vaikka mulla on tosi usein paha olla,niin mä en osaa itkeä.yhtenä päivänä tammikuussa,kun mua oltiin taas kiusattu koulussa,päätin olla vahva ja etten enää itke,enkä oo itkenytkään varmaan puoleen vuoteen kunnolla.Itkeminen kai helpottais,mutta miten muuten voi helpottaa pahaa oloa kuin itkemällä! kyllä mä oon puhunutkin parille ihmiselle,ja rukoillut,mutta mä haluaisin itkeä!! ihan vaan itkeä oikein kunnnolla,kaikki huolet ja murheet mitä tän ja viime vuoden aikana on tullut eteen,ja niitä on paljon.
itkemisestä..
her soul cry but she can't
5540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on välillä kans sama ongelma: En osaa itkeä, kun on paha olo. Tuntuu, että melkein itkisi, mutta ei tule kyyneleitä. Ja se on todella raivostuttavaa.
En oikein osaa neuvoa, mikä auttaisi. Mutta mulla on samanlaisia fiiliksiä.
Toi on yks masennuksen oireista... on surullinen jne, mut ei vaan tuu itkua. Hyvä et oot koittanu puhuu jolleki... Suosittelen hakee jostai apuu masennukseen ? Netistäki löytää kaikkee siihen liittyvää! Pärjäile!
Itkemiseen ei aina välttämättä tarvita kyyneliä (ainakaan minä). Toki itku on silloin syvempää ja enemmän helpotuksen tunnetta tuovaa, olen huomannut. Kunnon miehekkään porun jälkeen sitä on taas kuin uusi ihminen ja jaksaa =) hymyillä!
Ja tosiaan, se jos kyyneliä ei vaan usean päivän jälkeisen huonon olon jälkeen tule, vaikka pitäisi/haluaisi, voi johtua masennuksen tilaan lukkiutumisesta. Useimmiten silloin helpottaa ystävälle tai vanhemmalle "avautuminen" - silloin ne kyyneleetkin varmasti ryöpsähtävät.
Toivotaan parasta!
Mun veli on myös koulukiusattu aikoinaan, se ei koskaan oo toipunu siitä. Hän kertoi mulle, että haluaisi itkeä, mutta ei osaa. Se suru, viha ja pettymys on niin patoutunutta.
Uskon että jos välillä on onnellisia jaksoja elämässä ja välillä niitä alamäkiä, niin itku tulee helpommin..mitä että jos on koko ajan alamäkeä, niin siihen on jotenkin valmistautunut siihen itkemiseen ja odottaa, että se tulisi, niin sitten sitä ei tulekaan.
Itse kerran pakotin itseni luettelemaan ääneen kaikki paskat asiat mun elämässä, puhuin mitä mieleen tuli, meillä oli silloin miehen kans tosi vaikeaa aikaa (riitaa, mulla masentuneisuutta, miehellä välinpitämättömyyttä yms.) Yritin kuvitella eteeni jonkin teraputin joka kuuntelee koko ajan, vaikka olinkin asunnossa yksin. Puhuin kaikkea mikä mieltä painoi ja itkin välillä niin että koko kämppä raiku. Välillä taas kokosin itseni ja jatkoin "juttelua".
Kaikki kipeimmät asiat toistin monta kertaa. Ja huomasin: aluksi ääneni oli heikko, toistin vähän kovemmalla ja vakaammalla äänellä saman lauseen, lopulta huusin sen! Kokeilin lausua sitä myös eri äänensävyillä. (ajattelinpa ehkä alitajuisesti mieheni kuuntelijan paikalle. ja harjoittelin, miten sanon hänelle vaikeat asiat, sitten kun se on ajankohtaista) Toistin lauseen niin monta kertaa Kunnes tuli hyvä olo, ja tiesin, että osaan sanoa sen vakuuttavalla äänellä jos tarvii sanoa miehelle. (ei ole tarvinut, se "omaterapia" auttoi kai jo itsessään..)
Nää oli mun sekavia ajatuksia ja kokemuksia itkemisestä.
Voisit kokeilla lähteä vaikka juoksulenkille? Muullakin urheilulla pystyy kummasti purkamaan tunteita. Mä aloin käymään juoksemassa ku elämässä alkoi tulemaan vastoinkäymisiä. Ja jäin koukkuun lenkkeilyyn, eikä oo ollut haitaksi.
kirjotat¨ja piirrät kaiken ahdistavan paperille..niin kauan että itteäskin rupee pelottaan ( kuulostaa pimeältä mutta toimii ) ja poltat sen, katot kun sun pahat ajatukset hajoo tuleen ihan kokonaan..tai tee jotai "fyysistä.. mulle on neuvottu että voi ottaa vaiks mahdollisimman paksusti sanomalehtee ja sitä ku repii antaumuksella :) niin auttaa kanssa .. sääli ettet voi itkeä, se helpottaa, ihan ku lähtis sisältä jotain liikkeelle..mutta voithan sä huutaa.. esimerkiksi tyynyyn jos et haluu kaikkien kuulevan.. :) tsemppiä sulle