Kauhun hetket ostoskeskuksessa

Paloma.se01

Eilen oli yksi niistä päivistä, jollointotesin, että ikä on alkanut vaikuttamaan keskittymiskykyyni. Ei nyt ihan ensimmäistä kertaa, en ole mikään multitaskaaja lähtökohtaisinkaan, mutta eilinenoli kyllä yksi pahimpia.

Kävimme ostamassa uuden auton, siis käytetyn, ei niin uuden pikkuruisen näppärän rättikatto-sitikan, pieni ja söpö, näppärä ja ei niin kauhean vanha. Mies lähti ajamaan sitä kotiin, minä ajelin perässä vanhalla (jota emme vaihtaneet pois) ja poikkesimme sitten ostarissa päiväkahvilla. Parkkeerasimme autot ja menimme sisään, vessaan ensin ja odotellessani miestäni poikkesin apteekkiin ihan oven vieressä ostamaan jotain. Mies soittikin sitten kun olin vielä apteekissa ja vastasin kännykkääni, menin vessaan känny kädessä ja sitten ostarin bistroon kahville ja kun istuimme jo pöydässä kun aloin kaivaa kännykkääni esiin pussukasta niin sitä ei ollutkaan siinä. Hupsista!

No juoksin tietenkin takaisin vessaan, koska kotona jätän aina kännykkäni vessaan, No ei ollut siellä. Käväisin autolla, jonne olin vienyt apteekkikamat ja ei. ei siellä. Palasinapteekkiin ja kysyin samalta kassalta missä olin maksanut että olivatko he nähneet mun kännykkää. Ei, sanoi ystävällinen nuori nainen, mutta sinä puhuit siihen kun lähdit kassalta, menitkö vessaan sen jälkeen? Sanoi että useinjos asiakkaat unohtavat puhelimensa vessaan, niin ne jätetään eteisaulan kioskiin, että kysyppä sieltä. Minä juoksin sinne ja kysyin onko sinne tuotu puhelinta. Ja sieltähä'n se löytyi. Puhelin, jonka kotelossa ovat kolme pankkikorttiani, ajokortti, kansallinen id-kortti ja muutama salasana paperilapulla (ei kuitenkaan pankkitunnusta, Kaikki oli tallella. Mikä helpotus!

Pointtini tässä on että upeaa että ihmiset ovat vieläkin etupäässä rehellisiä.

17

279

    Vastaukset 17

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Huh-huh! Ymmärrän kyllä että sydän varmasti hakkasi!
      Minulla oli samantapainen tapaus muutama vuosi sitten.
      Olen varmaan kertonutkin, kun oli tulossa silmäklinikalta
      puolisokeana ja olin päättänyt bussiin noustessa, "että et
      sitten unohda sateenvarjoa bussiin". Vahdin sateenvarjoa
      kuin silmäterää ja unohdin käsilaukkuni bussin penkille.
      Siellä tietysti kaikki: puhelin, rahakukkaro missä
      ID-kortti, pankkikorti, bussikortti...
      Huomasin tämän, kun piti avata ulko-ovi "taggillä" , eikä
      avainnippua ollutkaan. Ei puhelinta...
      Juoksin sateessa takaisin bussipysäkille. Tiesin, että se kohta
      tulee kääntöpaikalta. Ja päätepysäkillä tarkistavat aina, jos
      jotakin on jäänyt matkustajilta, niin ottavat talteen. Sain
      laukkuni takaisin ja huokaisin helpotuksesta.
      /MdK

    • Anonyymi00002

      Kerran kadotin autoni kaupungin keskustaan jonne olin jättänyt edellisenä päivänä, oli siinä kiertelemistä monta tuntia ennen kuin löytyi.

    • Anonyymi00003

      Paha juttu, kun muistisairaus alkaa.

    • Anonyymi00004

      Nojaa

      Ehkä orastavaa dementias, tai sitten ei. Kyllä ihminen inohtelee asioita ja hukkailee tavaroita muutenkin.

      Itellä ongelmana aina ollut omissa ajatuksissa oleminen. Se ei siis ole varsinaisesti hajamielisyyttäkään. Mutta mä mietiskelen paljon, kaikenlaista. Ja keskityn sitten siihen miettimiseen,silloin jotenkin ei kiinnitä muihin juttuihin huomiota. Ne ei niinkuin rekisteröidy tietokantoihin ollenkaan.

      Mutta juu, tässä muutamia vuosia käyttänyt kävelykeppiä. En hirveesti varsinaisesti tarvi sitä, mutta on turvallisempi ja tukevampi olo sen kans. Toisekseen, tollanen alumiininen kepukka on hyvä ase lähitaisyelutilanteessa...

      Himassa en sisällä keppiä käytä. Ulos rn piist ilman. Sekä terassin, että ulkooven edessä kummassakin kepit, että muistan ottaa mukaan ulos mennessäni.

      Tähän mennessä olen hukannut jonnekin yhteensä kolme keppiä. Kaks jäänyt jonnekin kauppareissulla ja se kolmas on vaan hävinnyt. Olen ostellut lidlistä keppejä. Niitä myydään lai kerran vuodessa. Hiton hyviä saksassa valmistettuja alumiinikeppejä. Lisäks varsin halpoja. Pitää ostaa taas muutama lisää, kun net seuraavan kerran tulee myyntiin.

      Mulla ollut siis aina taipumus unohdella kaikenlaista. Ei ole dementias, kyse keskittymiskyvystä, olen kehno multitaskaaja.

      Älä huolestu suotta. Sä hokasit ite unohdukses ja osasit päätellä tapahtumaketjut. Jos olisit vaan ihmetellyt asiaa, sitten kyseessä vois jo olla vanhuudenhöperyys.

      =DW=

      • Anonyymi00005

      • Minulla on paljon juuri tuota, omassa kuplassa olemista, ajatukset pyörii omia ympyröitään. En ole varsinaisesti hajamielinen enkä unohda koko ajanjuttuja. Joskus tapahtuu että en kuule tai siis kuuntele mitä ympärilläni puhutaan vaan mietinihanmuota asioita.

        Pahin unohtamiseni oli Heathrown lentokentällä Englaniissa kun olimme tulossa lasten kanssa USA:sta ja jätin laukkuni turvallisuustarkastukseen. Siinä oli kaikki elämäni yhdessä paikassa: passit, liput, rahat... sieltä en olisi päässyt eteenpäin enkä taaksepäin ellei laukkua löytynyt. Ne oli tosi vihasia minulle siellä ja mun tarvi kuvailla aika tarkasti mitä laukussa oli että sain sen takaisin.

        En voi edes syyttää muistisairautta tai vanhuudenhöperyyttä siitä, koska en ollut vielä edes neljääkymmentä. Mutta jos ajattelee asiaa niin todennäköisesti stressi aiheuttaa minulle tällaista keskittymiskyvyn rämähtämistä.


      • Anonyymi00006
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minulla on paljon juuri tuota, omassa kuplassa olemista, ajatukset pyörii omia ympyröitään. En ole varsinaisesti hajamielinen enkä unohda koko ajanjuttuja. Joskus tapahtuu että en kuule tai siis kuuntele mitä ympärilläni puhutaan vaan mietinihanmuota asioita.

        Pahin unohtamiseni oli Heathrown lentokentällä Englaniissa kun olimme tulossa lasten kanssa USA:sta ja jätin laukkuni turvallisuustarkastukseen. Siinä oli kaikki elämäni yhdessä paikassa: passit, liput, rahat... sieltä en olisi päässyt eteenpäin enkä taaksepäin ellei laukkua löytynyt. Ne oli tosi vihasia minulle siellä ja mun tarvi kuvailla aika tarkasti mitä laukussa oli että sain sen takaisin.

        En voi edes syyttää muistisairautta tai vanhuudenhöperyyttä siitä, koska en ollut vielä edes neljääkymmentä. Mutta jos ajattelee asiaa niin todennäköisesti stressi aiheuttaa minulle tällaista keskittymiskyvyn rämähtämistä.

        Riittää, kun on näkösairas, puolisokea, niin on vaikea löytää
        esineitä, joita on johonkin laskenut. Klassikko tummat silmälasit,
        joita voi etsiä puoli päivää, ehkä löytyvät seuraavana päivänä
        tietokoneen mustalta näppäimistöltä. Tummia esineitä ei pitäisi
        laskea tummalle alustalle. - Sillä tavalla unohdin tumman käsilaukkuni
        bussin tummansiniselle istuimelle.
        Onneksi on aikaa etsiä. Siinähän se päivä kuluu ja jalat ovat liikkeessä!
        /MdK


    • Anonyymi00007

      Jätin 30 vuotta sitten marikassin bussin penkille sisällä parinkymmentuhtannen
      (markan) obligaatiot = obligaatio on asianomistajavelkakirja (osake ei ole)
      eli sen omistaa se jolla se on kädessä, siitä ei pidetä osakasluetteloa
      eli jos sinulla on obligaatio olet sen omistaja voit nostaa sen korot jne

      no huomasin sen tietty kun bussi oli jo sadan metrin päässä mahdoton saada kiinni
      katsoin aikatalulua
      näytti siltä että - mahdollisesti - että bussi käy Stadin linja-autoasemalla
      ja seisoo siellä vartin ja palaa samaa reittiä takaisin - jos se on sama bussi

      jäin pysäkille bussi jolla olin matkustanut tulee astui sisään
      näytellen rauhallista ja

      siellä se marikassi istui koskemattomana käytyään saitsarin Stadissa

      • Anonyymi00009

        Nokian osake salkku katosi, harmi kun salkussa oli kossu pullo.

        Salkku ja dementia sekoittaa pään ettei saa rauhaa sijoituksista yöllä ei päivällä, sijoitus krapula aina päällä.

        Niuvanniemi kutsuu.


      • Anonyymi00010
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Nokian osake salkku katosi, harmi kun salkussa oli kossu pullo.

        Salkku ja dementia sekoittaa pään ettei saa rauhaa sijoituksista yöllä ei päivällä, sijoitus krapula aina päällä.

        Niuvanniemi kutsuu.

        joo silloin ollut taskuun mahtuvaa nokiaa
        mobira cityman tuli juuri ja juuri 87 ja
        läpimurto 92 kun tuli gsm kauppoihin

        ei kiinnostanut Nok tippaakaan silloin
        hesari oli pelotellut että osakkeilla ei tule miljonääriksi

        mutta sitten tajusin että kyllä tulee

        1990-luvulla sijoitin vain fixincomeihin ja alikorkolainoihin warrantien osiin

        siihen aikaan warranttilainat eli optiolainat olivat osaajilla yleinen sijoitusmuoto, jossa osistin sijoittaja osti yritysten alikorkosijoitusta, josta oli erotettu osakeoptio eli warrantti
        pelimiesten pussiin he myivät alikorko-osan
        joilla tein pienen omaisuuden spontel, skop, ... erilaisia iso nippu minulla jäljellä
        tomaattilaatikossa varastossa


    • Anonyymi00008

      Hyvä, kiitos. Ps. Oletko nähnyt Kauhun kilometrit elokuvaa? Hyvä kuva.

    • Anonyymi00011

      Otsikon lukiessani ajattelin jotain henkeä uhkaavan tilanteen olleen kyseessä.

      • Anonyymi00012

        amerikkalainen elämäntapa, sitähän tämä on tietty Ploman pikkuporvarillinen kauhu
        se on erilainen kuin kauhuleffoissa

        Ploma on osaava moderni, jolla on kortit ja kännykät samassa hyssykässä aina mukana
        ja niistä on pidettävä huolta jotta organisaatio pysyy kasassa

        Amerikkalainen elämäntapa myös asutaan haja-asutusalueella ja tarvitaan iso joukko
        korttia kännyä ja useita autoja joilla mennään ja huristetaan kauppaan ja juhliin ja luontoon

        Kaavoitus on levinnyt ympäri mäkiä mihinkän ei päästä ilman autoa mutta
        kivaa on ja reissaillaan

        Ja sellaisessa menossa on aina hetkiä jolloin puuhassa on virheitä ja kauhu saatta nousta
        ja vaivaa tulla


      • Olihan tää otsikko kuin jostain tämänpäivän iltapäivälehdestä.
        Mutta miten kauemmin elän, sitä pienemmäksi kutistuvat "kauhun hetket" oman elämän pienissä ympyröissä.


      • Anonyymi00013
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olihan tää otsikko kuin jostain tämänpäivän iltapäivälehdestä.
        Mutta miten kauemmin elän, sitä pienemmäksi kutistuvat "kauhun hetket" oman elämän pienissä ympyröissä.

        Eipä se katso ”ympyröiden”
        kokoa, kun voi joutua kokemaan suuria ”kauhun hetkiä”.


      • Anonyymi00014

        Kyllä siinä nykyaikana melkein henki on kyseessä, jos känny ja pankkikortit - eli miltei koko omaisuus ja identiteetti - hukkuvat.


    • Anonyymi00015

      Kauhunsekaisia hetkiä on tullut joskus koettua. Niistä oppii ehkä sen verran, että kodin ulkopuolella liikkuessa ei kannata huuhailla mielessään siellä täällä. Sen puuhan, mielen lentelyt ja liitelyt sfääreihin, voi jättää kodin seinien sisäpuolelle, elämä on turvallisempaa sillä tavalla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Metsamanin muru kissa kuollut

      Nyt siellä surraan muru kissaa päivä tolkulla,vaikka muuten ei oo välittänyt mitenkään siitä,kun joka videolla vaan mars
      Tuusniemi
      136
      2016
    2. Kysymys

      Pystyisitkö tutustuu kaverina tai alkaa parisuhteeseen skitsofreenikon kanssa? T.Skitosoaffektiivinen (parantunut) Ois
      Sinkut
      234
      926
    3. Joko seuraava hallitus uskaltaa puuttua 7,5 viikon vuosilomiin

      Onhan se törkeää eriarvoisuutta ja verovarojen törkeää tuhlausta.
      Maailman menoa
      149
      900
    4. Lähdetkö kanssani

      syömään joskus😘
      Ikävä
      78
      863
    5. 64
      861
    6. Töysä otsikoissa

      Töysässä takavarikoitu kaksi luvallista käsiasetta ammuskelun jälkeen!Näin media uutisoi!
      Alavus
      37
      837
    7. Mitä haluaisit kysyä

      kaivatultasi juuri nyt?
      Ikävä
      105
      798
    8. Kyllä mä tiedän et me kuulutaan yhteen ja se on tähtiin kirjoitettu!!

      En vain halua satuttaa sua. Olen aivan perseestä epävakaan ja ADHD oireiluin vuoksi. Ja kun olisi aika "vapauttaa" ne su
      Ikävä
      47
      757
    9. Tapailtaisko nainen

      Meidän kotien puolessavälissä suunnilleen, vähä niinku salaa. Siinä on yks kiva paikka joka sopis hyvin. Mieheltä
      Ikävä
      66
      676
    10. Olisitko valmis lähitulevaisuudessa

      Kohtaamaan minut mies?
      Ikävä
      71
      571
    Aihe