Orimattilassa, heinäkuussa 1993
Mietin usein sitä yhtä kesäiltaa ja meitä .Seisoin S-marketin parkkipaikalla ja katsoin, kun istuit kaverisi auton kyytiin. Ilta oli jo viilenemässä, ja marketin neonvalot loistivat hämärtyvässä illassa.Halusin juosta luoksesi, pyytää sinua jäämään ja sanoa sen, mitä en koskaan uskaltanut: olet kauneinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Pelko kuitenkin lamaannutti minut, ja annoin auton takavalojen vain kadota risteykseen.Se hetki ja ne sanomatta jääneet sanat ovat seuranneet minua kaikki nämä vuodet. Halusin sinun vihdoin tietävän sen, mitä en silloin uskaltanut sanoa.
Mies varjoista
Mietin usein sitä yhtä kesäiltaa ja meitä .Seisoin S-marketin parkkipaikalla ja katsoin, kun istuit kaverisi auton kyytiin. Ilta oli jo viilenemässä, ja marketin neonvalot loistivat hämärtyvässä illassa.Halusin juosta luoksesi, pyytää sinua jäämään ja sanoa sen, mitä en koskaan uskaltanut: olet kauneinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Pelko kuitenkin lamaannutti minut, ja annoin auton takavalojen vain kadota risteykseen.Se hetki ja ne sanomatta jääneet sanat ovat seuranneet minua kaikki nämä vuodet. Halusin sinun vihdoin tietävän sen, mitä en silloin uskaltanut sanoa.
Mies varjoista
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiva kun tulit varjoista ja kaapista ulos.
Kesä 1993 tuoksui kuumalta asfaltilta. Istuit Orimattilan S-marketin parkkipaikan reunalla, ja aurinko laski hitaasti Erkontien talojen taakse.
Katseesi osui minuun vain sekunniksi. Sinulla oli silmät, jotka kertoivat tarinoita, joita en ollut koskaan kuullut. Ne olivat syvät kuin lämmin heinäkuun yö, täynnä naurua ja jotain luvattoman kaunista ostoskassien ja autojen hulinassa.Askeleeni hyytyivät ostoskärryjen katokselle. Pelko kietoutui rintaani, enkä uskaltanut tulla luoksesi. Käännyin pois ja annoin sinun mennä.Siitä on yli kolmekymmentä vuotta. Tuota parkkipaikkaa ei enää ole — autot ovat poissa, ja sen tilalla on nyt rauhallinen kävelytie uuden Prisman edustalla. Mutta aina kun kävelen siitä, näen yhä sen saman nuoren tytön. Maailma muuttuu ja asfaltti peittyy uuden alle, mutta ne silmät eivät haalistu koskaan. Olet minulle ikuinen Orimattilan kesä, jota en koskaan saanut elää.
Elokuun ilta Erkontiellä haalistuu,muistoissa vuosi yhdeksänkymmentäkolme toistuu.Sä loistit onnea, naurusi helisi niin,kun katsoin sua, lukitsin sen hetken kuviin.Mutta kätesi liittyi toisen miehen käteen,minulle jätit vain kylmän varjon säteen.Aika kulkee, mutta ikävä ei anna rauhaa,sä olet se nainen, joka sydämessäni aina laulaa.
Mies varjoista
Koita jo päivittää ittes tähän päivään.
Erkontie hehkui heinäkuun asvaltin lämpöä, ilma oli sakeana perhosia ja sinun lempeäsi. Kävelit minua kohti, katseessasi loisti se kaikkein puhtain, ihastus, jota silloin vielä niin syvästi säikähdin.
S-marketin parkkipaikalla maailmamme hetkeksi seisahtui, autojen hurinaan minun nuori sydämeni pakahtui .Sinä tarjosit rakkautta, joka oli valmista ja paljasta, mutta häpeäni sai minut kääntymään pois sinun lahjastasi.
Katsoin ostoskasseihin, tuijotin pölyistä maata, en uskaltanut sinun polttavaa onneasi vastaan ottaa. Vuosi 93 ja minä niin kovin nuori, pelon ja ujouden alle peittyi yhteinen tunteiden vuori.
Nyt vuodet ovat pyyhkineet sen vanhan häpeän pois, ja jäljellä on vain kaipaus, joka hiljaa rinnassa sois .Minäkin ihastuin sinuun, sulauduin tuohon kuumaan ilmaan, vaikka silloin juoksin karkuun sinun silmiesi siltaa.
Tänään lähetän sinulle ajatuksen, niin painavan ja hellän: toivon sydämeni pohjasta, että olet saanut elää onnellisen elämän .Sen sellaisen, joka minulta jäi matkan varrelle saavuttamatta –ole onnellinen puolestani, sen kauniin kesäpäivän kantamana.
Ja luppu lähti pellit levällään uuden urhon matkaan.
No lähti kun totes sen olevan mies.