Hehkuva hiillos edessäni,kohennan siinä loimottavia puita,annan niille ilmaa,ilmaa hengittää.
Katson sinua kun makaat vierelläni.
Rintasi kohoilee rauhallisesti hengityksesi tahtiin.
Kaulasi kaarella näen suonen joka sykkii tasaisesti sydämesi lyönneistä.
Hiillos kuumottaa poskiani tai sinä rakkaani.
Olit äsken sylissäni,
tulessa,
tulessa olimme.
Hurjana palona ,
punaisina lieskoina rakkautemme roihusi.
Maa vapisi allamme,
taivas salamoi,
sateella piiskasi.
Vaan ei liekkimme sammunut ei tulemme vaipunut.
Kunnes liekkimme söivät toisemme.
Hiljaisuus astui väliimme ,
rauha.
myrsky tyyntyi,
salamat kaikkosivat.
Hiljainen hiillos kyti sisällämme.
Nukahdit hiljaa syliini,
laskin sinut viereeni ja katselen sinua.
Ei koskaan , missään, syty samanlaista tulta,
kuin sinä minussa.
Katson sinua kun makaat vierelläni.
Rintasi kohoilee rauhallisesti hengityksesi tahtiin.
Kaulasi kaarella näen suonen joka sykkii tasaisesti sydämesi lyönneistä.
Hiillos kuumottaa poskiani tai sinä rakkaani.
Olit äsken sylissäni,
tulessa,
tulessa olimme.
Hurjana palona ,
punaisina lieskoina rakkautemme roihusi.
Maa vapisi allamme,
taivas salamoi,
sateella piiskasi.
Vaan ei liekkimme sammunut ei tulemme vaipunut.
Kunnes liekkimme söivät toisemme.
Hiljaisuus astui väliimme ,
rauha.
myrsky tyyntyi,
salamat kaikkosivat.
Hiljainen hiillos kyti sisällämme.
Nukahdit hiljaa syliini,
laskin sinut viereeni ja katselen sinua.
Ei koskaan , missään, syty samanlaista tulta,
kuin sinä minussa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kaunista...
Suurella sydämellä kirjoitettu.
Loistava rakkausruno..
Todellakin tunteella tehty...niin kaunis
Hengityksen päässä hiuksistani
Henkäyksen hienona hiljaisuutena
Äänettömänä olemisena
Sanattomana sanomisena
Hivelevän herkkänä kosketuksena
Räjähtävänä tulisuuden voimana
Hurjuuden kiivaana hengityksenä
Palona, Palona.
Salamoina, sateina, pisaroina, tuulena
Loputtomina sanoina,
sanojen loputtomina lauseina,
lauseiden loputtomina kappaleina,
mielen loputtomina lentoina.
Voi Tulen voimaa
Voi Veden virtaa
Vieläkin tunnen sen. Kun sitä ajattelen.
Hetkessä se vie ja olen hiljaa.
Hiljaisuudessa ja Olemisessa.
Mikä Räjähtävä Voima. Heti.
etäisyys läheinen,
välissä vain tunteiden virta
siitä on punottu,
sielujen palolla sytytetty
yhteiselon pirta
herkkänä lähellä niin lähellä
ja vaiti, räjähtävänä voimana
sielujen palona !
maa, vesi, tuli ja ilma
elementit erilaiset,
kuin rakastuneiden
sielujen
yhteys, sen liitto
sanoja soljuaa tunteiden
lomasta, vaikeaa erottaa
muistoja todesta
hiljaisuudessa
piilee Rakkaus
siinä sen
erilaisten yhteyden
räjähtävä voima !
Kuohuja,
kuohuja rannassa.
Tuuli paiskoo ajopuita kallioille.
Ne kolahtelevat kallioissa,
meren raivotessa.
Raastoit sisintäni sulaa,
halasit sydäntäni lujaa.
Takerruit kuin hukkuva,
huusit ja kiemurtelit,
käärme olit notkea.
Merestä nousit ja heitit minut maahan ,
katsoit,
riisuit,
käytit minua,
otit omasi.
Katseesi oli kuin velhon,
upotit loitsusi sydämeeni ja riivit minut alastomaksi.
Ei mielessäni ollut enää yhtään piilopaikkaa johon poikuuteni olisin laittanut.
Veit sen mitä minulla ei enää ole,
koskemattomuus..
Taioit minut sielusi kumppaniksi.
En loitsujasi ymmärtänyt, voihkit vain.
Ymmärsin kutsusi tarpeen.
Kaksi viiniköynnöstä sylikkäin,
terälehtesi auki,
versoni sinussa,
kasvoimme yhteen.
Varjele..miten lumoava teksti!!!!
Mitään et halunnut, et mitään pyytänyt.
et ollut mitään, et ollut olemassakaan.
Ei ollut mitään!!
Tyhjyys.
Hiljaisuus.
Erämaan hiljainen tuuli.
Tiesit olevasi kaikki.
Enemmän ja vielä enemmän.
Tiesit, tiesit, et sanonut mitään.
Olin varovainen.
Vaanivalla vaistollasi,
Pedon ylväällä julmuudella,
Vaanien hiljaa kuin...musta notkea pantteri!
Taitava piiloutuminen,
nopea hyökkäys,
raju isku,
ja käsissäsi pilvissä liitelevä ylväs kotka!
Kuinka sen taivaalta tavoitit?
Hengitys salpaantuneena,
verissään keskellä aavikkoa,
hiekkaerämaan dyynien varjoissa,
Pantteri aavikolla,
kynsissään viaton taivaan kotka.
Kotkat eivät hämmästele mitään.
Eivät vuosisatojen ihmeitä ihmettele.
Hyräilit hiljaa tietäessäsi taistelutaitosi.
Minä - Taistelija - Tyynenä liitävä lintu.
Tikari rinnassani
ihmettelin..
Mikä Peto sen siihen oli iskenyt?!
Olen yhtä luonnon kanssa.
En erkane mistään.
Olla luonnostaan, havaita, tuntea ,elää kaikessa.
Kuljen tuulessa , elän maassa, nousen höyrynä , taivaisiin kurkotan.
Tomunakin lojun, aikoja odotan.
Käteni oli kiinni , höyhenissäsi , olin alla siipiesi.
Näin lailla silmiesi ,
kotkana minäkin.
Osana sinua.
Kissana , petona , vaanien , odottaen.
Oli helppoa olla, olla vain niinkuin ei mitään tekisi.
Kuunnellen hiljaisia suunnitelmiasi.
Kuiskit tekosi korvaani jo kauan ennen kuin sanoit sanaakaan.
Mielesi ryöppysi vuolaasti.
Sielusi hehkui uhoa , kaipuuta kynsiini.
Ylväytesi suojeli sinua , olisit pysynyt taivaalla, liitänyt, ollut omassa elementissäsi.
Vaan ei , tuulesi unohdit, tulit mieleni putouksille.
Pyörteet sotkivat sulkasi,vajosit suurine siipinesi, olit pulassa.
Pelastin sinut itseltäsi ,
kosketukseni repii, en ole vielä sulkenut kynsiäni.
Olisit maahan törmännyt, siksi nappasin sinut kynsiini.
Mutta kohta kehrään kuin kissan kuuluukin.
Tänään kissa ,
huomenna,
kuka tietää?
Nyt täytyy sanoa jo suoraan .
Kerrassaan loistava...:)