Kuha olis ees muijalle töitä, itestä ei niin väliä.

Vaimon uraputki alkoi Bueng Kanista Isanista. Pellon laidalla seisoskeli ja hääräili.
Sieltä kielitaidoton ja kouluttamaton yleni nopeasti pankkialalle vaihtamaan rahaa.
Rahanvaihdon keskeytti yllätysraskaus valuutanvaihtajan toimesta.

Pattayalta lähtikin sitten kourallinen raudanlujia valuutanvaihdon ammattilaisia Jyväskylään, jossa Kela pakotti kouluun opiskelemaan kieltä. Se ei onnistunut, mutta kursseilta löytyi eräs jälleenkoulutettava urho, joka antautui rakkauden pauloihin ja lupasi varmistaa maistraatissa oleskeluluvan.

Toimeentuloaan koetettiin paikata muun muassa jäsenhierojan jalolla ammatilla, mutta viranomaiset eivät tykänneet. Vaimo koetti kutoa hauskoja nalleja ja hassuja myssyjä, mutta niistäkään ei toimeentulo parantunut. Oli aika lähteä kokeilemaan josko Hua Hinissa aukenisi vaimolle ura, että aviomies saisi levätä sillä välin kotona.

Ensimmäinen yritys oli kasvattaa ja myydä kukkia. Ei toiminut ja liian raskasta.
Toinen yritys oli myydä rihkamaa pimeänä kaupungilla. Ei toiminut.
Kolmas yritys oli kirpputoritoiminta, mutta sekin meni kiville ja karille.
Neljäntenä oli donitsinmyyntiä, mutta se oli vain kausiluontoista, ei lisätuloja.

Suomessa ajatus oli tehdä vaimosta wolttikuski, mutta tehtävä oli liian vaikea. Ei muuta kuin fillari myyntiin. Seuraavana oli vuorossa kokeilla jaksaisiko vaimo poimia marjoja? Ei jaksanut. Vaimo tympääntyi ja palasi Thaimaahan etsimään töitä, mutta ei löytänyt muuta kuin vanhan ammattinsa.
Oli palattava Suomeen perustoimeentulotuelle "tienaamaan" seuraavat rahat Thaimaan matkaan.

Itse olen levännyt tässä kahden työpaikan välissä nyt noin 23 vuotta ja kohta olen levännyt niin hyvin että jaksan jatkaa uraani ATK-puolella.

By Bye