isälle

Mirrim* kirjoitti:

-- taas sä pyysit anteeksi,
sanoit olevasi väsynyt,
se ei vain enää riittänyt.
sydämeni on jo täynnä arpia,
ja mä rakastan sinua vielä,
muttei rakkauskaan ole ikuista.
miksen voi olla luja?
aina sä saat mut itkemään.
et sä koskaan lyö,
mutta sanat tekee niin helvetin
kipeää. --

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

-- sillonko sä lakkasit olemasta mun isä,
kun aloit seurustella vakituisesti
pullon kanssa?
sitä sä et kai koskaan ole voinut ymmärtää,
mikset pystynyt pitämään molempia - sekun
ei oo koskaan ollut sulle ongelma, juominen
siis, se on ollut tapa.
ja kun sä luonnollisesti valitsit perhees
sijasta pullon, se koski, syvältä.
olisi niin paljon helpompi kieltää sut,
kuin katsoa totuutta silmiin ja myöntää,
että sä olit alkoholisti, ja pahimmasta päästä.
kun mä katsoin sun suruntäyteisiin silmiin,
tuntu että osa susta - se osa, joka ei vielä
ollut turmeltunut - tahto vapautua siitä
helvetistä missä sä elit.
no vapautes sä sait.
jää nyt hyvästi, mutta muista: sä olit
aina mun isä, aina. --

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä