Kysyn tätä rehellisesti, enkä tarvitse ylistystä, että "miten hyvät suhteet meillä on", enkä että "oma vikasi", vaan että miten muilla menee, kun on ongelmia ja häikkää!
Huom. - Te, joilla on kaikki hyvin, voitte aloittaa oman viestiketjunne ja kehua siellä.
Huom. - Te, joilla on kaikki hyvin, voitte aloittaa oman viestiketjunne ja kehua siellä.
Vastaukset 162
Vanhimmat
Minulla ei ole tytärtä, mutta oman äitini kanssa oli vaikeaa.
Hän ei ollut "ihmissuhde-ihminen", jonka kanssa olisi keskustelemalla
voinut selvittää asioita.
Hänellä oli käsityksensä, joihin ei pystynyt vaikuttamaan,
Hän oli kaikessa oikeassa (omasta mielestään) enkä minä ollut yhtään mikään,
vaikka passasin häntä etenkin hänen viimeiset 20 vuottaan, kun hän oli täysin
riippuvainen avustani. Moittimista sain vain kaikesta.
Yhteisymmärrystä oli mahdoton saavuttaa ja yhteistyö oli mahdotonta.
Hän teki kaiken niin vaikeaksi kuin vain voi.
Just tätä pyysin välttämään, että voivotteleisit omaa "uhrioloasi".
Aloita omas palstasi,
Aloita oma palstasi!
Ja valita siellä!
Luepa sitten aloituksesi viimeinen virke: "Te, joilla on kaikki hyvin ...".
Lukee; Huom. - "Te, joilla on kaikki hyvin, voitte aloittaa oman viestiketjunne ja kehua siellä."
Kolahtiko nilkkaasi ? Kommentti on pelkkää realistista toteamusta. Ei uhriutumisen häivääkään.
Aloittaja kuulostaa hieman viksahtaneelta.
Eikös sun pitäisi pyytää keskusteluseuraa juuri heiltä kun on kaikki hyvin.
Kun kävin läpi avioeroa ja halusin keskustella tyttäreni kanssa kun niin ahdisti, hän sanoi kylmästi ettei keskustele asiasta kanssani kun ei halua olla kummankaan puolella. En vieläkään tiedä, onko se oikein vai väärin toimittu. Olen joka tapauksessa hyvin erosta selvinnyt, onneksi oli pari kuuntelevaan ystävää.
Kun hänellä on kiire, hän ei vastaa puhelimeen tai sitten sanoo, nyt on 2 min aikaa, sano äkkiä. Sen ymmärrän.
Olen todella yrittänyt parhaani, uhrautunut (vaikka vaikuttaa kauhealta sanalta), mutta mikään ei ole tarpeeksi.'
Hoidan lapsenlapsiani n. 15 tuntia viikossa, keksin kaikkea kivaa, maksaa paljon ja en oikeastaan jaksaisi, kun kunto on huono. Mutta tyttäreni ei "jaksa" keskustella mitään.
Lopeta auttamisesi. Sitten ehkä arvosi huomataan ja keskusteluhalua löytyy.
Älä uhriudu ja hyysää. Itsesikö vain haluat tehdä tärkeäksi ? Anna lastesi ottaa
elämä ja vastuu omiin käsiinsä. Hehän ovat AIKUISIA.
Usein kannattaa katsoa peiliin. Yrittääkö vaikka aina opettaa jo aikuistuvaa.
Kuinka usein sinä teit ja kuuntelit oman isäsi neuvoja, vai kuuntelitko liikaa.
Elämä on monimutkaista ja vaikeaa.
Tee HUOLI-ILMOITUS sossulle ja lopeta auttaminen.
aihe on varmasti monelle vaikea,
oma näkemysoni:
sinulla on oikeutesi
ja
sinun äidilla omat oikeutensa,
hän varmasti rakastaa sinua, ei varmaankaan osaa sitä oikein näyttää,
hyvinki monelle on läheiset suhtee vaikeita,
olettaisin
katkase napanuora lopullisesti huomaa, sinä olet yksilöllinen oma itsesi
sinä olet sinä ja sinulla omat kokemukset läheisistäsi,
ne on sinun omia tunteitasi,
riitelin minäki äitini kanssa tai en riidelly mutta koitin ilmaista hänelle
että minäki olen ihminen
tiedän monistaki asioista ennemän kuin hän,
hän taas tiesi kaiken paremmin kuin minä , omasta mielestään,
-- kaikesta huolimatta äitini oli ja on edeleen siellä taivaitten valtakunnassaki minulle maailman rakkain ihminen, onhan hän minun oma äitini,
en ikinä vihannu äitiäni vaikka vihasinki heh,
pistin kaikessa vastaan ja " raivosin " hänelle, minäki olen ihminen
minäki tiedä kaikesta kainen, ,
raamatussa on sanottu :
jälkeläiset nousee aina vanhempiaan vastaan,
siis
tavallaan napanuoran , siis itsenäiseksi kasvaminen tuottaa suurta tuskaa molemmille osapuolille, äitisi kärsii niin myös sinä kärsit,
tämän kerroin rakkaudella sinulle
se on mun näkemys tilanteesta, homaa vain minun näkemys,
-- olet hyvä ihminen
sinun EI tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos vihaatki äitiäsi,
se tavallaan on luonnollinen tapahtuna ihmisen elämässä, vaikka huomaat myöhemmin ettei se vihaa ollkkaan vain jotain muuta,
saat vihta jos haluat äitiäsi,
samoin äitisi saa olla oma itsensä vanhus vaivoineen,
voi olla joskus kovastikki hankala
" paremman tietonsa " kanssa,
siitä olen varma
äitis rakastaa sinua sydän juuria myöten
vaikka kuinka hankala olisit hänelle hänen mielestään,
kukaan ei riitele yksin,
on aina kaksi puolta
ja kaksi erilaista mielipidettä,
sinua ei voi syyttää
mutta ei voi äitiäkään syyttää, molemissa on jotain ristiriitaista tunteitten suhteen, siis syyllisiä on molemmat,
vaikeat ihmissuhteet vaatii tavalaan ÄLYKKYYTTÄ
joko " poistuu näyttämöltä "
tai sitten kvaannollisesti " tappelee " elämän loppuun asti,
päätös on yksin sinun,
huomaa olet vain ihminen ja huomaa äitiki on vain omasi vanhempi ihminen, " uuuuuh kun pistelee vihaksi,,, " höh,,
tulis homata itsensä
omine puuteineen, ja vaatimuksineen, se saataa joskus olla vaikeaa itse kellekkin,
hän ehkä itse ei huomaa että hän vaatii liikaa sinulta,
ihmiselämä on joskus vaan vaikeaa olla ihminen ihmiselle
ja itseleen, ja läheisilleen,
mikään ei koskaan ole itsestään varmaa,
se on varmaa
elämä maan päällä ON TODELLA VAATIVAA VAIKEAA ,
helppoa ei ole kellään,,,,
raamyun sana:
" OTSASI HIESSÄ ON SINUN LEIPÄSI ANSAITTAVA "
toivon kaikkea hyvää elämääsi,
luoja siunausta ja ohjausta elämääsi,
minun vaikeuteni katosi kun sain uskon lahjan jumalata,
paljon piti vaikeusien keskellä rukoilla , huuta apua,
( tietenki ajatuksissani EI äneen tarvinnu koskaan huutaa apua ))
yötä paivää rukoilin apua,
vihdoin sai täydellisen avun,
eräänä yönä kun elämä oli todella vaikeaa vaikeaa,
vuoteeni viereen välähti suuri kirkkaus,
sillä hetkellä tunsin ja tiesin kaikki on hyvin
kaikki vaiketeni katosi siihen paikkaan,
sen jälkeen olen tuntenu aina
en koskaan ole yksin missään, en edes ollu työpaikalla yksin,
joka päivä ajatuksissani rukoilin anna tämän päivä työt taas onnistua, ja aina kaikki meni hyvin,
luoja on aina kanssani menin minne tahansa ,
suuria ihmeitä on elämssäni tapahtunu sen jälkee aivan käsittämättömiä ihmeitä
siis ehkä sinunki vaiketesi äitisi kanssa yllättäin häipyyki pois jos rukoilet ja saat uskon lahjaksi,
USKO EI TULE SINUN ITSESI TAHDOSTA
VAAN SE ON AINA LAHJA JMALATA
jos tahdot
rukoile rukoile rukoile rukoile,
paljon piti minunki hädän keskellä huutaa luojaa avuksi,
( huomaa ajatusmaailmassani )
rukoilla ja huutaa apua luojalta ennekuin ihme tapahtui,
en osaa sinua tarkemmin nevoa,
jos tahdot
Jumala osaa kaiken,
mahdottomuudetki muuttuu mahdollisiksi,
rukoilen sinlle kaikkea hyvä telvaan elämääsi,
sinä selviät näistäki vaikeuksista varmasti luojan avulla !
Jumalalle ei mikää ole mahdotonta ! seki on raamatun sana !
anteeksi kirj virh, , sori,,
Aiheesta on kirjoitettu kirja "Väärin rakastettu" (Hannele Törrönen).
Eli että vaikka äiti yrittää parhaansa, niin laikuiset lapset syyttävät silti kaikesta.
Pyydän vielä kerran, että eskustellaan ÄIDIN/VANHEMPIEN osuudesta ja siitä tuskasdta jota äiti/vanhempi tuntee!
Mitä voisit itsessäsi muuttaa, että lastesi asenne muuttuisi ?
Aikuisten lapsien paapominen ja syytösten kuunteleminen ei ole pakko.
Kun hänellä on kiire, hän ei vastaa puhelimeen tai sitten sanoo, nyt on 2 min aikaa, sano äkkiä. Sen ymmärrän""
ai niin kuule muistaessani olen poistanut sinut perijöistä ja lahjoitan kaikki
orankien suojelujärjestölle kun kaikki haluavat tukea norsuja pidän tätä hyvänä ideana etkö sinäkin
https://www.responsibletravel.com/holidays/orangutan/travel-guide/sanctuaries-that-we-support
Tätä just aattelen. Miksi jättää perintö näille omille lapsille, jotka eivät vähääkään välitä äidiistään tai vanhemmistaan, jotka ovat kaikkensa antaneet ja uhrautuneet heidän puolestaan?
äidin rakkaus EI koskaan kuole omiin lapsiin, siis jälkeläisiin
haudan takaaki suojelee ja varjelee heitä ohjaa oikeaan
se on varma,
Ei kuole tietty.
Mutta mitä tehdä, kun syyttävät kaikesta ja ei jaksaisi ottaa vastaan?
Luulen, että nykyajan yhteiskunta lietsoo.
Eikä vain haudan takaa äidit, mutta myös mummot!
Molemmat mummoni ovat tulleet tueksi + joku vielä vanhempi mummo, jolla oli esiliina päällä. Tää onkin jo eri juttu.
Voi kuule, läheskään kaikki äidit eivät ole tehneet kaikkeaan ja antaneet tai uhrautuneet lasten puolesta. MIssä maailmassa elät??!!
Yeap, valitettavasti. Sitä ei kyllä yleisesti sanota uhrautumiseksi, että tekee parhaansa lastensa puolesta. Siis ohjaa, opastaa, huolehtii, hellii ... Ja rakastaa.
En. kovasti ihmettele jos aloittajalla on vaikeuksia lastensa kanssa.
Hänhän tyrmää jotkut saamansa asialliset kommentit täälläkin.
jooooo, kyllä ne vanhemmat on kauheita, hävetä saa ku ovat niin tyhmiäki, ja kaiken huippu ne on olevinaan parempia kuin lapsensa,
tätä ei kestä kukaan ei ihme jos pikkusen alkaa ottamaan nokkaan ku niistä tulee vielä vanhojaki kehtaavat odottaa että me aikuiset lpaset niitä auttaisimme, ei tuu kuuloonkaan,
yhteiskunta pitäköön tyhmästä äidistä huolta eiks vaan,
kuis te toiset pärjäätte äidinne kanssa, mua nyppii ku se on aina jotain vailla, enkä mä millää ehdi sitä passaamaan,
juu tämmöstä se on,
Äitejä on monenlaisia, kaikki ne haluaa lastensa parasta,
mun äiti halusi mun kouluttautuvan hänen ihanne ammattiin, lopulta hän saiki tahtonsa läpi, mutta voitte jo kuvitella oliko työelämä mieleinen, hymmm,
PASKA REISSU MUTTA TULIPA TEHTYÄ
sainhan siitä työeläkkeen ,
teietnki itse kun arvostelen itseäni, olin monitaituri, olisin menestyny monessa muussaki ammatissa ja jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä parahiten viihtyny tekemisen parissa,
niisanottu henkinen työ,,,, oli raskasta
tavallaan hyvin opettavaistaki,
äidin kanssa " taistelut " oli joskus rajujaki, hän kun tiesi kaiken MUKA paremmin kuin minä , semmosia ne äidit voi suuressa rakkudessaan olla toooosi ärsyttäviä, mutta hyvää ne vain tarkottaa, eivät vain itse huomaa kuinka ärsyttäviä he voivat joskus olla,
alotajaa suosittelen kärsivällisyyteen ja miettimään jos kuitenki kaiken ärsyttävän takana onki rakkaus omaan jälkeläiseen, hän ei vain osaa sitä oikein ilmaista, vain ehkä esittämällä kaikenlaisia vaatimuksia, ja joskus moiteitaki, kauheeta mutta totta on monestikki,
rakas äitini oli ja on silti, mutta se kai on luonnonlaki nousta vanhempiaan vastaan,
Tuohon edelliseen pitää lisätä jäi pois,
siis
kaiksesta huolimatta ristiriidoista huolimatta,
mun äiti oli ja on edeleen maailman paras äiti , siellä taivaasaki,
oi kuinka ikävä mun on nyki omaa äitiäni,,,
ONHAN HÄN
MINUN IKIOMA ÄITI ,
siis minua itseäni osa,
näise vaan todellisuudessa on kaikilla mllaki jos haluaa alkaa miettimään äiti suhdettaan,,,,
"Äitejä on monenlaisia, kaikki ne haluaa lastensa parasta"
En olisi niin varma.
näin jälkeenpäin ajateltuna ei minusta olisi pitäny tulla äitiä ,
luoja kuitenki päätti toisin,
nuorena hupakkona luuli ,
minusta tulee maailman paras äiti,
äitiys onki vaikeampi rooli ihmisen elämässä
kuin nuorena voisi kuvitellakkaan,,
Kiitos sinulle edellinen (2026-06-05 23:43:10)!
Olet ainoa täällä, joka on antanut aiheellisia kommentteja. Muut ovat vain syytelleet.
Oli turhaa ottaa asiaa esille tällä palstalla.
Äidiksi(kin) kasvetaan lapsen kanssa ja mukana. Kukaan ei ole valmis äiti, kun saa pikkuisen nyyttinsä.
"alotajaa suosittelen kärsivällisyyteen ja miettimään jos kuitenki kaiken ärsyttävän takana onki rakkaus omaan jälkeläiseen, hän ei vain osaa sitä oikein ilmaista, vain ehkä esittämällä kaikenlaisia vaatimuksia, "
Oma rakkauteni lapsiani kohtaan on absoluuttinen ja elävä. Kun lapset kasvattaa rakkaudella niin lopputulos ei ole huono.
Omien aikuinen lapsi asettaa jotkut säännöt millainen äidin pitäisi olla. Huomannut sen työpaikalla kun puhuvat vanhoista äideistä. . Sanoin ” miksiköhän äitini ei halua muuttua ”
Siis jos on kelvainut koko lapsuuden ajan sellaisena kun on. Niin miksi vanhat ihmiset olisivat muuttuvaiisia siis kenen vuoksi ,, jokainen on se mitä on,Ja sitä hyvän mallia käyttävää äitiä en ole koskaan nähnyt. Äiditkin ovat vaan ihmisiä.jokainen erilainen miin hyveiden ja vikoineee. .
Vanhan, iäkkään ihmisen muuttumista on aivan turha odottaa ja toivoa. Jos ihmisen on vaikeaa tehdä esim. elämäntapamuutoksia nuorempanakaan, niin loppumetreillä uusien tapojen ja ajatusten omaksuminen on mahdotonta.
Toisaalta; miksi iäkkäältä pitäisi sellaista tehtävää edes vaatia? Mikä lapsi on sitä vaatimaan? Muuttakoon itsensä, tapansa, ajatuksensa ja asenteensa.
Kyllä kaikki äidit tahtovat lapsilleen hyvää. Jopa ne sosiopaatit ja psykopaatit, joilla on liiaksi omia ongelmia, jotta he voisivat empatiseerata ketään muuta.
Mistä sen luulet tietäväsi?
En luule. Tiedän, vaikket sinä(kään) tiedä.
Vaikka äiti olisi jo vanha ja hauras, tämä voi istua papukaijana keski-ikäisen tyttärensä olkapäällä kertomassa, miten tämän pitää elämäänsä elää.
On myös toinen mahdollisuus:
Äiti ei istu papukaijana olkapäällä.
Äiti tukee kyllä, esim auttaa lastenlasten hoidossa ja neuvoo joskus esim. miten mansikkamaata voisi hoitaa tehokkaammin, mutta ei siis "määrää". Tulee usein avuksi sen hoidossa, vaikka selkää jomottaisikin.
Kuitenkin useimmat /monet keski-ikäiset tyttäret ottavat äidin hyvää tarkoittavat neuvot "kritiikkinä", "komentamisena" tai tuppautumisena. Ilmainen lastenhoito kyllä kelpaa ja kuvailevat sen mummolle luontaisesti kuuluvaksi.
Tyttären perhe kuluttaa ylellisiin matkoihin ja lasten muotivaatteisiin suuria summia ja paljon aikaa, mutta ei ole aikaa keskustella äitinsä kanssa edes kymmentä minuuttia, kun on järjestettävänä miehensä suvulle juhlat. Tai muuta. Äitienpäivänä tuo tosin kukkakimpun.
Tytär on hyvin selvillä nykypsykologian trendistä, että kaikki on vanhempien syytä, ja että hän on saanut traumoja pienenä. Jos äiti vähänkään ilmaisee oman mielipiteensä, niin se on "huutamista". Äidillä on ollut itsellään köyhä ja rankka lapsuus, jäänyt pienenä isättömäksi, mutta on tehnyt parhaansa ja siksi pahoittaa mielensä, kun tytär ottaa vallan, eikä äiti saa ilmaista pienintäkään "negatiivisuutta" ja väsymystä. - Ei huomaa milloinkaan äitinsä apua ja äitiä omana persoonanaan.
Mitä tekee äiti tälläisessä tapauksessa?
Lopettaa tyttären oman etunsa huolehtimisen ja alkaa huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Toteaa, että tyttärestään on tullut omahyväinen ja röyhkeä ja huom: - se ei ole äidin vika! Olkoon!
Äiti on tehnyt parhaansa, on aika äidin vetää raja. Se äidin rakkaus, huolehtivaisuus ja velvollisuuden tunto on pitkittänyt liian kauan tätä rajan vetämistä, - mutta kun tulee se viimeinen pisara, niin se syntyy silloin!
Tästä asiasta on Törrönen kirjoittanut kirjan, ja se kannattaa lukea.
Ei tarvitse antaa "pentujensa kukkoilla" loputtomiin.
Älä selitä jos kysytä. Älä neuvo jos ei neuvoasi pyydetä. Jokainen oppii
parhaiten "kantapään kautta"
Sinun olisi kannattanut jo aikaa päiviä lopettaa lapsesi hyödytön hyysääminen.
Mikään ei ärsytä lasta niin paljon kuin "hyvää tarkoittavat neuvot".
Anna lapsesi oppia itse elämään, kun kerran kaikki "hyvät neuvot" menevät
kankkulan kaivoon.
Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itse elämästään ja päätöksistään.
Kantapään kautta on vain joskus niin hemmetin pitkä ja kova tie. Olisi paljon helpompaa kuunnella ja miettiä, oliko kuullussa jotain ideaa eli järkeä.
Sinulla on vaan toisten elämän kontrolloimisen tarve.
Hoitele ihan vain omasi. Mun ei kuulu sulle.
Niin ja kun ottavat neuvot kritiikkinä niin ovat vailla itseluottamusta
Minulla oli tuoreessa muistissa kun äiti latelisi neuvoja , silloin jo päätin että kun minä tulen vanhaksi niin en puutu heidän asioihinsa en neuvo enkä kritisöi.
Mutta sitten saattaa olla niinkin että sekin katsotaa. Ettei ole mielenkiinto Goa, ihan niin ei olekkaan , miksimpitäisi kaikilla lapsilla omat perheet enkä koskaan ole puuttunut heidän asioihinsa. Mutta jos he kysyvät niin tottakai asutaan jos osaan
Tyttäreni oli teini-ikäinen kun mieheni löysi uuden naisen ja jätti perheensä. Tyttäreni oli ensin vihainen isälleen ja kieltäytyi tapaamasta, mutta lahjomalla ex-mieheni loi uudelleen suhteet tyttäreen ja samalla alkoi moittia ja syyllistää minua tyttärelleni. Asiat meni lopulta niin pitkälle, että tyttäreni sanoi ettei hänen tarvitse totella tai uskoa minua, rajojen asettaminen oli turhaa, hän teki mitä tahtoi isänsä luvalla ja yllyttämänä vaikka asui kanssani. Erään riitamme jälkeen hän lähti vihaisena ovet paukkuen isälleen, kuten aina kun en ollut hänelle mieleen, ja minä kieltäydyin sitten ottamasta häntä takaisin, en jaksanut enää sitä taistelua. Kävimme oikeustaistelua asiasta, sosiaaliviranomaisten luona monesti, ja tuli todistetuksi että ex-mieheni toimi väärin yllyttäessään tytärtäni minua vastaan, enkä siitä syystä voi tytärtä ottaa luokseni. Sen jälkeen en lähes kahdeksaan vuoteen nähnyt tytärtäni, enkä tiennyt hänestä mitään, kunnes hän tuli samoihin sukujuhliin joissa olin ja tuli silloin juttusille ja kertoi että haluaisi tavata, hän asui silloin jo omillaan, eikä isänsä vallan alla. Ei välimme entiselleen palanneet, hän suhtautui minuun jotenkin vihamielisesti, sanoi usein pahasti, ja lapsiensa synnytyä ilmoitti etten saa lapsilleen kuria pitää, vaikka olin usein lapsenlikkana. Yhdentoistavuoden yhteydenpidon jälkeen hän sitten lopetti, kun lapset menivät kouluun eikä hän tarvinnut enää lapsenlikkaa, näin minä sen tulkitsin, eikä ole sen jälkeen mitään yhteyttä pitänyt. Onneksi tyttären pojat, jotka ovat jo aikuisia, pitävät yhteyttä, käyvät ja soittelevat, mutta äidistään emme oikeastaan koskaan puhu mitään.
Karmea juttu.
Inhottavaa mitä miehesi on tehnyt sinulle!
Raukkamainen mies, joka on manipuloinut tyttäresi.
Palaan aiheeseeb.
Henkisesti kehittymätön koko perhe.
Et viitsisi tulla arvioimaan noin tätä perhettä.
Äiti on tehnyt parhaansa. Mitä sinä - ulkopuolinen - pystyt leimaamaan ja antamaan "analyysin"? Onko sinulla psykologin koulutus, tai vastaavaa?
Oletko sinä todistetusti "henkisesti kehittynyt"?
Henkisesti kehittynyt ei tule leimaamaan perhettä, jota ei tunne!
Totean, että sinä itse olet henkisesti kehittymätön.
"Äiti on tehnyt parhaansa." Äidin mielestä hänen parhaansa on tyttärenkin paras.
Tytär voi olla eri mieltä. Kyllä tytär oppii itsekin elämään.
Kun aika on "Siperia opettaa".
Surullinen juttu.
Todennäköisesti isä manipuloi. Tiedän tapauksen, että isä manipuloi poikaa lyömään äitiään. Menivät sitten äidin aloitteesta psykologin luo. Psykologi totesi, että isä manipuloi pojan lyömään. Sen jälkeen sattui vielä, että poika heitti äitinsä seinään ja isä oli vieressä nauroi.
Jokaisella saa tietenkin olla oma mielipiteensä, mutta en ymmärrä mitä tässä tapauksessa tarkoitat henkisesti kehittymättömällä perheellä. eihän perhe ole mikään yksi möykky, vaan perheeseen kuuluu erilaisia yksilöitä.
Mistä se yksilöitten henkinen kapasiteetti olisi kasvanut ja päässyt kehittymään, jos vanhemmilla ei ole ollut henkisiä voimavaroja kasvattaa eli ohjata?
Kovin kärkkäästi arvostelet vanhempia, vaikka et yhtään tiedä asioiden taustoja, ei pitäisi liian vähällä tiedolla tai pelkillä omilla luuloilla leimata ketään.
Tiesin jo lapsena, ettei vanhemmistani ollut vanhemmiksi, niin täytyi itse ottaa vastuu omasta kasvamisestaan. Niin se vaan meni.
Aivan yleisesti ottaen kerroin kantani aiheeseen. Jos on vanhemmaksi ryhtynyt, taustoilla ei pitäisi olla mitään merkitystä siinä, että lasta tulee ohjata ja opettaa. Ja se ei ole luulo, vaan tieto, että sellaisia vanhempia on liikaa, joilta juttu ei onnistu.
Aihe on kyllä vaikea, mutta yritän. Jos vanhempasi ovat sodan aikaisia tai heti sodan jälkeisiä sukupolvia, niin aikuiseksi kasvanut ihminen osaa jo ymmärtää, että heillä ei ollut rahkeita. Ei tietoa, taitoa, voimavaroja, ehkä rahavarojakaan, eikä oikein mitään.
Kaikki oli alettava alusta oli henkinen pääoma minkä kokoinen tahansa. Tai olematon ja silti piti jaksaa jatkaa elämän yrittämistä.
Väärin väärin. Oli tietoa, taitoa, voimavaroista en tiedä, rahavaroja oli kyllä. Ei tarvinnut alusta aloittaa. Oli hyvät opiskelumahdollisuudet, omat asunnot ja kesämökit. Auto ja ulkomaanmatkoja.
Eivät vaan halunneet/osanneet vastentahtoisesti vanhempia olla. Halusivat nauttia elämästä ilman vastuuta.
Kuulostaa nuoremmalta sukupolvelta. Ehkä myös vähän siltä, että mukavuudenhalu on tehnyt tepposet. Kuten nykyajan ihmisillekin pahenevassa määrin.
Kaksikymmentäluvulla olivat syntyneet ja osasivat ihmiset silloinkin olla mukavuudenhaluisia. Ei kaikilla ollut kurjaa ja köyhää. Silloinkin voi ihmisistä tulla itsekkäitä ja vastuuttomia.
On se ikävää juuri se että miehet usein mustamaalaa exäänsä. Ja saavat jotenkin puolueellisen suhteen aikaiseksi. Sellainen mies on lapsellinen. Eikä mikään mies.
Näitätapauksia on monia , jossa eroamisen. Vuoksi. Suljetaan usein äiti sivuun
Ero on hoidettava ilman lapsia skouttamalla ja ymmärtää että ero on kahden ihmisen välill
Mutta suhde omaan lapseen lummaltakin vanhemmalta tulisi olla sen verran kypsä etti mollata sitä toista vanhempaa
Taustoilla, siis asioiden taustoilla, on suurikin merkitys.
Jos jollakin lailla tulkitsin edes sinnepäin, mitä ehkä haluat tietää eri sukupolven äidistä ja tyttärestä tai oikeastaan minkä takia äidin ja tyttären välit ovat mitä ovat.
No 1. äidit ja tyttäret ovat eläneet täysin erilaisen lapsuuden nuoruuden ja se kulkee aina mukana, oletettavasti jollakin lailla.
2. Aika on erilainen kuin äidin nuoruuden aikana.
3. Poliittinen tilanne on erilainen.
4 Äitisi aikan oli kasvun ja elintason nousun aika.
Tässä nyt muutama juttu. Me äidit/isoäidit saatamme tuiskahtaa "Ei minun aikanani tai Minä tein paljon työtä ja sinä pääset helpolla ja ilmatteks. Tai, kyllä sulla on helppoa, mulla oli niin vaikeaa".
Ja tätä rataa. Miksi? Äidit vanhenevat, elämätön elämä hyppää silmille ja syntyy katkeruutta ja kateutta. Tätä on valitettavasti myös isillä. Oliko tämä jotakin mitä saatoit pohtia. Mutta, älä hermostu, elät omaa elämääsi, niin äidtkin tekee ja toivon mukaan jokainen meistä löytää ilon elämäänsä.
Yksi suuri ratkaisu on, että me äidit etsimme omat ystävämme eläen ja muistellen mitä milloinkin. Tyttäret elävät omaa elämänsä katsoen vielä eteenpäin omia unelmiaan tähyten.
Lapset nimeomaan eivät halua kuulla jankutusta "Ei minun aikani tehty näin",
sehän antaa heille käsityksen, etteivät he osaa mitään vanhempiensa mielestä.
Vanhemmat tekevät jankutuksellaan valtataistelun asioista.
Vanhemmat haluavat kontrolloida lapsiaan, että tehdään mieluiten niin kuin he haluavat.
Sitäkin se on.
Oma lapsuuteni oli köyhää, sodanjälkeiset vanhempien siis IHAN OIKEAT traumat puskivat lasten päälle. Silloin ei juostu terapeuttien luona. Aina toisten käyttämät vaatteet päällä, muovipussitkin pestiin. Kerran pääsi Helsingissä käymään. Nyt on lapsilla kaikkea, matkustelevat ympäri maailmaa lomareissuille, lapsenlapsilla joka viikko uudet kuteet, joululahjat on monet. Nämä tulee miehen sukulaisilta.
En sanoisi kateudeksi, koska totuin pienenä jo, että ei tartte olla uudet vaatteet, kateuden "syntiä" ei ole, mutta tietysti vertaan.
Nykyisin on myös tätä wokea, että kaiksesta napistaan, itsekkyys on kunniassaan, oppilaille ei saa sanoa mitään, joka ainut asia on "kunnianlokkaus", vasemmistoradikaalisuutta ja kaikki on bisnestä. Oma eläkkeeni on alle köyhyysrajan, mutta ei haittaa, kun näppärä olen, mitään tukijaisia en ole kysellyt. Aikanaan, kun koulussa kerrottiin, että Ruotsista on saatavilla lahjoituksena kenkiä ym, niin isä ilmoitti, että "mitään ei oteta, me pärjätään omillamme" ja se tyyli on jäljellä. Jos ei oo, niin ei oo, mutta mitään ei varasteta.
Mutta minuulla on läheisriippuvaisuusongelma, ja siitä yritän päästä eroon.
Olen ollut tavallaan yksityisyrittäjä ja työkavereita ei ole ollut, sukulaiset on kaukana, isä, äiti ja veli ovat kuolleet, Siksi sattuu niin kovasti, kun tytär syyttelee.
Panen välit tauolle nyt ja yritän eteenpäin yksin. Lapsenlapsia on ikävä.
Woke ei tarkoita napinaa. Se tarkoittaa, että ole 'hereillä' eli tietoinen. Pätee myöskin tähän esillä olevaan aiheeseen.
Mene persu mäkeen !!!
Ei ole olemassa mitään läheisriippuvaisuusongelmaa.
Ihmisellä on oikeus olla kiintynyt toiseen ihmiseen.
Ei se ole riippuvuutta. Se on luonnollinen tunne.
No, tuossa kun laitoin "listaa" miksi äidin ja tyttären välit ehkä ovat mitä ovat. Me vanhemmat, kaikki, niin entiset kuin tulevatkin vanhemmat, kontrolloimme jollakin tavalla jälkikasvuamme, emme siksi, että haluamme käyttää valtaa, vaan siksi, jotta lapsemme pääsisivät kuitenkin sen helpomman tien, kuin esimerkiksi vanhempi on saattanut käydä.
Se, että syntyy käsitys, ettei lapset osaa mitään vanhempien mielestä, on osin tottakin siinä vaiheessa, kun ollaan nuoria ja aloitetaan omaa itsenäistä aikuisen elämää. Vanhemmalla on eron tuskaa ja suuri ikävä ja se napanuora on katkeamassa. Olen tuon itse kokenut ja niin on edesmennyt äitinikin ajallaan. Nykyään vanhemmat lapseni ovat jo yli viidenkymmenen ja nuoremmat päälle kolmenkympin. Nuorinta tuli "kontrolloitua" alkuaikoina aika voimakkaastikin. Siinä oli syynsä. Nyttemmin ei ole enää ollut tarvetta vuosiin. Mutta todellakin, nyt ehkä tuntuu ikävältä, jos tai kun vanhempi saattaa ikäänkuin kontrolloida, niin ole rohkea ja kerrot, että kyllä tässä pärjätään ja pyydän apua jos tulee tarvetta.
Mukavaa elämää, kesäkin alkaa olemaan parhaimmillaamn.
Kiitos neuvoistasi!
Helpotti minua paljon.
Sitähän se on, irrottautuminen on molemminpuolisesta.
En ole Persu(kaan). Sinä voit mennä hevon kuuseen, ellet tiedä, mitä woke tarkoittaa. Ja se ettet tiedä, kertonee sinun olevan sovinisti. Kehity.
Ei ole, jos se on liiallista ja estää normaalia elämistä.
Eivät yhteiskunnan muutokset ole estäneet ennenkään henkistä kehittymistä.
Jos ei eri-ikäisten ihmisten elinolojen erilaisuutta kykene ymmärtämään
eikä huomioimaan niin jossain vaiheessa on kehitys pysähtynyt.
Kyky asettua toisen ihmisen asemaan on perusasia, että elämässä voisi
ihmisten kanssa tulla toimeen.
Ainakin hyvä, että sinä olet "kehittynyt yksilö", ainakin omasta mielestäsi.
Oletko muuten ajatellut, että muutkin kuin vain "kehittyneet yksilöt" saavat pohdiskella täällä.
Pohdiskele sitten kehittyneemmin, jos sulla on jotakin pohdittavaa.
Kuules!
Anonyymi00034
2026-06-06 19:13:55
Minä pohdiskelen just siten miten minun "kehityskaaren" mukaisesti!
Menen sinä muualle niitten KEHITTYNEIDEN HENKILÖIDEN palstalle!
Mitä tänne tuppaudut?
En kaipaa juuri sinun arvioitasi, pidä turpa kiinni - saa rauhassa olla "kehittymätön" ilmaisu, mutta asiaan osuva ja erittäin aiheellinen sinulle. Yritä kehittyä tämän oikean neuvon puitteissa!
Kun vastaat mainitsemallesi kommentille, niin miksi olet ottanut vastauskohdan ihan toisesta kommentista (näkyy harmaana lainauksena). Kannattaisi(ko?) pohtia paremmin.
Pyydän Sinulle Luonnon mahtavia Voimia sua auttamaan. Toivon että unesi näyttää mitä tarkoitan.
Luonnonwoimat ovat nostaneet munt jo satoi kertoi maanpinnalle kun olen retkahtanut.
Ei nyt ihan rapa- mutta maistuu kuitenkin.
Kiitos!
Niitä tarvitaan aika usein.
Epäonnistunut lastenkasvatus. Ei lasta sillä kasvateta, että hokee kuinka
kurja lapsuus itsellä on ollut.
Ei ole HOETTU, että on "kasvatettu".
Hyvä jos itselläsi on ollut onnellinen, rikas ja oppikirjojen mukaan oikein kasvatettu lapsuus!
Olen iloinen puolestasi!
Päinvastoin. Olen juuri näitten marttyyrivanhempien uhri, jotka jaksoivat
jatkuvasti muistuttaa kuinka ankeaa ja ankaraa heillä on ollut,
pelkkää välinpitämättömyyttä sain muuten ja jatkuvaa yritystä sekaantua
elämääni myöhemmin.
Päätinkin, että samaa virhettä en itse tee ja hyvin on mennyt lasten kanssa.
Voi ressukka!
Kylläpä oletkin "ressukka", hellanduudeli sentään.
Uhri, voi että, miten surku sinua... (!)
Hyvä kun olet itse nyt niin mahdottoman hyvä vanhempi (?).
Aloita oma surkupalstasi ja voivottele siellä lisää!
Tulisikohan yhtään vastausta aloitukseen aikuisen pojan ja vanhenevan äidin suhteesta, siinäkin varmasti vaan haukuttaisi miniää jos pojalla sattuisi olla nainen elämänkumppanina.
Tuosta aiheesta minulla olisi paljon kerrottavaa, mutta olet oikeassa, jos kokemuksiaan kertoo saa aina kuraa" niskaansa, ei asiallisia kommentteja.
Sama huomio täällä.
Kokemuksiaan ei voi kertoa täällä, saa vain "kuraa" päälleen arasta aiheesta.
Eivätkö osaa lukea aloittajan vetoomusta, että " enkä tarvitse ylistystä, että "miten hyvät suhteet meillä on", enkä että "oma vikasi", vaan että miten muilla menee, kun on ongelmia ja häikkää!
Huom. - Te, joilla on kaikki hyvin, voitte aloittaa oman viestiketjunne ja kehua siellä".
Kun aattelee, että ikää on jo yli 70, niin eikö silloin voisi olla jo sen verran sydämen sivistystä, että ei tule tänne lyömään jo lyötyä?
Kerro kuitenkin!
Ei välitetä tyhjänpäiväisistä kommenteista!
Luulisin, että syynä ongelmille on se isä.
Mutta jännä juttu - isää ei milloinkaan syytetä, - ainoastaan äitiä.
Kaikki yleenäs on äidin vika.
A i v a n hemmetin hyvä huomio. Johtuisiko juttu siitä ikivanhasta perheen päällikköydestä? Kukkulan kuningashan ei voi millään olla väärässä ja / tai syyllinen. Monta kertaa menee myös niin, että isä ei ole osallistunut perheeseen, siis ollut tiivis toimija perheasioissa. Hän on tuonut kotiin 'vain' ruoka- ym. rahaa.
Nyt kun jaksaa vielä koneelle könytä, jokaiselle netinkäyttäjälle tulee se viimiin käynti jättää nimimerkkinsä. Selkää pakottaa parhaillaan, niettä näköö haittaa.
Osti muovikaupasta teevadin halkaisijaltaan olevan muovi pötkön. Sellain kelmupintain. Tilaa taikka netin kautta sellainen selän hoitaja.
Asetut lattialla selälleis rullan päälle ja rullaat sun selkärankansa kipeät kohdat parempaan kondikseen lannerangasta hartioihin ast. Ai että se teköö kutaa!
.ikä-äijä.
Luin kommentit koska itsekin kirjoitin omasta tinttamiinastani. Uskomattomia vastauksia, jopa minua alettiin opastamaan ja aloittajaa mollaamaan. Missä tosiaan on se meidän ikäisten sydämen sivistys? Hävetkää ruojat!
Aloita facessa omalla keskustellullasi, omalla paikkakunnallasi.
Älä komentele meitä kaikkia ymppäsi Suomea asuvia.
No tämä viimeisin on ainakin "huippu", joka ei edes tiedä mitä se "sydämen sivistys" on, huh huh. Aloittakoon 2026-06-07 19:10:20 itse facebookkipalstan omalla paikkakunnallaan ja komennelkoon siellä omia paikkakuntalaisiaan. Miksi on tullut tänne rähjäämään? Onhan tuolla noita persupalstoja tarpeeksi, siirtyköön sinne.
Aloittaja on ihan nätisti pyytänyt kertomaan kokemuksiaan, ja on niitä saanutkin ja kiitellyt niistä. Ei ole "komennellut " mitenkään.
Tällä palstalla on tarkoitus kertoa vanhenevan äidin ja tyttären suhteista.
Vanhenee se tytärkin. Eikö se mitään opi ?
Äitin on yli 90-vuotias ja olen hänen kanssaan tekemisissä vain silloin kun on pakko. ENää hän ei voi nolata minua, kritisoida minun muiden kuullen luonnollisesti tai enää hän ei voi valehdella tai juksata minua isommissa ja pienemmissä asioissa. En tunne häntä äidikseni; hän on ilkeä ja kaksinaamainen.
Lapsena ja nuorena häntä oli pakko sietää mutta enää ei.
Just nää sanat "kritisoida, nolata, arvostella, huutaa, tapella, riidellä, komentaa ym. ym" ovat tyttärien usein käyttämiä sanoja. Useimmiten liioittelua ja dramatisointia.
"Kun kohtaat pirttihirmun, niin kohtaat itsesi".
Näetkö omia piirteitä äidissäsi, niitä piirteitä, jotka sinä olet tahtomattasi perinyt? Ja äitisi myös tahtomattaan ja oman kotikasvatuksensa takia ja ympäristön takia?
Olisi hyvä katsoa kulissien taa, että mistä kaikki johtuu. Nähdä se nuori äiti, joka rakasti sinua ja huolehti, mutta sitten ei enää jaksanut, kun tuli kaikkea muuta vaikeeta? Koveni, vaikka ei ollut tarkoitus? Onko siellä pettymystä, minkä purkaa näin. Mitä oli saanut evääksi omasta lapsuudestaan? Mikä oli isäsi rooli? Mitä isäsi teki asian hyväksi?
Ei puolustelua, vaan faktaa.
Ei voi mitään, mutta oman itsensä takia olisi hyvä yrittää ymmärtää, antaa anteeksi.
Ennen kuin kuolee, niin tehdä jonkinlainen sovinto.- Oman itsesi vuoksi!
Anna olla, vastaa vain, että joo joo ja ymmärrä vanhusta.
Suomalaisten vanhempien kasvatus ontuu pahasti.
Just joo, ei sinun pitäisi "tietää" kun et tiedä mitään.
On olemassa esim. narsistiäitejä tai ylipäätään luonnnevikaisia äitejä ja vanhempia. Ompa joku äiti jopa tappanut lapsensa.
En todellakaan toista äitini käyttäytymistä vaan nimenomaan päinvastoin kun tiedän, miltä lapsesta tai nuoresta tuntuu kun äiti aliarvio tai nolaa lapsen.
Minun vartaloni, kasvoni, osaamiseni, käyttäytymiseni ym.ym. kaikki on mitätöity. Enkä todellakaan rupea miettimään mistä muusta se johtuu kuin äitini ilkeydestä.
Tämä pimensi paljon mun nuoruuselämäänsä. Olin syntymäkodin tuvassamme. Olin kuulolla kun isä moitti äitiäni, miten teidän suvustasi satuit saamaan noi ruman rääpäleen mitä Toi poika yrjö on.
Urhoollinen, soddat käynyt mies hän oli. Kuokki itsensä vaivaseksi
piha-aukiomme suo-sarat ammoisista tukkipuista alkaen.
Erikoisesti minä olin ruokapöytämme kapinallinen riidanhaastaja. Häpeän kuolemaani asti rumaa lärviäni.
Niin bal rumamies.
No joo.
Ei nää suomalaiset miehet oo aina liialla koreudella pilattu.
Jos ollaan rehellisiä... Sorry.
Mutta mitä se haittaa?
Onko sulla varaa arvostella ? En ole tähän ikään nähnyt yhtään rumaa
suomalaista miestä.
Lienet sokea. Toisaalta, ihmisten ulkonäköä on kyllä rumaa arvostella ja arvioida, kun sille ei kukaan mahda mitään. Mutta huolimattomia homsantuusaheikkejä on liikaa. Itsensä voi pitää siistinä eli hoitaa itseään.
No, niin nythän sitä päästin jo sivu juontelle, kun meistä "homsantuusaheikeistä" puhetta tuli.
Eiköhän niitä homsantuusaheikkejä löydy myös Pride_aattestakin vaikka posket ovat puuterissa?!
🎼🎶
Jos sä housut nilkkaan lasket tiedän sen 🎶🪇
Että turhaan luoksesi tullut en (tullut en) 🎶🪇
Mut jos mä näänkin sun housut ylhäällä 🎶🪇
On parempi kun, sä unohdat mun, sua mä vaivaa en
Mä lähden pois mut jos vain paljaan pepun nään,
Mä luokses jään 🎶🪇
No joo,
Eipä ollut "arvostelua" vaan rehellinen fakta.
Saa olla vähemmän kaunis, mutta ei sotkuinen. Totta että " Itsensä voi pitää siistinä eli hoitaa itseään". - Vielä toinen rehellinen fakta. Kyllä näitä sotkuisia miehiä Suomen maassa on, aika montakin.
Mutta nyt poikettiin aiheesta.
Jatketaan vanhenevan äidin ja tyttären suhteella.
Jatketaan vaan.
Itse olen sellaista sivusta seurannut myös, ja ihmetellyt miten ne on kumpainenkin niin itsepäisiä ?! Ei voi muuta sanoa kun, ... ja ihmetellä koska tuo vihanpito loppuu heidän väliltään. Itse en enää puutu asiaan, koska se ei koske minua , ja aikoinaan yritin olla välittäjä, mutta turhaan. Kai enemmän sotkin kun olin hyödyksi ?
Omat puhe välit on molempin pysynyt silti.
Henkistä kehittymättömyyttä se on jos ei asioita pysty keskustelemalla
selvittämään.
Niin, - tyttären henkistä kehittymättömyyttä.
Äitihan yrittää, mutta tyttärellä "ei ole aikaa 10 minuuttia".
Keskustelutaidot ovat monilla kehittymättömiä. Joillekin tavallistenkin asioitten sanoittaminen on vaikeaa. Kun asiat ovat vaikeita ja hankalia, kivuliaita, juttelusta ei tule mitään.
Äiti voisi kirjoittaa kirjeen tyttärelleen, silloin tytär voisi kaikessa rauhassa lukea kun perheeltään ja työltään saa sen lukemiseen aikaa.
Miksi tyttärellä ei ole aikaa ?
Äiti ehkä on kirjoittanut montakin kirjettä?
Jos tytär ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa, ei hän halua olla tekemisissä äitinsä kanssa. Eikä todellakaan ole pakko vaikka äiti kuinka uhriutuisi.
Sulla on aika yksinkertainen katsantokanta ja ajatus aiheesta. Asennetta kannattaisi tutkia ja tarkastella.
Ihmiset on typeriä. Sitten katuvat, kun äitiä ei enää ole.
Mistä ristiriita on saanut alkunsa ?
Jos ei ole koskaan saanut äitinsä hyväksyntää ei tee mieli olla
tekemisissä kun kotoa pois pääsee.
Monet äidit vain nalkuttavat ja ovat päällepäsmäreitä
osoittaen sillä, että eivät usko lapsiensa pystyvän itse mihinkään.
Joittenkin kohdalla menee varmaankin noin, mutta ei kaikkien. On ihmisiä, jotka velvollisuudentunnosta tms. tuubasta johtuen ovat "tekemisissä" siitä huolimatta, että se voi olla vaikeaa, raskasta ja hajottavaa.
Nalkuttava äiti uskoo tekevänsä hyvää eikä hänellä ole toisenlaista kokemusta ja / tai oppia aiheesta. Äiti(kin) on oman elämänsä summa ja jos lapsi hylkää hänet, hän ei ole millään mittarilla mitattuna yhtään parempi kuin äitinsä.
Sanasto!
Jos äiti on vain KERTONUT tai SANONUT jotain, niin on nykytapa nuorten kuvailla että "nalkutti, vaati, huusi, tappeli, syytti, syyllisti, komensi, kritisoi, pakotti" ym, näitä sanoja löytyy. Tämän ovat oppineet tästä woke-liikkeestä ja lehdistä. - Ei tällaisia sanoja käytetty omassa nuoruudessa.
Miksi "nalkuttava " äiti?
Milloin "nalkuttava " isä, "nalkuttava" tytär, "nalkuttava" opettaja?
Tästä asiasta oli jokin aika sitten paljon juttua.
Oli juttua myös, että useimmat nuoret, jotka menivät psykologille kertomaan, niin psykologin neuvosta lopettivat yhteydenpidon vanhempiinsa.
"Nalkuttava" äiti on ehkä kaukonäköisesti yrittänyt vain neuvoa. Tästä on
kokemusta.
Itse taas olen hyvilläni, jos tytär kertoo jonkin kohdan, minkä voisin tehdä toisin ja kätevämmin. En ota sitä "kritisointina", vaan että yrittää auttaa. "Ai kun hyvä, kiitti". Hyvä vain, että muistuttaa vaikkapa huonosta ryhdistäni jne.
OI kuinka paljon on suurta tuskaa läheisten kesken se on vain rakkautta,
sitä ei vain aikuiset lapset ymmärrä, se on sitä itsekkyyttä halutaan näyttää
" minä pärjään "
ilman vanhempiani, huh, surku ja suri suru ,,
ja kaikki kärsii ja itkee tahoillaan,,,,,
"Woke-liikkeestä" ! Sulla taitaa olla puurot ja vellit sekaisin.
Ikääntyvä äitini ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut.Ei leikkinyt kanssani, ei pitänyt sylissä, ei opettanut asioita, ei viettänyt aikaa kanssani.Kun aikuistuin ja muutin kotoa, ei kysellyt miten pärjään jne. Vierailut oli aina niin päin että minä kävin häntä katsomassa. Jossain vaiheessa aloin prosessoida ja tajuta tuon välinpitämättömyyden ja rakkaudettomuuden. Kun perustin perheen ja lapset syntyivät, sama jatkui.Häntä ei lapsenlapset kiinnostaneet. Lakkasin pitämästä yhteyttä häneen. Nyt kun hänellä alkaa olla vanhuudenvaivoja ja avuntarvetta, hän saa kysyä apua muualta.Valitettavasti minun aikani menee muualla. Näin se metsä vastaa.
No, elä katkeruudessasi rauhassa!
Tuo on ainoastaan sinun näkökantasi asiasta.
Mutta elä yleistä.
Ihan oikein. Realistinen asenne. Koin samaa eikä minulla ole mitään antaa
sydämettömälle äidilleni, jota en koskaan kokenut oikeaksi äidiksi.
Häneltä puuttui kaikki äidillisyys, mitä lapsi tarvitsee.
Liian myöhäistä nyt vedota, että lapsen kuuluu auttaa häntä.
En ole saanut olla lapsi hänelle ennenkään. Enää ei kiinnosta.
Ei se ole katkeruutta. Realismia vaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa,
Aikuisen kuuluu ymmärtää lasta ja mitä lapsi tarvitsee.
Miten koet olevasi paree kuin äitisi? Omena ei ole pudonnut kauas puusta, jotta mitä sanomista sulla hänestä on.
Tuo on sinun oma kokemus.
Jossain iässä lapsen pitää opetella ymmärtämään äitiään.
Ei äiti voi loppuikää "ymmärtää" vain lastaan.
Ota itse asia puheeksi ja keskustele. Kysy, että miksi.
Ihan varmasti äitisi rupee keskustelemaan. Vasta sen jälkeen - jos ei rupea - voit olla sitä mieltä, että ei.
Se on asennekysymys ja että miten sinä näet asiat. Kaikilla asioilla on kaksi eri puolta.
Täh? Joko taas yksi, joka ei osaa valita oikeaa vastauskohtaa.
Minulla on aina paha mieli kun joku kritisoi vanaa äitiään. Minunkaan äiti i ei leikkinyt kanssa koskaan hänestä tuli yksinhuoltaja. Kun minä olin alle kouluikäinen . Hän teki työtä kosin ulkopuolella kahdeksan tuntia päivässä. . Joten ei varmaan ollut helppoa elämää hänelläkään. .itse oli. Päiväkodissa kunnes aloitin koulun . Joten aika vähiin jäi laatuaika äidin kanssa. Siis olosuhteiden vuoksi . Äitini oli omanlainen, mutta niin olen mikäkin . Omat tuttäreni ovat itsenäisiä kumpikin. Ja ei niin usein nähdäkään kun molemmat ovat hoitoalalla siis eri vuoroissa milloin aamu milloin ilta vuoro. He elävät omaa elämäänsä käyvät kunnon aika
Harvoin niin käy että laps3t voisivat ymmärtää vanhaa äitiään koska he eivät ole itse vielä äidin iässä
Entä äidin asenne ?
Kenenkään toisen asenteesta ei kannata kovasti huolta kantaa. Omassaan on jokaisella aivan tarpeeksi ... ja vähän liikaa.
Monilla asioilla on hyvin monta puolta. Silti esim. äiti- / lapsisuhteessa ei osata ja / tai tahdota nähdä edes kahta niistä.
Ne saattaa olla vaikeita asioita , itsellä kaksi tytärtä ja jotenkin vaan on mennyt kanssakäyminen erilaiseksi kun mitä olin kuvitellut SN osaa sormellaosoittaa miten , mutta jotenkin vaan on aina tunne että jotain on vinossa , mutta mitä ?
Kummallista, että täällä jotenkin glorifioidaan äitiyttä. Ei se aina mene niin.
On esim. narsistiäitejä tai muuten vain luonnevikaisia. Oma äitini on kavaltaja; kavalsi meidän lasten perintörahat ja myös kosti minulle oman surkean avioliittonsa eli elin pienoisessa helvetissa lapsuuteni.
Ei todellakaan kiinnosta rueta kyselemään, että miksi teit noin.
Tää "narsisti"- sana on nykytrendi.
Ei kaikkien äiti ole kavaltaja = erittäin harvinaista.
MIKSI YLEISTÄT?
Suurin osa äideistä ovat lapsiaan rakastavia, koko ajan tekevät kaikkensa, että lapsilla menisi hyvin, uhrautuvat (tää sana ei ole suosittu, vaikka onkin totta), velvollisuudentuntoisia, auttavat lapsiaan, istuvat lapsenvahtina, ostavat paljon lapsenlapsilleen.
Sinulla edellinen on ollut huono tuuri, - mutta älä syitä muita äitejä, jotka EIVÄT ole tehneet noin, vaan todella yrittäneet parhaansa.
Tuolla on muuten toinen palsta, missä voit käsitellä omaa äitiäsi ja saat tukea "yleistyksellesi".
00127 ano,,,
taidat kuvitella koko asian, ihmissuhteet on hyvin monimutkaisia , varsiknki silloin jos rehellisyys puuttuu ihmissuhteista,
onko sinua manipuloitu esm äitisi vastaiselta suvun taholta,
moni suku syyllistyy rumaan manipulointiin,,,
varsinki jos miniä ei ole heille mieleinen,
joten kannattaa katsoa aina totutta silmiin,
se voi olla joskus hyvinki haavoittavaa ,
mutta totuus parantaa aina, sairaanki sielun elämän ,
valheilla on lyhyet jäljet kun totuus tulee julki,
Narsisti ei ole mikään nykytrendi vaan sana siinä missä muutkin; toki sitä käytetään väärin ihan niin kuin mitä muuta sanaa tahansa
Mitähän tuossa kritisoimassasi kirjoituksessa yleistettiin? KIrjoittaja kertoi omasta kokemuksestaan; se ei ole yleistämistä. Käytät tätä sanaa väärin, vaikkei se ole trendisana!
Eikä kirjoittaja syytä muita äitejä, taidat nyt olla liian tuohtunut tuosta kirjoituksesta. Sattuiko se omaan nilkkaan vai mikä sai sinut noin kiukkuiseksi??!!
Voi Luoja sentään!
EI ole manipuloitu eikä kukaan ole tehnyt mitään sen kummemin väärin, sattui vain minulle huono äiti, joka viisveisasi lapsistaan.
Ihmissuhteet ovat monimutkaisia, sitä tuskin kukaan kieltää.
Kenenkään on turha etsiä mitään selityksiä, joskus on vain niin, että ihminen on ilkeä ja pahansuopa; olipa syy mikä tahansa.
Olisi kyllä todella erikoista, jos ilkeitä ja pahansuopia ihmisiä pitäisi rueta "ymmärtämään" erityisesti niiden joiden elämän he ovat pilanneet!
Miten sinun elämääsi on vanhempasi piinanneet,
yleensä vanhemmat koitta tehdä parhaansa jälkeläistensä eteen,
esm koittavat käydä kylässä, anatvat anteeksi vaikka jälkeläinen lyö oven nokan edessä kiinni,
vanhemmat yrittävät autta jopa taloudellisesti mutta ovi lyödään nokan edessä kiin, kuinka tämän selität
minä en ymmärrä tämmöstä käytöstä jälkeläisiltä ollenkaan !
Ystävieni kanssa keskusteluissa on useinkin noussut esille, että läheskään kaikki äidit eivät ole lapsiaan halunneet. Kohtelu on sitten ollut sen mukaista ja lapset ovat helpotuksesta huokaisseet, kun vanhemmat ovat kuolleet. On helpompi hengittää.
Teidän kannattaamennä nyt tälle palstalle ja jatkaakeskustelua siellä:
"Miksi äidit ovat julmia"
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19422474/miksi-jotkut-aidit-ovat-niin-julmia--psykologi-listaa-5-vaikeaa-aitityyppia
Tämä asia, mitä tällä palstalla käsitellään on nimittäin ihan toinen asia, ja te johdatte harhaan, kun otatte yksityistapaukset esille täällä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19422474/miksi-jotkut-aidit-ovat-niin-julmia--psykologi-listaa-5-vaikeaa-aitityyppia - palstalla voitte keskustella juuri teidän ongelmasta ja että mitä vääryyttä TE olette kokeneet.
NYT ON VAIN NIIN, että USEIMMAT äidit rakastavat lapsiaan ja tekevät kaikkensa heidän puolestaan, - mutta nämä lapset SYYTELLÄ äitiään.
Täällä keskustellaan siitä, että miten tällainen äiti kokee tilanteen ja yrittää KAIKESTA HUOLIMATTA saada lämpimän yhteyden lapseensa - joka välinpitämöi äitinsä.
Pahinta on, että joskus aikuinen poika rupee lyömään äitiään.
Näistä tapauksista ei keskustella, paitsi silloin kun poika lyö äitinsä hengiltä.
Äiti syyllistetään.
Tommosessa tapauksessa suhde on todella kipeä juttu,
äidit itkee kun ei tidä miksi poika vihaa,
ja sitten vuosien päästä saaki kuulla toisilata sisaruksiltaan että isä onkaltoin kohdell poikaa eikä äiti ole sitä tienny kun on ollu töissä ja äidille on valehdeltu että poika on lokannu itse itseään, huh, tämmönenki on tosi tapahtuna suomessa.
Ei tarvitse mistään julmuudesta olla kysymys. Äidit kokevat tehneensä parhaansa ja silti lapset eivät toimi odotusten mukaan ja yhteydet ovat viileät tai katkenneet kokonaan. Äidit eivät ymmärrä, mikä meni pieleen, vai menikö mikään. Ihmiset nyt vaan ovat keskenään erilaisia. Tottakai yhteydet säilyvät, jos mieltymykset menevät yksiin. Molemmat osapuolet voivat olla tyytyväisiä. Jos taas ihmiset näkevät asiat erilailla, niin miten saat yhteydet pidettyä, kun kumpikin kuitenkin kokee tehneensä oikein?
Oikeasti aikuisiksi kasvaneet ja kehittyneet, viisaat ja valveutuneet ihmiset - lähisukulaiset - säilyttävät ja pitävät yhteydet yllä erilaisista mieltymyksistään huolimatta.
Niinhän sen luulisi menevän, mutta ei se niin vaan aina mene.
Ei "aina", mutta onneksi ihmiset sentään vähän kasvavat ja kehittyvät aikain kuluessa.
Oikeasti aikusiksi kasvaneet ja kehittyneet, viisaa ja valveutuneet ihmiset eivät tuhlaa aikaansa ihmissuhteisiin, jotka vievät energiaa tai aiheuttavat pahoinvointia. Tämä jos mikä on viisasta.
Viisauttaan kannattaa jokaisen tutkia. Tarkasti ja monipuolisesti.
Äidit kostaa lapsilleen, kun joutuivat pakkonaimisiin ja avioliitosta
tuli huono. On helpompi syyttää lapsia kuin itseään.
Taas aihetta poiketa julmien äitien palstalle
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19422474/miksi-jotkut-aidit-ovat-niin-julmia--psykologi-listaa-5-vaikeaa-aitityyppia
Asia ei koske tällaista tällä palstalla. Tuolla julmuus-palstalla pohtikaa.
Miksei koske tätä palstaa ?
Koska tällä palstalla ei ole "julmia" äitejä, vaan ihan tavallisia äitejä, jotka yrittävät ja ovat yrittäneet parhaansa, ja kuitenkin aikuiset lapset tiuskivat. Yäällä on viitattu tuohon "Väärin rakastettu"- kirjaan, missä on selitetty tää tilanne tarkkaan.
Ne "julmat" äidit ovat ihan toinen juttu ja niitä käsitellään tuolla toisella palstalla.
Tottakai KAIKISSA äideissä on huonoja puolia, - kuten kaikissa ihmisissä, mutta eivät silti ole "julmia" - vaan tavallisia ihmisiä.
Koetat kaiketi sanoa ja ilmaista, että äidit ovat v a i n ihmisiä, kuten kaikki muutkin. Samanlaisia ihmisiänä, ei mitään sellaisia yliolentoja, kuin heistä joskus muinoin koetettiin kaikin voimin tehdä.
Tunnetko kaikki täällä ? Täällähän voi kirjoittaa minkälaisen uhritarinan itsestään
haluaa.
Voi kirjoittaa myös tosi tarinan, kuten tällä palstalla on kirjoitettu.
Tämä "uhri"-sanan käyttö kuuluu myös tähän wokekulttuurin.
Täällä olevat tarinat ovat realistisia. - Suo tavallisten äitien kirjoittaa tunteistaan ja pettymyksistään. Ja elä viitsi käyttää tuota woke-"uhri" nimitystä jos kertoo miten on.
Toinen trendi-sanan on muuten "narsisti"- ja siksi yleensä äitejä kuvaillaan...
"Tähän wokekulttuuriin" ? Vaikken nyt ihan taida tarkoitustasi ymmärtää, niin:
" Se mitä kutsutaan wokeksi, on alun perin ollut huomion kiinnittämistä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumiseen. Perusasia hyvässä yhteiskunnassa. " (Jussi Ahlroth, Helsingin Sanomat)
Uhri ja woke on persujen juttu.
Woke on vasemmistolaisuutta.
Siinä tapauksessa siis vain vasemmistolaiset ovat oikeudenmukaisia ja tasa-arvon kannattajia.
Äitini kanssa ei ollut vaikeuksia koskaan ja viimeiseen asti oltiin läheisiä. Kiitän ja hyvät ohjeet sain elämääni, näillä olen pärjännyt.