Mulla on alkanu joku kumma kausi, oon ihastunu
pariin tyttöön enkä saa niitä mielestäni. Tilanne
on vähän harmillinen kun seurustelen niinkun nää
ihastukseni kohteetkin. Rakastan naistani, mutta
elämä on käyny jotenkin niin arkiseks. En oo ennen
tätä seurustellu kunnolla kenenkään kanssa, joitain
pikku juttuja nuorena muttei mitään vakavaa. Naiseni
onkin joskus sanonu että pelkää koska haluan
tietää minkälaista jonkun muun kanssa olis olla.
En tiä mitä sanoisin, on vähän kummallisia ajatuksia
tästä kaikesta.
pariin tyttöön enkä saa niitä mielestäni. Tilanne
on vähän harmillinen kun seurustelen niinkun nää
ihastukseni kohteetkin. Rakastan naistani, mutta
elämä on käyny jotenkin niin arkiseks. En oo ennen
tätä seurustellu kunnolla kenenkään kanssa, joitain
pikku juttuja nuorena muttei mitään vakavaa. Naiseni
onkin joskus sanonu että pelkää koska haluan
tietää minkälaista jonkun muun kanssa olis olla.
En tiä mitä sanoisin, on vähän kummallisia ajatuksia
tästä kaikesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan jokainen ihminen päällä maan joka on seurustellut kauan aikaa tulee tuohon pisteeseen joskus..
Alkuajan ihanuudesta parisuhteen arkeen..hmm.. Joskus tuntuu että rakkautta ja yhdessäoloa mitataan sillä alkuajan ihanuudella -> heti kun arki tulee osaksi rakkautta ei ole.. niin se ei todellakaan mene. Pitää vain ottaa sellainen asenne että ihanaa taas olla kotona ja nauttia omasta kullasta.. Hakea pieniä iloja siitä arjesta ja nauttia. Se tekee oikean ja kestävän parisuhteen.
Sinun tulee nyt vain miettiä oletko valmis hukkaamaan kestävän parisuhteen jonkin ihastuksen vuoksi.. Oletko ihastunut vain ihastumisen tai ehkä jännittävyyden vuoksi vai oleko ihan tosissaan? Silloinhan ei muu auta kuin nykyinen pois ja toiset tilalle.. Koska voin kuvitella kuinka kumppanisi loukkaantuu jos pitkän ajankin olet ihastunut toiseen etkä häneen..
Minun mielipiteeni...Onnee matkaan
Kiitos vastauksesta. Arki on ihan mukavaa ja
osaankin nauttia siitä, mutta välillä tuntuu
ettei oo enää mitään muuta kun asioitten hoitoa.
En odota enää alkuaikojen ihanuutta, mutta jotain
pientä. Ehkä sitten jonain iltana aikaa vain
toisillemme, mukavaa yhdessä oloa. Kai se on just
tota omasta kullasta nauttimista, sillekkin on
vaan liian vähän aikaa. En ole valmis hukkaan tätä
parisuhdetta ja siks se ihastuminen hirvittääkin.
Kiva juttu että osaatte kuitenkin nauttia toisistanne.. Aikahan on suhteellinen käsite ja sitä vaan pitää järjestää.
Jos olet hirveästi tekmisissä sen ihastuksesi kanssa niin pistä vähäksi aikaa välit poikki siihen, ainakin siihen asti että osaat jälleen ajatella häntä vain ystävänä tai tuttavana.. Mulla on ystävä samanlaisessa tilanteessa ja näen kuinka hän kärsii tilanteesta.. olen sanonut hänelle samaa että välit vaan poikki kunnes asiat alkaa taas lutviutua..
Sanoit ettet ole valmis hukkaamaan nykyistä suhdettasi niin sekin on tavallaan jo päätös.. Päätös ettet halua sitä toistä, joten ei muuta kuin heitä mielestäsi pienet ihastumisesi..
Mie itte ainakin saatan hyvin helposti ihastua mutta se on vain pintapuolista ja aina se auttaa kun ajattelee vain että en mie oikeasti sitä halua jne.
Yritä järjestää nyt aikaa kumppanisi kanssa ja unohda muut.. Syökää romanttinen illallinen, ruusuja ja kynttilöitä.. hellyyttä jne. Pitäisi saada tunteet pintaan..
Jos olette nuoria, ja seurustelleet kauan ja toistenne ensimmäiset? Voi hyvinkin tulla myöhemmin ihastuksia... Kannattaa vain olla rehellinen itselleen ja muille.
Ollaan molemmat 23 ja oltu yhessä viis vuotta.
Naisellani on ollu aikasempia suhteita, mutta mulla
ei mitään vakavaa. Ehkä sitä joskus just kaipaa
yhdessä oloo ja keskittymistä vaan toiseen.
Se romantiikka just on unohtunu kokonaan, eikä
oo mitään iltoja jollon keskityttäs vaan toisiimme.
En edes muista koska olis ollu viimeks sellasia
hetkiä että tunteet on pinnassa. Haluisin niitä
ja olen asiasta kertonutkin, sit se kestää hetken
ja taas unohtuu. Ehkä sen takia ihastun kun alku
aikoina meillä oli iltoja ja hetkiä kun
keskityttiin vaan toisiimme.
Niin kuin jo tuossa aikaisemmin mainitsin niin yrittäkää löytää sitä yhteistä aikaa.. tehkää kompromissejä ja jutelkaa.. yhteinen illallinen tai ihana aamu toisen kainalossa edes kerran viikossa auttaa sammuttamaan romantiikan nälän.. Tosi kun olette olleet aika pitkään yhdessä ja eikä sinulla ole ollut pahemmin mitään muuta niin varmaan sinun pitää itse käydä läpi asiat ja miettiä mitä haluat.. Jos haluat kokeilla ja maistella elämää niin tiedät mitä tehdä ja jos teidät on tarkoitettu yhteen niin kyllä te löydätte toisenne uudelleen.. vaikka matkanne nyt päättyisikin...
Sullakin on kuitenkin vielä elämä aikaa sitoutua... Itse olen juuri 18v ja mulle kävin silleen että ku täytin vuosi sitten 18 ja pääsi baariin ja hilluun ympäriinsä niin mie ihastuin ja jätin silloisen kaverin.. Se oli tosi vaikeaa mutta nyt ku siitä on kulunut aikaa niin se oli varmasti elämäni paras päätös kaikin puolin..
Niin kui tossa joku sanokin niin ole rehellinen itsellesi ja muille...