Armeija?

Kävin armeijan lukion jälkeen ihan normaalisti. Palvelin vuoden ajan, kotiuduin sotilaspoliisialikersanttina. Sotilaspoliisiksi pääseminen oli "haaveena", joten toiveet täyttyivät.

Armeijan meneminen oli minulle itsestäänselvyys siitä saakka, kun naiset pääsivät armeijaan. Isä ja ukki olivat sitä mieltä, että minun täytyy mennä armeijaan. Se ei kuitenkaan varsinaisesti vaikuttanut päätökseeni. Olen kasvanut tasa-arvoisessa perheessä, enkä nähnyt yhtään hyvää syytä sille, miksi veljieni pitäisi suorittaa asepalvelus, mutta minun ei. Koska olen aina harrastanut urheilua ja kilpaillut eri lajeissa, oli armeijaan meneminen myös jotenkin luonnollinen jatke "urheilu-uralle". Puhtaasti koin sen vain omaksi velvollisuudekseni. Sellaisella perusteella, että haluaa näyttää jotain itselleen tai muille, ei mielestäni pitäisi armeijaan mennä.

Armeijassa kiinnosti myös johtajakoulutus, ja koska haaveissa on pienestä asti ollut poliisin ammatti, tuki myös se armeijaan menoa.

Ensin ilmavoimiin pyrin ja sen jälkeen laivastoon. Olen menossa lukion jälkeen lentäjäkoulutukseen joten olisi helpompi mennä armeijan kautta jotta saisin siellä valmiiksi lentolupakirjan. Laivasto on aina ollu myös haave. :)

täälläkin. Halusin ja suoritin sen nimenomaan prikaatissa, jossa annetaan valmiusjoukkokoulutus. Intin jälkeen palvelinkin vuoden rauhanturvajoukoissa. Syinä intin käymiseen oli ensisijaisesti suunnitelmat poliisikouluun hausta ja erityisesti kiinnostus rauhanturvatehtäviin.

Täytyy kyllä sanoa että kiinnosti, mutta sitten sain tietää etten likinäköisyyteni takia pääse laskuvarjojoukkoihin. Muut puolustusvoimien haarat ovat minulle yhdentekeviä.

Toinen on että se vaatii paljon henkistä kanttia. Sitä fysiikkaa korostetaan joka paikassa mutta todellisuudessa kun joku ensimmäiset viiksenhaituvansa saanut pentu kiljuu sulle vasten kasvoja samalla kun sinulla on ladattu ase kädessä niin meikäläisen armeijareissu kestäisi ehkä noin kymmenen minuuttia sillä sen verran kykenen ottamaan vastaan komentelua. Tässä valtiossa on niin kuin lastentarhat erikseen.

Armeijassa esimerkiksi aikusiet miehet (ja naiset) konttaavat pitkin lattioita ja jos löytyy villakoira niin se ammutaan ja otetaan lakanat joiden keskelle villakoira lasketaan. Joka nurkkaan tyyppi ja lakanoissa villakoira viedään kasarmin pihalle, jossa se haudataan maahan kaikin seremonioin. Sitten lähdetään etsimään uutta villakoiraa.

Tai sitten yhdet pistettiin siivoamaan metsä risuista ja kävyistä. Lopuksi metsä haravoitiin.

Kuka tällaista tomppelitouhua jaksaa?

Ei vois vähempää kiinnostaa lähteä rämpimään pusikoihin koinsyömissä vaatteissa aivan älyvapaassa seurassa. Onneksi ei tarvi!

Eli innolla odottelen olaveluksen alkamista...

ikäni sallisi. Valitettavasti olen siihen jo yli-ikäinen.

Merivoimat tai ilmavoimat ihan ehdottomasti.

Nuoruuttansa kaivaten ;)

mutta... eiei. Monille armeija on koulu paikallaan, mutta itselleni mahdoton vaihtoehto. En ole näiden vuosikymmenten aikana vieläkään hoksannut, millä tavoin (enimmäkseen) pakkoon perustuva puolustuslaitos takaa isänmaan turvallisuuden. Ehkä sen joskus vielä oivallan...

Ei mulla armeijaa vastaan mitään oo. Jos oisin 20 vee tai alle niin voisihan sinne mennäkin. Jos oisin miespuoliseksi syntynyt niin armeija tottakai!

kaks piipunen juttu..

Mäkin oon käynyt - mut enpä tiedä, jos Suomi liittyy Natoon, ja kutsu tulee lähteä Bagdadiin turvaamaan rauhaa Jenkkien ja puolalaispoikien kanssa - niin enpä taitaisi lähteä..

Että sellainen jänishousu oon..