Hesarin jutusta tuli mieleen me yksinäiset, jos sikseen tulee ei ole vaikeuksia olla viikkoa olla puhumatta viikkoon kenenkään kanssa.
Meidän yksinäisten on hyvä päästä ihmisten ilmoille että saa puhua itsensä kylläiseksi niin taas jaksaa olla tuppisuuna.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000012047596.html
Pertikki
Meidän yksinäisten on hyvä päästä ihmisten ilmoille että saa puhua itsensä kylläiseksi niin taas jaksaa olla tuppisuuna.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000012047596.html
Pertikki
Vastaukset 8
Vanhimmat
En pärjäisi millään ilman ihmisiä. Jos pari päivää häärään omia asioitani, joita tietenkin niitäkin on pakko hoitaa ja niihin keskittyä että elämä sujuu, niin alan kaivata ihmisten pariin. Onneksi jo ennen eläkeikää valitsin erilaisia ryhmiä joihin liityin ja joista nyt saan valita mikä sakki milloinkin on kokoontumassa.
Minulle olisi viikko suorastaan mahdoton olla puhumatta kenellekään mutta parin päivän tauko on silloin tällöin tervetullut. Tärkeäitä ne omat ajatuksetkin ovat, muuten ei saa ideoita pää pitää välillä rauhoittaa kaikesta hälinästä.
Hyvä aloitus.
Minä en liity enää mihinkään ryhmään ja kuppikuntaan, sain hyvän opetuksen vajaassa parissa vuodessa eläkeläisjärjestöstä johon liityin. Kun en itse ole sellainen joka suunapäänä menee kaikkien juttusille kälättämään niin yksin sain istua tapaamisissa paria kertaa lukuunottamatta, Porukka oli niin sisäänlämpiävää että ei edes tervehdykseen vastattu kun paikalle menin. Katsoin paremmaksi jättää moisen "seurakunnan".
Välillä menee kevyesti se viikkokin etten juttele kenenkään kanssa yhtään sanaa, mutta ei se minun arkeani hetkauta eikä kyllä pyhääkään.
Matkoilla sitten ihme ja kumma täysin tuntemattomat tulee juttusille , usein jo lähtöpaikassa heti kun matkatoimiston bussiin on päässyt istumaan.
Puhua voi ja pitääkin ihan yksikseenkin, se on hyväksi.
Kyllähän siinä menee jonkin aikaa toipua, jos joutuu pakosta ns. seurustelemaan joidenkin kanssa. Yksin kun seurustelee, niin ei ahdista lainkaan.
Vaihtelu virkistää kuitenkin.
Luin jutun, mutta en muista enää mihin se perustuu.
itselläni on tuttu, jolle liika sosiaalisuus on rasite,
Hän haluaa olla aika paljon yksin hiljaisuudessa.
Yksinolo ei haittaa, kun se on vapaaehtoista.
Pakkoyksinolo on ahdistavaa, kun haluaisi jutella.
Minulle laatuaika on seura. Joskus tarvitsen olla yksinkin ajatuksineni
tai luen tms. Se on kai aika tavallista.
Saatan olla yksin viikon sisällä käymättä missään, puhelin on käytössä päivittäin.