itse nautin elämästä nyt ihan itselle. En jaksa olla innokas ja juosta kaikenlaisissa kerhoissa. Enkä halua tehdä mitään työytäkään enää. Minulla ystävä joka käy vielä työssä osan aikaa, myös kerhoissa ja auttaen läheisiä. Olen luuseri 75 vuotiaana, tullut mieleen ja kävin kyllä 40 vuotta päivätyössä, autoin vanhempia myös lapsenlapsia hoidin paljon. Pitääkö vielä tehdä koko ajan jotain vaikka nautin nyt tästä elämän vaiheesta. Kysynkin et olenko outo tyyppi vai tarttuuko kiire tullut mieleen vaikka sitä en halua.
Tarttuuko kiire,
Anonyymi-ap
28128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei välttämättä tarvitse olla kiire, vaikka onkin tekemistä.
Kiire on usein itse aiheutettua tai itse ajateltua.
Hyvä tietää ja näin se varmaan onkin :)
Joo kyllä puuhaa pitää olla, lököily ei ainakaan minulle sovi. Vastaavasti mies sanoi ennen, että tuollainen reuhaaminen ei taas hänelle sovi.
On kiirekin joskus. Kun on sullonut allakkaan joksikin päiväksi kolmekin menoa ja välissä pitää syödä ja vaihtaa vaatteita vaikka kirkosta lenkille.
Mutta on sellaisiakin päiviä jolloin on levon aika, vähän tepastelua vain. Niitä ei tosin kovin usein ole.
Aikanaan, kun jäin työelämästä pois, ajattelin liittyä vapaaehtoistyöhön, mutta tarkemmin harkittua junohdin moiset ajatukset.
Siitä olis koitunut vaan rahanmenoa, ja siinä olisi sitoutunut etupäässä kesäviikonloppuisin rakentelemaan katoksia eri tapahtumiin.
Minäkään en halua sitoutua vaan olla vapaa.
Pari vuotta riitti eräässä eläkeläisyhdistyksessä jonka viikkotapaamisiin osallistuin. En koko aikana tuntenut olevani tervetullut, kun tervehdyksiini ei vastattu saapuessani paikalle , paria kertaa lukuunottamatta ei edes samaan pöytään kukaan tullut istumaan. Hyvin tuli todettua että piiri pieni pyörii, mutta silti valitettiin kun ei saatu lisää jäseniä. Jäsenasioiden hoitaja kyllä jaksoi höykyttää miten kerhoihin tarvittaisin lisää osallistujia. Ei kiinnostanut joka päivä johonkin osallistua kun on omaakin elämää.
Mitään sieltä en jäänyt kaipaamaan kun lopetin ja kynnys nousi niin että mihinkään muuhunkaan en enää ole liittynyt.
Täysin vapaa, haluaisin olla varattu ei vaa ole morsiamia käynyt tyrkyllä, kohta on kiire ellei ala näkyä.
Käy kerhoissa tai jos on seurakunnan ruokailuja tai muuta. Ainakin meilläpäin tahtovat heti kutsua käymään. Eivät tosin kyllä yhteen muuta, omassa rauhassa haluavat suurimman osan olla ja jälkeläisten kanssa.
Liity eläkeläisjärjestöön. Minä löysin sieltä tuoreen lesken.
Tämä siis Pertikille.
Älä hyvä mies haahuile naisten perään.
Eihän tämänikäinen mies voi tarjota kun huonoa ja olematonta seksiä. Ei muussakaan seuranpidossa ole kehumista.
Vaivoja tulee lisää niin itselle kun mahdolliselle kumppanille. Tulee siis kaksinkertainen riesa siitäkin..
Ventobieraita sukulaisia tulee lisää, koita niiden kanssa tulla toimeen.
Kyllä tämä loppuelämä on paras olla yksikseen..
"Tuoreen lesken". Onpa ilmaisu.
Puhut kyllä vain omia kokemuksiasi. Niin minäkin, kyllä ainakin 78v nainen tarjoaa ihanaa taivasta, kun suudellaan. En tiedä mitä minä hänelle tarjoan, en ole kysynyt. Ainakin ottaa korvista kiinni ja haluaa suudella päivin ja varsinkin illalla.
Ei kai tämän ikäisille se seksi ole enää tärkein kriteeri ? Minä ainakaan en haluaisi seuraa sellaisesta miehestä jolle pääasia on päästä vällyjen väliin ja tämän kun olen tuonut julki tyrkyllä oleville niin eipä ole heistä ollut seuraa muuhunkaan, tansseissa kun olen kieltäytynyt kyytitarjouksesta niin tanssiinhaut on loppuneet siihen jopa päivätansseissa. Minulle riittäisi kun saisin samanhenkisen seuralaisen käymään joskus jossain, vaikka risteilyllä, luontopolulla, tanssimassa, konsertissa tai ihan vain kahvilla.
Jos eu köydy tuoretta leskeä, niin ennen vanhaan niitä oli säilöttynäkin. :)
Seuraavan viestin kirjoitin toisella palstalla tammikuussa, mutta voihan
sitä olla apua 70+ palstallakin.
Satuin kuulemaan sanonnan "säilötty leski" (ei säilötty läski), joka
oli käytännössä Ruotsi-Suomessa 1527:stä lähtien, kun reformaation
jälkeen voivat papitkin mennä naimisiin.
Jos pappi kuoli ennen vaimoaan, niin leskellä oli ns. "armovuosi", jolloin
haettiin uutta pappia. Seurakuntalaiset yrittivät löytää papin, joka suos-
tuisi menemään naimisiin edellisen papin lesken kanssa. Tietysti leskikin
yritti esittää omia toivomuksiaan, varsinkin jos oli orvoksi jääneitä lapsia.
Noita säilöttyjä leskiä on jäänyt myös harvinaisempien käsityöläistenkin
jälkeen, niin myös armeijan palveluksessa olevien jälkeen. Sotilailla oli
palkkaetuna torppa ja jos sotilas oli kaatunut, oli uusi sotilas tulossa asut-
tamaan torppaa, jossa ehkä tuli luontaisetuna myös vaimo ja lapsikatras.
Yritin googlettaa "konserverad änka" suomeksi, mutta sieltä tuli vaan
tavallisia säilöntäohjeita. AI ei vissiin vielä tunne mitä käsite pitää
sisällään.
/MdK
Jos naisten koodikieltä oon ymmärtänyt, niin sanonta, ollaan ystäviä, tarkoittaa, en ole kiinnostunut.
Niin, tarkoittaakotuo, että tavataan tanssipaikan , teatterin tms, lippuluukulla, osta tarjoillut, niin sitten saat mennä, ja tavataan sitten kun ilmoitan.
Tuli tuollainen mieleen.
En ole sinun vällyihisi tulossa, enkä muidenkaan.
Se aika on jäänyt taa, eikä nuoruutta takaisin saa.
Mikä kiire ?
Kiire elää :), vielä kun aikaa on
En jaksa enkä halua enää hosua. Olen tehnyt töitä ja ylitöitä paljon, harrastanut koirien kanssa, osallistunut, ja touhunnut. Riittää jo minulle.
Töitä olisin saanut jatkaa jäätyäni eläkkeelle, tarjottiin kyllä ja houkuteltiin. Tykkäsin töistä ja asiakkaistani, ja asiakkaani tykkäsivät minusta.
Nyt on mukavaa herätä aamuisin ja nauttia aamukahvi aamun lehden kanssa rauhassa. Käydä kaupoissa rauhassa ilman kiirettä. Nukkua päiväunet, valvoa myöhään katsellen televisiota tai surffailemalla netissä. Olin ilman televisiotakin toistakymmentä vuotta kun en ehtinyt sitä katsoa, nyt senkin ostin. Katselen mikä kiinnostaa, muun ajan saa olla kiinni.
Kiire on tyhmyyden ystävä.
Aikaa pohtia, mikä merkitys aikaisemmilla vuosikymmeniä kestäneillä kiireillä on ollut.
Vähemmälläkin olisi ehkä päässyt.
Niin, onko kiire. Yritän välttää, sydänoperaatiosta jäi sivuoire, jos kiire, niin rintaan tuntemus, ei kipu, mutta paine kuitenkin.
Muuten kuitenkin saa rasittaa .ielin määrin.
Se on just näin eikä melkein, kaiken kokeneena kerron.
Ole huoletta, meitä 75-vuotiaita kiireettömiä on pilvin pimein. Tähän ikään on jo ehtinyt touhuta yhtä jos toistakin ja jos nyt ei enää huvita/viitsi, niin se on ihan luvallista. Minä en enää vuosiin ole ottanut mitään ns. harrastusta joka vaatisi menoa jonnekin määrättyyn aikaan, minun harrastuksiksini riittävät ulkoilu, lukeminen, sanaristikot, pienet käsityöt ja laiskottelu sekä nokkaunet päivällä.
Kiire on huonoa ajansuunnittelua, ei muuta. On ihmisiä joilla on aina kiire, vaikka eivät tekisikään yhtään mitään.
Joo kiire tulee kun ei osaa tehdä päätöksiä.
Eikö kukaan ole edes Marttakerhossa tai maatalousnaisissa?
Voi ei tarvitse nyt muuta kuin elää ihan niinkuin parhaalta tuntuu. Itse elän myös juuri noin. Olin yli 40 v työelämässä. Arvostin työtäni ja pidin siitä. Eläke on ihan mukava nyt.
Liikun , teemme erittäin ravitsevaa tavallista ruokaa, lenkkeilen ilokseni, käyn kerran vk kuntosalilla. Ei todellakaan minuakaan kiinnosta ne kerhot.
Rakastan nukkua aamuisin pitkään ja valvoa myöhään.
Luen paljon asioita ,jotka minua kiinnostaa ja kuuntelen mieluisia äänikirjoja celiasta.
Jokaisesta hyvästä päivästä mieli pulppuaa kiitollisuutta. Olen 77v.
Jatka sinä ap myös samaan malliin , kun olet tehnyt tähänkin saakka.
Kiire on monilla elämänhallinnan puutetta. Toki se voi tulla pakostakin monelle, jos joutuu omaishoitajaksi.