Runo tälle ajalle

Eino Leinon runo : Kun kello seisoo

Tää kansa on kuin kaupunki,
min tornin kello seisovi
ja aikaa kysymään niin
nyt kaikki juoksee naapuriin.

Mut toisen kello edistää
ja toisen jälkeen ihan jää
ja kaikki toimet nurin käy,
kun ajan johtajaa ei näy.

Jos tääll` ois mies, jos yksikin,
niin itse nousis tornihin
ja voiman oikeudella hän,
sen kellon vetäis käymähän

ja huutais "Näin on aika maan!"
ja oman päänsä mukaan vaan,
hän ajan asettais
ja kaikki uskoa sen sais.

Ja vaikk´ ei ois se tullutkaan
niin suunnilleen oikeaan,
ois pälkähästä päästy pois
ja jokin aika saatu ois.

Mut mies se viipyy, viipuu vaan
ja yhä seisoo kello maan
ja kaikki toimet nurin käy,
kun ajan johtajaa ei näy.