Olemme ikääntyvä ihmisryhmä 80+ -100+ v
pelottaako kuolema ?
Tunteeko moni voimiensa uupuvan ,
mietitkö loppu on lähellä ?
pelottaako kuolema ?
Tunteeko moni voimiensa uupuvan ,
mietitkö loppu on lähellä ?
KUOLEMA !
Anonyymi-ap
343764
39Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 343
Vanhimmat
Pelottaa ,
että kuolee ikävään,
tv:stäkää ei tule mileistä katsottavaa,
onpa ikävä kesä !
Huumoria väliin, se helpottaa meidän vanhojen ihmisten ankeaa elämää kivasti,
tostuus tietenki on toinen,
vanhuus on kuolemaan johtava sairaus,,, " diaknoosi "
se on varma !
Kuikahan moni ihminen on oikeesti kuollu ikävään ?
Kyllä ikävällä on merkitys terveyteen jos nyt puhutaan oikeasta ikävästä
eikä "ikävästä".
Kaipuu on kaiketi realistinen sanonta ikävälle!
Kaipuu jäi vain kaunis Kaipuu
Laulaa Kari Tapio
elämä on menetyksiä täynnä,
kaikki maallinen lopulta häviää pois,
niin rakkaat ihmiset kuin omaisuuskin häviää ,
lopulta vanha ihminen on yksin ,
nuori voi kokea maailman arvottomuutta paljonkin
Aivan todistetusti ja tutkitusti ihminen voi kuolla sydänsuruun. Sellaisen voi myös ikävä aiheuttaa.
Minä ainaki kuolen ikävään ku ei oo enään ketään kaveria,
enkä olien jaksa tai osaakkaan hankkia uuusia kavereita kun kohta onn 100 v tarvii vain kymmen vuotta vielä harrastaa hengitystä että elossa pysyy !
Miksihän minusta on alkanu tuntua että mulla pitäisi olla oma karveri kokoakan läsnä siis semmonen saman ikänen ja samanlainen kuin oma puoliso oli,
ei noi nuoret lapset korvaa omaa kaveria,
Enkö minä kelpaa hienoon ikäryhmääsi enää 101 vuotiaana?
Voi anteeksi,
tietenki olet tervetullut
vaikka olisit 150 vuotias,
sydämellisesti tervetuloa, kaikki jutut kiinostaa,
mitä ijäkkäämpi on sen kiiostavampaa koska itsekki tavoittelee piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkäääääääääää ikää vaikka 150 v
olettaisin se on kyllä minulle mahdottomuus,
mutta tavoittelemisen arvoinen ,
mukavaa kesän jatkoa,
kirjoitellaan,,,
tietenki kelpaa
kuika hinoa sinä pidät meitä demenntisiä palstalaisia,,
taidetaan olla ennemänki vähemmän hienoja vanhuskis,
En paljoakaan pelkää kuolemaa, mutta pelkään itse kuolemista.
Olen käynyt monta kertaa lähellä kuolemaa, selviytynyt täpärästi. Mutta en muista koskaan tunteneeni pelkoa sitä itse kuoleman sisäistä tapahtumaa kohtaan. Olen myös nähnyt kuolemia, eivätkä ne itse tapahtumana ole olleet pelottavia.
- Silmäluomet ja kurkku värähtelee hiukan ja sitten ihmisruumis vain pysähtyy, kylmenee hetkessä ja alkaa kangistua.
Se, elämän päättyminen taas, että nytkö se tapahtuu, niin sen vastustuksen olen tuntenut. Että: "ei, en halua kuolla! Haluan vielä elää!" Ja ponnistuksen elämän puolesta.
Se kuolemassa voi hiukan pelottaakin, että mitähän nyt sitten tapahtuu? Elinkö oikein? Teinkö oikein? Vai joudunko synteineni tuomiolle? Mitään todellista, ennakoivaa "pelastusvarmuutta" kun ei voi olla. Sen havaitsee sitten viimeistään n. minuutin päästä kuolemastaan, että miten kävi.
Olen vasta päälle 70 mutta odotan ja tavallaan toivon jo kuolemaa. En kuitenkaan omatoimisesti kiirehdi sitä. Mutta olen jo aika kyllästynyt elämään.
Jos elämällä olisi vielä tarkoifusta.... Näin yritän toimia, eli olla eri tavoin yleiseksi hyödyksi ja iloksi, niin itselleni kuin muillekin ihmisille, lähimmäisille, sen minkä osaan ja jaksan. Myös luonnolle ja eläimille.
En enää juurikaan yritä vaikuttaa yhteiskunnassa, muuttaa sitä. Jotain pientä rauhantyötä netissä, ehkä, vaikka siinä onkin aina banni-uhka.
Sitä ei voi itse tietää kelpaako luojan kartanoon,
luotan siihen kelpaan tai en kelpaa, vain luoja tietää ,
Samoja uupumisen tunteita on varmasti meillä muillaki huonokuntoisilla,
kuten allekirjoittaneella,
sinnitelään, päivä kerrallaan,
ja kirjotelaan,
tämä antaa kuitenki vielä jotain itselle,
vaikka on huonokuntoinen vanhaus ja aivan yksin " maailmassa " jo,
t. meneisyyden " viloSohvi "
Miksi toivot kuolemaa ?
Jos asiakiinnostaa, lue aloituksia!
Voit tehdä tilastosi lukemalla, eimolebtarvis laittaa kysymyksiä.
Sinulta ei kenenkään tarvitse kysyä lupaa mistä saa tehdä aloituksia ja mitä
saa kirjoittaa ja kysyä.
Erittäin hyvä aloitus. Asia askarruttaa monia, mutta harva uskaltaa ottaa
sen puheeksi.
Jooo, tänään kävin syd: lääkärissä,
olin huonossa kunnossa,
oli kuulemma kammiovärinää
sanoi että tuo pitää saada rauhottumaan,
antoi neuvoja lääkityksen suhteen,
en saanu varmuutta jatkuuko elämä,
seuraava lläk: tarkastus tulee noin puolentoista vuoden kuluttua
JOS OLEN ELOSSA vielä, sanoi,
onneksi nyt voin paremmin,
otin lääkkeet niin kuin neuvoi,
usein on tullu jo kuolema mieleen, tunne siitä että voin vain pötkähtää joku kerta ja siinä se sitten oli,
--- nyt kun otin lääkkeet niinkuin neuvoi on olo parmpi ja tuntuu kuin elämä taas jatkuis, voihan olla että jakuu useammaki vuoden kun lääkeet tasapainotettaan,
No hyvä kun otit neuvosta vaarin niin olo tuli paremmaksi !
Minä ihmettelen joka aamu, että vielä silmäni avasin.
Mitään varmuutta ei ole näemmekö huomista.
Jos on läheisten menettäminen niin on omankin elämän päättyminen
vavahduttava asia.
Jos asiaa perinpohjin alkaa ajatella .... tuleekin tunne,
että parempi kun ei ajattele.
mä en sitä ajatusta voi välttää,
se aina silloin tällöin tulee vaan mieleen,
yksiseen kyselee ajatuksissaan taivaan isätä kauanko tätä pitää kestää,
tietenki niin kauan kuin luoja suo,
-- kukaan ei tiedä päiviemme määrää
niinkuin lääk. tänään minullekki sanoi,
Kuoleman läheisyys on nykyään aina läsnä,
ikä painaa,
se on luonnonlaki,
-- onneksi on nämä juttutuokiot vielä mahdollisia meille vanhuksillekki !
Niin - mutta valitettavasti kaikille ei ole mahdollista....
ai jaaaa, miksi ei ole mahdollista,,,, ?
Vain pienellä osalla meidän ikäisistä on netti ja terveys sellainen, että
netissä pystyisi osallistumaan netin juttutuokioihin.
Siksi kannattaisi aina pysyä "ajan hermolla" eli opetella ajoissa näitä tällaisia eri asioita.
Itselleni on tärkeää osata tilata eri tuotteita kotiintuonnilla kuten (K-) ruokakauppa, muut kaupat (esim. Tokmanni) ja apteekki.
Tilasinkin juuri verkkopteekista muutamat lääkkeet Postin kotiinkuljetuksella. Tuodaan ehkä ylihuomenna. Nää asiat on opeteltava silloin kun vielä on kykyä jotain oppia.
Keski-ikäisenä haaveilin, että sitten vanhana elän lapsuusajan ystävieni kanssa samassa vanhainkodissa muistelemassa, ne läheisimmät 1945 ja 1948 syntyneet ovat jo kuolleet!
Vaimoni menehdyttyä on kadonnut tärkeä osa elämäni sisältöä.
Suunnittelen ja valmistelen asumistani, sisustusta ja kaikkea varustelua silmälläpitäen loppujaon helpoutta.
Puolisoni menehdyttyä vuosia sitten olen toivonut, että kuolisin itsekin pian.
Elämä tyhjää ja lohdutonta, ei elämisen arvoista vanhana ja sairaalloisena
yksin.
Suruntuska on raskas, vaikka kuinka yrittäisi "järkeistää" kuoleman,
että se kuuluu elämään ja jokainen kuolee ja plaap plaap ......
Ei yhtään helpota. Surua ei saa järjellä pois. Suru on tunne,
Suru on yksinäisyyden äärimmäinen muoto.
Minä menetin Hänet rakkaan puolisoni 15v.sitten.
Surin aikani.En Häntä takaisin saanut.
Olen luonut tilaa harrastuksille,
Mene paikkakuntasi eläkeläistenrientoihin.
Niin tein minäkin
Entä nyt, kun oma kuolema on kokoajan läsnä,
sairaus on tiedossa
eikä lääkäri ole antanu toivoa paremmasta
ainoastaan jos lääkeillä voi helpottaa oloa,
nykyisin joka aamu kun pitäisi jaksaa nousta, nouseminen tuottaa suurta kipua, jopa nousemin yhteydessä voimat on niin heikot ettei millää pääsis pystyyn,
tätä on nyt jatkunu noin pari vuotta,
tiedossa on paremmasta kunnosta ei ole tietoakaan,
vaan sanaton katse lääkäriltä kaikki loppuu aikanaan,
ja kun tiedetään kunto heikkenee vääjäämättä huonompaan suuntaan,
eikö tämmösessä tilanteessa olisi potilaalla oikeus päästä pois jokun lääkkeen avulla, miksi vanhuksia saa kiduttaa viimeseenhengenvetoon asti suomessa,
Tilaa kotiisi eri apuvälineitä kuten tukikahvoja seiniin sekä sänkyysikin, joiden avulla nousta ylös ja liikkua kotona.
Apuvälinekauppa:
https://www.apukauppa.fi/?gad_source=1&gad_campaignid=1361691978&gbraid=0AAAAADiuwks6e08Ux-WGLdlGLfNVQSwaT&gclid=EAIaIQobChMIypvmovWclQMVeg6iAx0ckwlWEAAYASAAEgLsx_D_BwE
Tokmanni, apuvälineitä:
https://www.tokmanni.fi/search/?q=Apuvälineitä
*
te jotka tiedätte oman heikon tilanne, kuinka jaksatte viettää päivänne kuolemaan johtavan sairautenne kanssa,
mulla on voimat ihan loppu,
haluaisi vain nukkua
nukkua nukkua nukkua nukkua nukkua
eikä enään herätä ollenkaan
tähän loppuajan hiekoon kurjuutteen,
kuinka kauan ihmisen pitää tätä loppuajan heikkoutta
kurjaa oloa kestää ennekuin se loppuu kokonaan,
kyllä meille kuoleville vanhuksille PITÄÄ jokinhelpotus olla olemassa,
te terveemmät vielä elämässä kiinni olevat kyllä selviätte
mutta miten me joka olemme heikkoja kuoleman portilla kuinka me tämä loppuelämän heikkous kestetään, kun mä en einakaa tätä enään kestäisi, mutta kun en saa mitään helopustakaan tähän tilanteeseen ,
jotain helpotusta on pakko meille polislähteville keksttävä ,
yhteiskunta tekee väärin jos ei huomioi enemmän pois lähtiöistä,
Jos helvetissä eikeksi parenmpaa aloituksen aihetta Juhannusen, on melkoisen kuolemansairas ja toivoton.
Miksi kyselee,jos pelkää kuolemaa.
En ole lukenut yhtään kommenttia, enkälue,
KUOLEMA ei kerro koska tulee, ja ELÄMKIN on pelkkä sattuma!
Moni saa alun ihan vain vahingossa! Kaikki kuolee!
Pitääkö yhteiskuntaa huutaa apuun joka asiassa?
Mweiillä on ollut koko elämä aikaa järjestää itese omat asiamme kuntoon, valmiina kuolemaan joka päivä.
Niin elän.
Kuin tämä päivä olisi viimeinen.
Olen vapaa lentämään siivettömin siivin pois elämästä.
AAMEN:
Juu, asiansa pitää hoitaa kuntoon, ennen kuolinhetkeään.
Erään ystäväni veli eli koko elämänsä jumalattomasti, mutta kuolinvuoteellaan saatiin käännytetyksi "antamaan koko elämänsä Jeesukselle". Minkä elämän hän antoi Jeesukselle, hänhän kuoli ja tiesi kuolevansa muutaman tunnin kuluttua? No, toivotaan, että edes tuo tekopyhä viimehetken kääntymys tuotti tuloksensa iankaikkisuuteensa nähden.
Monet ihmiset leikkivät näin iankaikkisuudellaan: ei välitetä vähääkään Jumalasta ja Hänen tahdostaan, mutta viime hetkillä huudetaan pappia sängyn vierelle vakuuttaman, että vauvana kastettu voi aina luottaa kasteeseensa, aamen!
Yleisesti ottaen kuolinvuoteella ei käsittääkseni pitäisi luottaa omiin tai papin tekoihin, kuten kasteeseensa, vaan Kristuksen tekoihin, jos niitä on (ollut). Jos ei ole, ei siinä kastekaan auta. Tämä on Raamatun mukainen kristinoppi.
Aidosti Jeesukseen uskovat nk. uskovaiset katsovat elämässään ja kuolemassaan Jeesukseen ja Hänen tekoihinsa, eivät omiin, hyvinkään tekoihinsa, sillä hyvät teot eivät johda Taivaaseen, eivätkä pahat teot Helvettiin, vaan ainoastaan se, onko kristityllä (ollut) Jeesus sisäisenä Herranaan, vai ei. Jeesus Herra vaikuttaa sitten myös oikeat teot.
Ps. 51:8 Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Mun kuolema on aivan oma
kuolen tavallani luojaan turvaten
luonnon mukaisesti ilmeisesti kotiin,
otan kyllä helpottavaa lääkitystä vastaan,
kuolemaani ei arvaa edes lääkärit, ne on mulle antaneet elin ikää 10v ja sanottiin korkeentaan 15 v
niitten ihmeeksi olen eläny jo yli 20v hyvän lääkityksen ansiosta,
--- nyt kyllä oli sairas-kohtaus
sain kuolemantuomion,
melkein meinasi lipsautti et elä enään vuottakaan
jätti kesken ja korjasi kukaan ei tiedä milloin kuolee,
sanoivaan tilanne on hankala,
sittensanoin jotensakki näin, kyllä ihminen teitää oman kuolemansa läheisyyden , sihen sanoi kyllä tietää se on just niin, ihminen tietää kun omat voimat heikkenee ja se jotaa vääjäämättä poislähtöön, semmonen oli keskustelumme lääk. kans, jotain muutaki kyllä juteltiin, sanoi jos olen elossa uusi kutsu tulee tarkastukseen vuoden tai puolentoista kuluttua,
lääkkeet nyt tasapainotetaan, ja katsotaan miten elämä jatkuu vai jatkuuko.
ei ole minkäänlaista kuoleman pelkoa, on vain uupumusta ja luojaan luotan pois lähtöni sitten aikanaan.
Kuolemasta keskustelu on meille vanhuksille tärkeä keskustelun aihe, moni kuolee yksin, eikä ole ketään kenen kanssa juttelis elämän tilanteesta varsiki nyt kun on huonokuntoinen ja yksin,
juttelulla on suuri merkitys yksin jääneille vanhuksille !
Itse elän aina joulusta jouluun. "Kuinka monta joulua vielä näen? 2? Vai useammankin?"
minä aina jännitän näenkö seuraavan vuoden vielä
seki jännittää kun miettiin mihin aikaan vuodesta minulle tulee lähtö tuonpuoleiseen ja kuinka se tulee,
kupsahdanko noin vain,
vai kuolenko kitumalla hitaasti sänkyyn,
toi kysymys rassaa aina mua ,
olen vielä jokseenki omatoiminen, voimat vaan on lopussa, elämä enimmäkseen on kotona olemista,
Minä olen rukoillut kuolemaa "lyhytaikaisen sairauden murtamana".
Näin tietäisin tulevan kuolemani, lyhytaikaisella varoituksella.
Ja mieluiten ei kovia kipuja tai muutoin tukalia olotiloja.
minusta tämä vanhuus yksistään on jo tukala elämäntilanne,
pikkuhiljaa voimat hiipuu eikä sille voi yhtikäs mitään,
Itselläni on kurkussani jotain vikaa.
- Monesti vedän ruokaani, mitä vain syömistäni "henkeen", sitten haukon henkeäni kun en saa ilmaa ja on jokin refleksi, joka ikäänkuin vielä lisää, pitkästi vetää henkeen. Mietin, että näinkö kuolen, tukehtumalla.
- Monesti menee pelkästään sylkyä "henkeen" (henkitorvi). Haukon ilmaa ja yskin.
- Sitten lisänä iltaiset yskänkohtaukset, yskänlääketabletti Codetabs auttaa heti.
Naapurini kuoli siten, että hänelle tuli syöpäpesäke kaulalle ja kuolemansa oli tällä tavoin ollut nimenomaisen "tukala". Tällaista tarkoitin.
Juuu, minullaki menee liian herkästi sylkeä kurkkuun ja meinaa siihen tukestua, olen opetellu varomaan aivan kauheesti syödessä ja ylseensäkki nielastaessa enneten vedä vahingossakaan henkeen, minula on sama taipumus,
se voi olla vaarallinenki siihen voi kuollakki, toistaiseksi olen pystyny itse säätelemään väärään henkeen menemistä ruokaa tai sylkeä, luoja siinä minua /meitä kaikia auttakoon,
tämä vanhuus on täynnä kaikenlaisia vaivoja
ne kaikki johtaa lopulta kuolemaan,
mulla on sepelvaltimo tauti, syd:n tahdistin, siis jotain värinää syd:ssä jonkin asteinen syöpä siellä sun täällä,
uupumus lisääntyy, en pääse tätä vanhuutta enään pakoon minnekkää, ensiviikolla on taas lääk-tarkastus, jospa ne nyt osaisivat jotain helpotusta vanhukselle lääkityksen puiteissa tehdä, suurempiinoperaatiin ei mielelläni enään lähde, vain siinä tapauksessa että ne ONNISTUU, turhaan en anna tehdä mitään,
näin ajattelen, toiveena on kuitenki että jaksaisin jotenki hiukan paremmin, , nyt koen itteni ihan avuttomaksi, näitten hommmieni keskellä,
Minä en elä kuin päivästä päivään.
Olisiko kyseessä refluksi ?
Minulla on refluxitauti ja syön siihen lääkettä (aamuisin Zolt).
Siihenkö tuo liittyy?
Pitääpä tutkia asiaa. Ehkä lääkäri tuplaa lääkitykseni x2/vrk?
" elän päivän kerrallaan " noi sanat oli jossaki laulussaki ,
niin-kai se on pakko vanhan elää päivä kerralaan,
kun huomisesta ei teidä
herääkö enään aamulla tähän päivään,,,
Ehkä se liittyy siihen, mutta en rupeaisi syömään liikaa haponestolääkkeitä.
Happoja tarvitaan ruuansulatukseen. Minulle määrättiin haponestolääkkeitä
liikaa ja tuli aina syömisen jälkeen kauhea ähky, kun ruoka ei sulanut,
vaikka söin vähän.
Kuolema on voitto uskovaiselle. Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa.
mä en koe kuolemaa voittona,
mä kuvittelen että se kuuluu asiaan,
tiedän ettei elämäni enään voi kauaa kestää mutta kun ei tiedä milloin on se lopulinen loppu ja ajankohta, senki haluaisin tietää,
harmi vaan kukaan ei sitä tiedä,
vai tietääkö ne jotka lähtevät oman käden kautta,
ehkä he teitää kun semmosen päätöksen tekevät.
Nii. Nimenomaisesta voitosta en tiedä. Koska en aio Portilla esittää luetteloa omista, oletetuista "hyvistä" teoistani.
Jos jostain ilmestyy jokin passi, jossa näkyy mahd. Kristuksen Itsensä (t. sihteerinsä?) lyömä kultainen leima tai sinetti, esittelen sen hiljaisena pyhälle Pietarille. Ehkä Pietu, hetken hymisteltyään sitten hymyilee ja näyttää kädellään, saunaosaston sijasta, kultaista sisäporttia. Toivoni mukaan.
Kuolema on tällöin enemmänkin helpotus itselleni.
Jooo ja minä olen ajatellu
että
luoja tietää minusta kaiken,,,, kaiken jopa paremmin kuin minä itse, siis ihan kaiken ajatuksia myöten, olenhan vain ihminen vikoineni ja virheineni vaikka hyvään olen elämässni aina pyrkinyt mutta kun ajatuksetki on syntiä ja niitähän ihminen EI voi itse edes hallita ,
niin aattelin kun kuolen menen portille ja sanon tässä olen vikoineni päivinäni aina Jeesukseen ukonu ,
sitten vaan toten kelpaanko vai enkö kelpaa koska en ole täydellinen missää asioissa maanpäällä, vaikka haluaisin olla täydellinen hen, aina kuitenki kompastelen omien thmyyksieni kanssa kuitenki aina luojaan luottaen että auttaa pahimmissa paikoissa mua selviytymään, ja onhan se aina auttanukki, tehny jopa ihmietä mua suojellakseen,,,,
Ei olisi mukava tietää.
Ette voi olla tosissanne tuosta kuolemanjälkeisestä elämästä, kuuluu samaan kaavaan kuin sadut, jossa päähenkilö aina pelastuu .
Terveemmät taas kehottavat menemään "eläkeläisrientoihin.
Pitäkää ohjeenne !!!
Kyllä minulla pää vielä toimii, vaikka liikkuminen on vaikeaa monestakin syystä.
Kai sitä h****tti menisi vaikka minne jos kykenisi, en tarvitse terveempien ohjeita.
Juuri niin, kaikki ohjeitten antajat:
Lopettakaa ne !
Olkaa huoleti !
Voitte uskoa, että me muutkin osaamme ajatella
Ehkä olemme jopa fiksumpia kuin te ohjeittenne iänkuiset nalkuttajat.
Kyllä jokainen tajuaa ihan varmasti, mitä pitäisi tehdä ja
tekisi jos olisi mahdollista.
ano ooo53
huomaatko ,
täällä ei kukaan muu anna ohjeita kuin vain sinä,
neuvoistasi ovat vain erikoisia
siinä mielessä että kiellät toisten vanhusten keskinäiset juttu tuokiot,
-- tiesitkö kirjoittelu omista vaivoistaan helpottaa monen yksin jääneen vanhuksen yksinäistä elämää,
älä kuvittele että sinä määräät mitä toiset vanhukset keskenään juttelee kirjoitusten muodossa !
Saa keskustella, sehän on kivaa, mutta miksi pitää neuvoa neuvoa muita
kuin muilla dei olisi aivoja ollenkaan ?
"Liike on lääke" toitottajat on vihonviimeisiä nalkuttajia.
Eivätkö he ymmärrä, että vanhuksia on erikuntoisia.
Toinen pystyy kävelemään 3 km ja toinen vain 300 metriä.
no miksi neuvot
lopeta neuvominen
lopetaa myös toisten moittiminen höh,
Kaikilla on aivot, mutta vain osa käyttää niitä. Ajattelemiseen.
79v ikäisenä statiinit tuhosivat reisieni, pakaroitteni ja selkäni lihakset = voiman.
Voimista viis mutta terveydelle tärkeän aerobisen liikunnan estyminen on ollut turmioollista. Ennen sykkeen nousua edes aerobisen alueen yläpuoliskolle niin reidet menevät "tukkoon".
Seuraus. Verenpaine hiipii ylöspäin. Vatsaontelon viskeraalirasva lisääntyy. Paastosokeri nousee hiljalleen.
Kaikki jaksaminen heikkenee enemmän kuin ikääntymiseltä odottaisi.
Ole seurannut vuosikausia kuntoliluni ja terveyteni välistä yhteyttä. Statiinin käyttövuosi oli katastrofi.
"Kaikki jaksaminen heikkenee enemmän kuin ikääntymiseltä odottaisi."
Kaikki on niin suhteellista. Ei kahdeksissakymmenissä ole nuori enää
ja se on selvää, että liikunnan väheneminen laskee näillä vuosilla
kuntoa nopeammin kuin nuorempana, mutta se laskee muutenkin aika nopeasti,
kun ikää tulee. Tuntuu, että kroppa vanhenee vuodessa 2-3 vuotta.
Kehitys (taaksepäin) on yhtä nopeaa kuin lapsesta aikuiseksi kasvaminen.
Välivuodet ovat tasaisempia.
Kunto pitää, vaikkei sen eteen kauheasti rehkisikään.
Alussa ja lopussa vauhti nopeaa.
Soluja kuolee enemmän kuin uusia syntyy.
Elimistö vanhenee, "rappeutuu", vaikka minkä tekisi.
Vauhtia voi vain vähän hidastaa liikunnalla ja ruokavaliolla yms.
On aika tavallista, että verenpaine ja verensokeriarvo nousee ikääntyessä.
Noin 80 vuotiaana ihmisen elimet sydän ym. ovat jo menettäneet noin 30 % tehostaan
ja lihasten kuihtuminen on täyttä vauhtia menossa.
Joka toinen 70 vuotta täyttänyt ei edes näe 80 vuotispäiväänsä
tilastotietojen mukaan, että se on hyvin jos yli kahdeksankymppisenä
on elossa vielä.
Joka toinen "poistuu" 70-80 vuosien välissä.
minä olen syöny staniineja yli 20 vuotta jossain välissä statiinia lisättiin niin että aamulla ja illalla, olen vielä elossa,
Lienemme eri lähtöviivalla ja tavoitteilla?
Ilman statiinijaksoani olin parempikuntoinen ja terveempi.
Olemme yksilöitä!
Liittyen parhaillaa tulevaan Skanssenin jodlaukseen tulee mieleeni ne vuodet kun vaimoni kanssa katsoimma ko. ohjelmat koko kauden. Aina oli jotai kommentoitavaa ja tarpeellisiksi katsomissani paikoissa tulkkasi.
TV:n urheilulähetyksissämme ei tarvinnnut tulkata vaan minä olin etupäässä kuuntelevana osapuolena. Varsinkin talvikisoissa.
On se kummallinen ajatus, että tänään naputtelen vielä tässä,
mutta huomenna ehkä en naputtele enkä tee mitään muutakaan.
Joku suunnittelee hautajaisiani.
Raskas aihe jota ei mielellään ajattele Eikö sitä jo ollla käsitelty monet kerrat
Kuolema aiheena ei vanhene koskaan.
Toista mieltä
aihe on monelle vanhukselle ajankohtainen ja varmasti moni haluaa puhua asiasta,
miksi olet käärmeissäsi aiheesta,
voithan jättää lukematta vai kiinostaako sinua sittenkin aihe,
koitat vain salata tuskasi,
suosittelen, älä lue näitä jos ne sinua jotenki ärsyttää, tee omat alotuksesi ja pehtaroi niissä mielesi mukaan,,, hyvää yötä koitahan rauhottua,
Minulle kuolema on ajankohtainen,
haluan siitä puhua niin kauan kuin henki pihisee,
niin teki veljeniki, me puhuttiin vielä veljeni koleman pivänä viimeset puhelut,,
voihan olla että pysyn paremmin elossa
kun puhun siitä ja mietin tapahtumia ,
Minun veljeni kuoli eilen. Olin menossa tapaamaan häntä, myöhästyin vajaat kaksi tuntia. Sairaalassa, toisella paikkakunnalla. Kävin tapaamassa kyllä vajaa viikko sitten.
Kuolemasta on mielestäni hyvä puhua. Kuolema kuuluu elämään. Ihminen vieraantunut siitäkin.
Voih, kun myöhästyit, mutta kun ei voi koskaan tietää sitä hetkeä ei aina ehdi kaukaa
lähelle. Otan osaa suruusi. Halauksia sinulle !
Hei! Kiitos paljon sanoistasi ja halauksista!
Kyllä mieltä lämmittää ventovieraankin myötätunto. Menee varmasti kauan ennen kuin ymmärrän hänen todellakin menneen.
Muistot jäi, me olimme läheisiä.
Ei läheisen menetystä tahdo ensin uskoa eikä käsittää.
Järki sanoo, että se on tapahtunut,
mutta tunnemuistimme ei sopeudu niin nopeasti.
Muistot jäävät, mutta nekin saattavat tehdä aluksi kipeää,
koska uusia ei tule enää.
Suru tekee yksinäisen ja lohduttoman olon
ja myöskin masentaa ja ahdistaa.
Joskus kaipaus käy sietämättömäksi,
mutta on vain jatkettava eteenpäin, vaikka tuntuu vaikealta.
Käyn itsekin surua läpi enkä usko, että ehdin enää toipua siitä
elämäni aikana, koska olen vanha enkä kovin terve.
Yritän opetella elämään surun kanssa,
päästä hiukan tasapainoon.
Suru on yksinäisyyden äärimmäinen muoto.
Kukaan muu ei korvata poismennyttä.
Voimia sinulle jaksamiseen ja lisää lämpimiä halauksia !
Onko sinulla ketään tukenasi ?
Kuolema voi olla joskus helpotuski,
varsinki pitäaikais sairauden seurauksena esm alzhaimer joka saattaa kestää jopa kaksikymmentä vuotta enne kuin sairas pääsee pois,
alzhaimer on raskas tauti sitä sanotaanki että varsinki läheisilleen,
sillä sairas itse ei välttämättä edes tajua olevansa sairas,
Hei! Osanottoni sinun suruusi.
Kyyneleet tulevat odottamatta.
Minulla ja veljelläni oli lapsena salakieli, sitä ei avattu muille sisaruksille. Nyt ymmärrän monen asian ja tilanteen merkityksellisyyden. Ne olivat ainutkertaisia. Niitä ei enää tule, ei koskaan.
Itkuhan tässä tuli.
Tytär ja vävy tulevat käymään. Hekin asuvat eri paikkakunnalla.
Kiitos osanotosta ! On hyvä, että sinulla on läheisiä, vaikkakin eri paikkakunnalla.
Minulla ei ole enää oikeastaan ketään, kun ystävänikin on kuolleet.
Yksi hetki muutti koko elämäni.
Voimia sinulle edelleen !
Kuoleman teko on koko elämäni vaikeinta ja tressaavinta aikaa,
haluis kuollaa äkkiä,
-- lääkärissä juoksut on järkyttävän vaikeita,
miksi ihmiselle ei anneta myrkky pilleriä vaan yksin kertasesti jo valmiiksi omaan lääkekaappiin,
ja kun vanhus on eläny elämänsä loppuun
ja kun tuntee että NYT saa riittää,
vanhus itse voisi nukkumaan mennessä vain nielasta pilerin
eikä aamulla enään tarvis herätä tähän vanhan ihmisen heikouteen,
voimen katoamiseen,
se olisi kerta laakista loppu,
eikä kenekää tarvis murehtia ja juoksenella katsomassa kuin vanhus voi,
kun elämä on on loppu niin se on lopu,
miksi tätä ei varsinkaan suomessa päättäjät tajua,
tajuaakohan ne sittenkää kun itse ovat uupuneita avuttomia vanhuksia,
joko silloin tulis mieleen että helppo nopea kuolema olisi parempi
kuin vuosia kitua hunokuntoisena ja odotella muitten apua arjesta selviytymiseensä,,
toiveena ihan omatoiminen äkki-lähtö,,,
Myrkkyyn kuoleminen voi olla varsin kivuliasta.
Mitä myrkkyä ajattelit? Syaniidia?
Sitäpaitsi, ei myrkkypillereitä voi jaella luottaen siihen, että sitä käyttää vain itseensä, eikä sekoita sitä esim. hankalan naapurin kahviin.
Myrkkyyn kuoleminen on tuskallista. Älä sellaista toivo.
Tiedän on jokin aine että sekunnissa nukkkuu pois, mutta sitä ei enneta kuin vain sairaaloissa
eikä niin suurta annosta että kuolee vaan sen verran että voidaan tehdä suuriaki leikkauksi kuten uusi maksa ihmiselle tai uudet keuhkot tai uusi sydän jollekki,
sitä ainetta vaisi antaa luoppuun eläneelle niin suuri annos ettei herää enään ollenkaan,
siinä EI ole minkäänalisia pahan olon tunteita, olen sen kokenu useamman kerran suurissa leikkuksissa joita minulle on tehty,
aina kun ne on nukuttaneet minut, uni on tullu sekunnissa, ne ei kerrenneet sano kunoolla edes YKSI, kun taju oli jo kankaalla,
sitä myrkkyä haluaisin itselle valmiiksi lääkekaappiini,
ole elämäni eläny loppuun, sydä tekee loppuaan,
ja kituminen ei ole enään elämisen arvoista elämää,
Onnelisia ne jotka saa äkki-lähdön,
moni tuttu jopa sukulainenki useampi on kullu yks-kaks kiikustuoliin, ihan terveenä,
syd. kai vain pysähtyny yllättäin,
se olis ihanne lähtö mullekki, jos luoja sen suuressa armossaan minullekki antais,,,,
Minä tein nettiin testamentin siltä varalta jos nyt lähi aikoina kuoleen
kun tuo syd:n nyt reistailee pahoin
eikä lääkäri antau enään elin aikaa
varotteli vaan ,
Voi olla, että ennätät moneen kertaan korjata sitä.!
Korkeentaan testamentin teetän lakipykälien sanoin voimaan, tai sitten se saa olla tommonen omin sanoin tehtynä,
jokatapuksessa
lääkäri ei antanu minkäälaista toivoa paremmasta, eikä kehannu sanoa suoraan vaikka meinasi että kohta kuolen,
Vaikka hirmu vanha olenki,
toisaaltaan odottaisin lääkärin kertovan kuinka voisi auttaa tai voiko lääkeeillä vielä autaa että elämä jatkuisi kohtuulinen siedettävänä,
tietenki nyt yhteiskunta haluaa meistä vanhuksista päästä mahdollisimman pian eroon, koska ne oettaa eittei meillä vanhuksilla ole yhtään rahaa itsellä, vaan kaiken maksaa yhteiskunta,
minusta se ajatus on väärä , me sodan jälkoihin synnyty ihmiset olemme kaikki joutuneet tekemään töitä jo heti lapsesta asti
harva vain lapsen käteen ja pellolle heiniä haravoimaan ja hevosella niitä sitten kerämään, seipäille, ja sen lapsuuden jälkkeen kaikki sen ajan nuoret lähti myös heti työelämään jotkut lähti INNOLLA RUOTSIIN ja me toiset lähdettiin YMPÄRI SUOMEA eri paikkakunnille ja kaupunkeihin TÖIHIN
tehtiin yös töit kaikki keskimäärin 40 vuotta vähintään, ja lapsiperheet koulutettiin maailmalle jotak ovat olleen myöhemmin päättäjiä edusknassa
nyt voiki kysyä onko jälkeläisemme saaneet sittenkään niin hyvää koulutusta kuin ME aikonaan , meidät kaikki opetettiin tekemään töitä ja me käytiin sen ajan ammatti koulut myös, ja meidät opetettiin KUNNON Kansalaisiksi, kouluissaki
mutta mitä on tehneet jälkipovemme, kouluista on poistettu tärkeitä
yleissivistäviä oppitunteja joista näkyy nyt seuraukset
me nyky vanhukset olemme heille suurelta osin nykyisin suuri huolenaihe kun rahavirrat on ohjailtu aivan muihin tarkotuksiin kuin KOKO kansa hyvinvointiin, sillä KOKO kansan hyvinvointiin sisältyy myös asiallinen hyvä vanhushoiva,
kuten ME huolehdimme omista SOTAVETERAANI vanhemmistamme,
ME kehitettiin sotaveteraaneille OMA RAHASTO ja sotaveretaaneista on pidetty todella hyvää huolta ihan vielä nyt näitten viimeisten noin tuhat sota veteraania on vielä elossa,
MUTTA kuka nyt meistä 80-90 vuotiasita huolehtii on välillä vaikuttanu ettei kukaan, päin vastoin moni on kuollu kaltoin kohtelun uhrina vanhusten hoiva yksiköissä,
mihin katosi MORAALI jäleläisiltämme jotka nyt ovat vastuussa omaista vanhuksistaan, jäilö KOULUISSA tärkeät yhteiskuntaamme YLEISSIVISTÄVÄT
aineet pois opintosuunitelmista, JÄI POIS ja se on SUURI VIRHE joa suomen tulevaisuudelle surenmassa määrinki,
joka osittain jo näkyy karseena kohteluna yhteiskunnassamme, usealla ei sektorilla, kuten esm valtion talouden hoidossaki on tehty suuria virheitä joitten korjaaminen on todella valtavan suuren työn takana , yhetiskunnastaamme jälkipolvilta katosi välillä moraali vastuuntunto koko suomen selviytymisestä, valtion velkarahaaki katosi miljaardeja paratiisisaarille kauas suomen tarpeista, aivan vääriin käsiin,
joten
NYT ON MYÖHÄSTÄ HIIREN HAUKOTELLA
KUN PUOLET ON JO KISSAN SUUSSA SYÖYNÄ
tulipa työteliäs elämä elettyä
ja nähtyä kuinka Kekkosen jälkeinen rikasvaltio kähmittiiin velkahelvettiin vastuuttominen itsekkäitten suuretn ikäluokkien jälkeläisten toimesta suuren tyhmyyden takia joita tekivät jo kouluista alkaen, yleisivistävät aineet jäo opintosuunitelmista pois ja hunvotti valtio oli valmiskehittymaan velkahevettiin ,,
me kohta kuolla, mutta hirvittää jälkipolvien suuret vaikeudet joita suuressa tyhmyydessän Kekkosen kuoleman jälkeen alkoi ilmetä yhteiskuntaamme tuhoisin seurauksin
kuten nyt saamme karvassti kaiken vielä nähdä ennen kuolemaamme !
LUOJA SUOMEN KANSAA AUTTAKOON
PELASTAKOON VELKA HELVETILTÄKI
Nuoremmat päättäjät ei välitä meistä vanhoista, ei ainakaan tämä hallitus.
"Maasta olet Sinä tullut ja maaksi jälleen .
. ja se on varmaa.
Vanhat kuolevat ennemmin tai myöhemmin ja
tämkin palsta kerää ts uusia riitelijöitä ja näkijöitä,
Halleluja, mikään ei muutu!
Kuolema on jokaisella meillä edessä, ja se aiheuttaa monenlaisia mietteitä, epävarmuutta, pelkoakin. Itse toivon, ettei tarvitsisi kauan sairastaa ennen lopullista lähtöä.
Uskon kuoleman jälkeiseen elämään. Iankaikkisuus on pitkä, sitä kannattaa ajatella ajoissa. Ja vaikka kuolema tapahtumana aiheuttaa epävarmuutta, on jotakin, johon voi kuitenkin turvautua: Jeesuksen meille lahjoittama syntiemme sovitus. Sen omistamalla voi sanoa, kuten Paavali: Kuolema on minulle voitto.
Tässä osoitteita, joista niin haluavat voivat seurata mm. nyt alkavia Kauhavan suviseuroja: suviseurat.fi, kesäseuraradio.fi (kuuluu radiostakin useilla eri taajuuksilla), youtube.com, jossa kanava srknyt (suviseurat videoituna). Käykää tutustumassa:)
✨ Tässä suora linkki SUVISEUROIHIN:
https://www.suviseurat.fi/
Kesäseuraradio:
https://soitin.kesaseuraradio.fi/kesaseuraradio
Kesäseuraradiota voi jo kuunnella, mutta itse seurat alkavat vasta huomenna, 26. kesäkuuta.
SRKnyt:
https://www.youtube.com/c/SRKnyt
Tällainenkin mahdollisuus katsella ja kuunnella seuroja.
Olispa kaveri niin voisi lähteä kesäseuroihin,
yksin ei sinnekää oikein osaa eikä kehtaa, tai kehtaaki siellähän olettaisi kikkien olevan ystäviä keskenään vaikka ei tunnetakkaa,,,,,,
Aattoseurat ovat juuri alkamassa:
https://www.youtube.com/live/lzle1mQkiDo?feature=shared
*
Ne "kuolemaa edeltävät sairaudet"...
Yleensähän ne ovat ne samat sairaudet joista nyt kärsimme ja joihin meillä on lääkkeet: sydänvika, epilepsia (= tajuttomuus)... Kerran sitten tulee suurempi kohtaus, ja se oli siinä. Ei siis mitään "suurta kärsimystä".
Kuolema ei satu. Sen lopullinen vaihe, eli itse kuolinhetki on nopea: jokin kohtaus kestää ehkä muutaman minuutin, itse kuolema eli "lähtö" taas vain muutaman sekunnin.
Ei kuolema yleensä ole "kivulias", eikä sitä ennen "kärsi". Ihminen menee vain heikompaan kuntoon, väsyy. Sairaalan sänkyyn hoidetaan, autetaan.
Kivuliaita voivat olla monet eri syövät mutta niihinkin on lääkkeet.
Entä kun on monenlaisia diaknoodeja ,
syöpä,
sepelvaltimotauti,
kakkosluokan lievä diapettes, siihen lääkitys,
vanhuuden vaivat
minkälainen kuolema tämmöselle tulee,
jokatapuksessa uupumus kertoo ettei elinaikaa ole enään montakaa vuotta,
ikä lähemmäs yhdeksänkymmentä,
Arvelen, että se on tuo sepelvaltimotauti joka sinut lopulta vie, sydänkohtaus. Ja se on siinä.
Melko nopeaa, etkä kärsi muuta kuin ehkä hetken "huonoa oloa".
Moni joutuu kärsimään pitkään ennenkuin henki lähtee.
Tuttuni sai aivoinfarktin ja toisen viikon päästä päälle.
Hän joutui 3 kuukautta riutumaan puhekyvyttömänä sairaalassa.
Toinen tuttuni kuoli syöpään kärsien pitkään kovista kivuista
ennenkuin armahdus eli kuolema tuli.
Pelkään kivuliasta ja tuskallista kuolemista.
Kuolemat harvemmin ovat kivuliaita ja tuskallisia. Syöpäkuolemat saattavat olla, mutta kipuihin annetaan vahvoja kipulääkkeitä.
Suurin osa ihmisistä kuolee muuhun kuin syöpään: sydänkohtauksiin, erilaisiin infarkteihin jne. Olen nähnyt sairaaloissa lukemattomia kuolemia ja vain yhden tuskallisen keuhkosyöpäkuoleman muistan ja tuostakin on jo 50 vuotta, lääkkeet ovat tänä aikana kehittyneet.
Yleensä kuolemat ovat nopeita, hiljaisia tapahtumia, kuin huokauksia.
Niin oletan itsekki,
alkuviikosta oli aika paha syd-värinä päällä
sain sen rauhottumaan lääk-ohjeen mukaan,
sekä lääk. varotteli mahdollisesta verenvuodosta aivoissa,
piti sitä mahdollisena,
jostain syystä itse en sitä pidä mahdollisena,
jokin tunne vaan sisällä sanoo niin,
enkä aijo kulolla vielä vaikka ikä painaaki ysikymppiset lähestyy hirmu vauhtia,
mutta mä kestän ja kestän ja kestän
siltä vaan tuntuu,
hyvän lääkityksen ansiosta.
Harva kivuitta kuolee.
Kivut vain ovat erilaisia eri ihmisillä. Ja joillakin kipukynnys on korkeampi kuin toisilla.
Olen jo 200v. Ikävöin nuoruusvuosiani. 1800-luvulla. Minuun katsottuna olette hyvin nuoria.
Ihana että joku on avannu keskustelutuokion kuolemasta,
erittäin tärkeä aihe ikäisllemme,
moni on jo huonossa kunnossa ja ihan yksin jääny
muitten rakkaiten jo poistuessa tuonpuoleiseen,
aihe jatkoon,
aihe antaa vertaistukea huonokuntoislle vartaistukea,
ja helpotusta yksinäiseen arkeen ,
luoja meitä vanhuksia auttakoon elämän loppu taipaleela,
AAMEN !
Asia kun alkaa olla ajankohtainen huonokuntoisille vanhuksille
kuolemasta keskustelu ja mielipiteet helpottaa suuresti
loppuelämän jaksamista
ja arjesta selviytymiseen,
huomaa ettei ole yksin ajatuksineen, on muitaki jotka jo tajuavat elämän rajallisuuden omallaki kohdallaan,,
kuolema siinäänsä ei pelota loppu elämä vaan on raskaampaa kuin terveenä ollessa,,,
kirjoitelaan taas kuulumisia,,, se helpotaa,,,,,
Vertaistukea tarvitaan tässä elämäntilanteessa, kun terveys on heikko
ja ikää on paljon ja on yksinäinen !!! Aamen !!!
Ei kai kuolema ketään pelota vaan se vanheneminen kaikkine sairauksineen ja vaikeuksineen, yksinäisyyksineen, ihmiset kuolevat ympäriltä pois, jäät yksin odottamaan kuolemaa sairaana ja vammaisena.
Kuolemaanhan sitä synnyttykin, se on elämän tarkoitus: kuolema.
Elämän tarkoitus on elää elämänsä.
Meistä moni on eletty piiiiiitkän täyteläinen oikean elämän
jo melkein loppuun,
nyt loppu häämöttää
siitä moni haluaa puhua ajatuksiaan,
puhuminen helpotaa
seki on vanha tieto,
joku tällä ei sitä näytä hyväksyvän,
moittii usein muita kirjoittajia,
se hieman ihmetyttää, voihan jättää ketjun avaamatta jos aihe ei kiinosta,
niin ainaki minä teen,
avaan vain niitä ketjuja joihin minullaki on jotain sanottavaa ,
muuten ohitan ketjut,
monia muita vanhuksia kiinostaa aihe
koska elämän lopun alku on jo omakohtainen,
ikä painaa
voimat hiipuu sille ei yksinkertasesti voi mitään
mutta siitä just monet haluaa ajatuksiaan kirjoitella,
kirjoittaminen helpottaa yksin jääneitä vanhuksia,
jutut ovat vertaistukea tai vertaistuen korvike,
muinoinki oli niinsanottuja kirje-kavereita,
silloin ei ollu puhelimia, eikä muitakaan kontaktin yllä pitämis mahdollisuutta
mutta kirjeet kulki postin kautta,
siihen aikaa olimme nuoria ja elämä edessä
kaverit kiinosti, ja kijeitten vaihto oli tosi mielenkiintoista ,
nyt ikävä kyllä olemme vanhuksia, elämä eletty
on vain vanhuus ja vaivat tulevaisuuttamme,
se on luonnonlaki ,
nyt kiinostaa kuinka toiset ikäisemme selviytyy näistä loppuelämän hankaluuksista ,
minulla elämä tekee loppuaan, sen on jo lääkäriki todennu,
mutta kaikesta huolimatta elän päivän kerralaan, vaikka sata vuotiaaksi, jos luoja on niin päättäny, jos saan elää sata vuotiaaksi pitäisi jaksaa elää vielä reilut kymmen vuotta,
kotan selvitä mahdollisimman hyvin päivän kerralaan, muuta en enään voi,,,,
Hei !
Kuolema on hiukan tabu keskustelunaiheena.
Moni torjuu sen mielestään.
Minä en.
Minusta siitä on vapauttavaa keskustella täällä,
kun ei yksinäisellä juttukavereita ole.
Jos joku joskus harvoin piipahtaa käymään
yleensä vähän nuorempi
ei se tykkää jos alkaa kuolemasta puhumaan.
Kuolema on nuoremmille kaukainen asia,
eivät ne ymmärrä, että iäkkäälle se on
"arkipäiväinen" asia ajatella ja puhua.
Se on lähellä eikä sitä karkuunkaan pääse.
Päivä kerrallaan menee eteenpäin.
Mitään ei suunnittele enää sen pitemmälle
eikä mihinkään pystyisikään.
Kirjotellaan !
Lämpimiä etähalauksia kaikille samoissa mietteissä oleville
ja miksei muillekin !
Nukkuillaan välillä ja kirjoitellaan taas !
Hyvää yötä ja kauniita unia,,,,, huomenna on uusi päivä !
Kiitos ajatuksistasi. Kun loppu häämöttää on helpottavaa saada vaihtaa
ajatuksia jonkun kanssa. Suomessa on valtavasti ihan yksinäisiä vanhuksia,
Yhdessä jutussa arvioitiin, että heitä on ainakin 300000.
Yksin asuvia on paljon enemmän, mutta he eivät tunne itseään yksinäisiksi,
koska heillä on läheisiä ja ystäviä vielä jäljellä.
on taas nukkumaan meno aika,
yllättäin päässä ja rintakehässä alkoi tuntua huonolta,
mietin mikä lääke on unohtunu,
nooh, ei ole unohtunu,
mutta nyt on aika ottaa taas syd lääkkeet,
pikkusen huolestuttaa
pitää kysellä itseltään
mikä lääke se tähän aikaan olikaa helpotus,
olen niin rasittunu omasta vanhan ihmisen elämästä,
pakko vaan kestää
niin kauan kun tätä kestää,
pakookaan ei pääse itseään,,,
Tekoäly lohdutti etten ole yksin vaivojeni kanssa ,
en muista kuinka hurjan luvun se antoi
kuinka moni vanhus on ihan yksin loppuelämää viettämässä ikävissään,
kun kaikki rakkaat ovat jo rajantakana,
teko-äly osasi lohduttaa oikein,
tämä on kohtalomme,
voin vain kiittää luojaa eletystä elämästä,
mielelläni jätän jo tämän maan,,,,,
Tekoäly on kohtuullisen hyvä korvike keskustelukumppaniksi jos ei muitakaan ole.
Mutku monien elämä loppuu kesken kaiken. Mikä se "tarkoitus" silloin on?
Kyllä kuoleminen pelottaa.
Kaikkien elämä loppuu kesken.
Muuta ei voi kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Se on karu totuus.
No ei, jos on jo hyvin iäkäs. Päässyt esim. 90 -100 vuoteen, niin kyllä siinä on elämä eletty jo loppuun asti.
Ei oikein mieltä ylennä tulla palstalle kun eteen tulee aloitus KUOLEMA.
Aivan rehellinen ja relevantti aihe tässä kohdassa elämää. Ja ehkä muissakin kohdissa, koska päivää ja hetkeä ei kukaan tiedä.
Älä tule tähän ketjuun 00109 jos et tykkää !
Huomentapäivää !
Vielä on silmät avattu ja aurinko paistaa.
Onko ketään muuta, jonka mielestä
elämästä luopuminen ei ole vaikeaa ?
Huomenta -- tai keski-päivää paremmineki,
Täällä on ihan samanlainen,
olen eläny elämäni loppuun,
kehtaanko kertoa, nooooh kerraon,
joka päivä sanon ajatuksissani
miksi en saa jo kuolla,
lähtisin täältä jo vähä äkkiä pois,
mutta ku ei kuole pakko vaan jatkaa vanhan ihmisen elämää,
olen niin uupunu tähän vanhan ihmisen elämään,
tavarat tippuu käsisitä ym.
kaikessa tekemisessä töpksi,
huumorilla tuumaan ittelleni " viikon ruokalistaki aina tuossa puserossa "
onneksi aurinko paistaa,
mun lenkkeily on jääny muutamaan metriin,
tänään ajattelin
jos jaksaisin köpittää kerrostalon sisäpihalle istuskelemaan
siellä on pöytä ja penkit,
seki on jaksamisesta kiinni,
oikein mukavaa päivää sinulle,
kirjoitelaan kuulumisia, vieläkö henki pihisee,
Huomenna on 67 vuotis hääpäivä, silloin oli lauantai kuten nytki,
puolisoni nukkuu ikuista untaan,
avio kesti 54 v kunnes kuolema erotti,
niin kuin paille luvattiin !
SUVISEURAT, suora lähetys (LIVE):
https://www.youtube.com/live/PRnoEbDZhBg
VIRSIKIRJA, (laita valkoiseen google-hakuun virren numero):
https://virsikirja.fi/
Siionin laulujen laulukirjaa en nyt löydä.
Kuuntelin aamulla suvieruoja radiosta,
maailman parasta rado ohjelmaa , voi olla vaikka koko päivän radio auki ja kuunella samalla kun touhuaa muuta,
pakkohan jotain on tehdäkki että vanha ihminen pysyy hengissä, nyt etin aampalan, , taas vo kuunella krvat höröllään radiosta suviseuroja, siellä on ihani puheenvuoroja,
niitä kun kuuntelee ei mailman myrskytkää haittaa,
suur kiitos vinkistä !
voi harmi , taas noi kirjaimet jää pois, kun kone on vanha ja montakertaa pitäisi napauttaa kirjainta ennen kuin tulee esille,,,,
kiukuttaaki,
Netissä näkyy nyt suorana:
https://www.youtube.com/live/PRnoEbDZhBg?feature=shared
Oli mahtava (aika pitkä) puhe Harri Isopahkalalta. Koskien syntiä, kiusauksia, itse Sielunvihollistakin.
Klikkaa tuota linkkiä, youtubet voi katsoa uudestaankin.
Asensin koneellenikin vanh.lestadiolaisten lehden, Päivämies, linkin:
https://www.paivamies.fi/
*
Sela Sellan syöpä saatiin hallintaan,
pois,
hän elää nyt ikuisuuden, hyvä niin,
palaa nyt näyttämölle,
suurella mielenkiinolla seuraamme taas hän loistavaa esityksiään ,
ei sitten kuolla mekään,
ei anneta periksi,
olemmehan saman ikäsiä,,,,,
Ilta-sanomissa kuva
Sela Selalle on tehty myös kasvojen kohotus, nyt hän näyttää ainaki 30 vuotta nuoremmalta, kaunis kuva,
olihan yllätys,
Ei varmasti ole, jotta älä höpise hullujasi.
Älytön väsymys,
voisko vanhukselle tullu yllättäin leukemia
mull kyllä on ne muut sairaudet
kuten seki syd. joka jostain syystä tekee loppuaan,
olisko voinu tulla verisyöpä lisäksi, mistä tämä älytön väsymys johtuu ?
Enpä osaa arvata, ehkä raudan puutosta?
Osta apteekista rautalääkettä sekä monivitamiineja...
Tietenkin, ikä myös voi jo väsyttää.
Äsken nielasin rautalääkkeen kun en meinnannu jaksaa keittiöön mennä
nyt olen ootellu noin tunnin jos vaikkuttais,
olisi tehny niin kauheesti mieli ulos,
kun aurinko paistaa niin kauniisti,
onkokohan ketään näin heikossa kunnossa olevaa vanhusta olemassakaan, olenko ainoa,
Rautalääkkeet syödään kuurina, koko purkki ja ehkä toinenkin, ohjeen mukaan. Miel. ei maitoa 2 tuntiin, ennen ja jälkeen lääkkeen oton. Ei vain yhden pillerin ottaminen "piristä".
Itsellä on juuri rautakuuri meneillään, on alhainen hemoglobiini, menen heinäkuussa taas verikokeisiin.
Minunki pitäisi pysyä hengissa muutama viikko,
sitten tulis verikoeita ja lääk. tarkastuski,
Ehkä jotkin vitamiini-poretabletit piristäisivät hetkessä, tai sitten kuppi vahvaa kahvia!
Itse juon kahvini aamupäivällä, ettei vaikuta seuraavan yön unen tuloon.
mua ei piristä mikään
vain ehkä jos lääk. löytää tai osaa antaa paremman lääkityksen
siis tasapainotta nyky tilaan sopivan lääkityksen , tai sekään ei enään auta,
sitten kaikki on loppu, mikään ei enään auta,
raskasta on ootella kuolemaa, liian raskasta.
Mehän kaikki odottelemme kuolemaa, joka voi tulla nuoremmallekin milloin tahansa. Minullekin.
Todella moni kuolee ennen sinua, monet sinua nuoremmatkin. Joku juuri tällä minuutilla siirtyy rajan taa. Mutta sinä elät!
Kuolema tulee, mutta yritetään elää onnellisina sitä "odotellessa".
Mikä voisi sinua piristää? Eläinten katselu luonnossa, linnut pihamaalla voisivat hiukan piristää?
Se piristäisi jos olotila olisi parempi,
tuntuu kuinpää painaisi tuhat kiloa ja kohta putoaa pois tai hajoaa, otin asperiinia ajattelin jos tulis parempi olo,
Ei rautaa tarvitse koko purkkia syödä !!! Johan siitä maha kärsii.
Voi syödä pari viikkoa ja pitää ainakin paussin välillä.
Minulla on noita samoja tuntemuksia joskus. Pää painaa kuin kivi
tai on kuin sementtiä. Joskus jalat tuntuvat niin raskailta,
ettei jaksaisi askelta ottaa. Mistähän ne johtuu ?
Enpä osaa arvata. Yleinen voimien heikkous, jolloin pää ja lihakset tuntuvat painavilta?
Ehkä istuminen sängyn reunalla voimistuttaisi hiukan? Ja pieni kävely kotona, tukea ottaen. Nojatuolissa istuminen päivittäin.
Pelottaa kuolema lasten ja jälkeläisten takia. pelkään että eivät ymmärrä että sitä voi kuolla vaikka huomenna, vaikka olisi ja olen reipas ja terveen näköinen.
En kuitenkaan ole terve, vaikka sydän vain vähän "korisee kuin vanha laakeri" reippaassa kävelyssä, katson että se voi loppua vaikka mikä yö tai päivä.
Elä sano, kun sydän väsyy vanhuuttaan se alkaa kuulemma korista ja rahista.
Miksi pelottaa lasten ja jälkeläisten takia ?
Lapset on jo aikuisia ja tulevat toimeen, eikö ?
Kyllä lapsesi ymmärtävät että olet jo sen ikäinen että sinun on aivan luonnollista kuolla. Se on elämän kiertokulkua.
Oletko narsistinen kun ajattelet etteivät lapset mitenkään selviä kuolemastasi? Hehän voivat jopa kokea että eivät jaksa enää huolehtia sinusta ja ovat helpottuneita. Meitä itsekkäitä vanhuksia näköjään riittää
Juttele lastesi kanssa kuolemasta. Heidänkin on opittava mahd. ajoissa ymmärtämään ja hyväksymään tuleva, pakollinen tapahtuma.
Muistan vuosia sitten jostain hoitopaikasta iäkkään naisihmisen, joka itki sitä, etteivät hänen lapsensa halunneet, tahtoneet puhua kuolemasta. Se on monelle eläväiselle kova pala, vaikea aihe, joka mieluummin sivuutetaan niin kauan kuin mahdollista.
Äkillisiä väsymyksiä tulee minullekin.
Sydämestä taitaa johtua.
En ole varma.
Verenpaine ja syke laskee yht'äkkiä
ja sitten uuvahtaa.
Vai laskisiko verensokerikin ?
Minulla ei ole mittaria.
Yritän heti syödä jotain pientä.
Banaanin, pikapuuron tai voileivän ja juoda pari lasillista vettä,
että voimat vähän palaisivat.
Ei se aina auta.
Kun ei tiedä mistä se johtuukaan.
Lähestyvän kuoleman enteitä kai,
niin luulen ....
Minä tiedänki että teen kuolemaa
kuitenki nyt kun menen lääkäriin toivoisin että ne OSAA laittaa lääkityksen tasapainoon,
nyt ei entinen lääkitys ole hyvä,
jää nähtävksi,
oma tavoite on kuiyenki että eläisin 3 kuukautta, ja jos luoja suo voisin elää tämän vuoden loppuun asti, heh sitten tietenki toivon että näkisin vielä kevään,
no kuha 3 kuukautta pysis hengissä seki olis hyvä,,,
Toivottavasti huomenna olisi pikkusen parempi päivä,
nyt hyvää yötä !
Hyvää yötä!
Minä täällä heräsin hiukan valvomaan.
Juon kupposen ja menen takaisin pehkuihin.
Ei tullut enää uni. Olen valvonut n. päälle klo 2:sta asti.
Vanha voi olla iloinen siitä kun pääsee pois pahasta maailmasta mihin ollaan menossa, sääliksi käy nyt 20-vuotiaita mihin helvetinmyllyyn joutuvat.
Kuolema armahtaa vanhukset, he påäsevät kuin koira veräjästä, syntiensä tähden nuoriso kärsii.
Ei ole meidän ikäpolvellakaan helppoa ollut, mutta tunnen myötätuntoa
nykyisiä nuorempia polvia kohtaan. Pelkäänpä, että heillä tulee olemaan
vielä vaikeampaa.
Meidän työaikana sai sentään töitä ja pärjäsi kun ahkeroi,
mutta nyt ei ole töitäkään eikä yhteiskuntarauhaa.
Olen netissä katsellut ja kuunnellut vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja Kauhavalta ja eilen illalla klo 22 oli laulutuokio, jossa laulettiin mm. tämä kaunis virsi:
Siionin laulu 260:
Mun kotini Taivaassa ihana on:
https://www.youtube.com/watch?v=iPbPzSfIggI
✨
Löysin tällaisen linkin, josta voi lukea kuinka vanhoillislestadiolaiset uskovat:
https://srk.fi/fi/nain-me-uskomme/nain-me-uskomme/
Olen jonkin verran kuunnellut ja lukenut netissä vanh.lestadiolaisten kirjoituksia ja koska olen tunnustuksellinen lutherilainen (eli nimenomaan M. Lutherin opettamaan teologiaan tunnustautuva) niin monet vl.-puhujien syvälliset saarnat koskettavat itseäni syvästi, sillä uskon samoin.
Pelottaa kuitenkin se heidän tiukka, sisäinen kurinsa, toisten uskon vahtiminen, mahd. ilkeily ja tuomitseminen jos ei usko tarkasti kuten he opettavat ja pidä heidän nk. perinnäissäännöksistään kiinni.
Olen jo muutoin lapsesta asti ollut helluntai-uskonnonuhri ja heistä jo kauan sitten irtautunutkin, joten en halua enää toiseen, samanlaiseen ansaan.
Uskon turvallisesti yksinäni, käyn joskus lähi-ev.l.seurakuntani tilaisuuksissa, tai kuuntelen näin netistä Suviseuroja ym. ohjelmaa, mutta pidän tiettyä etäisyyttä. En anna kenenkään enää satuttaa itseäni.
Ymmärrän ajatuksesi, mutta suurimmaksi osaksi nuo mainitsemasi "toisten uskon vahtiminen, perinnäissäännökset" jne. ovat median tuomaa väärää tietoa, tai mennyttä ns. 1970-luvun aikana tehtyjä virheitä, joita ei haluta toistaa. Ei vanhoillislestadiolaiset ole virheettömiä. mutta usko ja oppi on oikea, se vie kerran taivaaseen, suunnataan ajatuksemme siihen :)
Pitikö emoiji tähänkin... https://www.youtube.com/watch?v=iPbPzSfIggI
✨
voi lasta! Puhuu kuvilla,ja vanhojen palstalla!
Kuoleman pelko kumpuaa perustavanlaatuisesta eloonjäämisvietistä,
tuntemattoman pelosta ja tiedosta, että elämä ja olemassaolo sellaisena
kuin sen tunnemme, päättyy.
Se on moniulotteinen ilmiö, joka yhdistää ihmisen psykologisia, biologisia ja eksistentiaalisia piirteitä.
Kuolemanjälkeinen elämä tai sen puuttuminen on ihmiselle abstrakti ja
äsittämätön asia, mikä herättää luontaista epävarmuutta ja pelkoakin.
Pelko siitä, että tietoisuus ja oma minuus katoavat tyhjyyteen.
Kun on saanu lujan uskon Jumalaan Jeesukseen Kristukseen
ja pyhän henngen LAHJAKSI Jumalan suuresta ARMOSTA
niin kuoleman pelkoa EI YKSINKERTAISESTI OLE
EI ihmisen tarvitse tietää mitä kuoleman jälkeen on
siitä pitää huolen YKSIN JUMALA JEESUS KRISTUS,
näin itse koen elämän ,
sillä elämäki on lahja Jumalata,
ja kun akiessa turvaa Jumalaan ja Jeesuksen läsnäoloon ihmisellä ei ole mitään hätää maailmassa
ihmisten vain tulis TIETÄÄ että USKON LAHJAN SAA JOKAINEN joka AVUKSEEN HUUTAA HERRAA JEESUSTA KRISTUSTA
usko tulee kuulemisesta
ja ihmiselle suuri tulee kaipuu päästä armosta Jumalan lapseksi,
usko EI tule koskaan ihmisestä ITSESTÄÄN,
vaan
USKO ON AINA JUMALAN LAHJA IHMISELLE , suuresta armosta,
siksi ihmisen tulee sitä pyytää ja huutaa avukseen aina Jeesusta, kaiessa elämänsä vaiheissa, joka päivä , jeesus on aina ihmisen lähellä läsnä kun ihminen on saanu USKON LAHJANA Jumalata !
Uskoa on oltava.
Kuolemanpelko on yksi voimakkaimmista peloista, joita elämässään saattaa kokea. Ajatus elämästä luopumisesta ja irti päästämisestä voi tuntua ahdistavalta ja raskaalta kantaa.
Kuolema ja kuolemanpelko ovat yhteiskunnassamme tabuja – siitä huolimatta ne ovat täysin luonnollisia asioita ja koskettavat meistä jokaista jonakin päivänä.
Tuohon on omakohtainen kokemus,
silloin kun lapset oli pieniä vuoden välein syntyneet ,
ja kun illoin itse sairastuin vakavasti,
silloin kuoleman pelko oli SUURI ja HUOLI kuinka lapset selviää jos nyt kuolen,
mutta
kaikki kaikkikääntyi hyvin
elämä oli työtä työtä työtä ja puloison kanssa lomilla matkailtiin ulkomaita myöten, lapset aikuistui menivät yliopistoon, siis kaikki hyvin,
-- olen saanu elää pitkän elämän lähes yhdeksään kymmpiseksi,
nyt EI ole ollenkaan kuoleman pelkoa
puolisoni kuoli pitkäikais sairauden seurauksena,
ja nyt oma syd. tekee loppuaan ,
se on luonnon laki ihmisen elämä ON rajallista,
näin vanha ihminen on kuoleman sisäistäny täysin luonnolliseksi tapahtumaksi omalla kohdallaki,
ja luojaan uskoen ja luottaen kuoleman pelkoa ei yksinkertasesti ole,
sen pitää täysin luonnolisena tapahtumana.
Kuolema on luonnollista, mutta silti se voi pelottaa ja läheisen menettäminen
on kamalin kokemus elämässä.
Kyllä sitä joskus miettii mitä minulle tapahtuu, kun kuolen?
Tai kauanko minulla on aikaa?
Uskallanko enää suunnitella elämääni?
Mitä jos saan sydänkohtauksen?
Kysymyksiä voi pyöriä päässä paljon, vaikka sen tietää,
ettei kukaan voi vastauksia tai lupauksia antaa.
Sen kuitenki ainaki jotkut tietää ettei ole monta viikkoa tai kuukautta enään elinaikaa
jos lääkäri on sen sanonu,
tietenki lääkäri sanoo lopu ajan olevan epämääräinen
koska eihän lääkärikään välltämättä tiedä just oikeaa päivää kuinka kauan elimistö kestää sairautta,
hän tietää van suurin piirtein
ja joskuhan tapahtuu myös selittämättömiä ihmeitä
jota minä pidä kyllä ihan Jumalan siunauksesta tai päätöksestä antaakki elämää hieman enemmän kuin mitä lääkäri oli arvellu,
lääkäri kyllä sairaalassa tietää ajan melko hyvin
koska siellä on mittarit joita seurataan kun potilas tekee jokatapauksessa loppu,
kun elimet ei enään pysty tomimaan normaalisti,
mun kohdalla syd:n tekee oikeesti nyt loppua,
tämä on hyvin raskasta aikaa,
en ytää tiedä kuinka kauna tätä kestää,
lääkärin mukaan ei kovinkaa kauaa enään,
mutta kuvittelen että ensi kevät pitää minun vielä nähdä,
Juttusi perusteella vaikuttaa siltä,
olet vielä melko hyvässä kunnossa
sinuna minä uskaltaisin suunitella vielä vaikka mitä ja toteuttaakki suunitelmia,
vaikka itse teen nyt kuolemaa, siitä huolimatta on unelmia heh,
" jos voitan lotosta "
vaikka sydän tekee loppuaan mä todellakin alkaisin rakentamaa jotan uutta kohdetta elämääni,
en piitaisi näistä kuolemaan johtavista sairauksista yhtikäs mitään,
- seuraisin INNOLLA mitä uutta RAHALLA saa
tänne maailmaan
tietenki kuoleman jälkeen omaisuus jää maailmaan,
se EI harmita ollenkaan
JÄÄPÄ JÄLKEÄLISILLE ja yhteikunnalle jotain minustaki kun kuolen,
siksi VEIKKAA vieläki JOKA VIKKO
ja toivon suurta lottovoittoa vaikka voimat on hukassa ettei likkeelle jaksa lähteä,
mutta VEIKATA VOI ja ootella SUURTA PÄÄVOITTOA
mua ei kuolema pelota ollenkaan
vaikka se luuraa nurkan takana
sydän loppuu sitten kun loppuu niin loppkkoon,
lääkkeillä koitan pysyä mahdollisimman kauan vielä hengissä,,,
tee sinäki niin ala veikkaamaan ja oottele lottovoittoa,
kyllä me se vievälä voidaan voittaaki...
EI KUOLLA VIELÄ vaikka lujille ottaaki,
NYT LOTTAAMAAN ON lauantai ja LOTTO PÄIVÄ !
Uskon, että näet ensi keväänkin !
Joskus on levollisempi, ajattelee, että tulkoon kuolema kun tulee,
joskus se ahdistaa.
Kiitos, nyt uskon minä itsekki, ensiviikolla on lääk.
lääkitys pitää muuttaa tähän ikään ja vaivoihin sopivammaksi,
toivottavasti se niiltä vielä onnistuu,,,
ensi kevät on vielä tähtäimess....
Yleensä kukaan ei pysty ennustamaan milloin kuolema tulee.
Vakavat sairaudet on hiukan eri asia.
Yksi lääkäri kauan sitten sanoi telkkarissa,
että kivuliaskin ihminen voi elää vaikka kuinka kauan.
Ja niinhän se tuntuu olevan.
Jokaisella on kohtalonsa.
Meitä paljon nuorempia ja terveempiä kuolee koko ajan.
Ihminen ei ole täydellinen.
Meillä on heikkoja kohtia elimistössämme.
Heikot kohdat voivat pettää ennenkuin vanhaksi tulee.
Kysyin 90 vuotiaalta ystävältäni, miettiikö hän kuolemaa.
Hän vastasi;
" Olen elänyt niin vanhaksi, että kaikkia asioita on ennättänyt ajatella. Jåin kahden lapsen yksinhuoltajaksi, mieheni kaatui sodassa, ja oli vuosia etten muuta ajatellutkaan. Pelkäsin kuolevani ja lapsilla ei ole sitten ketään.
Nyt en mieti. Rikas on elämäni ollut, lapset kasvatin ja nyt on kaikki hyvin.
Kun sinä tulet aamulla, saan taas uutta virtaa ja kuolemaa en odota,
Meillä menee kaikki niin hyvin... eipuhuta kuolemasta, se tulee jos on tullakseen!.
Ajattelen kuin hän.
Olen vanha, kaikki on hyvin!
Kyllä kuolemaa tietenki jo 90 v tämän ikänen ajattelee
mutta se EI enään aiheuta HUOLTA
koska väin vanha sairas kuin minäki tajuaa elämä rajallisuuden
just noin kuin edellä 90 v ajatteli ajattelen minäki
sen takia pitäisiki kaikista vanhuksista pitää huolta joka päivä loppu vuosina
että
kaikkia vanhuksia kävisi joku kerran päivässä katsomassa,
toinen terve ystävällinen ihminen esm. hoitaja
todellanki antaa iloa vanhuksen päivään,
ja on suuri merkitys vanhukselle loppuelämän taipaleella,
Se olisi suuri asia jos joku tulisi päivittäin katsomaan.
Tai edes pari kertaa viikossa.
Yksinäisen olo on turvatonta.
Kotihoidon voi tilata jos ei muita ole,
mutta kotihoitaja tekee vain sen lyhyen rutiinikäynnin
ja voi olla monta eri hoitajaa,
joilla ei ole mitään henkilökohtaista sidettä asiakkaaseen.
He eivät korvaa läheistä ihmistä,
mutta ovat viime kädessä joku turvan korvike.
On se ihanaa, kun joku tulee. Kaikille ei tule ketään.
Klo 13 Suviseurat jatkuvat:
https://www.youtube.com/live/QGYWYwkz5EA
Virsi 525, sanat:
https://virsikirja.fi/virsi-525-suurempi-kuin-sydameni/
Virsi 260:
https://virsikirja.fi/virsi-260-niin-suuresti-on-jumala/
*
Kuolema tulee. Kalu ei enää seisi tunteja kun mamman näkee. Seksikin on hiipunut pariin kolmeen kertasn päivässä. Tätä tämä vanhuus on.
Joskus huoli läheisistä voi aiheuttaa tai lisätä kuolemanpelkoa.
Moni iäkäs on tärkeä muille ihmisille.
Miten muut pärjäävät sitten kun minua ei enää ole?
Se on ihan normaali huoli, vaikka tietääkin, että muilla elämä jatkuu
ja kyllä he pärjäävät.
Samanaikaisesti läheisillä voi olla pelkoja sairastuneen sairautta sekä kuolemaa kohtaan.
Iäkäs aviopari voi miettiä miten toinen tulee pärjäämään yksin,
jos molemmat ovat huonossa kunnossa.
Kun on kaksi kaikki on vielä hyvin. On henkinenkin turva ja tuki.
Kun iäkkäänä sairauksiensa kanssa jää yksin, se muuttaa koko loppuelämän.
Kuoleman pelko voi sisältää myös kärsimyksen pelkoa. Monia pelottaa itse kuolemisprosessi ja siihen mahdollisesti liittyvä kipu, sairaus tai avuttomuuden tila.
Kuolemisprosessi voi herättä jopa kauhua, jolloin siitä olisi hyvä puhua jonkun
läheisen tai ammattilaisen kanssa.
Kuolemisprosessiin ei liity kipua.
Kuolemisprosessi voi joissain tapauksissa kestää muutaman tunnin kun eri sisäelinten toiminta hidastuu ja lopulta pysähtyy, mutta se ei satu.
Edeltävään sairauteen voi liittyä kipua mutta lopulta sairauskin nk. kuolee. Esim. halvauksen aiheuttama jäsenten kipristely: yhtäkkiä kädet ja jalat saa suoriksi! Sairaus, halvaus on kuollut!
Nk. kuoleminen ei ole yhtään kamalaa.
Väkivaltainen kuolema on sitten oma juttunsa, varmaankin sattuu, jos joku tuikkaa puukon esim. keuhkoihin. Mutta tässäkin: se itse "hengen lähtö" ei satu ja kestää yleensä n. alle 15 sekuntia.
Kuolema voi olla pitkä ja kivulias. Ei kaikki kuole yht'äkkiä.
Syöpään sairastunut tuttuni kärsi todella kovista kivuista yli kuukauden
ennenkuin kuolema armahti. Ei saanut armokuolemaa.
vaikka mitkään lääkkeet ei enää vaimentaneet tuskallista kipua.
Kuolema on lyhyt tapahtuma. Koko kuolinprosessi ehkä pari tuntia, lopputapahtuma, se itse kuolema, yl. alle minuutin.
Sitä edeltänyt sairaus on voinut olla pitkä ja kivulias.
Sairaus ja kuolema ovat kaksi eri asiaa.
Kun sairaus johtaa kuolemaan sehän on samaa prosessia.
Tuolla aiemmin kerroin mitä minulle vastasi 90 vuotias ystäväni.
Olin ainoa ihminen joka hänen luonaan kävi joka ainoa päivä, ja useita kertoja.
Lapset kävivät, milloin sattui. Hän oli kouluttanut lapsista herroja, poika sekosi, äiti ei usein päästänyt edes asuntoon sisään, tytär sairasti pahaa reumaa, ei voinut kulkea rapuissa, hissitön talo.
Ihana vanhus,parasta mitä olin siihen astisessa elämässäni ihanvieraan ihmisen taholta kokenut .Minun luonani ei ainakaan toistaiseksi käy kukaan, en osta palveluja.
Mutta itse poikkean vanhusten luona, kaikkien jot´ka tunnen ja tiedän, että ovat yksin, ja kaipaavat seuraa, usein apuakin,
Minulle ei tarvitse maksaa!
Olet ihana ihminen,
taivaan isän lahja yhteiskunnalle,
Jumalan siunausta loppuelämääsi !
Yksinäisenä ihmisenä olen ajatellut hankkia kuolindoulan tuekseni,
jos lähestyvä kuolemani vakavan sairauden takia on tiedossa.
Voin tietysti kuolla milloin vain.
Kuolindoulia ei ole vielä paljon enkä tiedä paljonko sellainen maksaa.
Sairaalassa on tietysti myös sairaalapappi, jonka kanssa voi puhua.
Mä en tarvi mitään lohdutusta kun kuolen,
pappi kyllä voi käydä siunaamassa ja rukoilla puolestani lähtiäiseksi,
koska olen uskovaine,
voi ihan hyvin kuolla ihan yksin, eikä kenekää tarvi olla kädestä pirämässä,
jotenki tunnen myös vastenmieliseksi jos mun kuollutta ruumista joku tonkii
haluaisin että minut työnnetään semmosenaan krematorioon arkun kansi kiinni, enkä halua että mua tuijotettaan arkkuun kun olen kuollu
kansi kiini ja pysyy kiinni, muistelkoon mua elävänä kuoleena niitten ei tarvi mua katella, eikä muistella,
tämmönen ajatus,
Hassu juttu,
sairaalassaki kun olen ollu
tunnen erittäin vaivaantuneeksi jos tullaan mua sairaalan sängyn viereen kattomaan,
mulle parasta on kun VAIN hoito henkilökunta juoksee mun sänkyni luona ,
suuremmin en kaipaa ketään muita kuolinvuoteni viereen,,,
Minä kun olen ollut kauan yksin yksinäisyys painaa joskus hirvittävästi,
kun ei ole tukea eikä turvaa koskaan mihinkään asiaan ja pärjääminen
on heikkoa. Minusta olisi surullinen ajatus lähteä tästä maailmasta,
ettei edes ennen kuolemaa olisi ketään ihmistä lähellä, mutta olen kyllä yrittänyt tottua ajatukseen, että haihdun tästä maailmasta yhtä huomaamattomasti kuin tulinkin - kuin aamukaste.
Todennäköisesti kuolen kopperooni yksin ja hajun perusteella joku minut
löytää viikkojen päästä tai ennemmin. Kalmon haju on voimakas.
Mä en tunne surua ollenkaan siinäsuhteessa, olen elämäni eläny loppuun, ja nyt on lopullisen hyvästin aika, teen sen jo omassa mielessä näin elävänä,
kai olen tottunu yksin selviytymään ,
jälkeliseni ovat hyvin rakkaita, he ovat itsekki jo vanhuus eläkkellä kaikki,
lapsenlapset selviää,
en kaipaa ketään enään kuolinvuoteeni viereen,
haluun kuolla yksin.
Joo. Eri tavoin yksinäisiähän me ollaan. Itse monesti kokenut itseni "ulkopuoliseksi", jo lapsesta asti.
Olen tarkoituksella katkaissut välini joihinkin vanhoihin ystäviini, ihan heidän oman ilkeilevän käytöksensä vuoksi, en enää suostunut kynnysmatoksi.
Nyt olen yksin, muistonani rakkaat eläimeni jotka myös minua rakastivat, etenkin kolme koiraani, eläimiä oli aikanaan monenlaisia. Jotkut lupailevat, että jopa eläimet voisivat päästä Taivaaseen. Tätä Jeesukselta pyydän, juuri muuta en.
Näinköhän taas viime yönä unta jostain koirastani...?
Jos kuolen koht'puoliin, niin on mahd. saada joitain sukulaisiani kuolinvuoteelleni, mutta koska ovat pääasiassa itseäni vanhempia (nuorin täti ja serkut n. 80 v) niin mahdollisuudet vuosien aikana hupenee.
Jos olen aivan yksin, ettei ole läheisiä, silloin tuollainen doula on kait suorastaan pakko ottaa.
En kuulu enää kirkkoon vaikkakin uskon "wanha"-luterilaisittain. Ehkä luterilaisen papin voisi saada ostettua siunaamaan, jos ei muita ole? Olen lähisukulaiselle antanut ohjeen että minut saa polttaa ja tuhka ripotella mereen, hän voi siinä sitten lausua jotakin "raamatullista" muistokseni. Joku harras ja syvällinen, "v.lestadiolais"-tyylinen virsi sopisi laulaa.
Ylösnousemuksessa Herra sitten kokoaa tuhkani taivaantuulista.
Vaimoni menehdyttyä toukokuussa on elämäniloni heikentynyt.
Keskikroppani eturauhasen jälkeinen oikkuilu tekee hengissä roikkumisen vähemmän tärkeäksi.
On sentään jotain tekemistä. Perunkirjoituksen rituaalit. Muuttoni halvempaan ja järkevämpään asuntoon.
Jos tapahtuu sellainen ihme, että ne saavat keskikroppani kuormitusta sietävään kuntoon niin voisin jatkaa harrastustani.
Eturauhasen leikkauksen yhteydessä lienee puukko lipsahtanut hieman sivuun ja suoliston törky tunkee nivusiin ja kivespusseihin tehden kaiken arkisenkin toiminna kivuliaaksi va vaikeaksi. Esimerkiksi istumaan voi asettua vain vasemman pakaran varaan.
En ole koskaan käyttänyt mitään särkylääkkeitä mutta nyt, viime aikoina, valmistautuessani yöpuulle asettumista, otan 1000mg Panadolia.
Pärjäätkö vielä kotona yksin,
vai käytkö kotiapu auttamassa,
minulla pettää sydän,
luultavasti nyt pettää hieman muutki elimet
kuten munuaiset tekee loppuaan,
siitä epäilen kun turvottaa niin hirveesti etti solmiä meinaa saada auki,
minulla ei ole kotipalvelua vielä,
Et varmaankaan syö paljon suolaa, jos munuaisten toiminta on heikentynyt ?
Se muuten heikkenee kaikilla ikää myöten niinkuin sydänkin.
Jos me terveenä pysyttäisiin eihän me sitten kuoltaisikaan koskaan ?
Lämpimiä etähalauksia sinulle ! Koitetaan nukkua hyvin tai edes jotenkuten .....
Kirjotellaan !
Joskus pitää otta ihan suolavettä
meillä suvussa on melkein kaikki kuolleet syd. sairauksiin
tai onki kuollu,
kaikille on jossaki elämän loppuvaiheessa käsketty juoda suolavettä
se kai nostaa verenpainetta mutta tietenki se rasittaa munuaisiaki,
kyllä minäki jossaki vaihessa päivää otan suolavettä se selkeästi jotenki tasapainottaa oloa,
Otan osaa. Minun elämänhaluni meni kokonaan, kun puolisoni kuoli yllättäen.
Se oli yllätys, hän oli minua paljon nuorempi ja terveempi.
En olisi halunnut häntä menettää,
olen surun murtama edelleen,
mutta ei meiltä kysytä
milloin me tahdomme lähteä
eikä sitä milloin läheisemme saa tempaista pois.
Toivon, että kipuisi hellittävät ja löydät sopivan asunnon
ja pärjäät surusi kanssa ! Se on taistelua "pinnalla pysymisestä".
Minulla on tämmöinen kikka:
Jos minua äkilisesti alkaa heikottaa
ja oletan suolan auttavan
kastan pikkuisen sormenpäätä veteen
ja ripotan siihen vain hiukan suolaa
ja imen sen sormenpäästäni.
Se imeytyy suusta heti.
Joskus heikotus tulee siitä,
että syömisen välit on liian pitkät.
Perkule kun joka päivä on hetkiä, että säikähtää "nytkö se tulee ?".
Se kuolema, kun tietää, että tulee se.
Se pelästyttää, vaikka sen tietää.
Kerran minäki säikähdin kun olin menossa uimajalliin ja siinä jst kun olin ovella niin komastuin siiheh ulkoven ritilän päälle että mätkäys kuului, tajua meni ja ampulanssi vei sairaalaan , olin saanu lievän aivotärähdyksen,
sekunnin verran siitä kaaruessa välähti että nytkö minä kuolen tähänkö elämä päättyi,
olihan se säikäys, mutta hengissä vielä olen
sydä kyllä nyt reistilee tosi pahasti
lääkäri ei antanu elää toivoa paremmasta, sanoi vaan nyt elä päivä kerrallan, jaikkihan mekuollaan kuitenki,
Noin yllättäen se kuolema voi tullakin.
1 sekunti aikaa tajuta ja sitten liihottaakin jo toisessa maailmassa.
Minä olen saanut kaksi kertaa pikaisen kuolemantuomion.
38 vuotiaana ja 64 vuotiaana.
Niitten jälkeinen aika oli hirveää.
Ne aiheuttivat kauhua minussa.
Molemmilla kerroilla diagnoosi oli väärä.
Teki mieli vetää lääkärit oikeuteen.
SUVISEUROISSA pidin kovasti erityisesti Harri Isopahkalan (perjantaina päivällä) puheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=LnmOsmOnmTI
Suviseurat päättyvät tänään, mutta nyt vielä siellä on laulutuokio:
https://www.youtube.com/watch?v=PPlq0nmGAkw
*
Kuuntelen radiosta !
Viimeinen, myös viittomakielinen päätösseura:
https://www.youtube.com/live/tubEfnFikbg
*
Tehkää uskonlahkolaiset oma aloituksenne !
2.-5.7. on sitten HERÄTTÄJUHLA Ylivieskassa:
https://www.herattajajuhlat.fi/ylivieska-2026/ohjelma.html
Eli körtit saarnaavat: "Luulot pois! Luulot pois!"
VENEZUELA:
3 ihmistä: mies, 11-vuotias poika ja vanha nainen vedetään elossa ylös raunioiden alta.
https://youtu.be/CnOfUjzsBlc?si=AEZg3lFYTdInB6kh
*
Käsittämätön maa. Ei päästä avustajia auttamaan ja oman maan sotilaat seisovat tussarien kanssa vieressä katsomassa, kun ihmiset koettavat kaivaa raunioita paljain käsin. Kyllä olisi kirveellä paljon töitä.
Kuolleet ovat jo alkaneet haistakin, sekin on jopa epäterveellistä hajua hengittää... Sairastuvat.
Moni väittää, ettei kuolema pelota.
Niin minäkin ajattelin,
mutta kyllä se pelottaa.
Millainen se viimeinen hetki tulee olemaan,
kun tajuaa, että tämä on nyt se viimeinen hetki ?
Olen niitä muutaman kokenut, mutta en kuollutkaan.
Ei siinä paljon ehdi ajatella enää. Se on menoa.
Mitä pelkäämistä siinä on? Haperon hengen lopullinen helpotus.
Kuka mitenkin ajattelee. Onhan se paljon muutakin kuin hengenlähtö.
Mitä "muuta" ? Kun henki kaikkoaa, maiset vaivat vaikenee.
Maiset vaivat, kyllä.
Mutta entä iäiset?
Nämä asiat kannattaisi itse itselleen ajoissa, tässä elämässä selvittää. Niinku "laittaa asiansa kuntoon".
Kaikilla jää elämä kesken. Ei asiat koskaan lopulliseen kuntoon tule.
Mitkä iäiset asiat ?
Itsekin useasti piipahdellut "rajalla".
Ehdin yleensä huutaa pienen rukoukseni Taivaalle.
Ja pelastuin kuin viime tingassa.
Aika erikoisia jotkut kokemukseni, ette ehkä usko, mutta enkeleitäkin kuullut ja nähnyt.
Kun ihminen "tietää" / uskoo juuri (etenkin väkivaltaisesti) kuolevansa, hän saattaa hengessään jo kuolla. Hän on jo epätoivoisena luopunut elämästä. Siitä palautuminen takaisin elämään on kivuliasta, julmaa.
Elämä voi sen jälkeen olla vain kuin zombin, eli "elävänkuolleen" puolittaista elämää. Jatkuva kaipuu kuolemaan, jonne mielestään "kuuluisi". Jotkut ehkä toipuvat tällaisesta siten, että löytävät vielä kelvollisen elämän elettäväkseen, mutteivät kaikki.
Nk. kuoleman jälkeinen elämä.
Henki elää ikuisesti, mutta: missä?
SE on ihmiselle arvoitus ,
kuoleman jälkeinen elämä on ihmiseltä salattu raamatun mukaan !
Henkimaailmassa. Höh.
Mihin / millaiseen "kuntoon" ? Monet yrittävät, eivät ehdi. Jotkut eivät osaa, toiset eivät tahdo.
Kukaan ei ole tullut kertomaan, että "henki" eläisi.
mä ainaki aijon sitte nukkua kunnolla ja piiiiiiiiiiiiiiiitkäääääääääääääääään,
varmaan ikuisuuden,
eipä tarvi sitt´ yöllä juosta pissallakaan,
Tarkoitan
- hengellistä "kuntoonlaittamista",
- nk. uudestisyntymistä eli "uskoon tuloa".
- Jeesuksen Herrakseen ottamista, Kristuksen sisäistä tuntemista.:
Johanneksen evankeliumi:
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh.+1:1&rnd=1782985870049
Apostolienteot:
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap.+t.+1:1&rnd=1782985995945
Ilmestyskirja:
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ilm.+1:1&rnd=1782985954321
Jos ei vielä ole tätä sisäistänyt, alkaa olla kiire.
Jonkinsorttista lepoa odotan minäkin, siellä toivomassani Taivaankodissa. Olen jo suunnitellut monenlaista.
Helvetin mahdollisuutta en ole pohtinut, siellä ei ole juurikaan toiveiden mukaista elämää. Jos sinne joutuisin, sen näkee sitten.
Nykyihmisten elämän- ja kuolemanohjeet taitavat olla aivan jossain muualla kuin esittelemissäsi. Ihmisestä on hyvä löytyä ehkä hieman hengellisyyttä(kin), mutta henkinen kapasiteetti määrittelee enempi, mikä on tulos ja päätös.
Ja hyvä niin. Menneinä aikoina sekoitettiin kansalaisten päitä aivan tarpeeksi ja vähän liikaa. Onneksi näinä päivinä järki määrittelee enemmän hengen hapatusta.
Hmmm.
No, kukin voi itse valita.
Annoin parhaimmat ohjeet ja tiedon, linkit, johon itse uskon.
Voi kukin nuo ottaa tai jättää.
Tuo mahdollisuus tässä elämässä vielä on.
"Parhaimmat" sinulle. Muut päättävät itse.
Nii-in, voi olla, että se henki on ihan kuollut jo silläkin, joka vielä fyysisesti elää.
Niinhän minä kirjoitin.
Eihän se poislähtö enää pelota kun siellä Iltaruskonmailla on meitin koko suku. Kaks viimeistä poikavarista meitä nuokkuu keittelemässä kaffeeta selaamassa nettiä.
No niin no. Onhan meitillä vajaan tunnin välimatka kämppien välillä. Pitää ollakii nottei mekastus toisiimma kuulu.
Safka ei voi maittaa entiseen tyyliin kun Eilen vain pistäyin viemässä roskat ja liika lehet keräilypisteisiinsä.
Uimaan tekis mieli välgöveteen, mutta se vaatis henkilökuntaa hakemaan sydänoireisiin sökähtänyt klooraaja ambumablanssiin.
onneks on fiileä the cämbänbois asuttavana.
Nyt ajatellen elämän paras osa meni liian äkkiä.
jooo mihin se katosi ,
olen lokeroinu elämäni 3 lokeroon,
1 vaihe:
ensin lapsuus ja nuoruus maailman ihaninta aikaa
ei ollut huolen häivää mistään
elämä kiinosti kaikki kiinosti tulevaisuus kiinosti,
oli kaverit , menot , naurut tanssit ym. pelkää ihanuutta.
2. vaihe :
Nuoruuden rakkaus,
avioliitto,
lapset syntyi vuoden välein,
työtä työtä työtä , työtä työtä
työtä molemmilla puolisoilla,
matkailua maailmalla,
lapsenlapset ilonamme niin kauan kuin pieniä olivat,
lopulta vakava kuolemaan johtava sairaus,.
avioliitto sisältää elämän koko kirjon
kaiken mahdollinen mitä ihmiselämään mahtuu
hyvät ja huonot ajat sisältyy 2 vaiheeseen,
3 vaihe :
sisätää yksin elämän vanhuuden vaivoineen,
elämä jatkuu vaivoineen edeleen toistaiseksi,
niin kauan kuin luoja suo.
4 vaietta en vielä tiedä, onko ne hautajaiseni vai avuttomuus dementoituneena laitoksessa, jää nähtäväksi, ilmeisesti jälkeläisten nähtäväksi, itse en sitä vaihetta kai näe,
Se meni kuin huomaamatta. Yht'äkkiä tuli ilta.
Kävin lääkärissä, jospa en kuolekkaa
määräs erilaisia lääkeitä,
saap nähdä mieten käy,
kuolenko niitten vaikutukseen
vai jatkuuko vanhuus vielä seuraavat kymmenen vuotta,
jos niin
sitten olisinki sata vuotias,,,,
Hyvä kun kävit lääkärissä ! Oli ilmeisesti hyvä lääkäri, kun päivitti lääkkeitäsi ?
Toivottavasti ne helpottavat oloasi ! Oliko se yleislääkäri vai sydänlääkäri
tai joku erikoislääkäri ?
tavallaan molemmat lääkärit, ensin syd:n erikoislääk. sitten yleislääk, toimi suurinpiirtein syd. lääk:n ohjeitten mukaan,
toivoa ei paaremmasta ole, ainoastaan helpotusta olotilaan,
kuolen jokatapauksessa , aikaa vaan ei tarkalleen tiedä,
Me kaikki kuolemme jokatapauksessa ..
Sitä aikaa emme me muutkaan tiedä.
Kuolemme eri syistä. Joskus saamme ennakkotietoa kuolinsyystä, jota tiedämme odottaa tietyn ajan kuluessa.
Noin minäkin toivoisin lääkärin minulle kertovan arvioidun elinaikani. Tietäisin varustautua tulevaan lähtööni.
Vaikka ei annettu elin aikaa kovinkaan pitkään,
itse en koe kuolevani vielä pitkään aikaan,
vaikka huonokntonen olenki,
kyllä se on luoja joka aikamme määrää maanpäällä,
siihen uskon lujasti.
seki tiedetään, lääkeillä voidaan pitkittää elämää joten siihenki uskon.
Omaan vilkaan mielikuvitusen,
joten,,,,
tuli mieleen psygologinen ajatus,
ne ovat huomanneet kun puhutaan suoraan kuoleman mahdollisuudesta
( tietenki olen huonossa kunnossa )
niin ilmeisesti resgoin heti vastahankaan
ne ovat hoksanneet
enkä usko kuolevani noin vain,
en usko
vaan haluan hyvän lääkityksen ja jatkaa omatoimista elämääni vaikka huonokuntosena,
-- lääkärit on koulutettu pitämään ihmiset hengissä ja elämän halun potilailla kohdallaan,
olen ollu pitkään allapäin
kuoleman halu on ollu korkealla,
--- aikoinaan kun tehtiin suuri syd:n leikkaus
ja kotiutuksen yhteydessä annettiin kaikenlaisia ohjeita
mainittiin tämänki oireen,
että jos elämän halu on kateissa
mun tulisi siitä kertoa lääkärille
noooooh, ei ole tullu kerrottua,
vasta nyt kun leikkauksesta on kulunu yli 20 vuotta,
nyt se on tullu lääkäreille selväksi,
ja nyt kun syd. lääkitystä muutettiin
saan siihenki kohentavaa lääkitystaä ,
olettaisn että kaikkiin verenkierto lääkeisiin on lisäaineena myös mielialaa kohentavaa ainetta,
olettaisin, näin luulen,,,,
koska lääkeitä on paljon
on pakko kokeilla että löytyy sopiva,
siis mikä lääke on sopiva mun keholle,
mut uskon että mun kunto kohenee ainaki jonkin verran, siihen ne ainaki pyrkii !
Eipä tämä taida sinua lohduttaa, mutta kaikki me kuolemme ja moni ihan
liian varhain.
Kyllä se minua lohduttaa
tympii vaan kun näin vanhaksi on pitäny elää,
vanhan ihmisen elämä ei oikraa oikeaa elämää,
se on pelkää selviytymistä ja kuoleman oottamista,
Se jo, että uskoo kuntonsa kohenevan voi todella kohentaa kuntoa.
Mielialat vaikuttavat paljon ihmisen fyysiseen terveyteen ja oloihin.
Sepä se, kun tästä ei saa enää revittyä mitään hauskaa eikä iloa irti !
Omatoimisuus on todella tärkeä asia. En halua elää enää jos joudun
laitokseen.
Kun se eutanasia ole ole laillista, niin miten sinä estät elämäsi, jos jostain syystä joutuisit laitokseen? Ehkä kantsis korjata ajatusmaailmaa.
Se on totta, että mielellään voi manipuloida vaikka mitä. Mutta fyysinen kunto vaatii kuitenkin myös tekemistä ja toimimista.
Hitaasti vaan etiäpäisn.,
Koitetaan nukkua levollisesti !
Oikein hyvää yötä !
Joo koitetaa nukkua,
huomenna on parempi päivä,
hyvää yötä !
Hyvää huomenta !
Ihana sade ropisi jo aikaisin aamulla ja jatkuu.
Mikä ihana viileys !
Ei ole ollenkaan niin tuskastuttava olo.
Tästä nauttii.
Ehkä jaksaa saada jotain pientä aikaiseksikin tänään.
Ikuinen riesa eli imurointi olisi tarpeen.
Miten sitä hommaa voikaan niin inhota ?
Pitäisi vähentää huonekaluja ja mattoja
niin se kävisi helpommin,
mutta kun ei halua,
koska sitten ei ole enää viihtyisää.
Kodin täytyisi tuntua viihtyisältä
riippumatta siitä
mitä se kenenkin mielestä tarkoittaa.
Jokaisella on omat mieltymyksensä.
Itselleni on viherkasvitkin tärkeitä.
Niitä on jonkun verran (isoja) ja
ilman niitä ei mielestäni ole viihtyisää.
Minä rakasta valoisuutta
avaraa tilaa
helppohoitoisuuta
nykyajan avaruutta mukavia oleskelu tiloja
on vain tarpeellinen puhtaat helppohoitoiset tilat,
ei mitään roinaa asunnossa,
vain kauneutta, jokunen taideteos seinällä ympäristöön sopivat värit ,
myös keittiö täysin nykyaikinen josta ruuan käryt imeytyy heti suoraan
ilmastoinin kautta pois huonetilasta,
nyky arkitehtuuri tekee melkein minun mieleisiä uusia ihania taloja asuntoja,
mutta
täysin koko seinä ei saisi olla lasia niikuin joissaki nykyisin on, haluan kuitenki
oman kodin turvallista tuntua,
jonne ei ohikulkijat jää töllisteleään kun nukun makuuhuoneessani tai oleskelen olohuonetiloissa,
Minäkin tykkään isoista huonekasveista, peikonlehdistä, traakkipuista,
lyyraviikunasta ja muista. Ne sopivat hienosti "tyhjiin" nurkkiin lattialle
tai tasoille ja muualle täydentämään sisustusta ja tuomaan viihtyisyyttä.
Kun rahtaan ne kylppäriin suihkutukseen huomaan miten tyhjä ja autio
huone olisi ilman niitä. Kolkko suorastaan. Multaa en ole niihin vaihtanut
vuosiin, se on liian työlästä, annan ravinnetta vain ja hyvin ne näyttävät
voivan.
Ymmärrän mieltymystäsi. On olemassa hyvin suunniteltujakin uusia asuntoja.
Muutin pois yhdestä, johon ensin ihastuin mm. valtavan lasitetun parvekkeen
takia. Ajattelin, että siitä saa touko-syyskuuksi ihanan oleskelutilan,
mutta en ottanut huomioon ilmansuuntaa.
Kun kesät ovat viimeisinä vuosina olleet liian kuumat muutenkin,
parvekkeesta ei ollut paljon hyötyä.
Se oli kuin akvaario, jossa oli 50 astetta lämmintä, kun aurinko paistoi sinne
puolesta päivästä iltaan.
Onko sinulla tuollainen ihana asunto 00265 ?
EI ole,
se on vain haave
JOS VOITAN LOTOSTA heh ,
ne on kalliita rakentaa
niihin menee rahaa miljoona tai kaksi miljoonaa,
en vaan halua noin lasisia läpinäkyviä taloja kuin noissa rekentaja lehdissä on
haluan valoisan turvallisen , kodikkaan, helppohoitoisen,
ihanan kauniissa maisemassa,
uuuuuhhh siinä haaveeni,
Makuja ja mieltymyksiä on monenlaisia. Minä tykkään tyylistä, jota pidetään
vanhanaikaisena. Se luon jonkun turvallisuuden tunteen, että on jotain
pysyvää mikä on aina ollut.
En yhtään viihtyisi noissa moderneissa taloissa, joissa on melkein
seinän kokoisia ikkunoita. Ne ovat kolkkoja. Kuka ne ikkunat muuten
pesee ? Tulee kalliiksi, kun pitää olla nosturi.
Juu, en minäkää noin suurista ikkunoista pidä,
valoisuutta saa muutenki jos halutaan,
kuhan olisi viihtyisä ja helppohoitoinen, liikaa roinaa ei saisi olla mun uudessa asunnossa, vain tarpeelinen ja viihtyiyyttä korostava.
En mieti asiaa.
Taivaaseen tässä tähdätään. Siellä kaikki on nuoria.
Nythän me ollaan jo koettu helvetti nyky-Suomessa Orpon ja Purran giljotiinihallituksen aikana.
Kuka luulee menevänsä minnekin. On täysi vapaus luulla.
Aivan.
N. 33-vuotiaita, sanoo rajatilakokemuksen kokenut.
ei sinnekää kannata pitää kiirettä, sinne ehditään sitt ku luoja meidät kusuu,
puhutaan vaan mukavia toistemme iloksi,
mulla oli kiva juttu tuossa mutt
teko-äly sieppsi sen bitti-avaruuteen, minne lie lentänykkää,
kirjoitan joskus toiste
kesä reissun suunittelusta,
voi olla että lähdenki pikku reissulle, jää nähtäväksi.
No minne suunnittelet mennä ?
Kreikka kiinnostais.
Haavena on vain kotimaan reissu / reissut ,
enään ei jaksa ulkomaan reissuja, se on menneisyyttä,
Oletko käyny Kreikassa,
me puolisoni kanssa aikoinaan käytiin useamman kerranki, ym etelä euroopan maissa kuten espanjassa, italiassa, romaniassa, pulgaariassa,
nythän Kreikka on ollu taas suomalaisten suosiossa,
olisko suomalaisten suosien syynä se kun Jutta Urpilainen aikoinaan lähetti sinne suomalaisten miljaardeja
kun Kreikan talous oli kuralla,
siis konkurrsissa, siellä oli huijarit veneet valtion rahat ihan omiin tarkotuksiinsa
ja kreikan valtio oli konkussissa, höh,
nyt suomen valtio on samassa tilanteessa,
ottiko sdp mallia kreikasta silloin kun Jutta lähetti sinne suomesta velkamiljaadeja plastamaan kreikka konkussilta, höh,
sdp on kyllä saanu paljon pahaa aikaa suomen talodelle kymmenien vuosien aikana,
niitä vahinkoja nyt tämäki hallitus koitaa korjata,
Mehän ollaan jo Kreikan tiellä. Ei tarvitse mennä sinne ja siellä on hirveän
kuumaakin vielä syksylläkin.
Nyt on Suomen talous kuralla, Orpon persuhallitus vei Suomen Kreikan tielle.
Ei tartte lähteä Kreikkaan. Sen voi kokea koto-Suomessakin.
Orpon persuhallitus on pahin halitus suomalaisille. Rikkaille se on hyvä.
Nolo kommentti.
Se on totta.
Totta, sanoi opposition rotta.
rotta sanoi
tavallaan valheen,
kyllä valtion talouden korjausliikkeeseen joutuu kaikki osallistumaan,,
se korjaus ON välttämätön !
Miksi kermapersheet eivät sitten osallistu?
Koska ne sit muka on osallistunut?
"Koska ne sit muka" ovat osallistuneet? No sano se.
EI KOSKAAN.
Totta puhut. Perskokkarehallitus on Suomen tuho.
Kuolema on pelastus.
kuolema on helpotus,
mutta
kituminen pitkään on maanpäällinen helvetti,
olikohan se näyttelijä jolla oli syöpä päässä kauan kipeenä joutuko kauan kitumaan ennen kuin henki lähti, se Temonen,,,
Näyttelijä Olga Temonen sairasti neljännen asteen aivosyöpää (glioomaa) noin kahden vuoden ajan. Hän sai diagnoosin syksyllä 2023 ja menehtyi sairauteen 47-vuotiaana marraskuussa 2025.
Aivosyöpään sairastuu noin 400 henkilö vuodessa.
https://yle.fi/a/74-20176805
Eikö se kauhistuta ketään, että voi kuolla hetkenä minä hyvänsä ?
Vaikka maantielle, kadulle tai kaupassa ?
EI ollenkaan, mehän olemme jo vanhuksia, moni elää niinsanotulla yli-ajalla vielä täällä, kuten minäki,
hyvän lääketieteen ansiosta,
meikäläinenki on jo kuoleman mahdollisuuteen valmistautunu siis tiedostan täysin että poislähtö voi tulla milloin tahansa,
mutta miksi sitä pitäisi ruveta kauhistelemaan tai pelkäämään, eihän siinä ole mitään pelottavaa, kuolema on jokaiselle luonnollinen tapahtuma joskus,
minulla on luoja johon lotan, jokahetki kaverina menin minne tahansa, en ikinä ole yksin,
joten ei tarvi pilätä yhtään mitään, eikä kauhistella,
anna hyvän neuvon sinullekki,
ota luoja luoksesi sinulla ei ikinä ole mitään hätää missää, olet aina turvassa
luojan kainalossa,
AAMEN !
Se on kauhistuttavaa vain, jos se tapahtuu väkivaltaisesti ja / tai jos kohde on lapsi tai nuori, joilla elämä kaikkineen on vielä edessä.
NIIN, ei nuorena halua kenenkää kuolevan
meille vanhuksille kuolema on jo ueimmille armahdus,
päästä vaivoistaan lopullisesti eroon,,,
Jos kuolee väkivaltaisesti ei siinä EHDI edes käsittämään tilannetta, kuolema tulee silmänräpyksessä,
jos ei silmänräpäyksessä, niin kuitenki ihminen on heti schokissa joten ei ihminen ehdi tajua oikeesti koko tiannetta,
kuolema on aina helpotus uhrille tai sairaalle lopuelämän vaiheessa,
Kyllä hiukan pelottaa.
Väkivaltakuolema ja kuolema, jota esittelet viimeisessä 'virkkeessäsi', ovat kaksi eri asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Eihän sillä sitten meille itselle ole mitään väliä, missä
se hengenlähtö tapahtuu!
Joka ikinen päivä tulee hetkiä, kun hätkähtää, että nytkö se lähtö tuli.
Miljoonille tulee niitä ihan samoja hetkiä, älä sure.
Ei se ketään lohduta, jos toisilla on sama ongelma, mutta en minä
surekaan. Haluan kuolla, mutta silti hätkähdän: Nytkö se tulee ?
Mä luulen
ettei sitä itse ehdi tajuata
eikä itse tiedä sitten kun se yllättäin tulee,
sitä vaan pötkähtää ja siinä se elämä sitten oli,
näin luulen,
jopa toivon oalle kohdalle,
mun pitäisi mennä laporatorioon,
mutt olen huonossa kunnossa,
kokoajan mietin miten jaksan lähteä,
onko muilla tämmösiä vaikeuksia,
minulla ei ennen ole ollu, nyt on,
Jos hankkiutuisit kotihoidon piiriin kokeet tultaisiin ottamaan kotona-
Onko se aina näin ? Tuttuni on kotihoidon piirissä, mutta joutuu menemään
terveyskeskuksen labraan. Se on onneksi lähellä.
Tuo on uutta tietoa,
olen jo aika huonossa kunnossa, ulkoilu on tahtonu jo jäädä kokonaan pois kun en enään jaksa väsyn aina ja koko ajan
jotenki vaan hävettää alkaa kotihoidon piiriin kun tähän asti on ollu omatoiminen ja haluaisi vieläki itse jaksaa hoitaa omat asiansa, ikä on jo ehkä tarpeeksi 87 v kai meikäläinen jo hyväksyttäisiin avun tarvitsijaksi,
syöminen on menny tosi vaikeaksi, mikään ruoka ei tahdo enään maistua,
siiten jos jotain syö mahaa turvottaa että meinaa tukehtua,
ja mikä pahinta seki vie voimat , ne loputki voimat, syöminen,
onko muilla näin vaikeeta olla vanha ihminen,,?
Juotko ruuan kanssa esim. vettä tarpeeksi? Vesi on hyvä sulatuksessa.
Kyllä omasta mielestä juon riittäviin, joksu luulen että juon liikaa silloin tuleeki huono olo, yhtä huono kuin olisi syöny likaa,
jostain syystä kaikenlainen ruoka yököttää,
jotain mrjoja kuten puolukkaa mansikkaa voi syödä mutta niitäki on pakko syödä kohtuulisesti,
tuore kurkku ei aiheuta yököttävää oloa, jotenki rauhottaa koko mahaa jopa pitemmäksi aikaa,
Syödessä ei pitäisi juoda paljon, vain lasillinen. Juomat juodaan muulloin kuin ruoka-aikoina. Vesi tuskin sulattaa mitään sen kummemmin tai paremmin kuin muutkaan ruokajuomat.
Itse juon aina ruuan kanssa vettä ison lasillisen, kuivaa ruokaa ei saa kunnolla alas, sehän takertuu kurkkuun.
Ruoka on tarkoitus ensin pureskella suussa sellaiseksi soosiksi, että se on pehmeää ja hyvin nielaistavaa.
Vesi auttaa ruuan hienonnuksessa, ei tartte puolta tuntia leukojaan louskuttaa kun ottaa kulauksen mukaan.
Veden mukana ruoka menee liian nopeasti alas. Se kuuluu ensin pureskella, jauhaa mössöksi. Hampaat ovat sitä varten.
Siis ruoka kuuluu ensin pureskella ...
Voi sun juttuja, älä vaan ymmärrä lukemaasi....!
Mitä ihmettä' sinä häpeät ?
On ihan luonnollista, että iän myötä elämä käy vaikeammaksi
eikä ole mikään häpeä ottaa apua vastaan.
Siitä me maksamme veroakin eikä apu ole ilmaista,
kotihoito maksaa tulojen mukaan.
Ei se mikään "armopala" ole.
Sekö lohduttaa, että joku toinenkin pelästyy ?
Taas tuli yllättävä suru uutinen
Ransakan suomalainen kirjeen vaihtaja Petäjistä on kuollu,
noren vasta 75 v saraskohtaukseen, nyyh
nuoremmat kuolee, ja me vanhukset saamme vaeltaa täällä maan päällä vaikka kuinka kauan, jopa sata vuotiaaksi ,
vast ikkään oli tv:ssä haastateltavanki,
Osaanotto omaisille !
P e t ä i s t ö , Helena.
Miksi ihmisellä menee suu rikki ? Kieli ja ikenet on jostain kohdasta arkoja.
Hoidan hampaitani hyvin ja kurlaan joskus Paroex suuvedellä.
Inhottavaa, ei voi kohta syödä. Mitä voi tehdä ? Mistä johtuu ?
Puutoksia en uskoisi olevan ruokavaliossa, vaikka se ei kummoinen olekaan.
Syön lisäksi yhden monivitamiini ja hivenainepillerin päivässä.
en tiedä mikä sinun vaivasi on,
mutt
minulla on jonkiasteinen syöpä suussa se on melko hidaskasvuinen kaksikertaa leikattu nyt ne olis jo leikannu kolmannen kerran mutt en ole antanu,
meinaa ne silti sitä vielä leikellä, syksyllä tulee kutsu taas sairaalaan,
kuolis pois sitä ennen
suuta kun leikataan se on kaikkein pahinta mitä ole koskaan kokenu, mua on paljon leikelty muualta, noita sairauksia on monelaisia ollu,
mene hammaslääkäriin siellä selviää mikä sinun suuta vaivaa,
Hei !
Voi sinua ressukkaa.
Kaikki myötätuntoni on sinun puolellasi ❤️
Minunkin täytyy kai mennä lääkärille,
jos ei suu rauhoitu,
Toivon, ettei löydy mitään mitä ei voisi parantaa suht.helposti.
Lämpimiä halauksia sinulle 00330.
Olen hengessä mukanasi
ja toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää ❤️
Moi !
En ole mikään ressukka, elämä ny on semmonen kuin on,
olen kai hieman änkyrä tyyppi potilaana,
tai ehkä en ole helppo potilas,
olen vain eläny pitkän elämän,
en ole vielä kuollu,
ehkä olen kipeä ja hyvin väsyny,
kaikki loppuu aikanaa, tätä ny kestää niinkauan kuin luoja suo,
olen vain pettyny vanhan ihmisen vaikeuksiin ja elämään,
mutta kaikki nämä vanhan ihmisen vaikeudet joutuu käymään läpi enne kuolemaansa,
olen ehkä kärsimätön
nyt naurataa,,,, saa muutki nauraa,,,, haluaisin olla terve
mutt ku en ole haluaisin vain kuolla,,,,,
ihmisen ikävä toisen luo on ikuista,,,
ja kun kaikki on poistunu elämän näyttämöltä
niii ei ooooooo kovinkaa mukavaa,,,,, vaatii sisua elää elämä loppuun asti,
hirvittää vain lopun tuska / tuskat ne voi olla kauheita,
olenki sanonu toiveeni lääk:lle että nukuttaisvat sitten kun lopunaika on todellisutta,
voihan olla niinki että luoja antaa mulle vielä kymmenen vuotta elin aikaa olen sitten sata v.
En minä sinua säälitellyt.
Se oli sympatiaa ❤️
anteeksi, sori,,,, en ny niin kovinkaan nokkiini ottanu
olen vain vanha ja väsyny.
rakaudella palasta kamu,,,,,,
Kuolenko minä jos lakkaan hengttämästä, vai hengoittääkö kuolleet, kun niitä tekohengitetään, vai mitä se on kun painellaan ja puhalletaan?
Miksi papan silmät oli kiinni, eihän se nähnyt kun minä vilkutin sinne arkkuun?
Ajattelen usein, mistä lapset saavat noihon kysymyksiinsä non paljon totuutta ja ajattelua.
Kysymyksiä esittivät alle kouluikäiset lapset,
Ihmeitä on paljon.
Onko kuolema luokkakysymys?
Kun joku suurempi kulttuurihenkilö kuolee, niin hän ”on poistunut
keskuudestamme”, ehkäpä ”ajasta ikuisuuteen”.
Tavallinen ihminen vaan ”kuolla kupsahtaa”, lakkaa olemasta.
Jos on yhteistaluokkien alempi edustaja, silloin hän ehkä ”heittää
veivinsä”.
Jos on uskovainen, silloin ”päästään Herran luo”.
Jos on sotilas, silloin saattaa ”kaatua”.
On myös nuorena kuolleita, silloin ehkä muistutetaan ”liian aikaisesta
kuolemasta”. Mutta en ole vielä koskaan kuullut, että satavuotias olisi
”liian myöhään kuollut”.
Samantekevää, miten asian ilmaiseekin, niin lopputulos on kaikilla sama.
/MdK
Ois se ihan kuolla pois, ku ei jaksa hengittääkkää kunnolla jos jaksaaki niin sitten maha on paksu kuin viimesellä kuukaudella raskaana ja kokoajan yököttää oksettaa,
on tämä yhtä helvettiä tämä loppuelämä,
koirat ne amua tärskäyttää heti kuoliaaksi mutta ihmistä kidutettaan viimeseen hegenvetoon asti,
ihminen on tosi hullu tyyppi, hah, sitten senäyttelee uskovaista ja sanoo ettei eutanasia ole lain voimainen kun raamattu MUKA sen kieltää vaikka EI RAAMMATT KIELLÄ ITSEMURHAA ! SE ON TOSI ; EI KIELLÄ !
Eutanasia ja itsemurha ovat kaksi eri asiaa. Täysin ja kokonaan.
Maallinen tuomioistuin ei voi tuomita itsemurhan tehnyttä,
mutta kuoleman avustamisesta kyllä käydään súurempaakin keskustelua ja tuomio tulee!
Eutanasiaa ei meillä sallita.
Lääketieteellinen, elämän yllpitäminen koneellisesti, vaatisi kyllä tarkempia säädöksiä sekin.
"Eutanasiaa ei meillä sallita." V i e l ä .
Se on harmi juttu,
moni on jo niin sairas ja vanhaki että mielellään jo lähtis loja luo,
Se on eeerittäin kummallista näinä priorisoinnin kulta-aikoina.
niimpä tosi kummallista ajattelua niiltä jotka ei hyväksy eutanasiaa, koska tommonen loppuelämä on pelkkää kitumista
kuka tommosen lopun itseleen haluaa, en ainakaa minä,
eutanasia laki voimaan suomeenki pikaisesti, meitä hyvin kivuliata loppuun eläneitä vanhuksia on paljon jotka jo haluaisi päästä vaivoistaan lopullisesti eroon.