Metafora pitää ymmärtää metaforana.

Anonyymi-ap

Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.

Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.

Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.

Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.

Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.

Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.

Tämä on laajempi ilmiö myös Vedalaisissa teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.

Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
Metafora toimii sillan tavoin.

Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.

Siksi on tärkeää ymmärtää:
mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.
Vedalaisia tekstejä lukiessa yksi keskeinen ongelma syntyy juuri siitä, että ihmiset alkavat tulkita kaiken kirjaimellisesti. Tämä johtaa helposti väärinymmärryksiin, koska nämä tekstit eivät ole pelkkiä konkreettisia kuvauksia maailmasta, vaan syvästi kerroksellisia opetuksia.

Vedalainen kirjallisuus on täynnä metaforia, symboleja ja vertauskuvia. Niiden tarkoitus ei ole esittää todellisuutta yksinkertaisena “faktalistana”, vaan auttaa ymmärtämään ilmiöitä, joita ei voi tavoittaa suoralla, kirjaimellisella kielellä. Kun esimerkiksi kuvataan mieltä kimalaisena, ei väitetä mitään biologista — vaan avataan mielen luonnetta liikkeenä, etsintänä ja kaipuuna.

Ongelmat alkavat siitä hetkestä, kun tämä kuvallinen kieli otetaan kirjaimellisesti.

Silloin metaforasta tulee este, vaikka sen pitäisi olla väline. Se, mikä on tarkoitettu avaamaan ymmärrystä, alkaa sulkea sitä. Ihminen jää kiinni pintatasoon eikä näe, mihin kuva oikeasti viittaa.

Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.

Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.

Ne toimivat kuin karttoina: kartta ei ole itse maasto, mutta ilman sitä on vaikea suunnistaa. Jos karttaa aletaan pitää kirjaimellisena todellisuutena, eksytään.

Siksi voidaan sanoa selkeästi:

Vedalaiset tekstit eivät ole ongelmallisia — kirjaimellinen lukutapa on.

On tärkeää tehdä hienovarainen mutta ratkaiseva erottelu.
Vedalaisissa teksteissä on sekä kirjaimellista että vertauskuvallista opetusta.

Kaikkea ei pidä lukea symbolisesti, mutta kaikkea ei myöskään pidä lukea kirjaimellisesti.


Ongelma ei siis ole kirjaimellisuus itsessään, vaan kyvyttömyys erottaa, milloin teksti puhuu suoraan ja milloin se puhuu kuvien kautta

Osa opetuksesta on selvästi suoraa: esimerkiksi toiminnan (karma), tietoisuuden (jñāna) ja bhaktin periaatteet esitetään usein hyvin konkreettisesti. Ne antavat ohjeita elämään, ajatteluun ja toimintaan. Näissä kohdissa kirjaimellinen ymmärrys on tarpeen.

Mutta sitten on toinen taso.

Kun tekstit alkavat kuvata mieltä, tietoisuutta jne. kieli muuttuu. Se alkaa käyttää vertauksia, symboleja ja kertomuksia. Ei siksi, että haluttaisiin hämmentää, vaan siksi, että suora kieli ei enää riitä.

Tällöin puhutaan opetuksen mielessä.

Esimerkiksi:
mieli kuvataan kimalaisena
maailma saatetaan kuvata unena
jne.
Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

Tämä vaatii herkkyyttä.

Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.

Kirjaimellinen taso kertoo mitä sanotaan. Vertauskuvallinen taso paljastaa mitä tarkoitetaan.

Kun nämä kaksi erotetaan oikein, teksti alkaa elää. Kun ne sekoitetaan, syntyy helposti väärinkäsityksiä.

Siksi ei ole oikein sanoa, että vedalaiset tekstit ovat joko kirjaimellisia tai metaforisia.
Ne ovat molempia — ja juuri tämä tekee niistä syviä.

81

312

10Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
      Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.

      • Anonyymi00002

        Mieli (manas) ei ole vain ajattelun väline, vaan hienovarainen rajapinta, jossa jīva kohtaa sekä aineellisen maailman että henkimaailman vaikutukset. Se toimii kuin peili, mutta ei kirkas sellaisenaan — sen pinta on usein värjäytynyt saṁskāroista (menneiden kokemusten jäljet) ja vāsanāoista (piilevät taipumukset). Tästä syystä mieli ei heijasta todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se on ehdollistunut näkemään.

        Opettajamme kuvaavat mieltä myös porttina: se voi avautua alaspäin kohti aistien maailmaa (indriya-viṣaya) tai ylöspäin kohti henkimaailmaa.


        Syvällisemmin tarkasteltuna mieli ei ole itsenäinen toimija, vaan jatkuvassa liikkeessä oleva kenttä (citta-vṛtti), joka muovautuu sen mukaan, mihin se suuntautuu.

        Mieltä kuvataan kimalaisena, mutta vertauksen syvin taso ei liity vain liikkeeseen — vaan siihen, miksi liike on olemassa.

        Mieli ei pysähdy, koska sen luonne ei ole pysähtyä. Se on virtaava, suuntautuva, jatkuvasti kosketusta etsivä. Se ei ainoastaan ajattele, vaan maistaa todellisuutta. Jokainen ajatus, havainto ja kokemus on sille eräänlainen “kukka”, johon se hetkeksi laskeutuu.

        Mutta kuten kimalainen, mieli ei jää.

        Ei siksi, että kaikki olisi arvotonta, vaan siksi, että mikään rajallinen ei kanna sen sisäistä liikettä loppuun asti.

        Tämä on ratkaiseva kohta. Mielen levottomuutta ei tulkita virheeksi, vaan merkiksi. Se paljastaa, että mieli kuuluu pohjimmiltaan johonkin syvempään kuin siihen, missä se nyt liikkuu. Sen jatkuva siirtyminen ei ole sattumaa, vaan hiljainen kieli: “ei vielä, ei tässä.”

      • Anonyymi00003
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Mieli (manas) ei ole vain ajattelun väline, vaan hienovarainen rajapinta, jossa jīva kohtaa sekä aineellisen maailman että henkimaailman vaikutukset. Se toimii kuin peili, mutta ei kirkas sellaisenaan — sen pinta on usein värjäytynyt saṁskāroista (menneiden kokemusten jäljet) ja vāsanāoista (piilevät taipumukset). Tästä syystä mieli ei heijasta todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se on ehdollistunut näkemään.

        Opettajamme kuvaavat mieltä myös porttina: se voi avautua alaspäin kohti aistien maailmaa (indriya-viṣaya) tai ylöspäin kohti henkimaailmaa.


        Syvällisemmin tarkasteltuna mieli ei ole itsenäinen toimija, vaan jatkuvassa liikkeessä oleva kenttä (citta-vṛtti), joka muovautuu sen mukaan, mihin se suuntautuu.

        Mieltä kuvataan kimalaisena, mutta vertauksen syvin taso ei liity vain liikkeeseen — vaan siihen, miksi liike on olemassa.

        Mieli ei pysähdy, koska sen luonne ei ole pysähtyä. Se on virtaava, suuntautuva, jatkuvasti kosketusta etsivä. Se ei ainoastaan ajattele, vaan maistaa todellisuutta. Jokainen ajatus, havainto ja kokemus on sille eräänlainen “kukka”, johon se hetkeksi laskeutuu.

        Mutta kuten kimalainen, mieli ei jää.

        Ei siksi, että kaikki olisi arvotonta, vaan siksi, että mikään rajallinen ei kanna sen sisäistä liikettä loppuun asti.

        Tämä on ratkaiseva kohta. Mielen levottomuutta ei tulkita virheeksi, vaan merkiksi. Se paljastaa, että mieli kuuluu pohjimmiltaan johonkin syvempään kuin siihen, missä se nyt liikkuu. Sen jatkuva siirtyminen ei ole sattumaa, vaan hiljainen kieli: “ei vielä, ei tässä.”

        Mutta kun sama mieli koskettaa jotakin, mikä ei ole rajallista, sen dynamiikka muuttuu.

        Se ei lakkaa olemasta kimalainen.

        Se lakkaa harhailemasta.

        Liike säilyy, mutta sen suunta muuttuu. Aiemmin mieli liikkui, koska mikään ei pitänyt sitä. Nyt se liikkuu, koska jokin vetää sitä puoleensa yhä uudelleen. Tämä on hienovarainen mutta ratkaiseva ero: pakeneva liike muuttuu vetovoimaiseksi liikkeeksi.

        Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.

        Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.

        Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.
        Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.

        Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
        mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.

        Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.

        Tämä on laajempi ilmiö myös Vedalaisissa teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.

        Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
        Metafora toimii sillan tavoin.

        Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.

        Siksi on tärkeää ymmärtää:
        mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

        Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.

      • Anonyymi00004
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Mutta kun sama mieli koskettaa jotakin, mikä ei ole rajallista, sen dynamiikka muuttuu.

        Se ei lakkaa olemasta kimalainen.

        Se lakkaa harhailemasta.

        Liike säilyy, mutta sen suunta muuttuu. Aiemmin mieli liikkui, koska mikään ei pitänyt sitä. Nyt se liikkuu, koska jokin vetää sitä puoleensa yhä uudelleen. Tämä on hienovarainen mutta ratkaiseva ero: pakeneva liike muuttuu vetovoimaiseksi liikkeeksi.

        Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.

        Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.

        Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.
        Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.

        Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
        mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.

        Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.

        Tämä on laajempi ilmiö myös Vedalaisissa teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.

        Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
        Metafora toimii sillan tavoin.

        Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.

        Siksi on tärkeää ymmärtää:
        mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

        Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.

        Filosofiassamme mieltä verrataan usein kimalaiseksi – eikä sattumalta. Kuvassa ei ole kyse vain levottomuudesta, vaan syvemmästä henkisestä dynamiikasta.

        Mieli on kuin kimalainen, koska se ei viivy paikallaan. Se kulkee kukasta kukkaan, aivan kuten ajatukset siirtyvät kohteesta toiseen. Yhdessä hetkessä se tarttuu nautintoon, seuraavassa se jo etsii uutta ärsykettä. Tämä jatkuva liike ei ole vain häiriötekijä, vaan kertoo mielen perustavasta luonteesta: se etsii jotakin, mutta ei tiedä mitä.

        Tämä etsiminen tulkitaan kaipuuksi. Kimalainen ei lennä sattumanvaraisesti – se etsii mettä. Samoin mieli ei harhaile ilman syytä, vaan se etsii mielihyvää, täyttymystä, jotakin mikä ravitsisi sitä syvemmin. Ongelma on, että se erehtyy usein kukasta: se pysähtyy hetkellisiin nautintoihin, jotka eivät lopulta tyydytä.

        Siksi kimalainen on osuva vertaus. Se kuvaa mielen levottomuutta, mutta myös sen potentiaalia. Kun kimalainen löytää oikean kukan, se viipyy. Samoin mieli.

        Tässä vertauksessa on siis kaksitasoinen opetus:
        mieli on luonnostaan etsivä, mutta sen levottomuus ei ole vihollinen – se on ohjaamaton voima. Kun suunta muuttuu, sama levoton kimalainen voi muuttua omistautuneeksi.

      • Anonyymi00005
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Filosofiassamme mieltä verrataan usein kimalaiseksi – eikä sattumalta. Kuvassa ei ole kyse vain levottomuudesta, vaan syvemmästä henkisestä dynamiikasta.

        Mieli on kuin kimalainen, koska se ei viivy paikallaan. Se kulkee kukasta kukkaan, aivan kuten ajatukset siirtyvät kohteesta toiseen. Yhdessä hetkessä se tarttuu nautintoon, seuraavassa se jo etsii uutta ärsykettä. Tämä jatkuva liike ei ole vain häiriötekijä, vaan kertoo mielen perustavasta luonteesta: se etsii jotakin, mutta ei tiedä mitä.

        Tämä etsiminen tulkitaan kaipuuksi. Kimalainen ei lennä sattumanvaraisesti – se etsii mettä. Samoin mieli ei harhaile ilman syytä, vaan se etsii mielihyvää, täyttymystä, jotakin mikä ravitsisi sitä syvemmin. Ongelma on, että se erehtyy usein kukasta: se pysähtyy hetkellisiin nautintoihin, jotka eivät lopulta tyydytä.

        Siksi kimalainen on osuva vertaus. Se kuvaa mielen levottomuutta, mutta myös sen potentiaalia. Kun kimalainen löytää oikean kukan, se viipyy. Samoin mieli.

        Tässä vertauksessa on siis kaksitasoinen opetus:
        mieli on luonnostaan etsivä, mutta sen levottomuus ei ole vihollinen – se on ohjaamaton voima. Kun suunta muuttuu, sama levoton kimalainen voi muuttua omistautuneeksi.

        Kyseessä on nimenomaan metafora.

        “kimalainen - mieli” ei ole kirjaimellinen väite vaan kuvallinen tapa ilmaista jotakin vaikeasti sanallistettavaa.

        Metafora toimii näin:

        kimalainen kuvaa mielen luonnetta
        kukat ovat aistikohteita tai kokemuksia
        mesi (nektari) on se nautinto tai “maku”, jota mieli etsii

        Eli ei sanota, että mieli on kimalainen, vaan että se toimii kuin kimalainen.

        Tällä kuvalla tehdään näkyväksi kolme asiaa:

        Mielen levottomuus (se ei pysy paikallaan)
        Sen jatkuva etsintä (kohteesta toiseen)
        Sen kaipuu johonkin syvempään (ei tyydy helposti)

        Metafora on tehokas, koska se ei selitä — se antaa mielikuvan, jonka voi melkein nähdä: suriseva kimalainen, joka ei koskaan lepää kauaa.

        Ja juuri tämä tekee siitä keskeisen bhakti-ajattelussa: kun ymmärtää metaforan, ymmärtää samalla oman mielensä toimintaa.


        Mieli on kuin kimalainen. Ei siksi, että se olisi vain levoton, vaan siksi, että se ei osaa olla etsimättä. Se kantaa mukanaan jatkuvaa liikettä, hiljaista pakkoa siirtyä eteenpäin, maistaa, hylätä, jatkaa. Yhdessä hetkessä se laskeutuu kokemuksen kukalle, seuraavassa se on jo poissa. Ei siksi, että kukka olisi tyhjä, vaan siksi, että mieli ei osaa viipyä.


        Filosofiassamme - tämän liikkeen kaksijakoisena. Ulospäin se näyttäytyy epävakautena, hajanaisuutena, jopa heikkoutena. Mutta sisäänpäin katsottuna sama liike on kaipuuta – jotakin, mikä ei tyydy rajalliseen. Mieli ei harhaile sattumalta; se harhailee, koska mikään, minkä se kohtaa, ei kanna riittävän pitkälle.

        Kimalainen ei jää yhdelle kukalle, vaikka mesi olisi makeaa. Se jatkaa, koska jokin siinä tietää, että makeus voi olla syvempää, täydempää. Samoin mieli maistaa kokemuksia: nautintoa, merkitystä, yhteyttä. Mutta jokaisen maun jälkeen jää hienovarainen puute, kuin kaiku jostakin, mitä ei vielä tavoitettu.

        Tässä levottomuudessa piilee paradoksi. Se, mikä näyttää häiriöltä, onkin suunta. Mielen epäpysyvyys ei ole vain hajottava voima, vaan myös osoitin: se paljastaa, ettei mieli ole kotonaan siellä, missä se milloinkin viipyy. Jokainen siirtymä on hiljainen kielto – ei tämä, ei vielä tämä.

        Bhakti-ajattelussa tämä liike saa uuden merkityksen. Ei siksi, että sen luonne muuttuisi, vaan siksi, että se kohtaa jotakin, joka vastaa sen omaa syvintä liikettä. Etsiminen ei lopu pakottamalla, vaan täyttymällä.

        Silti mieli ei koskaan täysin lakkaa olemasta kimalainen. Se värisee, reagoi, elää. Mutta sen liike muuttuu: hajanaisesta etsimisestä tulee kiertoa saman keskuksen ympärillä. Se ei enää pakene kukasta toiseen, vaan palaa yhä uudelleen samaan lähteeseen, ikään kuin oppien viipymään.

        Ehkä mielen epäpysyvyys ei siis ole virhe, vaan alkuperäinen vihje. Ei merkki siitä, että jokin on rikki, vaan siitä, että jokin on kesken.

      • Anonyymi00006
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Kyseessä on nimenomaan metafora.

        “kimalainen - mieli” ei ole kirjaimellinen väite vaan kuvallinen tapa ilmaista jotakin vaikeasti sanallistettavaa.

        Metafora toimii näin:

        kimalainen kuvaa mielen luonnetta
        kukat ovat aistikohteita tai kokemuksia
        mesi (nektari) on se nautinto tai “maku”, jota mieli etsii

        Eli ei sanota, että mieli on kimalainen, vaan että se toimii kuin kimalainen.

        Tällä kuvalla tehdään näkyväksi kolme asiaa:

        Mielen levottomuus (se ei pysy paikallaan)
        Sen jatkuva etsintä (kohteesta toiseen)
        Sen kaipuu johonkin syvempään (ei tyydy helposti)

        Metafora on tehokas, koska se ei selitä — se antaa mielikuvan, jonka voi melkein nähdä: suriseva kimalainen, joka ei koskaan lepää kauaa.

        Ja juuri tämä tekee siitä keskeisen bhakti-ajattelussa: kun ymmärtää metaforan, ymmärtää samalla oman mielensä toimintaa.


        Mieli on kuin kimalainen. Ei siksi, että se olisi vain levoton, vaan siksi, että se ei osaa olla etsimättä. Se kantaa mukanaan jatkuvaa liikettä, hiljaista pakkoa siirtyä eteenpäin, maistaa, hylätä, jatkaa. Yhdessä hetkessä se laskeutuu kokemuksen kukalle, seuraavassa se on jo poissa. Ei siksi, että kukka olisi tyhjä, vaan siksi, että mieli ei osaa viipyä.


        Filosofiassamme - tämän liikkeen kaksijakoisena. Ulospäin se näyttäytyy epävakautena, hajanaisuutena, jopa heikkoutena. Mutta sisäänpäin katsottuna sama liike on kaipuuta – jotakin, mikä ei tyydy rajalliseen. Mieli ei harhaile sattumalta; se harhailee, koska mikään, minkä se kohtaa, ei kanna riittävän pitkälle.

        Kimalainen ei jää yhdelle kukalle, vaikka mesi olisi makeaa. Se jatkaa, koska jokin siinä tietää, että makeus voi olla syvempää, täydempää. Samoin mieli maistaa kokemuksia: nautintoa, merkitystä, yhteyttä. Mutta jokaisen maun jälkeen jää hienovarainen puute, kuin kaiku jostakin, mitä ei vielä tavoitettu.

        Tässä levottomuudessa piilee paradoksi. Se, mikä näyttää häiriöltä, onkin suunta. Mielen epäpysyvyys ei ole vain hajottava voima, vaan myös osoitin: se paljastaa, ettei mieli ole kotonaan siellä, missä se milloinkin viipyy. Jokainen siirtymä on hiljainen kielto – ei tämä, ei vielä tämä.

        Bhakti-ajattelussa tämä liike saa uuden merkityksen. Ei siksi, että sen luonne muuttuisi, vaan siksi, että se kohtaa jotakin, joka vastaa sen omaa syvintä liikettä. Etsiminen ei lopu pakottamalla, vaan täyttymällä.

        Silti mieli ei koskaan täysin lakkaa olemasta kimalainen. Se värisee, reagoi, elää. Mutta sen liike muuttuu: hajanaisesta etsimisestä tulee kiertoa saman keskuksen ympärillä. Se ei enää pakene kukasta toiseen, vaan palaa yhä uudelleen samaan lähteeseen, ikään kuin oppien viipymään.

        Ehkä mielen epäpysyvyys ei siis ole virhe, vaan alkuperäinen vihje. Ei merkki siitä, että jokin on rikki, vaan siitä, että jokin on kesken.

        Mikä on intellekti?

        Prabhu vastaa:
        ...Mitä on älykkyys?

        ...älä sekoita modernin tieteen ja vedalaisen paradigman näkemyksiä. Niillä on täysin erilaiset lähtökohdat ja viitekohdat. Vedoissa intellektiä eli älyä kutsutaan termillä "buddhi", jossa "bud" tarkoittaa heräämistä, heräämistä ja "dhi" tietoisuutta. Yhdessä "buddhdhi" tarkoittaa "herännyttä tietoisuutta". Niitä, jotka eivät ole vielä herättäneet sitä (eläimet ja kasvit), kutsutaan "mudhiksi" - "vailla älyä". Jopa ihmisessä järki voi olla puhdas "subuddhi" tai saastunut "kubuddhi". Äly tarkoittaa kykyä ajatella abstrahoidusti aistien impulsseista ja aistikokemuksesta. Mieli toimii vain empiirisen kokemuksen varassa eikä voi toimia tukeutumatta aisteihin, kun taas järki voi. Mieli järkeilee "haluan-ei halua" -tasolla, tottelee tunteiden sanelua ja pyrkii välittömään hyötyyn. Äly järkeilee velvollisuuksien (minun on pakko, vaikka en halua), vastuun ja sielun pitkän aikavälin hyvän kategorioissa. Siksi äly voi tehdä päätöksen, joka ei miellytä mieltä ja tunteita, mutta on hyvä sielulle.

        Tässä yhteydessä meidän on vahvistettava henkistä älyä kuuntelemalla, lukemalla ja opiskelemalla. Tältä tasolta käsin mieltä ja aisteja hallitaan Krishnan tuella, joka on aistien Herra. Järjen perustoiminnot ovat kohteiden luonteen määrittäminen, erojen havaitseminen, kyky analysoida, muistaminen ja uni. Ilman taukoa uneen järki muuttuu velttoksi ja kykenemättömäksi syvälliseen ajatteluun. Äly toimii Samvit-shaktin, Herran tiedon energian, valvonnassa. Äly mahdollistaa sen, että voimme käyttää valinnanvapauttamme asianmukaisesti. Jos ihminen on valinnut elämässään henkisen päämäärän, häntä voidaan kutsua älykkääksi ihmiseksi. Jos hän ei eroa eläimistä elämän tarkoituksen, vaan ainoastaan elämäntavan suhteen (koira asuu laatikossa ja ihminen asunnossa), Vedat kutsuvat häntä "dvipada pashaksi" - kaksijalkaiseksi eläimeksi.

      • Anonyymi00007
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Mikä on intellekti?

        Prabhu vastaa:
        ...Mitä on älykkyys?

        ...älä sekoita modernin tieteen ja vedalaisen paradigman näkemyksiä. Niillä on täysin erilaiset lähtökohdat ja viitekohdat. Vedoissa intellektiä eli älyä kutsutaan termillä "buddhi", jossa "bud" tarkoittaa heräämistä, heräämistä ja "dhi" tietoisuutta. Yhdessä "buddhdhi" tarkoittaa "herännyttä tietoisuutta". Niitä, jotka eivät ole vielä herättäneet sitä (eläimet ja kasvit), kutsutaan "mudhiksi" - "vailla älyä". Jopa ihmisessä järki voi olla puhdas "subuddhi" tai saastunut "kubuddhi". Äly tarkoittaa kykyä ajatella abstrahoidusti aistien impulsseista ja aistikokemuksesta. Mieli toimii vain empiirisen kokemuksen varassa eikä voi toimia tukeutumatta aisteihin, kun taas järki voi. Mieli järkeilee "haluan-ei halua" -tasolla, tottelee tunteiden sanelua ja pyrkii välittömään hyötyyn. Äly järkeilee velvollisuuksien (minun on pakko, vaikka en halua), vastuun ja sielun pitkän aikavälin hyvän kategorioissa. Siksi äly voi tehdä päätöksen, joka ei miellytä mieltä ja tunteita, mutta on hyvä sielulle.

        Tässä yhteydessä meidän on vahvistettava henkistä älyä kuuntelemalla, lukemalla ja opiskelemalla. Tältä tasolta käsin mieltä ja aisteja hallitaan Krishnan tuella, joka on aistien Herra. Järjen perustoiminnot ovat kohteiden luonteen määrittäminen, erojen havaitseminen, kyky analysoida, muistaminen ja uni. Ilman taukoa uneen järki muuttuu velttoksi ja kykenemättömäksi syvälliseen ajatteluun. Äly toimii Samvit-shaktin, Herran tiedon energian, valvonnassa. Äly mahdollistaa sen, että voimme käyttää valinnanvapauttamme asianmukaisesti. Jos ihminen on valinnut elämässään henkisen päämäärän, häntä voidaan kutsua älykkääksi ihmiseksi. Jos hän ei eroa eläimistä elämän tarkoituksen, vaan ainoastaan elämäntavan suhteen (koira asuu laatikossa ja ihminen asunnossa), Vedat kutsuvat häntä "dvipada pashaksi" - kaksijalkaiseksi eläimeksi.

        Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
        Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

        Mieli lootuksena

        Lootus on täysin eri tasoinen symboli:

        Lootus kasvaa mudasta, mutta pysyy puhtaana - keho maailmassa, mutta tietoisuus ei likaannu.
        Se avautuu auringonvalossa - mieli avautuu, kirkastuu.


        Kun mieli on “herännyt”, se ei enää harhaile kuin kimalainen, vaan:

        se on vakaa
        se on puhdistunut
        se on suuntautunut kohti Jumalaa


        Tavallinen mieli - hajautunut huomio
        Harjoitettu mieli - fokusoitunut, kirkas, vastaanottava

        Modernilla kielellä:

        kimalainen on dopamiinia etsivä mieli
        lootus on integroitu, läsnä oleva tietoisuus

      • Anonyymi00008
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
        Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

        Mieli lootuksena

        Lootus on täysin eri tasoinen symboli:

        Lootus kasvaa mudasta, mutta pysyy puhtaana - keho maailmassa, mutta tietoisuus ei likaannu.
        Se avautuu auringonvalossa - mieli avautuu, kirkastuu.


        Kun mieli on “herännyt”, se ei enää harhaile kuin kimalainen, vaan:

        se on vakaa
        se on puhdistunut
        se on suuntautunut kohti Jumalaa


        Tavallinen mieli - hajautunut huomio
        Harjoitettu mieli - fokusoitunut, kirkas, vastaanottava

        Modernilla kielellä:

        kimalainen on dopamiinia etsivä mieli
        lootus on integroitu, läsnä oleva tietoisuus

        Mieli lootuksena:

        Heräämisen merkitys

        Herännyt mieli lootuksena tarkoittaa filosofiassamme: identiteetin siirtymistä kehosta tietoisuuteenm rakkautta, pysyvää sisäistä rauhaa (ei vain hetkellistä) jne.

      • Anonyymi00009
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Mieli lootuksena:

        Heräämisen merkitys

        Herännyt mieli lootuksena tarkoittaa filosofiassamme: identiteetin siirtymistä kehosta tietoisuuteenm rakkautta, pysyvää sisäistä rauhaa (ei vain hetkellistä) jne.

        Runollisuus ja metaforat tekevät seuraavia asioita:

        Henkisen prosessin konkretisointi – Abstrakti kokemus mielestä ja sielusta saadaan ymmärrettäväksi, esimerkiksi mieli kimalaisena ja lootuksena.
        Sydämen liikuttaminen – Runollisuus luo tunteen, joka ei ole rationaalinen, vaan sydämellinen (hrdaya-bhakti).
        Oppimisen helpottaminen – Symbolit ja vertaukset auttavat muistamaan ja sisäistämään opetuksen.
        Kauneuden kokeminen – filosofiamme yhdistää esteettisen nautinnon ja henkisen harjoituksen: kauneus itse tukee bhakti-kokemusta.

        Siksi vedat ovat usein kuin runollisia karttoja.

      • Anonyymi00010
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Runollisuus ja metaforat tekevät seuraavia asioita:

        Henkisen prosessin konkretisointi – Abstrakti kokemus mielestä ja sielusta saadaan ymmärrettäväksi, esimerkiksi mieli kimalaisena ja lootuksena.
        Sydämen liikuttaminen – Runollisuus luo tunteen, joka ei ole rationaalinen, vaan sydämellinen (hrdaya-bhakti).
        Oppimisen helpottaminen – Symbolit ja vertaukset auttavat muistamaan ja sisäistämään opetuksen.
        Kauneuden kokeminen – filosofiamme yhdistää esteettisen nautinnon ja henkisen harjoituksen: kauneus itse tukee bhakti-kokemusta.

        Siksi vedat ovat usein kuin runollisia karttoja.

        Citta-padma (सित्त-पद्म / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
        Bhṛṅga (भृङ्ग / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
        Nadī (नदी / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
        Nautika (नौटिका / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.

      • Anonyymi00011
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Citta-padma (सित्त-पद्म / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
        Bhṛṅga (भृङ्ग / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
        Nadī (नदी / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
        Nautika (नौटिका / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.

        Anartha (अनर्थ / anartha) ja Dhūma (धूम / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
        Agni (अग्नि / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
        Kumbha / Ghara (कुम्भ / घर / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
        Darpana (दर्पण / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
        Jvala (ज्वल / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
        Bīja (बीज / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
        Sūrya-prabha (सूर्य-प्रभ / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
        Pakṣi (पक्षी / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
        Dīpa / Dīpa-jvala (दीप / दीप-ज्वल / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.

      • Anonyymi00012
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        Anartha (अनर्थ / anartha) ja Dhūma (धूम / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
        Agni (अग्नि / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
        Kumbha / Ghara (कुम्भ / घर / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
        Darpana (दर्पण / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
        Jvala (ज्वल / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
        Bīja (बीज / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
        Sūrya-prabha (सूर्य-प्रभ / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
        Pakṣi (पक्षी / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
        Dīpa / Dīpa-jvala (दीप / दीप-ज्वल / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.

        Lisää allegorioita:

        Peilikuva ja erottaminen:
        ŚB 4.28.63 puhuu henkilöstä, joka katsoo peilikuvaansa ja ajattelee, ettei hän ja peilikuva eroa. Tässä vertauskuva kertoo sielun ja kehon (mielen) sekaantumisesta maailmaan: kun elävä olento on ehdollistunut aineellisiin vaikutuksiin, hän näkee itsensä erillisenä Jumalasta (Jumala), vaikka todellisuudessa sielun ja Jumalan perusluonne on samanlainen (svarupa). Peili toimii metaforana mielen havainnolle ja itsetajunnalle (citta).

        Joutsenet sydämessä:
        ŚB 4.28.64 vertaa sielua ja Ylisielua joutseniin (haṁsa), jotka asuvat sydämessä. Yksi joutsenista opastaa toista: tämä kuvaa Jumalan ja sielun välistä suhdetta. Opastava joutsen edustaa Jumalaa (Jumala / Paramātmā), ja opastettu joutsen on elävä olento (jīvātma). Kun sielu kuuntelee opastusta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa ja saa takaisin Krishna-tietoisuuden (Krishna-jñāna).

      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Lisää allegorioita:

        Peilikuva ja erottaminen:
        ŚB 4.28.63 puhuu henkilöstä, joka katsoo peilikuvaansa ja ajattelee, ettei hän ja peilikuva eroa. Tässä vertauskuva kertoo sielun ja kehon (mielen) sekaantumisesta maailmaan: kun elävä olento on ehdollistunut aineellisiin vaikutuksiin, hän näkee itsensä erillisenä Jumalasta (Jumala), vaikka todellisuudessa sielun ja Jumalan perusluonne on samanlainen (svarupa). Peili toimii metaforana mielen havainnolle ja itsetajunnalle (citta).

        Joutsenet sydämessä:
        ŚB 4.28.64 vertaa sielua ja Ylisielua joutseniin (haṁsa), jotka asuvat sydämessä. Yksi joutsenista opastaa toista: tämä kuvaa Jumalan ja sielun välistä suhdetta. Opastava joutsen edustaa Jumalaa (Jumala / Paramātmā), ja opastettu joutsen on elävä olento (jīvātma). Kun sielu kuuntelee opastusta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa ja saa takaisin Krishna-tietoisuuden (Krishna-jñāna).

        Lisää allegorioita:


        Allegorinen tarina kuningas Puranjanasta:

        Kuningas Puranjana symboloi elävää olentoa, joka eksyy aineellisiin nautintoihin (bhoga).
        Naisen kauneus edustaa älyä (buddhi), johon kiintyminen johtaa aineelliseen sitoutumiseen.
        Tarina osoittaa sielunvaelluksen ja sen, miten halut, ajatukset ja muistot säilyvät hienojakoisissa kehoissa (sūkṣma-deha) fyysisen kuoleman jälkeen.
        Tämä havainnollistaa karmalain ja sielun jatkuvuuden periaatetta.


        Vanha ystävä brahmanan muodossa:
        ŚB 4.28.51 ja Srila Prabhupadan kommentti selittävät, että brahmanan muodossa ilmestyvä vanha ystävä on Jumala Paramatmana. Hän seuraa elävää olentoa, antaa ohjausta ja odottaa elävän olennon paluuta kotiin Jumalan luo. Tämä on runollinen ja käytännöllinen metafora Jumalan armosta ja henkisen opettajan (guru) ohjauksesta.

      • Anonyymi00014
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Lisää allegorioita:


        Allegorinen tarina kuningas Puranjanasta:

        Kuningas Puranjana symboloi elävää olentoa, joka eksyy aineellisiin nautintoihin (bhoga).
        Naisen kauneus edustaa älyä (buddhi), johon kiintyminen johtaa aineelliseen sitoutumiseen.
        Tarina osoittaa sielunvaelluksen ja sen, miten halut, ajatukset ja muistot säilyvät hienojakoisissa kehoissa (sūkṣma-deha) fyysisen kuoleman jälkeen.
        Tämä havainnollistaa karmalain ja sielun jatkuvuuden periaatetta.


        Vanha ystävä brahmanan muodossa:
        ŚB 4.28.51 ja Srila Prabhupadan kommentti selittävät, että brahmanan muodossa ilmestyvä vanha ystävä on Jumala Paramatmana. Hän seuraa elävää olentoa, antaa ohjausta ja odottaa elävän olennon paluuta kotiin Jumalan luo. Tämä on runollinen ja käytännöllinen metafora Jumalan armosta ja henkisen opettajan (guru) ohjauksesta.

        Näistä tarinoista näkyy filosofiamme tyypillinen metaforinen opetuskeino:

        Sielu - joutsen / elävä olento
        Jumala - opastava joutsen / brahman / vanha ystävä
        Mieli - peili / lootus
        Aineellinen kiintymys - naisen kauneus / virtaava joki
        Henkinen palaaminen -kuunteleminen, guru-ohjaus, Krishna-tietoisuus

      • Anonyymi00015
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Näistä tarinoista näkyy filosofiamme tyypillinen metaforinen opetuskeino:

        Sielu - joutsen / elävä olento
        Jumala - opastava joutsen / brahman / vanha ystävä
        Mieli - peili / lootus
        Aineellinen kiintymys - naisen kauneus / virtaava joki
        Henkinen palaaminen -kuunteleminen, guru-ohjaus, Krishna-tietoisuus

        Peilikuva ja erottuminen – ŚB 4.28.63
        Teksti: "vyaktiḥ yad dṛṣṭaḥ darpaṇe cātmanaḥ cātmanaḥ ca samānaḥ manasi manyate, anye dve dehāḥ pratyakṣāḥ"
        Allegoria: Peili (darpaṇa) on mieli (citta), joka heijastaa sielun (jīvātma) todellisuutta.
        Symboliikka:
        Elävä olento, joka sekoittaa itsensä aineelliseen, ajattelee olevansa erillinen vain kehosta (keho - deha).
        Muut näkevät kaksi kehoa, jolloin syntyy tietoisuus erillisestä ja rajoittuneesta identiteetistä.
        Henkinen oppi: Sielu ja Jumala ovat laadultaan samanlaisia (svarūpa), mutta aineellinen kiintymys saa ne näyttämään erillisiltä.




        Joutsenet sydämessä – ŚB 4.28.64
        Teksti: "saḥ haṁso haṁsena pratibodhitaḥ"
        Allegoria: Joutsenpari (haṁsa) - sielu (jīvātma) ja Ylisielu (Paramātmā).
        Symboliikka:
        Korkeampi joutsen opastaa toista: Jumala opastaa sielua.
        Alempi joutsen eksyy materiaan: sielu unohtaa todellisen luontonsa aineellisten halujen vuoksi.
        Henkinen oppi: Kun sielu kuuntelee Jumalan ohjausta, se palaa luonnolliseen tietoisuuteensa (Krishna-jñāna).

      • Anonyymi00016
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Peilikuva ja erottuminen – ŚB 4.28.63
        Teksti: "vyaktiḥ yad dṛṣṭaḥ darpaṇe cātmanaḥ cātmanaḥ ca samānaḥ manasi manyate, anye dve dehāḥ pratyakṣāḥ"
        Allegoria: Peili (darpaṇa) on mieli (citta), joka heijastaa sielun (jīvātma) todellisuutta.
        Symboliikka:
        Elävä olento, joka sekoittaa itsensä aineelliseen, ajattelee olevansa erillinen vain kehosta (keho - deha).
        Muut näkevät kaksi kehoa, jolloin syntyy tietoisuus erillisestä ja rajoittuneesta identiteetistä.
        Henkinen oppi: Sielu ja Jumala ovat laadultaan samanlaisia (svarūpa), mutta aineellinen kiintymys saa ne näyttämään erillisiltä.




        Joutsenet sydämessä – ŚB 4.28.64
        Teksti: "saḥ haṁso haṁsena pratibodhitaḥ"
        Allegoria: Joutsenpari (haṁsa) - sielu (jīvātma) ja Ylisielu (Paramātmā).
        Symboliikka:
        Korkeampi joutsen opastaa toista: Jumala opastaa sielua.
        Alempi joutsen eksyy materiaan: sielu unohtaa todellisen luontonsa aineellisten halujen vuoksi.
        Henkinen oppi: Kun sielu kuuntelee Jumalan ohjausta, se palaa luonnolliseen tietoisuuteensa (Krishna-jñāna).

        Allegorinen tarina kuningas Puranjanasta – ŚB 4.28–29
        Teksti: Tarina kuvaa sielua, joka eksyy aineellisiin nautintoihin.
        Allegoria:
        Kuningas Puranjana on elävä olento.
        Naisen kauneus on äly (buddhi), johon sielu kiintyy.
        Kuolema ja uudelleensyntymä on sielunvaellus (saṁsāra).



        Vanha ystävä brahmanan muodossa – ŚB 4.28.51
        Teksti: "dvā suparṇā sayujā sakhāyāḥ": Jumala istuu elävän olennon sydämessä parhaana ystävänä (suhṛt).

        Allegoria:
        Brahmana - Jumala Paramatmana, joka lohduttaa ja ohjaa.
        Vanha ystävä - Jumalan pysyvä läsnäolo ja henkilökohtainen ohjaus.

      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Allegorinen tarina kuningas Puranjanasta – ŚB 4.28–29
        Teksti: Tarina kuvaa sielua, joka eksyy aineellisiin nautintoihin.
        Allegoria:
        Kuningas Puranjana on elävä olento.
        Naisen kauneus on äly (buddhi), johon sielu kiintyy.
        Kuolema ja uudelleensyntymä on sielunvaellus (saṁsāra).



        Vanha ystävä brahmanan muodossa – ŚB 4.28.51
        Teksti: "dvā suparṇā sayujā sakhāyāḥ": Jumala istuu elävän olennon sydämessä parhaana ystävänä (suhṛt).

        Allegoria:
        Brahmana - Jumala Paramatmana, joka lohduttaa ja ohjaa.
        Vanha ystävä - Jumalan pysyvä läsnäolo ja henkilökohtainen ohjaus.

        ŚB 4.28.63

        Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.


        ŚB 4.28.64

        Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.

      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        ŚB 4.28.63

        Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.


        ŚB 4.28.64

        Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.

        Haluten lopettaa viattomien eläinten tappamisen tietäjä Narada päätti antaa kuningas Pracinabarhisatille arvokkaita ohjeita sielun ja ruumiin luonteesta. Koska kyseessä oli korkea henkinen tiede, tietäjä Narada kertoi kuninkaalle allegorisen tarinan kuningas Puranjanasta.

        Tässä tarinassa kuningas Puranjana, joka edustaa meitä eläviä olentoja, vaipuu aineelliseen maailmaan ihastuneena naisen kauneuteen, joka edustaa älyä.

        Kun kuningas Puranjana vietti elämänsä aistillisten nautintojen perässä, hän menettää kaiken, mitä hänellä oli, kuoleman hetkellä ja saa seuraavassa elämässä naisen kehon (koska hän oli niin voimakkisti kiintynyt vaimoonsa).

        Kun kuningas Vidarbhan tyttären aviomies, suuri brahmani Malayadvaja jättää kehonsa, hänen vaimonsa, joka edellisessä elämässä oli Puranjana...

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Haluten lopettaa viattomien eläinten tappamisen tietäjä Narada päätti antaa kuningas Pracinabarhisatille arvokkaita ohjeita sielun ja ruumiin luonteesta. Koska kyseessä oli korkea henkinen tiede, tietäjä Narada kertoi kuninkaalle allegorisen tarinan kuningas Puranjanasta.

        Tässä tarinassa kuningas Puranjana, joka edustaa meitä eläviä olentoja, vaipuu aineelliseen maailmaan ihastuneena naisen kauneuteen, joka edustaa älyä.

        Kun kuningas Puranjana vietti elämänsä aistillisten nautintojen perässä, hän menettää kaiken, mitä hänellä oli, kuoleman hetkellä ja saa seuraavassa elämässä naisen kehon (koska hän oli niin voimakkisti kiintynyt vaimoonsa).

        Kun kuningas Vidarbhan tyttären aviomies, suuri brahmani Malayadvaja jättää kehonsa, hänen vaimonsa, joka edellisessä elämässä oli Puranjana...

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

        Ohjeissaan Ylisielu kuvaa Jumalan ja elävän olennon laadullisesti samankaltaista luonnetta ja viittaa yksilön sieluun ja Jumalaan kuin joutsenpariin, joka kelluu yhden sydämen järvellä.....

        Viimeisessä osassa tietäjä Narada paljastaa kuningas Puranjanan allegorisen tarinan salaisen merkityksen ja vastaa kuningas Barkhishatin kysymyksiin.

        Hän puhuu sielunvaelluksesta ja siitä, miten ihminen säilyttää kaikki halunsa, ajatuksensa ja muistinsa hienojakoisissa kehoissa, jotka eivät muutu fyysisen kehon kuoleman aikana.

        Tämä allegorinen tarina voi tietäjä Maitreyan mukaan auttaa ketä tahansa ymmärtämään, miten elävä sielu siirtyy kehosta toiseen ja minkä lakien mukaan se tapahtuu. Lisäksi tämä tarina antaa piilotettua tietoa siitä, miten ihminen voi pysäyttää syntymien ja kuolemien loputtoman kierron ikuisiksi ajoiksi.

      • Anonyymi00020
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

        Ohjeissaan Ylisielu kuvaa Jumalan ja elävän olennon laadullisesti samankaltaista luonnetta ja viittaa yksilön sieluun ja Jumalaan kuin joutsenpariin, joka kelluu yhden sydämen järvellä.....

        Viimeisessä osassa tietäjä Narada paljastaa kuningas Puranjanan allegorisen tarinan salaisen merkityksen ja vastaa kuningas Barkhishatin kysymyksiin.

        Hän puhuu sielunvaelluksesta ja siitä, miten ihminen säilyttää kaikki halunsa, ajatuksensa ja muistinsa hienojakoisissa kehoissa, jotka eivät muutu fyysisen kehon kuoleman aikana.

        Tämä allegorinen tarina voi tietäjä Maitreyan mukaan auttaa ketä tahansa ymmärtämään, miten elävä sielu siirtyy kehosta toiseen ja minkä lakien mukaan se tapahtuu. Lisäksi tämä tarina antaa piilotettua tietoa siitä, miten ihminen voi pysäyttää syntymien ja kuolemien loputtoman kierron ikuisiksi ajoiksi.

        Tämä allegorinen tarina voi tietäjä Maitreyan mukaan auttaa ketä tahansa ymmärtämään

      • Anonyymi00021
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Tämä allegorinen tarina voi tietäjä Maitreyan mukaan auttaa ketä tahansa ymmärtämään

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/29/45/

        ŚB 4.29.45


        Riippumatta siitä, kuinka paljon ihminen opiskelee Vedoja, jotka sisältävät ääretöntä tietoa, tai palvoo erilaisia puolijumalia, joita Vedalaiset mantrat symbolisesti edustavat, puolijumalien palvonta ei auta ihmistä oivaltamaan kaikkivoipaa Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta.


        https://vedabase.io/en/library/sb/4/29/85/

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/63/
        ŚB 4.28.63


        Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/64/

        ŚB 4.28.64

        Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.

      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/29/45/

        ŚB 4.29.45


        Riippumatta siitä, kuinka paljon ihminen opiskelee Vedoja, jotka sisältävät ääretöntä tietoa, tai palvoo erilaisia puolijumalia, joita Vedalaiset mantrat symbolisesti edustavat, puolijumalien palvonta ei auta ihmistä oivaltamaan kaikkivoipaa Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta.


        https://vedabase.io/en/library/sb/4/29/85/

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/63/
        ŚB 4.28.63


        Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/64/

        ŚB 4.28.64

        Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/64/

        Tässä sanotaan selvästi,haṁso haṁsena pratibodhitaḥ: yksilön sielua ja Ylisielua verrataan joutseniin (haṁsa), koska he ovat valkoisia eli saastumattomia.

        Yksi joutsenista on kuitenkin korkeammassa asemassa ja opastaa toista joutsenta. Kun alaisuudessa oleva joutsen kääntyy pois toisesta joutsenesta, hänellä on halu nauttia materiasta, mistä tulee hänen lankeemuksensa syy. Mutta kuuntelemalla toisen joutsenen opetusta hän oivaltaa todellisen asemansa ja saa takaisin alkuperäisen tietoisuutensa. Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Krishna, laskeutuu tähän maailmaan (avatāra) vapauttaakseen palvojansa ja tuhotakseen demonit. Tämän lisäksi Hän antaa yleviä ohjeitaan eläville olennoille Bhagavad-gitan muodossa. Ymmärtääkseen paikkansa elävä olento tarvitsee Jumalan armoa ja henkisen opettajan - pelkkä akateeminen koulutus ei riitä Bhagavad-gitan merkityksen ymmärtämiseen. Bhagavad-gitan sisältämän tiedon on tultava oivaltaneelta sielulta.

      • Anonyymi00024
      • Anonyymi00025
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Ohjeissaan Ylisielu kuvaa Jumalan ja elävän olennon laadullisesti samankaltaista luonnetta ja viittaa yksilön sieluun ja Jumalaan kuin joutsenpariin, joka kelluu yhden sydämen järvellä.....

        https://www.kuvatapetti.fi/img/gallery_images/8691211.jpg

        Kun kuningas Vidarbhan tyttären aviomies, suuri brahmani Malayadvaja jättää kehonsa, hänen vaimonsa, joka edellisessä elämässä oli Puranjana...

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

      • Anonyymi00026
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Kun kuningas Vidarbhan tyttären aviomies, suuri brahmani Malayadvaja jättää kehonsa, hänen vaimonsa, joka edellisessä elämässä oli Puranjana...

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/51/

        My dear King, one brāhmaṇa, who was an old friend of King Purañjana, came to that place and began to pacify the Queen with sweet words.

        Rakas kuningas, tuohon aikaan sinne ilmestyi brahman, kuningas Purañjanan vanha ystävä, joka alkoi lohduttaa kuningatarta hellillä sanoilla.

      • Anonyymi00029

        Rakas kuningas, tuohon aikaan sinne ilmestyi brahman, kuningas Purañjanan vanha ystävä, joka alkoi lohduttaa kuningatarta hellillä sanoilla.

      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Rakas kuningas, tuohon aikaan sinne ilmestyi brahman, kuningas Purañjanan vanha ystävä, joka alkoi lohduttaa kuningatarta hellillä sanoilla.

        Srila Prabhupadan kommentti tästä, muutama katkelma eri paikoista isosta kommentaarista.
        Paljon käännösvirheitä suomen kelellä.

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/51/

      • Anonyymi00031
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Srila Prabhupadan kommentti tästä, muutama katkelma eri paikoista isosta kommentaarista.
        Paljon käännösvirheitä suomen kelellä.

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/51/

        Rakas kuningas, tuohon aikaan sinne ilmestyi brahman, kuningas Purañjanan vanha ystävä, joka alkoi lohduttaa kuningatarta hellillä sanoilla.


        Kommentti
        Vanhan ystävän ilmestymisellä brahmanan muodossa on syvä merkitys. Jokaisen elävän olennon vanha ystävä on Krishna Paramatman muodossa. Vedojen mukaan Krishna on aina elävän olennon vierellä. śruti-mantrassa (dvā suparṇā sayujā sakhāyāḥ) sanotaan, että Herra on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ..., hänen parhaana ystävänään, ja odottaa innokkaasti, että elävä olento palaa kotiin Jumalan luo.

      • Anonyymi00032
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Rakas kuningas, tuohon aikaan sinne ilmestyi brahman, kuningas Purañjanan vanha ystävä, joka alkoi lohduttaa kuningatarta hellillä sanoilla.


        Kommentti
        Vanhan ystävän ilmestymisellä brahmanan muodossa on syvä merkitys. Jokaisen elävän olennon vanha ystävä on Krishna Paramatman muodossa. Vedojen mukaan Krishna on aina elävän olennon vierellä. śruti-mantrassa (dvā suparṇā sayujā sakhāyāḥ) sanotaan, että Herra on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ..., hänen parhaana ystävänään, ja odottaa innokkaasti, että elävä olento palaa kotiin Jumalan luo.

        Herra seuraa elävää olentoa ja tarkkailee kaikkia hänen tekojaan ja antaa hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee aineelliseen nautintoon, mutta pienimmänkin tilaisuuden tullen Hän antaa hänelle hyvän neuvon: ...
        ...

      • Anonyymi00033
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Herra seuraa elävää olentoa ja tarkkailee kaikkia hänen tekojaan ja antaa hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee aineelliseen nautintoon, mutta pienimmänkin tilaisuuden tullen Hän antaa hänelle hyvän neuvon: ...
        ...

        Korkein Jumala, Paramatma, ilmestyi kuningattaren eteen brahmanan muodossa, mutta miksi Hän ei ilmestynyt kuningattaren eteen alkuperäisessä muodossaan Sri Krishnana?

      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Korkein Jumala, Paramatma, ilmestyi kuningattaren eteen brahmanan muodossa, mutta miksi Hän ei ilmestynyt kuningattaren eteen alkuperäisessä muodossaan Sri Krishnana?

        Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura huomauttaa tässä yhteydessä, että vain se, joka on kehittänyt hyvin syvän ja puhtaan rakkauden Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta kohtaan, voi nähdä Herran todellisen muodon

      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura huomauttaa tässä yhteydessä, että vain se, joka on kehittänyt hyvin syvän ja puhtaan rakkauden Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta kohtaan, voi nähdä Herran todellisen muodon

        ...
        ...
        Koska Herra on jokaisen elävän olennon sydämessä, hän voi antaa vilpittömälle oppilaalle ohjeita sisältä käsin. Tämä vahvistetaan Bhagavad-gitassa (10.10):

      • Anonyymi00036
        Anonyymi00035 kirjoitti:

        ...
        ...
        Koska Herra on jokaisen elävän olennon sydämessä, hän voi antaa vilpittömälle oppilaalle ohjeita sisältä käsin. Tämä vahvistetaan Bhagavad-gitassa (10.10):

        Edellä Srila Prabhupadan kommentti tästä, muutama katkelma eri paikoista isosta kommentaarista. Käännetty vain pieni koko kommentaarista.
        Paljon käännösvirheitä suomen kelellä.

        https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/51/

      • Anonyymi00038

        ŚB 4.28.52

        Brahman kysyi kuningattarelta: Kenen vaimo tai tytär sinä olet? Kuka on tämä mies, joka makaa tässä? Näytät surevan hänen kuollutta ruumistaan. Etkö sinä tunnista Minua? Minä olen ikuinen ystäväsi. Muistatko, että olet neuvotellut kanssani useita kertoja menneisyydessä.

      • Anonyymi00039
      • Anonyymi00040
      • Anonyymi00041
      • Anonyymi00042
      • Anonyymi00043
      • Anonyymi00044
      • Anonyymi00045
      • Anonyymi00046
      • Anonyymi00047
      • Anonyymi00048
      • Anonyymi00049
      • Anonyymi00050
      • Anonyymi00051
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=gkqKgrpA3eM

        Äänen mysteerit |

        Bhanu Swami syntyi Kanadassa ja on suorittanut itämaisen taidehistorian kandidaatin tutkinnon Brittiläisen Kolumbian yliopistossa.

      • Anonyymi00052
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Bhanu Swami syntyi Kanadassa ja on suorittanut itämaisen taidehistorian kandidaatin tutkinnon Brittiläisen Kolumbian yliopistossa.

        Hän syntyi Kanadassa 26. joulukuuta 1948 onnellisten japanilaisten vanhempien lapsena. Hänellä on kandidaatin tutkinto itämaisen kuvataiteen historiasta Brittiläisen Kolumbian yliopistosta.

      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Hän syntyi Kanadassa 26. joulukuuta 1948 onnellisten japanilaisten vanhempien lapsena. Hänellä on kandidaatin tutkinto itämaisen kuvataiteen historiasta Brittiläisen Kolumbian yliopistosta.

        https://www.youtube.com/watch?v=nfTQzsDHAGw

        Seminar on Jaiva Dharma - Bhanu Swami - 20 Apr 2020.

      • Anonyymi00054
      • Anonyymi00055
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Seminar on Jaiva Dharma - Bhanu Swami - 20 Apr 2020.

        Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.



        Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.



        Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.

        Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.



        Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.

      • Anonyymi00056
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.



        Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.



        Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.

        Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.



        Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.

        Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

      • Anonyymi00057
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

        Henkisesti kypsä yksilö hahmottaa aineellisen todellisuuden relationaalisesti, eli erottamattomassa yhteydessä Jumalaan, jota vaishnava-filosofiassa pidetään kaiken olemassaolon perimmäisenä lähteenä ja ylläpitäjänä. Tällainen näkökulma ylittää dualistisen vastakkainasettelun “henkisen” ja “aineellisen” välillä, ja ymmärtää myös materiaalisen maailman Jumalan energioiden ilmentymänä.

        Tämän ontologisen näkemyksen seurauksena yksilö kykenee tunnistamaan Jumalan immanentin läsnäolon jokaisessa elävässä olennossa, riippumatta näiden moraalisesta, sosiaalisesta tai uskonnollisesta asemasta. Vaishnava-teologiassa tämä vastaa käsitystä Paramātmāsta, Jumalan sisäisestä aspektista, joka asuu kaikkien olentojen sydämessä. Näin ollen jopa kaikkein moraalisesti vajavaisimpana pidetty yksilö ei menetä ontologista yhteyttään Jumalaa

      • Anonyymi00058
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Henkisesti kypsä yksilö hahmottaa aineellisen todellisuuden relationaalisesti, eli erottamattomassa yhteydessä Jumalaan, jota vaishnava-filosofiassa pidetään kaiken olemassaolon perimmäisenä lähteenä ja ylläpitäjänä. Tällainen näkökulma ylittää dualistisen vastakkainasettelun “henkisen” ja “aineellisen” välillä, ja ymmärtää myös materiaalisen maailman Jumalan energioiden ilmentymänä.

        Tämän ontologisen näkemyksen seurauksena yksilö kykenee tunnistamaan Jumalan immanentin läsnäolon jokaisessa elävässä olennossa, riippumatta näiden moraalisesta, sosiaalisesta tai uskonnollisesta asemasta. Vaishnava-teologiassa tämä vastaa käsitystä Paramātmāsta, Jumalan sisäisestä aspektista, joka asuu kaikkien olentojen sydämessä. Näin ollen jopa kaikkein moraalisesti vajavaisimpana pidetty yksilö ei menetä ontologista yhteyttään Jumalaa

        Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.

      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.

        Sri Jaiva Dharma. Sielun ikuinen uskonto

        Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.

        Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.

        Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?

        Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen.

      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Sri Jaiva Dharma. Sielun ikuinen uskonto

        Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.

        Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.

        Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?

        Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen.

        Ontologinen syventäminen: uskonto olemisena, ei instituutiona


        Se väite on ontologinen: uskonto ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai historiallinen ilmiö, vaan olemisen tapa. Tässä uskonto ei tarkoita järjestelmää, vaan suhdetta.
        Ontologisesti tämä merkitsee, että:

        uskonnollisuus kuuluu sielun olemukseen (ei ole opittu ominaisuus)

        uskonto ei ala ilmoituksesta tai traditiosta, vaan tietoisuudesta

        Jumala–sielu-suhde on ensisijainen suhteessa kaikkiin symboleihin ja oppeihin

        Tämä muistuttaa klassista metafyysistä realismia: hengellinen todellisuus on olemassa riippumatta siitä, miten sitä käsitteellistetään. Kulttuurit eivät luo uskontoa, vaan artikuloivat sen.

      • Anonyymi00061
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Ontologinen syventäminen: uskonto olemisena, ei instituutiona


        Se väite on ontologinen: uskonto ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai historiallinen ilmiö, vaan olemisen tapa. Tässä uskonto ei tarkoita järjestelmää, vaan suhdetta.
        Ontologisesti tämä merkitsee, että:

        uskonnollisuus kuuluu sielun olemukseen (ei ole opittu ominaisuus)

        uskonto ei ala ilmoituksesta tai traditiosta, vaan tietoisuudesta

        Jumala–sielu-suhde on ensisijainen suhteessa kaikkiin symboleihin ja oppeihin

        Tämä muistuttaa klassista metafyysistä realismia: hengellinen todellisuus on olemassa riippumatta siitä, miten sitä käsitteellistetään. Kulttuurit eivät luo uskontoa, vaan artikuloivat sen.

        Sielun uskonto toimii tässä metatraditiona: se ei ole yksi uskonto muiden joukossa, vaan se taso, jolla uskonnot ovat mahdollisia. Tässä mielessä “intialainen” tai “kristillinen” uskonto ovat kuin eri kielet, joilla sama eksistentiaalinen totuus ilmaistaan.

      • Anonyymi00063

        Tämä tarkoittaa, että eri uskonnot ja filosofiat eivät ole vääriä, vaan ne heijastavat sielun kulloistakin kypsyyden tasoa. Gaudiya-teologia ei pidä hengellistä polkua mustavalkoisena, vaan progressiivisena kehityksenä, aivan kuten koulumetafora.

      • Anonyymi00064
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Tämä tarkoittaa, että eri uskonnot ja filosofiat eivät ole vääriä, vaan ne heijastavat sielun kulloistakin kypsyyden tasoa. Gaudiya-teologia ei pidä hengellistä polkua mustavalkoisena, vaan progressiivisena kehityksenä, aivan kuten koulumetafora.

        Tämä tarkoittaa, että eri uskonnot ja filosofiat eivät ole vääriä, vaan ne heijastavat sielun kulloistakin kypsyyden tasoa.

      • Anonyymi00065
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Tämä tarkoittaa, että eri uskonnot ja filosofiat eivät ole vääriä, vaan ne heijastavat sielun kulloistakin kypsyyden tasoa.

        sielu (jīva) on:

        ikuinen

        tietoinen

        luonnostaan rakastava

        mutta peittynyt väärän identiteetin vuoksi

        Siksi Vedojen opetus siitä, että sielu syntyy yhä uudelleen, kunnes sen motiivit puhdistuvat, on keskeinen. Ratkaisevaa ei ole ulkoinen uskonnollinen muoto, vaan sisäinen halu (kāma vai prema).

        Tässä Gaudiya-vaišnavismi tuo erittäin hienovaraisen analyysin:

        Ihminen ei ole sillä uskonnon tasolla, jota hän väittää seuraavansa, vaan sillä tasolla, jota hänen halunsa edustavat.

      • Anonyymi00066
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        sielu (jīva) on:

        ikuinen

        tietoinen

        luonnostaan rakastava

        mutta peittynyt väärän identiteetin vuoksi

        Siksi Vedojen opetus siitä, että sielu syntyy yhä uudelleen, kunnes sen motiivit puhdistuvat, on keskeinen. Ratkaisevaa ei ole ulkoinen uskonnollinen muoto, vaan sisäinen halu (kāma vai prema).

        Tässä Gaudiya-vaišnavismi tuo erittäin hienovaraisen analyysin:

        Ihminen ei ole sillä uskonnon tasolla, jota hän väittää seuraavansa, vaan sillä tasolla, jota hänen halunsa edustavat.

        Filsofiamme selittää, selittää: tällainen tila ei ole sielun todellinen luonto, vaan väliaikainen peite. Siksi Vedat tarjoavat asteittaisia uskonnon muotoja – ei rankaisuna, vaan kasvatuksena.

      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Filsofiamme selittää, selittää: tällainen tila ei ole sielun todellinen luonto, vaan väliaikainen peite. Siksi Vedat tarjoavat asteittaisia uskonnon muotoja – ei rankaisuna, vaan kasvatuksena.

        Vedat tarjoavat asteittaisia uskonnon muotoja – ei rankaisuna, vaan kasvatuksena.

      • Anonyymi00068
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Vedat tarjoavat asteittaisia uskonnon muotoja – ei rankaisuna, vaan kasvatuksena.

        Vedat kuvaavat kuutta eri uskonnon tasoa, jotka kulkevat asteittain kohti korkeampaa ja puhtaampaa tietoisuutta. Nämä tasot eivät ole yksittäisiä, erillisiä luokkia, vaan ne ovat erilaisia vaiheita, joita sielu käy läpi ymmärtäessään oman todellisen luontonsa ja Jumalan yhteyden.

        Jokaisella tasolla on omat erityispiirteensä ja tietoisuuden tilansa, jotka näkyvät ihmisten teoissa, asenteissa ja uskomuksissa. Näitä tasoja voidaan verrata psykologisiin tiloihin, jotka ilmenevät erityisesti ihmiselämän alkuvaiheessa.

      • Anonyymi00069
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        Vedat kuvaavat kuutta eri uskonnon tasoa, jotka kulkevat asteittain kohti korkeampaa ja puhtaampaa tietoisuutta. Nämä tasot eivät ole yksittäisiä, erillisiä luokkia, vaan ne ovat erilaisia vaiheita, joita sielu käy läpi ymmärtäessään oman todellisen luontonsa ja Jumalan yhteyden.

        Jokaisella tasolla on omat erityispiirteensä ja tietoisuuden tilansa, jotka näkyvät ihmisten teoissa, asenteissa ja uskomuksissa. Näitä tasoja voidaan verrata psykologisiin tiloihin, jotka ilmenevät erityisesti ihmiselämän alkuvaiheessa.

        Vedat jakavat uskonnon materialistisiin ja transsendentaalisiin tasoihin riippuen siitä, mihin tavoitteeseen ne tähtäävät.

        Materialistiset tasot: Aineellinen hyvinvointi ja itsekeskeisyys

        Vedojen mukaan ensimmäiset kolme uskonnon tasoa liittyvät materiaalisiin tavoitteisiin ja henkiseen kehitykseen, joka on vielä kiinni aineellisista haluista ja nautinnoista. Näillä tasoilla uskonnoilla on maailmallinen päämäärä, ja vaikka ne voivat tarjota hyvinvointia, ne eivät vielä tähtää sielun lopulliseen vapautumiseen tai epäitsekäiseen rakkauteen Jumalaa kohtaan.

        1. Taso: Tamas – Tietämättömyys ja Itsekkyys (Materialistinen)

        Tässä vaiheessa sielu on täysin kiinnittynyt materiaalisessa maailmassa ja elää egoistisesti omien henkilökohtaisten etujen vuoksi. Tamas-tasolla olevat uskonnot eivät näe hengellistä elämää korkeampana päämääränä, vaan ne keskittyvät ensisijaisesti aineelliseen hyvinvointiin ja selviytymiseen. Tämä voi ilmetä esimerkiksi rituaaleina tai uskomuksina, jotka keskittyvät persoonallisiin toiveisiin, kuten terveyteen, vaurauteen ja maineeseen.

      • Anonyymi00070
        Anonyymi00069 kirjoitti:

        Vedat jakavat uskonnon materialistisiin ja transsendentaalisiin tasoihin riippuen siitä, mihin tavoitteeseen ne tähtäävät.

        Materialistiset tasot: Aineellinen hyvinvointi ja itsekeskeisyys

        Vedojen mukaan ensimmäiset kolme uskonnon tasoa liittyvät materiaalisiin tavoitteisiin ja henkiseen kehitykseen, joka on vielä kiinni aineellisista haluista ja nautinnoista. Näillä tasoilla uskonnoilla on maailmallinen päämäärä, ja vaikka ne voivat tarjota hyvinvointia, ne eivät vielä tähtää sielun lopulliseen vapautumiseen tai epäitsekäiseen rakkauteen Jumalaa kohtaan.

        1. Taso: Tamas – Tietämättömyys ja Itsekkyys (Materialistinen)

        Tässä vaiheessa sielu on täysin kiinnittynyt materiaalisessa maailmassa ja elää egoistisesti omien henkilökohtaisten etujen vuoksi. Tamas-tasolla olevat uskonnot eivät näe hengellistä elämää korkeampana päämääränä, vaan ne keskittyvät ensisijaisesti aineelliseen hyvinvointiin ja selviytymiseen. Tämä voi ilmetä esimerkiksi rituaaleina tai uskomuksina, jotka keskittyvät persoonallisiin toiveisiin, kuten terveyteen, vaurauteen ja maineeseen.

        https://www.youtube.com/watch?v=AOiUkZaNNNw

        Kokonaisvaltainen tiede

        https://www.youtube.com/watch?v=anyrRjEr2n4

        Tiede ja Vedat

        https://www.youtube.com/watch?v=rOW1Ybjzukc&pp=ygUTQkhBTlUgU1dBTUkgU0NJRU5DRQ==

        Seminar "The power of mind" - Bhanu Swami - 09 May 2020.

        Seminaari ”Mielen voima” – Bhanu Swami – 9. toukokuuta 2020.
        https://www.youtube.com/watch?v=gdHGN9LB7DM&pp=ygUTQkhBTlUgU1dBTUkgU0NJRU5DRQ==

        Seminar "Vedic Culture"

        https://www.youtube.com/watch?v=GdoFarbFN6U

        Paramatma Sandarbha - HH Bhanu Swami
        Hare Krishna Melbourne

        https://www.youtube.com/watch?v=gkqKgrpA3eM

        Äänen mysteerit |

        https://www.youtube.com/watch?v=nfTQzsDHAGw

        Seminar on Jaiva Dharma - Bhanu Swami - 20 Apr 2020.

        Bhanu Swami syntyi Kanadassa 26. joulukuuta 1948 onnellisten japanilaisten vanhempien lapsena. Hänellä on kandidaatin tutkinto itämaisen kuvataiteen historiasta Brittiläisen Kolumbian yliopistosta.

        ********************************************************************


        Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.


        Vedat kuvaavat kuutta eri uskonnon tasoa, jotka kulkevat asteittain kohti korkeampaa ja puhtaampaa tietoisuutta. Nämä tasot eivät ole yksittäisiä, erillisiä luokkia, vaan ne ovat erilaisia vaiheita, joita sielu käy läpi ymmärtäessään oman todellisen luontonsa ja Jumalan yhteyden.

        Jokaisella tasolla on omat erityispiirteensä ja tietoisuuden tilansa, jotka näkyvät ihmisten teoissa, asenteissa ja uskomuksissa. Näitä tasoja voidaan verrata psykologisiin tiloihin, jotka ilmenevät erityisesti ihmiselämän alkuvaiheessa.

      • Anonyymi00071
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=AOiUkZaNNNw

        Kokonaisvaltainen tiede

        https://www.youtube.com/watch?v=anyrRjEr2n4

        Tiede ja Vedat

        https://www.youtube.com/watch?v=rOW1Ybjzukc&pp=ygUTQkhBTlUgU1dBTUkgU0NJRU5DRQ==

        Seminar "The power of mind" - Bhanu Swami - 09 May 2020.

        Seminaari ”Mielen voima” – Bhanu Swami – 9. toukokuuta 2020.
        https://www.youtube.com/watch?v=gdHGN9LB7DM&pp=ygUTQkhBTlUgU1dBTUkgU0NJRU5DRQ==

        Seminar "Vedic Culture"

        https://www.youtube.com/watch?v=GdoFarbFN6U

        Paramatma Sandarbha - HH Bhanu Swami
        Hare Krishna Melbourne

        https://www.youtube.com/watch?v=gkqKgrpA3eM

        Äänen mysteerit |

        https://www.youtube.com/watch?v=nfTQzsDHAGw

        Seminar on Jaiva Dharma - Bhanu Swami - 20 Apr 2020.

        Bhanu Swami syntyi Kanadassa 26. joulukuuta 1948 onnellisten japanilaisten vanhempien lapsena. Hänellä on kandidaatin tutkinto itämaisen kuvataiteen historiasta Brittiläisen Kolumbian yliopistosta.

        ********************************************************************


        Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.


        Vedat kuvaavat kuutta eri uskonnon tasoa, jotka kulkevat asteittain kohti korkeampaa ja puhtaampaa tietoisuutta. Nämä tasot eivät ole yksittäisiä, erillisiä luokkia, vaan ne ovat erilaisia vaiheita, joita sielu käy läpi ymmärtäessään oman todellisen luontonsa ja Jumalan yhteyden.

        Jokaisella tasolla on omat erityispiirteensä ja tietoisuuden tilansa, jotka näkyvät ihmisten teoissa, asenteissa ja uskomuksissa. Näitä tasoja voidaan verrata psykologisiin tiloihin, jotka ilmenevät erityisesti ihmiselämän alkuvaiheessa.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        Kuulija: Minulla on kysymys, Mahārāj. Voisitteko selittää siveyden ja lahkolaisuuden eron?

        Bhāratī Mahārāj: Kyllä, hyvä kysymys. En usko, että niiden välillä on aivan tarkkaa määritelmää tai selvää rajaa. Siveys ja lahkolaisuus – kuuluvatko ne edes samaan kategoriaan? Voimme vertailla asioita, jotka ovat samaa "lajia".

        Siveys tarkoittaa uskollisuutta sille yhdelle. Maallisessa elämässä on ihmisiä, jotka ovat kaikkien saatavilla, ja heitä kutsumme prostituoiduiksi. On myös ihmisiä, jotka eivät ole kenenkään saatavilla; heitä kutsutaan vanhoiksi piioiksi tai miksi tahansa. Siveät naiset ovat uskollisia vain yhdelle henkilölle.

        Uskonnollisessa merkityksessä siveys tarkoittaa sitä, että harjoittaja on uskollinen vain yhdelle opille, yhdelle guru-vargan linjalle, uskollinen yhdelle ihanteelle eikä salli minkään muun ajatuksen päästä sisään. Tätä kutsutaan siveydeksi.

        Lahkolaisuus muistuttaa melko paljon tätä määritelmää. Siinä itsessään ei ole hyviä eikä huonoja ominaisuuksia. Se tarkoittaa uskollisuutta tietylle ryhmälle. Jokapäiväisessä elämässä lahkolaisuus kuitenkin mielletään yleensä kielteiseksi asiaksi. Sanotaan esimerkiksi: "Ai, sinä olet lahkolainen." Todellisuudessa lahkolainen on vain ihminen, joka on uskollinen tietylle ryhmälle.

        Siksi emme voi suoraan verrata lahkolaisuutta ja siveyttä. Sen sijaan voimme verrata lahkolaista ja todellista uskovaa.

        Toki voimme verrata näitä käsitteitä myös tutkimalla sähkömagneettisia kenttiä. Väri ja ääni ovat eräänlaisia sähkömagneettisia aaltoja; on olemassa rajavyöhykkeitä, kuten ultravioletti tai ultraääni – ne ovat aivan rajoilla. No niin, tämä on minun vahvaa aluettani...

        Voimme siis verrata lahkolaista ja todellista uskovaa. Lahkolainen on henkilö, joka pitää kiinni tietyistä ajatuksista eikä salli muiden ajatusten tulla niiden rinnalle. Tämä on hyvä asia silloin, kun hänen omaksumansa ajatukset ovat tosia. Tietenkin se, mikä on totta ja mikä ei... mutta sanotaan nyt, että on olemassa oikeita ja vääriä ajatuksia.

        Lahkolainen seuraa tiettyjä ajatuksia välittämättä siitä, ovatko ne oikeita vai vääriä. Vaikka hänen elämänkokemuksensa osoittaisi, että ne ajatukset, joita hän on omaksunut ja seurannut, ovat osoittautuneet virheellisiksi, hän pitää niistä silti kiinni.

        Todellinen uskova, tai henkilö, jolla on laaja näkemys, toimii toisin. Jos hän huomaa, ettei hänen uskonsa ole täydellinen tai että ne johtajat, jotka edustavat tai ohjaavat häntä, eivät itse elä niiden opetusten mukaisesti, joita he julistavat, hän jättää nämä johtajat.

        Śrīla Śrīdhara Mahārāj tekee eron sokean uskovan ja...

        Kuulija: Sokean uskon ja näkevän uskon välillä.

      • Anonyymi00072
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        Kuulija: Minulla on kysymys, Mahārāj. Voisitteko selittää siveyden ja lahkolaisuuden eron?

        Bhāratī Mahārāj: Kyllä, hyvä kysymys. En usko, että niiden välillä on aivan tarkkaa määritelmää tai selvää rajaa. Siveys ja lahkolaisuus – kuuluvatko ne edes samaan kategoriaan? Voimme vertailla asioita, jotka ovat samaa "lajia".

        Siveys tarkoittaa uskollisuutta sille yhdelle. Maallisessa elämässä on ihmisiä, jotka ovat kaikkien saatavilla, ja heitä kutsumme prostituoiduiksi. On myös ihmisiä, jotka eivät ole kenenkään saatavilla; heitä kutsutaan vanhoiksi piioiksi tai miksi tahansa. Siveät naiset ovat uskollisia vain yhdelle henkilölle.

        Uskonnollisessa merkityksessä siveys tarkoittaa sitä, että harjoittaja on uskollinen vain yhdelle opille, yhdelle guru-vargan linjalle, uskollinen yhdelle ihanteelle eikä salli minkään muun ajatuksen päästä sisään. Tätä kutsutaan siveydeksi.

        Lahkolaisuus muistuttaa melko paljon tätä määritelmää. Siinä itsessään ei ole hyviä eikä huonoja ominaisuuksia. Se tarkoittaa uskollisuutta tietylle ryhmälle. Jokapäiväisessä elämässä lahkolaisuus kuitenkin mielletään yleensä kielteiseksi asiaksi. Sanotaan esimerkiksi: "Ai, sinä olet lahkolainen." Todellisuudessa lahkolainen on vain ihminen, joka on uskollinen tietylle ryhmälle.

        Siksi emme voi suoraan verrata lahkolaisuutta ja siveyttä. Sen sijaan voimme verrata lahkolaista ja todellista uskovaa.

        Toki voimme verrata näitä käsitteitä myös tutkimalla sähkömagneettisia kenttiä. Väri ja ääni ovat eräänlaisia sähkömagneettisia aaltoja; on olemassa rajavyöhykkeitä, kuten ultravioletti tai ultraääni – ne ovat aivan rajoilla. No niin, tämä on minun vahvaa aluettani...

        Voimme siis verrata lahkolaista ja todellista uskovaa. Lahkolainen on henkilö, joka pitää kiinni tietyistä ajatuksista eikä salli muiden ajatusten tulla niiden rinnalle. Tämä on hyvä asia silloin, kun hänen omaksumansa ajatukset ovat tosia. Tietenkin se, mikä on totta ja mikä ei... mutta sanotaan nyt, että on olemassa oikeita ja vääriä ajatuksia.

        Lahkolainen seuraa tiettyjä ajatuksia välittämättä siitä, ovatko ne oikeita vai vääriä. Vaikka hänen elämänkokemuksensa osoittaisi, että ne ajatukset, joita hän on omaksunut ja seurannut, ovat osoittautuneet virheellisiksi, hän pitää niistä silti kiinni.

        Todellinen uskova, tai henkilö, jolla on laaja näkemys, toimii toisin. Jos hän huomaa, ettei hänen uskonsa ole täydellinen tai että ne johtajat, jotka edustavat tai ohjaavat häntä, eivät itse elä niiden opetusten mukaisesti, joita he julistavat, hän jättää nämä johtajat.

        Śrīla Śrīdhara Mahārāj tekee eron sokean uskovan ja...

        Kuulija: Sokean uskon ja näkevän uskon välillä.

        Bhāratī Mahārāj: Kyllä, mutta hän käytti toista sanaa... vilpitön. Siis sokea usko ja vilpitön usko, tai näkevä usko. Se pitää paikkansa.

        Käytän joskus seuraavaa esimerkkiä. Kuvitellaan, että sinulla on rasia täynnä kultakolikoita. Vain yksi niistä on sataprosenttista kultaa, kun taas kaikki muut ovat seoksia, joissa on kultaa ja muita metalleja. Ainoa tapa löytää aito kultakolikko on punnita kolikot. Otat aina kaksi kolikkoa, valitset painavamman ja siirrät kevyemmän syrjään. Toistat tämän jokaisen kolikon kanssa, ja lopulta viimeiseksi jää aito kultakolikko, kun taas kaikki muut ovat epäaitoja.

        Lahkolainen kuitenkin jatkaa väittämistä, että jokin tietty kolikko on aitoa kultaa, vaikka kaikki kolikot olisi jo punnittu. Hän ei kykene myöntämään, että on aiemmin erehtynyt. Vaikka sanoisit hänelle: "Tämä näyttää olevan lähempänä aitoa kultaa, koska se on painavampi ja sisältää enemmän kultaa", sokea usko ei salli virheen tunnustamista.

        Vilpittömässä uskossa sen sijaan pitäydytään itse periaatteessa: painavin kolikko on aitoa kultaa. Muodolla ei ole merkitystä; et kiinny siihen, mikä kolikko se on, vaan valitset sen, joka osoittautuu painavimmaksi.

        Tämä on eräänlainen ero sokean ja todellisen uskon välillä. Ja me haluamme kulkea eteenpäin todellisen, emme sokean uskon varassa.

        Kuulija: Mikä antaa sielulle kyvyn myöntää erehdyksensä?

        Bhāratī Mahārāj: Vilpittömyys. Sisäinen vilpittömyys. Ajatus: "Tein virheen. Olen ollut koko elämäni harhautettuna. Ei – olen riittävän rehellinen tunnistaakseni, etten halua enää tulla harhautetuksi."

        Kuulija: Kysymys kuuluu: mikä on sielun vapaa tahto? Voiko sielu nähdä todellisuuden sillä tavoin kuin se itse tahtoo? Välittääkö Kṛṣṇa sieluille erilaisia näkökulmia sen mukaan, mitä ne ovat valmiita näkemään ja valitsemaan?

      • Anonyymi00073
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        Bhāratī Mahārāj: Kyllä, mutta hän käytti toista sanaa... vilpitön. Siis sokea usko ja vilpitön usko, tai näkevä usko. Se pitää paikkansa.

        Käytän joskus seuraavaa esimerkkiä. Kuvitellaan, että sinulla on rasia täynnä kultakolikoita. Vain yksi niistä on sataprosenttista kultaa, kun taas kaikki muut ovat seoksia, joissa on kultaa ja muita metalleja. Ainoa tapa löytää aito kultakolikko on punnita kolikot. Otat aina kaksi kolikkoa, valitset painavamman ja siirrät kevyemmän syrjään. Toistat tämän jokaisen kolikon kanssa, ja lopulta viimeiseksi jää aito kultakolikko, kun taas kaikki muut ovat epäaitoja.

        Lahkolainen kuitenkin jatkaa väittämistä, että jokin tietty kolikko on aitoa kultaa, vaikka kaikki kolikot olisi jo punnittu. Hän ei kykene myöntämään, että on aiemmin erehtynyt. Vaikka sanoisit hänelle: "Tämä näyttää olevan lähempänä aitoa kultaa, koska se on painavampi ja sisältää enemmän kultaa", sokea usko ei salli virheen tunnustamista.

        Vilpittömässä uskossa sen sijaan pitäydytään itse periaatteessa: painavin kolikko on aitoa kultaa. Muodolla ei ole merkitystä; et kiinny siihen, mikä kolikko se on, vaan valitset sen, joka osoittautuu painavimmaksi.

        Tämä on eräänlainen ero sokean ja todellisen uskon välillä. Ja me haluamme kulkea eteenpäin todellisen, emme sokean uskon varassa.

        Kuulija: Mikä antaa sielulle kyvyn myöntää erehdyksensä?

        Bhāratī Mahārāj: Vilpittömyys. Sisäinen vilpittömyys. Ajatus: "Tein virheen. Olen ollut koko elämäni harhautettuna. Ei – olen riittävän rehellinen tunnistaakseni, etten halua enää tulla harhautetuksi."

        Kuulija: Kysymys kuuluu: mikä on sielun vapaa tahto? Voiko sielu nähdä todellisuuden sillä tavoin kuin se itse tahtoo? Välittääkö Kṛṣṇa sieluille erilaisia näkökulmia sen mukaan, mitä ne ovat valmiita näkemään ja valitsemaan?

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        Bhāratī Mahārāj: Śrīla Śrīdhara Mahārāj kutsuu Kṛṣṇaa korkeimmaksi hypnotisoijaksi.

        Kun jīva-sielulle syntyy halu vakiinnuttaa oma asemansa, vallata itselleen tilaa tai olla jotakin enemmän kuin mitä se todellisuudessa on – sillä jīva-sielulla ei todellisuudessa ole omaa itsenäistä paikkaa – kun se haluaa laajentaa olemassaoloaan, tai Śrīla Sarasvatī Ṭhākuran sanoin hallita, ottaa itselleen paikan, silloin tämä halu välittyy ympäristöön.

        Kṛṣṇa järjestää jīva-sielulle sellaisen ympäristön, jossa se voi toteuttaa halunsa.

        Se on vähän kuin tietokoneen näyttö. Kun katsomme kuvaa näytöllä, johtoja pitkin ei todellisuudessa kulje itse kuva, vaan pelkästään kaksi numeroa – valtava määrä ykkösiä ja nollia. Kun nämä signaalit saapuvat näytönohjaimelle, ne muunnetaan kuvaksi, jonka voimme nähdä.

        Samalla tavoin ne signaalit, jotka palaavat sinulle havaittavassa muodossa, ovat heijastus omista signaaleistasi.

        Sinä lähetät Kṛṣṇalle viestin. Lähetät Hänelle toiveesi: "Haluan tämän." Tämä digitaalinen halu eli tahtosi kohtaa Kṛṣṇan voiman, jota kutsutaan śaktiksi. Siellä se heijastuu takaisin, ja signaalit palaavat sinulle sellaisessa muodossa, jonka voit havaita.

        Sitten tarkkailet, syntyykö uusia haluja. Kun niitä syntyy, lähetät jälleen uuden viestin. Signaali osuu jälleen śaktiin ja heijastuu takaisin sinulle.

        Tätä prosessia ei voi pysäyttää. Se on lakkaamatonta vastavuoroisuutta:

        "Haluan tämän."

        "Hyvä on, saat sen."

        Yrität tavoittaa sen, mutta matkalla syntyy jo uusia haluja. Tavoittelet niitäkin, ja lopulta tunnet jälleen turhautumista, jolloin lähetät uuden halun.

        Et voi koskaan tulla täysin tyytyväiseksi, koska aina saavutettuasi jotakin haluat lisää.

        Sinä lähetät halun – ja Hän lähettää sinulle sitä vastaavan ympäristön.

        Näin se toimii.

        Kuulija: Onko niin, että voit nähdä sen, mitä haluat, vai näetkö ainoastaan sen, mitä haluat nähdä?

      • Anonyymi00074
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        Bhāratī Mahārāj: Śrīla Śrīdhara Mahārāj kutsuu Kṛṣṇaa korkeimmaksi hypnotisoijaksi.

        Kun jīva-sielulle syntyy halu vakiinnuttaa oma asemansa, vallata itselleen tilaa tai olla jotakin enemmän kuin mitä se todellisuudessa on – sillä jīva-sielulla ei todellisuudessa ole omaa itsenäistä paikkaa – kun se haluaa laajentaa olemassaoloaan, tai Śrīla Sarasvatī Ṭhākuran sanoin hallita, ottaa itselleen paikan, silloin tämä halu välittyy ympäristöön.

        Kṛṣṇa järjestää jīva-sielulle sellaisen ympäristön, jossa se voi toteuttaa halunsa.

        Se on vähän kuin tietokoneen näyttö. Kun katsomme kuvaa näytöllä, johtoja pitkin ei todellisuudessa kulje itse kuva, vaan pelkästään kaksi numeroa – valtava määrä ykkösiä ja nollia. Kun nämä signaalit saapuvat näytönohjaimelle, ne muunnetaan kuvaksi, jonka voimme nähdä.

        Samalla tavoin ne signaalit, jotka palaavat sinulle havaittavassa muodossa, ovat heijastus omista signaaleistasi.

        Sinä lähetät Kṛṣṇalle viestin. Lähetät Hänelle toiveesi: "Haluan tämän." Tämä digitaalinen halu eli tahtosi kohtaa Kṛṣṇan voiman, jota kutsutaan śaktiksi. Siellä se heijastuu takaisin, ja signaalit palaavat sinulle sellaisessa muodossa, jonka voit havaita.

        Sitten tarkkailet, syntyykö uusia haluja. Kun niitä syntyy, lähetät jälleen uuden viestin. Signaali osuu jälleen śaktiin ja heijastuu takaisin sinulle.

        Tätä prosessia ei voi pysäyttää. Se on lakkaamatonta vastavuoroisuutta:

        "Haluan tämän."

        "Hyvä on, saat sen."

        Yrität tavoittaa sen, mutta matkalla syntyy jo uusia haluja. Tavoittelet niitäkin, ja lopulta tunnet jälleen turhautumista, jolloin lähetät uuden halun.

        Et voi koskaan tulla täysin tyytyväiseksi, koska aina saavutettuasi jotakin haluat lisää.

        Sinä lähetät halun – ja Hän lähettää sinulle sitä vastaavan ympäristön.

        Näin se toimii.

        Kuulija: Onko niin, että voit nähdä sen, mitä haluat, vai näetkö ainoastaan sen, mitä haluat nähdä?

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        Kuulija: Onko niin, että voit nähdä sen, mitä haluat, vai näetkö ainoastaan sen, mitä haluat nähdä?

        Bhāratī Mahārāj: Se on näiden yhdistelmä. Näet sekoituksen siitä, mitä haluat, ja siitä, mitä ansaitset... Ei, oikeastaan ei siitä, mitä ansaitset, vaan siitä, mitä kykenet näkemään – mikä on oma havaintokykysi.

        Se on kuin haluaisit mennä katsomaan jalkapallo- tai tennisottelua. Sinulle annetaan siihen mahdollisuus, mutta voit saada paikan joko eturivistä tai viimeiseltä riviltä. Näet saman ottelun, mutta aivan eri tavalla.

        Eturivissä näet kaiken selvästi. Voit jopa koskettaa palloa tai pelaajaa ja puhua hänen kanssaan. Viimeisellä rivillä voit vain huutaa... [naurua] ...eikä kukaan vastaa sinulle.

        Tämä muistuttaa karmaa.

        Lähetät pyynnön: "Haluan kokea tämän." Sinulle annetaan siihen sopiva ympäristö, mutta et välttämättä kykene osallistumaan siihen sillä tavalla kuin toivoisit.

        ..
        ...
        ...



        Se on vain vitsi, mutta sen ajatus on tämä: voimme ilmaista halumme, mutta kysymys kuuluu, olemmeko todella valmiita kokemaan juuri sen, mitä pyydämme.

        ...
        ...

        Onko vielä muita kysymyksiä?

        Kuulija: Ihmiset eivät aina tule kovin hyvin toimeen keskenään. Oletetaan, että yksi ihminen tappaa toisen. Oliko ensimmäisen kohtalona tappaa toinen? Vai oliko toisen kohtalona tulla ensimmäisen tappamaksi? Miten vapaa tahto liittyy tähän?

        Bhāratī Mahārāj: Ai, vapaa tahto – palasimmekin taas siihen.

        ...
        ...

        Kṛṣṇa sovittaa yhteen sen, mitä kykenet kokemaan, ja sen, mitä haluat.

        Tosiasia on, että kun satutat tai tapat jonkun, siinä teossa on aina mukana kaksi tekijää: oma vapaa tahtosi ja toisen kohtalo. Molemmat ovat aina läsnä.

      • Anonyymi00075
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        Kuulija: Onko niin, että voit nähdä sen, mitä haluat, vai näetkö ainoastaan sen, mitä haluat nähdä?

        Bhāratī Mahārāj: Se on näiden yhdistelmä. Näet sekoituksen siitä, mitä haluat, ja siitä, mitä ansaitset... Ei, oikeastaan ei siitä, mitä ansaitset, vaan siitä, mitä kykenet näkemään – mikä on oma havaintokykysi.

        Se on kuin haluaisit mennä katsomaan jalkapallo- tai tennisottelua. Sinulle annetaan siihen mahdollisuus, mutta voit saada paikan joko eturivistä tai viimeiseltä riviltä. Näet saman ottelun, mutta aivan eri tavalla.

        Eturivissä näet kaiken selvästi. Voit jopa koskettaa palloa tai pelaajaa ja puhua hänen kanssaan. Viimeisellä rivillä voit vain huutaa... [naurua] ...eikä kukaan vastaa sinulle.

        Tämä muistuttaa karmaa.

        Lähetät pyynnön: "Haluan kokea tämän." Sinulle annetaan siihen sopiva ympäristö, mutta et välttämättä kykene osallistumaan siihen sillä tavalla kuin toivoisit.

        ..
        ...
        ...



        Se on vain vitsi, mutta sen ajatus on tämä: voimme ilmaista halumme, mutta kysymys kuuluu, olemmeko todella valmiita kokemaan juuri sen, mitä pyydämme.

        ...
        ...

        Onko vielä muita kysymyksiä?

        Kuulija: Ihmiset eivät aina tule kovin hyvin toimeen keskenään. Oletetaan, että yksi ihminen tappaa toisen. Oliko ensimmäisen kohtalona tappaa toinen? Vai oliko toisen kohtalona tulla ensimmäisen tappamaksi? Miten vapaa tahto liittyy tähän?

        Bhāratī Mahārāj: Ai, vapaa tahto – palasimmekin taas siihen.

        ...
        ...

        Kṛṣṇa sovittaa yhteen sen, mitä kykenet kokemaan, ja sen, mitä haluat.

        Tosiasia on, että kun satutat tai tapat jonkun, siinä teossa on aina mukana kaksi tekijää: oma vapaa tahtosi ja toisen kohtalo. Molemmat ovat aina läsnä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        Bhāratī Mahārāj: [naurua] Hän vain asettaa sille rajan: "Nyt tämä ei ole enää mahdollista." [naurua]

        Tätä tarkoittaa maailmankaikkeuden loppu.

        Puhumme nyt aineellisen maailman mittakaavasta, mutta maailmankaikkeuden sisällä tämä tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen.

        Kun suuri mieli nimeltä Brahmā ei enää kykene sovittamaan yhteen kaikkia meneillään olevia taipumuksia ja tapahtumia, hänkin ikään kuin epäonnistuu ja romahtaa – aivan kuten palvelin, johon kohdistuu DDOS-hyökkäys.

        Silloin Brahmā purkaa luomistyönsä ja "alustaa kiintolevyn". Mutta aikanaan Kṛṣṇa ottaa hänet jälleen mukaan luomiseen. Kṛṣṇa innoittaa Brahmāa, ja tämä herää Govindan loiston inspiroimana.

        Ajatelkaa taiteilijaa, runoilijaa tai muusikkoa. Tai oikeastaan vielä paremmin: hän nukkuu syvässä unessa ja näkee unta. Yhtäkkiä jokin herättää hänet – ehkä runo tai sävelmä. Hän nousee heti ylös ja alkaa kirjoittaa tai soittaa, koska hän on luova ihminen.

        Samalla tavoin Brahmākin herää jonkin kauniin ja innoittavan vaikutuksesta ja ryhtyy luomaan.

        Hän sepittää ensimmäisen runonsa, jota kutsutaan Brahma-saṁhitāksi, ja sen jälkeen hän alkaa kirjoittaa romaania, jonka nimi on maailmankaikkeus.

        Tai voisimme sanoa, että hän alkaa säveltää näytelmää, jossa on erilaisia henkilöitä ja tehtäviä: esimerkiksi aurinkojumala, saptaṛṣit, ministerit, neuvonantajat ja muut.

        Sitten hän muovaa 8 400 000 erilaista elämänmuotoa.

        Kun tämä "kirja" on valmis ja kaikki henkilöhahmot ovat paikoillaan, hän rukoilee jälleen tuota innoituksen lähdettä antamaan näytelmälleen elämän.

        Silloin se, minkä hän on ikään kuin kirjoittanut paperille, alkaa elää, ja henkilöhahmot ryhtyvät näyttelemään draamaa.

        Joskus siitä tulee komedia, joskus tragedia.



        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...

        Bhāratī Mahārāj: Tässä suhteessa Brahmā on puolueeton, koska hän tietää, että kyse on vain näytelmästä. Kun viimeinen sivu käännetään, kirja suljetaan, ja kaikki päättyy jälleen.

        Mutta ne, jotka näyttelevät tässä draamassa, ottavat sen hyvin vakavasti. [naurua]

        ...
        ...
        Kirjoituksista tiedämme, että Indra ottaa tämän draaman hyvin vakavasti, kun taas Brahmā on yleensä puolueeton. Toisinaan kuitenkin hänkin tempautuu mukaan ja alkaa ottaa tapahtumat liian vakavasti.

        Se muistuttaa tietokonepelin suunnittelijaa. Hän tietää, että koko peli koostuu vain numeroiden yhdistelmistä, joten hän pysyy yleensä puolueettomana. Silti joskus hänkin innostuu ja eläytyy peliin.

        Samalla tavoin Brahmākin joskus huolestuu ja kääntyy Jumalan puoleen – Govinda Ādi-puruṣan, Jumala Nārāyaṇan – ja pyytää apua:

        "Jokin on vialla kirjassani. Näytelmä ei enää etene niin kuin sen suunnittelin."

        Todellisuudessa tämä kaikki on kuitenkin Nārāyaṇan oma järjestely.

        Kun näytelmä alkaa kulkea toiseen suuntaan kuin Brahmā oli suunnitellut, se merkitsee, että Kṛṣṇa haluaa itse laskeutua siihen ja esittää oman roolinsa.

        Joskus Hän yksinkertaisesti haluaa osallistua. Ajattelen, että katsellessaan tätä draamaa – olipa se tragedia tai komedia .
        ...
        ...

        Tämä on tietenkin vain omaa pohdintaani, mutta ehkä Hänkin haluaa ottaa jonkin roolin.

        Silloin Hän peittää "kirjoittajan" harhalla, laskeutuu itse näyttämölle ja tekee jotakin sellaista, mitä käsikirjoituksessa ei ollut.

        Sitten nelipäinen kirjailija, Brahmā, tulee paikalle ihmetellen:

        "Mitä täällä oikein tapahtuu? Poistin sen sivun...
        ...
        Otin kokonaisen luvun pois... mutta mikään ei näytä muuttuneen."

        Vasta sitten hän huomaa, että hänen poissa ollessaan joku on tehnyt käsikirjoitukseen omia lisämerkintöjään.

        Ja silloin hän ymmärtää, että se on voinut olla vain Kṛṣṇa.

      • Anonyymi00076
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        haitanya Saraswat Math International
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        Bhāratī Mahārāj: [naurua] Hän vain asettaa sille rajan: "Nyt tämä ei ole enää mahdollista." [naurua]

        Tätä tarkoittaa maailmankaikkeuden loppu.

        Puhumme nyt aineellisen maailman mittakaavasta, mutta maailmankaikkeuden sisällä tämä tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen.

        Kun suuri mieli nimeltä Brahmā ei enää kykene sovittamaan yhteen kaikkia meneillään olevia taipumuksia ja tapahtumia, hänkin ikään kuin epäonnistuu ja romahtaa – aivan kuten palvelin, johon kohdistuu DDOS-hyökkäys.

        Silloin Brahmā purkaa luomistyönsä ja "alustaa kiintolevyn". Mutta aikanaan Kṛṣṇa ottaa hänet jälleen mukaan luomiseen. Kṛṣṇa innoittaa Brahmāa, ja tämä herää Govindan loiston inspiroimana.

        Ajatelkaa taiteilijaa, runoilijaa tai muusikkoa. Tai oikeastaan vielä paremmin: hän nukkuu syvässä unessa ja näkee unta. Yhtäkkiä jokin herättää hänet – ehkä runo tai sävelmä. Hän nousee heti ylös ja alkaa kirjoittaa tai soittaa, koska hän on luova ihminen.

        Samalla tavoin Brahmākin herää jonkin kauniin ja innoittavan vaikutuksesta ja ryhtyy luomaan.

        Hän sepittää ensimmäisen runonsa, jota kutsutaan Brahma-saṁhitāksi, ja sen jälkeen hän alkaa kirjoittaa romaania, jonka nimi on maailmankaikkeus.

        Tai voisimme sanoa, että hän alkaa säveltää näytelmää, jossa on erilaisia henkilöitä ja tehtäviä: esimerkiksi aurinkojumala, saptaṛṣit, ministerit, neuvonantajat ja muut.

        Sitten hän muovaa 8 400 000 erilaista elämänmuotoa.

        Kun tämä "kirja" on valmis ja kaikki henkilöhahmot ovat paikoillaan, hän rukoilee jälleen tuota innoituksen lähdettä antamaan näytelmälleen elämän.

        Silloin se, minkä hän on ikään kuin kirjoittanut paperille, alkaa elää, ja henkilöhahmot ryhtyvät näyttelemään draamaa.

        Joskus siitä tulee komedia, joskus tragedia.



        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...

        Bhāratī Mahārāj: Tässä suhteessa Brahmā on puolueeton, koska hän tietää, että kyse on vain näytelmästä. Kun viimeinen sivu käännetään, kirja suljetaan, ja kaikki päättyy jälleen.

        Mutta ne, jotka näyttelevät tässä draamassa, ottavat sen hyvin vakavasti. [naurua]

        ...
        ...
        Kirjoituksista tiedämme, että Indra ottaa tämän draaman hyvin vakavasti, kun taas Brahmā on yleensä puolueeton. Toisinaan kuitenkin hänkin tempautuu mukaan ja alkaa ottaa tapahtumat liian vakavasti.

        Se muistuttaa tietokonepelin suunnittelijaa. Hän tietää, että koko peli koostuu vain numeroiden yhdistelmistä, joten hän pysyy yleensä puolueettomana. Silti joskus hänkin innostuu ja eläytyy peliin.

        Samalla tavoin Brahmākin joskus huolestuu ja kääntyy Jumalan puoleen – Govinda Ādi-puruṣan, Jumala Nārāyaṇan – ja pyytää apua:

        "Jokin on vialla kirjassani. Näytelmä ei enää etene niin kuin sen suunnittelin."

        Todellisuudessa tämä kaikki on kuitenkin Nārāyaṇan oma järjestely.

        Kun näytelmä alkaa kulkea toiseen suuntaan kuin Brahmā oli suunnitellut, se merkitsee, että Kṛṣṇa haluaa itse laskeutua siihen ja esittää oman roolinsa.

        Joskus Hän yksinkertaisesti haluaa osallistua. Ajattelen, että katsellessaan tätä draamaa – olipa se tragedia tai komedia .
        ...
        ...

        Tämä on tietenkin vain omaa pohdintaani, mutta ehkä Hänkin haluaa ottaa jonkin roolin.

        Silloin Hän peittää "kirjoittajan" harhalla, laskeutuu itse näyttämölle ja tekee jotakin sellaista, mitä käsikirjoituksessa ei ollut.

        Sitten nelipäinen kirjailija, Brahmā, tulee paikalle ihmetellen:

        "Mitä täällä oikein tapahtuu? Poistin sen sivun...
        ...
        Otin kokonaisen luvun pois... mutta mikään ei näytä muuttuneen."

        Vasta sitten hän huomaa, että hänen poissa ollessaan joku on tehnyt käsikirjoitukseen omia lisämerkintöjään.

        Ja silloin hän ymmärtää, että se on voinut olla vain Kṛṣṇa.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        Kuulija: [...] Näemme jälleen, että tämä näyttää olevan luonnonlakien vastaista...

        Bhāratī Mahārāj: Luonnonlakeja ei oikeastaan ole olemassa. Se on Isaac Newtonin kehittämä käsite. Luonnonlakeja ei todellisuudessa ole lainkaan.

        Kuulija: Mutta joidenkin lakien mukaan... emmehän me näe ihmeitä. Sellaisia epätavallisia asioita ei voi tapahtua. Emmehän voi lentää tai...

        Bhāratī Mahārāj: Emme voi, koska emme tunne tietokonepelien huijauskoodeja.

        Kuulija: Emme tunne hakkeja.

        Bhāratī Mahārāj: Aivan.

        Kun pelaat tietokonepeliä, vaikka koko maailma on pelkkää illuusiota, et voi sielläkään lentää noin vain.

        Joskus hirviöiden voittamiseksi täytyy kulkea seinän läpi ja hyökätä niiden kimppuun takaapäin. Jotkut tuntevat huijauskoodit. He kirjoittavat jonkin koodin, vaikkapa sbu3.

        Nuorena pelasin tällaisia pelejä. Yksi niistä oli Doom II. Kun peli kävi liian vaikeaksi, pystyi kirjoittamaan huijauskoodin, jolla vihollinen kuoli heti. Tai saattoi hankkia haarniskan, jolloin vihollinen ei voinut tappaa sinua. Tai sai suihkurepun, jonka avulla pystyi lentämään.

        Tällaista kutsutaan siddhiksi. Niitä on kahdeksan.

        Jotkut voivat kehittää tällaisia "huijauskoodeja". He voivat lentää tai kävellä veden päällä. He voivat tulla kevyemmiksi kuin kevyin, pienemmiksi kuin pienin ja kulkea seinien läpi, tai raskaammiksi kuin raskain. He voivat saada jotakin hyvin kaukaa tai matkustaa muihin maailmoihin.

        Meillä on tietyt rajoitukset karmamme mukaisesti, ja erehdymme kutsumaan näitä rajoituksia luonnonlaeiksi.

        Mutta luonnonlakeja ei todellisuudessa ole.

        Tietokonepelissäkin on omat sääntönsä, mutta jos tunnet oikean huijauskoodin...



        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        ...

        Bhāratī Mahārāj: Koska tämä on alhaalla ja tuo on ylhäällä. "Laki" on vain se, että putoat aina alaspäin.

        Kuulija: Juuri niin, mutta jokinhan vetää meidät alas. Eikö niin?

        Bhāratī Mahārāj: Ei.

        Puolijumalat kuljettavat kulkuneuvojaan ajatuksen voimalla. Heille ei ole olemassa painovoiman lakia.

        Edes fysiikka ei pidä painovoimaa lopullisena selityksenä; se kuuluu enemmänkin koulutason opetukseen. Painovoiman lakia ei ole – on vain energioiden vuorovaikutusta.

        Ainoa todellinen laki on Luojan tahto. Jumalan tahto on laki.

        Kuulija: Kṛṣṇan tahto.

        Bhāratī Mahārāj: Voimme hetkeksi sivuuttaa uskonnollisen käsityksen Kṛṣṇan tahdosta, koska siitä on helppo puhua, mutta järkiperäisesti ajattelevalle ihmiselle se voi kuulostaa pelkältä hölynpölyltä. Eikö niin?

        Voit esimerkiksi kysyä tällaiselta ihmiseltä:
        ...
        ...
        ...

      • Anonyymi00077
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        Kuulija: [...] Näemme jälleen, että tämä näyttää olevan luonnonlakien vastaista...

        Bhāratī Mahārāj: Luonnonlakeja ei oikeastaan ole olemassa. Se on Isaac Newtonin kehittämä käsite. Luonnonlakeja ei todellisuudessa ole lainkaan.

        Kuulija: Mutta joidenkin lakien mukaan... emmehän me näe ihmeitä. Sellaisia epätavallisia asioita ei voi tapahtua. Emmehän voi lentää tai...

        Bhāratī Mahārāj: Emme voi, koska emme tunne tietokonepelien huijauskoodeja.

        Kuulija: Emme tunne hakkeja.

        Bhāratī Mahārāj: Aivan.

        Kun pelaat tietokonepeliä, vaikka koko maailma on pelkkää illuusiota, et voi sielläkään lentää noin vain.

        Joskus hirviöiden voittamiseksi täytyy kulkea seinän läpi ja hyökätä niiden kimppuun takaapäin. Jotkut tuntevat huijauskoodit. He kirjoittavat jonkin koodin, vaikkapa sbu3.

        Nuorena pelasin tällaisia pelejä. Yksi niistä oli Doom II. Kun peli kävi liian vaikeaksi, pystyi kirjoittamaan huijauskoodin, jolla vihollinen kuoli heti. Tai saattoi hankkia haarniskan, jolloin vihollinen ei voinut tappaa sinua. Tai sai suihkurepun, jonka avulla pystyi lentämään.

        Tällaista kutsutaan siddhiksi. Niitä on kahdeksan.

        Jotkut voivat kehittää tällaisia "huijauskoodeja". He voivat lentää tai kävellä veden päällä. He voivat tulla kevyemmiksi kuin kevyin, pienemmiksi kuin pienin ja kulkea seinien läpi, tai raskaammiksi kuin raskain. He voivat saada jotakin hyvin kaukaa tai matkustaa muihin maailmoihin.

        Meillä on tietyt rajoitukset karmamme mukaisesti, ja erehdymme kutsumaan näitä rajoituksia luonnonlaeiksi.

        Mutta luonnonlakeja ei todellisuudessa ole.

        Tietokonepelissäkin on omat sääntönsä, mutta jos tunnet oikean huijauskoodin...



        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        ...

        Bhāratī Mahārāj: Koska tämä on alhaalla ja tuo on ylhäällä. "Laki" on vain se, että putoat aina alaspäin.

        Kuulija: Juuri niin, mutta jokinhan vetää meidät alas. Eikö niin?

        Bhāratī Mahārāj: Ei.

        Puolijumalat kuljettavat kulkuneuvojaan ajatuksen voimalla. Heille ei ole olemassa painovoiman lakia.

        Edes fysiikka ei pidä painovoimaa lopullisena selityksenä; se kuuluu enemmänkin koulutason opetukseen. Painovoiman lakia ei ole – on vain energioiden vuorovaikutusta.

        Ainoa todellinen laki on Luojan tahto. Jumalan tahto on laki.

        Kuulija: Kṛṣṇan tahto.

        Bhāratī Mahārāj: Voimme hetkeksi sivuuttaa uskonnollisen käsityksen Kṛṣṇan tahdosta, koska siitä on helppo puhua, mutta järkiperäisesti ajattelevalle ihmiselle se voi kuulostaa pelkältä hölynpölyltä. Eikö niin?

        Voit esimerkiksi kysyä tällaiselta ihmiseltä:
        ...
        ...
        ...

        käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        ...

        Maan ja Kuun massasuhde on suunnilleen 5/6 ja 1/6. Silloin niiden pitäisi tämän ajattelutavan mukaan pyöriä aivan eri tavalla kuin perinteisissä kuvissa Maa–Kuu-järjestelmästä esitetään.

        Ja tässä kohtaa painovoiman laki ei hänen mukaansa enää toimi.

        Jos menette yliopistoon ja kysytte, miksi näin on, tiedättekö, mikä vastaus usein kuuluu?

        "Emme tiedä." [naurua]

        "Sitä ei ole vielä onnistuttu selittämään."

        Siksi, jos puhumme maailmankaikkeuden yleispätevistä luonnonlaeista, kuten painovoiman laista, ne eivät hänen näkemyksensä mukaan ole lopullisia selityksiä.

        Se, mitä kutsumme luonnonlaeiksi, ovat Brahmān, luojan, laatimia sääntöjä.

        Se muistuttaa sääntökokoelmaa.

        Kun tietokonepelin suunnittelija luo uuden pelin, hän määrittelee sille joukon sääntöjä. Siinä todellisuudessa, johon myöhemmin astumme pelaajina, vallitsevat hänen laatimansa lait.

        Samalla tavoin Brahmā luo tietyn joukon sääntöjä, joita meidän on noudatettava. Me kutsumme niitä luonnonlaeiksi.

        Mutta kaiken inspiraation lähteen, Kṛṣṇan eli Nārāyaṇan, tahto ylittää aina käsikirjoituksen kirjoittajan laatimat säännöt.

        Tätä ei kuitenkaan tapahdu jatkuvasti.

        Tilastollisesti tarkastellen Brahmān laatimat lait toimivat lähes aina. Vain silloin, kun Kṛṣṇa itse puuttuu tapahtumiin, Hän voi rikkoa tämän "käsikirjoituksen", koska Hän on ikään kuin koko järjestelmän "verkon ylläpitäjä". Hän voi halutessaan ohittaa tai kumota minkä tahansa säännön.

      • Anonyymi00078
        Anonyymi00077 kirjoitti:

        käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        ...

        Maan ja Kuun massasuhde on suunnilleen 5/6 ja 1/6. Silloin niiden pitäisi tämän ajattelutavan mukaan pyöriä aivan eri tavalla kuin perinteisissä kuvissa Maa–Kuu-järjestelmästä esitetään.

        Ja tässä kohtaa painovoiman laki ei hänen mukaansa enää toimi.

        Jos menette yliopistoon ja kysytte, miksi näin on, tiedättekö, mikä vastaus usein kuuluu?

        "Emme tiedä." [naurua]

        "Sitä ei ole vielä onnistuttu selittämään."

        Siksi, jos puhumme maailmankaikkeuden yleispätevistä luonnonlaeista, kuten painovoiman laista, ne eivät hänen näkemyksensä mukaan ole lopullisia selityksiä.

        Se, mitä kutsumme luonnonlaeiksi, ovat Brahmān, luojan, laatimia sääntöjä.

        Se muistuttaa sääntökokoelmaa.

        Kun tietokonepelin suunnittelija luo uuden pelin, hän määrittelee sille joukon sääntöjä. Siinä todellisuudessa, johon myöhemmin astumme pelaajina, vallitsevat hänen laatimansa lait.

        Samalla tavoin Brahmā luo tietyn joukon sääntöjä, joita meidän on noudatettava. Me kutsumme niitä luonnonlaeiksi.

        Mutta kaiken inspiraation lähteen, Kṛṣṇan eli Nārāyaṇan, tahto ylittää aina käsikirjoituksen kirjoittajan laatimat säännöt.

        Tätä ei kuitenkaan tapahdu jatkuvasti.

        Tilastollisesti tarkastellen Brahmān laatimat lait toimivat lähes aina. Vain silloin, kun Kṛṣṇa itse puuttuu tapahtumiin, Hän voi rikkoa tämän "käsikirjoituksen", koska Hän on ikään kuin koko järjestelmän "verkon ylläpitäjä". Hän voi halutessaan ohittaa tai kumota minkä tahansa säännön.

        What we call the laws of nature are the laws written by Brahma, by the Creator. It’s like a set of laws. When a computer game designer designs a new game he sets a number of laws. In his reality that we’ll play later there’re his laws. Brahma also creates a certain number of laws, and we have to obey these laws, and we call them the laws of nature, but the will of the inspiration force is Krishna, Narayana, whose laws always overcome the laws of the script writer. But this doesn’t happen all the time. Statistically, the laws of Brahma always work and only when Krishna interferes He breaks these ‘scripts’ because He is the ‘network administrator’; He can break any rules.

      • Anonyymi00079
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        What we call the laws of nature are the laws written by Brahma, by the Creator. It’s like a set of laws. When a computer game designer designs a new game he sets a number of laws. In his reality that we’ll play later there’re his laws. Brahma also creates a certain number of laws, and we have to obey these laws, and we call them the laws of nature, but the will of the inspiration force is Krishna, Narayana, whose laws always overcome the laws of the script writer. But this doesn’t happen all the time. Statistically, the laws of Brahma always work and only when Krishna interferes He breaks these ‘scripts’ because He is the ‘network administrator’; He can break any rules.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        ...
        Bhāratī Mahārāj: Brahmā, joka on suunnitellut tämän maailman, kuvailee, millainen se on, koska hän itse on sen suunnittelija ja tuntee sen parhaiten.
        ...
        ...
        Mutta jos väität, että jokin on tieteellinen totuus, sinun täytyy esittää näyttöä. Ja siihen on vain kaksi tietä:

        fyysinen koe, valokuva tai video ilmiöstä
        matemaattinen todistus

        Jos sanot, että alussa oli hyvin pieni ainehiukkanen – yhtä pieni kuin sytkäri – ja se räjähti, sinua voidaan pyytää: "Hyvä on, missä on valokuva tästä?"

        He vastaavat tietenkin, ettei sellaista ole, koska silloin ei ollut aikaa eikä ketään kuvaamassa.

      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        Muutamia otteita B. Maharajan luennoista eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.

        https://scsmathinternational.com/
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        -------------------------

        SIVEYDEN JA LAHKOLAISUUDEN ERO

        B. Maharaj 27. tammikuuta 2019, Lontoo

        ...
        jatkuu:

        ...
        ...
        ...
        Bhāratī Mahārāj: Brahmā, joka on suunnitellut tämän maailman, kuvailee, millainen se on, koska hän itse on sen suunnittelija ja tuntee sen parhaiten.
        ...
        ...
        Mutta jos väität, että jokin on tieteellinen totuus, sinun täytyy esittää näyttöä. Ja siihen on vain kaksi tietä:

        fyysinen koe, valokuva tai video ilmiöstä
        matemaattinen todistus

        Jos sanot, että alussa oli hyvin pieni ainehiukkanen – yhtä pieni kuin sytkäri – ja se räjähti, sinua voidaan pyytää: "Hyvä on, missä on valokuva tästä?"

        He vastaavat tietenkin, ettei sellaista ole, koska silloin ei ollut aikaa eikä ketään kuvaamassa.

        Tässä puheessa sekoittuu kolme eri tasoa, ja ne kannattaa erottaa toisistaan, muuten argumentti alkaa kiertää kehää.

        Toki voimme verrata näitä käsitteitä myös tutkimalla sähkömagneettisia kenttiä. Väri ja ääni ovat eräänlaisia sähkömagneettisia aaltoja; on olemassa rajavyöhykkeitä, kuten ultravioletti tai ultraääni – ne ovat aivan rajoilla. No niin, tämä on minun vahvaa aluettani...

        Voimme siis verrata lahkolaista ja todellista uskovaa. Lahkolainen on henkilö, joka pitää kiinni tietyistä ajatuksista eikä salli muiden ajatusten tulla niiden rinnalle. Tämä on hyvä asia silloin, kun hänen omaksumansa ajatukset ovat tosia. Tietenkin se, mikä on totta ja mikä ei... mutta sanotaan nyt, että on olemassa oikeita ja vääriä ajatuksia.

      • Anonyymi00081
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        Tässä puheessa sekoittuu kolme eri tasoa, ja ne kannattaa erottaa toisistaan, muuten argumentti alkaa kiertää kehää.

        Toki voimme verrata näitä käsitteitä myös tutkimalla sähkömagneettisia kenttiä. Väri ja ääni ovat eräänlaisia sähkömagneettisia aaltoja; on olemassa rajavyöhykkeitä, kuten ultravioletti tai ultraääni – ne ovat aivan rajoilla. No niin, tämä on minun vahvaa aluettani...

        Voimme siis verrata lahkolaista ja todellista uskovaa. Lahkolainen on henkilö, joka pitää kiinni tietyistä ajatuksista eikä salli muiden ajatusten tulla niiden rinnalle. Tämä on hyvä asia silloin, kun hänen omaksumansa ajatukset ovat tosia. Tietenkin se, mikä on totta ja mikä ei... mutta sanotaan nyt, että on olemassa oikeita ja vääriä ajatuksia.

        Lahkolainen seuraa tiettyjä ajatuksia välittämättä siitä, ovatko ne oikeita vai vääriä. Vaikka hänen elämänkokemuksensa osoittaisi, että ne ajatukset, joita hän on omaksunut ja seurannut, ovat osoittautuneet virheellisiksi, hän pitää niistä silti kiinni.

        Todellinen uskova, tai henkilö, jolla on laaja näkemys, toimii toisin. Jos hän huomaa, ettei hänen uskonsa ole täydellinen tai että ne johtajat, jotka edustavat tai ohjaavat häntä, eivät itse elä niiden opetusten mukaisesti, joita he julistavat, hän jättää nämä johtajat.

      • Anonyymi00082
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Lahkolainen seuraa tiettyjä ajatuksia välittämättä siitä, ovatko ne oikeita vai vääriä. Vaikka hänen elämänkokemuksensa osoittaisi, että ne ajatukset, joita hän on omaksunut ja seurannut, ovat osoittautuneet virheellisiksi, hän pitää niistä silti kiinni.

        Todellinen uskova, tai henkilö, jolla on laaja näkemys, toimii toisin. Jos hän huomaa, ettei hänen uskonsa ole täydellinen tai että ne johtajat, jotka edustavat tai ohjaavat häntä, eivät itse elä niiden opetusten mukaisesti, joita he julistavat, hän jättää nämä johtajat.

        Bhāratī Mahārāj: Kyllä, mutta hän käytti toista sanaa... vilpitön. Siis sokea usko ja vilpitön usko, tai näkevä usko. Se pitää paikkansa.

        Käytän joskus seuraavaa esimerkkiä. Kuvitellaan, että sinulla on rasia täynnä kultakolikoita. Vain yksi niistä on sataprosenttista kultaa, kun taas kaikki muut ovat seoksia, joissa on kultaa ja muita metalleja. Ainoa tapa löytää aito kultakolikko on punnita kolikot. Otat aina kaksi kolikkoa, valitset painavamman ja siirrät kevyemmän syrjään. Toistat tämän jokaisen kolikon kanssa, ja lopulta viimeiseksi jää aito kultakolikko, kun taas kaikki muut ovat epäaitoja.

        Lahkolainen kuitenkin jatkaa väittämistä, että jokin tietty kolikko on aitoa kultaa, vaikka kaikki kolikot olisi jo punnittu. Hän ei kykene myöntämään, että on aiemmin erehtynyt. Vaikka sanoisit hänelle: "Tämä näyttää olevan lähempänä aitoa kultaa, koska se on painavampi ja sisältää enemmän kultaa", sokea usko ei salli virheen tunnustamista.

      • Anonyymi00083
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        Bhāratī Mahārāj: Kyllä, mutta hän käytti toista sanaa... vilpitön. Siis sokea usko ja vilpitön usko, tai näkevä usko. Se pitää paikkansa.

        Käytän joskus seuraavaa esimerkkiä. Kuvitellaan, että sinulla on rasia täynnä kultakolikoita. Vain yksi niistä on sataprosenttista kultaa, kun taas kaikki muut ovat seoksia, joissa on kultaa ja muita metalleja. Ainoa tapa löytää aito kultakolikko on punnita kolikot. Otat aina kaksi kolikkoa, valitset painavamman ja siirrät kevyemmän syrjään. Toistat tämän jokaisen kolikon kanssa, ja lopulta viimeiseksi jää aito kultakolikko, kun taas kaikki muut ovat epäaitoja.

        Lahkolainen kuitenkin jatkaa väittämistä, että jokin tietty kolikko on aitoa kultaa, vaikka kaikki kolikot olisi jo punnittu. Hän ei kykene myöntämään, että on aiemmin erehtynyt. Vaikka sanoisit hänelle: "Tämä näyttää olevan lähempänä aitoa kultaa, koska se on painavampi ja sisältää enemmän kultaa", sokea usko ei salli virheen tunnustamista.

        Vilpittömässä uskossa sen sijaan pitäydytään itse periaatteessa: painavin kolikko on aitoa kultaa. Muodolla ei ole merkitystä; et kiinny siihen, mikä kolikko se on, vaan valitset sen, joka osoittautuu painavimmaksi.

        Tämä on eräänlainen ero sokean ja todellisen uskon välillä. Ja me haluamme kulkea eteenpäin todellisen, emme sokean uskon varassa.

        Kuulija: Mikä antaa sielulle kyvyn myöntää erehdyksensä?

        Bhāratī Mahārāj: Vilpittömyys. Sisäinen vilpittömyys. Ajatus: "Tein virheen. Olen ollut koko elämäni harhautettuna. Ei – olen riittävän rehellinen tunnistaakseni, etten halua enää tulla harhautetuksi."

        Kuulija: Kysymys kuuluu: mikä on sielun vapaa tahto? Voiko sielu nähdä todellisuuden sillä tavoin kuin se itse tahtoo? Välittääkö Kṛṣṇa sieluille erilaisia näkökulmia sen mukaan, mitä ne ovat valmiita näkemään ja valitsemaa

      • Anonyymi00084
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Vilpittömässä uskossa sen sijaan pitäydytään itse periaatteessa: painavin kolikko on aitoa kultaa. Muodolla ei ole merkitystä; et kiinny siihen, mikä kolikko se on, vaan valitset sen, joka osoittautuu painavimmaksi.

        Tämä on eräänlainen ero sokean ja todellisen uskon välillä. Ja me haluamme kulkea eteenpäin todellisen, emme sokean uskon varassa.

        Kuulija: Mikä antaa sielulle kyvyn myöntää erehdyksensä?

        Bhāratī Mahārāj: Vilpittömyys. Sisäinen vilpittömyys. Ajatus: "Tein virheen. Olen ollut koko elämäni harhautettuna. Ei – olen riittävän rehellinen tunnistaakseni, etten halua enää tulla harhautetuksi."

        Kuulija: Kysymys kuuluu: mikä on sielun vapaa tahto? Voiko sielu nähdä todellisuuden sillä tavoin kuin se itse tahtoo? Välittääkö Kṛṣṇa sieluille erilaisia näkökulmia sen mukaan, mitä ne ovat valmiita näkemään ja valitsemaa

        Kuulija: Onko niin, että voit nähdä sen, mitä haluat, vai näetkö ainoastaan sen, mitä haluat nähdä?

        Bhāratī Mahārāj: Se on näiden yhdistelmä. Näet sekoituksen siitä, mitä haluat, ja siitä, mitä ansaitset... Ei, oikeastaan ei siitä, mitä ansaitset, vaan siitä, mitä kykenet näkemään – mikä on oma havaintokykysi.

        Se on kuin haluaisit mennä katsomaan jalkapallo- tai tennisottelua. Sinulle annetaan siihen mahdollisuus, mutta voit saada paikan joko eturivistä tai viimeiseltä riviltä. Näet saman ottelun, mutta aivan eri tavalla.

        Eturivissä näet kaiken selvästi. Voit jopa koskettaa palloa tai pelaajaa ja puhua hänen kanssaan. Viimeisellä rivillä voit vain huutaa... [naurua] ...eikä kukaan vastaa sinulle.

      • Anonyymi00085
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        Kuulija: Onko niin, että voit nähdä sen, mitä haluat, vai näetkö ainoastaan sen, mitä haluat nähdä?

        Bhāratī Mahārāj: Se on näiden yhdistelmä. Näet sekoituksen siitä, mitä haluat, ja siitä, mitä ansaitset... Ei, oikeastaan ei siitä, mitä ansaitset, vaan siitä, mitä kykenet näkemään – mikä on oma havaintokykysi.

        Se on kuin haluaisit mennä katsomaan jalkapallo- tai tennisottelua. Sinulle annetaan siihen mahdollisuus, mutta voit saada paikan joko eturivistä tai viimeiseltä riviltä. Näet saman ottelun, mutta aivan eri tavalla.

        Eturivissä näet kaiken selvästi. Voit jopa koskettaa palloa tai pelaajaa ja puhua hänen kanssaan. Viimeisellä rivillä voit vain huutaa... [naurua] ...eikä kukaan vastaa sinulle.

        Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.


        Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.


        Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni

        Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...

        Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...

        Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.

        Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.

        Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

        Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.

        Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

        Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
        ...
        Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.

        Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.

        JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.

        Se on sellainen ihanne.

        Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.

        Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      172
      1147

    2. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      132
      867

    3. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      84
      803

    4. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      738

    5. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      37
      561

    6. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      55
      549

    7. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      296
      538

    8. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      217
      503

    9. Rakastan sinua

      Päivä päivältä enemmän 🥰 Miehelle.
      Ikävä
      50
      494

    10. Pakkomielle

      Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs
      Ikävä
      45
      492
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt