Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Nina saippuoi Willin ihoa nautiskellen, ja muistellen heidän viimeöistä intohimon hetkeään käyttelee pesusientään Willin selällä. Yhtäkkiä pesusieni pysähtyy. Miehen hartiassa on selvä naarmu, kynnenjälki, ja Nina tietää varsin hyvin, että hänen pyykkäystä varten lyhyenä pidetyt kyntensä eivät tekisi moista jälkeä. Ninette jatkaa hetken päästä pesua, mutta tarkastelee nyt muutakin selkää kriittisesti. Aivan oikein, isomman naarmun kanssa samansuuntaisia on useampia. Nina näkee sielunsa silmillä missä asennossa käden on pitänyt olla ne vetääkseen.
Niinpä tietysti, tietenkin Janen piti merkata Will omakseen jotenkin... Vei sormuksen ja merkitsi... Aivan kuin pilkatakseen mua, Nina ajattelee samalla kun jatkaa pesua koneellisesti.
Will puolestaan nautiskelee puhdistavasta kosketuksesta silmät suljettuina eikä huomaa lainkaan, että Nina on löytänyt hänen selästään ajattelemisen aihetta.
"Sanoit että Baker ja muut miehet saivat rangaistuksen", Nina aloittaa hieman epäröiden.
"Niin?", Will mumisee kysyvästi nauttivalla äänensävyllä.
"Et puhunut mitään Janesta... Mitenkäs se, sehän yritti pettää sua lapsiasiassa ja järkätä mut pois kuviosta?", Nina kysyy.
Will jäykistyy ohikiitäväksi hetkeksi kysymyksen kuullessaan, silmät rävähtävät auki ja hetken pohdinnan jälkeen välttelevä vastaus on valmiina:"Sekin asia on hoidettu".
"Saanko olla utelias kun asia tavallaan koskee minuakin...miten sinä sen hoisit?", Nina jatkaa uteliaana kyselyään.
"Toimitin hänet pois, ja järjestin lapselle hieman rahaa vaikkei se minun olekaan", Will vastaa hiljaa.
"No olipas paha rangaistus", Nina toteaa kylmästi. ja jatkaa pesemistä, mutta aavistuksen verran ronskimmin kuin mitä yleensä.
Tuntiessaan Ninan ronskimmat otteet Will ei pysty vastustamaan kiusausta ja möläyttää:"Itsehän sinä hänen hirttämistään vastustit". Heti lauseen purskahdettua ilmoille Will katuu syvästi sanomisiaan, kiroaa hiljaa mielessään ja puraisee kieltään.
"Joten kun minä vastustin hirttämistä niin Jane joutui siis meneen kotiinsa missä muutenkin asuu ja vielä kantaan raukka raskasta rahapussia mennessään... Varmaan se tuosta päättelee helposti kuinka ei lyö leiville koittaa huijata toisia ja järkätä harmia toisille... Ootko sä tosiaan niin tyhmä, että luulet, että mä uskosin, että sä mun pyynnön takia päädyit tollaseen sosiaalitätiratkasuun (sosiaalitätejä ei ole vielä, mutta Nina keksii päästään mielestään rumalta kuulostavan sanan kun ei keksi sen pahempaa olemassa olevista...)", Nina purkaa suuttumustaan Williin.
"Niin minä...", Will on hetken aikaa sanaton. "En vain voinut tehdä viattomasta lapsesta orpoa".
"Jotenkin mä epäilen, että tällä asian hoidolla saattais olla jotain tekemistä niiden kuuluisien miehisten tarpeiden kanssa... Kait siinä nyt on joku välimuotokin hirttämisen ja rahalla palkitsemisen välillä, voi herra isä sentään... Ilmeisesti sä aattelit, että et halua suututtaa sitä liikaa, niin kuhan mä pääsen kotiin nii voit palata sen luo taas", Nina vaahtoaa.
"Ei, se mikä meillä Janen kanssa joskus ehkä oli on nyt ollutta ja mennyttä. Me ei enää koskaan tavata", Will vastaa hieman alakuloisella äänellä.
"Sinuna en olis niin varma, teillähän on yhteisiä hauskoja muistojakin, niinkuin se vaikka kuinka koomisen näköseks sen palkkalaiset ruikki mut", Nina toteaa piruilevasti, mutta oikeasti verisesti loukkaantuneena siitä, että Janen osuus oli tulla palkituksi, kun hän itse jatkaa vankina.
"Ei, Janen petos oli sitä luokkaa et mä en siedä sitä enää silmissäni", Will sanoo tuimasti.
"Ja ihan oikeasti, etkö olisi keksinyt mitään muuta jos hirttäminen oli out... Olet muistaakseni joskus uhannut minuakin piiskalla, ja voit edelleen käyttää sitä jos haluat, mutta ilmeisesti Janen nahka on sinulle niin rakas, että sitä et haluaisi satuttaa hiukkaakaan", Nina jatkaa kysyvästi, haluten oikeastikin selvittää mikä ihme Willin saa olemaan niin julma noille miehille, mutta antamaan naiselle anteeksi ilman mitään rankaisun tapaistakaan.
"Ei naisia voi tosta vaan piestä. Ja sitäpaitsi minä... siis... ennen kuin tapasin sinut, Janella oli minulle tietty merkitys", Will yrittää selittää.
Nina kelaa Willin lausetta mielessään: Ennen kuin tapasin sinut? Janen petos ajoittui kyllä huomattavasti Ninan tapaamisen jälkeiseen aikaan, ja mikä ihmeen merkkipaalu Willin naissuhteissa Ninan astuminen mukaan kuvioon muka oikein on? Aäneen Nina toteaa: "Niin kuulin kyllä että teillä oli järjestely. ja Janen reaktiosta ja teoista päättelen, että teillä oli myös jotain tunteita. ja mitäpä se minulle kuuluukaan.-- -- -- Ja onhan se toki hyvä että olet sitä mieltä että naisia ei piestä".
Will tulkitsee ninan vastauksen väärin, ja huokaisee jo mielessään helpotuksesta. Jane on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, hän kuvittelee. "No hyvä. jatkaisitko sitten pesua?"
"Jep. onko minulla samat vapaudet täällä kuin... Sanotaanko vaikka .. Janella olisi jos hän olisi täällä?", Nina kysyy vain aavistuksen verran johdattelevasti.
"Vapaudet? Mitä oikein tarkoitat?", Will kysyy hieman ymmällään.
"Sinä kerroit juuri, että et piekse naisia ilman hyvää syytä. Ja riittävä syy Janen osalta ei ollut ainakaan muiden miesten kanssa makaaminen. Jos nyt ne monimutkaisemmat osat jätetään pois. Eli sinua ei sitten varmaan haittaa, vaikka nukkuisin ensi yön muualla kuin täällä hytissä?", Nina kokeilee kepillä jäätä.
Will katsahtaa Ninaa terävästi. "Kyllä varmasti haittaa".
"Niinkö? Miksiköhän?", Nina kysyy tuikean katseen saattelemana.
"Koska sinä olet arvokas minulle", Will vastaa vilpittömästi.
"Niin, tiedän, isäni repisi peliverkkarinsa jos saisi tietää tilanteeni. Eikä olisi halukas maksamaan... Mutta sinä saisit rahasi jo ennen kuin asia paljastuisi kenellekään", Nina tokaisee hieman myrkyllisesti.
"Ei kyse ole pelkästään tuosta, kuten olen sanonut olet minulle arvokas muutenkin", Will jatkaa selittelyään.
"Ja muistaakseni sinä taisit joskus alussa mainita, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, miellyttää sinua, tai päätyä miellyttämään koko miehistöä... Oliko sekin niitä juttuja, joita naiselle ei noin vain tehdä?", Nina keskeyttää Willin terävästi.
"Niin se. En tuntenut sinua, enkä tiennyt kuinka käyttäytyisit, joten uhkauksellani yritin varmistaa ette tee mitään tyhmää", Will koittaa selvittää motiivejaan.
"No minä saatan edelleen tehdä tyhmyyksiä. Vai haittaisiko sinua yhtä paljon nähdä minut jonkun muun kainalossa kuin mitä minua haittaa ajatella sinua nussimassa Janea, anteeksi ilmaisu. Sitäpaitsi sinulla on kai joka ikisessä satamassa joku "järjestely"?", Nina kivahtaa närkästyneenä.
Will alkaa hieman ärsyyntyä. "Tottakai minua häiritsisi jos löytäisin sinut jonkun gigolon kainalosta. Ja mitä minun järjestelyihini tulee, niin vaikka niitä minulla onkin ollut niin entä sitten? Ne kaikki on tehty jo silloin kun sinä olit vielä isäsi luona Jamaikalla".
"Asia selvä. Sinä et tule löytämään minua minkään gigolon kainalosta, laivalta tuskin sellaisia löytyykään. Ja sinä hoidat tarpeesi järjestelyilläsi niinkuin tähänkin asti. Minä puolestani hoidan hyttipalvelukseni kuten tähänkin asti, tulen tänne joka aamu heti aamuvahdin alettua ja hoidan työt mitä minulle annat", Nina jää odottavasti seisomaan esitettyään toteamuksensa.
Will kiroaa päässään raskaasti. "Enhän minä nyt tuota tarkoittanut. Sinä olet minulle jotain ihan muuta kuin keino tyydyttää tietyt tarpeeni. Sinut tavattuani entiset järjestelyni ovat olleet merkityksettömiä".
"Tähän asti olen nähnyt vasta yhden järjestelyn käytännössä", Nina toteaa ja jatkaa: "Ja olen varma, että voin jatkossa nukkua turvallisesti muun miehistön seassa".
"Kunhan vain olemme merellä en varsinaisesti pysty karkaamaankaan, vai mitä", Nina kysyy retorisesti.
Will huokaa hieman alistuneesti. Vaikuttaa siltä että Nina on tehnyt vakaan päätöksen, vaikkei Will voi mitenkään ymmärtää miten ihmeessä tähän tilanteeseen on päädytty. Vasta eilen illallahan he... Mutta ilmeisesti tilanne on nyt se että ilman pakottamista Nina ei enää aio Willin vieressä nukkua. "Noh, jos välttämättä haluat noin tehdä, niin siitä vaan".
"Kyllä minä hommani hoidan. kaiken mitä vain käskette, sir", Nina on murheen murtama, ajatus yksin nukkumisesta pelottaa, mutta hän arvelee sitä turvalliseksi saatuaan myös Seanilta kapteenin lisäksi siihen liittyvän vakuutuksen. Ja hänen on pakko saada selvittää itselleen, onko Willin kanssa makaaminen ollut hänelle vain tapa pysyä hengissä vaiko oikeasti vapaaehtoista. Nina ei ole aivan varma, mikä asiassa on niin tärkeää, tehty mikä tehty, mutta toisaalta ajatus Willin vartalosta hänen vieressään Janen kynnenjäljet selässä on niin tuskallinen, että Nina haluaa selvittää syyn siihenkin miksi se on niin tuskallista ja välttyä siinä sivussa siltä tuskalta.
Loppu kylvetyksestä sujuu jäätävän hiljaisuuden vallitessa. Will mököttää alistuneen oloisena ja pukee rivakasti päälleen paljusta noustuaan, ja alkaa hieman kireällä äänellä ohjeistaa Ninaa. Kaikenlaista pientä puuhaa tuntuu riittävän koko päiväksi, ja varmuuden vuoksi Will keksimällä keksii muutaman asian lisää jotta saa Ninan varmasti pois silmistään ja pystyy keskittymään pulloonsa. Kapteeni rötköttää tuolissaan rommipullonsa kanssa ja motkottaa itsekseen.
Kiittämättömyys on maailman palkka. Ensin sitä vaarantaa henkensä ja pelastaa sen heitukan kutakuinkin kauheimmalta kohtalolta mikä nuorta tyttöä voisi kohdata. Ja jo seuraavana päivänä saa sitten kuunnella kaiken maailman jäkätystä. Ja mistä ihmeestä se hupakko ylipäänsä sillä tavalla ihan yllättäen rupes urputtamaan? Rommipullo kohoilee Willin huulille tasaisin väliajoin ja hän murahtelee yksitavuisia vastauksia Ninalle ja muillekin laivan ihmisille jotka uskaltautuvat jotakin kyselemään. Kaikki naiset ovat pelkkiä petollisia narttuja. Jane, Nina, samanlaisia ne kaikki on. Kohta varmaan löydän puukon selästäni jos en pidä varaani. Miehet sentään tappelee kunniallisesti, mutta naiset. Niin naiset. Jatkuvaa kieroilua. Eikä niitten ajatuksista ota selvää ees isä Jumala. Se tytönhupakko sietäis saada oikein isän kädestä. Ei kait se muuten ikinä tajua paikkaansa.
Willin kelaillessa asioita humalaisissa aivoissaan hänen sisällään alkaa kasvaa hienoinen suuttumus Ninaa kohtaan. Minähän en anna sen nartun pompottaa itseäni. Suuttumus kuohahtaa ja jo tyhjentynyt pullo lennähtää seinään ja pirstoutuu palasiksi. Will kaivaa laatikosta uuden pullon sen tilalle. No, nukkukoon nyt tämän yön siellä välikannella että näkee millasta se on. Huomenna se kuitenkin tulee anellen pyytämään pääsyä takasin kunnon sänkyyn. Ei se siellä sen kauempaa kestä. Hemmoteltu heitukka!! Saas nähä aamulla onko se pystynyt ees nukkumaan yhtään siellä, Will tuumii hoippuessaan sängylleen jonne rojahtaa nukkumaan humalaisen unta ollakseen aamulla valmiina vastaanottamaan anelevan ja anteeksipyytelevän Ninan.
No nii, tiukille se meni, mutta sainpäs tän vielä sunnuntain puolella tänne niinku pyhästi lupailin =) Seksyt asiat jäi sitten tästä osasta totaalisesti pois, ensi kerralla sitten selviää miten Nina yöstä selviää...
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Nina saippuoi Willin ihoa nautiskellen, ja muistellen heidän viimeöistä intohimon hetkeään käyttelee pesusientään Willin selällä. Yhtäkkiä pesusieni pysähtyy. Miehen hartiassa on selvä naarmu, kynnenjälki, ja Nina tietää varsin hyvin, että hänen pyykkäystä varten lyhyenä pidetyt kyntensä eivät tekisi moista jälkeä. Ninette jatkaa hetken päästä pesua, mutta tarkastelee nyt muutakin selkää kriittisesti. Aivan oikein, isomman naarmun kanssa samansuuntaisia on useampia. Nina näkee sielunsa silmillä missä asennossa käden on pitänyt olla ne vetääkseen.
Niinpä tietysti, tietenkin Janen piti merkata Will omakseen jotenkin... Vei sormuksen ja merkitsi... Aivan kuin pilkatakseen mua, Nina ajattelee samalla kun jatkaa pesua koneellisesti.
Will puolestaan nautiskelee puhdistavasta kosketuksesta silmät suljettuina eikä huomaa lainkaan, että Nina on löytänyt hänen selästään ajattelemisen aihetta.
"Sanoit että Baker ja muut miehet saivat rangaistuksen", Nina aloittaa hieman epäröiden.
"Niin?", Will mumisee kysyvästi nauttivalla äänensävyllä.
"Et puhunut mitään Janesta... Mitenkäs se, sehän yritti pettää sua lapsiasiassa ja järkätä mut pois kuviosta?", Nina kysyy.
Will jäykistyy ohikiitäväksi hetkeksi kysymyksen kuullessaan, silmät rävähtävät auki ja hetken pohdinnan jälkeen välttelevä vastaus on valmiina:"Sekin asia on hoidettu".
"Saanko olla utelias kun asia tavallaan koskee minuakin...miten sinä sen hoisit?", Nina jatkaa uteliaana kyselyään.
"Toimitin hänet pois, ja järjestin lapselle hieman rahaa vaikkei se minun olekaan", Will vastaa hiljaa.
"No olipas paha rangaistus", Nina toteaa kylmästi. ja jatkaa pesemistä, mutta aavistuksen verran ronskimmin kuin mitä yleensä.
Tuntiessaan Ninan ronskimmat otteet Will ei pysty vastustamaan kiusausta ja möläyttää:"Itsehän sinä hänen hirttämistään vastustit". Heti lauseen purskahdettua ilmoille Will katuu syvästi sanomisiaan, kiroaa hiljaa mielessään ja puraisee kieltään.
"Joten kun minä vastustin hirttämistä niin Jane joutui siis meneen kotiinsa missä muutenkin asuu ja vielä kantaan raukka raskasta rahapussia mennessään... Varmaan se tuosta päättelee helposti kuinka ei lyö leiville koittaa huijata toisia ja järkätä harmia toisille... Ootko sä tosiaan niin tyhmä, että luulet, että mä uskosin, että sä mun pyynnön takia päädyit tollaseen sosiaalitätiratkasuun (sosiaalitätejä ei ole vielä, mutta Nina keksii päästään mielestään rumalta kuulostavan sanan kun ei keksi sen pahempaa olemassa olevista...)", Nina purkaa suuttumustaan Williin.
"Niin minä...", Will on hetken aikaa sanaton. "En vain voinut tehdä viattomasta lapsesta orpoa".
"Jotenkin mä epäilen, että tällä asian hoidolla saattais olla jotain tekemistä niiden kuuluisien miehisten tarpeiden kanssa... Kait siinä nyt on joku välimuotokin hirttämisen ja rahalla palkitsemisen välillä, voi herra isä sentään... Ilmeisesti sä aattelit, että et halua suututtaa sitä liikaa, niin kuhan mä pääsen kotiin nii voit palata sen luo taas", Nina vaahtoaa.
"Ei, se mikä meillä Janen kanssa joskus ehkä oli on nyt ollutta ja mennyttä. Me ei enää koskaan tavata", Will vastaa hieman alakuloisella äänellä.
"Sinuna en olis niin varma, teillähän on yhteisiä hauskoja muistojakin, niinkuin se vaikka kuinka koomisen näköseks sen palkkalaiset ruikki mut", Nina toteaa piruilevasti, mutta oikeasti verisesti loukkaantuneena siitä, että Janen osuus oli tulla palkituksi, kun hän itse jatkaa vankina.
"Ei, Janen petos oli sitä luokkaa et mä en siedä sitä enää silmissäni", Will sanoo tuimasti.
"Ja ihan oikeasti, etkö olisi keksinyt mitään muuta jos hirttäminen oli out... Olet muistaakseni joskus uhannut minuakin piiskalla, ja voit edelleen käyttää sitä jos haluat, mutta ilmeisesti Janen nahka on sinulle niin rakas, että sitä et haluaisi satuttaa hiukkaakaan", Nina jatkaa kysyvästi, haluten oikeastikin selvittää mikä ihme Willin saa olemaan niin julma noille miehille, mutta antamaan naiselle anteeksi ilman mitään rankaisun tapaistakaan.
"Ei naisia voi tosta vaan piestä. Ja sitäpaitsi minä... siis... ennen kuin tapasin sinut, Janella oli minulle tietty merkitys", Will yrittää selittää.
Nina kelaa Willin lausetta mielessään: Ennen kuin tapasin sinut? Janen petos ajoittui kyllä huomattavasti Ninan tapaamisen jälkeiseen aikaan, ja mikä ihmeen merkkipaalu Willin naissuhteissa Ninan astuminen mukaan kuvioon muka oikein on? Aäneen Nina toteaa: "Niin kuulin kyllä että teillä oli järjestely. ja Janen reaktiosta ja teoista päättelen, että teillä oli myös jotain tunteita. ja mitäpä se minulle kuuluukaan.-- -- -- Ja onhan se toki hyvä että olet sitä mieltä että naisia ei piestä".
Will tulkitsee ninan vastauksen väärin, ja huokaisee jo mielessään helpotuksesta. Jane on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, hän kuvittelee. "No hyvä. jatkaisitko sitten pesua?"
"Jep. onko minulla samat vapaudet täällä kuin... Sanotaanko vaikka .. Janella olisi jos hän olisi täällä?", Nina kysyy vain aavistuksen verran johdattelevasti.
"Vapaudet? Mitä oikein tarkoitat?", Will kysyy hieman ymmällään.
"Sinä kerroit juuri, että et piekse naisia ilman hyvää syytä. Ja riittävä syy Janen osalta ei ollut ainakaan muiden miesten kanssa makaaminen. Jos nyt ne monimutkaisemmat osat jätetään pois. Eli sinua ei sitten varmaan haittaa, vaikka nukkuisin ensi yön muualla kuin täällä hytissä?", Nina kokeilee kepillä jäätä.
Will katsahtaa Ninaa terävästi. "Kyllä varmasti haittaa".
"Niinkö? Miksiköhän?", Nina kysyy tuikean katseen saattelemana.
"Koska sinä olet arvokas minulle", Will vastaa vilpittömästi.
"Niin, tiedän, isäni repisi peliverkkarinsa jos saisi tietää tilanteeni. Eikä olisi halukas maksamaan... Mutta sinä saisit rahasi jo ennen kuin asia paljastuisi kenellekään", Nina tokaisee hieman myrkyllisesti.
"Ei kyse ole pelkästään tuosta, kuten olen sanonut olet minulle arvokas muutenkin", Will jatkaa selittelyään.
"Ja muistaakseni sinä taisit joskus alussa mainita, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, miellyttää sinua, tai päätyä miellyttämään koko miehistöä... Oliko sekin niitä juttuja, joita naiselle ei noin vain tehdä?", Nina keskeyttää Willin terävästi.
"Niin se. En tuntenut sinua, enkä tiennyt kuinka käyttäytyisit, joten uhkauksellani yritin varmistaa ette tee mitään tyhmää", Will koittaa selvittää motiivejaan.
"No minä saatan edelleen tehdä tyhmyyksiä. Vai haittaisiko sinua yhtä paljon nähdä minut jonkun muun kainalossa kuin mitä minua haittaa ajatella sinua nussimassa Janea, anteeksi ilmaisu. Sitäpaitsi sinulla on kai joka ikisessä satamassa joku "järjestely"?", Nina kivahtaa närkästyneenä.
Will alkaa hieman ärsyyntyä. "Tottakai minua häiritsisi jos löytäisin sinut jonkun gigolon kainalosta. Ja mitä minun järjestelyihini tulee, niin vaikka niitä minulla onkin ollut niin entä sitten? Ne kaikki on tehty jo silloin kun sinä olit vielä isäsi luona Jamaikalla".
"Asia selvä. Sinä et tule löytämään minua minkään gigolon kainalosta, laivalta tuskin sellaisia löytyykään. Ja sinä hoidat tarpeesi järjestelyilläsi niinkuin tähänkin asti. Minä puolestani hoidan hyttipalvelukseni kuten tähänkin asti, tulen tänne joka aamu heti aamuvahdin alettua ja hoidan työt mitä minulle annat", Nina jää odottavasti seisomaan esitettyään toteamuksensa.
Will kiroaa päässään raskaasti. "Enhän minä nyt tuota tarkoittanut. Sinä olet minulle jotain ihan muuta kuin keino tyydyttää tietyt tarpeeni. Sinut tavattuani entiset järjestelyni ovat olleet merkityksettömiä".
"Tähän asti olen nähnyt vasta yhden järjestelyn käytännössä", Nina toteaa ja jatkaa: "Ja olen varma, että voin jatkossa nukkua turvallisesti muun miehistön seassa".
"Kunhan vain olemme merellä en varsinaisesti pysty karkaamaankaan, vai mitä", Nina kysyy retorisesti.
Will huokaa hieman alistuneesti. Vaikuttaa siltä että Nina on tehnyt vakaan päätöksen, vaikkei Will voi mitenkään ymmärtää miten ihmeessä tähän tilanteeseen on päädytty. Vasta eilen illallahan he... Mutta ilmeisesti tilanne on nyt se että ilman pakottamista Nina ei enää aio Willin vieressä nukkua. "Noh, jos välttämättä haluat noin tehdä, niin siitä vaan".
"Kyllä minä hommani hoidan. kaiken mitä vain käskette, sir", Nina on murheen murtama, ajatus yksin nukkumisesta pelottaa, mutta hän arvelee sitä turvalliseksi saatuaan myös Seanilta kapteenin lisäksi siihen liittyvän vakuutuksen. Ja hänen on pakko saada selvittää itselleen, onko Willin kanssa makaaminen ollut hänelle vain tapa pysyä hengissä vaiko oikeasti vapaaehtoista. Nina ei ole aivan varma, mikä asiassa on niin tärkeää, tehty mikä tehty, mutta toisaalta ajatus Willin vartalosta hänen vieressään Janen kynnenjäljet selässä on niin tuskallinen, että Nina haluaa selvittää syyn siihenkin miksi se on niin tuskallista ja välttyä siinä sivussa siltä tuskalta.
Loppu kylvetyksestä sujuu jäätävän hiljaisuuden vallitessa. Will mököttää alistuneen oloisena ja pukee rivakasti päälleen paljusta noustuaan, ja alkaa hieman kireällä äänellä ohjeistaa Ninaa. Kaikenlaista pientä puuhaa tuntuu riittävän koko päiväksi, ja varmuuden vuoksi Will keksimällä keksii muutaman asian lisää jotta saa Ninan varmasti pois silmistään ja pystyy keskittymään pulloonsa. Kapteeni rötköttää tuolissaan rommipullonsa kanssa ja motkottaa itsekseen.
Kiittämättömyys on maailman palkka. Ensin sitä vaarantaa henkensä ja pelastaa sen heitukan kutakuinkin kauheimmalta kohtalolta mikä nuorta tyttöä voisi kohdata. Ja jo seuraavana päivänä saa sitten kuunnella kaiken maailman jäkätystä. Ja mistä ihmeestä se hupakko ylipäänsä sillä tavalla ihan yllättäen rupes urputtamaan? Rommipullo kohoilee Willin huulille tasaisin väliajoin ja hän murahtelee yksitavuisia vastauksia Ninalle ja muillekin laivan ihmisille jotka uskaltautuvat jotakin kyselemään. Kaikki naiset ovat pelkkiä petollisia narttuja. Jane, Nina, samanlaisia ne kaikki on. Kohta varmaan löydän puukon selästäni jos en pidä varaani. Miehet sentään tappelee kunniallisesti, mutta naiset. Niin naiset. Jatkuvaa kieroilua. Eikä niitten ajatuksista ota selvää ees isä Jumala. Se tytönhupakko sietäis saada oikein isän kädestä. Ei kait se muuten ikinä tajua paikkaansa.
Willin kelaillessa asioita humalaisissa aivoissaan hänen sisällään alkaa kasvaa hienoinen suuttumus Ninaa kohtaan. Minähän en anna sen nartun pompottaa itseäni. Suuttumus kuohahtaa ja jo tyhjentynyt pullo lennähtää seinään ja pirstoutuu palasiksi. Will kaivaa laatikosta uuden pullon sen tilalle. No, nukkukoon nyt tämän yön siellä välikannella että näkee millasta se on. Huomenna se kuitenkin tulee anellen pyytämään pääsyä takasin kunnon sänkyyn. Ei se siellä sen kauempaa kestä. Hemmoteltu heitukka!! Saas nähä aamulla onko se pystynyt ees nukkumaan yhtään siellä, Will tuumii hoippuessaan sängylleen jonne rojahtaa nukkumaan humalaisen unta ollakseen aamulla valmiina vastaanottamaan anelevan ja anteeksipyytelevän Ninan.
No nii, tiukille se meni, mutta sainpäs tän vielä sunnuntain puolella tänne niinku pyhästi lupailin =) Seksyt asiat jäi sitten tästä osasta totaalisesti pois, ensi kerralla sitten selviää miten Nina yöstä selviää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
näitä juttuja on niin mukava lukea että toivon todella mahdollisimman pian lisää =)
sitten joskus ehkä luultavasti tai ainakin mahdollisesti
Jatkappa hyvää juttuasi!
Mahtava tarina! Toivoisin että jatkat tarinaa. Olisi kiva tietää miten Nineten ja Williamin loppulta käy. Tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa :)
Kyllä se tarina tuosta vielä jatkuu, että ei huolta sen suhteen. Tässä lähiaikoina varmaan se seuraava osa ilmestyy kuhan kerkiän kursimaan sen kasaan.
panettaa jo kovasti
t:Kalervo
Ja pian :-)