Se syntyi kuin salaa mun sydämeeni,
niin varoen,
niin hitaasti.
Ja ennen kuin itsekään huomasin
- rakastin.
Se avasi lähteet sydämeni
- jotka kätkössä oli -
nyt helmeili
rakkauden suloista voimaa...
oi, miten saikaan sen soimaan.
Se satakieli oli ja pääskynen,
ja meren syvyys ja kuohut sen,
ja ruusunpuna ja lapsonen
ja ilmojen huokaava tuuli...
ja nuori mieleni luuli,
että taivas, taivas se on.
Ja toki se sitä olikin,
lyhyen hetken ja kaunihin,
Ja arkeen kun astuin lumosta sen
- olin silti vain ihminen- .
niin varoen,
niin hitaasti.
Ja ennen kuin itsekään huomasin
- rakastin.
Se avasi lähteet sydämeni
- jotka kätkössä oli -
nyt helmeili
rakkauden suloista voimaa...
oi, miten saikaan sen soimaan.
Se satakieli oli ja pääskynen,
ja meren syvyys ja kuohut sen,
ja ruusunpuna ja lapsonen
ja ilmojen huokaava tuuli...
ja nuori mieleni luuli,
että taivas, taivas se on.
Ja toki se sitä olikin,
lyhyen hetken ja kaunihin,
Ja arkeen kun astuin lumosta sen
- olin silti vain ihminen- .
Vastaukset 36
Vanhimmat
kaunis runo, Anna!
Jatkan aiheesta toisella..
rakkaudella kissan luonne,
silitä sitä-
ja se kehrää
tyytyväisyyttään,
anna sen mennä-
vapaasti,
ja se tulee aina takaisin,
maitokupille,
luoksesi.
ei pyytämällä, ei käskemällä
se tule
vaan hiljaa,
varkain,
omia aikojaan,
omia polkujaan,
täynnä itseään.
et ollut koskaan pitänyt kissaa,
ehket siksi ymmärtänyt kuinka rakkautta vaalia-
luulit voivasi omistaa,
kahlita,
ja järkytyksesi oli käsin kosketeltavaa,
kun myöhemmin sängyssä,
täynnä laiskaa
lämpöistä katkeruutta,
käännyin poispäin,
kuin kissa,
tai
kleovitunpatra.
Aika hyvä vertaus kissan luonne/rakkaus.
Olen aiemmin kirjoittanut runon "Rakkauttako", jossa pohdin kahlitsevaa rakkautta.Kahlitseva se voi olla hyvää tarkoittaessaankin.
PS:Kissan luonnetta ja käyttäytymistä osaan tulkita oikein hyvin))).
miksi kutsut rakkautta
kissaksi viekkaaksi,
sallit purrakin
sun silittävää,
hellyttä tarjoavaa kättä ?
rakkaus on tehnyt sut
sokeaksi luulen,
kissa saa aina
mahdollisuuden.
itse samaa saatan miettiä,
miksi sitä samaa
pedon viettiä
hellitään,
vaalitaan,
ruokitaan,
raivataan,
vaikka se olisi
täysi nolla, kelvoton
kissaksi
hullu polla
joskus rakkaus
tosiaan on
sokea
sokea, antaa se sinun
sili
tellä, odottaa hellivän
nimittävän kauniimmin
auringossa kellivän,
siksi sille
nimenkin annoit,
nyt vasta ymmärrän miksi ?
kleovitunpatra !
rakkaus, ignis, sokaisee,
lämmittää kun palelee,
ja polttaa kun se rakoilee!
olen kulkukissa,
kesäkissa ehkä,
illuusio särkyi,
onko mitään enää tehtävissä?
Sulin, paloin, karvani kärvensin,
etsin kodin muualta,
pois pakenin.
------------------------------------------------
sinäkin kuin kissa,
ilmaannut varkain, hiipien,
kanssa runon siipien,
olet puoliksi totta,
puoliksi tarua,
on surullisen karua,
jos yön pimeydessä nau'untasi
tulkitaan örinäksi,
laita silti tavallasi elämämme.... hyörinäksi,
teet jonkun vielä
onnelliseksi.
Auts, auts! :D
rakkaudessa parasta
on sen sielu
se on herkkä,
vihainen !
petokissan nielu
sallin sinun kanssani
jatkaa, jos niin tahdot ?
olla mihin kykenet,
seurata sivusta,
olla luonani,
kun niin
haluat
aina
et sinä
edessäni
sulanut vaan
olit niin
helvetin kaunis
itsesi, aina, kokonainen
maailmassa tyhmyys tuskin
on uhka, maailmasta
siksi jää vain
tuhka.
siihen saakka
voimme kulkea
ja jatkaa
tulen kanssa
on turvallista
heikommankin jatkaa
ignis vade mecum !
valtari vala vaala,
jylhä, pimiä kivimaa,
kailas mustapää-
koko suomenniemen mahtipontisuus!
silti:
ikkunat auki Eurooppaan!
ikkunat auki - huumaavan jasmiinin tuoksu!
Helsinki, Pariisi, Karjala, Raivola
-raivoisaa runoutta!
Tulenkantajat!
--------------------------------------------
Näytä tulta,
kulje kanssani,
kuin tähänkin asti.
Polulta ei voi eksyä,
jos ei ole menossa minnekään.
Kompastua voi, tuli sammua.
tiedolla johdetaan yritykset,
valtiot, 'sammot' mahtavimmat
kirotaan, ohjataan,
sanomme neuvomamme,
oppimaan opettavamme.
ei vain suomessa, olen tässä
maailmassa, maailma on pieni
minä surkea
piste
ihminen julistaja
lopettakaa pienenuho
muille ulkokultaisuus,
sisälle varma tuho !!
siksi kertomassa
sana ikkunat aukaisee tuulettaa paskan hajun !
opettaa sampoa, että tulee kääntää, ikkunat
auki, ihmiset ulos, ei maailmaa kiinnosta sä
vaan firman tulos.
-management by perkele !!!
helsinki, pariisi, hartola, eno
yks' vitun lysti, suunta etukeno
siksi jaan kanssasi matkan saman
menossa poluille minne,
- please !
tuntemattomille.
siis suunta sama
marssi soikoon ja kaikukoon julistus, waltari?
ollila, wahlroos on kuningas, jos et ymmärrä,
takoo sen päähäsi, seppä-ilmarinen,
väinämöinen, tai jokuvitunmuu ?
'runous ja sen taika' ;-)
kiitos kauniista retkestä
pienestä runoiluhetkestä,
käyty
mielettömyyden maailmasta, sodasta,
rakkaudesta ja rahasta.
menossa
hetkestä maailman kirjallisuuden,
musiikista kirjaan Helasta Valaan,
siitä vaikka waltariin, ihan sama
nautinto
kaunis polku minun unteni maahan
aivokirurgin morsian, minea,
hänen matkansa uneni maahan,
merestä nouseva, monille pyhä,
siitä eurooppaan, matka enää
lyhä.
palkinto
tulta on raskasta yksin nyt
kantaa, vien sinut mukaan
jos annat mielesi sinua
kuljettaa, jonnekin ;)
suudelma XXX
Hmmmm!!!
Kissat ovatkin yöeläimiä....(katselen ihmeissäni kellonaikoja, jolloin runonne on kirjoitettu).
Olen ylpeä, että arkinen riimittelyni sai näin suuren tulen syttymään. Ja mitä hengen lentoa ja älykkyyttä runoissanne onkaan. Oikein mielenkiinnolla luin ne heti aamulla. Luen ne paremmalla ajalla paremmin, koska en ihan kaikkea ymmärtänyt kertalukemalla))).
Sen vain totesin, että runopalsta on mitä ilmeisimmin saanut kaksi lahjakasta runoilijaa riveihinsä.
Tervetuloa!
Suudelma, jonka matkaan laitoit,
väikkyen, läikkyen yössä kiiri,
läpi aavojen, aatosten mukaan taioit
se perille pääsi, sulkeutui tulemme piiri.
Läpi merten aavojen,
läpi sateen hiljaisen,
ohi suudelmien vieraiden,
ohi kylmien katseiden.
Sen suudelman jätit aikojen huomaan,
se halkeat, valkeat huuleni tavoitti,
sain viestin, jota laitoit sen tuomaan,
se sieluni laulut uudestaan, uudestaan sanoitti.
Olit ommellut siihen sadun, sydänyön taikaa,
Olit hetken Leino, minä Onervas sun,
vaipui moderni, tovi historian havisevaa aikaa,
oisin ollut Moppesi, sinä Nalleni mun,
Olisinpa löytänyt sanat kevyymmin soljuvat,
mut aika kiitää, hetki vaihtuu, askelet horjuvat
itseeni, aikaani, omaani palaudun,
suosioosi, suudelmaasi siltikin sulkeudun.
Kiitos tulesta, kipinästä, Anna, kiitos kauniista sanoista. Runosi oli, ja on, innoittaja!
kiitos kuuluu yksin sinulle,
muuamme yöllinen, sanasi niin kaunein
sävelin soljuvat, ne kuljettivat
mielemme pois ajasta.
maailmasta toiseen, raa'asta julmuudesta
kielemme laulamaan säveltä korkeinta,
ymmärryksen yhteistä hetkeä,
lyhyttä, niin kaunista :)
kiitos kehuista,
tv. juoppo örisijä ;)
oli kaikuva tie
kaikulantie
jota kouluuni kuljin
haljuin askelin
oli riippuva silta
alla vierivä tainion virta
jota soutaen joskus
sousin
oli kivinen ranta
oli valjuva santa
oli torppaa, taloa
ei mielen valoa!
oli nagarin eikka
turpea veikka
vaan ei sielun paloa!
se tekee ken taitaa
sanoi isä,
ja jo kohosi linna
ripaus muuta, kauneuden lisä
vaan ei ollut ymmärrystä
sieluttomassa sydämessä
ajatuksissa häme on kaukaisinna,
en kaipaa
en mieti
päijänteen laitaa
helsinki, pariisi, hartola, veteli,
yks vitun lysti, sama on meteli!
ei suudelmaa meri pysäytä, ei sen lentoa,
niin ajatusta kaunista, kohdetta sen herkkää
niin hentoa.
ei suudelma myrskykään estä, ei sen tunneta,
ei yöllistä taigaa, nuotio, soihtumme
räiskyvin, sulatti myrskyn, ohi
katseiden kylmien, pelkään
sokeiden tunteettomien.
ihanaa kun hetken tunsit kuten tarkoitin,
jaoin tuon kanssasi, tiesit sen sävelet,
ne kiirivi sieluusi lailla viehkeimmin,
loiste virvatulen.
kaunein sanoin, itäistä hämettä
lienen tuntenut seudun kauniin,
toit mieleeni kuvan,
kuin muiston,
haalean,lähtemättömän,
väkevän
kuulaan,
kuin kylki hopeinen,
taimenen tuon joen, sen pinnnan
heijastuksen. hetken luonnossa
vainen äitiluonnon kauniin poven,
avasit kuin kuolemattoman sieluni
salatun muiston, lapsuuteni ajan,
naapurin oven...
Sen suudelman löysitkö huuliltas,
mink' lähetin matkaan
tai ehkä se hukkuikin
matkalle
bittitaivaaseen....
jos ei voima tuulen, ei pauhu meren mahtavimman,
kateudesta, ahneudesta sikiävä pahuuden voima,
helvetin liekitkään tunnetta
Suudelman pysäyttää saata
kuinka ihmisestäkö ?
vaiko
pahuudesta ihmistäkin
väkemmästä, jostain saatanasta sikiävä internet !
vai onko niin, että ihminen sittenkin on se
pahin !
EI !!
hento, pieni, aito viaton, kuin kolibrin tanssiva
lento! Se löysi perille, voimalla Rakkaani,
Voimalla Sinun ajatuksesi.
kuin apu neuvonen! Voi ei!
vasta huomasit :)
avutonta, säälittävää. mutta kerro, mikä,
mikä ihmeessä ottaa sinulla noin koville ?
ja olen minä vaan helvetin nopea, ihan samalla minuutilla usein vastannut. myötätuntoa, -häpeääkin, sitä väkisin nyt tunnen:)
Toisinaan minusta tuntuu,
ettet sinä muuta kaipaa,
kuin syliä.
Vaikka annat auringon paistaa,
vaikka uskot taivaanrannan rajattomuuteen,
vaikka aallokkosi sointi symmetrinen,
väikkyy läikkyy liekähtää
sielussasi täyttämätön kohta,
haava, joka ei koskaan ummennut,
johon ei kukaan ymmärtänyt määrätä hellyyttä.
Joko aavistit, joko tunnistit yhteyden,
festiivin ja tragiikan välillä?
ethän pahastu, ethän!
-rakkauden viaton leikki,
selittämättömän kaipuun vietti,
enkelin kuiskaus ja kosketus,
muistutus,
että vaikka aallokkoni onkin epämääräinen,
on sylini avoin,
vaikka kaukana.
En minä sinua paljasta.
xxx
ole sinä sinä,
ja anna minun olla minä.
=)Matkalle jäi
pyydän sinulta Rakas,
mahdollisuuttani takas,
hetken pienen,
olin pakoitettu voittamaan
itseäni koittamaan, tehdä
jotakin mitä en halunnutkaan
olisi, tiesin sen että
Rakkautesi solisi,
kuin puroni lapsuuden
majan, sen mökin niin
pienen, pihalla sen vajan :)
ei se ollut kilpa,
tiedät kai sen,
vaan ilta,
kaipaavan rakkauden.
sanoinko todella notkahdus?
en koskaan enää!
sanon: parannus,
se sinussa elää!
:)
Voi anteeks' annan kaiken sen,
mik' mieltäs painaa murtaen,
nyt rakkauteni solina,
soi uudelleen sun sielussa...
Voi tuota apu neuvosta, taitaa pidellä kesäkissoja varastossa, jotta voi niitä vaihdella....
yksi kesäkissa Porista
Voi tuota pikku veitikkaa
hän kilpaa osaa laulattaa
ja naisiakin naurattaa
niin pyhästi niin hyvästi
ja tuntematonta kohti
käy yhä aina uudestaan
hän uusin kujein uudistaa
kai itseään ja rakkauttaan
vaan tuntemattomanana pettyy taas
Voi tuota pikku veitikkaa
hän kissojansa hoitaa vaan
niin pyhästi niin hyvästi
ja yhä aina uudestaan
hän uuden kissan lankaan saa
ja sitä hetken naruttaa
kunnes lanka katkeaa
ja syksyn sydän kissan saa
vai saako sittenkin hoitajan...
voi tuota pikku veitikkaa
kun naiset anteeksi pyytämään saa
ja aina yhä uudestaan he puoleensa kai kumartaa
on sana pyhä halussa
ja tuntemattoman taskussa on vielä monta
lausetta jos naiset meinaa karata
Anna nyt apua meillekkin muille miehille, miten teet temput, johan tässä tulee katkeraksi, kun viet parhaat päältä siellä ja täällä
Sinä nainen
palaa luokseni
älä turhaan juokse veitikoiden luokse
älä syliäsi aukaise pyhälle tulelle
joka polttaa ja kärventää
sen koti on täällä
Ei rakkaus ole kissa
Ei kukkakaan
Rakkaus rakastaa vapautta
Vapaana se lentää tuulessa
kohti avointa sydäntä
koskettaaksen
sitä, joka sen
ottaa vastaan
Annan mieleni kuljettaa
Luoksesi
Tuleesi
Roihutaan tuska valoksi
Minun suudelmani on jo perillä
Tunnetko sen huulillasi
Pehmeänä
Kutsuvana
Koe sen voima
Miksi pyytää anteeksi
Ei luonnolleen voi mitään
Ei virheilleen
Voi vain luoda uudet polut
Paremmat
Huomiselle syliksi
Eivät lauseet mihinkään loppuen katoa,
sana saattaa lähteä ihmisestä,
vaan tunne Sydämestä.
Käänny sisääsi Ystävä parhain hyvä,
katso ylös korkeuteen,
sieltä laskeutuvi
sanaan sen voima,
tunne Rakkauden.
Kun tunnet sen tunteen aidon,
niin syvältä,
kyynelten valuen poskiasi pitkin,
olet avannut yhteyden sinne,
mistä voimasi sikiää korkeuksiin.