miks kaikki menee nykyään nii myöhään naimisiin??
koska ennen avioliittoa eletään jo ihan kuin oltais naimisis.
avioliitossa saa vasta harrastaa seksiä.
niin raamattu kertoo.¨
ja sitte vielä kaikki eroo.ei ole jumalan siunausta liitolla.
koska ennen avioliittoa eletään jo ihan kuin oltais naimisis.
avioliitossa saa vasta harrastaa seksiä.
niin raamattu kertoo.¨
ja sitte vielä kaikki eroo.ei ole jumalan siunausta liitolla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sellainen juttu
Huh... onpas näsäviisas pikkuteini taas tietävinään... =)
edellyttävät sopivaan aikaan avioliiton solmimista.
Minä olen aina ihmetellyt sitä, että jotta suhde olisi Jumalan silmissä "oikein", edellytetään avioliittoa. Pappi on kuitenkin vain ihminen, paperi on vain paperi, ja uskovalla on itsellään suora rupatteluyhteys yläkerran herran kanssa.
Olen asunut avomieheni kanssa jo tovin. Avioliitto ei ole tässä ihan heti edessä, vaikka toivon mukaan joskus. Suhteeseemme kuuluu myös rakastelu. Kunnioitamme ja rakastamme toisiamme, pidämme tiukasti kiinni mutta muistamme myös antaa tilaa. Suhteen kantavia voimia ovat välittäminen ja rehellisyys. Olen joskus iltarukouksessa pyytänyt Jumalaa pitämään meitä pikkuisia silmällä, ja olen varma, että Hän nyökkäsi pyynnölleni.
Mikä tässä voisi olla väärin? Avioliitto ei ole Jumalan luoma, vaan ihmisen. Tiedän kyllä, mitä raamattu aiheesta sanoo, mutta sekin on vain ihmisen kirjoittaja kirja. Siellä kehotetaan myös kivittämään hengiltä huorintekijät ja paljon muutakin fiksua. Se on opus, jossa on paljon asiaa, mutta se myös heijastaa aikansa kulttuurista tilannetta, ei nykypäivää. On selvää, että raamatusta tai lähinnä sen tulkinnasta ja käännöksistä löytyy myös selviä asiavirheitä. Kyllähän me kaikki tiedämme, miten juttu muokkautuu matkan varrella, eikä Jumala tietääkseni itse ole kynään tarttunut?
Jumalan siunaus ei tule papilta, vaan Jumalalta.
Älähän tyttönen höpäjä. Avioliiton on Jumala itse asettanut naisen ja miehen välille (Matt.19:5-6). Sanaa avioliitto ei Raamatussa käytetä, sillä Raamatun kirjoittamisen aikaan ei tunnettu muita avo- tai seurustelusuhteita. Kuitenkin Raamatussa puhutaan aviorikoksesta (Matt.5:27-32), ja naimisiinmenosta (1.Kor.7:9). En tiedä varmaksi mitä alkukielisessä teoksessa sanotaan, mutta Raamattua kääntäessä kyllä käännetään melko sanatarkasti ja viitteissä yleensä sanotaan, jos kohdassa ilmenee tulkinnanvaraisuutta. Avioliitto yhteiskunnallisena instituutiona on kyllä ihmisen kehittämä. Jumalan näkemys avioliitosta on paljon tiukempi kuin ihmisten. Kun mies ja nainen rakastelevat ensimmäisen kerran, he ovat naimisissa. Onko sinulla ollut muita kumppaneita ennen poikaystävääsi? Jos on, olet tehnyt huorin. Samoin, jos et vietä loppuelämääsi poikaystäväsi kanssa. Itse olen sitä mieltä, että nainen ja mies ovat naimisissa rakasteltuaan, ei siihen välttämättä papin aamenta tarvita. Kuitenkin nykypäivänä harva ajattelee että "pakko" olla sen ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa koko loppuelämä. Siksi on hyvä odottaa viralliseen avioliittoon asti. En myöskään ymmärrä, miksi ei voisi mennä naimisiin, jos kerran aikoo olla loppuelämänsä miehensä kanssa.
Raamattu on Jumalan Sanaa. Se, että sen on kirjoittanut ihmiset ei vähennä sen merkitystä. Jumala itse on ilmoittanut tahtonsa näille ihmisille. Evankelistat kirjoittivat siitä mitä kuulivat Jeesuksen, Jumalan, sanovan. Maailma on muuttunut Raamatun kirjoittamisen ajasta, Jumalan Sana pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen, se ei muutu. Avioliitto ei ole menettänyt merkitystään Jumalan silmissä, eikä Jumala ole tarkoittanut ihmisille useita seksikumppaneita. Vaikka olisi tehnyt huorin, tai muuten syntiä, voi syntinsä saada Jumalalta anteeksi. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä. Synninteko satuttaa ihmistä itseään. Huomasin sen itsekin jokunen aika sitten. Menin poikaystäväni kanssa seksin suhteen liian pitkälle, onneksi en loppuun asti. Harrastimme seksiä lähes kaksi ja puoli vuotta (ilman yhdyntää), kun minuun iski hirveän paha olo. Olin aina kuvitellut, että kaikki mitä teemme on ok, sillä aiomme naimisiin. Pahan kriisin seurauksena tajusin, että en voi olla varma naimisiinmenosta ennen kuin pappi on sanonut aamenensa. Pyysin Jumalalta anteeksi syntejäni, anteeksi sitä että olin rikkonut, itseäni, tulevaa aviomiestäni ja Jumalaa vastaan. Sanoin poikaystävälleni, etten tahdo harrastaa seksiä missään muodossa ennen avioliittoa, onneksi hän ymmärsi sen, vaikkei itse olekaan uskossa. Nyt on helpottunut olo, vaikkakaan vuoden tai puolentoista odotuksesta ei varmasti tule helppoa. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa ja meillä on koko loppuelämä aikaa harrastaa seksiä.
Raamattu ei kehota kivittämään huorin tekijää. Mooses antoi lain, jonka mukaan huorin tekijät täytyisi kivittää. Jeesus kumosi Mooseksen antaman lain (Jeesukseenhan kristityt uskovat) sanoen, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven aviorikoksen tehnyttä naista kohti (Joh.8:3-11).
Lue Raamattua rukoillen, Jumala kyllä ilmoittaa itsensä Sanassaan. Jumala ei ole antanut lakejaan ja ohjeitaan, jotta elämämme olisi kurjaa. Hän on antanut ne, jotta me olisimme onnellisia voisimme elää turvattua elämää.
Jep. Ensinnäkin, avomieheni on ensimmäinen ja toivon mukaan myös viimeinen seksikumppanini.
Kuten sanoit, avioliitto sanan yleisimmässä merkityksessä on ihmisen kehittämä. Tätä juuri tarkoitin. Miksi siis pitäisi mennä naimisiin, JOS tuntee, että on jo naimisissa, Herra on siunannut liiton ja tässä ollaan ja pysytään? Sen jälkeenhän avioliitto olisi lähinnä muille leveilyä tai vanhempien hyväksynnän hakemista, eikä sillä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
"Raamattu on Jumalan Sanaa. Se, että sen on kirjoittanut ihmiset ei vähennä sen merkitystä. Jumala itse on ilmoittanut tahtonsa näille ihmisille. Evankelistat kirjoittivat siitä mitä kuulivat Jeesuksen, Jumalan, sanovan."
Kyllä se vähentää. Valitettavasti en voi perustella väitettäni pitävästi, koska olen hukannut muistiinpanoni aiheesta, kun vertailimme esimerkiksi täysin keskenään ristiriidassa olevia raamantunkohtia (ylösnousemus). Eihän sitä opusta silloin voi sanatarkasti tulkita, jos se riitelee itsensäkin kanssa?
Jumalan sana pysyy samana, mutta miksei kysyä sitä häneltä? Miksi lukea se kirjasta, joka on täynnä vertauksia, joita kukin tulkitsee mieleisellään tavalla? Onhan Raamattuunkin nojaten tapettu tuhansia ihmisiä! Tuskin Herra sitä niin tarkoitti.
Jos kuulut heihin, jotka tulkitsevat Raamatun sanatarkasti luomiskertomuksesta lähtien, en edes jatka tätä keskustelua. Silloin mielipiteemme eivät tule kohtaamaan, ja molemmilla on oikeus omaan kantaansa. Mielestäni Raamattu on kuin opettavainen tarina, jolla on vahva totuuspohja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne kaksi kalaa olisivat oikeasti ja konkreettisesti riittäneet kaikille. Mielestäni.
Vielä alkukappaleestasi: "Avioliiton on Jumala itse asettanut naisen ja miehen välille (Matt.19:5-6). Sanaa avioliitto ei Raamatussa käytetä." Avioliitto, avoliitto ynnä muut vastaavat ovat ihmisten keksimiä käsitteitä, ja myös niiden merkitys on ihmisten luoma. Avioliitto sanana ei tarkoita sitä, mitä Jumala meiltä toivoo. Avioliitto tarkoittaa sitä, että isyydentunnustamista ei tarvita, omaisuus jaetaan erotessa jne. Jumalan asettama liitto on jotain aivan muuta.
Tarkoitan tällä, että avioliitossa voi elää esimerkiksi vain taloudellisista syistä, tai vaikkapa oleskeluluvan saamiseksi (?). Naimisiin voi mennä uhotakseen vanhemmille tai koska yhteiskunta olettaa sinun tekevän niin.
Avioliitto on maallinen asia. Jumalan toivomalle, tarkoittamalle ja siunaamalle liitolle pitäisi keksiä toinen sana, johon ei liitetä yhtään virallista paperia, nimenmuutoksia tai välttämättömiä seremonioita. Rukous riittää.
Naimisiinmenossa saa liitolleen myös seurakunnan rukoukset, on hyvä että on myös esirukoilijoita. En edelleenkään ymmärrä, miksei voisi mennä naimisiin. Ei avioliitto ole mitään leveilyä, tai ei ainakaan pitäisi olla.
Jumala itse ilmoittaa itsestään Sanassaan. Siksi sitä pitäisi lukea, keskittyen ja rukoillen. Kyllä Jumala ilmoittaa itsestään muilla tavoinkin, mutta lähes kaikkiin asioihin saa vastauksen Raamatusta. Esim. rukoiltuaan voi olla vaikea erottaa, mikä on Jumalan tahto ja mikä oma, Raamatussa on sanottu kaikki yksiselitteisesti.
Raamatussa on paljon ristiriitoja, esimerkiksi evankeliumeissa. Ne ovat neljän eri ihmisen kirjoittamia. Ihan kuin rikospaikalla, poikkeavat silminnäkijöiden todistukset toisistaan, myös evankelistojenkin näkemykset voivat erota. Se ei kuitenkaan poista tosiasioita, esim. ylesnousemuksen tapahtumista. Sanatarkkaa tulkintaa ei Raamatulle voi tehdä, mutta sanoma nousee sieltä vahvasti esiin, yksiselitteisesti.
Uskon, että Jumala on luonut maailman, en usko kehittyneeni apinasta. Ihminen on kuitenkin kehittynyt lajina. En myöskään tiedä, onko luominen tapahtunut kuudessa meidän käsittämässä päivässä. Jumalalle tuo aika on voinut olla pidempikin. Jumala pystyy ihmeisiin, olen sen itsekin kokenut. Uskon, että kaksi kalaa on oiekasti ollut kaksi kalaa, Jumala itse ne siunasi ja sai riittämään.
Jos aikoo olla yhdessä loppuelämän, niin miksei liittoa voi solmia seurakunnan edessä?
Edelleen mietin, miksi pitäisi? Minulle avioliitto on paljon maallisempi asia, kuin mitä meidän liittomme tällä hetkellä Jumalan silmissä on. Siunauksen olemme jo saaneet. Avioliitto tarkoittaa sitoutumisen näyttämistä ja juhlia, taloudellista tasa-arvoisuutta. Ja niihin juhliin ei ole vielä varaa =) Siksi kai lähinnä emme ole menneet vielä naimisiin.
Rukoilijoita meillä jo on. Ei ehkä koko seurakunnan edestä, mutta ei kai avioliiton tehtävä olekaan kalastaa rukoilijoita.
No niin, se siitä. Olemme asiasta eri mieltä. Jumala rakastaa meitä molempia silti =) Aurinkoista kesän jatkoa!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000117&posting=22000000009614929
Täältä löytyy myös jonkun toisen mietteitä aiheesta, jos haluat lukea. En tunne Raamattua niin hyvin, että voisin tuon kylmiltään allekirjoittaa, mutta samanlaisia ajatuksia siellä on kuin omani.
"Minulle avioliitto on paljon maallisempi asia, kuin mitä meidän liittomme tällä hetkellä Jumalan silmissä on." Onhan poikaystäväsi samaa mieltä kanssasi? Onhan hän varma, ettei hylkää sinua missään tilanteessa? Ei vain silloin, jos kaikki menee hyvin ja näytätte sopivan toisillenne van myös huonoina hetkinä. Onko hän mielestään kanssasi naimisissa?
En käyttäisi sanaa "naimisissa", koska se viittaa taas tähän maalliseen avioliittoon. Uskon, että mieheni on varma siitä, että tämä juttu on ikuinen. Näin hän on puhunut. Mieheni ei kyllä tiedä uskooko hän Jumalaan, joten paha sanoa, että uskooko hän siihenkään, että olemme Jumalan silmissä oikeanlaisessa liitossa. Mutta sen tiedän, että hän uskoo liittoomme, oli sen nimi mikä tahansa.
Huonotkin hetkiä on ehditty nähdä. Ja mies on pysynyt minun rinnallani, ja minä hänen. Ellemme ole äärimmäisen onnekkaita, pahempiakin ylämäkiä elämä eteemme vielä työntää, mutta niistä selvitään.
Jumalan silmissä olette naimisissa, ja jos toinen lähtee, hän syyllistyy aviorikokseen. En tahdo mitenkään vähätellä suhdettanne, mutta ei kuulosta hyvälle, jos sinä olet mielestäsi kristillisessä avioliitossa ja miehesi vain liitossa. Maallinen liitto kun voidaan purkaa..
Naimisiinmeno ei muuten tarkoita mitään isoja kekkereitä. Jos miehesi on varma, että haluaa viettää elämänsä sinun kanssasi, niin eikö olisi viisasta käydä vihillä. Eihän siitä tarvitse kenellekään edes sanoa, ja juhlat voitte pitää vaikka kymmenen vuoden päästä, jos haluatte..
Ei, ei olisi viisasta käydä vihillä vielä. Se kun ei suhdettamme muuta, mutta häät on yksi rituaali elämän varrella, symbolisoiva juhla. Muuta se ei meille ole. Yhdessä pysyminen ei ole kiinni avioliitosta.
Eli siis... yritän nyt ymmärtää mitä tarkoitat. Jos mieheni ei usko Jumalaan ja siihen, että liittomme olisi kristillinen avioliitto, suhteemme on epävarma? Koska hänellä on "lupa" heivata minut milloin haluaa? Ymmärsinkö oikein? Kuka tahansa voi lähteä suhteesta, uskova tai uskomaton. Kuka meistä on synnitön? Jos usko suhteen kestävyyteen on kiinni siitä, että tietää, että toisen usko kieltää lopettamasta suhteen, niin eipä hyvältä vaikuta sekään. Eikö yhdessä pitäisi pysyä rakkaudesta eikä pakon edessä?
Minä yritän nyt pohtia tätä sinun kannaltasi. Jos itse odotat avioliittoon, ennen kuin päädyt lakanoiden väliin, ja pysyttelet tämän miehen kanssa sitten koko lopun elämäsi, vaikka muuttuisitte ihmisinä ja tekisitte toisenne onnettomiksi, se on ainoa tapa toimia Jumalan silmissä oikein? En nyt tosiaan tarkoita että sinulle tai minulle olisi käymässä noin, mutta mietin vain...
Eiköhän lopeteta tämä jänkääminen? Minä en ymmärrä, miksi sinulle avioliitto, joka Suomessa on juridinen sopimus, on millään tavalla tärkeää, kun puhutaan Jumalan silmissä oikeasta liitosta. Ja sinä taas et ymmärrä minun kantaani. Eikä se asia varmaan tämän keskustelun varrella tule muuttumaan =)
Uskovat yleensä pitävät avioliittoa pyhänä, eivätkä ota avioeroa, ellei ole TODELLA suurista ongelmista kyse. Uskovat yleensä myös etsivät Jumalan tahtoa puolison suhteen (ainakin pitäisi), jolloin erheliittoja ei tule. Jumalan tahdonmukainen liitto kestää, ihmisten itsensä solmima ei välttämättä. Minä etsin Jumalan tahtoa ja olin jo jättämässä mieheni, koska luulin ettei hän ole Jumalan minulle tarkoittama puoliso. Sain kuitenkin varmistuksen suhteellemme.
Jumala ei kuitenkaan tahdo, että rikkoisimme toimivaa suhdetta, vaikka siinä harjoitettaisiin esiaviollista seksiä. Jumala toivoo, että yhdessä pysytään, niin kuin varmaan tiesitkin :)
Kaikkea hyvää teille!
kauhia syntisäkki;)
naimisiin menoon, jos ei kirkossa mene.
Avioliitto on kahden rakastavaisen välinen juttu, ei siihen jumalaa pidä sotkea.
Naimisiin mennään muuallakin, kuin vain kirkossa!
meillä on se periaate et vasta naimisissa ollessa muutetaan samaan asuntoon. ja mielestäni se on oikein. mut jokainen tekee tavallaan. kaverit on kyllä ihmetelly et miks ei olla asuttu yhes mut ei olla haluttu. se elämä alkaa meillä vasta papin aamenen jälkeen. mutta nykymaailma on menny siihe ettei vanhoja perinteitä arvosteta tarpeeksi, naimisiin ei mennä vaikka lapsia kyl voi saada yms.