Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen

Sykli ei kuitenkaan ole kylmä mekaaninen järjestelmä. Aika ei ole kasvoton voima, vaan osa Jumalan energiaa. Siksi maailmankaikkeuden liike ei ole sattumanvaraista kaaosta, vaan jumalallisen tietoisuuden ylläpitämä rytmi. Jokainen loppu sisältää jo uuden alun. Kun yksi aikakausi rappeutuu, toinen valmistautuu syntymään sen sisällä hiljaa ja näkymättömästi.
Ihmisen pelko maailmanlopusta syntyy siitä, että hän samaistaa itsensä väliaikaisiin rakenteisiin. Hän uskoo olevansa tämä nykyinen maailma, tämä yhteiskunta, tämä keho, tämä historiallinen hetki. Kun jokin niistä alkaa horjua, tuntuu kuin koko todellisuus olisi romahtamassa. Mutta filosofiassamme sielu ei kuulu ajalle samalla tavalla kuin materia kuuluu. Kehot vaihtuvat, sivilisaatiot nousevat ja katoavat, universumit syntyvät ja liukenevat takaisin alkuperäänsä — mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Sykli ei kuitenkaan ole kylmä mekaaninen järjestelmä. Aika ei ole kasvoton voima, vaan osa Jumalan energiaa. Siksi maailmankaikkeuden liike ei ole sattumanvaraista kaaosta, vaan jumalallisen tietoisuuden ylläpitämä rytmi. Jokainen loppu sisältää jo uuden alun. Kun yksi aikakausi rappeutuu, toinen valmistautuu syntymään sen sisällä hiljaa ja näkymättömästi.
Ihmisen pelko maailmanlopusta syntyy siitä, että hän samaistaa itsensä väliaikaisiin rakenteisiin. Hän uskoo olevansa tämä nykyinen maailma, tämä yhteiskunta, tämä keho, tämä historiallinen hetki. Kun jokin niistä alkaa horjua, tuntuu kuin koko todellisuus olisi romahtamassa. Mutta filosofiassamme sielu ei kuulu ajalle samalla tavalla kuin materia kuuluu. Kehot vaihtuvat, sivilisaatiot nousevat ja katoavat, universumit syntyvät ja liukenevat takaisin alkuperäänsä — mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan.

Lue lisää

Siksi maailmanlopun hysteriassa on jotain tragikoomista. Ihminen pelkää muutosta samalla hetkellä, kun koko hänen elämänsä on jo jatkuvaa muutosta. Jokainen päivä sisältää pieniä loppuja: lapsuus päättyy, ihmissuhteet muuttuvat, ajatukset kuolevat ja syntyvät uudelleen. Silti mieli kuvittelee, että juuri jokin suuri ulkoinen tapahtuma olisi “todellinen loppu”.
Materiaalisessa maailmassa ei oikeastaan ole pysyvyyttä, jota voisi menettää. Maya, väliaikainen energia, rakentaa jatkuvasti muotoja, jotka hajoavat ajan mukana. Tämä ei kuitenkaan ole virhe kosmisessa järjestelmässä vaan sen ominaisuus. Hajoaminen tekee mahdolliseksi uudistumisen. Ilman loppua ei olisi syntymää, eikä ilman katoamista voisi olla transformaatiota.
Tästä näkökulmasta maailmanlopun ennustukset paljastavat enemmän ihmismielestä kuin universumista. Ne kertovat ihmisen tarpeesta löytää draamaa, lopullisuutta ja kontrollia. Mutta vedalainen viisaus vastaa tähän lähes lempeällä hymyllä: universumi ei lopu niin helposti. Se vain vaihtaa muotoa.
Mikään ei katoa absoluuttisesti. Ei maailma, ei tietoisuus, ei olemassaolo. On vain sykli, jossa vanha väistyy uuden tieltä, aivan kuten yö ei ole päivän vastakohta vaan sen välttämätön kumppani. Loppu ei siis ole virhe tai tragedia. Se on rytminvaihdos.
Kun ihminen ymmärtää tämän, maailmanlopun pelko alkaa menettää otettaan. Tilalle tulee toinen tunne: osallistuminen johonkin paljon suurempaan ja vanhempaan kuin yksittäinen historiallinen hetki. Universaalinen aika ei kiirehdi kohti tuhoa. Se kiertää, hengittää ja palaa aina takaisin itseensä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Siksi maailmanlopun hysteriassa on jotain tragikoomista. Ihminen pelkää muutosta samalla hetkellä, kun koko hänen elämänsä on jo jatkuvaa muutosta. Jokainen päivä sisältää pieniä loppuja: lapsuus päättyy, ihmissuhteet muuttuvat, ajatukset kuolevat ja syntyvät uudelleen. Silti mieli kuvittelee, että juuri jokin suuri ulkoinen tapahtuma olisi “todellinen loppu”.
Materiaalisessa maailmassa ei oikeastaan ole pysyvyyttä, jota voisi menettää. Maya, väliaikainen energia, rakentaa jatkuvasti muotoja, jotka hajoavat ajan mukana. Tämä ei kuitenkaan ole virhe kosmisessa järjestelmässä vaan sen ominaisuus. Hajoaminen tekee mahdolliseksi uudistumisen. Ilman loppua ei olisi syntymää, eikä ilman katoamista voisi olla transformaatiota.
Tästä näkökulmasta maailmanlopun ennustukset paljastavat enemmän ihmismielestä kuin universumista. Ne kertovat ihmisen tarpeesta löytää draamaa, lopullisuutta ja kontrollia. Mutta vedalainen viisaus vastaa tähän lähes lempeällä hymyllä: universumi ei lopu niin helposti. Se vain vaihtaa muotoa.
Mikään ei katoa absoluuttisesti. Ei maailma, ei tietoisuus, ei olemassaolo. On vain sykli, jossa vanha väistyy uuden tieltä, aivan kuten yö ei ole päivän vastakohta vaan sen välttämätön kumppani. Loppu ei siis ole virhe tai tragedia. Se on rytminvaihdos.
Kun ihminen ymmärtää tämän, maailmanlopun pelko alkaa menettää otettaan. Tilalle tulee toinen tunne: osallistuminen johonkin paljon suurempaan ja vanhempaan kuin yksittäinen historiallinen hetki. Universaalinen aika ei kiirehdi kohti tuhoa. Se kiertää, hengittää ja palaa aina takaisin itseensä.

Lue lisää

Aika muistuttaa enemmän valtavaa hengitystä, sykettä, jossa universumit syntyvät, kasvavat, rappeutuvat ja vetäytyvät jälleen pois näkyvästä todellisuudesta. Se, mikä ihmisestä näyttää lopulta, on tässä näkökulmassa vain yksi rytminvaihdos äärettömässä kierrossa. Aamu muuttuu yöksi, yö aamuksi, aikakaudet vaihtuvat toisiinsa samalla tavalla kuin vuodenajat seuraavat toisiaan ilman todellista alkua tai loppua.
Materiaalisella maailmalla ei siksi ole pysyvää olemusta. Kaupungit nousevat ja katoavat, sivilisaatiot unohtuvat, kehot vanhenevat ja hajoavat ajan mukana. Kaikki näkyvä liikkuu jatkuvasti kohti muutosta. Ihminen kuitenkin rakentaa identiteettinsä juuri näiden katoavien rakenteiden ympärille. Hän sanoo: tämä on minun elämäni, minun kehoni, minun maailmani. Ja juuri tästä syntyy pelko. Kun väliaikainen alkaa hajota, ihminen kokee kuin hänen oma olemassaolonsa olisi uhattuna.
Perinteemme kuvaa tätä harhaa mayaksi — energiaksi, joka saa tietoisuuden samaistumaan siihen, mikä ei ole pysyvää. Maya ei tarkoita, että maailma olisi täysin epätodellinen, vaan että ihminen näkee sen vääristyneesti. Hän pitää ohimenevää ikuisena ja unohtaa sen, mikä todella jatkuu ajan yli.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Aika muistuttaa enemmän valtavaa hengitystä, sykettä, jossa universumit syntyvät, kasvavat, rappeutuvat ja vetäytyvät jälleen pois näkyvästä todellisuudesta. Se, mikä ihmisestä näyttää lopulta, on tässä näkökulmassa vain yksi rytminvaihdos äärettömässä kierrossa. Aamu muuttuu yöksi, yö aamuksi, aikakaudet vaihtuvat toisiinsa samalla tavalla kuin vuodenajat seuraavat toisiaan ilman todellista alkua tai loppua.
Materiaalisella maailmalla ei siksi ole pysyvää olemusta. Kaupungit nousevat ja katoavat, sivilisaatiot unohtuvat, kehot vanhenevat ja hajoavat ajan mukana. Kaikki näkyvä liikkuu jatkuvasti kohti muutosta. Ihminen kuitenkin rakentaa identiteettinsä juuri näiden katoavien rakenteiden ympärille. Hän sanoo: tämä on minun elämäni, minun kehoni, minun maailmani. Ja juuri tästä syntyy pelko. Kun väliaikainen alkaa hajota, ihminen kokee kuin hänen oma olemassaolonsa olisi uhattuna.
Perinteemme kuvaa tätä harhaa mayaksi — energiaksi, joka saa tietoisuuden samaistumaan siihen, mikä ei ole pysyvää. Maya ei tarkoita, että maailma olisi täysin epätodellinen, vaan että ihminen näkee sen vääristyneesti. Hän pitää ohimenevää ikuisena ja unohtaa sen, mikä todella jatkuu ajan yli.

Lue lisää

Sillä sielu, atma, ei kuulu samalla tavalla aineen kiertokulkuun kuin ruumis kuuluu. Kehot vaihtuvat, ajat muuttuvat ja kokonaiset universumit voivat hävitä näkyvästä olemassaolosta, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa matkaansa niiden läpi. Materiaalinen häviäminen ei siis ole absoluuttinen loppu. Se on muodonmuutos, siirtymä yhdestä vaiheesta toiseen. Kuolema ei ole täydellinen katoaminen sen enempää kuin yö on auringon lopullinen tuhoutuminen.
Perinteemme ei pysähdy pelkkään sykliajatteluun. Universumin loputtomat kierrot eivät itsessään ole elämän päämäärä. Ne kuuluvat samsaraan, materiaalisen olemassaolon jatkuvaan kiertoon, jossa syntymä ja kuolema seuraavat toisiaan yhä uudelleen. Ihminen voi viettää lukemattomia elämiä tämän pyörän sisällä, etsien pysyvyyttä maailmasta, joka ei koskaan pysy paikallaan.
Siksi todellinen tavoite ei ole oppia vain hyväksymään universaaliset syklit, vaan ylittää ne. Vapautuminen ei synny pelkästä filosofisesta ymmärryksestä, vaan bhaktista.

Tämän vuoksi maailma meille ei ole kylmä koneisto, joka pyörii sattumanvaraisesti tyhjyydessä.
Ja ehkä juuri siinä tämän filosofian hiljainen lohtu lepää. Maailmat voivat hajota, aikakaudet päättyä ja tähdet sammua, mutta mikään näistä ei kosketa sielun todellista olemusta. Se, mikä on ikuista, ei katoa ajan mukana. Loppu ei ole absoluuttinen tuho, vaan ovi seuraavaan vaiheeseen, sykli jatkuu aina, mutta tietoisuus voi lopulta oppia näkemään sen yli.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Sillä sielu, atma, ei kuulu samalla tavalla aineen kiertokulkuun kuin ruumis kuuluu. Kehot vaihtuvat, ajat muuttuvat ja kokonaiset universumit voivat hävitä näkyvästä olemassaolosta, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa matkaansa niiden läpi. Materiaalinen häviäminen ei siis ole absoluuttinen loppu. Se on muodonmuutos, siirtymä yhdestä vaiheesta toiseen. Kuolema ei ole täydellinen katoaminen sen enempää kuin yö on auringon lopullinen tuhoutuminen.
Perinteemme ei pysähdy pelkkään sykliajatteluun. Universumin loputtomat kierrot eivät itsessään ole elämän päämäärä. Ne kuuluvat samsaraan, materiaalisen olemassaolon jatkuvaan kiertoon, jossa syntymä ja kuolema seuraavat toisiaan yhä uudelleen. Ihminen voi viettää lukemattomia elämiä tämän pyörän sisällä, etsien pysyvyyttä maailmasta, joka ei koskaan pysy paikallaan.
Siksi todellinen tavoite ei ole oppia vain hyväksymään universaaliset syklit, vaan ylittää ne. Vapautuminen ei synny pelkästä filosofisesta ymmärryksestä, vaan bhaktista.

Tämän vuoksi maailma meille ei ole kylmä koneisto, joka pyörii sattumanvaraisesti tyhjyydessä.
Ja ehkä juuri siinä tämän filosofian hiljainen lohtu lepää. Maailmat voivat hajota, aikakaudet päättyä ja tähdet sammua, mutta mikään näistä ei kosketa sielun todellista olemusta. Se, mikä on ikuista, ei katoa ajan mukana. Loppu ei ole absoluuttinen tuho, vaan ovi seuraavaan vaiheeseen, sykli jatkuu aina, mutta tietoisuus voi lopulta oppia näkemään sen yli.

Lue lisää

Koska loppu on alku.

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta). Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta - Atlantis – aika), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta, elämän kesto 10 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).


Maailmankaikkeus ei kulje kohti yhtä lopullista päätepistettä, vaan liikkuu sykleissä, jotka muistuttavat hengitystä. Luominen ja häviäminen seuraavat toisiaan yhtä luonnollisesti kuin sisään- ja uloshengitys. Avaruus on olemassa ajassa, mutta aika itse ei ole suora viiva. Se ei ala yhdestä hetkestä päättyäkseen toiseen, vaan kiertää jatkuvasti takaisin itseensä.
Siksi ajan symboliksi kuvataan käärme, joka nielee omaa häntäänsä. Menneisyys palaa tulevaisuuden kautta takaisin alkuunsa. Sama rytmi näkyy kaikkialla luonnossa. Kellon viisarit palaavat samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen. Päivä muuttuu yöksi ja yö jälleen päiväksi. Vuodenajat kiertävät lakkaamatta. Ihmisen elämässäkin toistuvat kasvun, kukoistuksen ja katoamisen vaiheet. Kaikki liikkuu sykleissä, pienistä suurimpiin.


Nämä syklit ulottuvat käsittämättömän suuriin aikamittakaavoihin. Pienempää kosmista sykliä kutsutaan mahayugaksi, joka koostuu neljästä aikakaudesta. Jokainen niistä kuvaa tietoisuuden asteittaista muutosta ja maailman henkisen laadun heikkenemistä.
Ensimmäinen aikakausi on satya-yuga, totuuden aikakausi, jolloin ihmiset elävät harmoniassa dharman kanssa. Tietoisuus on kirkas, elämä pitkä ja ihmisen yhteys jumalalliseen luonnollinen. Tätä seuraa treta-yuga, jolloin täydellinen tasapaino alkaa hitaasti heikentyä. Sitten tulee dvapara-yuga, jolloin ihmiset menettävät vielä enemmän sisäistä ymmärrystään ja elämä lyhenee. Lopulta alkaa kali-yuga, nykyinen aikakautemme — riidan, hämmennyksen aika.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Koska loppu on alku.

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta). Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta - Atlantis – aika), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta, elämän kesto 10 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).


Maailmankaikkeus ei kulje kohti yhtä lopullista päätepistettä, vaan liikkuu sykleissä, jotka muistuttavat hengitystä. Luominen ja häviäminen seuraavat toisiaan yhtä luonnollisesti kuin sisään- ja uloshengitys. Avaruus on olemassa ajassa, mutta aika itse ei ole suora viiva. Se ei ala yhdestä hetkestä päättyäkseen toiseen, vaan kiertää jatkuvasti takaisin itseensä.
Siksi ajan symboliksi kuvataan käärme, joka nielee omaa häntäänsä. Menneisyys palaa tulevaisuuden kautta takaisin alkuunsa. Sama rytmi näkyy kaikkialla luonnossa. Kellon viisarit palaavat samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen. Päivä muuttuu yöksi ja yö jälleen päiväksi. Vuodenajat kiertävät lakkaamatta. Ihmisen elämässäkin toistuvat kasvun, kukoistuksen ja katoamisen vaiheet. Kaikki liikkuu sykleissä, pienistä suurimpiin.


Nämä syklit ulottuvat käsittämättömän suuriin aikamittakaavoihin. Pienempää kosmista sykliä kutsutaan mahayugaksi, joka koostuu neljästä aikakaudesta. Jokainen niistä kuvaa tietoisuuden asteittaista muutosta ja maailman henkisen laadun heikkenemistä.
Ensimmäinen aikakausi on satya-yuga, totuuden aikakausi, jolloin ihmiset elävät harmoniassa dharman kanssa. Tietoisuus on kirkas, elämä pitkä ja ihmisen yhteys jumalalliseen luonnollinen. Tätä seuraa treta-yuga, jolloin täydellinen tasapaino alkaa hitaasti heikentyä. Sitten tulee dvapara-yuga, jolloin ihmiset menettävät vielä enemmän sisäistä ymmärrystään ja elämä lyhenee. Lopulta alkaa kali-yuga, nykyinen aikakautemme — riidan, hämmennyksen aika.

Lue lisää

Mutta juuri tässä piilee mayan voima. Maya saa ihmisen uskomaan, että muuttuva maailma voisi tarjota pysyvän turvan. Hän rakentaa identiteettinsä kehoon, asemaan tai aikakauteen, vaikka kaikki ne kuuluvat ajan virtaan. Kun jokin alkaa hajota, ihminen kokee sen katastrofina, koska hän on unohtanut oman todellisen luontonsa.
Mutta atma, ei kuitenkaan kuulu tähän jatkuvaan hajoamisen prosessiin. Kehot syntyvät ja kuolevat, maailmat ilmestyvät ja katoavat, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan kaiken muutoksen läpi. Siksi materiaalinen loppu ei ole absoluuttinen loppu. Se on siirtymä, muodonmuutos, rytmin seuraava vaihe.
Silti vedalainen filosofia ei opeta, että sielun tarkoitus olisi vain kiertää loputtomasti näissä sykleissä.

Universumi ei ole sattumanvarainen koneisto, vaan elävä järjestys, jonka taustalla on persoonallinen jumalallinen todellisuus.
Kun ihminen alkaa nähdä tämän, maailmanlopun ajatus muuttuu. Loppu ei enää näyttäydy täydellisenä tuhona, vaan oviaukona seuraavaan vaiheeseen. Kuten yö valmistaa maailman aamua varten, myös häviäminen valmistaa uuden syntymistä. Universumi ei pysähdy. Se hengittää, sykkii ja palaa jatkuvasti takaisin itseensä.
Koska loppu on aina myös alku.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Mutta juuri tässä piilee mayan voima. Maya saa ihmisen uskomaan, että muuttuva maailma voisi tarjota pysyvän turvan. Hän rakentaa identiteettinsä kehoon, asemaan tai aikakauteen, vaikka kaikki ne kuuluvat ajan virtaan. Kun jokin alkaa hajota, ihminen kokee sen katastrofina, koska hän on unohtanut oman todellisen luontonsa.
Mutta atma, ei kuitenkaan kuulu tähän jatkuvaan hajoamisen prosessiin. Kehot syntyvät ja kuolevat, maailmat ilmestyvät ja katoavat, mutta tietoisuuden perimmäinen olemus jatkaa olemassaoloaan kaiken muutoksen läpi. Siksi materiaalinen loppu ei ole absoluuttinen loppu. Se on siirtymä, muodonmuutos, rytmin seuraava vaihe.
Silti vedalainen filosofia ei opeta, että sielun tarkoitus olisi vain kiertää loputtomasti näissä sykleissä.

Universumi ei ole sattumanvarainen koneisto, vaan elävä järjestys, jonka taustalla on persoonallinen jumalallinen todellisuus.
Kun ihminen alkaa nähdä tämän, maailmanlopun ajatus muuttuu. Loppu ei enää näyttäydy täydellisenä tuhona, vaan oviaukona seuraavaan vaiheeseen. Kuten yö valmistaa maailman aamua varten, myös häviäminen valmistaa uuden syntymistä. Universumi ei pysähdy. Se hengittää, sykkii ja palaa jatkuvasti takaisin itseensä.
Koska loppu on aina myös alku.

Lue lisää

Ei siitä, milloin maailma katoaa. vaan siitä, mikä ihmisessä oikeastaan koskaan oli todellista.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ei siitä, milloin maailma katoaa. vaan siitä, mikä ihmisessä oikeastaan koskaan oli todellista.

Bhaktissa korostuu - ei uuden identiteetin rakentaminen, vaan oman alkuperäisen muistaminen.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Bhaktissa korostuu - ei uuden identiteetin rakentaminen, vaan oman alkuperäisen muistaminen.

Siksi meille maailmanlopun pelko alkaa näyttää erilaiselta. Yksikään katastrofi ei enää ole suurin uhka. Suurin tragedia olisi elää koko elämä unohtaen oman todellisen luontonsa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Siksi meille maailmanlopun pelko alkaa näyttää erilaiselta. Yksikään katastrofi ei enää ole suurin uhka. Suurin tragedia olisi elää koko elämä unohtaen oman todellisen luontonsa.

Lue lisää

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille.
Unohtaminen ei ole pieni henkinen virhe. Se on tila, jossa tietoisuus alkaa pitää itseään erillisenä kokonaisuudesta, johon se alun perin kuuluu.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille.
Unohtaminen ei ole pieni henkinen virhe. Se on tila, jossa tietoisuus alkaa pitää itseään erillisenä kokonaisuudesta, johon se alun perin kuuluu.

Lue lisää

Materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Koko samsaran liike — halu, pelko, kiintymys, kilpailu ja kärsimys — saa voimansa siitä, että jīva etsii kokonaisuutta maailmasta, joka ei kykene täysin heijastamaan sen alkuperäistä

Anonyymi00012 kirjoitti:

Materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Koko samsaran liike — halu, pelko, kiintymys, kilpailu ja kärsimys — saa voimansa siitä, että jīva etsii kokonaisuutta maailmasta, joka ei kykene täysin heijastamaan sen alkuperäistä

Lue lisää

Jīva on ikuinen ja persoonallinen. Jokaisella on oma ikuinen svarūpa eli alkuperäinen identiteetti. Aineellisessa maailmassa tämä identiteetti peittyy mayan vaikutuksesta.
Bhakti herättää vähitellen tämän alkuperäisen identiteetin uudelleen.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Jīva on ikuinen ja persoonallinen. Jokaisella on oma ikuinen svarūpa eli alkuperäinen identiteetti. Aineellisessa maailmassa tämä identiteetti peittyy mayan vaikutuksesta.
Bhakti herättää vähitellen tämän alkuperäisen identiteetin uudelleen.

Lue lisää

Tämän vuoksi maailma ei näyttäydy meille pelkkänä kosmisena koneena, joka pyörii välinpitämättömästi omien lakiensa mukaan. Sen taustalla nähdään tietoisuus, tarkoitus ja jumalallinen alkuperä. Aika itse kuuluu Jumalan energiaan, mutta sielu ei ole tarkoitettu jäämään ikuisesti ajan pyörän vangiksi. Samsaran loputon kierto — syntymä, kuolema, jälleensyntymä, rakentuminen ja hajoaminen — ei ole koti, vaan tila, jossa tietoisuus on unohtanut oman todellisen asemansa.

Ja juuri tässä kohdin maailmanlopun pelko saa syvemmän merkityksen.

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tämän vuoksi maailma ei näyttäydy meille pelkkänä kosmisena koneena, joka pyörii välinpitämättömästi omien lakiensa mukaan. Sen taustalla nähdään tietoisuus, tarkoitus ja jumalallinen alkuperä. Aika itse kuuluu Jumalan energiaan, mutta sielu ei ole tarkoitettu jäämään ikuisesti ajan pyörän vangiksi. Samsaran loputon kierto — syntymä, kuolema, jälleensyntymä, rakentuminen ja hajoaminen — ei ole koti, vaan tila, jossa tietoisuus on unohtanut oman todellisen asemansa.

Ja juuri tässä kohdin maailmanlopun pelko saa syvemmän merkityksen.

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Lue lisää

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin kaikki, minkä varaan hän on rakentanut käsityksensä itsestään, alkaa hajota: keho vanhenee, yhteiskunnat muuttuvat, ideologiat katoavat, ihmissuhteet päättyvät ja lopulta myös oma nimi unohtuu historian mukana. Mieli yrittää epätoivoisesti löytää jotakin pysyvää maailmasta, jonka luonne on jatkuva muutos.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin kaikki, minkä varaan hän on rakentanut käsityksensä itsestään, alkaa hajota: keho vanhenee, yhteiskunnat muuttuvat, ideologiat katoavat, ihmissuhteet päättyvät ja lopulta myös oma nimi unohtuu historian mukana. Mieli yrittää epätoivoisesti löytää jotakin pysyvää maailmasta, jonka luonne on jatkuva muutos.

Lue lisää

Sielu alkaa sanoa:
“Minä olen tämä keho.”
“Minä olen tämä elämä.”
“Minä olen tämä tarina.”

Ja koska kaikki nämä asiat ovat väliaikaisia, niiden ympärille rakentuva identiteetti elää jatkuvassa pelossa. Jokainen muutos tuntuu pieneltä maailmanlopulta.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Sielu alkaa sanoa:
“Minä olen tämä keho.”
“Minä olen tämä elämä.”
“Minä olen tämä tarina.”

Ja koska kaikki nämä asiat ovat väliaikaisia, niiden ympärille rakentuva identiteetti elää jatkuvassa pelossa. Jokainen muutos tuntuu pieneltä maailmanlopulta.

Lue lisää

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Materiaalinen maailma ei ole vain fyysinen paikka, vaan tietoisuuden tila, jossa jīva on unohtanut oman svarūpansa.

Siksi ihminen etsii jatkuvasti jotakin, mikä tuntuisi täydelliseltä ja pysyvältä, mutta mikään aineellinen saavutus ei täysin tyydytä häntä. Jokaisen täyttymyksen sisään jää outo keskeneräisyyden tunne, aivan kuin mieli muistaisi hämärästi jonkin kadotetun kokonaisuuden.

Ehkä juuri siksi maailmanloput kiehtovat ihmistä niin paljon.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Koko materiaalinen kokemus rakentuu tämän unohduksen ympärille. Materiaalinen maailma ei ole vain fyysinen paikka, vaan tietoisuuden tila, jossa jīva on unohtanut oman svarūpansa.

Siksi ihminen etsii jatkuvasti jotakin, mikä tuntuisi täydelliseltä ja pysyvältä, mutta mikään aineellinen saavutus ei täysin tyydytä häntä. Jokaisen täyttymyksen sisään jää outo keskeneräisyyden tunne, aivan kuin mieli muistaisi hämärästi jonkin kadotetun kokonaisuuden.

Ehkä juuri siksi maailmanloput kiehtovat ihmistä niin paljon.

Lue lisää

Todellinen “maailmanloppu” ei ole planeettojen törmäys eikä universumin fyysinen tuhoutuminen. Todellinen loppu tapahtuu silloin, kun harha erillisyydestä alkaa murtua. Kun jīva lakkaa samaistumasta väliaikaiseen ja alkaa jälleen muistaa oman alkuperäisen suhteensa, kokonainen tapa nähdä todellisuus päättyy.

Silloin loppuu se maailma, jossa ihminen oli yksin.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Todellinen “maailmanloppu” ei ole planeettojen törmäys eikä universumin fyysinen tuhoutuminen. Todellinen loppu tapahtuu silloin, kun harha erillisyydestä alkaa murtua. Kun jīva lakkaa samaistumasta väliaikaiseen ja alkaa jälleen muistaa oman alkuperäisen suhteensa, kokonainen tapa nähdä todellisuus päättyy.

Silloin loppuu se maailma, jossa ihminen oli yksin.

Lue lisää

Juuri siksi vedalaiset opettajat suhtautuvat maailmanlopun hysteriaan rauhallisella huumorilla. Koska universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan kuin aaltoja valtameressä. Se, mikä ihmisestä tuntuu absoluuttiselta lopulta, on vain hetkellinen rytminvaihdos.

Mutta aidon identiteetin unohtuminen — se on todellinen tragedia.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Juuri siksi vedalaiset opettajat suhtautuvat maailmanlopun hysteriaan rauhallisella huumorilla. Koska universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan kuin aaltoja valtameressä. Se, mikä ihmisestä tuntuu absoluuttiselta lopulta, on vain hetkellinen rytminvaihdos.

Mutta aidon identiteetin unohtuminen — se on todellinen tragedia.

Lue lisää

Silti vedalainen filosofia ei pääty pessimismiin. Unohtaminen ei ole lopullinen tila. Svarūpa ei koskaan katoa, vaikka se peittyisi. Bhaktin tarkoitus on juuri tämä: palauttaa muistaminen.
Juuri siksi V. K. Prabhun vitsi oli syvempi kuin se ensin vaikutti.
“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen.”

Anonyymi00021 kirjoitti:

Silti vedalainen filosofia ei pääty pessimismiin. Unohtaminen ei ole lopullinen tila. Svarūpa ei koskaan katoa, vaikka se peittyisi. Bhaktin tarkoitus on juuri tämä: palauttaa muistaminen.
Juuri siksi V. K. Prabhun vitsi oli syvempi kuin se ensin vaikutti.
“Seuraava luento on meillä heti maailmanlopun jälkeen.”

Lue lisää

Koska luento todella jatkui meillä "maailmanlopun" jälkeenkin. Aika jatkaa liikettään, sivilisaatiot vaihtuvat, mutta matka jatkuu niiden läpi.

Ja lopulta kaikkein suurin maailmanloppu ei ole universumin tuhoutuminen.

Se on sen harhan loppu, jossa sielu kuvitteli koskaan olleensa erillinen kokonaisuudesta, johon se on aina kuulunut.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Koska luento todella jatkui meillä "maailmanlopun" jälkeenkin. Aika jatkaa liikettään, sivilisaatiot vaihtuvat, mutta matka jatkuu niiden läpi.

Ja lopulta kaikkein suurin maailmanloppu ei ole universumin tuhoutuminen.

Se on sen harhan loppu, jossa sielu kuvitteli koskaan olleensa erillinen kokonaisuudesta, johon se on aina kuulunut.

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Sillä suurin osa siitä, mitä kutsumme “minäksi”, on rakennettu katoavien asioiden ympärille. Nimi, historia, ammatti, ihmissuhteet, keho, mielipiteet, onnistumiset, traumat — niistä muodostuu vähitellen psykologinen rakenne, jota ihminen alkaa pitää todellisena itsenään. Hän ei vain omista identiteettiä; hän asuu sen sisällä kuin talossa, jonka perustuksia hän ei koskaan pysähdy tutkimaan.

Ja juuri siksi kaikki suuri muutos tuntuu uhkaavalta.

Kun maailma muuttuu liian nopeasti, ihminen ei koe pelkästään ulkoisen järjestyksen horjuvan. Hän kokee oman jatkuvuutensa horjuvan. Jos yhteiskunta muuttuu, kuka minä olen sen sisällä? Jos keho vanhenee, mitä tapahtuu sille minuudelle, johon olen samaistunut? Jos kaikki mihin uskoin osoittautuu väliaikaiseksi, mikä minussa jää jäljelle?

Maailmanlopun pelko on usein tämän sisäisen epävarmuuden projektiota universumiin. Mieli kuvittelee universumin romahtavan, koska se aavistaa jo omien rakennelmiensa epävakauden. Ihminen etsii ulkoista katastrofia, mutta hänen syvin pelkonsa liittyy sisäiseen katoamiseen.

Anonyymi00023 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Sillä suurin osa siitä, mitä kutsumme “minäksi”, on rakennettu katoavien asioiden ympärille. Nimi, historia, ammatti, ihmissuhteet, keho, mielipiteet, onnistumiset, traumat — niistä muodostuu vähitellen psykologinen rakenne, jota ihminen alkaa pitää todellisena itsenään. Hän ei vain omista identiteettiä; hän asuu sen sisällä kuin talossa, jonka perustuksia hän ei koskaan pysähdy tutkimaan.

Ja juuri siksi kaikki suuri muutos tuntuu uhkaavalta.

Kun maailma muuttuu liian nopeasti, ihminen ei koe pelkästään ulkoisen järjestyksen horjuvan. Hän kokee oman jatkuvuutensa horjuvan. Jos yhteiskunta muuttuu, kuka minä olen sen sisällä? Jos keho vanhenee, mitä tapahtuu sille minuudelle, johon olen samaistunut? Jos kaikki mihin uskoin osoittautuu väliaikaiseksi, mikä minussa jää jäljelle?

Maailmanlopun pelko on usein tämän sisäisen epävarmuuden projektiota universumiin. Mieli kuvittelee universumin romahtavan, koska se aavistaa jo omien rakennelmiensa epävakauden. Ihminen etsii ulkoista katastrofia, mutta hänen syvin pelkonsa liittyy sisäiseen katoamiseen.

Lue lisää

Tämä pelko syntyy ahankarasta — väärästä egosta. Ahankara ei tarkoita ainoastaan ylpeyttä tai itsekkyyttä, vaan koko sitä mekanismia, jonka kautta tietoisuus samaistuu siihen, mikä ei ole sen alkuperäinen olemus. Sielu alkaa nähdä itsensä aineellisen maailman kautta: “minä olen tämä ruumis”, “minä olen nämä ajatukset”, “minä olen tämä rooli”. Vähitellen väliaikaisesta tulee identiteetin perusta.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Tämä pelko syntyy ahankarasta — väärästä egosta. Ahankara ei tarkoita ainoastaan ylpeyttä tai itsekkyyttä, vaan koko sitä mekanismia, jonka kautta tietoisuus samaistuu siihen, mikä ei ole sen alkuperäinen olemus. Sielu alkaa nähdä itsensä aineellisen maailman kautta: “minä olen tämä ruumis”, “minä olen nämä ajatukset”, “minä olen tämä rooli”. Vähitellen väliaikaisesta tulee identiteetin perusta.

Lue lisää

Mutta kaikki, mihin ahankara tarttuu, kuuluu ajan piiriin. Ja aika hajottaa lopulta kaiken, mikä rakentuu aineen varaan.

Siksi ihminen elää usein tiedostamattomassa jännityksessä. Hän yrittää jatkuvasti vahvistaa identiteettiään asioilla, jotka eivät voi pysyä muuttumattomina. Hän tavoittelee pysyvyyttä suhteista, asemasta, omaisuudesta tai ideologioista, vaikka niiden luonne on jatkuva muutos. Tämä synnyttää eksistentiaalisen ristiriidan: tietoisuus kaipaa ikuista, mutta etsii sitä väliaikaisesta.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Mutta kaikki, mihin ahankara tarttuu, kuuluu ajan piiriin. Ja aika hajottaa lopulta kaiken, mikä rakentuu aineen varaan.

Siksi ihminen elää usein tiedostamattomassa jännityksessä. Hän yrittää jatkuvasti vahvistaa identiteettiään asioilla, jotka eivät voi pysyä muuttumattomina. Hän tavoittelee pysyvyyttä suhteista, asemasta, omaisuudesta tai ideologioista, vaikka niiden luonne on jatkuva muutos. Tämä synnyttää eksistentiaalisen ristiriidan: tietoisuus kaipaa ikuista, mutta etsii sitä väliaikaisesta.

Lue lisää

Unohtaminen ei tarkoita sitä, että sielu olisi menettänyt informaatiota, vaan sitä, että se on unohtanut oman ontologisen asemansa. Jīva on ikuinen tietoisuus, mutta materialistisessa tietoisuudessa se alkaa pitää itseään rajallisena persoonallisuutena erillään kokonaisuudesta. Tämä erillisyyden kokemus synnyttää pelon, koska kaikki erillinen vaikuttaa haavoittuvalta ja kuolevaiselta.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Unohtaminen ei tarkoita sitä, että sielu olisi menettänyt informaatiota, vaan sitä, että se on unohtanut oman ontologisen asemansa. Jīva on ikuinen tietoisuus, mutta materialistisessa tietoisuudessa se alkaa pitää itseään rajallisena persoonallisuutena erillään kokonaisuudesta. Tämä erillisyyden kokemus synnyttää pelon, koska kaikki erillinen vaikuttaa haavoittuvalta ja kuolevaiselta.

Lue lisää

Siksi kuoleman pelko ei ole lopulta vain biologinen vaisto. Se liittyy identiteettiin. Jos minä olen tämä väliaikainen rakenne, silloin sen katoaminen näyttää absoluuttiselta katastrofilta. Mutta jos tietoisuus alkaa nähdä itsensä syvemmästä perspektiivistä, kuolema alkaa näyttäytyä enemmän siirtymänä kuin täydellisenä loppuna.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Siksi kuoleman pelko ei ole lopulta vain biologinen vaisto. Se liittyy identiteettiin. Jos minä olen tämä väliaikainen rakenne, silloin sen katoaminen näyttää absoluuttiselta katastrofilta. Mutta jos tietoisuus alkaa nähdä itsensä syvemmästä perspektiivistä, kuolema alkaa näyttäytyä enemmän siirtymänä kuin täydellisenä loppuna.

Lue lisää

Tästä näkökulmasta herääminen tietämättömyyden unesta elämä voi tuntua egolle kuolemalta.
Koska jokainen askel kohti syvempää tietoisuutta murentaa jotakin, mitä mieli piti välttämättömänä:
tarvetta kontrolloida, tarvetta omistaa, tarvetta olla erillinen, tarvetta rakentaa pysyvyyttä katoavaan maailmaan.
Ja juuri siksi monet ihmiset pelkäävät henkisyyttä enemmän kuin materiaalisia katastrofeja. Fyysinen maailmanloppu on vielä kuviteltavissa ulkoiseksi tapahtumaksi. Mutta väärän identiteetin loppu koskee suoraan sitä hahmoa, jota ihminen on koko elämänsä kutsunut “minäksi”.

Mutta kun väärä identiteetti alkaa hajota, mitään todellista ei menetetä. Päinvastoin: ensimmäistä kertaa tulee mahdolliseksi nähdä, mikä tietoisuudessa on ollut pysyvää koko ajan. Svarūpa ei synny henkisen harjoituksen seurauksena — se paljastuu. Bhakti ei rakenna sielulle uutta olemusta, vaan poistaa sen ympärille kertyneen unohduksen.
Ja ehkä juuri tästä syystä ihmisessä on yhtä aikaa sekä pelko että kaipuu.
Yksi osa hänestä pelkää identiteetin hajoamista, mutta toinen osa väsyy jatkuvasti ylläpitämään jotakin, mikä tuntuu syvästi epätäydelliseltä. Ihminen aavistaa joskus hiljaisina hetkinä, ettei hänen nykyinen minuutensa ole koko totuus. Että kaiken roolien, ajatusten ja pelkojen alla on jotakin vanhempaa, syvempää ja alkuperäisempää kuin tämä väliaikainen tarina.
Sitä kutsutaan muistamiseksi.
Ei uuden asian oppimiseksi, vaan sen tunnistamiseksi, mikä on ollut olemassa jo ennen kaikkea unohtamista.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Tästä näkökulmasta herääminen tietämättömyyden unesta elämä voi tuntua egolle kuolemalta.
Koska jokainen askel kohti syvempää tietoisuutta murentaa jotakin, mitä mieli piti välttämättömänä:
tarvetta kontrolloida, tarvetta omistaa, tarvetta olla erillinen, tarvetta rakentaa pysyvyyttä katoavaan maailmaan.
Ja juuri siksi monet ihmiset pelkäävät henkisyyttä enemmän kuin materiaalisia katastrofeja. Fyysinen maailmanloppu on vielä kuviteltavissa ulkoiseksi tapahtumaksi. Mutta väärän identiteetin loppu koskee suoraan sitä hahmoa, jota ihminen on koko elämänsä kutsunut “minäksi”.

Mutta kun väärä identiteetti alkaa hajota, mitään todellista ei menetetä. Päinvastoin: ensimmäistä kertaa tulee mahdolliseksi nähdä, mikä tietoisuudessa on ollut pysyvää koko ajan. Svarūpa ei synny henkisen harjoituksen seurauksena — se paljastuu. Bhakti ei rakenna sielulle uutta olemusta, vaan poistaa sen ympärille kertyneen unohduksen.
Ja ehkä juuri tästä syystä ihmisessä on yhtä aikaa sekä pelko että kaipuu.
Yksi osa hänestä pelkää identiteetin hajoamista, mutta toinen osa väsyy jatkuvasti ylläpitämään jotakin, mikä tuntuu syvästi epätäydelliseltä. Ihminen aavistaa joskus hiljaisina hetkinä, ettei hänen nykyinen minuutensa ole koko totuus. Että kaiken roolien, ajatusten ja pelkojen alla on jotakin vanhempaa, syvempää ja alkuperäisempää kuin tämä väliaikainen tarina.
Sitä kutsutaan muistamiseksi.
Ei uuden asian oppimiseksi, vaan sen tunnistamiseksi, mikä on ollut olemassa jo ennen kaikkea unohtamista.

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Anonyymi00029 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Joku kysyi toisella palstalla:

"Vaihtaako sielu sukupuolta?"


Vastaus:

Jīva ei ole pohjimmiltaan mies eikä nainen. Kehon sukupuoli kuuluu aineelliseen maailmaan ja vaihtuu jälleensyntymissä. Siksi yhdessä elämässä sielu voi syntyä miehen kehoon ja toisessa naisen kehoon karmansa mukaan.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!

Ihminen ei oikeastaan pelkää maailman loppua. Hän pelkää oman väärän identiteettinsä loppua.

Arvoisat ihmiset – kun ymmärrätte tämän viestin ja sisäistätte sen, huomaatte, ettei mikään tässä maailmassa enää pelota teitä: ei maailmanloppu, ei ”lopun ajat” eikä mikään muu. Joten naurakaamme yhdessä, huumori tekee aina hyvää!

Anonyymi00032 kirjoitti:

Arvoisat ihmiset – kun ymmärrätte tämän viestin ja sisäistätte sen, huomaatte, ettei mikään tässä maailmassa enää pelota teitä: ei maailmanloppu, ei ”lopun ajat” eikä mikään muu. Joten naurakaamme yhdessä, huumori tekee aina hyvää!

Lue lisää

Pelko alkaa vasta silloin, kun tietoisuus samaistuu siihen, mikä jatkuvasti muuttuu.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Pelko alkaa vasta silloin, kun tietoisuus samaistuu siihen, mikä jatkuvasti muuttuu.

Universumin syklit eivät ole olemassaolon lopullinen tarkoitus.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Universumin syklit eivät ole olemassaolon lopullinen tarkoitus.

Ihminen ei oikeastaan pelkää universumin tuhoutumista. Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin hänen väärä identiteettinsä alkaa hajota

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan pelkää universumin tuhoutumista. Hän pelkää sitä hetkeä, jolloin hänen väärä identiteettinsä alkaa hajota

Universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan. Kali-yuga itse on vain yksi vaihe äärettömässä kierrossa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Universumi on nähnyt lukemattomia sivilisaatioita syntyvän ja katoavan. Kali-yuga itse on vain yksi vaihe äärettömässä kierrossa.

Maailmanlopun ajatus ei ole ensisijaisesti kosmologinen kysymys vaan tietoisuuden kysymys. Ulkoiset katastrofit eivät ole sen ytimessä. Todellinen mullistus tapahtuu siinä hetkessä, kun jīva alkaa nähdä, ettei se ehkä koskaan ollutkaan sama asia kuin se maailma, johon se on koko elämänsä ajan samaistunut.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Maailmanlopun ajatus ei ole ensisijaisesti kosmologinen kysymys vaan tietoisuuden kysymys. Ulkoiset katastrofit eivät ole sen ytimessä. Todellinen mullistus tapahtuu siinä hetkessä, kun jīva alkaa nähdä, ettei se ehkä koskaan ollutkaan sama asia kuin se maailma, johon se on koko elämänsä ajan samaistunut.

Lue lisää

Kun ihminen alkaa samaistua täydellisesti johonkin identiteettiin, hän alkaa vähitellen nähdä koko maailman sen prisman läpi. Silloin ideologiasta ei enää tule vain tapa ymmärtää todellisuutta — siitä tulee osa minuutta.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Kun ihminen alkaa samaistua täydellisesti johonkin identiteettiin, hän alkaa vähitellen nähdä koko maailman sen prisman läpi. Silloin ideologiasta ei enää tule vain tapa ymmärtää todellisuutta — siitä tulee osa minuutta.

Lue lisää

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tässä vaiheessa ihminen ei enää vain ajattele jotakin ideologiaa, vaan elää sen sisällä kuin psykologisessa linnoituksessa. Kaikki tulkitaan sen kautta. Jokainen kohtaaminen alkaa vahvistaa samaa kertomusta. Yksittäinen ihminen ei enää näyttäydy yksilönä, vaan todisteena teoriasta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tässä vaiheessa ihminen ei enää vain ajattele jotakin ideologiaa, vaan elää sen sisällä kuin psykologisessa linnoituksessa. Kaikki tulkitaan sen kautta. Jokainen kohtaaminen alkaa vahvistaa samaa kertomusta. Yksittäinen ihminen ei enää näyttäydy yksilönä, vaan todisteena teoriasta.

Lue lisää

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tämä näkyy myös siinä, miten feminismiin ja miesvihaan liittyvät keskustelut voivat joskus muuttua lähes peilikuviksi toisistaan.

Toisella puolella mies nähdään valtarakenteena ennen kuin häntä nähdään ihmisenä. Toisella puolella nainen nähdään manipuloivana symbolina ennen kuin häntä nähdään sieluna. Molemmat alkavat kantaa kollektiivista katkeruutta kuin henkilökohtaista identiteettiä. Ja mitä enemmän kipu muuttuu minuudeksi, sitä vaikeammaksi käy kohdata toinen ilman valmiiksi rakennettua viholliskuvaa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti jonkin ajatuksen ympärille — “olen nainen”, “hän on mies ja siksi paha” — jokainen eriävä näkökulma alkaa tuntua henkilökohtaiselta uhkalta.

Tämä näkyy myös siinä, miten feminismiin ja miesvihaan liittyvät keskustelut voivat joskus muuttua lähes peilikuviksi toisistaan.

Toisella puolella mies nähdään valtarakenteena ennen kuin häntä nähdään ihmisenä. Toisella puolella nainen nähdään manipuloivana symbolina ennen kuin häntä nähdään sieluna. Molemmat alkavat kantaa kollektiivista katkeruutta kuin henkilökohtaista identiteettiä. Ja mitä enemmän kipu muuttuu minuudeksi, sitä vaikeammaksi käy kohdata toinen ilman valmiiksi rakennettua viholliskuvaa.

Lue lisää

Tämä on mayan hienovarainen muoto. Tietoisuus alkaa samaistua niin voimakkaasti väliaikaiseen rooliin, että se unohtaa kaiken syvemmän. Sukupuolesta tulee absoluuttinen. Ideologiasta tulee absoluuttinen. Kärsimyksestä tulee identiteetti.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Tämä on mayan hienovarainen muoto. Tietoisuus alkaa samaistua niin voimakkaasti väliaikaiseen rooliin, että se unohtaa kaiken syvemmän. Sukupuolesta tulee absoluuttinen. Ideologiasta tulee absoluuttinen. Kärsimyksestä tulee identiteetti.

Lue lisää

Mutta filosofiamme mukaan molemmat osapuolet kantavat samaa eksistentiaalista haavaa: tunnetta erillisyydestä. Molemmat etsivät hyväksyntää, turvallisuutta ja merkitystä, mutta etsivät sitä konfliktin kautta. Ego tarvitsee vastustajan tunteakseen oman olemassaolonsa vahvemmaksi.

Ja juuri siksi tällaiset ideologiset sodat alkavat lopulta näyttää surullisilta. Ihmiset puolustavat identiteettejä, jotka kuuluvat ajan ja materian maailmaan, samalla kun heidän syvin olemuksensa jää kaiken tämän alle piiloon.

Meille a mies ei ole lopulta mies eikä nainen nainen siinä absoluuttisessa mielessä, jolla ego haluaa määritellä heidät. Molemmat ovat jīvoja, jotka kulkevat hetkellisesti tietyn kehon, historian ja psykologisen tarinan läpi.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Mutta filosofiamme mukaan molemmat osapuolet kantavat samaa eksistentiaalista haavaa: tunnetta erillisyydestä. Molemmat etsivät hyväksyntää, turvallisuutta ja merkitystä, mutta etsivät sitä konfliktin kautta. Ego tarvitsee vastustajan tunteakseen oman olemassaolonsa vahvemmaksi.

Ja juuri siksi tällaiset ideologiset sodat alkavat lopulta näyttää surullisilta. Ihmiset puolustavat identiteettejä, jotka kuuluvat ajan ja materian maailmaan, samalla kun heidän syvin olemuksensa jää kaiken tämän alle piiloon.

Meille a mies ei ole lopulta mies eikä nainen nainen siinä absoluuttisessa mielessä, jolla ego haluaa määritellä heidät. Molemmat ovat jīvoja, jotka kulkevat hetkellisesti tietyn kehon, historian ja psykologisen tarinan läpi.

Lue lisää

Koska sielun tasolla ei ole ideologista sukupuolisotaa.

On vain unohdus siitä, keitä todella olemme.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Koska sielun tasolla ei ole ideologista sukupuolisotaa.

On vain unohdus siitä, keitä todella olemme.

Myös uskonnot voivat muuttua osaksi samaa identiteetin harhaa, jos ihminen alkaa samaistua niihin enemmän kuin siihen todellisuuteen, johon niiden oli tarkoitus viitata. Silloin uskonto ei enää ole silta kohti korkeampaa tietoisuutta, vaan siitä tulee uusi ego-identiteetti.
Ihminen alkaa ajatella:
“Minä olen tämä uskonto.”
“Minun tieni on ainoa oikea.”
“Toinen uskoo väärin, joten hän on alempi.”

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti uskonnon ympärille, jokainen eriävä näkemys alkaa tuntua hyökkäykseltä omaa olemassaoloa vastaan. Syntyy uskonnollista ylpeyttä, pyhää vihollisuutta ja loputtomia yrityksiä todistaa, kuka omistaa totuuden.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Myös uskonnot voivat muuttua osaksi samaa identiteetin harhaa, jos ihminen alkaa samaistua niihin enemmän kuin siihen todellisuuteen, johon niiden oli tarkoitus viitata. Silloin uskonto ei enää ole silta kohti korkeampaa tietoisuutta, vaan siitä tulee uusi ego-identiteetti.
Ihminen alkaa ajatella:
“Minä olen tämä uskonto.”
“Minun tieni on ainoa oikea.”
“Toinen uskoo väärin, joten hän on alempi.”

Ja kun identiteetti rakentuu näin vahvasti uskonnon ympärille, jokainen eriävä näkemys alkaa tuntua hyökkäykseltä omaa olemassaoloa vastaan. Syntyy uskonnollista ylpeyttä, pyhää vihollisuutta ja loputtomia yrityksiä todistaa, kuka omistaa totuuden.

Lue lisää

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Lue lisää

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Lue lisää

Samalla ajatus “mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu” on tärkeä myös eettisesti: mitä enemmän ihminen ymmärtää, sitä vähemmän hän voi vedota tietämättömyyteen omien tekojensa oikeutuksena. Tietoisuus ei tällöin ole vain etuoikeus, vaan myös paino — kyky nähdä laajemmin tarkoittaa myös kykyä kantaa laajempaa seurausta.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Samalla ajatus “mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu” on tärkeä myös eettisesti: mitä enemmän ihminen ymmärtää, sitä vähemmän hän voi vedota tietämättömyyteen omien tekojensa oikeutuksena. Tietoisuus ei tällöin ole vain etuoikeus, vaan myös paino — kyky nähdä laajemmin tarkoittaa myös kykyä kantaa laajempaa seurausta.

Lue lisää

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.



Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.



Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.

Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.



Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.



Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.



Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.

Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.



Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.

Lue lisää

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Lue lisää

Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin vaishnava-filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).

Anonyymi00051 kirjoitti:

Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin vaishnava-filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).

Lue lisää

Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.

Lue lisää

Sri Jaiva Dharma. Sielun ikuinen uskonto

Anonyymi00053 kirjoitti:

Sri Jaiva Dharma. Sielun ikuinen uskonto

https://bhaktivinodainstitute.org/writings/books/jaiva-dharma/

Anonyymi00054 kirjoitti:

https://bhaktivinodainstitute.org/writings/books/jaiva-dharma/

https://www.purebhakti.com/resources/ebooks-magazines/bhakti-books/english/21-jaiva-dharma

Anonyymi00055 kirjoitti:

https://www.purebhakti.com/resources/ebooks-magazines/bhakti-books/english/21-jaiva-dharma

Lue lisää

https://jaivadharma.org/

Anonyymi00056 kirjoitti:

https://jaivadharma.org/

https://archive.org/details/JaivaDharma

Anonyymi00057 kirjoitti:

https://archive.org/details/JaivaDharma

Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.

Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.

Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?

Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.

Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.

Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?

Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen.

Lue lisää

Ontologinen syventäminen: uskonto olemisena, ei instituutiona


Se väite on ontologinen: uskonto ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai historiallinen ilmiö, vaan olemisen tapa. Tässä uskonto ei tarkoita järjestelmää, vaan suhdetta.
Ontologisesti tämä merkitsee, että:

uskonnollisuus kuuluu sielun olemukseen (ei ole opittu ominaisuus)

uskonto ei ala ilmoituksesta tai traditiosta, vaan tietoisuudesta

Jumala–sielu-suhde on ensisijainen suhteessa kaikkiin symboleihin ja oppeihin

Tämä muistuttaa klassista metafyysistä realismia: hengellinen todellisuus on olemassa riippumatta siitä, miten sitä käsitteellistetään. Kulttuurit eivät luo uskontoa, vaan artikuloivat sen.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Ontologinen syventäminen: uskonto olemisena, ei instituutiona


Se väite on ontologinen: uskonto ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai historiallinen ilmiö, vaan olemisen tapa. Tässä uskonto ei tarkoita järjestelmää, vaan suhdetta.
Ontologisesti tämä merkitsee, että:

uskonnollisuus kuuluu sielun olemukseen (ei ole opittu ominaisuus)

uskonto ei ala ilmoituksesta tai traditiosta, vaan tietoisuudesta

Jumala–sielu-suhde on ensisijainen suhteessa kaikkiin symboleihin ja oppeihin

Tämä muistuttaa klassista metafyysistä realismia: hengellinen todellisuus on olemassa riippumatta siitä, miten sitä käsitteellistetään. Kulttuurit eivät luo uskontoa, vaan artikuloivat sen.

Lue lisää

Perenialistisessa (philosophia perennis) kehyksessä alkutekstini asettuu selvästi sen ydinväitteeseen:

Kaikilla autenttisilla uskonnoilla on yhteinen metafyysinen ydin.

Tämä tarkoittaa, että:

moninaisuus on fenomenaalista (ilmenemisen tasolla)

ykseys on noumenaalista (olemus- tai perusolemuksen tasolla)

Sielun uskonto toimii tässä metatraditiona: se ei ole yksi uskonto muiden joukossa, vaan se taso, jolla uskonnot ovat mahdollisia. Tässä mielessä “intialainen” tai “kristillinen” uskonto ovat kuin eri kielet, joilla sama eksistentiaalinen totuus ilmaistaan.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Perenialistisessa (philosophia perennis) kehyksessä alkutekstini asettuu selvästi sen ydinväitteeseen:

Kaikilla autenttisilla uskonnoilla on yhteinen metafyysinen ydin.

Tämä tarkoittaa, että:

moninaisuus on fenomenaalista (ilmenemisen tasolla)

ykseys on noumenaalista (olemus- tai perusolemuksen tasolla)

Sielun uskonto toimii tässä metatraditiona: se ei ole yksi uskonto muiden joukossa, vaan se taso, jolla uskonnot ovat mahdollisia. Tässä mielessä “intialainen” tai “kristillinen” uskonto ovat kuin eri kielet, joilla sama eksistentiaalinen totuus ilmaistaan.

Lue lisää

Sielun uskonto toimii tässä metatraditiona: se ei ole yksi uskonto muiden joukossa, vaan se taso, jolla uskonnot ovat mahdollisia. Tässä mielessä “intialainen” tai “kristillinen” uskonto ovat kuin eri kielet, joilla sama eksistentiaalinen totuus ilmaistaan.

Anonyymi00057 kirjoitti:

https://archive.org/details/JaivaDharma

https://archive.org/details/JaivaDharma/00_Phalasruti_Jaiva_Dharma.mp3

Voi kuunnella ihan äänitiedostona.

Anonyymi00063 kirjoitti:

https://archive.org/details/JaivaDharma/00_Phalasruti_Jaiva_Dharma.mp3

Voi kuunnella ihan äänitiedostona.

Lue lisää

Yugien vaihtumista kuvataan filosofiassamme enemmän virtaavana liikkeenä kuin äkillisenä katkaisuna.
Kun yksi aikakausi päättyy, seuraava ei ala täysin yhdessä hetkessä. Tätä välivaihetta kutsutaan nimellä yuga-sandhi — aikakausien rajakohta.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Yugien vaihtumista kuvataan filosofiassamme enemmän virtaavana liikkeenä kuin äkillisenä katkaisuna.
Kun yksi aikakausi päättyy, seuraava ei ala täysin yhdessä hetkessä. Tätä välivaihetta kutsutaan nimellä yuga-sandhi — aikakausien rajakohta.

Lue lisää

Satya-yugan lopussa maailma ei muuttunut heti Treta-yugaksi.
Vaikka satya-yugan puhtaus oli yhä voimakas, Treta-yugan ensimmäiset oireet alkoivat jo vähitellen näkyä yuga-sandhin aikana.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Satya-yugan lopussa maailma ei muuttunut heti Treta-yugaksi.
Vaikka satya-yugan puhtaus oli yhä voimakas, Treta-yugan ensimmäiset oireet alkoivat jo vähitellen näkyä yuga-sandhin aikana.

Lue lisää

Siksi siirtymä ei ollut äkillinen, vaan vanhan ja uuden aikakauden vaikutukset elivät hetken rinnakkain.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Siksi siirtymä ei ollut äkillinen, vaan vanhan ja uuden aikakauden vaikutukset elivät hetken rinnakkain.

Treta-yugan lopussa Dvaparan piirteet alkoivat jo näkyä,
ja Dvaparan lopussa Kali-yugan vaikutus tihkui maailmaan vähitellen ennen kuin siitä tuli hallitseva.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Treta-yugan lopussa Dvaparan piirteet alkoivat jo näkyä,
ja Dvaparan lopussa Kali-yugan vaikutus tihkui maailmaan vähitellen ennen kuin siitä tuli hallitseva.

Yugat eivät vaihdu kuin valokatkaisijasta, vaan niiden välillä on siirtymävyöhyke. Tätä kutsutaan sanskritiksi nimellä yuga-sandhi.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Yugat eivät vaihdu kuin valokatkaisijasta, vaan niiden välillä on siirtymävyöhyke. Tätä kutsutaan sanskritiksi nimellä yuga-sandhi.

Kali-yugan vaikutus alkoi jo ennen Kṛṣṇan poistumista,
mutta Kṛṣṇan poistuminjen planeetaltamme merkitsi hetkeä, jolloin Kali sai täyden toimintavoiman maan päällä.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Kali-yugan vaikutus alkoi jo ennen Kṛṣṇan poistumista,
mutta Kṛṣṇan poistuminjen planeetaltamme merkitsi hetkeä, jolloin Kali sai täyden toimintavoiman maan päällä.

Ajatus muistuttaa padottua virtaa: vesi oli jo kerääntynyt ja paine kasvanut, mutta pato esti tulvan.. Kun pato poistui, virtaus levisi nopeasti kaikkialle.

Tämä tekee myös Kṛṣṇan läsnäolosta kosmisen tapahtuman:
hänen olemassaolonsa ei vaikuttanut vain yksittäisiin ihmisiin, vaan koko yugan tilaan ja maailman hienovaraiseen tietoisuuteen.

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

Kaikki eivät kuole edes ydinsodan jälkeen; vaikka suuri osa väestöstä menehtyy ja teknologia menetetään, ja aletaan elää kuin kivikaudella.

Anonyymi00064 kirjoitti:

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

Kaikki eivät kuole edes ydinsodan jälkeen; vaikka suuri osa väestöstä menehtyy ja teknologia menetetään, ja aletaan elää kuin kivikaudella.

Lue lisää

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

427 000 vuoden kuluttua päättyy Kalin aikakausi. Kaikenlaista tapahtuu enen sitä.

Anonyymi00065 kirjoitti:

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."

427 000 vuoden kuluttua päättyy Kalin aikakausi. Kaikenlaista tapahtuu enen sitä.

Lue lisää

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."


Puhuimme aiemmin paitsi maapallon tuhoutumisesta myös koko universumin tuhoutumisesta; tämä tapahtuu syklisesti, ja samalla se on uusi alku - pitkä tauon jälkeen.
Loppu on alku- aina.

Anonyymi00066 kirjoitti:

"Ei maapallo tuhoudu vielä pitkään aikaan. Ehkä läntinen maailma muttei koko maapallo."


Puhuimme aiemmin paitsi maapallon tuhoutumisesta myös koko universumin tuhoutumisesta; tämä tapahtuu syklisesti, ja samalla se on uusi alku - pitkä tauon jälkeen.
Loppu on alku- aina.

Lue lisää

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Anonyymi00069 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Lue lisää

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Anonyymi00070 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Lue lisää

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00071 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00072 kirjoitti:

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

_____________

Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa. Tämä on vain piste, merkityksetön piste. Mistä me puhumme? Jokainen yksilö kuolee, maa kuolee, koko ihmiskunta katoaa — olkoon niin! Pyrkikää elämään ikuisuudessa, äärettömyydessä, älkää jossakin tietyssä ajan tai tilan rajallisessa osassa. ...
...
...

Aurinko, kuu, kaikki planeetat ja taivaankappaleet tulevat ja menevät, ne kuolevat ja sitten luodaan jälleen uudelleen. Sellaisessa ikuisuudessa me elämme...
...
Uskonto puhuu tästä: kaikki tämä katoaa. Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Samalla on olemassa toinen ...
...

Anonyymi00073 kirjoitti:

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

_____________

Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa. Tämä on vain piste, merkityksetön piste. Mistä me puhumme? Jokainen yksilö kuolee, maa kuolee, koko ihmiskunta katoaa — olkoon niin! Pyrkikää elämään ikuisuudessa, äärettömyydessä, älkää jossakin tietyssä ajan tai tilan rajallisessa osassa. ...
...
...

Aurinko, kuu, kaikki planeetat ja taivaankappaleet tulevat ja menevät, ne kuolevat ja sitten luodaan jälleen uudelleen. Sellaisessa ikuisuudessa me elämme...
...
Uskonto puhuu tästä: kaikki tämä katoaa. Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Samalla on olemassa toinen ...
...

Lue lisää

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Vidagdha Madhava Prabhu: Maharaj, heillä on yksi kysymys: lännessä monet ihmiset pelkäävät sotaa. He ajattelevat, että sota syttyy pian.

Srila Sridhar Maharaj: Tämä on piste viivalla, viiva on tasolla, ja taso on äärettömyydessä. Sodat ovat tapahtuneet monta kertaa, monta kertaa aurinko, maa ja aurinkokunta ovat kadonneet ja sitten jälleen tulleet olemassaoloon. Elämme tällaisen käsityksen keskellä ikuisuudessa.

Lue lisää

Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Ei ainoastaan tämä keho kuole, vaan myös ihmiskunta, eläimet ja puut, ja vielä enemmän — koko maa, aurinko ja kaikki muu katoavat ja ilmestyvät sitten uudelleen. Koko Brahmāṇḍa, koko universumi — luominen ja hävitys, luominen ja hävitys — kaikki tämä jatkuu väärien käsitysten valtakunnassa.

Lue lisää

...
...
Tämä on farssi, tragikomedia. Farssin maailmasta meidän tulee palata todellisuuden maailmaan — siitä tässä on kyse, siinä on ydin. Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00076 kirjoitti:

...
...
Tämä on farssi, tragikomedia. Farssin maailmasta meidän tulee palata todellisuuden maailmaan — siitä tässä on kyse, siinä on ydin. Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Srila Sridhar Maharaj: Se, mikä on toiselle yö, on toiselle päivä. Oppineet ovat hereillä tietyssä ulottuvuudessa, kun taas rosvo — dakoit — toimii ja on hereillä toisessa ulottuvuudessa. He elävät kahdessa eri maailmassa. Pyhä ihminen elää myös tietyssä maailmassa, kun taas huligaani, rosvo, elää täysin toisessa maailmassa — eikö niin?

#00:10:33#

Se, mikä on toiselle yö, on toiselle päivä. Hän ei kykene näkemään siellä. Tietämätön, tavallinen ihminen, maallikko ei kykene näkemään sitä, minkä Einstein tai Newton näkevät; he eivät kykene näkemään eivätkä ymmärtämään sitä. Ja sen, minkä maallikko ymmärtää, nämä suuret tiedemiehet jättävät huomiotta — itsekkäät, väliaikaiset ja maalliset todellisuudet.

_______________________

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00076 kirjoitti:

...
...
Tämä on farssi, tragikomedia. Farssin maailmasta meidän tulee palata todellisuuden maailmaan — siitä tässä on kyse, siinä on ydin. Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

...
...
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

_____________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkemia hänen luennostaan eri paikoista:

______________

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Ei vain yksi sota, vaan sota toisensa jälkeen — loputtomia sotia. Sellainen on tämä sivistynyt maailma.

Täällä muuttuu päivä päivältä yhä kutkuttavammaksi, en enää edes halua mennä töihin.
Huomenna on taas maanantai.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Täällä muuttuu päivä päivältä yhä kutkuttavammaksi, en enää edes halua mennä töihin.
Huomenna on taas maanantai.

Tervetuloa!

Anonyymi00080 kirjoitti:

Tervetuloa!

Mutta vaikka henkinen elämä on tärkeintä, omaa dharmaa eli velvollisuutta ei pidä laiminlyödä. Siksi täytyy kuitenkin mennä töihin.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Mutta vaikka henkinen elämä on tärkeintä, omaa dharmaa eli velvollisuutta ei pidä laiminlyödä. Siksi täytyy kuitenkin mennä töihin.

Tietääkö kukaan, milloin seuraava maailmanloppu koittaa?

Anonyymi00082 kirjoitti:

Tietääkö kukaan, milloin seuraava maailmanloppu koittaa?

Ei toistaiseksi!

Anonyymi00070 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Lue lisää

Jännää!

Anonyymi00081 kirjoitti:

Mutta vaikka henkinen elämä on tärkeintä, omaa dharmaa eli velvollisuutta ei pidä laiminlyödä. Siksi täytyy kuitenkin mennä töihin.

Aivan.