mitä mieltä ihmiset on?
itse olen nähyt liika kuolemaa, joten tiedän minkä surun se perheelleni aiheuttaisi jos itseni tappaisin, mutta silti....
itse olen nähyt liika kuolemaa, joten tiedän minkä surun se perheelleni aiheuttaisi jos itseni tappaisin, mutta silti....
Vastaukset 19
Vanhimmat
mun mielestä kuolema on surullinen asia... itsemurha käy varmaa suurinpiirtein jokaisella mieles nuoruutensa aikana, tai myöhemmin...
itte en kuitenkaa uskaltaisi tappaa ittiäni ,koska aina sitte tuloo ajateltua et miltä niistä tänne maan päälle jäävistä tuntuis, ja vielä vähemmän pystyisin ketää toista tappamaan..
mullon kavereita jokka sanoo et pitäis vaa lopettaa päivänsä.. yks uhkailee oikee tosissaan.. tai tuntuu siltä... mitä siinä voi sanoo toiselle??????? "jää tänne pliis, meirän kans kärsii" vaikiaa olla ku kuitenki välitän näistä kavereista suuresti...
mä vihaan sotia... rasittaa toi ihmisten tappaminen...
...älä säkään viitti itsemurhaa ajatella... jooha.. ei siitä tuu muutaku paha mieli ittelles
Itse oon aina ollu sitä mieltä, että jos joskus hamassa tulevaisuudessa tulee sellainen este eteen, ettei vain yksinkertaisesti jaksa enää elää, niin olen valmis siisrtymään siihen parempaan, eli toisinsanoen tappamaan itseni, mutten mie sitä pienien vaikeuksien takia tekisi. Sanotaan vaikka näin, että jonkun läheisen ja rakkaan kuolema voi olla myös minunkin kuolemani joskus, ellei minulla nyt satu silloin olemaan perhettä, sillä en mitenkään voisi jättää perhettäni.
Ei kannata miettiä mitä muut ajattelee..jos tekee mieli lopettaa oma elämä niin siitä vaan..
Musta on raivostuttavaa kun ihmiset tulee leveilemään "aion tappaa itteni" jutuilla. Minusta itsemurha on vain pakenemista, osoitus ettei ole tarpeeksi vahva selviämään elämässä vastaantulleista asioista. Asiat voivat aina olla huonommin, ja että kaikki kääntyy vielä joku päivä paremmin.
Minusta se on myös hieman itsekästä jättää surevat perheenjäsenet tähän kurjaan maailmaan, jota itse ei kestänyt. Koeta nyt kestää.
sä niinku harkitset itsaria vai.. Ei kuule ratkaise mitään. Yritä vaan päästä yli ongelmistas, ne kasvattaa. Ja muista et ilman ongelmia ei ole onneakaan! Koeta jaksaa!
ite oon liian monta kertaa yrittäny itsaria "hetken mielijohteesta", sit loppujen lopuks oli nii paha olla et menin vapaaehtosesti sairaalahoitoon.siellä viruin vajaa 4kk ja nyt maailma näyttää paremmalta, samat ongelmat on nytkin, mutta haluun silti elää. ehkä mulla on toivoa ja halua jatkaa elämää.
tää nyt voi kuulostaa saarnalta mutta kirjotan kummiskin!!!
viime kesäloman alussa eli noin vuos sitten kaverini teki itsemurhan, sen takia koska elämä potki niin vitusti päähän.. tää kaveri kyllä käytti aineita ja oli niiden takia niin alas vajonnutkin ku voi ja olla.Itsekkin käytin silloin aineita enkä ollut mikään paras apu ystävälleni... kuulin seuraavana päivänä tästä että ystäväni oli ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä ja arvaa jäikö ihmiset suremaan häntä.. menin/jouduin itse vierotukseen aineista ja en vielä silloin tajunnut asioita niin kuin ne olivat.. mutta kun taas äly kirkastu sen verran ja tajusin miten asiat ovat sain ystävältäni joka teki tämän itsemurhan kirjeen ennen kuin oli kuollut ja keroi kaiken mitä kaikkea oli syynä miksi teki niin... en ole vieläkään pääsyt asiasta yli mutta haluain vain sanoa että ei se itsemurha ole kaikkein paras vaihtoehto.. puhu mielummin se helpottaa enemmän kuin se että otat ja lähdet ja tuotat lähimmäisillesi suurta tuskaa sen takia mitä olet tehnyt... mutta koita pärjäilla eteenpäin ja katsoa maailmaa vähän valoisammalta kannalta!!!!
Itsemurha on äärimmäinen, erittäin itsekäs ratkaisu.
Itsemurhan tehnyt "ratkaisee" ongelmansa niin, mutta samalla jättää aikamoisen tuskan perinnön läheisilleen.
Aina kannattaa pyrkiä etsimään muita keinoja ratkaista ongelmat. Itsemurhaa EI pidä edes ajatella vaihtoehtona.
Toivon että löydät taas elämänilon.
mä en nyt suosittele itsemurhaa,mut täytyy myöntää että olen itsekin sitä harkinnut ja viiltelen itseäni käsiin ja ranteitakin.. mä teen sen vaan sillon ku meiän porukan huutaa ja jos on muutenki niin saatanan paha olo.. mä elän muutenki yksin enkä jaksais enää sitä yksinäisyyttä.. mutsi on nähny mun ranteet ja käsivarret,mut ei se sanonu mitää. arvaa tuntuks se pahalt!! silti mä oon täs viel ja toivon et säki jaksat vaik ei kaikki mee koskaan niinku ite haluu.. koita pärjäillä...
Niin, olenpa itsekin päivä päivältä yhä enemmän umpikujassa, ja viikon päästä vielä enemmän, kun hiostava, ahdistava kesäloma alkaa. Siitä viikko eteenpäin, pitäisi jaksaa lähteä Lappiin yhdeksäksi päiväksi vaeltamaan, ja olen sekä fyysisesti että etenkin henkisesti niin poikki, etten tajua, miten voin kestää.
Olisin varmasti poistunut elävien kirjoista jo moneen otteeseen, mutta ei ole tullut sopivaa, helppoa tilaisuutta eteen. Lisäksi pelkään kuolemaa.
Itsemurha ei suinkaan ole itsekäs teko. Itsekkäämpää kuin tappaa itsensä on nimittäin ainakin se, että pakottaa toisen elämään itsensä ja muiden läheisten vuoksi, vaikka elämä olisi sille toiselle yhtä tuskaa ja kärsimystä. Tottakai ihmisen pitäisi ennen itsemurhan harkitsemista kokeilla jotain sen tuskan poistamiseksi, mutta aina ei onnistu siinäkään.
Itse olen monesti ajatellut, että pakko kai sitä olisi ammattiauttajalle hakeutua, mutta en tosiaankaan uskalla. Häpeäisin vain silmät päästäni.
En pysty enää näkemään missään mitään kaunista, en osaa tuntea mielihyvää. En enää pysty edes itkemään, rintaa vain puristaa ja pään ympärillä tuntuu puristava vanne. Tämä ei ole enää elämisen arvoista.
Mutta joo, voimia sinulle.. Ja jos todella vakavissasi harkitset itsemurhaa, suosittelen puhumaan niistä ajatuksista jollekin. Se voi olla ystävä, psykologi tai joku tuttu aikuinen. Toivottavasti sinulla on joku.
Pisti vaan silmään tuo, ettei ammattiauttajalle uskalla mennä. Mulla on (ei tarvitse puhua menneessä muodossa, onneksi) kaveri, joka viittä vaille teki itsemurhan. Se ei katsonut silloin, että kukaan olisi kaivannut sitä, vaikka se olisi itsensä tappanutkin, mutta nyttemin hänkin on ymmärtänyt, miten raakaa se oli kaikille muille, niille ihmisille, joita se ei omassa ahdistuksessaan oikein osannut arvostaa. Se olisi loppujen lopuksi kaivannut vain muutaman ystävällisen sanan, jonkun, joka kuuntelee. Ongelma oli vain siinä, ettei se laskenut ketään lähelleen.
Juttu jäi kuitenkin pelkäksi yritykseksi, ja sen jälkeen jätkä meni hoitoon, joka tuotti tulosta, vaikkakin hitaasti. Kertoi mulle tossa ehkä kuukausi sitten, että ensimmäistä kertaa se on taas jaloillaan, haluaa elää ja tehdä suunnitelmia tulevaisuutta varten. Eikä enää kadu sitä, ettei itsemurhassa loppujen lopuksi onnistunut.
En mä silti tuomitse niitäkään, jotka tekonsa loppuun asti vievät. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.
itsemurha on yks itsekkäimmistä teoista mitä ihminen voi tehdä!ja se ei ratkaise mitään.kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.mitä jos joudutkin tappamisen jälkeen jonnekkin paljon hirveempään paikkaan, iän ikuiseen kidutukseen mistä ei koskaan pääse pois.mä ite uskon Taivaaseen ja helvettiin, Jumalaan ja Jeesukseen.Elämä on Jumalan lahja ihmiselle, siihen kuuluu niin iloja kuin surujakin ja kaikki mitä elämässä tapahtuu, opettaa ja vahvistaa jollain tavalla.elämän kouluksi sitä sanotaan.on heikkoutta jättää kaikki, antaa periksi!ja on raukkamaista jättää kaikki ihmiset tänne suremaan.miettikää sitä tuskaa jota ne joutuu kantamaan sydämessään koko lopun elämäänsä!Aina on nimittäin joku joka välittää...jos ei muita, niin ainkin toi yläkerran Ukko välittää niin paljon että ihmiset ei voi edes sitä käsittää.älkää rakkaat ihmiset tappako toisianne!koittakaa nauttia niistä pienistä asioista jotka teijän elämässä on kohallaan.aina on jotain mistä voi olla kiitollinen ja sitä paskaa ei jatku loputtomiin.kyllä kaikki ajan kanssa helpottaa...jossain vaiheessa.Siukkista kaikille, koittakaa jaksaa ja Rakastakaa toisianne!se että toisesta välitetään, ei oo aina itsestään selvyys!!
Lukiessani näitä kirjoituksia, päätin itsekin heittää oman kommenttini asiaan. En voi/halua tuomita ihmisiä, jotka itsemurhan tekevät. Se on kuitenkin itsekästä, sillä uskon, että jokaisella on joku joka välittää ja rakastaa. Itsemurhaa suunnittelevat ehkä ajattelevat, ettei ole ketään, ei mitään syytä jatkaa elämää kaiken paskan keskellä. Mutta ennen kuin teette sen, miettikää minkä surun ja kärsimyksen jätätte läheisillenne. Itse menetin elämäni tärkeimmän ihmisen jo useita vuosia sitten itsemurhan kautta. Hän oli ainoa, jota todella rakastin ja kunnioitin ja johon luotin. Edelleen on vaikea luottaa yhteenkään ihmiseen, mutta aion silti jatkaa elämääni, koska en halua tuottaa samaa tuskaa ihmisille, jotka minua rakastavat, sillä uskon että sellaisiakin ihmisiä on.
Eniten inhoa herättävät ihmiset, jotka vitsillä heittävät, että joo vittu mä tapan itteni, mutta joilla ei kuitenkaan ole munaa tehdä sitä. Ei ilmeisesti ole edes tullut pieneen mieleen, että se EI OLE NAURUN ASIA, EIKÄ MIKÄÄN HYVÄ VITSI!!! On ihmisiä, jotka sen todella tekevät... ja ihmisiä, jotka menetyksen kokevat...
Joten säästäkää läheisenne ja jättäkää itsemurha tekemättä! Sillä itse en ainakaan kestäisi toista menetystä...
Älä tapa ittees!!! Älä pliis. Life sucks mutta ei se aina oo niin. Tulee hyviä aikoja ja huonoja, mut älä tapa ittees. Se ois niin raskasta varmaan sun vanhemmillekki ja niilläki vois alkaa meneen huonosti. Sä varmaan voit ajatella et: "mitkä vitun hyvät ajat, mitä ne sellaset on? Never heard!" mutta on niitä...
Itsemurha on pysyvä ratkaisu väliaikaisiin
ongelmiin. Ei siis kannata :) Ja sanon tämän
omasta kokemuksesta. Ei elämä ole 'ruusuilla
tanssimistä' ja vaikka välillä tuntuukin siltä
että 'ei tää elämä mun kohalla enää tästä parane'
niin kuitenkin mikään ei ole niin paha asia
etteikö siitä ylitse pääsisi jonain päivänä :)
mulla on kaksi kaveria, jotka on ajatellu itsemurhaa. ne ei oo kumpikaan siitä kertonu muille, paitsi mulle. oon ollu nitten tukena ja kuunnellu ku ne haluu puhuu. mutta sen verran tiiän, että itsemurhassa EI ole mitään järkeä.
on mulla itelläkin ollu joskus niin vaikeeta, että on se mielessä käynyt, mutta mieti millatteen tuskan sä aiheutat perheelles ja kavereilles. ei siitä pääsis yli, kun ne vaan miettis, et mitä ne teki väärin, että halusit pois täältä.
älä tee sitä, mä pyyydän!!! =)
mä tiedän miltä susta tuntuu! mä oon ite ollu nuorisopsykiatrisella ja tutustuin siellä yhteen tyttöön joka viilteli ja oli yrittäny monesti itsaria. meistä tuli tosi hyvii kavereita(ollaan vieläki) ja se kerto mulle aina kaikkee mitä oli tehny. kerrankin se näytti mulle ranteensa ku niissä oli isoja viiltelyjälkiä. sitten mulla on toinenki kaveri joka viiltelee itteensä. se on ystävystyny sen toisen mun kaverin kanssa. yhtenä päivänä me soitettiin et mitä sille kuuluu ku oltiin siitä huolissaan ni sen äiti vastas ja ei antanu meiän puhuu sen kaa. en vieläkään tiiä oikein mitä sille kuuluu. sen äiti on muuten tosi vittumainen!!! näin just unta et hakkasin sen. pliis älä tee itsaria!!!!!!! se sattuu tosi paljon toisia jos sä lähet tästä maailmasta!!!
ymmärrän...minä olen myös nähnyt paljon kuolemaa ja olen harkinnut jopa itsemurhaa mutta en pystynyt siihen...