SIIVOOJA JA MINÄ

Ilta oli jo pitkällä, ja toimiston avokonttori oli hiljentynyt täysin. Näyttöjen sinertävä valo heijastui lasiseiniin, ja ilmastoinnin tasainen humina oli ainoa ääni. Olin jäänyt viimeistelemään raporttia yksin, kravatti löysättynä ja kahvikuppi puoliksi tyhjänä pöydällä.

Kun hissin ovet kolahtivat käytävän päässä, nostin katseeni. Sisään asteli siivooja — tummahiuksinen nainen, ehkä hieman minua nuorempi, harmaa työpaita napitettuna juuri sopivan huolimattomasti. Hän työnsi siivouskärryä rauhallisesti ja hymyili nopeasti nähdessään minut.

“Pitkä ilta?” hän kysyi.

“Ilmeisesti molemmilla,” vastasin naurahtaen.

Hän alkoi pyyhkiä läheisiä pöytiä samalla kun jatkoimme kevyttä jutustelua. Hänen aksentissaan oli jotain pehmeää, hieman ulkomaalaista vivahdetta. Lopulta huomasin kysyväni:

“Kuulin Jannelta, että olit lomalla Amsterdamissa?”

Hän vilkaisi minua olkansa yli ja hymyili vinoon.

“Olin. Muutama päivä vain.”

“No… kävitkö siellä kuuluisalla punaisten lyhtyjen alueella?”

Hänen liikkeensä hidastuivat hieman. Hän nojasi mopin varteen ja katsoi minua pidempään.

“Totta kai kävin,” hän sanoi hiljaa. “Kaikkihan siellä käyvät.”

“Millainen se oli?”

“Vähän villi. Paljon ihmisiä… paljon katseita.” Hän astui lähemmäs. “Ja paljon asioita, joita ihmiset yleensä vain kuvittelevat.”

Katseemme jäivät hetkeksi kiinni toisiinsa. Tunsin vatsassani hitaasti kasvavan jännitteen.

“Kuulostaa siltä, että viihdyit.”

“Ehkä vähän liikaakin,” hän vastasi matalalla äänellä.

Hän siirtyi toimistoni ovelle, mutta ei mennytkään heti sisään siivoamaan. Sen sijaan hän jäi seisomaan kynnykselle ja antoi katseensa kiertää minussa rauhallisesti päästä varpaisiin.

“Entä sinä?” hän kysyi. “Oletko koskaan tehnyt mitään kiellettyä työpaikalla?”

Naurahdin hermostuneesti. “En kai mitään kovin kiinnostavaa.”

“Ehkä olisi jo aika.”

Sanat jäivät ilmaan painavina. Hän sulki oven hitaasti perässään, ja toimiston maailma tuntui yhtäkkiä pieneltä ja eristetyltä.

Kun hän tuli lähemmäs, tunsin hänen parfyyminsä — puhdas mutta lämmin tuoksu. Hänen sormensa koskettivat rintaani kevyesti, melkein kokeillen. Vastasin vetämällä hänet hitaasti lähemmäs, ja suudelma syttyi välittömästi kuumana, pidätellyn halun täyttämänä.

Paperit jäivät pöydälle levälleen, kun hän istahti työpöytäni reunalle ja veti minut jalkojensa väliin. Hänen hengityksensä kiihtyi korvaani vasten samalla kun käteni liukuivat hänen vyötärölleen. Hän nauroi hiljaa, hieman hengästyneenä.

“Ehkä Amsterdam vaikutti minuun enemmän kuin luulinkaan.”

Suudelmat syvenivät, vaatteet vähenivät kiireisin mutta nautiskelevin liikkein, ja toimiston kliininen hiljaisuus muuttui raskaiksi hengityksiksi ja tukahdutetuiksi voihkaisuiksi. Lopulta nostin hänet pöytää vasten, ja hän kietoi jalkansa ympärilleni vetäen minut täysin itseään vasten.

Yhdyntä alkoi hitaasti, lähes kiusoittelevasti, mutta muuttui nopeasti intensiiviseksi. Hän puristi hartioistani kiinni ja painoi otsansa omaani vasten samalla kun liikuimme yhdessä työpöydän reunaa vasten. Jokainen pieni ääni tuntui korostuvan tyhjässä toimistossa.

Kun kaikki lopulta rauhoittui, hän jäi hetkeksi syliini hengittämään raskaasti ja hymyili sitten ilkikurisesti.

“Ehkä ensi kerralla kerrot minulle omat fantasiamatkasi,” hän kuiskasi.

Käytävän valot sammuivat automaattisesti yksi kerrallaan, ja toimisto jäi lähes pime