psykologisen tarinan läpi.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Mutta filosofiamme mukaan molemmat osapuolet kantavat samaa eksistentiaalista haavaa: tunnetta erillisyydestä. Molemmat etsivät hyväksyntää, turvallisuutta ja merkitystä, mutta etsivät sitä konfliktin kautta. Ego tarvitsee vastustajan tunteakseen oman olemassaolonsa vahvemmaksi.

Ja juuri siksi tällaiset ideologiset sodat alkavat lopulta näyttää surullisilta. Ihmiset puolustavat identiteettejä, jotka kuuluvat ajan ja materian maailmaan, samalla kun heidän syvin olemuksensa jää kaiken tämän alle piiloon.

Meille a mies ei ole lopulta mies eikä nainen nainen siinä absoluuttisessa mielessä, jolla ego haluaa määritellä heidät. Molemmat ovat jīvoja, jotka kulkevat hetkellisesti tietyn kehon, historian ja psykologisen tarinan läpi.

Lue lisää

Koska sielun tasolla ei ole ideologista sukupuolisotaa.

On vain unohdus siitä, keitä todella olemme.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Koska sielun tasolla ei ole ideologista sukupuolisotaa.

On vain unohdus siitä, keitä todella olemme.

Myös uskonnot voivat muuttua osaksi samaa identiteetin harhaa, jos ihminen alkaa samaistua niihin enemmän kuin siihen todellisuuteen, johon niiden oli tarkoitus viitata. Silloin uskonto ei enää ole silta kohti korkeampaa tietoisuutta, vaan siitä tulee uusi ego-identiteetti.
Ihminen alkaa ajatella:
“Minä olen tämä uskonto.”
“Minun tieni on ainoa oikea.”
“Toinen uskoo väärin, joten hän on alempi.”

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti uskonnon ympärille, jokainen eriävä näkemys alkaa tuntua hyökkäykseltä omaa olemassaoloa vastaan. Syntyy uskonnollista ylpeyttä, pyhää vihollisuutta ja loputtomia yrityksiä todistaa, kuka omistaa totuuden.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Myös uskonnot voivat muuttua osaksi samaa identiteetin harhaa, jos ihminen alkaa samaistua niihin enemmän kuin siihen todellisuuteen, johon niiden oli tarkoitus viitata. Silloin uskonto ei enää ole silta kohti korkeampaa tietoisuutta, vaan siitä tulee uusi ego-identiteetti.
Ihminen alkaa ajatella:
“Minä olen tämä uskonto.”
“Minun tieni on ainoa oikea.”
“Toinen uskoo väärin, joten hän on alempi.”

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti uskonnon ympärille, jokainen eriävä näkemys alkaa tuntua hyökkäykseltä omaa olemassaoloa vastaan. Syntyy uskonnollista ylpeyttä, pyhää vihollisuutta ja loputtomia yrityksiä todistaa, kuka omistaa totuuden.

Lue lisää

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Lue lisää

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Lue lisää

Samalla ajatus “mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu” on tärkeä myös eettisesti: mitä enemmän ihminen ymmärtää, sitä vähemmän hän voi vedota tietämättömyyteen omien tekojensa oikeutuksena. Tietoisuus ei tällöin ole vain etuoikeus, vaan myös paino — kyky nähdä laajemmin tarkoittaa myös kykyä kantaa laajempaa seurausta.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Samalla ajatus “mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu” on tärkeä myös eettisesti: mitä enemmän ihminen ymmärtää, sitä vähemmän hän voi vedota tietämättömyyteen omien tekojensa oikeutuksena. Tietoisuus ei tällöin ole vain etuoikeus, vaan myös paino — kyky nähdä laajemmin tarkoittaa myös kykyä kantaa laajempaa seurausta.

Lue lisää

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.



Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.



Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.

Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.



Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.



Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.



Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.

Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.



Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.

Lue lisää

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Lue lisää

Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin vaishnava-filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).

Anonyymi00051 kirjoitti:

Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin vaishnava-filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).

Lue lisää

Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.

Lue lisää

Sri Jaiva Dharma. Sielun ikuinen uskonto

Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.

Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.

Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?

Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.

Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.

Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?

Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen.

Lue lisää

Ontologinen syventäminen: uskonto olemisena, ei instituutiona


Se väite on ontologinen: uskonto ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai historiallinen ilmiö, vaan olemisen tapa. Tässä uskonto ei tarkoita järjestelmää, vaan suhdetta.
Ontologisesti tämä merkitsee, että:

uskonnollisuus kuuluu sielun olemukseen (ei ole opittu ominaisuus)

uskonto ei ala ilmoituksesta tai traditiosta, vaan tietoisuudesta

Jumala–sielu-suhde on ensisijainen suhteessa kaikkiin symboleihin ja oppeihin

Tämä muistuttaa klassista metafyysistä realismia: hengellinen todellisuus on olemassa riippumatta siitä, miten sitä käsitteellistetään. Kulttuurit eivät luo uskontoa, vaan artikuloivat sen.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Ontologinen syventäminen: uskonto olemisena, ei instituutiona


Se väite on ontologinen: uskonto ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai historiallinen ilmiö, vaan olemisen tapa. Tässä uskonto ei tarkoita järjestelmää, vaan suhdetta.
Ontologisesti tämä merkitsee, että:

uskonnollisuus kuuluu sielun olemukseen (ei ole opittu ominaisuus)

uskonto ei ala ilmoituksesta tai traditiosta, vaan tietoisuudesta

Jumala–sielu-suhde on ensisijainen suhteessa kaikkiin symboleihin ja oppeihin

Tämä muistuttaa klassista metafyysistä realismia: hengellinen todellisuus on olemassa riippumatta siitä, miten sitä käsitteellistetään. Kulttuurit eivät luo uskontoa, vaan artikuloivat sen.

Lue lisää

Perenialistisessa (philosophia perennis) kehyksessä alkutekstini asettuu selvästi sen ydinväitteeseen:

Kaikilla autenttisilla uskonnoilla on yhteinen metafyysinen ydin.

Tämä tarkoittaa, että:

moninaisuus on fenomenaalista (ilmenemisen tasolla)

ykseys on noumenaalista (olemus- tai perusolemuksen tasolla)

Sielun uskonto toimii tässä metatraditiona: se ei ole yksi uskonto muiden joukossa, vaan se taso, jolla uskonnot ovat mahdollisia. Tässä mielessä “intialainen” tai “kristillinen” uskonto ovat kuin eri kielet, joilla sama eksistentiaalinen totuus ilmaistaan.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Perenialistisessa (philosophia perennis) kehyksessä alkutekstini asettuu selvästi sen ydinväitteeseen:

Kaikilla autenttisilla uskonnoilla on yhteinen metafyysinen ydin.

Tämä tarkoittaa, että:

moninaisuus on fenomenaalista (ilmenemisen tasolla)

ykseys on noumenaalista (olemus- tai perusolemuksen tasolla)

Sielun uskonto toimii tässä metatraditiona: se ei ole yksi uskonto muiden joukossa, vaan se taso, jolla uskonnot ovat mahdollisia. Tässä mielessä “intialainen” tai “kristillinen” uskonto ovat kuin eri kielet, joilla sama eksistentiaalinen totuus ilmaistaan.

Lue lisää

Sielun uskonto toimii tässä metatraditiona: se ei ole yksi uskonto muiden joukossa, vaan se taso, jolla uskonnot ovat mahdollisia. Tässä mielessä “intialainen” tai “kristillinen” uskonto ovat kuin eri kielet, joilla sama eksistentiaalinen totuus ilmaistaan.

https://archive.org/details/JaivaDharma/00_Phalasruti_Jaiva_Dharma.mp3

Voi kuunnella ihan äänitiedostona.

Anonyymi00063 kirjoitti:

https://archive.org/details/JaivaDharma/00_Phalasruti_Jaiva_Dharma.mp3

Voi kuunnella ihan äänitiedostona.

Lue lisää

Yugien vaihtumista kuvataan filosofiassamme enemmän virtaavana liikkeenä kuin äkillisenä katkaisuna.
Kun yksi aikakausi päättyy, seuraava ei ala täysin yhdessä hetkessä. Tätä välivaihetta kutsutaan nimellä yuga-sandhi — aikakausien rajakohta.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Yugien vaihtumista kuvataan filosofiassamme enemmän virtaavana liikkeenä kuin äkillisenä katkaisuna.
Kun yksi aikakausi päättyy, seuraava ei ala täysin yhdessä hetkessä. Tätä välivaihetta kutsutaan nimellä yuga-sandhi — aikakausien rajakohta.

Lue lisää

Satya-yugan lopussa maailma ei muuttunut heti Treta-yugaksi.
Vaikka satya-yugan puhtaus oli yhä voimakas, Treta-yugan ensimmäiset oireet alkoivat jo vähitellen näkyä yuga-sandhin aikana.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Satya-yugan lopussa maailma ei muuttunut heti Treta-yugaksi.
Vaikka satya-yugan puhtaus oli yhä voimakas, Treta-yugan ensimmäiset oireet alkoivat jo vähitellen näkyä yuga-sandhin aikana.

Lue lisää

Siksi siirtymä ei ollut äkillinen, vaan vanhan ja uuden aikakauden vaikutukset elivät hetken rinnakkain.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Siksi siirtymä ei ollut äkillinen, vaan vanhan ja uuden aikakauden vaikutukset elivät hetken rinnakkain.

Treta-yugan lopussa Dvaparan piirteet alkoivat jo näkyä,
ja Dvaparan lopussa Kali-yugan vaikutus tihkui maailmaan vähitellen ennen kuin siitä tuli hallitseva.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Treta-yugan lopussa Dvaparan piirteet alkoivat jo näkyä,
ja Dvaparan lopussa Kali-yugan vaikutus tihkui maailmaan vähitellen ennen kuin siitä tuli hallitseva.

Yugat eivät vaihdu kuin valokatkaisijasta, vaan niiden välillä on siirtymävyöhyke. Tätä kutsutaan sanskritiksi nimellä yuga-sandhi.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Yugat eivät vaihdu kuin valokatkaisijasta, vaan niiden välillä on siirtymävyöhyke. Tätä kutsutaan sanskritiksi nimellä yuga-sandhi.

Kali-yugan vaikutus alkoi jo ennen Kṛṣṇan poistumista,
mutta Kṛṣṇan poistuminjen planeetaltamme merkitsi hetkeä, jolloin Kali sai täyden toimintavoiman maan päällä.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Kali-yugan vaikutus alkoi jo ennen Kṛṣṇan poistumista,
mutta Kṛṣṇan poistuminjen planeetaltamme merkitsi hetkeä, jolloin Kali sai täyden toimintavoiman maan päällä.

Ajatus muistuttaa padottua virtaa: vesi oli jo kerääntynyt ja paine kasvanut, mutta pato esti tulvan.. Kun pato poistui, virtaus levisi nopeasti kaikkialle.

Tämä tekee myös Kṛṣṇan läsnäolosta kosmisen tapahtuman:
hänen olemassaolonsa ei vaikuttanut vain yksittäisiin ihmisiin, vaan koko yugan tilaan ja maailman hienovaraiseen tietoisuuteen.

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

Kaikki eivät kuole edes ydinsodan jälkeen; vaikka suuri osa väestöstä menehtyy ja teknologia menetetään, ja aletaan elää kuin kivikaudella.

Anonyymi00064 kirjoitti:

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

Kaikki eivät kuole edes ydinsodan jälkeen; vaikka suuri osa väestöstä menehtyy ja teknologia menetetään, ja aletaan elää kuin kivikaudella.

Lue lisää

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

427 000 vuoden kuluttua päättyy Kalin aikakausi. Kaikenlaista tapahtuu enen sitä.

Anonyymi00065 kirjoitti:

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

427 000 vuoden kuluttua päättyy Kalin aikakausi. Kaikenlaista tapahtuu enen sitä.

Lue lisää

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."


Puhuimme aiemmin paitsi maapallon tuhoutumisesta myös koko universumin tuhoutumisesta; tämä tapahtuu syklisesti, ja samalla se on uusi alku - pitkä tauon jälkeen.
Loppu on alku- aina.

Anonyymi00066 kirjoitti:

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."


Puhuimme aiemmin paitsi maapallon tuhoutumisesta myös koko universumin tuhoutumisesta; tämä tapahtuu syklisesti, ja samalla se on uusi alku - pitkä tauon jälkeen.
Loppu on alku- aina.

Lue lisää

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Anonyymi00069 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Lue lisää

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Anonyymi00070 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Lue lisää

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00071 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00072 kirjoitti:

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

_____________

Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa. Tämä on vain piste, merkityksetön piste. Mistä me puhumme? Jokainen yksilö kuolee, maa kuolee, koko ihmiskunta katoaa — olkoon niin! Pyrkikää elämään ikuisuudessa, äärettömyydessä, älkää jossakin tietyssä ajan tai tilan rajallisessa osassa. ...
...
...

Aurinko, kuu, kaikki planeetat ja taivaankappaleet tulevat ja menevät, ne kuolevat ja sitten luodaan jälleen uudelleen. Sellaisessa ikuisuudessa me elämme...
...
Uskonto puhuu tästä: kaikki tämä katoaa. Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Samalla on olemassa toinen ...
...

Anonyymi00073 kirjoitti:

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

_____________

Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa. Tämä on vain piste, merkityksetön piste. Mistä me puhumme? Jokainen yksilö kuolee, maa kuolee, koko ihmiskunta katoaa — olkoon niin! Pyrkikää elämään ikuisuudessa, äärettömyydessä, älkää jossakin tietyssä ajan tai tilan rajallisessa osassa. ...
...
...

Aurinko, kuu, kaikki planeetat ja taivaankappaleet tulevat ja menevät, ne kuolevat ja sitten luodaan jälleen uudelleen. Sellaisessa ikuisuudessa me elämme...
...
Uskonto puhuu tästä: kaikki tämä katoaa. Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Samalla on olemassa toinen ...
...

Lue lisää

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa.

Lue lisää

Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Lue lisää

...
...
Tämä on farssi, tragikomedia. Farssin maailmasta meidän tulee palata todellisuuden maailmaan — siitä tässä on kyse, siinä on ydin. Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00076 kirjoitti:

...
...
Tämä on farssi, tragikomedia. Farssin maailmasta meidän tulee palata todellisuuden maailmaan — siitä tässä on kyse, siinä on ydin. Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Srila Sridhar Maharaj: Se, mikä on toiselle yö, on toiselle päivä. Oppineet ovat hereillä tietyssä ulottuvuudessa, kun taas rosvo — dakoit — toimii ja on hereillä toisessa ulottuvuudessa. He elävät kahdessa eri maailmassa. Pyhä ihminen elää myös tietyssä maailmassa, kun taas huligaani, rosvo, elää täysin toisessa maailmassa — eikö niin?

#00:10:33#

Se, mikä on toiselle yö, on toiselle päivä. Hän ei kykene näkemään siellä. Tietämätön, tavallinen ihminen, maallikko ei kykene näkemään sitä, minkä Einstein tai Newton näkevät; he eivät kykene näkemään eivätkä ymmärtämään sitä. Ja sen, minkä maallikko ymmärtää, nämä suuret tiedemiehet jättävät huomiotta — itsekkäät, väliaikaiset ja maalliset todellisuudet.

_______________________

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00076 kirjoitti:

...
...
Tämä on farssi, tragikomedia. Farssin maailmasta meidän tulee palata todellisuuden maailmaan — siitä tässä on kyse, siinä on ydin. Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

Täällä muuttuu päivä päivältä yhä kutkuttavammaksi, en enää edes halua mennä töihin.
Huomenna on taas maanantai.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Täällä muuttuu päivä päivältä yhä kutkuttavammaksi, en enää edes halua mennä töihin.
Huomenna on taas maanantai.

Tervetuloa!

Anonyymi00080 kirjoitti:

Tervetuloa!

Mutta vaikka henkinen elämä on tärkeintä, omaa dharmaa eli velvollisuutta ei pidä laiminlyödä. Siksi täytyy kuitenkin mennä töihin.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Mutta vaikka henkinen elämä on tärkeintä, omaa dharmaa eli velvollisuutta ei pidä laiminlyödä. Siksi täytyy kuitenkin mennä töihin.

Tietääkö kukaan, milloin seuraava maailmanloppu koittaa?

Anonyymi00082 kirjoitti:

Tietääkö kukaan, milloin seuraava maailmanloppu koittaa?

Ei toistaiseksi!

Anonyymi00070 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Lue lisää

Jännää!

Anonyymi00081 kirjoitti:

Mutta vaikka henkinen elämä on tärkeintä, omaa dharmaa eli velvollisuutta ei pidä laiminlyödä. Siksi täytyy kuitenkin mennä töihin.

Aivan.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Aivan.

Palautetaan poistetut, koska aihe on tärkeä!

----------------

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?

V. K. Prabhu vastaa:


Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.

Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...

Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?

Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.

V. K. Prabhu vastaa:


Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Palautetaan poistetut, koska aihe on tärkeä!

----------------

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?

V. K. Prabhu vastaa:


Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.

Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...

Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?

Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.

V. K. Prabhu vastaa:


Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Lue lisää

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.

Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.

Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
...


Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.

Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.

Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.

Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.

---------------

Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------

Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?



Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...

”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”

V. K. Prabhu vastaa


Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”

”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”


Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.

Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.

Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
...


Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.

Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.

Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.

Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.

---------------

Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------

Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?



Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...

”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”

V. K. Prabhu vastaa


Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”

”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”


Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Lue lisää

Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?


Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.


Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.
------------------------
Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------


Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?


V. K. Prabhu vastaa:


Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.

Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.

Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.

Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.

Kysymys:

Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?

V. K. Prabhu vastaa:

Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.

Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.

Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.

Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.

Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?


Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.


Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.
------------------------
Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------


Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?


V. K. Prabhu vastaa:


Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.

Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.

Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.

Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.

Kysymys:

Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?

V. K. Prabhu vastaa:

Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.

Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.

Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.

Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.

Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.

Lue lisää

Kysymys:

Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?

Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.

Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.

Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.

Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.

Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.

--------------------------

Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Kysymys:

Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?

Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.

Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.

Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.

Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.

Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.

--------------------------

Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

-----------------------------

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.

Lue lisää

Ihmisen yksilöllisyys ilmenee jossain määrin siinä, minkä uskonnollisen suunnan tai tradition hän valitsee, mutta ei vain siinä. Ymmärrätte varmaan, että tämä valinta, joka pitäisi paljastaa hänen yksilöllisyytensä, tehdään kuitenkin suhteessa siihen kuvaan ihmisestä ja Jumalasta, jonka ihminen itselleen muodostaa ...

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00098 kirjoitti:

Ihmisen yksilöllisyys ilmenee jossain määrin siinä, minkä uskonnollisen suunnan tai tradition hän valitsee, mutta ei vain siinä. Ymmärrätte varmaan, että tämä valinta, joka pitäisi paljastaa hänen yksilöllisyytensä, tehdään kuitenkin suhteessa siihen kuvaan ihmisestä ja Jumalasta, jonka ihminen itselleen muodostaa ...

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ei ole olemassa mitään absoluuttista, ei siinä mielessä kuin rationaalinen ja irrationaalinen usein esitetään, eikä ole olemassa yhtä yhtenäistä maailmaa, joka olisi kaikille sama samalla tavalla. Jokainen ihminen valitsee oman näkökulmansa ja uskoo sen mukaisesti.

Ihmisen yksilöllisyys ilmenee jossain määrin siinä, minkä uskonnollisen suunnan tai tradition hän valitsee, mutta ei vain siinä. Ymmärrätte varmaan, että tämä valinta, joka pitäisi paljastaa hänen yksilöllisyytensä, tehdään kuitenkin suhteessa siihen kuvaan ihmisestä ja Jumalasta, jonka ihminen itselleen muodostaa ...

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Anonyymi00099 kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään absoluuttista, ei siinä mielessä kuin rationaalinen ja irrationaalinen usein esitetään, eikä ole olemassa yhtä yhtenäistä maailmaa, joka olisi kaikille sama samalla tavalla. Jokainen ihminen valitsee oman näkökulmansa ja uskoo sen mukaisesti.

Ihmisen yksilöllisyys ilmenee jossain määrin siinä, minkä uskonnollisen suunnan tai tradition hän valitsee, mutta ei vain siinä. Ymmärrätte varmaan, että tämä valinta, joka pitäisi paljastaa hänen yksilöllisyytensä, tehdään kuitenkin suhteessa siihen kuvaan ihmisestä ja Jumalasta, jonka ihminen itselleen muodostaa ...

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Lue lisää

Ei ole olemassa mitään absoluuttista, ei siinä mielessä kuin rationaalinen ja irrationaalinen usein esitetään, eikä ole olemassa yhtä yhtenäistä maailmaa, joka olisi kaikille sama samalla tavalla. Jokainen ihminen valitsee oman näkökulmansa ja uskoo sen mukaisesti.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään absoluuttista, ei siinä mielessä kuin rationaalinen ja irrationaalinen usein esitetään, eikä ole olemassa yhtä yhtenäistä maailmaa, joka olisi kaikille sama samalla tavalla. Jokainen ihminen valitsee oman näkökulmansa ja uskoo sen mukaisesti.

Lue lisää

...
...
Ketään ei voi pakottaa luopumaan uskomuksistaan tai siitä, mihin hän on kiinnittynyt; hän on siinä, ja se on normaalia.
Ongelma ei synny silloin, kun ihminen on siinä tilassa, vaan silloin, kun hän ei enää löydä siitä mitään elävää sisältöä tai suuntaa – kun hänen huomionsa ei enää ohjaudu siihen.
Silloin syntyy käytännössä tilanne, jossa ihminen kokee, ettei ole minnekään mihin mennä, eikä hänellä ole selkeää suuntaa. Tässä mielessä puhumme “uskonnollisista teistä” – ja sanomme, että eri uskonnot ovat hyviä juuri siksi, että ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Anonyymi00101 kirjoitti:

...
...
Ketään ei voi pakottaa luopumaan uskomuksistaan tai siitä, mihin hän on kiinnittynyt; hän on siinä, ja se on normaalia.
Ongelma ei synny silloin, kun ihminen on siinä tilassa, vaan silloin, kun hän ei enää löydä siitä mitään elävää sisältöä tai suuntaa – kun hänen huomionsa ei enää ohjaudu siihen.
Silloin syntyy käytännössä tilanne, jossa ihminen kokee, ettei ole minnekään mihin mennä, eikä hänellä ole selkeää suuntaa. Tässä mielessä puhumme “uskonnollisista teistä” – ja sanomme, että eri uskonnot ovat hyviä juuri siksi, että ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Lue lisää

Tässä mielessä puhumme “uskonnollisista teistä” – ja sanomme, että eri uskonnot ovat hyviä juuri siksi, että ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Tässä mielessä puhumme “uskonnollisista teistä” – ja sanomme, että eri uskonnot ovat hyviä juuri siksi, että ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

eri uskonnot ovat hyviä juuri siksi, että ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

Anonyymi00103 kirjoitti:

eri uskonnot ovat hyviä juuri siksi, että ne tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

Tässä mielessä täytyy olla tilaa myös ihmisen omalle sisäiselle etsinnälle ja kysymyksille. Mutta usein näin ei ole. Olen tarkoittanut sitä, että ihmisellä on voimakas taipumus olla löytämättä itseään näissä rakenteissa, vaikka samalla hänellä on myös taipumus etsiä ja ilmaista itseään niiden kautta.
Kuitenkin se, mitä usein tehdään uskonnoissa, ei ole kovin tyydyttävää. Ihminen ei yleensä etsi itse uskontoa sinänsä, vaan vastauksia omiin kysymyksiinsä.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Tässä mielessä täytyy olla tilaa myös ihmisen omalle sisäiselle etsinnälle ja kysymyksille. Mutta usein näin ei ole. Olen tarkoittanut sitä, että ihmisellä on voimakas taipumus olla löytämättä itseään näissä rakenteissa, vaikka samalla hänellä on myös taipumus etsiä ja ilmaista itseään niiden kautta.
Kuitenkin se, mitä usein tehdään uskonnoissa, ei ole kovin tyydyttävää. Ihminen ei yleensä etsi itse uskontoa sinänsä, vaan vastauksia omiin kysymyksiinsä.

Lue lisää

Tärkeä kohta on se, että hänelle annetaan valmiita vastauksia tai hänelle jopa pakotetaan tiettyjä ennakkokäsityksiä. Esimerkiksi ihmiselle, joka on syntynyt tiettyyn maahan ja kulttuuriin, saatetaan tarjota valmis perinteinen järjestelmä ikään kuin pakollisena totuutena. Tämä on ongelmallista.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Tärkeä kohta on se, että hänelle annetaan valmiita vastauksia tai hänelle jopa pakotetaan tiettyjä ennakkokäsityksiä. Esimerkiksi ihmiselle, joka on syntynyt tiettyyn maahan ja kulttuuriin, saatetaan tarjota valmis perinteinen järjestelmä ikään kuin pakollisena totuutena. Tämä on ongelmallista.

Lue lisää

Sanon tämän siksi, että ihminen ei etsinnässään halua vain mekaanista järjestelmää, vaan hän etsii jotakin elävää. Jos hän ei löydä sitä, hän voi pettyä kaikkeen – jopa Jumalaan – ja hänen elämänsä, myös aineellinen elämä, voi tuntua tyhjältä ja ristiriitaiselta.
Silti sisällä säilyy tunne, että hänen kysymyksensä ovat todellisia, ja niihin pitäisi saada vastauksia. Uskonnon tulisi ensisijaisesti tunnistaa nämä kysymykset, mutta usein näin ei tapahdu.
Tästä syntyy myös nykyajan uskonnollinen kriisi, koska vastauksia joko ei anneta tai ne annetaan keinotekoisina korvikkeina – eräänlaisena “eräskulttuurina”, joka ei ole elävää todellisuutta.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Sanon tämän siksi, että ihminen ei etsinnässään halua vain mekaanista järjestelmää, vaan hän etsii jotakin elävää. Jos hän ei löydä sitä, hän voi pettyä kaikkeen – jopa Jumalaan – ja hänen elämänsä, myös aineellinen elämä, voi tuntua tyhjältä ja ristiriitaiselta.
Silti sisällä säilyy tunne, että hänen kysymyksensä ovat todellisia, ja niihin pitäisi saada vastauksia. Uskonnon tulisi ensisijaisesti tunnistaa nämä kysymykset, mutta usein näin ei tapahdu.
Tästä syntyy myös nykyajan uskonnollinen kriisi, koska vastauksia joko ei anneta tai ne annetaan keinotekoisina korvikkeina – eräänlaisena “eräskulttuurina”, joka ei ole elävää todellisuutta.

Lue lisää

Silloin ihminen saattaa tulla uskontoon, ja sen sijaan että hän etsisi Jumalaa, hän vain vaihtaa yhden symbolisen järjestelmän toiseen. Hän siirtää aineellisen hyvinvoinnin tavoitteet uskonnolliseen muotoon ja alkaa etsiä hyvinvointia, mutta nyt uskonnollisessa kehyksessä.
Tuloksena on eräänlainen uskonnollinen poroporvarillisuus: ulkoisesti uskonnollinen elämä, mutta sisäisesti sama vanha materialistinen tavoittelu. Lopulta ihminen voi pettyä uudelleen ja ymmärtää myöhässä, että hän on vain vaihtanut yhden muodon toiseen – eikä löytänyt sitä, mitä todella etsi.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Silloin ihminen saattaa tulla uskontoon, ja sen sijaan että hän etsisi Jumalaa, hän vain vaihtaa yhden symbolisen järjestelmän toiseen. Hän siirtää aineellisen hyvinvoinnin tavoitteet uskonnolliseen muotoon ja alkaa etsiä hyvinvointia, mutta nyt uskonnollisessa kehyksessä.
Tuloksena on eräänlainen uskonnollinen poroporvarillisuus: ulkoisesti uskonnollinen elämä, mutta sisäisesti sama vanha materialistinen tavoittelu. Lopulta ihminen voi pettyä uudelleen ja ymmärtää myöhässä, että hän on vain vaihtanut yhden muodon toiseen – eikä löytänyt sitä, mitä todella etsi.

Lue lisää

Tärkeä kohta on se, että hänelle annetaan valmiita vastauksia tai hänelle jopa pakotetaan tiettyjä ennakkokäsityksiä. Esimerkiksi ihmiselle, joka on syntynyt tiettyyn maahan ja kulttuuriin, saatetaan tarjota valmis perinteinen järjestelmä ikään kuin pakollisena totuutena. Tämä on ongelmallista.

...
...
...
Silloin ihminen saattaa tulla uskontoon, ja sen sijaan että hän etsisi Jumalaa, hän vain vaihtaa yhden symbolisen järjestelmän toiseen. Hän siirtää aineellisen hyvinvoinnin tavoitteet uskonnolliseen muotoon ja alkaa etsiä hyvinvointia, mutta nyt uskonnollisessa kehyksessä.
Tuloksena on eräänlainen uskonnollinen poroporvarillisuus: ulkoisesti uskonnollinen elämä, mutta sisäisesti sama vanha materialistinen tavoittelu. Lopulta ihminen voi pettyä uudelleen ja ymmärtää myöhässä, että hän on vain vaihtanut yhden muodon toiseen – eikä löytänyt sitä, mitä todella etsi.


---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Anonyymi00108 kirjoitti:

Tärkeä kohta on se, että hänelle annetaan valmiita vastauksia tai hänelle jopa pakotetaan tiettyjä ennakkokäsityksiä. Esimerkiksi ihmiselle, joka on syntynyt tiettyyn maahan ja kulttuuriin, saatetaan tarjota valmis perinteinen järjestelmä ikään kuin pakollisena totuutena. Tämä on ongelmallista.

...
...
...
Silloin ihminen saattaa tulla uskontoon, ja sen sijaan että hän etsisi Jumalaa, hän vain vaihtaa yhden symbolisen järjestelmän toiseen. Hän siirtää aineellisen hyvinvoinnin tavoitteet uskonnolliseen muotoon ja alkaa etsiä hyvinvointia, mutta nyt uskonnollisessa kehyksessä.
Tuloksena on eräänlainen uskonnollinen poroporvarillisuus: ulkoisesti uskonnollinen elämä, mutta sisäisesti sama vanha materialistinen tavoittelu. Lopulta ihminen voi pettyä uudelleen ja ymmärtää myöhässä, että hän on vain vaihtanut yhden muodon toiseen – eikä löytänyt sitä, mitä todella etsi.


---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Lue lisää

Ihminen ei välttämättä löydä vastausta yhdestä traditiosta, mutta toisessa hän voi sen löytää – tai sitten ei. Tämä liittyy siihen, että kohtaaminen Jumalan kanssa ei ole pelkästään älyllinen tai järjestelmällinen prosessi.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Ihminen ei välttämättä löydä vastausta yhdestä traditiosta, mutta toisessa hän voi sen löytää – tai sitten ei. Tämä liittyy siihen, että kohtaaminen Jumalan kanssa ei ole pelkästään älyllinen tai järjestelmällinen prosessi.

Lue lisää

Ei ole olemassa mitään lopullista ja ehdotonta vastausta, jota voisi löytää kuin valmiina annettuna. Ensisijaisesti vastaus ei ole jotain, mikä vain “löydetään”, ja siksi on väärin tarkastella uskontoa tai maailmankatsomuksia pelkkänä yksittäisenä kohteena tai järjestelmänä.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään lopullista ja ehdotonta vastausta, jota voisi löytää kuin valmiina annettuna. Ensisijaisesti vastaus ei ole jotain, mikä vain “löydetään”, ja siksi on väärin tarkastella uskontoa tai maailmankatsomuksia pelkkänä yksittäisenä kohteena tai järjestelmänä.

Lue lisää

Tämä on tietenkin hyvin valitettavaa, ja juuri siksi ihmiset pettyvät – he eivät löydä näitä vastauksia. Silloin syntyy pettymys, ja usein he hylkäävät koko etsinnän.
Ei ole olemassa mitään lopullista ja ehdotonta vastausta, jota voisi löytää kuin valmiina annettuna. Ensisijaisesti vastaus ei ole jotain, mikä vain “löydetään”, ja siksi on väärin tarkastella uskontoa tai maailmankatsomuksia pelkkänä yksittäisenä kohteena tai järjestelmänä.
Ihminen ei välttämättä löydä vastausta yhdestä traditiosta, mutta toisessa hän voi sen löytää – tai sitten ei. ...

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Anonyymi00111 kirjoitti:

Tämä on tietenkin hyvin valitettavaa, ja juuri siksi ihmiset pettyvät – he eivät löydä näitä vastauksia. Silloin syntyy pettymys, ja usein he hylkäävät koko etsinnän.
Ei ole olemassa mitään lopullista ja ehdotonta vastausta, jota voisi löytää kuin valmiina annettuna. Ensisijaisesti vastaus ei ole jotain, mikä vain “löydetään”, ja siksi on väärin tarkastella uskontoa tai maailmankatsomuksia pelkkänä yksittäisenä kohteena tai järjestelmänä.
Ihminen ei välttämättä löydä vastausta yhdestä traditiosta, mutta toisessa hän voi sen löytää – tai sitten ei. ...

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Lue lisää

En tietenkään väitä, että oma näkökulmani olisi ainoa oikea, mutta mielestäni tulisi olla keskinäistä kunnioitusta eri katsomusten välillä.
Ei pitäisi olla jyrkkää jakoa uskovien ja ei-uskovien välillä. Se filosofinen ja uskonnollinen ajattelu, jota tässä käsitellään, on itse asiassa hyvin vakavaa ja syvällistä, eikä mitään pinnallista tai tunteiden varassa ajelehtimista.

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Anonyymi00112 kirjoitti:

En tietenkään väitä, että oma näkökulmani olisi ainoa oikea, mutta mielestäni tulisi olla keskinäistä kunnioitusta eri katsomusten välillä.
Ei pitäisi olla jyrkkää jakoa uskovien ja ei-uskovien välillä. Se filosofinen ja uskonnollinen ajattelu, jota tässä käsitellään, on itse asiassa hyvin vakavaa ja syvällistä, eikä mitään pinnallista tai tunteiden varassa ajelehtimista.

---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Lue lisää

En tietenkään väitä, että oma näkökulmani olisi ainoa oikea, mutta mielestäni tulisi olla keskinäistä kunnioitusta eri katsomusten välillä.
Ei pitäisi olla jyrkkää jakoa uskovien ja ei-uskovien välillä. Se filosofinen ja uskonnollinen ajattelu, jota tässä käsitellään, on itse asiassa hyvin vakavaa ja syvällistä, eikä mitään pinnallista tai tunteiden varassa ajelehtimista.

Anonyymi00113 kirjoitti:

En tietenkään väitä, että oma näkökulmani olisi ainoa oikea, mutta mielestäni tulisi olla keskinäistä kunnioitusta eri katsomusten välillä.
Ei pitäisi olla jyrkkää jakoa uskovien ja ei-uskovien välillä. Se filosofinen ja uskonnollinen ajattelu, jota tässä käsitellään, on itse asiassa hyvin vakavaa ja syvällistä, eikä mitään pinnallista tai tunteiden varassa ajelehtimista.

Lue lisää

Ongelma ei synny siitä, että ihminen on jossakin uskossa, vaan siitä hetkestä, kun hän ei enää löydä siitä mitään elävää sisältöä tai suuntaa, kun hänen huomionsa ei enää kohdistu siihen.
Silloin syntyy kokemus siitä, ettei ole minne mennä. Tässä mielessä eri uskonnot näyttäytyvät erilaisina “teinä”, ja niiden olemassaolo selittyy sillä, että ne tarjoavat vaihtoehtoja. Siksi pitäisi olla tilaa myös etsinnälle. Ihmisellä on samanaikaisesti sekä taipumus olla löytämättä itseään valmiista rakenteista että pyrkimys löytää itsensä niiden kautta.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Ongelma ei synny siitä, että ihminen on jossakin uskossa, vaan siitä hetkestä, kun hän ei enää löydä siitä mitään elävää sisältöä tai suuntaa, kun hänen huomionsa ei enää kohdistu siihen.
Silloin syntyy kokemus siitä, ettei ole minne mennä. Tässä mielessä eri uskonnot näyttäytyvät erilaisina “teinä”, ja niiden olemassaolo selittyy sillä, että ne tarjoavat vaihtoehtoja. Siksi pitäisi olla tilaa myös etsinnälle. Ihmisellä on samanaikaisesti sekä taipumus olla löytämättä itseään valmiista rakenteista että pyrkimys löytää itsensä niiden kautta.

Lue lisää

Tässä mielessä eri uskonnot näyttäytyvät erilaisina “teinä”, ja niiden olemassaolo selittyy sillä, että ne tarjoavat vaihtoehtoja. Siksi pitäisi olla tilaa myös etsinnälle. Ihmisellä on samanaikaisesti sekä taipumus olla löytämättä itseään valmiista rakenteista että pyrkimys löytää itsensä niiden kautta.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Tässä mielessä eri uskonnot näyttäytyvät erilaisina “teinä”, ja niiden olemassaolo selittyy sillä, että ne tarjoavat vaihtoehtoja. Siksi pitäisi olla tilaa myös etsinnälle. Ihmisellä on samanaikaisesti sekä taipumus olla löytämättä itseään valmiista rakenteista että pyrkimys löytää itsensä niiden kautta.

Lue lisää

Lopuksi voidaan sanoa, että vaikka näkökulmat eroavat, tulisi olla keskinäistä kunnioitusta eri katsomusten välillä. Ei pitäisi olla jyrkkää jakoa uskovien ja ei-uskovien välillä, sillä kyse on pohjimmiltaan vakavasta ja syvällisestä ihmisen yrityksestä ymmärtää todellisuutta.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Lopuksi voidaan sanoa, että vaikka näkökulmat eroavat, tulisi olla keskinäistä kunnioitusta eri katsomusten välillä. Ei pitäisi olla jyrkkää jakoa uskovien ja ei-uskovien välillä, sillä kyse on pohjimmiltaan vakavasta ja syvällisestä ihmisen yrityksestä ymmärtää todellisuutta.

Lue lisää

Yleisesti ottaen tilanteessa näkyy usein kulttuurin puute – erityisesti kunnioituksen ja toisten näkemysten huomioon ottamisen puute. Tämä puuttuva kulttuuri näkyy hyvin selvästi siinä, miten ihmisten vakaumuksia kohdataan.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Yleisesti ottaen tilanteessa näkyy usein kulttuurin puute – erityisesti kunnioituksen ja toisten näkemysten huomioon ottamisen puute. Tämä puuttuva kulttuuri näkyy hyvin selvästi siinä, miten ihmisten vakaumuksia kohdataan.

Lue lisää

On kiinnostavaa, että jo itse alku on merkittävä: Jumalan ilmentyminen on lähtökohtaisesti yksi, mutta samalla puhutaan siitä, kuinka yksi voi ilmetä monina. Toisaalta sanotaan, että Jumala on yksi, mutta toisaalta Hän ilmenee monissa muodoissa.

----------------

Toisesta luennosta katkelma.


---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Anonyymi00119 kirjoitti:

On kiinnostavaa, että jo itse alku on merkittävä: Jumalan ilmentyminen on lähtökohtaisesti yksi, mutta samalla puhutaan siitä, kuinka yksi voi ilmetä monina. Toisaalta sanotaan, että Jumala on yksi, mutta toisaalta Hän ilmenee monissa muodoissa.

----------------

Toisesta luennosta katkelma.


---------------------------
D. Maharajan luennosta

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Transkriptio

Lue lisää

Miten yksi voi olla monessa? Miten tämä on mahdollista?

Anonyymi00120 kirjoitti:

Miten yksi voi olla monessa? Miten tämä on mahdollista?

Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmetä monina muotoina.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmetä monina muotoina.

...tämä selitetään usein liekin esimerkillä: yhdestä kynttilästä voidaan sytyttää monta kynttilää. Kaikki ovat tulta, mutta yksi on alkuperäinen liekki.


Samalla tavalla Jumala on yksi, mutta Hän voi laajentaa itsensä lukemattomiin muotoihin. Hän on sekä yksi että moninainen yhtä aikaa. Tämä ei ole looginen ristiriita, vaan henkinen todellisuus.


Jos Jumala olisi vain yksi ilman moninaisuutta, Hän olisi kuin yksinäinen olemassaolo ilman suhdetta.

Mutta Jumalan luonne on täysi: olemassaolo, tietoisuus ja autuus. Tästä täyteydestä syntyy moninaisuus.
Jumala ei ole yksin, koska yksinäisyys ei kuulu Hänen luontoonsa. Hän laajentaa itsensä ... ja erilaisiin ilmenemismuotoihin.

Anonyymi00122 kirjoitti:

...tämä selitetään usein liekin esimerkillä: yhdestä kynttilästä voidaan sytyttää monta kynttilää. Kaikki ovat tulta, mutta yksi on alkuperäinen liekki.


Samalla tavalla Jumala on yksi, mutta Hän voi laajentaa itsensä lukemattomiin muotoihin. Hän on sekä yksi että moninainen yhtä aikaa. Tämä ei ole looginen ristiriita, vaan henkinen todellisuus.


Jos Jumala olisi vain yksi ilman moninaisuutta, Hän olisi kuin yksinäinen olemassaolo ilman suhdetta.

Mutta Jumalan luonne on täysi: olemassaolo, tietoisuus ja autuus. Tästä täyteydestä syntyy moninaisuus.
Jumala ei ole yksin, koska yksinäisyys ei kuulu Hänen luontoonsa. Hän laajentaa itsensä ... ja erilaisiin ilmenemismuotoihin.

Lue lisää

Eri uskonnot ovat kuin jokia, jotka virtaavat samaan mereen. Mutta matkallaan ne saavat erilaisia nimiä ja muotoja. Osa on puhtaampia, osa sekoittuneempia inhimillisiin käsityksiin.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Eri uskonnot ovat kuin jokia, jotka virtaavat samaan mereen. Mutta matkallaan ne saavat erilaisia nimiä ja muotoja. Osa on puhtaampia, osa sekoittuneempia inhimillisiin käsityksiin.

Lue lisää

...
...
Kun tietoisuus kehittyy, ihminen ymmärtää oman asemansa henkisenä sieluna, ei materiaalisen kehon identiteettinä. Silloin hän ymmärtää olevansa osa ikuista todellisuutta.
Tällöin myös kysymys eri uskonnoista, kansallisuuksista ja perinteistä muuttuu toissijaiseksi. Kaikki ulkoiset muodot ovat väliaikaisia.

Anonyymi00124 kirjoitti:

...
...
Kun tietoisuus kehittyy, ihminen ymmärtää oman asemansa henkisenä sieluna, ei materiaalisen kehon identiteettinä. Silloin hän ymmärtää olevansa osa ikuista todellisuutta.
Tällöin myös kysymys eri uskonnoista, kansallisuuksista ja perinteistä muuttuu toissijaiseksi. Kaikki ulkoiset muodot ovat väliaikaisia.

Lue lisää

...
Ja vaikka Jumala on yksi, Hän ei ole koskaan yksin. Hän on aina suhteessa omiin energiaansa...

Anonyymi00125 kirjoitti:

...
Ja vaikka Jumala on yksi, Hän ei ole koskaan yksin. Hän on aina suhteessa omiin energiaansa...

Metafyysinen kysymys suhteesta “minään” on sinänsä kiinnostava: miten tätä oikeastaan pitäisi edes ilmaista, ja miksi minun pitäisi ylipäätään ajatella tätä? Miksi tätä pitäisi pohtia? Yksi ilmenee monessa – mutta mitä se tarkoittaa?
Toisaalta on olemassa monia uskontoja. Miksi niitä on niin paljon? Miksi eri traditiot katsovat toisiaan eri tavoin ja ymmärtävät Jumalan eri tavalla?

Anonyymi00126 kirjoitti:

Metafyysinen kysymys suhteesta “minään” on sinänsä kiinnostava: miten tätä oikeastaan pitäisi edes ilmaista, ja miksi minun pitäisi ylipäätään ajatella tätä? Miksi tätä pitäisi pohtia? Yksi ilmenee monessa – mutta mitä se tarkoittaa?
Toisaalta on olemassa monia uskontoja. Miksi niitä on niin paljon? Miksi eri traditiot katsovat toisiaan eri tavoin ja ymmärtävät Jumalan eri tavalla?

Lue lisää

Jos Jumala on yksi, miten Hän voi ilmetä neljänä tai viitenä muotona?...
...
..
yksi absoluuttinen totuus ilmenee viidessä muodossa: Gauranga, Nityananda, Advaita ja muut ilmentymät – yksi, joka ilmenee monina.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Jos Jumala on yksi, miten Hän voi ilmetä neljänä tai viitenä muotona?...
...
..
yksi absoluuttinen totuus ilmenee viidessä muodossa: Gauranga, Nityananda, Advaita ja muut ilmentymät – yksi, joka ilmenee monina.

Lue lisää

jos Jumala olisi vain yksi ilman muotoja, Hänestä tulisi persoonaton Brahman.

Anonyymi00128 kirjoitti:

jos Jumala olisi vain yksi ilman muotoja, Hänestä tulisi persoonaton Brahman.

Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.


Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.


Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni

Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...

Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...

Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.

Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.

Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.

Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
...
Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.

Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.

JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.

Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.

Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00129 kirjoitti:

Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.


Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.


Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni

Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...

Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...

Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.

Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.

Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.

Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
...
Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.

Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.

JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.

Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.

Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.

JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.

Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.


Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.


Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni

Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...

Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...

Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.

Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.

Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.

Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
...
Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.

Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.

JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.

Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.

Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

"Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville."

Ja kenties repijä oletkin sinä itse toisessa inkarnaatiossa.

Pureksija kirjoitti:

"Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville."

Ja kenties repijä oletkin sinä itse toisessa inkarnaatiossa.

Lue lisää

Kenties!

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kenties!

Maailmanlopun odottaja sanoo: “Kun maailma muuttuu tarpeeksi radikaalisti, kaikki päättyy.”

Vedalainen näkökulma vastaa: “Maailma muuttuu koko ajan. Miksi odottaa yhtä suurta loppua?”

Anonyymi00134 kirjoitti:

Maailmanlopun odottaja sanoo: “Kun maailma muuttuu tarpeeksi radikaalisti, kaikki päättyy.”

Vedalainen näkökulma vastaa: “Maailma muuttuu koko ajan. Miksi odottaa yhtä suurta loppua?”

Lue lisää

Samsāran näkökulmasta syntymä ja kuolema ovat jo jatkuvaa “maailmanloppua”. Yksi keho loppuu, toinen alkaa. Yksi identiteetti hajoaa, toinen rakentuu. Todellinen vapautuminen ei siis ole sitä, että odotetaan seuraavaa kosmista katastrofia, vaan sitä, että lakataan etsimästä pysyvyyttä siitä, mikä on luonnostaan muuttuvaa.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Samsāran näkökulmasta syntymä ja kuolema ovat jo jatkuvaa “maailmanloppua”. Yksi keho loppuu, toinen alkaa. Yksi identiteetti hajoaa, toinen rakentuu. Todellinen vapautuminen ei siis ole sitä, että odotetaan seuraavaa kosmista katastrofia, vaan sitä, että lakataan etsimästä pysyvyyttä siitä, mikä on luonnostaan muuttuvaa.

Lue lisää

“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen” toimii filosofisesti paremmin kuin pelkkänä vitsinä. Se kääntää maailmanlopun käsitteen päälaelleen:

Jos maailmanloppu tarkoittaa aineellisen maailman loppua, luento voi jatkua.
Jos se tarkoittaa väärän identiteetin loppua, silloin luento on juuri sitä varten.

Ihminen ei lopulta pelkää maailman loppua yhtä paljon kuin sen loppumista, jonka varaan hän on rakentanut käsityksensä itsestään.

Anonyymi00136 kirjoitti:

“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen” toimii filosofisesti paremmin kuin pelkkänä vitsinä. Se kääntää maailmanlopun käsitteen päälaelleen:

Jos maailmanloppu tarkoittaa aineellisen maailman loppua, luento voi jatkua.
Jos se tarkoittaa väärän identiteetin loppua, silloin luento on juuri sitä varten.

Ihminen ei lopulta pelkää maailman loppua yhtä paljon kuin sen loppumista, jonka varaan hän on rakentanut käsityksensä itsestään.

Lue lisää

“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen.” Ensin lause kuulostaa vitsiltä. Mutta vedalaisen viisauden aspektista siinä on jotakin paljon syvempää. Se kääntää koko maailmanlopun käsitteen nurinpäin. Ihminen kuvittelee maailmanlopun hetkeksi, jolloin kaikki päättyy: kaupungit vaikenevat, tähdet sammuvat, kehot katoavat ja historia sulkeutuu viimeiseen pisteeseensä. Hän ajattelee, että suurin mahdollinen tragedia olisi maailman häviäminen. Veda kysyy kuitenkin hiljaisemmin: mikä maailma oikein on se, jonka loppua sinä pelkäät? Jos tarkoitat aineellista maailmaa, sen muuttuminen ja häviäminen eivät ole poikkeus. Ne ovat sen luonto. Kaikki, mikä syntyy ajan piirissä, muuttuu. Kaikki muodot saavuttavat huippunsa ja väistyvät. Kehot syntyvät ja kuolevat. Sukupolvet tulevat ja menevät. Sivilisaatiot kohoavat, kukoistavat ja katoavat. Jopa kosmiset järjestelmät kuuluvat syntymän ja häviämisen rytmiin. Siksi vedalainen viisaus ei katso tätä kaikkea kauhistuneena, vaan hämmästyttävän avarasta näkökulmasta. Maailma ei ole rikki siksi, että se muuttuu. Muutos kuuluu sen luontoon. Māyā saa meidät tekemään päinvastaisen oletuksen. Se saa meidät katsomaan väliaikaista ja kuvittelemaan sen pysyväksi. Katsomme kehoa ja sanomme: “Tämä olen minä.” Katsomme nimeämme ja sanomme: “Tämä olen minä.” Katsomme historiaamme, saavutuksiamme, ihmissuhteitamme ja muistojamme ja rakennamme niiden ympärille käsityksen itsestämme. Sitten aika alkaa ottaa niitä yksi kerrallaan pois. Ja me kutsumme sitä katastrofiksi. Vedalainen viisaus näkee tässä ihmisen syvimmän erehdyksen: hän yrittää löytää ikuisuuden siitä, minkä luonto on väliaikaiseksi tarkoittanut. Juuri siksi maailmanlopun ajatus kiehtoo meitä niin valtavasti.

Anonyymi00137 kirjoitti:

“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen.” Ensin lause kuulostaa vitsiltä. Mutta vedalaisen viisauden aspektista siinä on jotakin paljon syvempää. Se kääntää koko maailmanlopun käsitteen nurinpäin. Ihminen kuvittelee maailmanlopun hetkeksi, jolloin kaikki päättyy: kaupungit vaikenevat, tähdet sammuvat, kehot katoavat ja historia sulkeutuu viimeiseen pisteeseensä. Hän ajattelee, että suurin mahdollinen tragedia olisi maailman häviäminen. Veda kysyy kuitenkin hiljaisemmin: mikä maailma oikein on se, jonka loppua sinä pelkäät? Jos tarkoitat aineellista maailmaa, sen muuttuminen ja häviäminen eivät ole poikkeus. Ne ovat sen luonto. Kaikki, mikä syntyy ajan piirissä, muuttuu. Kaikki muodot saavuttavat huippunsa ja väistyvät. Kehot syntyvät ja kuolevat. Sukupolvet tulevat ja menevät. Sivilisaatiot kohoavat, kukoistavat ja katoavat. Jopa kosmiset järjestelmät kuuluvat syntymän ja häviämisen rytmiin. Siksi vedalainen viisaus ei katso tätä kaikkea kauhistuneena, vaan hämmästyttävän avarasta näkökulmasta. Maailma ei ole rikki siksi, että se muuttuu. Muutos kuuluu sen luontoon. Māyā saa meidät tekemään päinvastaisen oletuksen. Se saa meidät katsomaan väliaikaista ja kuvittelemaan sen pysyväksi. Katsomme kehoa ja sanomme: “Tämä olen minä.” Katsomme nimeämme ja sanomme: “Tämä olen minä.” Katsomme historiaamme, saavutuksiamme, ihmissuhteitamme ja muistojamme ja rakennamme niiden ympärille käsityksen itsestämme. Sitten aika alkaa ottaa niitä yksi kerrallaan pois. Ja me kutsumme sitä katastrofiksi. Vedalainen viisaus näkee tässä ihmisen syvimmän erehdyksen: hän yrittää löytää ikuisuuden siitä, minkä luonto on väliaikaiseksi tarkoittanut. Juuri siksi maailmanlopun ajatus kiehtoo meitä niin valtavasti.

Lue lisää

Juuri siksi maailmanlopun ajatus kiehtoo meitä niin valtavasti. Se suurentaa yksilön tavallisen pelon kosmiseksi mittakaavaksi. Minä pelkään oman kehoni vanhenemista — ja kuvittelen universumin olevan menossa kohti samaa loppua. Minä pelkään oman identiteettini hajoamista — ja kuvittelen koko maailman tarvitsevan lopullisen tuhon. Mutta ehkä todellinen “maailmanloppu” onkin paljon lähempänä. Se tapahtuu siinä hetkessä, kun ihminen alkaa nähdä läpi sen identiteetin, jonka hän on rakentanut ajan sisällä. “Minä olen tämä keho.” “Minä olen tämä nimi.” “Minä olen tämä elämäntarina.” “Minä olen tämä asema maailmassa.” “Minä olen se, mitä muut minusta ajattelevat.” Ja sitten vedalainen opetus kysyy: oletko todella mikään näistä? Keho muuttuu, mutta sinä sanot edelleen “minä”. Lapsen keho oli erilainen. Nuoren keho oli erilainen. Aikuisen keho muuttuu jälleen. Silti kokemuksen keskellä säilyy jatkuva tunne olemassaolosta. Ajatukset vaihtuvat. Tunteet vaihtuvat. Mielipiteet vaihtuvat. Ihmissuhteet muuttuvat. Elämäntilanteet muuttuvat. Mutta jokaisen muutoksen keskellä on tietoisuus, joka todistaa muutosta. Vedalainen viisaus pysähtyy juuri tähän. Jos kaikki se, minkä luulet olevasi, muuttuu, kuka sinä olet muutoksen keskellä? Tässä kohtaa ātman-käsite ei ole vain abstrakti metafyysinen oppi. Se muuttaa koko näkökulman elämään. Sielu ei ole väliaikainen esine maailmassa samalla tavalla kuin keho on. Se ei ole yksi kappale muiden kappaleiden joukossa. Se on jīva — elävä, tietoinen olento, jonka todellista olemusta aineellinen muutos ei tyhjennä. Silloin maailmanlopun merkitys muuttuu kokonaan. Jos aineellinen maailma loppuu, se on muutos aineellisen todellisuuden piirissä. Mutta jos väärä samaistuminen loppuu, tapahtuu jotakin paljon syvempää. Silloin ei maailma katoa.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Juuri siksi maailmanlopun ajatus kiehtoo meitä niin valtavasti. Se suurentaa yksilön tavallisen pelon kosmiseksi mittakaavaksi. Minä pelkään oman kehoni vanhenemista — ja kuvittelen universumin olevan menossa kohti samaa loppua. Minä pelkään oman identiteettini hajoamista — ja kuvittelen koko maailman tarvitsevan lopullisen tuhon. Mutta ehkä todellinen “maailmanloppu” onkin paljon lähempänä. Se tapahtuu siinä hetkessä, kun ihminen alkaa nähdä läpi sen identiteetin, jonka hän on rakentanut ajan sisällä. “Minä olen tämä keho.” “Minä olen tämä nimi.” “Minä olen tämä elämäntarina.” “Minä olen tämä asema maailmassa.” “Minä olen se, mitä muut minusta ajattelevat.” Ja sitten vedalainen opetus kysyy: oletko todella mikään näistä? Keho muuttuu, mutta sinä sanot edelleen “minä”. Lapsen keho oli erilainen. Nuoren keho oli erilainen. Aikuisen keho muuttuu jälleen. Silti kokemuksen keskellä säilyy jatkuva tunne olemassaolosta. Ajatukset vaihtuvat. Tunteet vaihtuvat. Mielipiteet vaihtuvat. Ihmissuhteet muuttuvat. Elämäntilanteet muuttuvat. Mutta jokaisen muutoksen keskellä on tietoisuus, joka todistaa muutosta. Vedalainen viisaus pysähtyy juuri tähän. Jos kaikki se, minkä luulet olevasi, muuttuu, kuka sinä olet muutoksen keskellä? Tässä kohtaa ātman-käsite ei ole vain abstrakti metafyysinen oppi. Se muuttaa koko näkökulman elämään. Sielu ei ole väliaikainen esine maailmassa samalla tavalla kuin keho on. Se ei ole yksi kappale muiden kappaleiden joukossa. Se on jīva — elävä, tietoinen olento, jonka todellista olemusta aineellinen muutos ei tyhjennä. Silloin maailmanlopun merkitys muuttuu kokonaan. Jos aineellinen maailma loppuu, se on muutos aineellisen todellisuuden piirissä. Mutta jos väärä samaistuminen loppuu, tapahtuu jotakin paljon syvempää. Silloin ei maailma katoa.

Lue lisää

Silloin ei maailma katoa. Harha maailmasta muuttuu. Ihminen ei enää kysy: “Kuinka kauan tämä kaikki kestää?” Hän alkaa kysyä: “Kuka minä olen tämän kaiken keskellä?” Tämä on vedalaisen viisauden hämmästyttävä käänne. Se ei lupaa, että saisimme pitää ikuisesti kaiken, mihin olemme kiintyneet. Se tekee jotakin paljon radikaalimpaa: se opettaa meille, ettei meidän koskaan ollut tarkoituskaan löytää ikuista turvaa väliaikaisesta. Saṃsāra on jatkuvaa muutosta. Syntymä, kasvu, rappeutuminen ja kuolema kiertävät toisiaan. Ihminen yrittää rakentaa pysyvän kodin virtaavaan jokeen ja hämmästyy, kun vesi liikkuu. Bhakti vie ajatuksen vielä syvemmälle. Vapautuminen ei ole vain sitä, että ihminen oppii suhtautumaan välinpitämättömästi maailman muutoksiin. Vielä syvemmällä on muistaminen — oman alkuperäisen suhteensa muistaminen jumalalliseen. Siksi bhaktissa ei viime kädessä rakenneta uutta egoa vanhan egon tilalle. Ei niin, että ihminen sanoisi: “Minä olen nyt henkinen ihminen.” Vaan: “Minä alan muistaa, kuka olen.” Tämä on valtavan kaunis ero. Etsijän ei tarvitse keksiä itselleen uutta olemusta. Hänen ei tarvitse rakentaa täydellistä hengellistä persoonallisuutta. Hänen ei tarvitse voittaa kosmosta tai paeta todellisuutta. Hänen täytyy vähitellen vapautua siitä unohduksesta, joka on saanut hänet samaistumaan kaikkeen siihen, mikä syntyy ja kuolee. Silloin myös kuolema alkaa näyttää erilaiselta. Silloin maailmanlopun kysymys menettää osan vallastaan. Sillä mitä oikeastaan voisi loppua? Keho voi loppua. Aikakausi voi loppua. Sivilisaatio voi loppua. Yksi universaalinen sykli voi loppua. Mutta vedalainen opetus suuntaa katseen siihen, mikä ei kuulu samalla tavalla näiden muutosten alaisuuteen. Ja juuri tässä on sen lohdun valtava voima: se ei lupaa, että mikään muuttuva säilyisi ikuisesti. Se opettaa, ettei sinun tarvitsekaan etsiä ikuisuutta muuttuvasta. Siksi lause “seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen” alkaa kuulostaa lähes hymyilevältä vedalaiselta opetukselta. Maailma loppuu? Hyvä. Mitä sitten? Jos se on aineellisen muodon loppu, kosminen rytmi jatkuu. Jos se on yhden elämän loppu, sielun matka ei vedalaisen näkemyksen mukaan pääty siihen. Ja jos se on oman väärän identiteetin loppu, silloin jotakin vielä suurempaa on tapahtunut: opetus on vihdoin saavuttanut tarkoituksensa. Sillä ehkä todellinen maailmanloppu ei ole päivä, jolloin aurinko sammuu.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Silloin ei maailma katoa. Harha maailmasta muuttuu. Ihminen ei enää kysy: “Kuinka kauan tämä kaikki kestää?” Hän alkaa kysyä: “Kuka minä olen tämän kaiken keskellä?” Tämä on vedalaisen viisauden hämmästyttävä käänne. Se ei lupaa, että saisimme pitää ikuisesti kaiken, mihin olemme kiintyneet. Se tekee jotakin paljon radikaalimpaa: se opettaa meille, ettei meidän koskaan ollut tarkoituskaan löytää ikuista turvaa väliaikaisesta. Saṃsāra on jatkuvaa muutosta. Syntymä, kasvu, rappeutuminen ja kuolema kiertävät toisiaan. Ihminen yrittää rakentaa pysyvän kodin virtaavaan jokeen ja hämmästyy, kun vesi liikkuu. Bhakti vie ajatuksen vielä syvemmälle. Vapautuminen ei ole vain sitä, että ihminen oppii suhtautumaan välinpitämättömästi maailman muutoksiin. Vielä syvemmällä on muistaminen — oman alkuperäisen suhteensa muistaminen jumalalliseen. Siksi bhaktissa ei viime kädessä rakenneta uutta egoa vanhan egon tilalle. Ei niin, että ihminen sanoisi: “Minä olen nyt henkinen ihminen.” Vaan: “Minä alan muistaa, kuka olen.” Tämä on valtavan kaunis ero. Etsijän ei tarvitse keksiä itselleen uutta olemusta. Hänen ei tarvitse rakentaa täydellistä hengellistä persoonallisuutta. Hänen ei tarvitse voittaa kosmosta tai paeta todellisuutta. Hänen täytyy vähitellen vapautua siitä unohduksesta, joka on saanut hänet samaistumaan kaikkeen siihen, mikä syntyy ja kuolee. Silloin myös kuolema alkaa näyttää erilaiselta. Silloin maailmanlopun kysymys menettää osan vallastaan. Sillä mitä oikeastaan voisi loppua? Keho voi loppua. Aikakausi voi loppua. Sivilisaatio voi loppua. Yksi universaalinen sykli voi loppua. Mutta vedalainen opetus suuntaa katseen siihen, mikä ei kuulu samalla tavalla näiden muutosten alaisuuteen. Ja juuri tässä on sen lohdun valtava voima: se ei lupaa, että mikään muuttuva säilyisi ikuisesti. Se opettaa, ettei sinun tarvitsekaan etsiä ikuisuutta muuttuvasta. Siksi lause “seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen” alkaa kuulostaa lähes hymyilevältä vedalaiselta opetukselta. Maailma loppuu? Hyvä. Mitä sitten? Jos se on aineellisen muodon loppu, kosminen rytmi jatkuu. Jos se on yhden elämän loppu, sielun matka ei vedalaisen näkemyksen mukaan pääty siihen. Ja jos se on oman väärän identiteetin loppu, silloin jotakin vielä suurempaa on tapahtunut: opetus on vihdoin saavuttanut tarkoituksensa. Sillä ehkä todellinen maailmanloppu ei ole päivä, jolloin aurinko sammuu.

Lue lisää

Ehkä todellinen maailmanloppu on päivä, jolloin ihminen lakkaa pitämästä väliaikaista itseään ikuisena. Sinä päivänä maailma ei välttämättä katoa mihinkään. Mutta tapa, jolla sinä näit maailman, voi kadota. Ja juuri siinä on vedalaisen viisauden hienous. Se ei kysy ensisijaisesti: “Milloin maailma loppuu?” Se kysyy: “Milloin unohduksesi loppuu?” Ja vielä syvemmälle: “Milloin muistat jälleen, kuka olet?” Silloin maailmanloppu ei ole enää uhka. Se voi olla herääminen. Ja siksi — seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen. Ehkä juuri silloin se on ensimmäisen kerran todella alkanut.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Ehkä todellinen maailmanloppu on päivä, jolloin ihminen lakkaa pitämästä väliaikaista itseään ikuisena. Sinä päivänä maailma ei välttämättä katoa mihinkään. Mutta tapa, jolla sinä näit maailman, voi kadota. Ja juuri siinä on vedalaisen viisauden hienous. Se ei kysy ensisijaisesti: “Milloin maailma loppuu?” Se kysyy: “Milloin unohduksesi loppuu?” Ja vielä syvemmälle: “Milloin muistat jälleen, kuka olet?” Silloin maailmanloppu ei ole enää uhka. Se voi olla herääminen. Ja siksi — seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen. Ehkä juuri silloin se on ensimmäisen kerran todella alkanut.

Lue lisää

Ja juuri siinä on vedalaisen viisauden hienous. Se ei kysy ensisijaisesti: “Milloin maailma loppuu?” Se kysyy: “Milloin unohduksesi loppuu?”

Anonyymi00141 kirjoitti:

Ja juuri siinä on vedalaisen viisauden hienous. Se ei kysy ensisijaisesti: “Milloin maailma loppuu?” Se kysyy: “Milloin unohduksesi loppuu?”

Ja vielä syvemmälle: “Milloin muistat jälleen, kuka olet?” Silloin maailmanloppu ei ole enää uhka. Se voi olla herääminen. Ja siksi — seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen. Ehkä juuri silloin se on ensimmäisen kerran todella alkanut.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Ja vielä syvemmälle: “Milloin muistat jälleen, kuka olet?” Silloin maailmanloppu ei ole enää uhka. Se voi olla herääminen. Ja siksi — seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen. Ehkä juuri silloin se on ensimmäisen kerran todella alkanut.

Lue lisää

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?

V. K. Prabhu vastaa:


Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.

Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...



Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?

Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.

V. K. Prabhu vastaa:


Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.

Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.

Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
...


Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.

Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.

Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.

Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.

Anonyymi00143 kirjoitti:

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?

V. K. Prabhu vastaa:


Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.

Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...



Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?

Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.

V. K. Prabhu vastaa:


Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.

Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.

Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
...


Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.

Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.

Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.

Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.

Lue lisää

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?



Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...

”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”

V. K. Prabhu vastaa


Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”

”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”


Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?


Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.


Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?



Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...

”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”

V. K. Prabhu vastaa


Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”

”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”


Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?


Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.


Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.

Lue lisää

Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?


V. K. Prabhu vastaa:


Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.

Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.

Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.

Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.

Kysymys:

Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?

V. K. Prabhu vastaa:

Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.

Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.

Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.

Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.

Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?


V. K. Prabhu vastaa:


Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.

Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.

Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.

Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.

Kysymys:

Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?

V. K. Prabhu vastaa:

Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.

Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.

Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.

Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.

Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.

Lue lisää

Kysymys:

Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?

Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.

Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.

Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.

Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.

Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Kysymys:

Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?

Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.

Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.

Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.

Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.

Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.

Lue lisää

"Ymmärsinkö oikein, että jotta voi päästä pois jälleensyntymien labyrintista Maassa ja sen kaltaisilla planeetoilla, joilla vallitsevat laittomuus, julmuus ja muut sellaiset ilmiöt, täytyy palvella Korkeinta Jumalaa?

Täytyykö tämän tapahtua nimenomaan gauḍīya-vaiṣṇava- tai kṛṣṇalaisessa perinteessä? Vai voiko sen saavuttaa kristinuskon tai islamin kautta?

Ymmärsin niin, että jos ihminen on vain hyvä ja hurskas, se riittää ainoastaan siihen, että hän pääsee taivaallisiin maailmoihin, mutta ei henkimaailmaan. Siis ihmisen täytyy kuitenkin palvella Jumalaa. Mutta minkä uskonnollisen suuntauksen kautta?"



V. K. Prabhu vastaa:

Eri henkisissä perinteissä käsitys elämän lopullisesta päämäärästä on tietenkin erilainen. Vaikka kaikki puhuvat jonkinlaisesta paluusta Jumalan luo, henkimaailmasta tai siitä, mitä kutsutaan paratiisiksi, todellisuudessa ymmärryksen taso on erilainen.


En tietenkään voi puhua pätevästi kristinuskosta tai islamista. Tunnen nämä perinteet melko pinnallisesti, sanotaan se suoraan. Yksi asia on kuitenkin minulle ilmeinen: niiden päämäärät eroavat niistä päämääristä, joita vaiṣṇavoilla on.

Siksi ensimmäiseksi on määriteltävä päämäärä: mitä haluatte, mitä haluatte henkiseltä elämältänne. Ja kun olette määritelleet tämän päämäärän, voitte sitten valita sen, mitä kutsuitte niin hienolla sanalla, uskonnollisen suuntauksen tai perinteen, jonka kautta pyritte saavuttamaan tämän päämäärän.

Henkisellä polulla on tietynlainen asteikko tai hierarkia erilaisia päämääriä ja tasoja.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Ne ovat eri asioita. Taivaalliset planeetat ovat vain LOMAPAIKKOJA AINEELLISESSA MAAILMASSA.

Siis ensimmäinen vaihtoehto, vähimmäistavoite, on taivaalliset planeetat. Seuraava, korkeampi taso, ovat ylevämmät planeetat – suurten viisasten planeetat, kuten Maharloka, Janaloka, Tapaloka, Satyaloka – mutta nekin ovat edelleen aineellisen maailman sisällä.

Seuraavana tulee persoonaton brahman, valo. Tämä on jo aineellisen maailmankaikkeuden ulkopuolella.

Sen jälkeen tulee Vaikuntha, henkimaailma, joka on jo persoonallinen, ja siellä on erilaisia kategorioita: Vishnuloka, Krishnaloka. On myös erillisiä alueita Ayothassa, missä Herra Rama ja muut avatara ilmestyvät. Nämä ovat yksityiskohtia.

Kaikkiin näihin eri päämääriin johtavat hieman erilaiset prosessit. Kaikki ne kutsutaan bhaktiksi, mutta bhakti tapahtuu hieman eri suhteellisissa mielialoissa.

Jos haluaa päästä taivaaseen, svargaan, eli aineellisen maailman sisällä oleviin planeettoihin, täytyy harjoittaa hurskasta toimintaa. Ei riitä, että on vain hyvä ihminen luonteeltaan; on myös käytännössä osoitettava tämä.

Vedoissa tätä kutsutaan karmakandaksi, eli säännölliseksi ja jatkuvaksi hurskaaksi toiminnaksi.


Jotta pääsisi viisaiden planeetoille, täytyy kehittää tietoa. Tämä kuuluu vedalaisen polun toiseen osaan, jota kutsutaan jñāna-kandaksi. Siinä pyritään ymmärtämään sielun ja materian ero sekä muita hienovaraisia totuuksia.

Jotta pääsisi persoonattomaan Brahmaniin, tuohon aineellisen maailman ulkopuolella olevaan säteilyyn, täytyy meditoida siihen valoon. On harjoitettava askeesia ja uskottava olevansa samaa olemusta Brahman kanssa, ettei niiden välillä ole eroa. Tarkoituksena on sulautua siihen ja yhdistyä siihen.

Jotta pääsisi Vishnulokaan, on palvottava Vishnun nelikätistä muotoa. Jotta pääsisi Krishnalokaan, on palvottava Krishnaa. Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia menetelmiä niiden saavuttamiseksi.


Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia prosesseja. Pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta – palvelun prosessista – mutta mieliala on erilainen.

Esimerkiksi sellaiset harjoitukset kuin karma-kāṇḍa ja jñāna-kāṇḍa jättävät elävän olennon edelleen aineellisen maailman piiriin.

Jñāna-kāṇḍa voi vapauttaa ihmisen, jos hän ei enää meditoi suurten viisasten korkeampiin planeettoihin, vaan Brahmaniin. Silloin kyllä.

Ymmärtääkseni kristinuskon päämääränä on päästä Kristuksen luo. Mitä se tarkalleen tarkoittaa? Voin sanoa vain sen, minkä olen joskus maininnut aiemminkin: erään apokryfisen profeetta Jesajan evankeliumin mukaan Jesaja kohtasi Kristuksen seitsemännessä taivaassa.

Vedojen mukaan seitsemäs taso Maasta laskettuna on Brahmaloka, Brahmān planeetta. Näin ollen Kristuksen sanotaan olevan siellä.

Anonyymi00147 kirjoitti:

"Ymmärsinkö oikein, että jotta voi päästä pois jälleensyntymien labyrintista Maassa ja sen kaltaisilla planeetoilla, joilla vallitsevat laittomuus, julmuus ja muut sellaiset ilmiöt, täytyy palvella Korkeinta Jumalaa?

Täytyykö tämän tapahtua nimenomaan gauḍīya-vaiṣṇava- tai kṛṣṇalaisessa perinteessä? Vai voiko sen saavuttaa kristinuskon tai islamin kautta?

Ymmärsin niin, että jos ihminen on vain hyvä ja hurskas, se riittää ainoastaan siihen, että hän pääsee taivaallisiin maailmoihin, mutta ei henkimaailmaan. Siis ihmisen täytyy kuitenkin palvella Jumalaa. Mutta minkä uskonnollisen suuntauksen kautta?"



V. K. Prabhu vastaa:

Eri henkisissä perinteissä käsitys elämän lopullisesta päämäärästä on tietenkin erilainen. Vaikka kaikki puhuvat jonkinlaisesta paluusta Jumalan luo, henkimaailmasta tai siitä, mitä kutsutaan paratiisiksi, todellisuudessa ymmärryksen taso on erilainen.


En tietenkään voi puhua pätevästi kristinuskosta tai islamista. Tunnen nämä perinteet melko pinnallisesti, sanotaan se suoraan. Yksi asia on kuitenkin minulle ilmeinen: niiden päämäärät eroavat niistä päämääristä, joita vaiṣṇavoilla on.

Siksi ensimmäiseksi on määriteltävä päämäärä: mitä haluatte, mitä haluatte henkiseltä elämältänne. Ja kun olette määritelleet tämän päämäärän, voitte sitten valita sen, mitä kutsuitte niin hienolla sanalla, uskonnollisen suuntauksen tai perinteen, jonka kautta pyritte saavuttamaan tämän päämäärän.

Henkisellä polulla on tietynlainen asteikko tai hierarkia erilaisia päämääriä ja tasoja.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Ne ovat eri asioita. Taivaalliset planeetat ovat vain LOMAPAIKKOJA AINEELLISESSA MAAILMASSA.

Siis ensimmäinen vaihtoehto, vähimmäistavoite, on taivaalliset planeetat. Seuraava, korkeampi taso, ovat ylevämmät planeetat – suurten viisasten planeetat, kuten Maharloka, Janaloka, Tapaloka, Satyaloka – mutta nekin ovat edelleen aineellisen maailman sisällä.

Seuraavana tulee persoonaton brahman, valo. Tämä on jo aineellisen maailmankaikkeuden ulkopuolella.

Sen jälkeen tulee Vaikuntha, henkimaailma, joka on jo persoonallinen, ja siellä on erilaisia kategorioita: Vishnuloka, Krishnaloka. On myös erillisiä alueita Ayothassa, missä Herra Rama ja muut avatara ilmestyvät. Nämä ovat yksityiskohtia.

Kaikkiin näihin eri päämääriin johtavat hieman erilaiset prosessit. Kaikki ne kutsutaan bhaktiksi, mutta bhakti tapahtuu hieman eri suhteellisissa mielialoissa.

Jos haluaa päästä taivaaseen, svargaan, eli aineellisen maailman sisällä oleviin planeettoihin, täytyy harjoittaa hurskasta toimintaa. Ei riitä, että on vain hyvä ihminen luonteeltaan; on myös käytännössä osoitettava tämä.

Vedoissa tätä kutsutaan karmakandaksi, eli säännölliseksi ja jatkuvaksi hurskaaksi toiminnaksi.


Jotta pääsisi viisaiden planeetoille, täytyy kehittää tietoa. Tämä kuuluu vedalaisen polun toiseen osaan, jota kutsutaan jñāna-kandaksi. Siinä pyritään ymmärtämään sielun ja materian ero sekä muita hienovaraisia totuuksia.

Jotta pääsisi persoonattomaan Brahmaniin, tuohon aineellisen maailman ulkopuolella olevaan säteilyyn, täytyy meditoida siihen valoon. On harjoitettava askeesia ja uskottava olevansa samaa olemusta Brahman kanssa, ettei niiden välillä ole eroa. Tarkoituksena on sulautua siihen ja yhdistyä siihen.

Jotta pääsisi Vishnulokaan, on palvottava Vishnun nelikätistä muotoa. Jotta pääsisi Krishnalokaan, on palvottava Krishnaa. Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia menetelmiä niiden saavuttamiseksi.


Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia prosesseja. Pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta – palvelun prosessista – mutta mieliala on erilainen.

Esimerkiksi sellaiset harjoitukset kuin karma-kāṇḍa ja jñāna-kāṇḍa jättävät elävän olennon edelleen aineellisen maailman piiriin.

Jñāna-kāṇḍa voi vapauttaa ihmisen, jos hän ei enää meditoi suurten viisasten korkeampiin planeettoihin, vaan Brahmaniin. Silloin kyllä.

Ymmärtääkseni kristinuskon päämääränä on päästä Kristuksen luo. Mitä se tarkalleen tarkoittaa? Voin sanoa vain sen, minkä olen joskus maininnut aiemminkin: erään apokryfisen profeetta Jesajan evankeliumin mukaan Jesaja kohtasi Kristuksen seitsemännessä taivaassa.

Vedojen mukaan seitsemäs taso Maasta laskettuna on Brahmaloka, Brahmān planeetta. Näin ollen Kristuksen sanotaan olevan siellä.

Lue lisää

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, islamin korkein päämäärä on ikuinen autuus paratiisissa Tuomiopäivän jälkeen. Mitä he tarkalleen tarkoittavat paratiisilla, sitä en ryhdy kommentoimaan.

Vedalaisen käsityksen mukaan paratiisi ei kuitenkaan määritelmänsä perusteella voi olla ikuinen. Paratiisissa voidaan viipyä hyvin pitkän ajan, mutta ei ikuisesti, koska se kuuluu aineellisen maailman alueeseen, joka ajoittain tuhoutuu ja luodaan jälleen uudelleen.

Palatakseni siis lyhyesti kysymykseenne: määritelkää ensin päämääränne.

Kun olette päättäneet, mitä todella haluatte saavuttaa, silloin valitaan kyseiseen päämäärään sopiva prosessi eli, kuten sanoitte, uskonnollinen suuntaus. Sen päätätte itse.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, islamin korkein päämäärä on ikuinen autuus paratiisissa Tuomiopäivän jälkeen. Mitä he tarkalleen tarkoittavat paratiisilla, sitä en ryhdy kommentoimaan.

Vedalaisen käsityksen mukaan paratiisi ei kuitenkaan määritelmänsä perusteella voi olla ikuinen. Paratiisissa voidaan viipyä hyvin pitkän ajan, mutta ei ikuisesti, koska se kuuluu aineellisen maailman alueeseen, joka ajoittain tuhoutuu ja luodaan jälleen uudelleen.

Palatakseni siis lyhyesti kysymykseenne: määritelkää ensin päämääränne.

Kun olette päättäneet, mitä todella haluatte saavuttaa, silloin valitaan kyseiseen päämäärään sopiva prosessi eli, kuten sanoitte, uskonnollinen suuntaus. Sen päätätte itse.

Lue lisää

Seuraava kysymys.

"Kali-yugassa syntyy syntisiä ihmisiä. He toteuttavat syntisiä halujaan, koska muina aikoina se ei ole mahdollista."

Kyllä, kaikki on mahdollista.

Mutta missä nämä ihmiset olivat muina aikoina? Sielu on ikuisesti olemassa. Siis olinko minä Satya-yugassa ja muissa ajanjaksoissa, vai olinko "jäädytettynä"?
------------------

Transkriptio.

Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.
---------------------

V. K. Prabhu vastaa:


Ei ole mitään jäädytystä. Elävä olento voi kehittyä ajanjaksosta toiseen positiivisessa mielessä, tai hän voi asteittain rappeutua ajanjaksosta toiseen. Te voitte nousta tai laskea henkisen portaan asteikolla.

Siksi, jos elävä olento on kehittänyt juuri nämä alhaiset halut, ja hän haluaa niiden jatkuvaa toteutumista – ei vain satunnaista, sillä satunnainen toteutuminen olisi mahdollista missä tahansa ajanjaksossa – niin aina on ollut demoneja, kylmiä ihmisiä ja rikollisia kaikissa ajanjaksoissa, ymmärrättekö?

Siis yksittäistapauksina tämä olisi voitu saada aikaan missä tahansa ajassa. Mutta Kali-yugassa synti muuttuu enemmistön elämäntavaksi. Ei enää ole vain yksittäistapauksia, vaan enemmistön normaali elämäntapa.

He eivät ymmärrä, että he tekevät syntiä. Heille tämä tuntuu jo täysin normaalilta.

Jos ihminen on rappeutunut tähän pisteeseen, hän syntyy Kali-yugaan.

Nyt sanotte: "Missä minä olin ajanjaksojen välillä? Jos nyt minulla on Kali-yugan haluja, olinko silloin jäässä?"

Ei. Jos elävän olennon alhaiset halut eivät jossain hetkessä voi toteutua, koska siihen ei ole olemassa olosuhteita, niin koska karmamme on monikerroksinen...


Jos siihen hetkeen ei ole olosuhteita, niin koska karmamme on hyvin monikerroksista, Paramātmā sijoittaa teidät olosuhteisiin, jotka ovat nyt olemassa, joissa toteutuvat toiset karmalliset kerrokset. Ymmärrättekö?

Sillä karmoja on valtava määrä, todella paljon.

Sitten, kun tulee sopiva aika – ajanjakso, olosuhteet, joita voi kutsua "suotuisiksi" halujen toteutumiselle – te pääsette siihen tilanteeseen. Tai Paramātmā voi yksinkertaisesti siirtää sielun väliaikaiseen sūkṣma-tilaan.

Sūkṣma tarkoittaa ilmenemätöntä tilaa. Elävät olennot pysyvät ilmenemättöminä, kunnes olosuhteet kypsyvät. Sitten he voivat siirtyä ja toteuttaa halunsa.

Tätä sūkṣmatva-tilaa voidaan verrata anabioosiin tai eräänlaiseen tiedottomaan uneen, mutta tämä ei ole mikään jäädytys. "Jäädytys" ei ole oikea termi.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Seuraava kysymys.

"Kali-yugassa syntyy syntisiä ihmisiä. He toteuttavat syntisiä halujaan, koska muina aikoina se ei ole mahdollista."

Kyllä, kaikki on mahdollista.

Mutta missä nämä ihmiset olivat muina aikoina? Sielu on ikuisesti olemassa. Siis olinko minä Satya-yugassa ja muissa ajanjaksoissa, vai olinko "jäädytettynä"?
------------------

Transkriptio.

Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.
---------------------

V. K. Prabhu vastaa:


Ei ole mitään jäädytystä. Elävä olento voi kehittyä ajanjaksosta toiseen positiivisessa mielessä, tai hän voi asteittain rappeutua ajanjaksosta toiseen. Te voitte nousta tai laskea henkisen portaan asteikolla.

Siksi, jos elävä olento on kehittänyt juuri nämä alhaiset halut, ja hän haluaa niiden jatkuvaa toteutumista – ei vain satunnaista, sillä satunnainen toteutuminen olisi mahdollista missä tahansa ajanjaksossa – niin aina on ollut demoneja, kylmiä ihmisiä ja rikollisia kaikissa ajanjaksoissa, ymmärrättekö?

Siis yksittäistapauksina tämä olisi voitu saada aikaan missä tahansa ajassa. Mutta Kali-yugassa synti muuttuu enemmistön elämäntavaksi. Ei enää ole vain yksittäistapauksia, vaan enemmistön normaali elämäntapa.

He eivät ymmärrä, että he tekevät syntiä. Heille tämä tuntuu jo täysin normaalilta.

Jos ihminen on rappeutunut tähän pisteeseen, hän syntyy Kali-yugaan.

Nyt sanotte: "Missä minä olin ajanjaksojen välillä? Jos nyt minulla on Kali-yugan haluja, olinko silloin jäässä?"

Ei. Jos elävän olennon alhaiset halut eivät jossain hetkessä voi toteutua, koska siihen ei ole olemassa olosuhteita, niin koska karmamme on monikerroksinen...


Jos siihen hetkeen ei ole olosuhteita, niin koska karmamme on hyvin monikerroksista, Paramātmā sijoittaa teidät olosuhteisiin, jotka ovat nyt olemassa, joissa toteutuvat toiset karmalliset kerrokset. Ymmärrättekö?

Sillä karmoja on valtava määrä, todella paljon.

Sitten, kun tulee sopiva aika – ajanjakso, olosuhteet, joita voi kutsua "suotuisiksi" halujen toteutumiselle – te pääsette siihen tilanteeseen. Tai Paramātmā voi yksinkertaisesti siirtää sielun väliaikaiseen sūkṣma-tilaan.

Sūkṣma tarkoittaa ilmenemätöntä tilaa. Elävät olennot pysyvät ilmenemättöminä, kunnes olosuhteet kypsyvät. Sitten he voivat siirtyä ja toteuttaa halunsa.

Tätä sūkṣmatva-tilaa voidaan verrata anabioosiin tai eräänlaiseen tiedottomaan uneen, mutta tämä ei ole mikään jäädytys. "Jäädytys" ei ole oikea termi.

Lue lisää

“Miksi muinaisissa Vedoissa ei mainita Kṛṣṇaa?”

Vastaus:

Muinaisissa Vedoissa kyllä mainitaan Kṛṣṇa, mutta jotta sen voi nähdä, Vedoja täytyy lukea oikealla tavalla. Mitä ovat neljä pääasiallista Veda-kokoelmaa: Ṛg, Yajur, Sāma ja Atharva? Niitä voi kyllä löytää akateemisina painoksina ja lukea, mutta Vedoja ei varsinaisesti “lueta” niin kuin tavallista kirjaa.

Veda on kuin salaisuus, joka on suljettu seitsemän sinetin taakse. Se avautuu vain vedisen menetelmän kautta, ja tämä menetelmä on hyvin yksinkertainen: hyväksy guru. Ilman guruutta Vedojen tutkiminen, erityisesti näiden neljän Vedan, on erittäin vaikeaa.

Jos luulet, että voit vain avata elektronisen version ja hakutoiminnolla etsiä sanan “Kṛṣṇa”, ja koska et löydä sitä, päättelet että Kṛṣṇaa ei mainita Vedoissa – älä kiirehdi johtopäätöksiin.

Bhagavad-gītā sanoo: “Minä olen Om-kirjain vedisissä mantroissa.” Tämä Om esiintyy toistuvasti vedisissä mantroissa. Näin Kṛṣṇa on läsnä Vedoissa epäsuorasti, äänen ja merkityksen kautta.

Vedoja ei pidä ymmärtää pelkkinä teksteinä. Ne on tarkoitettu tiettyihin tarkoituksiin, ja niissä on kolme suurta osastoa: karma-kāṇḍa, jñāna-kāṇḍa ja bhakti-kāṇḍa.

Karma-kāṇḍa on suurin osa Vedoista, ja se on tarkoitettu niille, jotka haluavat materiaalisia hedelmiä. Jñāna-kāṇḍa on hieman pienempi ja tarkoitettu vapautumista etsiville. Bhakti-kāṇḍa on niille, jotka haluavat kehittää suhteen Jumalaan.

Suurin osa Vedoista käsittelee karma-kāṇḍaa, joten siellä Kṛṣṇa ei ole selvästi esillä. Mutta Upaniṣadeissa, jotka kuuluvat jñāna-kāṇḍaan, Kṛṣṇa esiintyy jo selkeämmin. Esimerkiksi tietyt Upaniṣadit kuvaavat Häntä suoraan.

Myös Ṛgvedassa on mantra:
“om tad viṣṇoḥ paramaṁ padaṁ sadā paśyanti sūrayaḥ”

Tämä tarkoittaa, että puolijumalat (sūrat) näkevät jatkuvasti Viṣṇun korkeimman aseman...
... Tässä Viṣṇu julistetaan korkeimmaksi.

On ymmärrettävä Viṣṇun ja Kṛṣṇan suhde. Brahmā itse selittää universumin luomista koskevissa teksteissä, että Mahā-Viṣṇu ja kaikki hänen muodot ovat Kṛṣṇan laajentumia. Näin saadaan kokonainen ja yhtenäinen kuva.

Śrīmad Bhāgavatam kutsuu Kṛṣṇaa nimellä “veda-guhya” – se, joka on piilotettu Vedoissa. Hän on ikään kuin luolaan kätketty tieto. Samoin Kṛṣṇa sydämessä (Paramātmana) on piilossa, emmekä näe Häntä suoraan.

Kṛṣṇa esiintyy Vedoissa myös epämääräisenä, ei-personaalisena äänenä. Hän pysyy piilossa Viṣṇun “takana”, koska useimmat ihmiset etsivät materiaalisia hedelmiä ja kääntyvät puolijumalien puoleen. Harva etsii Kṛṣṇaa rakkauden vuoksi.

Niille, jotka haluavat vapautumista tai aineellisia hedelmiä, Kṛṣṇa antaa mahdollisuuden palvoa puolijumalia. Mutta kun ihminen haluaa puhdasta rakkautta Jumalaan, silloin Kṛṣṇa paljastaa itsensä.

Bhagavad-gītā sanoo: “Vedaish cha sarvair aham eva vedyaḥ” – kaikkien Vedoiden tarkoitus on tuntea Minut.

Jos koko Vedojen tarkoitus on tuntea Kṛṣṇa, miksi sitten sanotaan, ettei Häntä mainita? Hänet kyllä mainitaan, mutta epäsuorasti ja asteittain paljastuvalla tavalla.

Eniten Kṛṣṇasta puhutaan kuitenkin Purānoissa, erityisesti sattvisissa Purānoissa kuten Śrīmad Bhāgavatam ja Padma Purāṇa.

Eräs opettaja kertoi, että hänen oppilaansa oli tyytymätön, koska hän ei ollut kuvannut suoraan Kṛṣṇaa ja Hänen palvelustaan. Hän kehotti kirjoittamaan erillisen teoksen, joka puhuu suoraan Jumalan persoonasta ja Hänen palvelemisestaan. Näin syntyi Bhagavad-gītān selitystraditio ja myöhemmät Purānat, joita kutsutaan Veda-kirjallisuuden kypsäksi hedelmäksi.

Purānat ovat Vedoja täydentävä osa – ei vähempiarvoinen, vaan täydentävä kuin kaulakorun lukko. Kaulakoru ei ole täydellinen ilman lukkoa. Lukko tekee kokonaisuuden käyttökelpoiseksi.

Ja tärkeä pointti on tämä: lukko tehdään samasta materiaalista kuin itse kaulakoru. Samoin Purānat ovat samaa vedistä tietoa, eivät eri asia. Siksi niiden merkitys, syvyys ja voima ovat täysin yhtäläiset Vedojen kanssa.

Anonyymi00150 kirjoitti:

“Miksi muinaisissa Vedoissa ei mainita Kṛṣṇaa?”

Vastaus:

Muinaisissa Vedoissa kyllä mainitaan Kṛṣṇa, mutta jotta sen voi nähdä, Vedoja täytyy lukea oikealla tavalla. Mitä ovat neljä pääasiallista Veda-kokoelmaa: Ṛg, Yajur, Sāma ja Atharva? Niitä voi kyllä löytää akateemisina painoksina ja lukea, mutta Vedoja ei varsinaisesti “lueta” niin kuin tavallista kirjaa.

Veda on kuin salaisuus, joka on suljettu seitsemän sinetin taakse. Se avautuu vain vedisen menetelmän kautta, ja tämä menetelmä on hyvin yksinkertainen: hyväksy guru. Ilman guruutta Vedojen tutkiminen, erityisesti näiden neljän Vedan, on erittäin vaikeaa.

Jos luulet, että voit vain avata elektronisen version ja hakutoiminnolla etsiä sanan “Kṛṣṇa”, ja koska et löydä sitä, päättelet että Kṛṣṇaa ei mainita Vedoissa – älä kiirehdi johtopäätöksiin.

Bhagavad-gītā sanoo: “Minä olen Om-kirjain vedisissä mantroissa.” Tämä Om esiintyy toistuvasti vedisissä mantroissa. Näin Kṛṣṇa on läsnä Vedoissa epäsuorasti, äänen ja merkityksen kautta.

Vedoja ei pidä ymmärtää pelkkinä teksteinä. Ne on tarkoitettu tiettyihin tarkoituksiin, ja niissä on kolme suurta osastoa: karma-kāṇḍa, jñāna-kāṇḍa ja bhakti-kāṇḍa.

Karma-kāṇḍa on suurin osa Vedoista, ja se on tarkoitettu niille, jotka haluavat materiaalisia hedelmiä. Jñāna-kāṇḍa on hieman pienempi ja tarkoitettu vapautumista etsiville. Bhakti-kāṇḍa on niille, jotka haluavat kehittää suhteen Jumalaan.

Suurin osa Vedoista käsittelee karma-kāṇḍaa, joten siellä Kṛṣṇa ei ole selvästi esillä. Mutta Upaniṣadeissa, jotka kuuluvat jñāna-kāṇḍaan, Kṛṣṇa esiintyy jo selkeämmin. Esimerkiksi tietyt Upaniṣadit kuvaavat Häntä suoraan.

Myös Ṛgvedassa on mantra:
“om tad viṣṇoḥ paramaṁ padaṁ sadā paśyanti sūrayaḥ”

Tämä tarkoittaa, että puolijumalat (sūrat) näkevät jatkuvasti Viṣṇun korkeimman aseman...
... Tässä Viṣṇu julistetaan korkeimmaksi.

On ymmärrettävä Viṣṇun ja Kṛṣṇan suhde. Brahmā itse selittää universumin luomista koskevissa teksteissä, että Mahā-Viṣṇu ja kaikki hänen muodot ovat Kṛṣṇan laajentumia. Näin saadaan kokonainen ja yhtenäinen kuva.

Śrīmad Bhāgavatam kutsuu Kṛṣṇaa nimellä “veda-guhya” – se, joka on piilotettu Vedoissa. Hän on ikään kuin luolaan kätketty tieto. Samoin Kṛṣṇa sydämessä (Paramātmana) on piilossa, emmekä näe Häntä suoraan.

Kṛṣṇa esiintyy Vedoissa myös epämääräisenä, ei-personaalisena äänenä. Hän pysyy piilossa Viṣṇun “takana”, koska useimmat ihmiset etsivät materiaalisia hedelmiä ja kääntyvät puolijumalien puoleen. Harva etsii Kṛṣṇaa rakkauden vuoksi.

Niille, jotka haluavat vapautumista tai aineellisia hedelmiä, Kṛṣṇa antaa mahdollisuuden palvoa puolijumalia. Mutta kun ihminen haluaa puhdasta rakkautta Jumalaan, silloin Kṛṣṇa paljastaa itsensä.

Bhagavad-gītā sanoo: “Vedaish cha sarvair aham eva vedyaḥ” – kaikkien Vedoiden tarkoitus on tuntea Minut.

Jos koko Vedojen tarkoitus on tuntea Kṛṣṇa, miksi sitten sanotaan, ettei Häntä mainita? Hänet kyllä mainitaan, mutta epäsuorasti ja asteittain paljastuvalla tavalla.

Eniten Kṛṣṇasta puhutaan kuitenkin Purānoissa, erityisesti sattvisissa Purānoissa kuten Śrīmad Bhāgavatam ja Padma Purāṇa.

Eräs opettaja kertoi, että hänen oppilaansa oli tyytymätön, koska hän ei ollut kuvannut suoraan Kṛṣṇaa ja Hänen palvelustaan. Hän kehotti kirjoittamaan erillisen teoksen, joka puhuu suoraan Jumalan persoonasta ja Hänen palvelemisestaan. Näin syntyi Bhagavad-gītān selitystraditio ja myöhemmät Purānat, joita kutsutaan Veda-kirjallisuuden kypsäksi hedelmäksi.

Purānat ovat Vedoja täydentävä osa – ei vähempiarvoinen, vaan täydentävä kuin kaulakorun lukko. Kaulakoru ei ole täydellinen ilman lukkoa. Lukko tekee kokonaisuuden käyttökelpoiseksi.

Ja tärkeä pointti on tämä: lukko tehdään samasta materiaalista kuin itse kaulakoru. Samoin Purānat ovat samaa vedistä tietoa, eivät eri asia. Siksi niiden merkitys, syvyys ja voima ovat täysin yhtäläiset Vedojen kanssa.

Lue lisää

Nyt muusta:

Tässä on Vedojen äänen poikkeuksellinen avaruus: se ei tarkastele olemassaoloa yhden ihmiselämän, yhden kansakunnan tai yhden historian mittakaavassa, vaan avaa näkymän aikaan, joka ylittää mielikuvituksemme. Se katsoo syntymää ja kuolemaa, luomista ja häviämistä, valoa ja pimeyttä, eikä näe niissä pelkästään katastrofia, vaan olemassaolon suuren rytmin. Saṃsāran näkökulmasta jokainen syntymä on jo uuden maailman alku ja jokainen kuolema yhden maailman loppu. Yksi keho päättyy, toinen alkaa; yksi identiteetti hajoaa, toinen rakentuu; yksi elämäntarina sulkeutuu ja toinen avautuu. Ihminen kuitenkin yrittää löytää pysyvyyttä kaiken tämän keskeltä. Hän katsoo muuttuvaa kehoa ja sanoo: “Tämä olen minä.” Hän katsoo nimeään, omaisuuttaan, asemaansa, saavutuksiaan, muistojaan ja ihmissuhteitaan ja sanoo: “Tämä olen minä.” Mutta aika kulkee niiden kaikkien läpi kuin tuuli metsän läpi. Se ei kysy lupaa. Se muuttaa kasvot, hajottaa suunnitelmat, vie nuoruuden, erottaa ihmiset, muuttaa valtakunnat raunioiksi ja lopulta ottaa myös kehon. Ja juuri tässä Vedojen viisaus osoittaa ihmiselle jotakin radikaalia: ongelma ei ole siinä, että maailma muuttuu. Muutos on maailman luonto. Ongelma on siinä, että ihminen vaatii muuttuvaa olemaan pysyvää. Hän yrittää rakentaa ikuisen kodin virtaavaan jokeen ja ihmettelee sitten, miksi vesi liikkuu. Veda ei lupaa, että saisimme pitää kaiken, mihin olemme kiintyneet. Se opettaa jotakin paljon suurempaa: älä etsi ikuista siitä, mikä syntyy, muuttuu ja kuolee. Tässä Vedojen viisauden loisto alkaa näkyä. Se ei yritä pelastaa ihmisen jokaista väliaikaista rakennelmaa ajalta, vaan vapauttaa ihmisen tarpeesta pitää niitä ikuisina.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Nyt muusta:

Tässä on Vedojen äänen poikkeuksellinen avaruus: se ei tarkastele olemassaoloa yhden ihmiselämän, yhden kansakunnan tai yhden historian mittakaavassa, vaan avaa näkymän aikaan, joka ylittää mielikuvituksemme. Se katsoo syntymää ja kuolemaa, luomista ja häviämistä, valoa ja pimeyttä, eikä näe niissä pelkästään katastrofia, vaan olemassaolon suuren rytmin. Saṃsāran näkökulmasta jokainen syntymä on jo uuden maailman alku ja jokainen kuolema yhden maailman loppu. Yksi keho päättyy, toinen alkaa; yksi identiteetti hajoaa, toinen rakentuu; yksi elämäntarina sulkeutuu ja toinen avautuu. Ihminen kuitenkin yrittää löytää pysyvyyttä kaiken tämän keskeltä. Hän katsoo muuttuvaa kehoa ja sanoo: “Tämä olen minä.” Hän katsoo nimeään, omaisuuttaan, asemaansa, saavutuksiaan, muistojaan ja ihmissuhteitaan ja sanoo: “Tämä olen minä.” Mutta aika kulkee niiden kaikkien läpi kuin tuuli metsän läpi. Se ei kysy lupaa. Se muuttaa kasvot, hajottaa suunnitelmat, vie nuoruuden, erottaa ihmiset, muuttaa valtakunnat raunioiksi ja lopulta ottaa myös kehon. Ja juuri tässä Vedojen viisaus osoittaa ihmiselle jotakin radikaalia: ongelma ei ole siinä, että maailma muuttuu. Muutos on maailman luonto. Ongelma on siinä, että ihminen vaatii muuttuvaa olemaan pysyvää. Hän yrittää rakentaa ikuisen kodin virtaavaan jokeen ja ihmettelee sitten, miksi vesi liikkuu. Veda ei lupaa, että saisimme pitää kaiken, mihin olemme kiintyneet. Se opettaa jotakin paljon suurempaa: älä etsi ikuista siitä, mikä syntyy, muuttuu ja kuolee. Tässä Vedojen viisauden loisto alkaa näkyä. Se ei yritä pelastaa ihmisen jokaista väliaikaista rakennelmaa ajalta, vaan vapauttaa ihmisen tarpeesta pitää niitä ikuisina.

Lue lisää

Se ei kysy ensimmäiseksi, milloin maailma loppuu, vaan kuka sinä olet sen keskellä. Keho muuttuu, mutta ihminen sanoo edelleen “minä”. Ajatukset muuttuvat, tunteet muuttuvat, muistot muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, mutta tietoisuus näyttää olevan läsnä muutoksen todistajana. Tässä ātmanin kysymys avautuu. Vedalainen viisaus ei tyydy sanomaan, että olet kehosi, koska keho muuttuu. Se ei tyydy sanomaan, että olet ajatuksesi, koska ajatukset tulevat ja menevät. Se ei tyydy sanomaan, että olet elämäntarinasi, koska tarina vaihtaa jatkuvasti muotoaan. Se osoittaa syvemmälle ja kysyy: mikä on se, joka tietää kaiken tämän muutoksen? Vedojen ääni nousee kauas tavallisen filosofisen pohdinnan yläpuolelle. Se ei käsittele ihmistä vain biologisena olentona, vaan tietoisuuden kantajana, jīvana, jonka todellisuutta ei voi tyhjentää kehon syntymään eikä kuolemaan. Siksi kuolema saa toisen merkityksen. Se ei ole vain kaiken olemassaolon loppu, vaan yhden aineellisen muodon päättyminen.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Se ei kysy ensimmäiseksi, milloin maailma loppuu, vaan kuka sinä olet sen keskellä. Keho muuttuu, mutta ihminen sanoo edelleen “minä”. Ajatukset muuttuvat, tunteet muuttuvat, muistot muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, mutta tietoisuus näyttää olevan läsnä muutoksen todistajana. Tässä ātmanin kysymys avautuu. Vedalainen viisaus ei tyydy sanomaan, että olet kehosi, koska keho muuttuu. Se ei tyydy sanomaan, että olet ajatuksesi, koska ajatukset tulevat ja menevät. Se ei tyydy sanomaan, että olet elämäntarinasi, koska tarina vaihtaa jatkuvasti muotoaan. Se osoittaa syvemmälle ja kysyy: mikä on se, joka tietää kaiken tämän muutoksen? Vedojen ääni nousee kauas tavallisen filosofisen pohdinnan yläpuolelle. Se ei käsittele ihmistä vain biologisena olentona, vaan tietoisuuden kantajana, jīvana, jonka todellisuutta ei voi tyhjentää kehon syntymään eikä kuolemaan. Siksi kuolema saa toisen merkityksen. Se ei ole vain kaiken olemassaolon loppu, vaan yhden aineellisen muodon päättyminen.

Lue lisää

Maailmat syntyvät, maailmat kestävät, maailmat purkautuvat; ajan valtava hengitys jatkuu. Ihminen näkee yhden aallon murtuvan ja huutaa: “Meri on loppunut.” Veda katsoo aaltoa ja merta yhtä aikaa. Tämä on sen suunnaton kauneus. Se opettaa ihmistä nostamaan katseensa oman hetkensä yläpuolelle. Se opettaa, ettei oma elämä ole koko todellisuus, ettei oma aikakausi ole koko historia, ettei oma planeetta ole olemassaolon mitta eikä oma kuolema ole välttämättä olemassaolon viimeinen sana. Vedojen viisaus on tässä mielessä universaalia juuri siksi, että sen syvimmät kysymykset eivät ole sidottuja yhteen historialliseen tilanteeseen: kuka olen, mistä tulen, miksi kärsin, mikä muuttuu, mikä pysyy, mitä kuolema merkitsee, mitä vapautuminen tarkoittaa ja mikä on tietoisuuden perimmäinen luonto? Nämä kysymykset syntyvät ihmisessä riippumatta siitä, istuuko hän muinaisessa metsässä, temppelissä, kaupungin kadulla tai modernin maailman keskellä. Ja siksi Vedojen ääni voi tuntua niin vanhalta ja samalla niin hämmästyttävän tuoreelta. Se ei tarvitse nykyaikaista katastrofia osoittaakseen katoavaisuuden. Se näkee katoavaisuuden kaikkialla. Se näkee sen aamunkoitossa, joka muuttuu päiväksi; päivässä, joka muuttuu illaksi; nuoressa kehossa, joka muuttuu vanhaksi; lapsessa, joka muuttuu aikuiseksi; ajatuksessa, joka syntyy ja kuolee mielessä.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Maailmat syntyvät, maailmat kestävät, maailmat purkautuvat; ajan valtava hengitys jatkuu. Ihminen näkee yhden aallon murtuvan ja huutaa: “Meri on loppunut.” Veda katsoo aaltoa ja merta yhtä aikaa. Tämä on sen suunnaton kauneus. Se opettaa ihmistä nostamaan katseensa oman hetkensä yläpuolelle. Se opettaa, ettei oma elämä ole koko todellisuus, ettei oma aikakausi ole koko historia, ettei oma planeetta ole olemassaolon mitta eikä oma kuolema ole välttämättä olemassaolon viimeinen sana. Vedojen viisaus on tässä mielessä universaalia juuri siksi, että sen syvimmät kysymykset eivät ole sidottuja yhteen historialliseen tilanteeseen: kuka olen, mistä tulen, miksi kärsin, mikä muuttuu, mikä pysyy, mitä kuolema merkitsee, mitä vapautuminen tarkoittaa ja mikä on tietoisuuden perimmäinen luonto? Nämä kysymykset syntyvät ihmisessä riippumatta siitä, istuuko hän muinaisessa metsässä, temppelissä, kaupungin kadulla tai modernin maailman keskellä. Ja siksi Vedojen ääni voi tuntua niin vanhalta ja samalla niin hämmästyttävän tuoreelta. Se ei tarvitse nykyaikaista katastrofia osoittaakseen katoavaisuuden. Se näkee katoavaisuuden kaikkialla. Se näkee sen aamunkoitossa, joka muuttuu päiväksi; päivässä, joka muuttuu illaksi; nuoressa kehossa, joka muuttuu vanhaksi; lapsessa, joka muuttuu aikuiseksi; ajatuksessa, joka syntyy ja kuolee mielessä.

Lue lisää

Siksi “maailmanloppu” voi olla myös hengellinen kuva. Se voi tarkoittaa sen maailman loppua, jonka ego rakensi. Sen maailman, jossa minä olen vain kehoni, nimeni, menneisyyteni, omaisuuteni, asemani ja muiden mielipiteet. Kun tämä maailma alkaa hajota, ihminen saattaa ensin tuntea kauhua. Mutta jos hän pysyy hiljaa, hän voi huomata jotakin ihmeellistä: maailma ei kadonnutkaan. Vain hänen harhansa siitä muuttui. Puu seisoo edelleen. Taivas on edelleen olemassa. Ihmiset hengittävät. Aurinko nousee. Mutta katse on toinen. Ihminen ei enää kysy vain: “Miten voin pitää tämän?” Hän alkaa kysyä: “Mitä tämä todella on?” Hän ei enää kysy vain: “Kuinka kauan saan omistaa tämän?” Hän alkaa kysyä: “Miksi luulin, että omistaminen voisi tehdä minut ikuiseksi?” Tässä on Vedojen majesteettinen käänne: maailman ei tarvitse tuhoutua, jotta ihminen voisi vapautua. Hänen harhansa täytyy tuhoutua. Hänen väärä käsityksensä itsestään täytyy päättyä. Hänen pakkomielteensä pysyvyyteen täytyy hiljentyä. Ja silloin lause “seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen” muuttuu lähes pyhäksi leikiksi. Maailma loppuu? Hyvä. Katsotaan, mitä oikeastaan loppui. Keho? Aikakausi? Kaupunki? Sivilisaatio? Yksi kosminen sykli? Vai ehkä vain se kuvitelma, että nämä kaikki olivat ikuisia? Jos vain väliaikainen loppui, silloin todellisuus ei loppunut. Jos väärä identiteetti loppui, silloin ehkä opetus vasta alkoi.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Siksi “maailmanloppu” voi olla myös hengellinen kuva. Se voi tarkoittaa sen maailman loppua, jonka ego rakensi. Sen maailman, jossa minä olen vain kehoni, nimeni, menneisyyteni, omaisuuteni, asemani ja muiden mielipiteet. Kun tämä maailma alkaa hajota, ihminen saattaa ensin tuntea kauhua. Mutta jos hän pysyy hiljaa, hän voi huomata jotakin ihmeellistä: maailma ei kadonnutkaan. Vain hänen harhansa siitä muuttui. Puu seisoo edelleen. Taivas on edelleen olemassa. Ihmiset hengittävät. Aurinko nousee. Mutta katse on toinen. Ihminen ei enää kysy vain: “Miten voin pitää tämän?” Hän alkaa kysyä: “Mitä tämä todella on?” Hän ei enää kysy vain: “Kuinka kauan saan omistaa tämän?” Hän alkaa kysyä: “Miksi luulin, että omistaminen voisi tehdä minut ikuiseksi?” Tässä on Vedojen majesteettinen käänne: maailman ei tarvitse tuhoutua, jotta ihminen voisi vapautua. Hänen harhansa täytyy tuhoutua. Hänen väärä käsityksensä itsestään täytyy päättyä. Hänen pakkomielteensä pysyvyyteen täytyy hiljentyä. Ja silloin lause “seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen” muuttuu lähes pyhäksi leikiksi. Maailma loppuu? Hyvä. Katsotaan, mitä oikeastaan loppui. Keho? Aikakausi? Kaupunki? Sivilisaatio? Yksi kosminen sykli? Vai ehkä vain se kuvitelma, että nämä kaikki olivat ikuisia? Jos vain väliaikainen loppui, silloin todellisuus ei loppunut. Jos väärä identiteetti loppui, silloin ehkä opetus vasta alkoi.

Lue lisää

Ja juuri siinä on vedalaisen viisauden hienous. Se ei kysy ensisijaisesti: “Milloin maailma loppuu?” Se kysyy: “Milloin unohduksesi loppuu?”

Ja vielä syvemmälle: “Milloin muistat jälleen, kuka olet?” Silloin maailmanloppu ei ole enää uhka. Se voi olla herääminen. Ja siksi — seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen. Ehkä juuri silloin se on ensimmäisen kerran todella alkanut.

Kysymys ei ole enää siitä, milloin universumin fysikaalinen järjestys purkautuu, vaan siitä, milloin tietoisuuden syvin väärinluenta lakkaa. Ihminen pitää minuuden jatkuvuutta itsestään selvänä, vaikka neurobiologinen organismi, psyykkinen sisältö ja autobiografinen identiteetti ovat jatkuvassa muutoksessa. Vedānta kysyy, onko tämä muuttuva kokonaisuus todella se, mitä kutsumme “minäksi”, vai onko kyseessä vain kokemuksen kerrostunut representaatio. Silloin “maailmanloppu” voidaan ymmärtää epistemologisena murroksena: vanha tapa jäsentää todellisuutta menettää selitysvoimansa. Avidyā ei ole vain tietämättömyyttä, vaan virheellinen identifikaatio.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Kysymys ei ole enää siitä, milloin universumin fysikaalinen järjestys purkautuu, vaan siitä, milloin tietoisuuden syvin väärinluenta lakkaa. Ihminen pitää minuuden jatkuvuutta itsestään selvänä, vaikka neurobiologinen organismi, psyykkinen sisältö ja autobiografinen identiteetti ovat jatkuvassa muutoksessa. Vedānta kysyy, onko tämä muuttuva kokonaisuus todella se, mitä kutsumme “minäksi”, vai onko kyseessä vain kokemuksen kerrostunut representaatio. Silloin “maailmanloppu” voidaan ymmärtää epistemologisena murroksena: vanha tapa jäsentää todellisuutta menettää selitysvoimansa. Avidyā ei ole vain tietämättömyyttä, vaan virheellinen identifikaatio.

Lue lisää

Ja ehkä kaikkein syvin kysymys ei siksi ole, milloin maailma päättyy, vaan milloin tietoisuus vapautuu tavasta, jolla se on rakentanut maailman ja itsensä. Silloin loppu ei ole annihilaatio, vaan havaintorakenteen muutos — ei olemassaolon sammuminen, vaan väärän tulkinnan sammuminen.

Seuraava luento alkaa vasta “maailmanlopun” jälkeen: vasta kun vanha käsitys todellisuudesta on hajonnut, voidaan kysyä ensimmäisen kerran ilman sitä vääristävää kehystä, kuka todella kokee, kuka todella tietää ja mitä tietoisuus pohjimmiltaan on.