Mulla on ongelma. Se ei varmaankaan ole globaalisti ajateltuna kovin tärkeä, mutta painaa mua ajoittain aika paljon.... Olen ymmärtänyt että ongelma on lesboilla aika yleinen, ja olisi ihanaa kuulla jotain neuvoja tai kommentteja (fiksuja sellaisia, kiitos).
Ongelmani on tyttöystäväni haluttomuus. Meillä on seksiä noin 1-2 kertaa kuukaudessa, eikä se riitä minulle. Se ei olisi ongelma, jos asiat johtuisivat esim. kiireestä tai muusta, mutta hän ei tunnu haluavan seksiä kanssani pitkien aikojen jälkeenkään. Vaikka menisi useampi viikko, niin saattaa olla ettei hän kiihotu laisinkaan. Meillä on mahtava suhde muuten, joten toiset naiset tai muut eivät tule kysymykseen. Kyseessä on lähinnä jokin trauma ja kielteinen asenne seksiin, joka hänelle on kehittynyt iän myötä lapsuudesta asti. Siis, että hän kokee seksin jotenkin 'likaisena' eikä ymmärrä seksin ja rakkauden välistä yhteyttä. Hän on minua 5 vuotta nuorempi ja itselläni suhde omaan seksuaalisuuteeni ja kroppaani on kunnossa. Haluaisin kuulla ehkä kokemuksia ennemminkin niiltä, jotka ovat suhteessa haluttomia ja miten kokevat asiat aktiivisemman osapuolen kanssa. Miten olette selvinneet asioista ja voiko haluttomuus muuttua parempaan? Olen enemmän kuin kiitollinen vastauksista. Toki muutkin saavat kertoa kokemuksiaan. En kuitenkaan aio erota sen vuoksi, joten sitä ei kannata ehdottaa ratkaisuksi :)
Ongelmani on tyttöystäväni haluttomuus. Meillä on seksiä noin 1-2 kertaa kuukaudessa, eikä se riitä minulle. Se ei olisi ongelma, jos asiat johtuisivat esim. kiireestä tai muusta, mutta hän ei tunnu haluavan seksiä kanssani pitkien aikojen jälkeenkään. Vaikka menisi useampi viikko, niin saattaa olla ettei hän kiihotu laisinkaan. Meillä on mahtava suhde muuten, joten toiset naiset tai muut eivät tule kysymykseen. Kyseessä on lähinnä jokin trauma ja kielteinen asenne seksiin, joka hänelle on kehittynyt iän myötä lapsuudesta asti. Siis, että hän kokee seksin jotenkin 'likaisena' eikä ymmärrä seksin ja rakkauden välistä yhteyttä. Hän on minua 5 vuotta nuorempi ja itselläni suhde omaan seksuaalisuuteeni ja kroppaani on kunnossa. Haluaisin kuulla ehkä kokemuksia ennemminkin niiltä, jotka ovat suhteessa haluttomia ja miten kokevat asiat aktiivisemman osapuolen kanssa. Miten olette selvinneet asioista ja voiko haluttomuus muuttua parempaan? Olen enemmän kuin kiitollinen vastauksista. Toki muutkin saavat kertoa kokemuksiaan. En kuitenkaan aio erota sen vuoksi, joten sitä ei kannata ehdottaa ratkaisuksi :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuulostaisi siltä, että ammattiauttajasta voisi olla apua - toki vain silloin jos tyttöystäväsi näin haluaa. Kuulostaa, ettei kyse ole hetkittäisestä kuivahtamisesta vaan yleensä suhtautumisesta seksiin, vai kuinka?
En tiedä, onko haluttomuus sen yleisempää juuri lesboilla, mutta naisilla yleisempää kuin miehillä. Monesti tämä johtuu siitä, etei naisen rooli vapaana seksuaalisena olentona ole kaikille ollut niin itsestään selvyys. Seksistä ei "saa nauttia" tai se on tosiaan muka likaista.
Nykyisessä suhteessani seksistä ei ole pulaa, vaan halumme menevät aikalailla yksiin. Aikaisemmissa suhteissa sitä on ollut puolin ja toisin. Lähes poikkeuksetta syy on aina ollut jossain muualla parisuhteessa. Mitään yleismaailmallista seksi-inhoa en ole koskaan kokenut.
Haluttomuudesta voi tulla ongelma suhteelle, mutta voihan tilannetta yrittää korvata. Mielestäni tasapainoinen parisuhde vaatii myös intiimet hetkensä ja sen puolesta kannattaa hieman vaikka käydä juttusilla.
Joskus tilanteessa saattaa olla kyse vallasta.
Siis tarkoitan, että jompi kumpi osapuoli ei pidä siitä "roolistaan" millaiseksi seksi on heidän välillään pikku hiljaa muodostunut.
Toinen ei ehkä huomaa, että rakastelu noudattaa samaa kaavaa ja toinen ei pidä siinä prosessissa jostain asetelmasta/tilanteesta/roolista.
Koita tehdä jotain omalle nykyiselle "roolillesi" sillä se teidän suhteessa sinulle on ainakin jossain määrin väkisinkin muodostunut.
Tyttöystävälläsi on melkein samanlainen ongelma kuin minulla..
Kuitenkin muista että ihmiset ovat yksillölisiä eivätkä välttämättä saamasi vastaukset ole ollenkaan samanlaisia kuin tyttöystäväsi..
Kaikkein parasta mitä voit tehdä on kysyä häneltä itseltään ja anna hänen itse tehdä aloitteita silloin tällöin...
Mie seurustelen ensimmäistä kertaa naisen kanssa ja mulla oli aikoinaan sama ongelma etten halunnut koskaan seksiä tai halusin mutta koska siitä yleensä jäi vain paha maku suuhun en viittinyt alkaa millesinkään..
Kun vieläkin kummittelee ne menneisyyden haamut..Ja kun tottui siihen aíkoinaan että kieltäytyi vaikka halutti koska iloa siitä ei ollut..Kun tulin kaapista ulos ja seksikin alkoi tuntumaan mukavalta ja halutkin vaan nousi ja nousi.. Mutta silti tulee välistä sellainen olo että ei ja ei juuri tuon totutun tavan vuoksi..
Joten naisesi haluttomuus saattaa olla perujaan menneisyydestä ja valitettavasti sille ei voi kukaan muu paitsi hän mitään..
Juttele hänelle ja pyydä häntä kertomaan ja ole tukena älä painosta..
Todella hienoa kuitenkin ettet ole jättämässä häntä asian vuoksi.. Kertoo aidosta rakkaudesta..
Toivottavasti saatte seksielämänne kuntoon niin että jokainen (vähäinenkin) kerta on molemmille mieleinen..
Kiitos hyvistä ajatuksista ja vastauksista. Olemme tosiaan puhuneet asiasta mutta se ei tunnu oikein aukeavan. Yritin hakea apua ulkopuoleltakin mutta tyttöystäväni sulkeutui täysin eikä siitä ollut apua. Täytyisi siis salaa leikkiä vähän kotipsykologia, että solmut alkaisivat aukeamaan :) Joskus se vain on vaikeata, koska väkisinkin alkaa miettimään että olenko niin epämiellyttävä, ettei minuun tee mieli koskea. Seksi on kuitenkin lähes joka kerta todella hyvää molemmille osapuolille. Sitä vain tuntuu olevan niin ovin harvoin...
Itellä vaikuttaa seksi harrastamiseen se, etten luota itseeni eli mulla on huono omatunto.. Seksin jälkeen tuntuu etten osaa tehdä oikein ja se masentaa ja sen jälkeen pidetäänkin pari "vapaapäivää"... Pidän itseäni huonona ja pelkään koko ajan sitä etten voisi tyydyttää naistani kunnolla.. Hän kyllä sanoo mikä mättää ja yritän korjata mutta kun en vain osaa.. Mutta kaikki aikanaan.
Uskon että suurin syy on omatunto..
TOivottavasti kaikki selviää ja usko kun sanon ettei syy ole missään nimessä sinussa.. Onnea ja helliä hetkiä makuuhuoneessa
samanlaiset toiveet, intohimot, tarpeet..
Ja siinäpä se ongelma tuleekin, kun molempia pitäis jotenkin miellyttää se yhteinen seksielämä..
Mä uskon että harvoin on just kaksi yhtä arktiivista tai passiivista kimpassa - niin että se tulos ois molempia 100pros tyydyttävä..
Kait parisuhteessa se kompromissin teko onkin se juttu - eli enemmän haluava haluaa vähemmän ja vähemmän haluava enemmän..
Keskustelua, ymmärrystä ja sopeutumista se onnellinen yhteiselo varmasti vaatii - ja jos tilanne todella epätyydyttävä - niin sitten on jo aika poistua takavasemmalle..
on parempi kuin ei koskaan, sekä hänen itsensä että suhteenne kannalta.
Se vain on niin että joskus vähempikin riittää. Voi mennä viikkoja, ettei seksille liikene yhtäkään ajatusta. Sitten taas jokin ruuvi liikahtaa, ihastuu tai jotain, ja kaikki kääntyy päälaelleen. Minusta tämä on ihan normaali olotila joka naiselle, oli traumaattinen tai tasapainossa, hetero tai lesbo. En ole vielä kuullut pitkäaikaisesta suhteesta, jossa näitä asioita ei jouduttaisi sovittelemaan yhteen.
Usein suurin ongelma on asian liiallinen miettiminen. Samalla lasketaan, että "montako kertaa". Ei ihme että kaikki muuttuu suorittamiseksi. Voihan sitä toki laskeskella peräkkäisten orgasmien määrää omaksi tai toisen iloksi (siinä kahdenkymmenen paikkeilla saattaa iskeä uupumus), mutta se ei ole sama asia kuin seksi kokonaisuutena. Mitä siihen sitten lukeutuu ja mitä ei.
Kukaan ei pysty vapauttamaan ihmistä likaisuuden tunteesta, ellei hän itse siihen pyri. Noh, lesbosuhteessa nainen on kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että toinen ymmärtää edes alkeelliset fysiologiset perustotuudet ennen seksiin ryhtymistä. Mutta bisset ja muut, kokeilkaapa joskus selittää asia miehelle (been there, done that silloin aikoinaan).
Kävinpä sitten lukemassa viestini vähän paremmalla ajalla. Ensimmäisistä lauseista saa sen kuvan, että parivuoteeseen saa lisäväriä ihastumalla muihin! Tätähän en siis todn tarkoittanut ;) Kuukausien hiljaiselo sinkkurintamalla saa taatusti uudesta ihastuksesta piristystä, mutta suhteessa siitä ei seuraa kuin (hammasten) kiristystä...
Edellisessä suhteessani halusin yleensä parin viikon välein, toisinaan meni kuukausiakin ennenkuin purin paineeni silloisen kumppanini kanssa.
Tänä päivänä seksuaalisuuteni on herännyt uuteen loistoon ja pieninkin tuhma ajatus, silmänisku tai säären vilauttaminen saa himoni herämään ja vartaloni kuohahtamaan.. Lieneekö syynä se, että viimein on löytynyt oikea kumppani?
..toivottavasti.
Koskaan ennen en ole nauttinut kuten nautin nyt. Olen huomannut itsessäni vapautumiseni ja todellisen himon heräämisen myötä jopa tuhmia puolia, mutta jätetäänpä ne nyt mainitsematta. ;)
että edellisessä kumppanissasi oli jotain vikaa?
Vai onko oma seksuaalisuutesi vain muuttunut? Mua vain itkettää koska tyttöystäväni ei ymmärrä miten pahalta tuntuu ettei hän kiihotu koskaan lähelläni.
kiihotu niin miks kiusaat itseäsi moisessa suhteessa?
Ei suhteessa ole kyse pelkästään seksistä.. jos olisi niin siihen ei kannattaisi jäädä roikkumaan..
Maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti halua tai pidä seksistä.. eivät kaikki voi..
Jos tyttöystävät ymmärtävät sen asian niin silloin voi puhua jo todellisesta rakkaudesta.. "KAiken se kestää, kaiken se ymmärtää"
logiikalla toisela on epätyydyttävä parisuhde kun taas toinen saa olla oma itsensä.
Eikös rakkauteen kuulu se että yhdessä asiat sumpiltaan sellaisiksi että kummallakin on hyvä olla.
Ei rakkaus tarvitse uhrauksia, uhrilahoja esim, en sitten harrasta seksiä.
Rakkaus on enemmän kuin seksi, mutta se myös kuuluu siihen. JA jos sitä vähätellään se murtaa paljon muitakin asioita suhteesta.
Kannattaa asiat selvittää, puhua ja hakea apua, rakkaus vaatii joskus työtä, mutta uhrauksia ei.
sen vuoksi haluankin vastauksia, jotta kykenisin paremmin asettumaan tyttöystäväni asemaan. ei ole oikein, että hän joutuu pakottamaan itsensä seksiin väkisin, eikä ole oikein, että itse joudun elämään sitä ilman. kompromisseja täytyy löytää parisuhteessa joka alueella. on vain helpompi ymmärtää toista, erilaista, jos saa kuulla muidenkin mielipiteitä. minä rakastan tyttöystävääni oikeasti mutten tidellakaan aio kiduttaa itseäni. enkä kiduta. aion tehdä kaikkeni että asiaan löytyisi ratkaisu.
Ei ollut tarkoitus saada sitä kuullostamaan siltä että toisen on vain pakko olla ilman.. Sanoin vaan ettei kaikki pidä siitä tai eivät vaan halua sitä..
Tottakai suhde tarvitsee hellyyttä ja intohimoa.
parisuhde on pitkälti juuri kompromissien tekemistä ja suhteen hoitamista.. (ei saa käsittää väärin.. en tarkoita nyt että se on vain ja ainoastaan sitä.)
Kompromissit eivät ole saman asia kuin uhraus ja olen samaa mieltä ettei onnistuneen parisuhteen vuoksi tarvitse tehä uhrauksia mutta tiettyjä asioita on vaan muutettava niin että se toinenkin osapuoli tulee otetuksi huomioon..
itse olen ajatellut ratkaista tämän asian niin, että lakkaan ajattelemasta asiaa hetkeksi. menkööt asiat omalla painollaan eteen päin. kaikkein vähiten haluan tyttöni kokevan painostusta. vastaukset ovat olleet rakentavia ja samoja ajatuksia kuin minulla itselläni. on silti parempi mieli, kun kuulee muidenkin suusta ne asiat. kuitenkaan ei saa työntää omia tarpeita syrjään. katsotaan mihin maailma meidät vie :)
Toivottavasti saatte naisenne kanssa kaiken kuntoon... Onnee hirveesti...
tosi PALJON..
Varsinkin näinä aikoina- kun ihmiset vaihtaa kumppaniaan useammin kuin stringejään..
Mä oon myös omissa suhteissani usein joutunut katsoon peiliin ja miettimään että ONKO mussa vika - jos mua ei kiinnosta / kumppania ei kiinnosta - mutta ajan kanssa, kun ei oo asiaa ajatellut - elämä onkin sitten taas pyörähtynyt paremmalle mallille..
Oikein aurinkoista kesää Sulle ja sun kumppanillesi
Et ole yksin ongelmasi kanssa, itsekin painiskelen saman asia kimpussa jo pitempää aikaa,eikä asiaan ole parannusta näkyvissä.
Tilannetta pahentaa tieto siitä, että rakkaani haluaa toista, mutta ei minua.Rakastelu välit venyvät viikkoihin ja se on minulle yhtä tuskaa.
Juuri kun oppii olemaan ilman,niin sitten toinen haluaakin,ja siinä on iso kynnys antautua silloin toiselle, kun tietää seuraavan kerran odottamisen olevan tuskallista.
Silti ero ei ole ratkaisu, eikä sitä kannata minullekaan tarjota.
Toivon ketjun aloittajalle pitkää pinnaa ja muuten helliä tunteita:)