joita joskus kaduttaa se, että on antanut lapsensa adoptioon?
Vaikka lapsella on hyvät oltavat, mutta kun oma elämä on vihdoin kunnossa ei voi olla miettimättä että jospa olisin kaiken tehnyt aikoinani toisin....
Vaikka lapsella on hyvät oltavat, mutta kun oma elämä on vihdoin kunnossa ei voi olla miettimättä että jospa olisin kaiken tehnyt aikoinani toisin....
Vastaukset 20
Vanhimmat
lapsen huostaanotosta on,itse en lasta huostaan antanut,ja alusta asti yrittänyt saada lasta kotiin,tuntuu vain tosi vaikealle.En juo,vietän tavallista rauhallista elämää,minulla kaksi jo aikuista lasta,jotka jo työelämässä.Lasta ikävöin joka ainoa sekuntti,joskus kirjoja lukiessa,ja opiskellessa muutaman minuutin voin keskittyä,mutta alitajunnassa lapsi koko ajan,ja huoli lapsesta.Jotenkin vain täytyy jaksaa,onneksi saamme tavata säännöllisesti.
kauan ollut lapsi huostaanotettuna?
Itseäni kaduttaa varmaan eniten se, että olen vasta nyt, vuosien kuluttua oikeastaan tajunnut että annoin sekä sosiaalihuollon että sijaisvanhempien liian helposti kävellä ylitseni.
Mielestäni minua informoitiin todella huonosti omista oikeuksistani, mutta olin silloin niin masentunut että annoin asioiden vain mennä omalla painollaan.
Nyt on myöhäistä enää asioita muuttaa, mutta katkeraksi pistää silti.
oikeuksistani halaistua sanaakaan.Kova vauhti vaan oli lapsi saada siirrettyä sijaisperheeseen.Täällä palstalla ei oikein kannata kirjoitella,koska muutaman hetken päästä niskaan lentää ivallinen vähättelevä sontakasa.Jokaiselle tyrkytetään samaa juttua "lapsen parhaasta",että pääsisivät bioista eroon.Ymmärrän tunteesi aikalailla.Minkä ikäinen lapsesi on?Oliko niin,että saat nähdä lastasi?
saan tavata muutaman kerran vuodessa, ei katkea yhteys ihan kokonaan.Meillä on hirveän pitkä välimatka, en asu nimittäin itse enää Suomessa joten tapaamme aina kun käyn siellä.
Lapsi on jo 12, joten varmaan päivä lähestyy jolloin hän alkaa kyselemään menneisyydestään enemmän.
tavata lastasi.Voisin kertoa sinulle omista jutuistani,jos olisi apua sinulle.Otan paljon valokuvia tapaamisillamme,jotka hän saa myöhempää muistoiksi,kirjoitan kirjaa tapaamisistamme,hänen kertomuksistaan,tunteistaan,omista tunteistani,annan hänelle kun täyttää 18 vuotta.Siitä kun lapsesi alkaa kyselemään,kerro sairastumisestasi,kyllä hän varmasti jollainlailla sen ymmärtää.Saisitko kirjoittaa lapsellesi,tai saatko hänestä tietoa muuten?
kirjoittaa vaikka sähköpostia, kysynkin seuraavan kerran tavatessa adoptioäidiltä.
En oikein uskalla oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä muuten kuin Suomi-lomillani, sekin on yksi lisäpointti kun lapsensa on adoptioon antanut. Jos hän olisikin yhä sijoituksessa, mutta nyt tuntuu että saa tavata lähinnä armosta. Tässä tilanteessa ei uskalla vanhemmille alkaa koukuttelemaan yhtään, ettei vaan katkea yhteys lopullisesti.
Sinulta kysyisin, että onko lapsesi jo kauan ollut sijoitettu vastoin tahtoasi? Ja luuletko, että sijoitus jatkuu siihen 18 vuoteen asti, kun kerroit silloin antavasi hänelle tuon kirjan jota kirjoitat? (Aivan ihana idea muuten, yritin aikoinani laittaa paperille minäkin jotakin, mutta ei siitä mitään tullut kun oli aina niin surkea olo tapaamisten jälkeen.)
kysyä adoptioäidiltä.Ei eroa sijoituksessa ainekaan meidän kohdallamme siinä,että kyllä sijoituksessakin annetaan ymmärtää,ja lapsellekin sanotaan heidän puoleltaan,että armosta saa tavata.Heh.Muutaman vuoden ollut.Joo kyllähän tapaamisten jälkeen on todella sydän karrella,mutta olen "kuoren kehittänyt"että kestän eron seuraavaan tapaamiseen.Ikävä on aina.Yritän saada lapseni kotiin,ajattelin,että pahimmassa tapauksessa saa 18 vuotiaana.
Mun mielestä olis hyvä idea tuo sähköposti, jos lapsi käyttää sähköpostia ja vaikuttaisi kiinnostuneelta asiasta.
Tuo että saa tavata armosta tuntuu ikävältä. Semmoinen tunne varmasti tulee, kun lapsi asuu sijaisperheessä ja viihtyy siellä. Enkä yhtään puolustele sossujen enkä sijareittenkaan asennetta.
Sossujen kirjoissa puhutaan paljon siitä, että ennen lapsi haluttiin irrottaa biologisesta suvustaan. Silloin ajateltiin, että lapsi välttyy näin huonoilta vaikutuksilta. Nykyään ei enää ajatella näin, mutta tuo perinne on jäänyt lastensuojeluun. Se on usein sossuille helpoin tilanne, kun saadaan biovanhemmat pois kuvioista. Silloin heillä on vähemmän työtä, kun ei tarvitse yhteensovittaa lapsen, sijareitten, biovanhempien ja vielä lainsäädännön näkemyksiä.
Sijarit taas usein ovat lapsettomia tai heillä on esimerkiksi vammainen tai pitkäaikaissairas biolapsi. Silloin motiivina on usein vaan saada lapsia taloon tavalla tai toisella ja perheellistyä. Vaikka sijarit tulisivatkin toimeen sen tosiasian kanssa, etteivät lapset ole heidän biolapsiaan, on hyvin vaikea ottaa biovanhempia mukaan lasten elämään. Toiset haluavat omistaa lapset kokonaan. Osalla on niin kovia ennakkoluuloja biovanhempia kohtaan, etteivät pysty yhteistyöhön.
Biovanhempien vanhemmuutta ei kuitenkaan kukaan koskaan voi poistaa. Tietenkin lapsi itse voi kieltäytyä yhteydenpidosta ja se on lapselle sallittava. Silti lapsikaan ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että hänellä on tietyt henkilöt biovanhempina.
Biovanhemmilla on oikeus pyytää lisää tapaamisia tai yhteydenpitoa. Kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, niin silloin lapsi saa täyden päätösvallan näihin asioihin. Tämän takia olisi mielestäni parempikin, että murrosiän kynnykseltä biovanhempien yhteydenpito lapseen voisi tiivistyä, jos tilanne sen sallii. Murrosiässä lapsi pohtii todella paljon itseään, elämäänsä ja taustaansa. Silloin olisi mielestäni hyvä, että hänellä olisi mahdollisuus tavoittaa biovanhempi, kun siltä tuntuu. Se voisi tapahtua esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostitse. Muistakaa myös, että 12 vuoden iästä lähtien lapsen omaa mielipidettä on kuultava, kun tehdään häntä koskevia päätöksiä!
Jos kerran asut ulkomailla, niin eikö sen pitäisi olla adoptiovanhemmille aika turvallinen tilanne? Minusta olisi ihan luonnollista, että lapsi voisi pitää sinuun yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse, jos lapsi itse haluaa. Mielestäni sinä myös voisit pitää lapseen yhteyttä sähköpostitse, sillä se on ehkä lapselle pehmeämpi tapa. Sähköpostithan voi lukea, silloin kun lapsella on siihen hyvä hetki ja turvallinen paikka. Pitäisin myös tekstiviestejä hyvinä. Lapsi voisi sitten itse pohtia, haluaako vastata niihin ja milloin.
Yhteydenpidosta täytyy tietenkin keskustella adoptiovanhempien kanssa. Ehkä sinun kannattaisi sitä ennen selvittää asiantuntijoiden mielipidettä esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliitosta. Liiton nettisivuilla on kysymysmahdollisuus, joten sieltä voisit kysyä heidän mielipidettään siitä, miten tämmöinen yhteydenpito vaikuttaisi lapseen, mitkä ovat oikeutesi avoimessa adoptiossa jne.
Minä ajattelen, että lapselle olisi todennäköisesti hyvä, että hän murrosiän aikana voisi kysyä mielessä pyöriviä kysymyksiä suoraan sinulta. Miksi sen pitäisi tapahtua yhtäkkiä 18-vuotiaana? Äitinä sinun kannattaa kuitenkin valmistautua lapsen erilaisiin tunnereaktioihin rakkaudesta vihaan. Kannattaa myös valmistautua siihen, että yhteydenpitoon voi tulla lapsen aloitteesta taukoja. Murrosikäisen elämässä on paljon kiireitä ja jossain vaiheessa ajatus kahdesta äidistä on ehkä vaikea. Siihenkin kannattaa valmistautua, että lapsi saattaa haluta muuttaa sinun luoksesi. Tämmöinen ajatus voi olla hyvin kipeä molemmille. Läpikäytäviä asioita on varmasti paljon. Uskon, että niitä olisi parempi käydä läpi vuosien varrella kuin yhtäkkiä lapsen aikuistuessa. Jos yhteydenpito toimii, niin kannattaa valmistautua myös semmoiseen, että lapsi haluaisi viettää lomaa luonasi. Sopisiko se nykyiseen elämääsi? Jos sinulla on uusi perhe, niin adoptoitu lapsi voi olla siitä hyvin mustasukkainen. Uskon kuitenkin, että lapsen kasvaessa hän arvostaa sitä, että äidin elämä on kunnossa ja äiti on jatkanut omaa elämäänsä eteenpäin.
Adoptoiduille ja sijoitetuille on usein tuskallista huomata, että biovanhempien elämä on kääntynyt hyvään suuntaan ja he ovat ehkä saaneet lisää lapsia. Uskon tämän olevan heille kuitenkin parempi vaihtoehto, johon he sopeutuvat käytyään läpi surun ja vihan siitä, etteivät itse saaneet kasvaa biovanhempien kanssa. Surullinen vaihtoehto on se, että biovanhempien elämä kääntyy jyrkkään alamäkeen huostaanoton/adoption jälkeen ja juuriaan etsivä lapsi löytää syrjäytyneet vanhempansa. Lapset toivovat teille hyvää, vaikka se on usein heille ristiriitainen asia.
on,että sijaisäiti tapaamiset yksin määrää.Sosiaalityön tekijä vaihtunut jo 8 kertaa,ja taas vaihtuu.Huoltokokouksessa sijaisäidillä lista tapaamispäivistä,ja ei auta,että pyydän lisää tapaamisia,ne tulevat aina hänen laittamansa.
yritetään hiljalleen haihduttaa pois lapsen elämästä,keinoja kaihtamatta.Vaikka tapaamisen sujuneet aina sovitusti,ja hyvin tapaamisia ei pyynnäistä huolimatta lisätä,vaikka mitään syytä ei edes sanota,kun ei ole.Yritetään,että aikaa kuluisi,ettei huostaanottoa pureta.Se on ikävä tosiasia.
Tämä on nyt tämmöinen idea, joten älä ajattele, että tämä olisi kiusaamista. Ymmärrän, että on hyvin vaikeasta asiasta kyse.
Tuli vaan mieleen semmoinen, että voisitko sinäkin viedä oman listasi tapaamisista huoltokokoukseen. Olisi hauska nähdä, millaiset ilmeet sossulla ja sijaisäidillä olisi :D
Olitko se sinä, joka kerroit, että sinulla on aikuisia lapsia? Jos olet sama henkilö, niin olisiko mahdollista, että jompikumpi tai molemmat lapsesi tulisivat mukaan huoltokokoukseen? Te voisitte jo ennen huoltokokousta miettiä muutamia juttuja, jotka olette suunnitelleet tapaamisia varten. Voisitteko esimerkiksi järjestää loman, vaikka viikonlopun, jonka järjestäisitte tavataksenne sijoitetun lapsen? Voitte esimerkiksi anoa sosiaalisesti tuettua lomaa Lomaliiton kautta tai jos pystytte, niin vuokraatte/lainaatte jotain mökkiä. Sossulla olisi ainakin selitettävää siinä, miksei lapsi pääse sukulaistensa kanssa lomalle. Jos sossun mielestä sinä olet epäsopiva vanhemmuuteen, niin miten sossu selittää aikuisten lastesi epäsopivuuden viettää lomaa sisaruksensa kanssa?
Jos päätät tämmöiseen ryhtyä, niin se kannattaa suunnitella hyvin huolellisesti. Eli huoltokokoukseen viemisenä kannattaa olla päivämäärät, paikka, läsnäolevat henkilöt, suunnitelma siitä, mitä teette jne.
Sossun on vaikeampi kieltäytyä semmoisista tapaamisista, joissa on ns. ulkopuolinen valvonta. Eli jos saisitte vaikka Lomaliitolta tämmöisen sosiaalisen loman, niin olisitte sijoitetun lapsenne kanssa esimerkiksi kylpylässä tai lomakylässä. Näissä on järjestettyä ohjelmaa ja ulkopuolisia ihmisiä. Ulkopuolisten ihmisten läsnäolo on sossujen näkökulmasta lapselle turvallisempaa kuin se, että olisitte jossain metsän keskellä keskenänne.
Mieti asiaa! Kysy, jos sinulla on jotain kysyttävää, niin voin yrittää auttaa.
vanhempi tytär 21v.ollut joka kokouksessa mukana,kuin myös toisinaan tapaamisissa.Nyt lapsi oli ekan kerran kahteen vuoteen vuorokauden kotona lomalla.Haimme,ja veimme lapsen,yht.1000kilometriä matkat autolla.Pitkästä aikaa lapsi sai olla siskonsa,ja veljensä kanssa.Kävimme huvipuistossa,ja vietimme yhdessä leikkien aikaa kotona.Olemme vanhemman tyttäremme kanssa joka kokouksessa pyytäneet tapaamisia lisää,ei ole tullut,nyt saimme yhden päivän.
että lapsi saisi tulla jouluna kotiin,ja että voimme hakea,ja viedä ei ole käynyt.Myös lomalle olisimme valmiit ottamaan lapsen,jos saisimme.Surullisinta tässä on,etteivät sisarukset voi tavata.Vanhin tytär välillä ajaa päiväksi tapaamaa kanssani yli 500 km.´Vanhempi veli ei voi käydä koska tapaamiset arkisin,ja hän töissä.Samoin kaikki muut sukulaiset kohta jäävät unholaan.
antoi minut adoptioon, kun olin puoli vuotias. sukulaiselle. On katunut sitä koko ikänsä. Minä en. Hän sairastui psyykkisesti ja kärsii masennuksesta, manipuloi ihmisiä, on luonnehäiriöinen. Onneksi antoi minut pois. Meille ei koskaan syntynyt läheisiä välejä. Sukulaisen luona olen vaan ollut liian lähellä kaikkea, nähnyt koko jupakan, kuunnellut äitien välisiä riitoja vuosikausia.
tästä kertomuksesta opimme.
kirjoituksia ja toiveunia.
Sivullisena tätä palstaa seuraan, tai oikeastaan en niin sivullisenakaan, koska olen a.äiti ja kovasti kiinnostaa biojen tuntemukset. Mutta miten ihmeessä täällä on tuollaisia kirjoituksia joissa halutaan kaikki mahdolliset neg.kokenukset biosta niitata?? Oletteko nyt ihan niin naiveja, että uskotte, ettei maailmassa ole yhtään ainoata kurjaa bioäitiä?? Uskon tosiaan, että on väärin valtaansa käyttäviä sijareita, on huonosti työnsä tekeviä sossuja, mutta on kyllä ihan paskoja biojakin. Tiedän tapauksia joissa ei biot eikä sossutkaan välittäneet lapsesta tuon taivaallista, vai mitä sanotte vuosikausia sossujen tiedossa olleesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä bioisän taholta. Lopulta kuitenkin huostaanotto ja sijoitus perheeseen, jotka onneksi ottivat pahasti oireilevan lapsen luokseen. Lapsen jonka elämän on bioiskä lopullisesti tuhonnut. Tai perheestä jossa kummatkin vanhemmat vetää heroiinia ja iskä kävi sentään päivät töissä, äiti vain nukkui ja nukkui...lapsi teki mitä teki, söi mitä söi jne. Ei huostaanottoa.
Ei minulla ainakaan ole sellaista haavekuvaa, että missää "kategoriassa" olisi ainoastaan ja vain hyviä ja ihania ihmisiä....
Ja vaikka minua todella surettaa ja tekee pahaa tuon aloittajan kertomus, niin olen sitä mieltä, että vanhemmilla (oli sitten bio tai ado) on se suurin vastuu hoitaa lastaan hyvin (se ei ole sijareiden tai sossujen vastuu ensisijaisesti). Ja jos ei siihen itse pysty niin hakea apua. Se on myös sitä välittämistä ja rakastamista. Lapset ovat meidän vastuulla ja meidän tulee tehdä kaikkemme heidän hyväksi. Lapsen etu ajaa aina omien etujen ja tunteiden edelle.
kirjoittele sellaiset "paskemmat"bioäidit,koska varmasti ovat jossain kännäämässä,tai eivät välitä huostaanotosta,tai lapsen paluusta kotiin,tai paljon mistään muustakaan?
jotka sijaislapsia käyttäneet vuosikausia seksuaalisesti hyväksi,kumpikin sai vankilatuomion.Toinen etelä-suomessa,toinen pikkasen kauempana.Näistä vaan ei paljoa jutella,eikä varsinkaan lehdissä.Lehteen tulee vain rangaistus tuomiosta.
asioista vaietaan.Hermostuvat ihmiset,jos saavat tietää.