Olen lapseton nainen, ja ongelmani on vertaistuen tai minkäänlaisen keskustelu seuran puute. Tilanteeni on hieman hankala, koska en koe sopivan oikein mihinkään "kategoriaan".
Olen lapsesta asti unelmoinut suuresta perheestä, isosta lapsikatraasta. Teini-ikäisenä ja parikymppisenä koin lähes pakottavaa tarvetta saada omia lapsia. 30 ikävuoteen mennessä en kuitenkaan onnistunut löytämään edes parisuhdetta, ja aloin pohtimaan lapsi asiaakin enemmän ja monen asian summasta totesin että ehkä en oikeasti edes halua lapsia. Sitten tapasin nykyisen mieheni, hänellä oli lapsia entisestä suhteesta mutta piuhat poikki joten minulle ei voinut enää lapsia antaa. Hetken mietittyäni asiaa totesin että eiköhän se ole kohtaloni, minulle ei ole lapsia tarkoitettu ja päätin olevani omasta tahdostani lapseton.
Elämä on kuitenkin vaikeaa. Osa minusta suree valtavasti sitä etten ikinä saanut kokea äitiyttä, etten saanut omaa perhettä. Mietin miten yksinäistä tulevaisuuteni tulee olemaan kun ei itselläni ole perhettä kenen kanssa viettää joulua tai muita pyhiä, tai ylipäätään viettää aikaa. Toinen osa minusta on kuitenkin täysin varma siitä että en monestakaan syystä oikeasti halua lapsia tai pysty lapsi perhe arkeen.
Suurin ongelmani on kuitenkin se, että minulla ei ole ketään kenen kanssa jutella näistä asioista. Ei ketään kenen kanssa keskustella ajatuksistani ja tunteistani ja myös jakaa näitä ajatuksia ja tunteita. Koska kukaan ei ole samassa tilanteessa. Minulla on liuta ystäviä, joilla on lapsia tai ovat hankkimassa lapsia. On myös jokunen lapseton, mutta joko täysin 100% vapaa ehtoisesti tai koska ei pysty saamaan lapsia. Sitten on mieheni, joka ei itse ikinä ole halunnut lapsia mutta sai niitä silti. Myöskään sisaruksillani ei ole lapsia mutta hekään eivät niitä ikinä ole halunneet, ovat lapsesta saakka olleet varmoja että lapsia ei heille tule. On vain niin yksinäistä kun ei voi purkaa kenellekään koskaan omia ajatuksia ja tunteita, ei ketään kuka ymmärtäisi tai kenen kanssa voisi pohtia tulevaisuutta. Edes oma koti ei ole se paikka missä voisi olla täysin oma itsensä tai tuoda julki omia tunteita, koska kukaan ei ymmärrä.
En tietenkään toivo että kellään olisi yhtä surkeaa tilannetta kuin minulla, mutta olisihan se silti ihanaa jos joku saman henkinen löytyisi jonka kanssa voisi aidosti ja rehellisesti jakaa ajatuksiaan.
Täysin yksin tilanteessani?
20
269
Vastaukset 20
Eipä muuta ku lapsentekoon vain, niin ei jää harmittamaan.
- Anonyymi00002
Ensinnäkin olisi paljon kamalampaa tehdä lapsia ja katua sitä, kuin katua lapsettomuutta. Minulla kuitenkin on valtavasti syitä myös siihen miksi lapsia en halua, ja miksi en usko että pärjäisin lapsiperhe arjessa tai olisi hyvä vanhempi. Ja toiseksi kenen kanssa niitä lapsia tekisin? Mieheni ei niitä minulle pysty antamaan, kuten aloituksessa kerroin. Olin yli 30 kun tapasin mieheni, sitä ennen onnistunut löytämään vain tuhoon tuomittuja max parin kuukauden mittaisia räpellyksiä, joten tuskin se uuden parisuhteen löytäminen tässä iässä ainakaan enää helpompaa olisi. Vielä kaiken lisäksi löytää mies joka olisi valmis tässä iässä enää alkaa perhettä perustamaan. Ikää siis kuitenkin kohta jo 40.
En nyt siis tosiaan ole tässä edes pyytänyt neuvoa siihen pitäisikö minun lapsia vääntää vai ei, ei niitä lapsia nyt ole minulle tulossa. Olisi vain mukavaa löytää saman henkisiä ihmisiä, jotka kävisivät tai olisivat käyneet läpi samankaltaista tilannetta. Anonyymi00002 kirjoitti:
Ensinnäkin olisi paljon kamalampaa tehdä lapsia ja katua sitä, kuin katua lapsettomuutta. Minulla kuitenkin on valtavasti syitä myös siihen miksi lapsia en halua, ja miksi en usko että pärjäisin lapsiperhe arjessa tai olisi hyvä vanhempi. Ja toiseksi kenen kanssa niitä lapsia tekisin? Mieheni ei niitä minulle pysty antamaan, kuten aloituksessa kerroin. Olin yli 30 kun tapasin mieheni, sitä ennen onnistunut löytämään vain tuhoon tuomittuja max parin kuukauden mittaisia räpellyksiä, joten tuskin se uuden parisuhteen löytäminen tässä iässä ainakaan enää helpompaa olisi. Vielä kaiken lisäksi löytää mies joka olisi valmis tässä iässä enää alkaa perhettä perustamaan. Ikää siis kuitenkin kohta jo 40.
En nyt siis tosiaan ole tässä edes pyytänyt neuvoa siihen pitäisikö minun lapsia vääntää vai ei, ei niitä lapsia nyt ole minulle tulossa. Olisi vain mukavaa löytää saman henkisiä ihmisiä, jotka kävisivät tai olisivat käyneet läpi samankaltaista tilannetta.Tässä lainaus omasta tekstistasi:
"Elämä on kuitenkin vaikeaa. Osa minusta suree valtavasti sitä etten ikinä saanut kokea äitiyttä, etten saanut omaa perhettä. Mietin miten yksinäistä tulevaisuuteni tulee olemaan kun ei itselläni ole perhettä kenen kanssa viettää joulua tai muita pyhiä, tai ylipäätään viettää aikaa. Toinen osa minusta on kuitenkin täysin varma siitä että en monestakaan syystä oikeasti halua lapsia tai pysty lapsi perhe arkeen."
- Eipä tuo asia sinulle niin selvältä kuulosta..
Toisekseen olet kirjoittanut täällä ennenkin pohtimassa samaa asiaa.
Tuolla ikää et ehdi uutta parisuhdetta etsiä ja perustella perhettä normi reittiä..Sinulla on paljon kohtalontovereita kun ei osata päättää kumpi vaiko kampi.
Käytännössä vaihtoehdot sinulle ovat tuolla ikää lapsettomuus, taikka sitten käyttää vierasta miestä siittämään, joko miehesi luvalla tai salaa, taikka sitten edetä klinikan kautta asiassa.- Anonyymi00003
tuco- kirjoitti:
Tässä lainaus omasta tekstistasi:
"Elämä on kuitenkin vaikeaa. Osa minusta suree valtavasti sitä etten ikinä saanut kokea äitiyttä, etten saanut omaa perhettä. Mietin miten yksinäistä tulevaisuuteni tulee olemaan kun ei itselläni ole perhettä kenen kanssa viettää joulua tai muita pyhiä, tai ylipäätään viettää aikaa. Toinen osa minusta on kuitenkin täysin varma siitä että en monestakaan syystä oikeasti halua lapsia tai pysty lapsi perhe arkeen."
- Eipä tuo asia sinulle niin selvältä kuulosta..
Toisekseen olet kirjoittanut täällä ennenkin pohtimassa samaa asiaa.
Tuolla ikää et ehdi uutta parisuhdetta etsiä ja perustella perhettä normi reittiä..Sinulla on paljon kohtalontovereita kun ei osata päättää kumpi vaiko kampi.
Käytännössä vaihtoehdot sinulle ovat tuolla ikää lapsettomuus, taikka sitten käyttää vierasta miestä siittämään, joko miehesi luvalla tai salaa, taikka sitten edetä klinikan kautta asiassa.Miksi tähänkin keskusteluun piti ainoana neuvona tunkea kehotus tehdä lapsia? Miksi neuvosi hänelle ei voinut olla että ei kannata tehdä lapsia jos et ole varma asiasta? Tai miksei neuvoa asiassa johon hän oikeasti pyysi apua, eli keskustelu seuran puutteeseen?
Ja aloittajalle:
En ole täysin samassa tilanteessa kanssasi, mutta olen myös pohtinut samoja asioita ja tavallaan pohdin vieläkin mutta hieman eri puolelta tarinaa. Nuorena toivoin itsekin lapsia, en oikeastaan tiedä miksi koska en koskaan ole ollut hyvä lasten kanssa tai sen enempää välittänyt viettää lasten kanssa aikaa. Luulen että se tavallaan vain oli se pakollinen normi, kaikkien tyttöjen kuului haluta lapsia ja kaikistahan täytyi tulla äitejä.
Mitä vanhemmaksi tulin, sitä varmempi olin siitä että en omia lapsia halua. Siitä huolimatta, minäkin välillä pohdin että mitä se elämä äitinä olisi voinut olla tai menetänkö jotain ja se tuntui omalla tavalla haikealta ja surkealta vaikka olinkin varma päätöksestäni pysyä lapsettomana.
Sitten tapasin miehen, kellä myöskin oli lapsia aiemmasta suhteesta. Suhde lapselliseen mieheen tuntui todella kaukaiselta ja vieraalta ajatukselta, mutta rakastuin mieheen todella. Mies kuitenkin halusi vielä lapsen minunkin kanssa, koska hän pitää lapsista valtavasti ja hänestä tuntui että se sitoisi perheemme paremmin yhteen kun meillä olisi myös yhteinen lapsi. Mietin asiaa pitkään, koska olin jo varma päätöksestäni olla lapseton ja koska koin jo miehenkin lapset vaikeana. Siitä huolimatta että hänen lapsensa olivat meillä vain joka toinen viikonloppu ja lomia, niin oli ne hetket valtavan raskaita minulle. Uuvuin aivan totaalisesti metelistä, odotuksesta että pitäisi olla palvelemassa heitä (kauppa, ruoka, pyykit, siivoaminen), siitä että koko ajan pitäisi antaa huomiota jne.
Silti minulle aina todettiin kun yritin asiasta jonkun kanssa puhua, että "se on ihan eri asia kun se on oma lapsi", "kadut vielä myöhemmin jos et lapsia tee"....
No, minä sitten tein miehen kanssa lapsen... ja kadun sitä syvästi, valitettavasti. Kyllä minä rakastan lastani, mutta ei se ole missään kohtaa ollut mitään "taianomaista äidinrakkautta" tai niinkuin moni aina sanoo että "et tiedä mitä rakkaus on ennen kuin sinulla on oma lapsi"
Koen rakkauteni omaa lastani kohtaan vähän samanlaisena kuin vanhempiani kohtaan, se rakkaus on siellä, en haluaisi ketään heistä menettää ja jokaiselle haluan parasta. Mutta kyllä rakkaus esim kumppaniani kohtaan on ollut paljon voimakkaampaa ja ihanempaa.
Ei se oma lapsi kuitenkaan ole ollut yhtään eri kuin muidenkaan lapset jaksamisen suhteen, päinvastoin.. nyt joudun katsomaan joka päivä, kaikkea sitä mikä uuvutti ja ärsytti jo miehen lapsissa. Edelleen meteli ärsyttää ja väsyttää, ja v*****aa miettiä kaikkien syömisiä, kokkailuja kaupassa käyntejä, pyykkejä ja siivoamista ja sen päälle vielä kaikki tappelut, lapsen kiukuttelut, sairastelut ja ääähhh... Vihaan tätä!
Eli ei todellakaan kannata tehdä niitä lapsia jos yhtään koet että oma jaksamisesi tai kyvyt ei siihen riitä, olet todennäköisesti aivan oikeassa eikä se siitä muuksi muutu. Anonyymi00003 kirjoitti:
Miksi tähänkin keskusteluun piti ainoana neuvona tunkea kehotus tehdä lapsia? Miksi neuvosi hänelle ei voinut olla että ei kannata tehdä lapsia jos et ole varma asiasta? Tai miksei neuvoa asiassa johon hän oikeasti pyysi apua, eli keskustelu seuran puutteeseen?
Ja aloittajalle:
En ole täysin samassa tilanteessa kanssasi, mutta olen myös pohtinut samoja asioita ja tavallaan pohdin vieläkin mutta hieman eri puolelta tarinaa. Nuorena toivoin itsekin lapsia, en oikeastaan tiedä miksi koska en koskaan ole ollut hyvä lasten kanssa tai sen enempää välittänyt viettää lasten kanssa aikaa. Luulen että se tavallaan vain oli se pakollinen normi, kaikkien tyttöjen kuului haluta lapsia ja kaikistahan täytyi tulla äitejä.
Mitä vanhemmaksi tulin, sitä varmempi olin siitä että en omia lapsia halua. Siitä huolimatta, minäkin välillä pohdin että mitä se elämä äitinä olisi voinut olla tai menetänkö jotain ja se tuntui omalla tavalla haikealta ja surkealta vaikka olinkin varma päätöksestäni pysyä lapsettomana.
Sitten tapasin miehen, kellä myöskin oli lapsia aiemmasta suhteesta. Suhde lapselliseen mieheen tuntui todella kaukaiselta ja vieraalta ajatukselta, mutta rakastuin mieheen todella. Mies kuitenkin halusi vielä lapsen minunkin kanssa, koska hän pitää lapsista valtavasti ja hänestä tuntui että se sitoisi perheemme paremmin yhteen kun meillä olisi myös yhteinen lapsi. Mietin asiaa pitkään, koska olin jo varma päätöksestäni olla lapseton ja koska koin jo miehenkin lapset vaikeana. Siitä huolimatta että hänen lapsensa olivat meillä vain joka toinen viikonloppu ja lomia, niin oli ne hetket valtavan raskaita minulle. Uuvuin aivan totaalisesti metelistä, odotuksesta että pitäisi olla palvelemassa heitä (kauppa, ruoka, pyykit, siivoaminen), siitä että koko ajan pitäisi antaa huomiota jne.
Silti minulle aina todettiin kun yritin asiasta jonkun kanssa puhua, että "se on ihan eri asia kun se on oma lapsi", "kadut vielä myöhemmin jos et lapsia tee"....
No, minä sitten tein miehen kanssa lapsen... ja kadun sitä syvästi, valitettavasti. Kyllä minä rakastan lastani, mutta ei se ole missään kohtaa ollut mitään "taianomaista äidinrakkautta" tai niinkuin moni aina sanoo että "et tiedä mitä rakkaus on ennen kuin sinulla on oma lapsi"
Koen rakkauteni omaa lastani kohtaan vähän samanlaisena kuin vanhempiani kohtaan, se rakkaus on siellä, en haluaisi ketään heistä menettää ja jokaiselle haluan parasta. Mutta kyllä rakkaus esim kumppaniani kohtaan on ollut paljon voimakkaampaa ja ihanempaa.
Ei se oma lapsi kuitenkaan ole ollut yhtään eri kuin muidenkaan lapset jaksamisen suhteen, päinvastoin.. nyt joudun katsomaan joka päivä, kaikkea sitä mikä uuvutti ja ärsytti jo miehen lapsissa. Edelleen meteli ärsyttää ja väsyttää, ja v*****aa miettiä kaikkien syömisiä, kokkailuja kaupassa käyntejä, pyykkejä ja siivoamista ja sen päälle vielä kaikki tappelut, lapsen kiukuttelut, sairastelut ja ääähhh... Vihaan tätä!
Eli ei todellakaan kannata tehdä niitä lapsia jos yhtään koet että oma jaksamisesi tai kyvyt ei siihen riitä, olet todennäköisesti aivan oikeassa eikä se siitä muuksi muutu.Ymmärrän kyllä hyvin teitä naisia tuossa asiassa. Jos ei ole ihan varma mitä tekisi, niin se on hirvittävän vaikea kysymys tuo lapsiasia..Päätös kun on kertakaikkisen lopullinen ja aika tiimalasissa hiipuu.
Mieli saattaa muuttua moneen kertaan ja sitten ihan viime metreillä tuleekin vahva tunne, että haluaakin lapsen. Nuorempana on usein paljon menoja ja harrastuksia, mutta ikääntyessä mielenkiinto niihin saattaa hiipua ja sitten olisikin jopa aikaa vaikka lapselle..
Ja nyt tässä ketjussa on pohdittu lapsiasiaa pelkästään omasta näkökulmastaan, mutta kyse on itseään suuremmasta asiasta myöskin, eli kun tehdään lapsi, niin siinähän annetaan elämä toiselle ihmiselle...Kyllä, sinua saattaa väsyttää ja kiukuttaa itkevä/meluava lapsi aika ajoin..Kotityöt jne, mutta että luoda elämää tyhjästä..Antaa lapselle elämänlahja, niin se totta vie on merkityksellistä ja monihan kokee sen sisäsyntyisenä elämäntehtävänään myöskin.
Moni lapseton saattaa kokea, ettei itsestään jää tänne maailmaan mitään kun aika jättää..Ikään kuin olisi jäänyt se elämäntehtävä omalta osaltaan suorittamatta ja olo voi olla siinä horisonttiin katsellessa terassilla jollain tavalla tyhjä haikeina hetkinään.
Minullakaan ei ole perhettä, enkä näe itseäni siinä roolissa, mutta minulla on ikään kuin sisäinen halu luoda elämää siittäjän roolissa, jollonka elämäntehtäväni täyttyisi sillä tavalla..- Anonyymi00004
"Ja nyt tässä ketjussa on pohdittu lapsiasiaa pelkästään omasta näkökulmastaan, mutta kyse on itseään suuremmasta asiasta myöskin, eli kun tehdään lapsi, niin siinähän annetaan elämä toiselle ihmiselle..."
Juuri tämä on se syy, miksi useamman ihmisen pitäisi ennen lapsen hankkimista myös miettiä, pystyykö tarjoamaan tälle myös hyvän elämän. Todella moni hankkii lapsia vain siksi koska nyt haluaa, koska se ois ehkä kivaa, koska tavallaan "täytyy" tai koska vain miettii sitä omaa vanhuuttaan. Eli ne syyt lapsen hankkimiselle on useimmiten todella itsekkäitä, ei siinä mietitä niinkään uuden elämän antamista tai sitä lapsen parasta. Lapsia hankitaan vaikka ei ole rahaa,ei ole psyykkisiä voimia selvitä lapsi arjesta, ei ole kiinnostusta muuttaa omaa elämää kun se lapsi tulee vaan lapsi jää toiselle sijalle jos edes sitä. Eli kyllä se lähtökohta lapsen hankkimiselle juurikin pitää olla se, että pohditaan lapsi asiaa omasta näkökulmasta, onko itsellä tarjota lapselle sitä mitä se lapsi tarvii.
Toiseksi on melko tekopyhää siinä miehenä jankata miten se lapsi kyllä pitäisi hankkia, vaikka lopuksi toteat itse ettet näe itseäsi perheen isän roolissa mutta haluaisit siittää toiselle lapsen!?
Helppoahan se on miehenä kylvää siementä ottamatta itse mitään vastuuta. Nainen kuitenkin kirjaimellisesti antaa itsestään kaiken sille lapselle, eikä nainen noin vain tee lapsia tähän maailmaan ja jatka elämäänsä ilman sitä lasta. Naisella menee oma keho ja terveys jo pelkästään raskauteen ja synnytykseen. (Ei tietenkään kaikilla, mutta kyllä suurin osa naisista kokee jonkin sortin muutosta kehossaan raskauden jäljiltä) Anonyymi00004 kirjoitti:
"Ja nyt tässä ketjussa on pohdittu lapsiasiaa pelkästään omasta näkökulmastaan, mutta kyse on itseään suuremmasta asiasta myöskin, eli kun tehdään lapsi, niin siinähän annetaan elämä toiselle ihmiselle..."
Juuri tämä on se syy, miksi useamman ihmisen pitäisi ennen lapsen hankkimista myös miettiä, pystyykö tarjoamaan tälle myös hyvän elämän. Todella moni hankkii lapsia vain siksi koska nyt haluaa, koska se ois ehkä kivaa, koska tavallaan "täytyy" tai koska vain miettii sitä omaa vanhuuttaan. Eli ne syyt lapsen hankkimiselle on useimmiten todella itsekkäitä, ei siinä mietitä niinkään uuden elämän antamista tai sitä lapsen parasta. Lapsia hankitaan vaikka ei ole rahaa,ei ole psyykkisiä voimia selvitä lapsi arjesta, ei ole kiinnostusta muuttaa omaa elämää kun se lapsi tulee vaan lapsi jää toiselle sijalle jos edes sitä. Eli kyllä se lähtökohta lapsen hankkimiselle juurikin pitää olla se, että pohditaan lapsi asiaa omasta näkökulmasta, onko itsellä tarjota lapselle sitä mitä se lapsi tarvii.
Toiseksi on melko tekopyhää siinä miehenä jankata miten se lapsi kyllä pitäisi hankkia, vaikka lopuksi toteat itse ettet näe itseäsi perheen isän roolissa mutta haluaisit siittää toiselle lapsen!?
Helppoahan se on miehenä kylvää siementä ottamatta itse mitään vastuuta. Nainen kuitenkin kirjaimellisesti antaa itsestään kaiken sille lapselle, eikä nainen noin vain tee lapsia tähän maailmaan ja jatka elämäänsä ilman sitä lasta. Naisella menee oma keho ja terveys jo pelkästään raskauteen ja synnytykseen. (Ei tietenkään kaikilla, mutta kyllä suurin osa naisista kokee jonkin sortin muutosta kehossaan raskauden jäljiltä)Tietenkin lapsen pitää olla olla toivottu ja haluttu..Lapselle on myös tärkeää kokea niin lapsena.
Lapsen lapsuus ei kuitenkaan myöskään ole hänen koko elämänsä, eli hän varttuu ja hänellä on mahdollisuus rakentaa elämästään mieleisensä ja perustaa perhe aikuisena ja edellee näin jakaa elämänlahjaa omille lapsilleen.
Ei ole tietenkään ideaali tilanne lapselle, että hänellä ei ole hänen biologinen isänsä elämässään mukana, mutta se ei välttämättä aiheuta hänelle mitään ongelmia, eikä traumoja kunhan lapselle selittää totuuden, eli että hänen biologinen isänsä ei ole hyljännyt häntä, vaan hänen äitinsä on tietoisesti raskautunut lahjasiemenillä ja on halunnut saada lapsen yksin, jollonka tuon lapsen ei tarvitse ainakaan vihata biologista isäänsä.
Toisekseen myös naisten on mahdollista luovuttaa munasoluja, eli tämä ei ole pelkästään miesten juttu/mahdollisuus.
Käsittääkseni spermasta on kova pula klinikoillakin ja jonot hoitoihin lienee jopa yli vuodenkin tasoa, eivätkä ole ilmaisia myöskään. En ihan ymmärrä vihamielistä asennettasi kun käsittääkseni moni nainen kuitenkin kokee, että on hyvä, että on miehiä, ketkä ovat valmiita auttamaan heitä tässä asiassa..
Ja vielä loppuun, että on myös niin, että sinäkin olet saanut elämäsi vanhemmiltasi lahjaksi, joten onko sittenkään liikaa, että olet myös itse päätynyt lisääntymään.
Elämän kiertokulku maapallolla perustuu siihen, että lisäännytään. Periaatteessa jokaisen naisen pitäisi tehdä noin 2 lasta, jotta populaatio säilyy. Nythän Suomessa tuo lukema on noin 1.3 luokkaa, eli Suomen kansa näyttäisi näillä lukemilla olevan katoamassa aikaa myöden, mikäli tuohon ei tule muutosta parempaan.- Anonyymi00008
tuco- kirjoitti:
Tietenkin lapsen pitää olla olla toivottu ja haluttu..Lapselle on myös tärkeää kokea niin lapsena.
Lapsen lapsuus ei kuitenkaan myöskään ole hänen koko elämänsä, eli hän varttuu ja hänellä on mahdollisuus rakentaa elämästään mieleisensä ja perustaa perhe aikuisena ja edellee näin jakaa elämänlahjaa omille lapsilleen.
Ei ole tietenkään ideaali tilanne lapselle, että hänellä ei ole hänen biologinen isänsä elämässään mukana, mutta se ei välttämättä aiheuta hänelle mitään ongelmia, eikä traumoja kunhan lapselle selittää totuuden, eli että hänen biologinen isänsä ei ole hyljännyt häntä, vaan hänen äitinsä on tietoisesti raskautunut lahjasiemenillä ja on halunnut saada lapsen yksin, jollonka tuon lapsen ei tarvitse ainakaan vihata biologista isäänsä.
Toisekseen myös naisten on mahdollista luovuttaa munasoluja, eli tämä ei ole pelkästään miesten juttu/mahdollisuus.
Käsittääkseni spermasta on kova pula klinikoillakin ja jonot hoitoihin lienee jopa yli vuodenkin tasoa, eivätkä ole ilmaisia myöskään. En ihan ymmärrä vihamielistä asennettasi kun käsittääkseni moni nainen kuitenkin kokee, että on hyvä, että on miehiä, ketkä ovat valmiita auttamaan heitä tässä asiassa..
Ja vielä loppuun, että on myös niin, että sinäkin olet saanut elämäsi vanhemmiltasi lahjaksi, joten onko sittenkään liikaa, että olet myös itse päätynyt lisääntymään.
Elämän kiertokulku maapallolla perustuu siihen, että lisäännytään. Periaatteessa jokaisen naisen pitäisi tehdä noin 2 lasta, jotta populaatio säilyy. Nythän Suomessa tuo lukema on noin 1.3 luokkaa, eli Suomen kansa näyttäisi näillä lukemilla olevan katoamassa aikaa myöden, mikäli tuohon ei tule muutosta parempaan."En ihan ymmärrä vihamielistä asennettasi kun käsittääkseni moni nainen kuitenkin kokee, että on hyvä, että on miehiä, ketkä ovat valmiita auttamaan heitä tässä asiassa.."
Haluan heti ensimmäisenä sanoa, että en ole vihamielinen sitä kohtaan jos mies haluaa auttaa naista saamaan lapsen, lahjoittamalla siittiöitä tai muumimuki menetelmällä tai millä tahansa tavalla. Se on mielestäni hienoa!
On myös hienoa jos nainen on valmis lahjoittamaan munasoluja auttaakseen toista naista, mutta munasolujen luovutus EI ole yhtä helppoa ja yksinkertaista kuin siittiöiden luovutus miehellä.
Toiseksi, lapsi on lapsi vain hetken, siinä olet oikeassa. Mutta lapsuus on se mikä muokkaa meitä eniten koko loppuelämäksi. Huono lapsuus, traumat jne. Kasvattaa helposti hyvin ongelmaisen aikuisen, joten ei lapsi vain kasva huonosta tilanteesta pois ja aloita aikuisena omaa iloista täydellistä elämää.
Ongelma ulosannissasi tässä ketjussa, mikä minua häiritsee, on lähinnä se että kukaan täällä ei ole kysynyt neuvoja siihen pitäisikö hankkia lapsi vai ei mutta silti yrität täällä vakuuttaa kaikkia että lapsi on hankittava. Maailma on täynnä lapsia jotka kaipaisivat omaa kotia, miksi väkisin synnyttää lisää jos ei lasta edes halua? Jos minä kaipaisin lasta enkä sitä saisi, ei minua millään tavalla lohduta tietää että joku sai jossain lapsen munasoluni avulla. Päinvastoin ehkä katkeroituisin lisää. Mutta kun en kaipaa omaa lasta, niin ei minua myöskään kiinnosta jääkö joku minua tänne kuoltuani kaipaamaan, ei minulla ole tarvetta "tietää" että olisin jatkanut elämää jossain.
Maailma on jo nyt ylikansoittunut, eli ei tänne väkisin tarvi lisää ihmisiä synnyttää, vaikka juuri meidän maassamme olisikin alhainen syntyvyys. Ongelmahan tämä on meidän maassamme tällä hetkellä vain siksi, kun aiemmat sukupolvet ovat synnyttäneet liikaa lapsia ja nyt pelätään ettei synnytetä tarpeeksi lisää maksamaan aiemman sukupolven eläkkeitä sun muita veroja. Ei tässä siis sukupuuttoon olla kuolemassa, valtio se vain pelkää saavansa liian vähä rahaa kun ei synny tarpeeksi veronmaksajia.
- Anonyymi00005
Olen omasta tahdosta lapseton, aina tiennyt että en halua lapsia. Olihan mullakin nuorempana se vaihe kun mietin että mitä jos, mut aika nopeaan tulin siihen päätökseen että en omia halua. Pidän lapsista paljonkin ja tykkään viettää aikaa ystävien ja sisarusten lasten kanssa, mut myönnetään et olen se joka tykkää vaan niistä hyvistä hetkistä. Kun lapsi alkaa kiukuttelemaan tai itkemään ni siirrään vastuun mieluusti takaisin vanhemmalle ja nautin siitä että saan palata hiljaiseen rauhalliseen kotiini. Eikä asia mun kohdalla olis helpompi vaikka olis oma lapsi, kiukuttelua enemmän kammoan ajatusta pöpöisistä sairastelevista lapsista, ruumiin eritteet on kaikki ehdoton nou nou. Ihan turha oikeastaan listata tähän kaikkia syitä miksi en omia halua, koska syitä on paljon.
Nautin omasta lapsettomasta elämästäni. Ainoo mikä välillä harmittaa ja pistää epäilemään omaa päätöstä, on se miten yksinäiseksi sitä välillä jää. Mulla on paljon ystäviä, joista kaikilla on tänä päivänä lapsia ja omallakin miehellä on pari. Tykkäisin itse matkustella ja tehdä kaikkea kivaa, mut seuraa uupuu. Ystävät harvoin pääsee mihinkään, varsinkaan ilman lapsia joten reissaaminen on pois laskuista. Omasta miehestäkään ei seuraa ole koska joko hän on lastensa kanssa, haluaa lapsensa mukaan tai näkee omia kavereitaan koska täytyyhän hänen saada vähän omaa aikaa ja tehä mistä tykkää kun lapsensa ei ole täällä.
Ja vaikka en koskaan ole ilmaissut etten haluais olla ystävieni lasten seurassa, päinvastoin aina leikin heidän kanssaan ja sanon jos ehdotan vaikka kahvittelua et lapset mukaan vaan, niin silti jään paljosta ulkopuolelle kun kaverit lähtee perheineen viettämään yhteisiä lapsilomia, käydään ostoksilla lasten kanssa, vietetään juhannuksia sun muita yhdessä niiden lapsellisten kavereiden kanssa jotta lapset voi leikkiä yhdessä. Koskaan ei mua ole mukaan näihin pyydetty, eikö sitten haluta kun ei mulla ole lapsia vai luulevatko edes kysymättä et enhän mä nyt haluu mitään lapsi juhannuksia esim viettää. - Anonyymi00006
Voi kun teihin jotenkin saisi yhteyden tosi elämässä. Niin samanlaisia tunteita täälläkin käyty läpi, ainoastaan mies puuttuu omista kuvioista kokonaan. Haluaisin kyllä parisuhteen mutten lapsia, ja tää tuntuu olevan mahdoton yhtälö näin aikuisena, varsinkin näin pienemmällä paikkakunnalla. Itse kun en halua lapsia edes parisuhteen kautta, eli en halua miestä jolla olisi lapsia ennestään. En sano etteikö paikkakunnallani lapsettomia miehiä olisi, mutta tuntuu et kaikki tapaamani lapsettomat miehet elää sit taas aina vain niinku olisivat edelleen 20, enkä ole aina ihan varma et kaipaavatko he oikeasti edes parisuhdetta vai onko se ikuinen villi ja vapaa "nuoruus" se heidän juttunsa.
Miksi sitä miestä pitäisi etsiä vain omalta paikkakunnaltaan?
Suomi on pieni maa ja elämänkumppania voi aivan hyvin etsiä ympäri Suomea treffisovellusten kautta ja asettaa sinne omia kriteerejään.
Miksi lapseton mies ei saisi elää kuten 20 vuotiaana? Miten se on sinulta pois?
Kyllä lukemattomat lapsettomat miehet kaipaavat myöskin rauhallista parisuhde elämää, eli erilaisia miehiä on runsaasti tarjolla..
Naisia on huomattavasti miehiä vähemmän nuoruudesta- keski-ikään ikäryhmissä, joten naisilla pitäisi olla huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää kumppani Suomessa kun taas vääjäämättä monille miehille ei matemaattisten faktojenkaan perusteella voi löytyä naista Suomesta kun heitä ei täällä yksinkertaisesti ole riittävästi.. Ajattelemattomalla miesvoittoisella maahanmuutolla tätä ongelmaa on vain ankeutettu entisestään tässä maassa.- Anonyymi00007
tuco- kirjoitti:
Miksi sitä miestä pitäisi etsiä vain omalta paikkakunnaltaan?
Suomi on pieni maa ja elämänkumppania voi aivan hyvin etsiä ympäri Suomea treffisovellusten kautta ja asettaa sinne omia kriteerejään.
Miksi lapseton mies ei saisi elää kuten 20 vuotiaana? Miten se on sinulta pois?
Kyllä lukemattomat lapsettomat miehet kaipaavat myöskin rauhallista parisuhde elämää, eli erilaisia miehiä on runsaasti tarjolla..
Naisia on huomattavasti miehiä vähemmän nuoruudesta- keski-ikään ikäryhmissä, joten naisilla pitäisi olla huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää kumppani Suomessa kun taas vääjäämättä monille miehille ei matemaattisten faktojenkaan perusteella voi löytyä naista Suomesta kun heitä ei täällä yksinkertaisesti ole riittävästi.. Ajattelemattomalla miesvoittoisella maahanmuutolla tätä ongelmaa on vain ankeutettu entisestään tässä maassa."Miksi sitä miestä pitäisi etsiä vain omalta paikkakunnaltaan?"
Tottakai miestä voi muualtakin etsiä, ja nuorempana olen yrittänytkin mutta ei sitä oikeaa silloinkaan vastaan tullut. Tällä hetkellä oma elämäntilanne ei oikein mahdollista kumppaneiden etsintää kovin kaukaa, kun oman yrityksen pyörittäminen vie lähes kaiken ajan vuorokaudesta, joten ei tässä jää aikaa matkustella vielä parisuhteen vuoksi pitkiä matkoja.
"Miksi lapseton mies ei saisi elää kuten 20 vuotiaana? Miten se on sinulta pois?
Kyllä lukemattomat lapsettomat miehet kaipaavat myöskin rauhallista parisuhde elämää"
Saa elää ihan rauhassa kuten 20 vuotiaana, en sanonut ettei saisi. Itse vain en kaipaa parisuhdetta sellaisen henkilön kanssa, kun omat arvot ovat jossain aivan muualla. Tunnut vetävän vähän mutkia suoriks ja kärjistävän kaiken sinulle sanotun. Missään kohtaa en myöskään väittänyt ettei lapsettomat miehet kaipaisi rauhallista parisuhdetta, mutta ei kaikki sitä tee. Nämä tuntemani miehet ovat kyllä vuosien varrella seurustelleetkin, mut suhteet loppuu aina hyvin lyhyeen eikä kukaan heistä näytä minkäänlaisia merkkejä rauhoittumisesta edes suhteiden aikana. Anonyymi00007 kirjoitti:
"Miksi sitä miestä pitäisi etsiä vain omalta paikkakunnaltaan?"
Tottakai miestä voi muualtakin etsiä, ja nuorempana olen yrittänytkin mutta ei sitä oikeaa silloinkaan vastaan tullut. Tällä hetkellä oma elämäntilanne ei oikein mahdollista kumppaneiden etsintää kovin kaukaa, kun oman yrityksen pyörittäminen vie lähes kaiken ajan vuorokaudesta, joten ei tässä jää aikaa matkustella vielä parisuhteen vuoksi pitkiä matkoja.
"Miksi lapseton mies ei saisi elää kuten 20 vuotiaana? Miten se on sinulta pois?
Kyllä lukemattomat lapsettomat miehet kaipaavat myöskin rauhallista parisuhde elämää"
Saa elää ihan rauhassa kuten 20 vuotiaana, en sanonut ettei saisi. Itse vain en kaipaa parisuhdetta sellaisen henkilön kanssa, kun omat arvot ovat jossain aivan muualla. Tunnut vetävän vähän mutkia suoriks ja kärjistävän kaiken sinulle sanotun. Missään kohtaa en myöskään väittänyt ettei lapsettomat miehet kaipaisi rauhallista parisuhdetta, mutta ei kaikki sitä tee. Nämä tuntemani miehet ovat kyllä vuosien varrella seurustelleetkin, mut suhteet loppuu aina hyvin lyhyeen eikä kukaan heistä näytä minkäänlaisia merkkejä rauhoittumisesta edes suhteiden aikana.En koe mitenkään kärjistäneeni kaikkea kuulemaani😄
Tottakai netissä jokainen lukija tietty lukee omalla tavallaan, eikä välttämättä osaa ottaa oikealla tavalla rennoin mielin toisen kirjoituksia kuten itse teen.. Nimenomaan tarjoan teille keskusteluseuraa tässä ja herätän ajatuksia ja näkemyksiä teissä...
"sitä oikeaa ei ole löytynyt"
- Niin...Aika harva varmaan sitä oikeaa on löytänyt kun katsoo avioerotilastoja esim..
Ja juuri tuossa edellä kirjoittaneetkin kertoivat etteivät halunneet lapsia, mutta sitten kuitenkin mystisesti päätyivät parisuhteeseen lapsia omaavan miehen kanssa, eli periaatteessa ihan väärän miehen kanssa yhdessä hekin kun eivät nyt sitten kuitenkaan voi nauttia siitä lapsista vapaasta elämästä, matkustella jne ,kuten olivat unelmoineet jne...
Yksi halusi aiemmin lapsia, mutta päätyi yhteen "tuhkiksen" kanssa ja myi itselleen sen jälkeen ajatuksen "kohtalostaan" lapsettomana naisena....Totuus on se, että ihminen tekee pitkälti itse oman " kohtalonsa" omilla päätöksillään. Ei ole mitään kohtaloa varsinaisesti..
Tosiaan ne omat kriteerit on hyvä olla selvillä, eikä sitten lähteä harrastamaan edes mitään panosuhteita lapsia omaavien kanssa kun siinä helposti voi sitten käydä kuten yllä kirjoittaneille, että on rakastunut sitten ns. "Väärään mieheen" ja kohtalo muovautuu johonku suuntaan sen myötä..
🫵👆🙂- Anonyymi00009
tuco- kirjoitti:
En koe mitenkään kärjistäneeni kaikkea kuulemaani😄
Tottakai netissä jokainen lukija tietty lukee omalla tavallaan, eikä välttämättä osaa ottaa oikealla tavalla rennoin mielin toisen kirjoituksia kuten itse teen.. Nimenomaan tarjoan teille keskusteluseuraa tässä ja herätän ajatuksia ja näkemyksiä teissä...
"sitä oikeaa ei ole löytynyt"
- Niin...Aika harva varmaan sitä oikeaa on löytänyt kun katsoo avioerotilastoja esim..
Ja juuri tuossa edellä kirjoittaneetkin kertoivat etteivät halunneet lapsia, mutta sitten kuitenkin mystisesti päätyivät parisuhteeseen lapsia omaavan miehen kanssa, eli periaatteessa ihan väärän miehen kanssa yhdessä hekin kun eivät nyt sitten kuitenkaan voi nauttia siitä lapsista vapaasta elämästä, matkustella jne ,kuten olivat unelmoineet jne...
Yksi halusi aiemmin lapsia, mutta päätyi yhteen "tuhkiksen" kanssa ja myi itselleen sen jälkeen ajatuksen "kohtalostaan" lapsettomana naisena....Totuus on se, että ihminen tekee pitkälti itse oman " kohtalonsa" omilla päätöksillään. Ei ole mitään kohtaloa varsinaisesti..
Tosiaan ne omat kriteerit on hyvä olla selvillä, eikä sitten lähteä harrastamaan edes mitään panosuhteita lapsia omaavien kanssa kun siinä helposti voi sitten käydä kuten yllä kirjoittaneille, että on rakastunut sitten ns. "Väärään mieheen" ja kohtalo muovautuu johonku suuntaan sen myötä..
🫵👆🙂Siis koko pitkästä aloituksestani sinulle jäi käteen että löysin väärän miehen ja tyydyin sen myötä kohtalooni!? Ehkä ilmaisin itseäni paikoin kömpelösti, mutta jos oikeasti ajatuksella luet tekstini niin ilmaisen kyllä että mietin lapsi asiaa jo ennen mieheni löytämistä ja jo silloin totesin että ehkä en haluakaan lapsia.
En jaksanut yksityiskohtaisesti alkaa selittämään kaikkia syitäni miksi EN halua lapsia, koska en ajatellut sen olevan aiheeseeni relevanttia. Kerroin myös jo aiemmassa vastauksessani sinulle kun kehotit tekemään lapsia, että en niitä lapsia halua enkä ole hankkimassa.
Haluan kuitenkin oikaista sinulle nyt muutaman asian, mieheni ei ole minulle väärä mies. Jos olisi, olisin lähtenyt. Mutta hän on kaikin puolin paras mies mitä olisin voinut toivoa. Se että hänellä on lapsia ennestään, ei ole ongelma, se vain on vahvistanut käsitystäni siitä etten halua omia. Aivan yhtä hyvin voisi tavata lapsettoman miehen joka on laittanut ne piuhat poikki tai ei vain halua lapsia.
Kyllä ihminen voi "surra" asioita vaikkei niitä oikeasti tosi paikan tullen haluaisikaan. Minä suren välillä sitä ettei minusta tullut äitiä, silleen pienellä haikeudella, en tarpeeksi että voisin keskustella siitä tunteesta jonkun kanssa joka oikeasti haluaisi lapsia mutta ei niitä syystä tai toisesta pysty saamaan. En myöskään ole niin lapsivastainen, että täysin velat olisivat sitä oikeaa juttu seuraa. Jos ymmärrät pointtini?
Minä en halua lapsia. Vaikka nuorena kuvittelin niitä haluavan, niin en usko että tosi paikan tullen olisin silloinkaan halunnut. Syyni haluta lapsia silloin oli naurettavat. Ja joka kerta jos menkat olivat päivänkin myöhässä, menin aivan paniikkiin että ei kai nyt oikeasti käynyt huonosti.
Minulla on hyvä suhde äitiini, ja se mitä äitiyden menettämisellä "suren" on lähinnä se ettei minulla vanhempana ole samanlaista äiti-tytär suhdetta oman tyttären kanssa. Huomaat varmaan ongelman tässä ajatuksessa... kukaan ei voi luvata että saisin tyttären, kukaan ei voi luvata että välimme pysyisi hyvänä, kukaan ei voi luvata minkälainen ihminen hän olisi, kukaan ei voi luvata että hän olisi terve ja mikä tärkeintä, kun ei minua kiinnosta ja innosta se lapsi arki mitenkään päin niin on hankala saada valmiiksi aikuista tytärtä. Anonyymi00009 kirjoitti:
Siis koko pitkästä aloituksestani sinulle jäi käteen että löysin väärän miehen ja tyydyin sen myötä kohtalooni!? Ehkä ilmaisin itseäni paikoin kömpelösti, mutta jos oikeasti ajatuksella luet tekstini niin ilmaisen kyllä että mietin lapsi asiaa jo ennen mieheni löytämistä ja jo silloin totesin että ehkä en haluakaan lapsia.
En jaksanut yksityiskohtaisesti alkaa selittämään kaikkia syitäni miksi EN halua lapsia, koska en ajatellut sen olevan aiheeseeni relevanttia. Kerroin myös jo aiemmassa vastauksessani sinulle kun kehotit tekemään lapsia, että en niitä lapsia halua enkä ole hankkimassa.
Haluan kuitenkin oikaista sinulle nyt muutaman asian, mieheni ei ole minulle väärä mies. Jos olisi, olisin lähtenyt. Mutta hän on kaikin puolin paras mies mitä olisin voinut toivoa. Se että hänellä on lapsia ennestään, ei ole ongelma, se vain on vahvistanut käsitystäni siitä etten halua omia. Aivan yhtä hyvin voisi tavata lapsettoman miehen joka on laittanut ne piuhat poikki tai ei vain halua lapsia.
Kyllä ihminen voi "surra" asioita vaikkei niitä oikeasti tosi paikan tullen haluaisikaan. Minä suren välillä sitä ettei minusta tullut äitiä, silleen pienellä haikeudella, en tarpeeksi että voisin keskustella siitä tunteesta jonkun kanssa joka oikeasti haluaisi lapsia mutta ei niitä syystä tai toisesta pysty saamaan. En myöskään ole niin lapsivastainen, että täysin velat olisivat sitä oikeaa juttu seuraa. Jos ymmärrät pointtini?
Minä en halua lapsia. Vaikka nuorena kuvittelin niitä haluavan, niin en usko että tosi paikan tullen olisin silloinkaan halunnut. Syyni haluta lapsia silloin oli naurettavat. Ja joka kerta jos menkat olivat päivänkin myöhässä, menin aivan paniikkiin että ei kai nyt oikeasti käynyt huonosti.
Minulla on hyvä suhde äitiini, ja se mitä äitiyden menettämisellä "suren" on lähinnä se ettei minulla vanhempana ole samanlaista äiti-tytär suhdetta oman tyttären kanssa. Huomaat varmaan ongelman tässä ajatuksessa... kukaan ei voi luvata että saisin tyttären, kukaan ei voi luvata että välimme pysyisi hyvänä, kukaan ei voi luvata minkälainen ihminen hän olisi, kukaan ei voi luvata että hän olisi terve ja mikä tärkeintä, kun ei minua kiinnosta ja innosta se lapsi arki mitenkään päin niin on hankala saada valmiiksi aikuista tytärtä.No mutta hienoa, sillä sinulla vaikuttaa olevan nyt täysin selkeä kanta lapsiasiaan..
Et halua lapsia ja voit hyvillä mielin jatkaa elämääsi eteen päin..
Toivotaan yhdessä voimia esim. Kaikille niille naisille suruunsa, ketkä eivät syystä tai toisesta voi saada lapsia, vaikka aidosti haluavat.- Anonyymi00010
tuco- kirjoitti:
No mutta hienoa, sillä sinulla vaikuttaa olevan nyt täysin selkeä kanta lapsiasiaan..
Et halua lapsia ja voit hyvillä mielin jatkaa elämääsi eteen päin..
Toivotaan yhdessä voimia esim. Kaikille niille naisille suruunsa, ketkä eivät syystä tai toisesta voi saada lapsia, vaikka aidosti haluavat.Voi luoja, siis jokin ymmärryksesi tasossa kyllä mättää. Ongelmani ei missään kohtaa ole ollut se hankinko vai enkö hanki lapsia, vaan se JUTTUSEURA SAMASSA TILANTEESSA OLEVISTA. En siis tämän sinun kanssa käydyn keskustelun jälkeen ole yhtään eri tilanteessa kuin aiemminkaan..
Voin vaan uskoa kipua. Itse 9v peruskoulussa kiusattu,hakattu,syrjitty ulkonäön ja köyhyyden takia,sitten sairaistuin 12v ja olin sairaana 26v vuoteen asti ilman ystäviä,töitä,seurustelua. Tapasin 26v vanhana naisen joka rakasti minua ja ollaan nyt oltu yhdessä 8v mutta vaimo sai keskenmenon ja menetti kohtunsa joten menetin unelmani,Lapset ja lapsenlapset. Rakastan vaimoani jokapäivä enemmän ja enemmän mutta samalla tiedän että olen menettänyt kaiken mitä halusin. Itse aina halusin lapsia ja ison perheen ja lopulta nukahtaa kun aika tulee. Ei minusta liian iso pyyntö....
Vaimosi on siis ollut n.45v kun on raskautunut, joka sitten päättyi mainitsemallasi ikävällä tavalla.
Tuon ikäisen naisen viimeiset munasolut eivät useinkaan enää ole kelvollisia onnistuneen raskausajan läpi viemiseen, vaan päättyy keskenmenoon jossain kohtaa, kuten teille kävi..
Nyt ehdotat siis yhteishuoltajuutta jonkun kanssa, joka parisuhteessa vastaavassa tilanteessa, mutta kuinka hyvä tuo tarjous olisi tuon parisuhteessa elävän naisen kannalta?
- Mielestäni hänelle järkevämpää on hankkiutua raskaaksi anonyymin terveen ja komean luovuttajan spermalla, joka ei ole mukana lapsen elämässä millään tavalla, vaan hän saa pitää lapsen koko ajan itsellään oman miehensä kanssa.
Nyt jos sinä haluat perustaa perheen, niin kyllä sinä joudut miettimään onko tuo nykyinen vaimosi se "the way to go"..
Olet nuori mies ja periaatteessa ehdit vielä löytää nuoremman kumppanin ja perustaa perhe hänen kanssaan.. Mielestäni tämä vaihtoehto olisi taasen sinulle parempi.
Joskus elämässä joutuu tekemään kipeitäkin valintoja ja tuohan olisi taas sellainen....- Anonyymi00011
"Joskus elämässä joutuu tekemään kipeitäkin valintoja ja tuohan olisi taas sellainen...."
Ja joskus se kipeä valinta on pysyä rakastamansa ihmisen rinnalla, ja luopua niistä lapsihaaveista.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisin potkija
Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.301189- 67829
Miten yksi ihminen
Voi kolahtaa näin kovaa? Saada ajatukset vallattua näin totaalisesti? Taidan oikeasti tarvita ammattiapua tämän kanssa,42753Työttömiä suomalaisia ei saa töihin
Ei hakemuksen hakemusta suomalaisilta ammattilaisilta, Piti sitten filippiiniläisiä palkata. https://www.is.fi/talouss277614- 91609
P*skimmat palstalaiset kautta aikojen äänestys
Nyt kaikki peliin, ilman parasta, ei ole p*skinta! Muistetaan mainita myös ne piileskelevät pirulaiset! 🤓139606- 52516
- 38510
Et siis halua
enää nähdä minua? Lupaan sitten pysyä pois. Ja jos vahingossa satutaan samaan paikkaan voit uskoa että en sitä tahallani47510Olet lihonut kuin pullataikina
Olet lihonut kuin pullataikina. Et ole yhtä kaunis kuin aikaisemmin. Oletko ryyppäämässä käynnyt joka ilta?34497