Elämäni paras seksikokemus sattui minulle nuorena 18-vuotiaana Sveitsissä kesällä 2000. Eräs äitini vanha lapsuudenkaveri, joka asuu perheineen Sveitsissä, olin heidän vieraanaan vaeltamassa Sveitsin alpeilla. Eräänä iltana lähdimme ravintolaan syömään. Tämä perheen nelikymppinen rouva oli hieman sairaana, joten hän jäi majapaikkaamme. Itsellenikin tuli illan aikana hieman huono olo, joten lähdin kesken kaiken takaisin majapaikkaamme. Kun tulin kämpille, rouva seisoi ilkosen alastomana keskellä huonetta! Hän ei varmasti osannut odottaa että kukaan tulisi. Kun näin hänet meinasin pyörtyä! Jäin suu auki tuijottamaan häntä ja sydämeni alkoi hakata tuhatta ja sataa. Rouva oli niin lumoava näky valtavine tisseineen, suurine ruusunpunaisine nänneineen, uhkeine takamuksineen, viehkeine kasvoineen ja pikimustine tuuheine laajallelevinneine pillukarvoineen. Pitkään vain seisoimme ja tuijotimme hiljaa toisiamme. Lopulta kävelin häntä kohti ja laitoin käteni hänen rinnoilleen. Rouva ei vastustellut mitenkään ja seuraavaksi jo silitin hänen tuuheaa karvamattoaan. Samantien olimme jo kiinni toisissamme ja vaatteeni lensivät päältäni hetkessä. Vetäidyimme makuuhuoneen puolelle ja rouva kävi selälleen sängylle ja tulin hänen päälleen ja työnsin kullini hänen kosteaan ja liukkaaseen pilluunsa. Se kiihko oli jotain niin uskomatonta! Laukkamme yltyi yltymistään ja lopulta kun tulin, olin menettää järkeni! Huudosta päätellen rouvakin taisi tulla juuri samaan aikaan. Uskomaton kokemus kaikkiaan! Kun akti oli ohi ja olimme hengähtäneet niin olimme oikein ylpeitä saavutuksestamme ja naureskelimme ja päätimme tietenkin pitää kohtaamisemme keskinäisenä salaisuutenamme ja puimme nopeasti vaatteet päällemme ennenkuin kukaan tulisi ja näkisi meitä, viimeisenä rouvan aviomies.
Eikä siinä vielä kaikki. Hieman yli 9 kuukautta tämän matkan jälkeen sain kuulla että tälle kyseiselle rouvalle oli syntynyt vauva! Mietin että voiko olla sattumaa? Valitettavasti oli mahdoton tietää varmasti. Viimein odotukseni palkittiin kun sain nähdä lapsesta kuvia kun hän oli 1-vuotias. Suureksi riemukseni sain huomata että poika oli hyvin samannäköinen kuin itse olin pienenä! Niin samannäköinen että ei voi olla sattumaa! Ihmettelen ettei edes äitini, jonka vanha lapsuudenkaveri rouva siis on, ei epäillyt mitään. On sanomattakin selvää että rouva tietenkin laittoi syyn raskaudestaan aviomiehensä tilille. Paremmin ei siis olisi voinut käydä! Sain paitsi elämäni parhaan kokemuksen, niin sain samalla vielä siirrettyä geeninikin eteenpäin, ilman että tarvitsee itse ruveta kasvattamaan lapsia!
Eikä siinä vielä kaikki. Hieman yli 9 kuukautta tämän matkan jälkeen sain kuulla että tälle kyseiselle rouvalle oli syntynyt vauva! Mietin että voiko olla sattumaa? Valitettavasti oli mahdoton tietää varmasti. Viimein odotukseni palkittiin kun sain nähdä lapsesta kuvia kun hän oli 1-vuotias. Suureksi riemukseni sain huomata että poika oli hyvin samannäköinen kuin itse olin pienenä! Niin samannäköinen että ei voi olla sattumaa! Ihmettelen ettei edes äitini, jonka vanha lapsuudenkaveri rouva siis on, ei epäillyt mitään. On sanomattakin selvää että rouva tietenkin laittoi syyn raskaudestaan aviomiehensä tilille. Paremmin ei siis olisi voinut käydä! Sain paitsi elämäni parhaan kokemuksen, niin sain samalla vielä siirrettyä geeninikin eteenpäin, ilman että tarvitsee itse ruveta kasvattamaan lapsia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisättäköön tähän vielä että kun rouva perheineen oli vuosia myöhemmin käymässä Suomessa niin sain nähdä pojan. Rouva kertoi tuolloin minulle että hän tietää että poika on minun, mutta päätimme että sitä ei saisi kukaan koskaan tietää. Huomionarvoista oli että Rouva antoi tuolloin jo 6-vuotiaalle pojallemme yhä edelleen rintaruokintaa.
äätanapoka ääätanapoka .......
Kaunis tarina ja hyvin kerrottu. Olit varmaan juuri sellainen fiksu, huomaavainen ja herkkä poika, johon aikuisen, kypsän naisen on helppo hurmaantua, kun vaan sattuu oikea aika ja paikka. Vuokrasimme mieheni kanssa yhden syksyn ajan vapaaksi jäänyttä vierashuonettamme kivalle ulkomaalaiselle, aasialaiselle vaihto-oppilaalle, ja kyllä siinä monta kertaa syksyn mittaan sykki ja väreili. Molemmin puolin.
Eikö nyt kukaan yhtä lukuunottamatta vaivaudu kommentoimaan tätä ihanaa tarinaani?