Kysyn täällä, enkä imetyspalstalla, koska siellä käy luultavasti vain ne, jotka vielä imettävät..
Kun olen nyt törmännyt sellaiseen, että monet ovat lopettaneet imetyksen jo 2kk:n jälkeen. Minä kuvittelin että minimi olisi 6kk ja hampaat irvessä olen imettänyt, ei ole tullut mieleenikään lopettaa aikaisemmin, ympäristön painostus on ollut sellaista. (Ja lasken päiviä tohon kuuteen kuukauteen..)
Että onko teillä jotka olette aikaisemmin lopettaneet, ollut jokin oikea syy, vai oletteko vaan lopettaneet? Miten sen voi selittää ihmisille? En ymmärrä miten niinkin henk.koht. asia voikin kiinnostaa niin monia ihan vieraitakin ihmisiä! Silti tunnen jo nyt syyllisyyttä, että olen huono äiti kun en nauti imettämisestä..
Kun olen nyt törmännyt sellaiseen, että monet ovat lopettaneet imetyksen jo 2kk:n jälkeen. Minä kuvittelin että minimi olisi 6kk ja hampaat irvessä olen imettänyt, ei ole tullut mieleenikään lopettaa aikaisemmin, ympäristön painostus on ollut sellaista. (Ja lasken päiviä tohon kuuteen kuukauteen..)
Että onko teillä jotka olette aikaisemmin lopettaneet, ollut jokin oikea syy, vai oletteko vaan lopettaneet? Miten sen voi selittää ihmisille? En ymmärrä miten niinkin henk.koht. asia voikin kiinnostaa niin monia ihan vieraitakin ihmisiä! Silti tunnen jo nyt syyllisyyttä, että olen huono äiti kun en nauti imettämisestä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä olen kans sitä mieltä että imetys on perheen sisäinen asia jota ei tartte muille perustella - oli ratkaisu mikä hyvänsä. No, en mäkään kyllä ymmärrä semmoisia selityksiä, et "en imettänyt kun tissit menee rumiksi" tms mutta tuskin edes sellaisessa tapauksessa rupeasin riiteleen... oma asia mikä oma asia. Äidit syyllistävät itseään ihan liikaa muuutenki, ei siihen tarvita mitään lisäpotkua ulkopuolisilta!
Imettäjänä tiedän, ettei se niin helppoa ole se imetys aina, eikä aina niin ihanaakaan, vaikka mulla onki menny kaikki tosi helposti tähän asti. Jos äiti vihaa imettämistä tai muuten siitä kärsii, takuulla kärsii lapsikin. Sä teet siis just niin kuin parhaaksi harkitset!
Ehkäpä voisit seuraavalla kerralla kun joku kysyy imetyksesi kestosta kysyä, et "miten kauan sun mielestä kannattaa imettää" ja jos tyyppi sanoo vaikka et puoli vuotta, sanot "no sit mä imetin just sen verran" :) Tai vakavasti puhuen, voit ihan yhtä hyvin sanoa, et "tarpeeksi kauan" tai "sopivasti".
Imetyksestä tietysti ON paljon hyötyä. Mutta ei tuo puoli vuotta mikään ainut ratkaiseva raja ole.
Mä muuten itse tunnen et mua ympäristö painostaa "lopettamaan" imetyksen - mä kun aion täysimettää puolivuotiaaksi. Arvatkaapa monestiko oo kuullu, et "etkö aio antaa tolle lapselle oikeaa ruokaa lainkaan?" Eli teit niin tai näin, aina väärin päin :) (niin, mullakin on kyllä kysyjille sarja valmiiks harjoiteltuja "selityksiä" vaikka ajattelen, ettei mun mitään selitellä tarttis - ei oo niin helppoa olla välittämättä muista...)
Poikani on nyt 5 kuukautta ja imetyksen _jouduin_lopettamaan pojan ollessa 3 kuukauden ikäinen.
Olisin halunnut imettää kauan,mutta toinen lapsi tekee tuloaan ja luonto hoiti hommansa,eli mulla loppui maidontuotanto.
Toisilla maitoa riittää raskauden aikanakin,mutta mulla ei =/
Että näin meillä...
Moikka!
Kerron mun pikku tarinan! Mulla oli imetyksen kanssa kokonainen ongelma koska muut painostivat ja se ärsytti aivan kamalasti..
Eli kun lapsi syntyi , hän joutui tehohoitoon ja siellä sai maitoa pullosta, sen jälkeen imetys ei heti onnistunut ja olen lypsänyt ja annoin pullosta.
Toiset tietysti puhuivat koko ajan siitä että täytyy imettää. Sitten kun maitoa ei enää ollut niin paljon kun piti niin rupesin antamaan korviketta ja päätin lopettaa lypsäämisen kokonaan, lapsi oli 2kk. Nyt kun lapsi täyttää kohta 3kk ja muut vieläkin puhuvat imetyksestä niin tekee mieli vastata kunnolla että "mitä se sulle kuuluu" Mutta kuuntelen kärsivällisenä ja teen niin kuin itse tykkään! Eli tee niinkuin parhaaksi näet, älä niin kuin muut sanovat!
Meillä lopetettiin imetys siihen kun lapsella todettiin maitoallergia 4 kk iässä. Lopetuspäätös ihan omista mukavuussyistä. Täydellinen maidoton ruokavalio näin äidille on todella hankala. Etenkin kun pienikin maitomäärä aiheutti vauvassa tolkuttomat allergiset oireet.
Syyllistyin kai sitten omahyväiseen ratkaisuun. Onneksi vauva on voinut päätökseni jälkeen erinomaisesti ja siitä allergiahelvetistä selvittiin kuiville oikein valituilla korvikkeilla. Mutta se kai on sivuseikka?
Vähän samanlaista meilläkin, eli poika joutui tehohoitoon ja kuukaudessa oppi sitten pullolle niin hyvin, että imetys ei sujunut. En kuitenkaan voinut olla teho-osastolla yötäpäivää imettämässä ja itseäni häiritsi tosi paljon kun ei ollut mitään imetysrauhaa ja poika letkuissa kiinni. Ei siitä tullut mitään.. painostus vielä oli jotain tosi kamalaa, eikä se ainakaan helpottanut imettämistä vaikka imettää olisin kyllä halunnut. Jäi oikein paha maku suuhun koko hommasta kun kaikki, siis ihan kaikki, aina kysyi imetyksestä. Mitä hemmettiä se muille kuuluu?! Ymmärrän kyllä lähisuvun ja ystävät, mutta muiden asia ei ole kysellä niin intiimejä asioita koska se ei todellakaan aina onnistu suunnitelmien mukaan eikä sitä ole kiva selitellä kaikille! 3 kuukautta siis pumppasin, mutta se ei ollut lopulta enään järkevää, koska se vei liikaa aikaa kun maitoa herui niin huonosti ja mielestäni oli tärkeämpää olla vauvan kanssa se pumppausaika (1-1,5h kerralla).. Ensimmäinen kuukausi antaa vauvalle vastustuskykyä jo pitkäksi aikaa jos saa äidinmaitoa. Eli jokainen viikko minkä jaksaa tai onnistuu on plussaa, ei sen tarvitse olla nimenomaan se 6kk. Ja jos maitomäärä ei riitä, niin korvikkeita lisänä! Jokainen imettäköön tai lypsäköön niin kauan kuin hyväksi kokee! Vauvalle on tärkeintä että sen äidillä on myös hyvä olla, eikä itseään pidä syyllistää imettämisestä! On muitakin syitä kuin turhamaisuus miksi kaikki eivät imetä vauvaansa 6-12kk (tai kauemmin).
On monia tapoja olla hyvä äiti..
Sitäpaitsi tuleville äideille olisi hyvä kertoa että imetys sattuu aluksi. Kaikkialla aina hoetaan että se ei satu jos sen tekee oikein, mutta mitä olen tuoreiden äitien kanssa jutellut, niin kyllä se alkuun sattuu (itsellä myös) ja rinnanpäät menee helposti silloin rikki. Jos tietää etukäteen varautua myös kipuun alussa, niin se ei yllätä eikä sitten lopeta imettämistä niin helposti. Kyllähän sitä kuvittelee että itsessä on jotain vikaa kun imetyksen ylistämiskirjat ym aina ylistää pelkästään imettämisen ihanaa tunnetta.. No, mitäs pienestä kivusta alussa jos saisi pienen nyytin rinnallensa tuhisemaan jo synnytyksen jälkeen :-)
ikäisenä korvikkeelle oman lääkityksen takia.
Lopetin imettämisen 2 viikon jälkeen koska jouduin syömään kolmiolääkkeitä, eikä imetys ollut niiden takia mahdollista. pumppasin rintoja lääkekuurin aikana, mutta poju ei enää huolinut rintaa kuurin loputtua. Oli liian työlästä pumpata, yrittää antaa rintaa ja syöttää pullosta.
Tyttö oli Rosenin lastassa ja selkäni alkoi sanoa yya-sopimusta irti. Kokonaan lopetin jossain 4,5 kk:n paikkeilla.