"Kun ostat uuden tavaran/vaatteen heitä yksi vanha tarpeeton pois"
on eräs ohje, ettei tarpeetonta roinaa kertyisi.
Pystytkö luopumaan jostain vanhasta tavarasta vai säilytätkö kaikkea
siltä varalta, että "joskus sitä voi tarvita" ?
on eräs ohje, ettei tarpeetonta roinaa kertyisi.
Pystytkö luopumaan jostain vanhasta tavarasta vai säilytätkö kaikkea
siltä varalta, että "joskus sitä voi tarvita" ?
Vastaukset 38
Vanhimmat
No kyllä se usein niin käy ettei raski heittää pois , vaan ajatteleeettä vois vaikka joskus tarvita , vaikka sisimmässään tietää ettei tule koskaan laittamaan sitä vanhaa enään päälle , hieman itsensä kanssa taistelua se on .
Kotini on kuin kirpputori.
Katselen usein myynnissä olevien asuntojen kuvia esim. IS:ssa. Hienostuneiden kuvien lisäksi oikein lohduttaa nähdä myös monenlaista rojukasaa. Näkee, missä mahd. rahanpuute on estänyt remontoimasta esim. perintömökkiä jne.
En ole yksin.
Olen kylläkin viime talvena ja keväänä tyhjentänyt vaatekaappiani ja vienyt monta kassillista turhaa vaatetta kirpputorille.
Mulla on rempan estänyt kun olen joskus myynyt asuntoja ja nähnyt,
On paljon hienoksi rempatuja oa sitten myyvät. Mutta ovat rempaneet mieleisekseen.
Ostaja ei osta, kun ei halua heti uutta keittiötä purkaa ja rempata mieleiseksen.
Täytyy myöntää. Se on asia, joka vaivaa päivittäin meidän pariskuntaa ja se sama näyttää vaivaavan jälikikasvuakin.
Meillä ei vaivaa jälkeläisiä. Vievät leikkimökkiin tai kakkos parvekkeen laatikoihin.
Minulla vaivaa, ajattelen aina että laitan päälleni kun vaihdan renkaat ja sitten heitän pois.
En kuitenkaan heitä vaan pesen pelkällä linkouksella ja laitan kaappiin.
Kyllä kaikki pitäisi hävittää, niistä on jokaisesta valtava työ jälkeläisillä.
Ei niitä päivässä hävitä ja hävitys maksaa aina enemmän.
Nyt kun laittaa sekä jätteeseen ei maksa mitään.
Pois jos ei käyttöä.
Pysyn luopumaan vaatteesta, jos on virttynyt eikä enää näytä siistiltä. Mutta hyvistä en halua. Minulla on nyt todella kaunis asu, olen saanut jopa kehuja, 90-luvulta. Leveähköt housut ja muotoon leikattu silkkipusero. Kelpaa niin kirkkoon kuin teatteriin.
Välillä käytin kapealahkeisimpia housuja ja löysiä puseroita.
On kesähame, hieman polven yläpuolelle, hihaton, pitkä yläosa ja repu helmassa, valkoinen. Täysin muodinmukainen tänä päivänä. Vuodelta 80, puuvillaa niin että nakkasin kloriittiin, kirkasta tuli.
Tavarat heitän pois kun menee rikki ja ostan uuden tilalle.
Mutta kyllä jotain vähän jää, jos sattuisi tarvitsemaan. Tosi harvoin rivarista kerrostaloon muuttaneena tarvitse kirvestä, sahaa, hiomapaperia, laattakitinpoistolaite, uuden kitin laittolaite, hauenleukapihdit, oksasaha.... On niitä, mutta voi olla jollekin jälkeläiselle tarpeen, eivät ole mitään halpiskamaa.
Rakkaita rojuja...heh.
Ennen sanottiin, aika tavaran kaupitsee, ja kyllä se piti kutinsa. Paremmat vaatteet laitettiin käytettynä työhommiin, ja näin tuli kaikki käytettyä loppuun. Vanhempana kun sitä työtä ei enää ole, niin joutuu väkisinkin heittämään kaikki tarpeeton pois. Jokaiseen roskapussiin kun laittaa joutavaa vaatetta ja tavaraa täytöksi, niin kyllä ne siitä vähitellen vähenevät.
Olen ratkaissut pulman niin, etten osta mitään uutta mitä en oikeasti tarvitse.
10 vuoteen en ole ostanut kuin sukkia ja alusvaatteita juuri sen verran kuin
tarvitsen. Vaatteet kulutan loppuun ja joskus paikkaankin tai korjaan vaatteen
sen sijaan, että heitän sen pois.
Mitään isompaa hankintaa en ole tehnyt yhtäkään.
Toivon, ettei pesukoneeni hajoaisi vanhuuttaan elämäni aikana.
Uusi olisi pakko ostaa.
Maailma hukkuu jätteeseen. Miksi ostaa mitään ei-tarpeellista, mistä tulee kohta jätettä ?
Vaun hän, jllla on aina kaikki hukassa, voi edesa jatella kysyä tuota muilta!!!!
Ei ole jätteitä kaapeissani.
Kaikilla tavarroilla on oma paikkansa,
Otan sen siitä mihin jätin!
En ole hukassa;))))
Vaate kulutetaan loppuun ja risa käytetään esim. siivoukseen.
Risalla vaatteella ei tule siistiä.
Heittäisin pois, muta vaimo " pelastaa" niitä!
Meillä päinvastoin. Minä annan tarpeettomat pois facebookin roskalavalla.
Mies ei antaisi hävittää mitään.
Persuhallitus on paras kulutuksen vähentäjä tähän asti.
Orpo on yrittänyt toiveajatteluun perustuen yllyttää kansaa kuluttamaan,
että itsensä mokannut ja Suomen kriisiin ajanut hallitus pelastuisi.
Minä en ainakaan niitä ahneita vastuunpakoilijoita ala pelastamaan.
Tein järkipäätöksen etenkin perskokkare hallituksen ajaksi.
Jokainen päivä on "en-osta-mitään-päivä".
En voi olla varma, vaikka seuraaavaksi leikattaisiin pieni eläkkeeni.
Olen ostanut vain ruokaa sen verran, että pysyn hengissä,
eikä ole väliä vaikka heittäisin veivinikin,
ei tätä hallituksen menoa kestä katsoa erkkikään.
Olen myös lykännyt kaikkien hankintojen tekemistä ja jos on ollut
ihan pakko olen ostanut aina kun mahdollista käytettyä tavaraa käteiskaupalla.
Ai että mä oon nopee heittämään turhat tavarat ja vaatteet pois. Kaikki on toistaiseksi järjestyksessä.
Ei ole varaa heittää mitään pois, koska ei ole varaa ostaa uutta.
Vanhoilla mennään niin kauan kuin ne koossa pysyy,
on se sitten vaatetta tai muuta.
Voi ostaa käytettyäkin.
Olen heittänyt pois ja myynyt uskomattoman paljon. Paljon on vielä.
Mutta nyt olen ostanut uusia niiden keittiökoneiden ja tarvikkeiden tilalle joita aikoinaan täysin hyväkuntoisena hävitin. Ruokailutavat ovat muuttuneet.
Tunen naisen, jolla on kaksi asuntoa ja niissä vaatehuoneet ja kaapit täynnä kirpputorilta ostettuja vaatteita, astioita ja muuta roinaa.
Mitään hän ei hävitä, van ostaa vain lisää.
Jos se pitää kirpputoria ?
Ns. kuolemansiivousta olen aloittanut, se edistyy hitaasti,
mitenköhän käy ....
Kuolinsiivous on käynnissä, enkä muista, milloin olisin ostanut jotain uutta. Tavarapaljous on helpompi hallita, jos on hyvä järjestelykyky. Mulla sattuu sellainen olemaan.
On ihanan kevyt olo , kun ei ole keittiön, makkarin tai muissakaan kaapeissa mitään vanhoja vaatteita, joita en enää viitsi käyttää, eikä turhia astioita. Ei olohuoneen hylkyt tursota täynnä tuliaiskamaa.
Siivoja kun pesi maaliskuussa ikkuna, ostin uudet raikkaat verhot olkaariin leittiöön ja makkariin( sinne valkeat hyvinlaskeutuvat , kauniit) .Sävy sävyyn sohvatyynyt ja uusi matta mattoja. Kaikki sai alle parin tonnin. On ihanan raikasta ja piristävää..
Kaikkia kuvalehtiä luen ilmaiseksi E-kirjastosta. Päivälehden olen lukenut jo 10 v tabletilta, on helppo, kun siinä on hyvä valovoima.
Laskuja ei tule-kaikki menee E -laskuina mobiilipankkin josta vilkaisen ja hyväksyn.
Olen käyttänyt suomi.fi:ä jo kauan . Ei tule paperipostia. Joten mitään paperi-/ lehtpinoja ei ole minulla.
Sorruin eilen kirpparilla kahteen kauniiseen huiviin, yht. 8 €.
En käy kirppareilla, mutta kun tämän on ostarilla, missä käyn ruokakaupassa,
niin kurkkasin sisään.
Yritän heittää pois vain tosi tarpeettomia. Ettei kaduta.
Tavaraa pitäisi olla mahdollisimman vähän, että järjestys pysyisi,
varsinkin pöydillä ja tasoilla, mutta keittiön tasoillekin tuppaa
kertymään tavaraa, kun siitä on niin helppo ottaa, kun tarvitsee
ja väliäkö tuolla on, kun yksikseen asustelee jos ei itseä häiritse.
Tavaran määrä ei välttämättä ole ongelma vaan se, miten osaa tavaransa järjestellä. Keittiön taso ei yleisesti ottaen ole säilytyspaikka.
Järjestys ei niin tärkeää, tärkeämpää nauttii kesästä, nyt!
Kesää ei haittaa tippaakaan asioitten, astioitten, yms. järjestyksessä pitäminen. Tai ts. jos ne ylipäätään yleensäkään järjestyksessä pitää, juttu ei ole yhtään kummempi kesälläkään.
Minulla ei ole keittiön tasoilla muuta ,kuin kahvinkeitin, leivänpaahdin ja rosteripurkki, jossa aterimet. Ei lehtikasoja ole missään ja vaatteet ovat hengareissa, naulakoissa tai hyllykössä peililiukuovien takana. Ihan siistiä on aina,
Vaatteet kuivuvat aina kuivauskaapissa pesun jälkeen. Kodinkoneiden edessä on kaunis ohut verho kattoon saakka.
Voi olla siistiä, vaikka onkin tavaraa näkyvillä.
Ei niitten ole pakko olla sekaisin.
Joka paikka tavaraa väärällään ei luo kuvaa ja tunnelmaa siisteydestä. Liian täysi on vähän sama kuin kaatopaikka.
Ei ole mitään roinaa enää. Ymmärrän roinalla tavaroita ja vaatteita joille ei ole käyttöä.
Roina on epäkuntoista kamaa.
Tunneside on niin vahva musaostoksiin etten luovu niistä koskaan. Ei kaikki pysy järjestyksessä ja ruoanlaitossa oon esim sottapytty . Sen minkä toinen siivoaa pois tai itse siivoan, niin kohta sama paikka on taas ihan likainen &sikin sokin.
Tunneside myös osaan kirjoistani niin vahva etten kaikkia kirjoja pysty antaan pois koskaan.
Tunneside muuhun materiaan; ei niin vahva enää mutta ainakin nuo omat palkintoni joista en voi luopua jotka on muistona että oon minä peräti joskus onnistunutkin jossain.